KHO:2020:56

Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tarkastuksella oli aistinvaraisesti todettu tupakansavun kulkeutuvan huoneistoon tuloilmaventtiilin kautta, kun naapurihuoneiston terassilla tupakoitiin tietynlaisissa tuuliolosuhteissa. Tupakansavuhaitan toistuvuudesta oli esitetty huoneiston asukkaan pitämä hajupäiväkirja, jonka mukaan hajuhaittaa oli ilmennyt useiden viikkojen ajan noin 1−3 kertaa viikossa. Tupakansavu oli peräisin paikasta, jota säännöllisesti käytettiin tupakointiin. Tupakansavusta aiheutui näin ollen huoneiston asukkaalle terveydensuojelulaissa tarkoitettua terveyshaittaa.

Asiassa ei ollut selvitetty, että tupakansavun kulkeutuminen huoneistoon johtuisi rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän virheellisyydestä tai puutteellisuudesta. Selvitettynä oli sen sijaan pidettävä tupakansavun esteetöntä pääsyä talon katonrajaa pitkin huoneiston tuloilmaventtiilille. Kun tupakointia oli pidettävä asunnon tavanomaisena käyttönä, terveyshaitan oli katsottava johtuvan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä. Näin ollen kunnan terveydensuojeluviranomaisen määräys, jossa oli velvoitettu estämään tupakansavun kulkeutuminen ilmanvaihdon kautta huoneistoon, oli voitu kohdistaa taloyhtiöön rakennuksen omistajana.

Terveydensuojelulaki 1 § 2 momentti, 26 § 1 momentti, 27 § 1, 2 ja 4 momentti ja 51 § 1 momentti

Asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (545/2015) 18 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 2.9.2019 nro 19/0540/5

Asian aikaisempi käsittely

Porvoon sosiaali- ja terveyslautakunnan terveydensuojelujaosto on päätöksellään 22.11.2018 (§ 96) määrännyt asunto-osakeyhtiön estämään tupakansavun kulkeutumisen ilmanvaihdon kautta asunto-osakeyhtiön omistamassa rakennuksessa sijaitsevaan huoneistoon B 3. Toimenpiteet on määrätty tehtäväksi 31.3.2019 mennessä. Ennen mahdollisten ilmanvaihdon korjausten aloittamista tulee terveydensuojeluviranomaiselle toimittaa rakennusvalvontaviranomaisen lausunto rakennusluvan tarpeesta.

Päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, että huoneiston B 3 asukkaan päiväkirjamerkintöjen mukaan asunnossa on toistuvasti aistinvaraisesti todettavaa tupakansavua. Myös terveystarkastaja on tarkastuksellaan 16.4.2018 havainnut tupakansavua huoneistossa, kun naapurin huoneistopihalla tupakoitiin. Koska asunto-osakeyhtiö ei ole neuvonnasta, opastuksesta ja 30.8.2018 annetusta kehotuksesta huolimatta estänyt tupakansavun hajun leviämistä huoneistoon B 3 eikä huoneisto siten täytä kaikkia asunnolle lainsäädännössä asetettuja terveydellisiä vaatimuksia, on terveyshaitan poistamiseksi tarpeen antaa terveydensuojelulain 27 §:ssä tarkoitettu määräys. Haitta voidaan poistaa ilmanvaihtojärjestelmää korjaamalla. Vaihtoehtoisesti taloyhtiö voi hakea ympäristöterveydenhuollolta tupakkalain mukaista tupakointikieltoa huoneistopihoille.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt asunto-osakeyhtiön valituksen. Hallinto-oikeus on pidentänyt velvoitteen täyttämiselle asetetun määräajan päättymään 31.12.2019.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Terveydensuojelulain 1 §:n 2 momentin mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Terveydensuojelulain 26 §:n 1 momentin mukaan asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa.

Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan, jos asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi on ryhdyttävä viipymättä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos haitta aiheutuu asuinhuoneiston tai muun oleskelutilan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä, haitan poistamisesta vastaa rakennuksen omistaja, ellei muualla laissa toisin säädetä. Jos terveyshaitta aiheutuu kuitenkin asunnon tai muun oleskelutilan käytöstä, joka ei ole tavanomaista, terveyshaitan poistamisesta vastaa asunnon tai muun oleskelutilan haltija. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka vastuulla haitta on, ryhtymään viipymättä tarvittaviin toimenpiteisiin terveyshaitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Pykälän 4 momentin mukaan tässä pykälässä tarkoitettujen määräysten antamisen tulee perustua terveydensuojeluviranomaisen tekemään tarkastukseen sekä riittäviin ja luotettaviin mittauksiin, näytteisiin, tutkimuksiin, selvityksiin tai havaintoihin.

Terveydensuojelulain 51 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen ehkäisemiseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista antaman asetuksen (jäljempänä asumisterveysasetus) 18 §:n 1 momentin mukaan sisäilmassa ei saa toistuvasti esiintyä aistinvaraisesti tunnistettavaa tupakansavua, joka on kulkeutunut asuntoon tai muuhun oleskelutilaan ulkoa tai muualta rakennuksesta. Sisäilman tupakansavu ei saa ylittää nikotiinipitoisuutena mitattuna 0,05 µg/m³. Saman pykälän 2 momentin mukaan savun kulkeutuminen sisäilmaan voidaan selvittää savun aistinvaraisen havainnon ja nikotiinipitoisuuden mittauksen lisäksi merkkiainetutkimuksella.

Valviran antama asumisterveysasetusta koskeva soveltamisohje

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) antaman asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen (Dnro 2731/06.10.01/2016, päivitetty 30.11.2016) osan III mukaan tupakansavun aiheuttaman terveyshaitan toteaminen on osoittautunut vaikeaksi käytännön valvontatyössä. Myös mittaaminen ja näytteenotto savuhaittatilanteissa ovat hankalia, koska näytteenottolaitteiston hankkiminen ja näytteenoton tekeminen juuri savuhaitan ilmetessä on usein vaikeaa, eikä pitkäkestoisia näytteenottomenetelmiä voida käytännössä valvoa. Viranomaisilla on ollut vaikeuksia saada otettua savuhavainnoista näytteitä silloin, kun asukas on niistä ilmoittanut. Usein näytteiden ja analyysien tekeminen edellyttää koejärjestelyjä, esimerkiksi tupakointipaikassa poltetaan savuketta tai lähetetään merkkiainetta ja altistuvassa kohteessa tehdään analyysi savun tai merkkiaineen kulkeutumisesta asuntoon. Tupakansavun haju on helposti erotettavissa muusta hajusta ja yhden tai useamman viranhaltijan selvästi toteama savuhavainto on osoitus savun kulkeutumisesta asuntoon.

Saman ohjeen mukaan tupakansavun aistinvarainen toteaminen riittää osoitukseksi tupakansavuhaitasta, jos savuhaittaa ilmenee toistuvasti. Aistinvaraisella havainnolla tarkoitetaan esimerkiksi terveydensuojeluviranhaltijan toteamaa hajuhavaintoa, ei pelkästään asukkaan itsensä ilmoittamaa. Toistuvalla savuhaitalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tupakansavu on peräisin paikasta, jota käytetään säännölliseen tupakointiin, ei kertaluontoista tupakan polttamista. Lisäksi savuhaitan voi todeta tupakansavuhaittaa kuvaavan nikotiinipitoisuuden mittaamisella, mikäli viranomainen ottaa näytteitä tupakansavuhaitan toteamiseksi. Savun kulkeutuminen tupakointipaikasta altistuvaan kohteeseen voidaan osoittaa aistinvaraisen havainnon tai nikotiinimittauksen lisäksi myös merkkiainetutkimuksella. Merkkiainetutkimuksella voidaan osoittaa savun kulkeutuminen tupakointipaikalta altistuvaan kohteeseen myös silloin, kun tupakointipaikalla ei tupakoida.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys asuinhuoneistoon aiheutuvasta tupakansavuhaitasta. Asiassa saadun selvityksen mukaan asuinhuoneisto sijaitsee vuonna 2014 rakennetussa, yksitasoisessa rivitalossa. Ilmanvaihtojärjestelmänä on huoneistokohtainen koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Tuloilma-aukot sijaitsevat huoneiston takapihalla, terassin katoksen yläpuolella.

Terveydensuojelujaoston päätös perustuu ympäristöterveydenhuollon 8.12.2017, 27.3.2018 ja 16.4.2018 suorittamiin tarkastuksiin sekä asukkaan savuhajun esiintymisestä pitämään päiväkirjaan. Asunnossa 8.12.2017 suoritetussa tarkastuksessa ei ole aistinvaraisesti havaittu tupakansavun hajua. 27.3.2018 järjestetyssä tarkastuksessa on suoritettu koetupakointi, jossa terveystarkastaja on sytyttänyt savukkeen palamaan ulkona huoneiston B 2 takapihan ulkopuolella. Savuketta ei ole poltettu, vaan terveystarkastaja on ainoastaan pitänyt palavaa savuketta kädessä. Tuuli on pyörittänyt savua. Huoneistossa on ollut koepolton aikana kaksi terveystarkastajaa, toinen olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa. Huoneistossa ei havaittu tupakansavun hajua. Asunnossa 16.4.2018 järjestetyssä tarkastuksessa on suoritettu koetupakointi, jossa huoneiston B 2 haltija on tupakoinut yhden tupakan takapihan terassilla katoksen alla. Savu on kulkeutunut ajoittain kohti B 3 huoneistoa. Terveystarkastaja on ollut myös terassilla. Huoneistossa B 3 on ollut kaksi terveystarkastajaa samanaikaisesti, joista toinen on ollut olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa. Terveystarkastaja on aistinut tupakansavun hajua makuuhuoneessa koetupakoinnin aikana. Asukkaan pitämän hajupäiväkirjan mukaan tupakansavun hajua on esiintynyt huoneistossa toistuvasti.

Kun otetaan huomioon 16.4.2018 suoritetussa koetupakoinnissa tehdyt havainnot, huoneiston asukkaan tekemät ja kirjaamat hajuhavainnot, joiden mukaan hajua esiintyy 1–3 kertaa viikossa, sekä rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmästä saatu selvitys, hallinto-oikeus katsoo kokonaisuutena arvioiden tulleen selvitetyksi, että kysymyksessä olevaan asuinhuoneistoon kulkeutuu huoneiston ilmanvaihtojärjestelmän kautta naapurihuoneiston terassilta sillä tupakoitaessa aistinvaraisesti tunnistettavaa tupakansavua. Jatkuvasti toistuvana tämä voi aiheuttaa terveydensuojelulaissa tarkoitettua terveyshaittaa. Peruste antaa määräys terveyshaitan poistamiseksi on siten ollut.

Tupakointia ei voida pitää terveydensuojelulain 27 §:n 2 momentin tarkoittamana epätavanomaisena asunnon käyttönä, jolloin naapuriasunnon B 2 haltija vastaisi terveyshaitan poistamisesta. Tähän nähden hallinto-oikeus katsoo, että terveydensuojelujaosto on voinut kohdistaa määräyksen rakennuksen omistajaan, jonka vastuulla ilmanvaihtojärjestelmä on. Vaikka ilmanvaihtojärjestelmässä ei asiassa saadun selvityksen perusteella ole havaittu puutteita, vastaa taloyhtiö haitan poistamisesta, sillä haitta aiheutuu ilmanvaihtojärjestelmän rakenteesta ja siitä, että huoneiston B 3 tuloilma-aukko sijaitsee lähellä huoneistopihojen välistä rajaa. Annettua määräystä tupakansavun kulkeutumisen estämisestä ilmanvaihtojärjestelmän kautta kysymyksessä olevaan asuinhuoneistoon ei ole pidettävä kohtuuttomana. Terveydensuojelujaoston päätöstä ei ole syytä muuttaa. Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi määräaika velvoitteen täyttämiseen pidennetään kuitenkin päättymään ratkaisulauselman mukaisesti.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen (eri mieltä), Esa Hakkola ja Annamari Laakkonen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asunto-osakeyhtiö on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja terveydensuojelujaoston päätökset kumotaan.

Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Taloyhtiön alkuperäiset osakkeenomistajat, joihin myös asunnon B 3 omistajat kuuluivat, hyväksyivät taloyhtiön tavat myös tupakoinnin osalta. Tupakansavun kokeminen näin voimakkaasti terveydelle haitalliseksi olisi tullut huomioida jo prosessin alkuvaiheessa.

Asunnon B 3 asukkaan päiväkirjamerkinnät tupakanhajusta ovat osittain epäluotettavia. Päiväkirjan mukaan savua on havaittu muun muassa ajankohtina, jolloin asuntojen B 1 ja B 2 asukkaat eivät olleet kotona tai asunnon B 2 asukas on ollut tietoisesti polttamatta.

Taloyhtiö on huolehtinut ilmanvaihdon toimivuudesta ja huolloista hyvin. Asuntoihin on asennettu uudet suodattimet kerran tai kaksi vuodessa sekä tehty ilmanvaihdon mittaukset ja säädöt ostopalveluna. Nyt taloyhtiöön on hankittu aktiivihiilisuodattimia ilman puhtautta lisäämään. Taloyhtiö on myös ohjeistanut asukkaita mahdollisista muista suodattimista, joita jokaisen on mahdollisuus hankkia asuntoihinsa. Taloyhtiön osakkeenomistajat eivät voi olla varmoja nyt vaadittavien ilmanvaihdon korjaustoimenpiteiden toimivuudesta.

Porvoon ympäristöterveyshuollon suorittamassa ensimmäisessä koetupakoinnissa ei ollut havaittavissa hajuhaittoja. Toisessa koetupakoinnissa vain toinen tarkastaja aisti hajuhaittaa yhden huoneen ilmanvaihdon kautta, mutta ei muiden huoneistossa olevien ilmanvaihtokanavien kautta. Aistinvaraisessa koetupakoinnissa ei kuitenkaan pystytty todentamaan asumisterveysasetuksen mukaista nikotiinipitoisuuden 0,05 μg/m3 ylittämistä.

Taloyhtiö on perustanut tupakointipaikan, josta tupakansavu ei kulkeudu asuntoihin. Taloyhtiö on ohjeistanut asukkaita käyttämään kyseistä paikkaa. Lisäksi suositellaan, että taloyhtiössä vältetään ilmanvaihtokanavien alla ja läheisyydessä (alle kahdeksan metrin etäisyydellä) tupakointia. Tehdyt toimenpiteet ovat riittävät, eivätkä epävarmat, mittavat korjaustoimenpiteet ole aiheellisia. Taloyhtiön osakkaiden enemmistön päätöksellä tupakkalain 79 §:n mukaista tupakointikieltoa ei haeta.

Porvoon sosiaali- ja terveyslautakunnan ympäristöterveysjaosto (entinen terveydensuojelujaosto) on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Jaosto on arvioinut terveyshaittaa kokonaisuutena ja ottanut huomioon tupakansavulle altistumisen todennäköisyyden, toistuvuuden ja keston sekä asukkaan mahdollisuudet välttyä altistumiselta. Asukkaan oma savuhaittakirjanpito on käytännössä ainoa tapa saada tietoa haitan toistuvuudesta ja kestosta yksityisasunnossa. Asukkaan kirjaamat savuhaittahavainnot ovat odotusten mukaisia, koska asunnon B 2 asuntopihan terassilla tupakoidaan säännöllisesti ja asunnon B 3 korvausilmaventtiili sijaitsee hyvin lähellä raja-aitaa räystään alla, jonne tupakansavu kertyy.

Se, että terveystarkastajat totesivat tupakansavun kulkeutuvan asuntoon B 3 vain toisella koetupakointikerralla, ei kumoa testin olennaisinta tulosta. Terveydensuojeluviranomainen totesi aistinvaraisesti havaittavaa tupakansavua asunnon B 3 sisätiloissa, kun säännöllisesti tupakointiin käytettävällä asunnon B 2 huoneistopihalla tupakoitiin. Tupakansavu tuli asuntoon ilmanvaihtoventtiilin kautta. Koetupakointi, jolla tulos saatiin, vastasi testikerroista parhaiten todellista tupakointitilannetta. Koska asumisterveysasetuksen mukainen toimenpideraja tuloilman puhtauden ja asunnossa esiintyvän tupakansavun osalta selvästi ylittyi, kyseessä on terveydensuojelulaissa tarkoitettu terveyshaitta.

Se, että tupakansavu kulkeutuu huoneistoon ilmanvaihdon kautta huoneistopihalta, jota sen haltija käyttää tupakointiin, on merkki siitä, että ilmavaihtojärjestelmä on virheellinen. Liian lähelle saastumislähdettä sijoitettu tuloilmaventtiili on merkki suunnittelun puutteellisuudesta.

Taloyhtiön tupakkapaikan perustaminen ei ole poistanut nyt kyseessä olevaa terveyshaittaa. Taloyhtiön on siten ryhdyttävä tehokkaampiin toimenpiteisiin haitan poistamiseksi, johon jaoston näkemyksen mukaan on useita vaihtoehtoja.

X asunnon B 3 vuokralaisena ja Y asunnon B 3 omistajana ovat antaneet vastineen.

Valittaja on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella todettu, että viranomaisen päätöksen perustuminen pelkästään aistinvaraiseen toteamiseen tuntuu kohtuuttomalta. Haitat olisivat myös mitattavissa, jolloin saataisiin muun muassa selvitettyä, onko kyse tupakansavusta vai -hajusta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Velvoitteen täyttämiselle asetettu määräaika pidennetään kuitenkin päättymään 31.8.2020.

Perustelut

Asiaan sovellettavat ja siihen liittyvät säännökset ja ohjeet

Terveydensuojelulain 1 §:n 2 momentin mukaan terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Terveydensuojelulain 26 §:n 1 momentin mukaan asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville terveyshaittaa.

Terveydensuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan, jos asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, hajua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa tilassa oleskelevalle, toimenpiteisiin haitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi on ryhdyttävä viipymättä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos haitta aiheutuu asuinhuoneiston tai muun oleskelutilan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä, haitan poistamisesta vastaa rakennuksen omistaja, ellei muualla laissa toisin säädetä. Jos terveyshaitta aiheutuu kuitenkin asunnon tai muun oleskelutilan käytöstä, joka ei ole tavanomaista, terveyshaitan poistamisesta vastaa asunnon tai muun oleskelutilan haltija. Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka vastuulla haitta on, ryhtymään viipymättä tarvittaviin toimenpiteisiin terveyshaitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Pykälän 4 momentin mukaan tässä pykälässä tarkoitettujen määräysten antamisen tulee perustua terveydensuojeluviranomaisen tekemään tarkastukseen sekä riittäviin ja luotettaviin mittauksiin, näytteisiin, tutkimuksiin, selvityksiin tai havaintoihin.

Terveydensuojelulain 51 §:n 1 momentin mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisella on oikeus antaa yksittäisiä kieltoja ja määräyksiä, jotka ovat välttämättömiä terveyshaitan poistamiseksi tai sen ehkäisemiseksi.

Tupakkalain 1 §:n 1 momentin mukaan tupakkalain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi tupakkalaissa säädetään toimenpiteistä, joilla ehkäistään tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä sekä edistetään tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden käytön lopettamista ja suojellaan väestöä altistumiselta niiden savulle.

Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista antaman asetuksen (jäljempänä asumisterveysasetus) 18 §:n 1 momentin mukaan sisäilmassa ei saa toistuvasti esiintyä aistinvaraisesti tunnistettavaa tupakansavua, joka on kulkeutunut asuntoon tai muuhun oleskelutilaan ulkoa tai muualta rakennuksesta. Sisäilman tupakansavu ei saa ylittää nikotiinipitoisuutena mitattuna 0,05 µg/m³. Saman pykälän 2 momentin mukaan savun kulkeutuminen sisäilmaan voidaan selvittää savun aistinvaraisen havainnon ja nikotiinipitoisuuden mittauksen lisäksi merkkiainetutkimuksella.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) antaman asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen (Dnro 2731/06.10.01/2016, päivitetty 30.11.2016) osan III mukaan tupakansavun aiheuttaman terveyshaitan toteaminen on osoittautunut vaikeaksi käytännön valvontatyössä. Myös mittaaminen ja näytteenotto savuhaittatilanteissa ovat hankalia, koska näytteenottolaitteiston hankkiminen ja näytteenoton tekeminen juuri savuhaitan ilmetessä on usein vaikeaa, eikä pitkäkestoisia näytteenottomenetelmiä voida käytännössä valvoa. Viranomaisilla on ollut vaikeuksia saada otettua savuhavainnoista näytteitä silloin, kun asukas on niistä ilmoittanut. Usein näytteiden ja analyysien tekeminen edellyttää koejärjestelyjä, esimerkiksi tupakointipaikassa poltetaan savuketta tai lähetetään merkkiainetta ja altistuvassa kohteessa tehdään analyysi savun tai merkkiaineen kulkeutumisesta asuntoon. Tupakansavun haju on helposti erotettavissa muusta hajusta ja yhden tai useamman viranhaltijan selvästi toteama savuhavainto on osoitus savun kulkeutumisesta asuntoon.

Saman ohjeen mukaan tupakansavun aistinvarainen toteaminen riittää osoitukseksi tupakansavuhaitasta, jos savuhaittaa ilmenee toistuvasti. Aistinvaraisella havainnolla tarkoitetaan esimerkiksi terveydensuojeluviranhaltijan toteamaa hajuhavaintoa, ei pelkästään asukkaan itsensä ilmoittamaa. Toistuvalla savuhaitalla tarkoitetaan tilannetta, jossa tupakansavu on peräisin paikasta, jota käytetään säännölliseen tupakointiin, ei kertaluontoista tupakan polttamista. Lisäksi savuhaitan voi todeta tupakansavuhaittaa kuvaavan nikotiinipitoisuuden mittaamisella, mikäli viranomainen ottaa näytteitä tupakansavuhaitan toteamiseksi. Savun kulkeutuminen tupakointipaikasta altistuvaan kohteeseen voidaan osoittaa aistinvaraisen havainnon tai nikotiinimittauksen lisäksi myös merkkiainetutkimuksella. Merkkiainetutkimuksella voidaan osoittaa savun kulkeutuminen tupakointipaikalta altistuvaan kohteeseen myös silloin, kun tupakointipaikalla ei tupakoida.

Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen osan I (päivitetty 25.4.2016) mukaan tupakansavulla tarkoitetaan myös tupakansavun hajua.

Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on asunto-osakeyhtiön (jäljempänä taloyhtiö) valituksen johdosta otettava kantaa siihen, onko tupakansavua koskevassa terveysvalvonta-asiassa riittävästi selvitetty terveyshaitan olemassaolo siten, että annetulle määräykselle on ollut perusteet. Jos terveyshaittaa aiheutuu, on otettava kantaa myös siihen, aiheutuuko terveyshaitta sellaisista rakennuksen rakenteista, eristeistä tai perusjärjestelmistä, joista rakennuksen omistaja vastaa ja onko määräys näin ollen voitu kohdistaa taloyhtiöön.

Saatu selvitys

Asiassa on kysymys asuinhuoneistoon aiheutuvasta tupakansavuhaitasta. Asiassa saadun selvityksen mukaan asuinhuoneisto sijaitsee vuonna 2014 rakennetussa, yksitasoisessa rivitalossa. Ilmanvaihtojärjestelmänä on huoneistokohtainen koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Tuloilma-aukot sijaitsevat huoneiston takapihalla, terassin katoksen yläpuolella.

Terveydensuojelujaoston päätös perustuu ympäristöterveydenhuollon 8.12.2017, 27.3.2018 ja 16.4.2018 suorittamiin tarkastuksiin sekä asukkaan savunhajun esiintymisestä pitämään päiväkirjaan. Asunnossa 8.12.2017 suoritetussa tarkastuksessa ei ole aistinvaraisesti havaittu tupakansavun hajua. Asunnossa 27.3.2018 järjestetyssä tarkastuksessa on suoritettu koetupakointi, jossa terveystarkastaja on sytyttänyt savukkeen palamaan ulkona huoneiston B 2 takapihan ulkopuolella. Savuketta ei ole poltettu, vaan terveystarkastaja on ainoastaan pitänyt palavaa savuketta kädessä. Tuuli on pyörittänyt savua. Huoneistossa on ollut koepolton aikana kaksi terveystarkastajaa, toinen olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa. Huoneistossa ei havaittu tupakansavun hajua. Asunnossa 16.4.2018 järjestetyssä tarkastuksessa on suoritettu koetupakointi, jossa huoneiston B 2 haltija on tupakoinut yhden tupakan takapihan terassilla katoksen alla. Savu on kulkeutunut ajoittain kohti B 3 huoneistoa. Terveystarkastaja on ollut myös terassilla. Huoneistossa B 3 on ollut kaksi terveystarkastajaa samanaikaisesti, joista toinen on ollut olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa. Terveystarkastaja on aistinut tupakansavun hajua makuuhuoneessa koetupakoinnin aikana. Huoneiston B 3 asukas on pitänyt hajupäiväkirjaa loppuvuodesta 2017 sekä vuoden 2018 aikana useamman viikon ajan. Asukkaan pitämän hajupäiväkirjan mukaan tupakansavun hajua on esiintynyt huoneistossa keskimäärin 1–3 kertaa viikossa.

Taloyhtiö on perustanut taloyhtiön asukkaille kesällä 2018 yhteisen tupakointipaikan ja suositellut, että taloyhtiössä vältetään ilmanvaihtokanavien alla ja läheisyydessä tupakointia. Saadun selvityksen perusteella tupakointi huoneiston B 2 terassilla ja tupakansavuhaitta huoneistossa B 3 on siitä huolimatta tämän jälkeenkin jatkunut.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Terveyshaitan olemassaolo

Asiassa on kunnan terveydensuojeluviranomaisen suorittamilla tarkastuksilla selvitetty, että asunnon B 2 terassilla tupakoitaessa tupakansavu kulkeutuu tuulensuunnasta riippuen viereiseen asuntoon B 3 sen ulkoseinässä olevan tuloilmaventtiilin kautta. Sillä, että tupakansavun kulkeutumista asuntoon ei ole havaittu ensimmäisillä tarkastuskerroilla, ei ole asiassa oikeudellista merkitystä, koska vain viimeisin tarkastus on toteutettu todellisenkaltaisissa olosuhteissa eli siten, että asunnon B 2 terassilla on tosiasiassa tupakoitu.

Havainnot on tehty aistinvaraisesti, mikä on asumisterveysasetuksen 18 §:n sekä tähän asetukseen liittyvän, vailla oikeudellista sitovuutta olevan, mutta hallintokäytäntöä yhtenäistävän soveltamisohjeen mukaan riittävää terveyshaitan toteamiseksi, jos savuhaittaa ilmenee toistuvasti. Toistuvalla savuhaitalla tarkoitetaan soveltamisohjeen mukaan tilannetta, jossa tupakansavu on peräisin paikasta, jota käytetään säännölliseen tupakointiin.

Asunnon B 3 asukas on pitänyt haitan toistuvuuden arvioimiseksi hajupäiväkirjaa. Hajupäiväkirja on sinänsä mahdollinen ja usein tarpeellinenkin tapa selvittää terveyshaitan olemassaoloa esimerkiksi terveydensuojeluviranhaltijan tekemän aistinvaraisen hajuhavainnon ohella, sillä haitan toistuvuutta voi olla terveysvalvonnassa muutoin mahdotonta todeta. Taloyhtiö on osittain kiistänyt hajupäiväkirjan todenperäisyyden.

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että tupakansavuhaitta asunnossa B 3 on viranomaistarkastuksella selvitetty ja savun on osoitettu kulkeutuvan huoneistoon paikasta, jota säännöllisesti käytetään tupakointiin, ja koska hajupäiväkirjan merkinnät viittaavat haitan toistuvuuteen, on näiden seikkojen perusteella katsottava selvitetyksi, että kyse on terveydensuojelulain 1 §:n 2 momentissa ja 27 §:n 1 momentissa tarkoitetusta terveyshaitasta.

Selvyyden vuoksi korkein hallinto-oikeus toteaa, että tupakansavulla tarkoitetaan asumisterveysasetuksessa myös tupakansavun hajua.

Määräyksen kohdistaminen

Asiassa on selvitetty, että tupakoitaessa asunnon B 2 terassilla tupakansavu kertyy tuuliolosuhteista riippuen talon räystään alle katonrajaan ja kulkeutuu sieltä edelleen katonrajaa pitkin esteettömästi asunnon B 3 ilmanottoaukon suulle. Asiassa ei sinänsä ole selvitetty, että tupakansavun kulkeutuminen huoneeseen B 3 johtuisi rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän teknisestä virheestä tai puutteesta. Selvitettynä on sen sijaan pidettävä tupakansavun esteetöntä pääsyä talon katonrajaa pitkin asunnon B 3 tuloilmaventtiilille. Kun tupakointia on pidettävä asunnon tavanomaisena käyttönä, terveyshaitan on katsottava johtuvan rakennuksen rakenteista, eristeistä tai rakennuksen omistajan vastuulla olevista perusjärjestelmistä. Näin ollen terveydensuojelulain 27 §:n 2 momentin nojalla annettu määräys, jossa taloyhtiö on velvoitettu estämään tupakansavun kulkeutuminen ilmanvaihdon kautta huoneistoon B 3, on voitu kohdistaa taloyhtiöön rakennuksen omistajana. Taloyhtiöllä on myös oikeudellinen ja tosiasiallinen mahdollisuus noudattaa tätä velvoitetta. Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että määräyksessä ei ole eikä ole voitukaan velvoittaa taloyhtiötä teettämään koko ilmanvaihtojärjestelmän muutos- tai korjaustyötä, vaan tupakansavun kulkeutumisen estäminen asunnon B 3 tuloilmaventtiilille voi tapahtua taloyhtiön sopivaksi katsomalla tavalla.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Ajan kulumisen vuoksi velvoitteen täyttämiseksi valittajalle asetettua määräaikaa on pidennettävä edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Kari Tornikoski, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.