KHO:2006:44

Ympäristölupa - Vesitalousasia - Luvan myöntämisen edellytykset - Lupaharkinta - Turvetuotanto - Paras käyttökelpoinen tekniikka - Lupamääräykset - Poistotehot - Kuormitusrajat - Tavoitearvot - Lupamääräysten tarkistaminen

Ympäristölupavirasto ja hallinto-oikeus olivat asettaneet turvetuotantoalueelta vesistöön johdettavien vesien kemialliselle käsittelylle vuotuiset kemiallista hapenkulutusta, fosforia ja typpeä koskevat poistotehon raja-arvot sekä keskivalunnan mukaan määräytyvät tuotantoalueen vuosittaiset kiintoaineen, kemiallisen hapenkulutuksen, fosforin ja typen enimmäispäästöarvot. Hallinto-oikeus oli katsonut, että poistoteho- ja enimmäispäästövaatimuksia oli mahdollista noudattaa tavanomaisissa olosuhteissa. Poikkeuksellisissa olosuhteissa valvontaviranomaisen harkittavaksi jäi, mihin toimenpiteisiin asetettujen poistoteho- ja enimmäispäästövaatimusten ylittymisen johdosta mahdollisesti oli ryhdyttävä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vesiensuojelun järjestämistä ja päästöjä vesiin koskevaa lupamääräystä oli muutettava siten, että ehdottomat kuormitusrajat muutettiin tavoitteellisiksi. Turvetuotantoalueen kuormituksen määrästä ja vuosijakaumasta sekä kemikaloinnin puhdistustehosta vuositasolla samoin kuin vuodenaikojen ja sääolosuhteiden vaikutuksesta ei ollut tässä vaiheessa riittävästi tietoa ehdottomien kuormitusrajojen asettamiseksi. Turvetuotannon luonne vesistöjä kuormittavana toimintana edellytti valvonnallisista syistä kuitenkin myös mahdollisimman tarkkarajaisia vesistöpäästöjä koskevia lupamääräyksiä, joissa otetaan huomioon myös mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt. Tämän vuoksi vesistökuormituksen hallitsemiseksi ja vähentämiseksi oli tarpeen asettaa nettokuormituksen yleisen vähentämisvelvoitteen ohella kuormitukselle tavoitteelliset rajat, jotka tulee vuositasolla pyrkiä saavuttamaan toimintaa harjoitettaessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoista tekniikkaa käyttämällä ja sitä kehittämällä. Lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä tuli esittää pitemmältä aikajaksolta tarkkailuihin perustuvaa selvitystä kuormituksesta ja vesiensuojelutoimien tehokkuudesta mahdollisten uusien poistotehovaatimusten ja kuormitusrajojen asettamiseksi.

Ympäristönsuojelulaki 41 § 1 mom., 42 § 1 mom. ja 43 § 1 ja 3 mom.

Kort referat på svenska

1. Asian taustaa

Itä-Suomen vesioikeus oli 13.8.1999 antamallaan päätöksellä nro 48/99/1 myöntänyt A Oy:lle luvan Nokeissuon turvetuotantoalueen kuivatusvesien johtamiseen Härkkimenojan ja Kuuppaanjoen kautta Matalajärveen Luumäen kunnassa päätöksestä ilmenevin lupaehdoin.

Vaasan hallinto-oikeus oli päätöksellään 27.3.2000 nro 00/0001/4 pysyttänyt vesioikeuden päätöksen lopputuloksen.

Korkein hallinto-oikeus oli 13.2.2002 antamallaan päätöksellä taltionumero 314 kumonnut Itä-Suomen vesioikeuden ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset siltä osin kuin lupa oli myönnetty toistaiseksi voimassa olevana. Korkein hallinto-oikeus oli muuttanut luvan määräaikaiseksi olemaan voimassa 31.12.2003 saakka ja palauttanut asian vesioikeuden sijaan tulleelle Itä-Suomen ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi 1.1.2004 jälkeistä aikaa koskevilta osin. Perusteluinaan korkein hallinto-oikeus oli lausunut seuraavaa:

"Jäteveden johtamisluvassa tulee vesilain 10 luvun 24 a §:n 1 momentin (467/1987) mukaan antaa tarvittavat määräykset johdettavan jäteveden tai muun aineen määrästä ja koostumuksesta sekä siitä, miten sitä päästetään vesistöön. Kun otetaan huomioon mainittu säännös sekä vesilain 10 luvun 2 a § (1416/1994), jonka mukaan luvassa on otettava huomioon paras käytettävissä oleva tekniikka, korkein hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä olevasta pitkäaikaisesta turvetuotannosta johtuvalle vesistökuormitukselle tulee jo toiminnan alkuvuosina asettaa vuotuiset enimmäiskuormitusrajat. Lupaa ei voida myöntää toistaiseksi voimassa olevana ilman sanottuja kuormitusrajoja, joiden tarkemmasta sisällöstä ja sitovuudesta on ottaen huomioon myös tuotantoalueelta tuleva luonnollinen kuormitus päätettävä erikseen. Lupaa ei siten tässä vaiheessa voida ilman niitä koskevia määräyksiä myöntää 31.12.2003 pitemmäksi ajaksi."

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on 15.4.2002 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä nro 19/02/3 jättänyt aiemman hakemusasian käsittelyn sillensä, koska A Oy on peruuttanut korkeimman hallinto-oikeuden uuteen käsittelyyn palauttaman hakemusasian.

2. Ympäristölupaviraston päätös 18.12.2003 nro 107/03/2

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on päätöksellään nro 107/03/2 myöntänyt A Oy:lle ympäristöluvan turvetuotantoon Luumäen kunnan Munnen ja Viuhkolan kylissä sijaitsevan Nokeissuon noin 250 hehtaarin suuruisella alueella sekä vesilain 10 luvun 6 §:n nojalla oikeuden jatkaa Härkkimenojan perkaamista tarvittavan kuivatuksen aikaansaamiseksi. Alueen peruskuivatusojitus on myönnetyn vesilain mukaisen luvan nojalla tehty ja kuivatusvesien käsittelyjärjestelmä rakennettu vuonna 2003.

Ympäristölupavirasto on oikeuttanut luvan saajan jatkamaan tuotantoalueen kuntoonpanotyötä ja aloittamaan tuotantotoiminnan sekä jatkamaan Härkkimenojan perkausta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Lupapäätös sisältää muun muassa seuraavat lupamääräykset:

Vesien johtaminen

1. Nokeissuon tuotantoalueen vedet, yhteensä noin 260 hehtaarin alueelta, johdetaan hakemussuunnitelman kohdassa 2.5 selostettavien puhdistustoimien ja liitekartassa 3 esitettyjen ojitusjärjestelyjen mukaisesti Härkkimenojaan.

Vesienkäsittelyn piirissä olevien alueiden valumat on tasattava siten, että saostusaltaiden tulovirtaamat eivät ylitä mitoituksessa käytettyjä arvoja ja että kemiallisen käsittelyn ollessa käytössä kaikki vedet voidaan johtaa käsittelyn kautta ja muulloinkin veden ulosvirtaus tuotantoalueelta on tasaista ja hallittua. Yksityiskohtainen suunnitelma valumien tasaamisen teknisestä toteutuksesta on esitettävä Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi 1.4.2004 mennessä.

Vesiensuojelun järjestäminen ja päästöt vesiin

2. Vuosittain tuotantoalueelta kertyvistä vesistä mahdollisimman suuri osuus on johdettava kemiallisen käsittelyn kautta. Kun suolla on tuotantotöitä tai laitteiden ja rakenteiden kunnostustöitä, vedet on aina johdettava kemiallisen käsittelyn kautta. Kemiallisen käsittelyn poistotehon tuotantokauden keskiarvona mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien on oltava vähintään:

Päästötekijä - Poistoteho %

COD_Mn - 75
Fosfori - 80
Typpi - 40

Koko vuoden nettopäästöt tuotantoalueelta saavat olla keskivalunnan (10,7 l/s x km²) mukaisissa oloissa enintään seuraavat:

Päästötekijä - Päästö kg/v

Kiintoaine - 6 000
COD_Mn - 8 000
Fosfori - 34
Typpi - 1 120

Jos vesimäärien tarkkailu osoittaa vuotuisen valunnan olleen edellä sanottua arvoa suuremman, kerrotaan sallitut päästöarvot valuntojen suhdeluvulla.

Tuotantoalueen ulkopuolisten alueiden vedet johdetaan eristysojissa tuotantoalueen ohi. Eristysojiin on kaivettava lietesyvennykset ja ne on pidettävä kunnossa.

Kaikkien vesiensuojelurakenteiden on oltava käytössä viimeistään vuoden 2004 tuotantokauden alkuun mennessä. Työt on tehtävä niin, että niistä johtuvat haitalliset vaikutukset vesistössä ja muussa ympäristössä jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Ojien kaivumaat on tasattava ja muotoiltava ympäristöön sopiviksi sekä huolehdittava siitä, ettei niiden taakse jää vettyviä alueita. Kuivatusvesien kemiallisen käsittelyn laitteet, laskeutusaltaat sekä sarkaojien lietesyvennykset on pidettävä kunnossa. Lietesyvennykset ja altaat on tyhjennettävä tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päättyessä. Ojastojen ja laskeutusaltaiden kunto on tarkastettava säännöllisesti ja mahdolliset puutteet on korjattava välittömästi. Muut vesistökuormitusta vähentävät rakenteet (muun muassa päisteputket, putkipadot, pintapuomit) on pidettävä kunnossa.

Auma-alueiden ja ojien väliin on jätettävä suojavyöhyke, jotta lastausten yhteydessä turvetta ei joudu ojiin.

Vesiensuojelurakenteisiin voidaan niiden toiminnan tehostamiseksi tehdä sellaisia Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymiä muutoksia, joilla ei ole haitallisia vaikutuksia yksityiseen tai yleiseen etuun.

==========

Häiriö- ja poikkeustilanteet

6. Turvetuotantoon liittyvistä merkittävistä häiriö- ja poikkeustilanteista ilmoitetaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle sekä Luumäen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Häiriö- ja poikkeustilanteiden syyt on välittömästi selvitettävä ja havaitut viat ja häiriötekijät on korjattava viipymättä.

Luvan saajan on pidettävä ajan tasalla suunnitelmaa, joka koskee toimintaa häiriö- ja poikkeustilanteiden aikana, sekä pidettävä yllä toimintavalmiutta erityistilanteiden varalta.

Öljyvuotojen varalta on oltava käytössä imeytysainetta ja säilytyspaikka öljyyntyneelle maa-aineelle.

Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu

7. Luvan saajan on oltava selvillä toimintansa aiheuttamasta vesistökuormituksesta ja päästöistä ja niiden vaikutuksesta ympäristöön.

Käyttö-, hoito-, päästö- ja vesistötarkkailu toteutetaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen alueella sijaitsevien turvetuotantoalueiden tarkkailuohjelmassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Tarkkailu tulee toteuttaa niin, että sen tulosten perusteella voidaan laskea vuotuiset valumavesien määrät erikseen kemiallisen käsittelyn aikana ja muuna vuodenaikana, päästöt lupamääräyksessä 2. olevien päästötekijöiden osalta sekä kemiallisen käsittelyn puhdistustehot.

Lisäksi toiminnan vaikutuksia alapuolisen vesistön kala- ja rapukantoihin on tarkkailtava Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikön hyväksymällä tavalla.

Käyttö-, hoito-, päästö- ja vaikutustarkkailuja voidaan tarkentaa ja täydentää Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

Tarkkailutulosten raportointi

8. Käyttö-, hoito-, päästö- sekä vesistötarkkailun vuosiraportit on toimitettava Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle sekä Luumäen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vesistö- ja kalataloustarkkailun vuosiraportti on toimitettava lisäksi Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikölle.

Lisäksi tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa.

Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät.

==========

Luvan voimassaolo ja tarkistaminen

Tämä lupa on voimassa toistaiseksi.

Luvan saajan on, mikäli se aikoo jatkaa tässä päätöksessä tarkoitettua turvetuotantoa vuoden 2010 jälkeen, tehtävä 1.2.2010 mennessä ympäristölupavirastolle lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus. Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tarkkailutuloksista sekä selvitys Nokeissuon turvetuotannon vaikutuksesta vesistön veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen sekä vaikutuksista muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen sekä ehdotus mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä vahinkojen ehkäisemiseksi. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tarkastelu kemiallisen tai muun vastaavantehoisen käsittelyn toteuttamismahdollisuuksista ja kustannuksista ympärivuotisesti ja muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset.

Ympäristölupavirasto on perustellut ratkaisuaan muun muassa seuraavasti:

Luvan myöntämisen edellytykset

Toimittaessa päätöksen mukaisesti turvetuotannosta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Päästöjen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi annettavat lupamääräykset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ja käytäntöön turvetuotannossa. Parasta käyttökelpoista tekniikkaa arvioitaessa on otettu huomioon alapuolisen vesistön olosuhteet, tuotantoalueen sijainti sekä tekniset mahdollisuudet tuotantopaikan olosuhteissa. "Kivijärven-Valkealan reitin hajakuormitusprojektin" loppuraportin mukaan turvetuotannolla, Nokeissuon nyt annettujen lupamääräysten mukaiset päästöt mukaan lukien, on vesistöalueen yleistilanteeseen niin vähäinen vaikutusosuus, että se peittyy muiden tekijöiden vaikutukseen, erityisesti reitin alaosalla, jossa on merkittävää vedenhankintaa. Välittömästi kunkin tuotantoalueen alapuolella turvetuotannon vaikutusosuus voi olla merkittävä ja näkyvä.

Toiminnasta aiheutuvien haittojen rajoittamiseksi, vaikutusten luotettavaa toteamista varten ja kuivatusvesien käsittelyn pitämiseksi tehokkaana annetaan sallittaville päästöille raja-arvot, joiden antamista korkein hallinto-oikeus on edellyttänyt päätöksessään 13.2.2002 taltio 314 ja puhdistustehoa koskevat vaatimukset. Vuosipäästön raja-arvot on laskettu hakemuksen täydennyksen liitteenä olevista Taipalsaaren Suursuon tarkkailutuloksiin perustuvista vuosikuormista (brutto: COD_Mn 91,5 kg/ha x v ja typpi 5,95 kg/ha x v), kun tuotantokauden kuivatusvedet on käsitelty kemiallisesti. Turvetuotannosta aiheutuva vuosikuorma (netto) on saatu vähentämällä arvoista tausta-arvot (luonnonhuuhtoutuma: kiintoaine 2 mg/l, COD_Mn 18 mg/l, typpi 500 mg/l ja fosfori 20 mg/l), joita käytetään yleisesti turvetuotantoalueiden kuormitustarkkailuissa. Kemiallisen vesienkäsittelyn puhdistustehon arvot perustuvat hakemussuunnitelmassa esitettyihin kemiallisella käsittelyllä keskimäärin saavutettuihin puhdistustehoihin. Kiintoaineen vähentämiselle ei ole asetettu kemiallisella käsittelyllä saavutettavaa tehovaatimusta, koska kiintoainetta poistetaan ensisijaisesti kemiallista käsittelyä edeltävillä mekaanisilla keinoilla.

Toiminnan aloittamisluvan ja työluvan perustelut

Toiminnan aloittamislupaa koskeva pyyntö tarkoittaa määräaikaisella vesilain mukaisella luvalla aloitettujen tuotannon valmistelutöiden jatkamista vuoden 2003 lopun jälkeen, johon saakka myönnetty lupa on voimassa. Tällä perusteella ympäristölupavirasto on katsonut, että ei ole esteitä toiminnan aloittamisluvan myöntämiselle.

Härkkimenojan suunnitelman mukainen perkaus noin 1,2 kilometrin matkalla on suureksi osaksi tehty ja olojen palauttaminen siltä osin on mahdollista, jos nyt myönnettävä lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan.

Lupamääräysten perustelut

Vesistöpäästöjen rajoittamiseksi edellytetään käytettäväksi Nokeissuon olosuhteisiin soveltuvaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja annetaan suolle turvetta tuotettaessa vallitsevissa oloissa saavutettaviksi arvioidut puhdistusvaatimukset ja enimmäispäästöjen raja-arvot. Päästöjen raja-arvot on määritelty muuttuviksi niin, että vuotuisen valuman osoittautuessa laskennassa käytettyä arvoa suuremmaksi, raja-arvo suurenee vastaavassa suhteessa, jolloin toiminta luonnon sääoloissa tulee otetuksi huomioon. Tuotantoalueen vedet on pystyttävä johtamaan kaikissa tilanteissa hallitusti suunnitelmien mukaisesti rakentamalla riittävästi patoja virtaamien tasaamiseksi ja käyttäen muita ratkaisuja ylivirtaamien pienentämiseksi.

Tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupamääräysten tarkistamista varten tehtävää selvitystä varten.

Häiriö- ja poikkeustilanteiden ja niiden syiden seuranta on tärkeää haittojen arvioimiseksi ja niiden ennaltaehkäisemiseksi.

Vastauksessaan lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin vaatimuksiin ympäristölupavirasto on lausunut muun muassa seuraavaa:

Vaatimuksen, että myös kevätvalunnan aikaiset jätevedet käsitellään kemiallisessa puhdistamossa tai vastaavat puhdistustulokset saavuttavalla menetelmällä ympäristölupavirasto on ottanut huomioon niin, että mahdollisimman suuri osa vuotuisesta valunnasta määrätään käsiteltäväksi kemiallisesti. Vaatimus on hylätty enemmälti aiheettomana, koska kevätvalunnan vedet ovat usein laimeita ja niiden suuren määrän vuoksi koko kevätvalunnan ohjaaminen kemialliseen käsittelyyn voi olla huonotehoista ja tarpeetonta, kun otetaan huomioon lupaan asetettavat vuotuiset päästörajat. Kevätvalunnan vesien kemiallista käsittelyä koskeva vaatimus on otettu lisäksi huomioon siten, että lupaehtojen tarkistamishakemukseen on määrätty liitettäväksi suunnitelma kuivatusvesien ympärivuotisesta kemiallisesta käsittelystä.

Jo aiheutettujen haittojen korjaamista ja turvetuotannon jälkikäytön suunnitelmien edellyttämistä koskevat vaatimukset on hylätty ennenaikaisina, koska Nokeissuo on uusi käyttöön otettava turvetuotantoalue, eikä nyt annettavien määräysten voimassaolon aikana alueita tule jäämään pois tuotannosta turpeen loppumisen vuoksi.

Soveltaminaan oikeusohjeina ympäristölupavirasto on maininnut ympäristönsuojelulain 28 §:n, 42 §:n 1 momentin, 43 §:n 1 ja 3 momentin, 44 §:n, 45 §:n 1 momentin, 46, 52, 55, 56, 62, 72, 90, 100 ja 101 §:n, ympäristönsuojeluasetuksen 5, 18, 19, 30 ja 37 §:n, vesilain 2 luvun 26 §:n ja 10 luvun 6 §:n sekä jätelain 4 ja 6 §:n.

3. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

3.1 Valitukset hallinto-oikeudessa

Ympäristölupaviraston päätöksestä ovat hallinto-oikeuteen valittaneet Luumäen kunta, Kouvolan-Valkealan kansanterveystyön kuntayhtymä, B asiakumppaneineen, C, D ja E, F ja G sekä Pro Kivijärvi ry ja A Oy.

Pro Kivijärvi ry:n valitus

Pro Kivijärvi ry on ensisijaisesti vaatinut, että valituksenalainen päätös kumotaan eikä A Oy:lle myönnetä sen hakemaa toiminnanaloittamislupaa 1.1.2004 alkaen jatkuvalle toiminnalle. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että toiminnalle myönnetyn luvan lupamääräyksiä tiukennetaan seuraavasti:

Kemiallisen käsittelyn poistotehojen on oltava tuotantokauden keskiarvona toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien vähintään COD_Mn 80 % ja fosfori 90 %.

Luvassa on edellytettävä virtausmittausta jatkuvatoimisilla virtausmittareilla. Mittareiden hankinta on A Oy:n vastuulla.

Lupaan on lisättävä suunnitteluvelvoite: Luvan saajan on ryhdyttävä suunnittelemaan koetoiminnan ja tutkimuksen avulla menetelmiä, joilla turvetuotannon kuormitusta voidaan lupakauden kuluessa edelleen alentaa. Lupaan on liitettävä vaatimus jälkitoimenpiteistä tai jälkikäyttösuunnitelmasta. Mikäli tuotanto jostain syystä päättyisikin tämän lupajakson kuluessa, jälkitoimenpiteet jäisivät kokonaan tekemättä.

Luvassa on määriteltävä sanktiot, mikäli luvassa määritetyt kuormitusrajat ylitetään.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun muassa seuraavasti:

Kivijärven-Valkealan reitin merkitys on erittäin suuri sekä virkistyskäyttöä että raakaveden saantia ajatellen. Reitti on vanhastaan tunnettu eräänä eteläisen Suomen puhdasvetisimmistä vesistöistä. Lisäksi reitiltä otetusta vedestä valmistettua tekopohjavettä käytetään Kouvolassa ja koko eteläisessä Kymenlaaksossa. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosasto on myös todennut reitin erityissuojelua vaativaksi vesistöksi ja se on liitetty pohjoismaiseen suojeluvesien luetteloon.

Vesistön valuma-alueella ei ole merkittävää veden laatuun vaikuttavaa teollista toimintaa ja pääasiallinen kuormitus muodostuukin yhdyskuntien sekä maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon aikaansaamasta kuormituksesta. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen raportissa "Kivijärven-Valkealan reitin hajakuormitusprojekti maa- ja metsätalous painopisteenä" (Törrönen 2000) todetaan sivulla 93, että "turvetuotannon osalta periaatteena tulisi olla, että uusia turvetuotantoalueita ei tulisi perustaa vedenhankinnan kannalta tärkeälle Kivijärven-Valkealan reitin alueelle".

Vaikka veden laatu Ala-Kivijärven vesistöalueella onkin yleisesti ottaen erittäin hyvä, on alueen länsiosassa Tuohtiaisissa ja siihen laskevassa Matalajärvessä havaittavissa rehevöitymistä ja veden humuspitoisuuden selvää lisääntymistä niin, että veden laatua alueella voidaan pitää ainoastaan tyydyttävänä/hyvänä. Nokeissuon tuotantoalueen purkuvedet on tarkoitus johtaa nimenomaan Matalajärveen ja siitä edelleen Tuohtiaiseen ja Lakanvirran kautta alajuoksulle päin. Tämän vuoksi on selvää, että turvetuotannon aloittaminen Nokeissuolla aiheuttaisi veden laadun huononemista edelleen tällä vesialueella. Tämä puolestaan aiheuttaisi haittaa luonnonkauniin ja puhdasvetisen vesistöreitin virkistyskäytölle ja heikentäisi edellytyksiä raakaveden ottamiselle purkuvesien alapuolisella vesistöalueella, mistä Kymenlaakson Vesi Oy ottaa raakaveden osakkainaan olevien kuntien tarpeisiin.

Luvan myöntämisestä ja toiminnan aloittamisesta aiheutuisi edellä esitetyt seikat huomioon ottaen erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista sekä vedenhankinnan vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Hanke on tällä perusteella ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin vastainen. Tämän vuoksi lupa turvetuotannon aloittamiseen Nokeissuolla on evättävä kokonaan.

Mikäli hallinto-oikeus pitää luvan myöntämistä mahdollisena, lupaehdot eivät missään tapauksessa ole riittävän tiukat. Ympäristönsuojelulain 4 §:n periaatteena ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa tulee olla se, että käytetään niin sanottua parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Lupaehtoja tulee voida tiukentaa sekä purkuvesien kemialliselta käsittelyltä vaadittavan tehokkuuden että toiminnan harjoittajalle asetettavan seuranta- ja suunnitteluvelvollisuuden suhteen. Huolellisesti toimien on mahdollista edelleen tehostaa kemiallista poistovesien puhdistusta tuotantokaudella niin, että poistoteho nousee edellä esitetylle tasolle. Vaatimus tiukennetun seuranta- ja suunnitteluvelvoitteen asettamisesta toiminnan harjoittajalle on kohtuullinen ja perustuu suoraan ympäristönsuojelulain 46 §:n säännöksiin.

Pro Kivijärvi ry on luumäkeläinen, vuonna 1996 perustettu yhdistys, jonka tavoitteena on säilyttää Kivijärven veden laatu sekä järvi ja sen ympäristö mahdollisimman puhtaana ja lisätä näin sekä alueen vakinaisten asukkaiden että kesäasukkaiden virkistysmahdollisuuksia. Yhdistykseen kuuluu jäseninä sekä vakituisia että kesäasukkaita koko Kivijärven vaikutuspiirissä olevalta alueelta Luumäeltä, Lemiltä ja Savitaipaleelta.

A Oy:n valitus

Yhtiö vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeus kumoaa ympäristölupaviraston päätöksen siltä osin kuin päätöksen 2. lupamääräyksessä tuotantoalueen kemiallisen käsittelyn poistotehoksi tuotantokauden keskiarvona mahdolliset toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien on määrätty COD_Mn:n osalta 75 %, fosforin osalta 80 % ja typen osalta 40 % ja koko vuoden nettopäästöksi keskivalumalla 10,7 l/s x km² enintään kiintoainetta 6 000 kg, COD_Mn:ää 8 000 kg, fosforia 34 kg ja typpeä 1 120 kg. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut sekä puhdistustehomääräyksiä että raja-arvoja alennettavaksi huomattavasti.

Vaatimustensa perusteeksi yhtiö on esittänyt muun muassa seuraavaa:

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin (14.6.2002/506) perustelujen (HE 51/2002 vp) mukaan päästöjä koskeva määräys tulisi antaa yleensä päästöraja-arvona. Päästöjen ehkäisemiseksi voitaisiin kuitenkin edelleen antaa myös muunlaisia määräyksiä. Näin ollen päästöraja-arvot on ympäristönsuojelulain muutoksesta huolimatta mahdollista jättää edelleenkin asettamatta, mikäli siihen on perusteltu syy.

Ympäristönsuojelulain 12 §:ssä valtioneuvostolle on annettu muun muassa turvetuotannon osalta valtuus säätää toimintojen päästöjen vähentämiseksi tarpeellisista menetelmistä ja laitteista ynnä muusta. Hallituksen esityksen 84/1999 vp perustelujen mukaan kysymys on osittain hajapäästöluonteisista toiminnoista, joille päästöraja-arvojen määrittely on vaikeaa, minkä vuoksi niiden määräämisestä on haluttu pidättyä ja vähentää toimintojen ympäristövaikutuksia muulla tavoin. Säännöksen asiasisältö ja tarkoitus olisi pitänyt huomioida annetussa ympäristölupapäätöksessä ja sen vuoksi jättää puhdistusteho- ja raja-arvomääräykset asettamatta, vaikka valtioneuvosto ei ole toistaiseksi antanut turvetuotannon vesiensuojelua koskevaa asetusta.

Turvetuotanto ja siihen liittyvä suon kuivatustilassa pitäminen ovat täysin riippuvaisia luonnonvoimista ja -olosuhteista. Toiminnanharjoittaja ei voi vaikuttaa kuormituksen vaihtelua aiheuttaviin luonnonvoimiin eikä niiden voimakkuudesta ja ajoittumisesta johtuvaan käsittelemättömän valumaveden määrään ja laatuun. Kuormitukseen vaikuttavia olosuhdetekijöitä, joihin toiminnanharjoittaja ei myöskään voi vaikuttaa, ovat muun muassa tuotantoalueella olevan turve-esiintymän laatu eri kerroksissaan, sen pinnan kaltevuus sekä esiintymän alla olevan kivennäismaan laatu. Toiminnasta aiheutuvia haittoja voidaan rajoittaa, vaikutukset todeta ja kuivatusvesien puhdistus pitää tehokkaana asettamalla kuivatusvesien puhdistukselle tavanomaiset lupamääräykset ja vesistökuormitukselle tavanomaiset tarkkailuvelvoitteet. Vesistövaikutustarkkailulla saatavan vaikutustiedon oikeellisuuskaan ei edellytä kuormitusarvoja.

Ensikuivatustilanteena on suohon varastoituneen vesimassan poistaminen ojituksin turvekerroksesta, jotta alueesta saadaan niin kantava, että raskailla koneilla ja laitteilla tapahtuva alueen jatkovalmistelu ja sen jälkeinen tuotanto käyvät mahdollisiksi. Sarka-, kokooja- ja laskuojien avulla sekä tarvittaessa pumppausta käyttäen ylläpidetään koko toiminnan ajan hyvä suon kuivatustila tuotannon mahdollistamiseksi. Kuivatuksen yhteydessä tapahtuvaan vesien johtamiseen niveltyen käytetään kuhunkin kohteeseen soveltuvia puhdistusmenetelmiä, joilla alueelta kuivatusvesien mukana lähtevää kuormitusta voidaan vähentää jo tuotantoalueella ja estää sen pääsy alapuoliseen vesistöön.

Lähtevästä kuormituksesta osa on peräisin alueella olevasta turvemassasta ja osa kuormittavista aineksista tulee tuotantoalueelle laskeumana ilman kautta. Turvemassasta peräisin olevan kuormituksen määrä vaihtelee kuivatettavan turvekerroksen laadun mukaan. Sadannan vuosittaiset ja vuodenaikaiset vaihtelut jo sinällään aiheuttavat jopa kokoluokkaeroja alueelta lähtevään kuormitukseen. Mahdollinen tuotantomäärä on puolestaan käänteisesti riippuvainen kesän sateisuudesta. Kaikkea kuormitusta ei ole mahdollista saada kiinni, jolloin on syntynyt tarve tietää, kuinka paljon kuormitusta alapuoliseen vesistöön pääsee ja millä tehokkuudella puhdistusmenetelmät toimivat. Tästä johtuen on haluttu asettaa kohteesta lähtevälle kuormitukselle kuormitusrajat eli kuinka paljon eri tavoin ilmoitettuna mitäkin kuormitustekijää tietyssä aikajaksossa sallitaan kohteesta ympäristöön päästettävän. Etu- ja jälkikäteisellä valvonnalla tarkkailuvelvoittein ja sanktioin on haluttu varmistaa, että toimintoja harjoitetaan asetetuissa, raja-arvoiksi kutsutuissa rajoissa. Samalla on mittaamisen luotettavuuden ja oikeusturvasyiden vuoksi ollut välttämätöntä sulkea ulkopuolelle kaikki mahdolliset epävarmuustekijät.

Suljetuissa ja stabiileissa tehdaslaitosolosuhteissa, joissa tiedetään prosessiin tulevien raaka-aineiden ja siinä tarpeellisten aineiden määrät ja laadut sekä prosessin sivutuotteena syntyvän päästöaineksen koostumus ja joissa ei ole sattumanvaraisia ja ulkopuolisia vaikutustekijöitä (häiriötilanteet erikseen), on mahdollista tarkkaan säädellä toimintaa ja asettaa tehovaatimuksia puhdistukselle sekä viimeksi mainittuun liittyen raja-arvoja eri ainespäästöille.

Jatkolupaa 31.12.2003 jälkeiselle ajalle haetaan ympäristönsuojelulain eikä vesilain nojalla. Päätöstä ei ole mahdollista perustella vesilain nojalla annetulla korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, koska ympäristönsuojelulaissa on asiaan otettu lopputulokseltaan päinvastaiseksi katsottava tai tulkittava kanta. Aiemmin esillä olleissa asioissa yhtiö ei ole perustellut kantaansa niin laajasti ja seikkaperäisesti kuin nyt, mikä mahdollistaa asian ratkaisemisen ilman aiempien ratkaisujen ottamista huomioon. Olosuhteet turvetuotannossa eivät ole muuttuneet, eikä kuivatusvesien kemiallinen puhdistus ratkaise mitään käytännön ongelmia raja-arvojen asettamismahdollisuuksien suhteen muihin kuivatusvesien puhdistusmenetelmiin verrattuna. Osa turvetuotantoalueen kuormituksesta tulee kemiallisen puhdistamon käyttöajan ulkopuolella eli routa-aikana, mihin ei voida millään lailla vaikuttaa. Tämä kuormitusosuus näyttelee kuitenkin kokonaiskuormituksessa merkittävä osaa ja sekin vaihtelee vuosittain suuresti johtuen muun muassa vuodenaikojen vaihtelusta. Kuivatusvesien ympärivuotinen kemiallinen puhdistus ei ole mahdollista.

Nokeissuon alueelta tulevaa kuormitusta on myös selvitetty hakemuksen liitteenä olevassa selvityksessä. Tuloksista voi havaita, että Nokeissuon alueella jo taustakuormitusarvot ovat kiintoaineen osalta olleet selvästi korkeampia vähäsateisena vuonna 2002 kuin vuosikuormitus Taipalsaaren Suursuolla kertaakaan.

Ehdottomia vuosirajoja Nokeissuon kuormitukselle ei ole mahdollista määrittää. Säännöllisen käyttötarkkailun avulla puhdistuksen tehokkuutta sekä vuosikuormitusta voidaan jatkossa seurata luotettavasti, ja mahdollisiin ongelmiin tai haittoihin voidaan puuttua valvontaviranomaistenkin toimesta tai aloitteesta.

Häiriötilanteiden aikana kuivatusvesiä suurehkoista kaltevuussuhteista johtuen ei voida varastoida tuotantoalueiden ojastoihin, vaan ne on johdettava ilman kemiallista puhdistusta alapuolisiin vesistöihin. Häiriötilanteet ovat suuri epävarmuustekijä raja-arvoissa pysymisen kannalta.

Asetetut raja-arvot koskevat koko kalenterivuotta. Näin ollen raja-arvoissa pysymiseen vaikuttaa hyvin paljon, miten valumat ja niiden mukana lähtevä kuormitus ajoittuvat ja kohdentuvat. Pitkinä kuivina tuotantoajan kausina puhdistamolle tulevien vesien ainespitoisuudet ovat suuria, mutta lähtevä kuormitus jää määrällisesti vähäiseksi. Tässä mielessä kuormituksen keskivalumaan suhteuttaminen ei mitenkään ratkaise luonnonolojen aiheuttamaa ongelmatilannetta. Laimeiden valumavesien aikana puhdistustehovaatimuksia on vaikeaa, jollei mahdotonta saavuttaa. Toisaalta yksikin edellä kuvattu merkittävä häiriötilanne johtaa reduktiomääräysten ylittymiseen koko tarkasteluaikajaksoa koskien. Puhdistusteho- ja raja-arvomääräykset eivät kaikissa tilanteissa korreloi ja vastaa kuormituksen rajoittamistason osalta toisiaan, jolloin ne eivät ole häiriötilanteista ja vuodenaikaeroista johtuen toisiaan täydentäviä, vaan keskenään ristiriitaisia.

Verrattaessa Suursuon toteutuneita hehtaarikohtaisia vuosikuormituksia lupamääräyksestä 2. Nokeissuolle johdettuihin edellä mainitun aikajakson keskiarvojen mukaisiin hehtaarikuormituksiin, voidaan todeta, että määräykset ovat kiintoaineen, typen ja fosforin osalta varsin tiukat. Kemiallisen hapenkulutuksen kohdalla päästövaade 8 000 kg/v eli 32 kg/ha/v on mahdoton saavuttaa, koska hyvin toimivalla Suursuon puhdistamollakin vastaava kuormitus on ollut keskimäärin noin 97 kg/ha/v eli noin kolminkertainen Nokeissuolle asetettuun raja-arvoon nähden.

3.2 Käsittely hallinto-oikeudessa

A Oy:n vastine

Yhtiö on vaatinut, että valitukset hylätään kokonaisuudessaan aiheettomina. Muiden ohella Pro Kivijärvi ry:n valitus on kuitenkin ensisijaisesti jätettävä tutkimatta. Vastineessa on esitetty muun muassa seuraavaa:

Pro Kivijärvi ry ilmoittaa säännöissään, että yhdistyksen tarkoituksena on edistää luonnonsuojelua ja Luumäen, Savitaipaleen ja Lemin kuntien asukkaiden virkistysmahdollisuuksia pyrkimällä säilyttämään mainittujen kuntien alueella sijaitsevan Kivijärven veden laadun ja järven ympäristön mahdollisimman puhtaana. Yhdistyksen toimialueeksi on katsottava Kivijärvi (Ylä-Kivijärvi ja Ala-Kivijärvi) valuma-alueineen. Yhdistyksen toimialueena oleva Kivijärvi valuma-alueineen sijaitsee paitsi kokonaan toisella vesistöalueella kuin Nokeissuon turvetuotantoalue myös tuotantoalueen kuivatusvesien purkureittiin nähden "ylävirrassa". Käytännössä vedet yhdistyksen toimialueelta kulkeutuvat Tuohtiaiseen ja sen alapuolisiin vesistöihin, joihin myös Nokeissuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet kulkeutuvat. Tällöin Nokeissuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet eivät voi vaikuttaa yhdistyksen sääntöjen mukaisella tai tarkoittamalla toimialueella. Näin ollen yhdistyksellä ei ole asiassa valitusoikeutta.

Nokeissuon turvetuotantoalue muodostaa noin 0,30 % Kivijärven reitin valuma-alueesta ja noin 1,63 % Matalajärven valuma-alueesta. Valuma-alueen alarajalla Haukkajärven luusuassa Jyräänkoskessa noin 0,19 % vettä on tullut järveen Nokeissuon turvetuotantoalueelta. Lähimpänä purkuvetenä on Matalajärven Matlahti, johon tuotantoalueen sulan aikana kemiallisessa puhdistamossa ja routakaudella laskeutusaltailla puhdistetut kuivatusvedet johdetaan yhteensä noin 7 kilometriä Härkkimenojaa ja Kuuppaanjokea myöten. Härkkimenojan valuma-alueesta tuotantoalue muodostaa 14,76 % ja Kuuppaanjoen valuma-alueesta 6,91%. Matalajärvi laskee Tuohtiaiseen ja edelleen Lakanvirtaa myöten Lakanjärveen, josta edelleen Kannuskosken kautta Ruokojärveen. Kannuskoskella olevalle Valkealan kunnan rajalle tuotantoalueelta on purkuvesistöjä myöten matkaa yli 15 kilometriä.

Toiminnasta hakemussuunnitelman mukaisesti harjoitettuna ei aiheudu sellaisia vaikutuksia, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä ja jotka edellyttäisivät hakemuksessa esitettyjä ja lupapäätöksessä määrättyjä tehokkaampien vesiensuojelumenetelmien käyttöönottoa ja luvan ehtojen muuta tiukentamista taikka toiminnan rajoittamista.

Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeen (19.9.2003, Ympäristöministeriön moniste 117) mukaan kuivatusvesien kemiallinen käsittely on parasta käyttökelpoista tekniikkaa turvetuotannon vesiensuojelussa. Tämä käsittely tapahtuu yksinomaan sulan maan aikana pakkasettomana kautena vaihdellen kestoltaan vuosittaisista vuodenaikavaihteluista riippuen. Kemiallinen puhdistus on mahdollista vain sulan aikana perustelluista ja lupakäytännössä hyväksytyistä syistä.

Reunaojissa on lietesyvennykset 400 metrin välein sekä ennen yhtymäkohtaa kokoojaojaan. Ulkopuoliset vedet johdetaan kokonaisuudessaan tuotantoalueen ohi. Allastus ja kuivatusvesien padotus alueella on mitoitettu niin, että niihin voidaan varastoida vettä mahdollisten toimintahäiriöiden keston ajaksi. Lisäksi tuotantoalueen ojastoissa on tilavuutta pidättää varsin huomattava määrä vettä. Suunnitelma valumien tasaamisen teknisestä toteutuksesta oli esitettävä alueellisen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi 1.4.2004 mennessä.

Talviaikana tuotantoalueelta lähtevät vedet sekä keväällä lähtevät lumen sulamisvedet johdetaan 300 l/s/km² valuman mukaan rakennettujen laskeutusaltaiden kautta Härkkimenojaan ja Kuuppaanjokeen, kuten lupaehtojen mukaisesti parhaan käyttökelpoisen tekniikan edellytys huomioon ottaen tapahtuu kaikilla muillakin tuotantoalueilla, joilla on määrättynä kemiallinen puhdistus sulan ajan vesille.

Turvetuotannon vesiensuojelussa ei soveltuvuudeltaan, toimintakyvyltään ja kustannuksiltaan tunneta valittajien esiintuomia lukuisia menetelmiä, rakenteita ja toimintatapoja, eikä niitä ole kaupallisessa mielessä ollut yleisesti tarjolla turvetuottajille markkinoituina nykyisten käytössä olevien menetelmien kanssa kilpailukelpoisina tai täydentävinä puhdistusmenetelminä.

Tarkkailua ja raportointia koskevat määräykset ovat ympäristölupaviraston päätöksessä vallitsevan lupakäytännön ja luvan saajan käsityksen mukaan myös valittajien vaatimusten mukaiset, ja osaksi kysymys on olemassa olevan tarkkailun jatkamisesta.

Hakijan hakemuksessaan antamat tiedot kuivatusvesien puhdistamisesta perustuvat asianmukaisiin ja yleisesti hyväksyttyihin tietoihin, eikä hakemuksessa ole salattu tai pyritty esittämään mitään sellaista, jolla olisi yritetty erehdyttää viranomaisia taikka asianosaisia. Käsitykset muiden teollisuuden alojen jätevesien puhdistusmenetelmistä ja -mahdollisuuksista perustuvat lähinnä vallitsevaan lupakäytäntöön. Luvansaaja on johdonmukaisesti vuosia tehnyt työtä toimintansa yleisen hyväksyttävyyden eteen, ja siinä on varmaan osan Nokeissuon asianosaisia osalta onnistuttukin.

Luvansaajan mielestä seitsemän vuoden pituinen luvan ehtojen tarkistamiskausi on tarkoituksenmukainen.

Toiminnan aloittamisluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät, koska kysymys on jo käynnistyneen toiminnan jatkamisesta. Toisaalta on tulkinnanvaraista, oliko luvan saaja edes tuon luvan tarpeessa 1.1.2004 jälkeistä aikaa koskien, koska asiassa on kysymys jo ennen tuota ajankohtaa käynnistyneestä toiminnasta ja sen jatkamisesta.

Sanktioita tai niiden uhkia luvan ehtojen rikkomisen varalta ei aseteta ympäristölupapäätöksissä vaan hallintopakkopäätöksissä, joten vaateet eivät ole lakiin perustuvia.

Luvan saajalla ei ole alkaneella lupakaudella tarkoitus keskeyttää toimintaa alueella, eikä sen aikana tuotannosta tule poistumaan alueita turpeen loppuun kulumisen vuoksi.

Ympäristölupavirasto on antanut lausunnon.

Yhtiö on antanut vastaselityksen.

Yhdistys on antanut vastaselityksen, jossa se on lausunut, että Kivijärveen kuuluu Ylä-Kivijärven lisäksi myös Ala-Kivijärvi, johon Ylä-Kivijärven vedet virtaavat Huopaistenvirran kautta. Kivijärveen on katsottava kuuluvan myös Kelkjärvi ja Tuohtiainen, jotka muodostavat yhdessä Ala-Kivijärven kanssa samassa tasossa olevan nauhamaisen järvialueen, jonka osat liittyvät toisiinsa kapeiden salmien välityksellä. Vaikka Kivijärven-Valkealan reitin vedet kulkeutuvat Ala-Kivijärvestä Kelkjärven kautta Tuohtiaiseen, ei järvenselkien välissä ole mitään jokea, koskea taikka havaittavissa olevaa virtapaikkaa. Kyse onkin saman järvialueen suurimmille selkävesille annetuista erillisistä nimistä eikä erillisistä järvistä. Ala-Kivijärvi, Kelkjärvi ja Tuohtiainen sijaitsevat myös kokonaisuudessaan yhdistyksen kotikunnan Luumäen alueella.

Hallinto-oikeus on 24.5.2005 toimittanut asiassa suullisen käsittelyn ja katselmuksen, joista laaditut pöytäkirjat on liitetty asiakirjoihin.

4. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään muun muassa jättänyt tutkimatta C:n valituksen sekä Pro Kivijärvi ry:n vaatimuksen sanktion määräämisestä kuormitusrajoja ylitettäessä, hylännyt A Oy:n väitteen, että Pro Kivijärvi ry:llä ei ole valitusoikeutta asiassa, ja hylännyt vaatimuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä.

Hallinto-oikeus on valitukset enemmälti hyläten muuttanut ympäristölupaviraston päätöksen otsikon "Luvan voimassaolo ja tarkistaminen" alla olevan lupamääräysten tarkistamista koskevan 3. kappaleen näin kuuluvaksi:

Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tarkkailutuloksista sekä selvitys Nokeissuon turvetuotannon vaikutuksesta vesistön veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen sekä vaikutuksista muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen sekä ehdotus mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä vahinkojen estämiseksi. Hakemukseen on liitettävä tarkastelu myös kemiallisen tai muun vastaavantehoisen käsittelyn toteuttamismahdollisuuksista ja kustannuksista ympärivuotisesti sisältäen myös selvityksen, miten ylivaluntakauden aikaisia vesiä voidaan hallita. Lisäksi hakemukseen tulee liittää muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan nyt kyseessä olevin osin seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain ja vesilain säännökset huomioon ottaen rangaistuksista päättäminen ei kuulu hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät. Sääntöjensä mukaan Pro Kivijärvi ry:n tarkoituksena on edistää luonnonsuojelua ja Luumäen, Savitaipaleen ja Lemin kuntien asukkaiden virkistysmahdollisuuksia pyrkimällä säilyttämään edellä mainittujen kuntien alueella sijaitsevan Kivijärven veden laadun ja järven ympäristön mahdollisimman puhtaana. Hallinto-oikeus on katsonut, että sääntöjen tarkoittamaan Kivijärven alueeseen kuuluu myös Tuohtiainen, jonka alueella Nokeissuon turvetuotantoalueen vaikutukset ilmenevät. Tuohtiainen kuuluu ympäristöhallinnon laatimassa vesistöaluerajauksessa Tuohtiaisen-Ala-Kivijärven alueeseen nro 14.191.

Lupaviranomainen voi luvan hakijan pyynnöstä määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalle. Ympäristölupavirasto on päätöksen perusteluista tarkemmin ilmenevästä syystä voinut määrätä, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen. Hallinto-oikeudessa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella päätöksen täytäntöönpano olisi ollut syytä kieltää.

Luvan myöntämisen osalta hallinto-oikeus on ollut samalla kannalla kuin ympäristölupavirasto lupaviraston päätöksessä lausutuin perustein.

Ottaen huomioon korkeimman hallinto-oikeuden 13.2.2002 antaman Nokeissuon turvetuotantoaluetta koskevan päätöksen taltio 314 hallinto-oikeus on katsonut, että ympäristölupaviraston on tullut asettaa Nokeissuon turvetuotannosta johtuvalle vesistökuormitukselle vuotuiset enimmäiskuormitusrajat 1.1.2004 alkaen. Asiassa saadun selvityksen perusteella ja ottaen huomioon lupamääräyksessä 1. asetettu velvoite valumien tasaamisesta hallinto-oikeus on katsonut, että lupamääräyksessä 2. asetettuja poistoteho- ja enimmäispäästövaatimuksia on mahdollista noudattaa tavanomaisissa olosuhteissa. Poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttaessa lupamääräyksessä 2. asetettujen poistoteho- ja enimmäispäästövaatimusten ylittymisen valvontaviranomainen harkitsee, mihin toimenpiteisiin ylitysten johdosta mahdollisesti on ryhdyttävä.

Luvan voimassaoloa ja tarkistamista koskevan määräyksen mukaan lupamääräysten tarkistamista koskevaan hakemukseen on liitettävä tarkastelu kemiallisen tai muun vastaavantehoisen käsittelyn toteuttamismahdollisuuksista ja kustannuksista ympärivuotisesti. Mikäli kemiallisen käsittelyn ympärivuotinen toteuttaminen havaitaan mahdottomaksi lupamääräyksiä tarkistettaessa, voidaan käyttöönotettavaksi määrätä jokin muu vesienkäsittelymenetelmä. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei valituksissa ole esitetty syytä lieventää eikä kiristää lupamääräyksessä vesienkäsittelyn poistoteholle ja enimmäispäästörajoille asetettuja vaatimuksia, vaan tältä osin voidaan pitää riittävänä päätöksessä asetettua lupamääräysten tarkistamisvelvollisuutta hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa.

Lupamääräysten tarkistamisvelvoitetta on muutettu sen vuoksi, että Nokeissuon kuivatusvesien puhdistaminen kemikaloimalla ei ole hakijan mukaan mahdollista kylminä vuodenaikoina. Turvetuotantoalueen vesiensuojelurakenteet ovat siten tehottomia kevätvalunnan aikana, jolloin alapuoliseen vesistöön joutuu huomattava määrä Nokeissuolta tulevista vesistä. Näiden vesien aiheuttamien haittojen vähentämiseksi on tarpeen, että yhtiö kehittää toimenpiteitä, joilla voidaan estää ravinteita ja humusta sisältävien käsittelemättömien vesien johtaminen alapuoliseen vesistöön.

5. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

5.1 Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Pro Kivijärvi ry on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että valituksenalainen päätös kumotaan eikä A Oy:lle myönnetä toiminnan aloittamislupaa 1.1.2004 alkaen jatkuvalle toiminnalle. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että toiminnalle myönnetyn luvan lupamääräyksiä tiukennetaan seuraavasti:

Kemiallisen käsittelyn poistotehon on oltava tuotantokauden keskiarvona toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien vähintään COD_Mn 80 % ja fosfori 90 %.

Luvassa on edellytettävä virtausmittausta jatkuvasti toimivilla virtausmittareilla. Mittareiden hankinta on A Oy:n vastuulla.

Lupaan on lisättävä suunnitteluvelvoite: Luvan saajan on ryhdyttävä suunnittelemaan koetoiminnan ja tutkimuksen avulla menetelmiä, joilla turvetuotannon kuormitusta voidaan lupakauden kuluessa edelleen alentaa.

Lupaan on liitettävä vaatimus jälkitoimenpiteistä tai jälkikäyttösuunnitelmasta. Mikäli tuotanto jostain syystä päättyisi tämän lupajakson kuluessa, jälkitoimenpiteet jäisivät kokonaan tekemättä.

Luvassa on määriteltävä sanktiot, mikäli luvassa määritetyt kuormitusrajat ylitetään.

Yhdistys on vaatinut myös, että korkein hallinto-oikeus kieltää Itä-Suomen ympäristölupaviraston asiassa antaman lupapäätöksen täytäntöönpanon, kunnes asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu.

Yhdistys on perusteluina vaatimuksilleen uudistanut kaiken asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt muun muassa seuraavaa:

Vaikka asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä on käynyt ilmi, ettei Itä-Suomen ympäristölupaviraston lupapäätöksen ehtojen noudattaminen ole kaikkina vuodenaikoina ja kaikissa olosuhteissa mahdollista, hallinto-oikeus on kuitenkin sallinut tuotannon aloittamisen ja velvoittanut A Oy:n esittämään määräämänsä tarkastelun ja tarkkailun tulokset vasta lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa.

Yhdistys on katsonut, että hallinto-oikeuden johtopäätökset ja asiassa annettu ratkaisu ovat virheellisiä. Lupa turvetuotannon aloittamiselle Nokeissuolla tulee siitä aiheutuvien haittojen vuoksi evätä kokonaan. Asia voidaan ottaa uudelleen harkittavaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että A Oy kykenee suunnittelemaan ja toteuttamaan Nokeissuon valumavesien käsittelyn ja muun ympäristövaikutusten torjunnan niin, ettei turvetuotannosta alueella mihinkään vuodenaikaan ja missään normaaleissa, odotettavissa olevissa luonnonoloissa pääse aiheutumaan haittaa Kivijärven-Väliväylän vesialueen veden laadulle. Tekniset ratkaisut tuotannosta aiheutuvien ympäristöhaittojen torjumiseksi täytyy kuitenkin kehittää ennen kuin kysymys luvan myöntämisestä turvetuotannon harjoittamiseen Nokeissuolla voidaan ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Mikäli korkein hallinto-oikeus kuitenkin harkitsee mahdolliseksi sallia turvetuotannon aloittamisen Nokeissuolla, vaikka hankkeesta aiheutuvia ympäristöhaittoja ei olekaan mahdollista kokonaan torjua, tulee lupaehtoja joka tapauksessa tiukentaa yhdistyksen jo hallinto-oikeudessa esittämällä tavalla.

Koska turvetuotannon harjoittaminen Nokeissuolla ei ole kaikissa oloissa mahdollista ympäristölupaviraston lupapäätöstä noudattaen, ei myöskään ole oikeudellisia edellytyksiä toiminnan aloittamiseksi ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemista.

2. A Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaa hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset lupamääräyksessä 2 tuotantoalueen kemialliselle käsittelylle määrättyjen poistotehojen ja päästöarvojen osalta ja toissijaisesti lieventää sekä puhdistustehoa koskevia määräyksiä että raja-arvoja huomattavasti.

Yhtiö on perustellut vaatimustaan seuraavasti:

Ympäristönsuojelulaki

Ympäristönsuojelulain 1.7.2002 voimaan tulleen 43 §:n 1 momentin (506/2002) perustelujen (HE 51/2002 vp) mukaan "Päästöjä koskeva määräys tulisi antaa yleensä päästöraja-arvona. Päästöjen ehkäisemiseksi voitaisiin kuitenkin edelleen antaa myös muunlaisia määräyksiä". Päästöraja-arvot on ympäristönsuojelulain muutoksesta huolimatta mahdollista jättää edelleenkin asettamatta, mikäli siihen on perusteltu syy.

Ympäristönsuojelulain 12 §:ssä valtioneuvostolle on annettu muun muassa turvetuotannon osalta valtuus asetuksella säätää toimintojen päästöjen vähentämiseksi tarpeellisista menetelmistä ja laitteista ynnä muusta. Säännöksen perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan kysymys on osittain hajapäästöluonteisista toiminnoista, joille päästöraja-arvojen määrittely on vaikeaa, minkä vuoksi niiden määräämisestä on haluttu pidättyä ja vähentää toimintojen ympäristövaikutuksia muulla tavoin. Myös tämän säännöksen asiasisältö ja tarkoitus olisi pitänyt ottaa huomioon ratkaisussa ja kumota Itä-Suomen ympäristölupaviraston asettamat puhdistusteho- ja raja-arvomääräykset, vaikka valtioneuvosto ei ole toistaiseksi antanut edellä tarkoitettua asetusta.

Yhtiö on viitannut hakemuksessaan ja valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämiinsä perusteluihin.

Nokeissuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet puhdistetaan roudattomalla kaudella kemiallisessa puhdistamossa. Vastaavalla toimintaperiaatteella toimivaa menetelmää käytetään puhdistettaessa vesistöjen pintavettä väestökeskittymien asukkaiden tarpeisiin talousvedeksi. Hajakuormitteinen pintavesi ei sellaisenaan ole kelvollista talousvedeksi. Nokeissuolla käytettävän menetelmän alkuperäinen tarkoitus on siis ollut korkealaatuisen talousveden valmistaminen. Menetelmän käyttäminen turvetuotantoalueiden valumavesien puhdistukseen on sen myöhempi sovellutus, mutta nyt käyttötarkoitus on alkuperäiseen nähden päinvastainen. Menetelmällä puhdistetaan alapuolisten vesistöjen pintavesiin sekoittumaan johdettavaa Nokeissuon avopintaisen turvetuotantoalueen valumavettä, joka luokitellaan jätevedeksi. Yhtiön tiedossa ei ole, että menetelmää muinekaan sovellutuksineen käytettäisiin jollakin muulla teollisuuden alalla vastaavaan tarkoitukseen.

Roudallisena kautena kuivatusvedet puhdistetaan mitoitusohjeiden mukaisilla sarkaojarakenteilla (lieteallas ja sarkaojapidätin) ja laskeutusaltailla. Lisäksi tämän ajan puhdistusta tehostavat alueelle lupapäätöksessä rakennettavaksi määrätyt, yksinomaan ääreviä virtaamia tasaavat rakenteet, joiden lisäksi alueelle rakennetaan mitoitusohjeiden mukaiset varsinaiset virtaamansäätöpadot (niin sanotut Klöven padot). Kaikki nämä rakenteet ovat käytössä myös sulan maan ajan ennen kemiallista puhdistusta. Roudallisen kauden puhdistusta kuvaa valituksen liitteenä olevalla opinnäytetyöllä selvitetty puhdistustulos, jolla ei kuitenkaan päästä kemiallista puhdistusta vastaavaan puhdistustulokseen. Puhdistusteho ja -tulos ovat siis heikommat roudallisena kautena kuin roudattomana. Kuormitusta voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää roudallisena aikana, myös keväällä, jolloin sinällään laimeat lumen sulamisvedet lähtevät liikkeelle.

Kummankin pääkäyttöajan (sula- ja routakausi) rakenteet toimivat kuitenkin erillisesti ja puhdistusteholtaan rajallisesti, eikä niillä kummallakaan voida erillisesti säädellä koko vuoden aikana lähtevän kuormituksen kokonaismäärää.

Päästön muodostuminen

Turvetuotantoalueen valumavedessä on jo luonnostaan eli ilman turvetuotantoakin lupapäätöksessä mainittuja aineksia. Suoalueen ollessa täysin luonnontilassa lähtevä kuormitus on luonnonkuormaa ja esimerkiksi alueen ollessa metsäojitettu niin sanottua taustakuormaa (luonnonkuorma + metsäojituksen aiheuttama lisäkuorma). Nokeissuon alue oli ennen turvetuotantoa lähes kokonaisuudessaan metsäojitettu.

Turvetuotannon ja sadannan seurauksena eri ainespitoisuudet alueelta lähtevässä vedessä kasvavat näistä. Kuormitus suurentuu ja aiheutuu luvanvarainen päästö. Toiminnan volyymivaihtelujen ja vuosittaisesti vaihtelevan sadannan ynnä muiden tekijöiden seurauksena lähtevässä kuormituksessa on suurtakin ajoittaista vaihtelua. Yleisesti ottaen suurten valumien aikana ainespitoisuudet pienentyvät (laimentuminen), mutta kokonaisainesmassamäärät kasvavat. Pienempien valumien aikana tilanne on taas päinvastainen.

Ympäristön pilaantumisen ja päästöraja-arvojen määritelmät

Turvetuotannon ympäristönluvanvaraisuus johtuu keskeisesti turvetuotantoalueilta alapuolisiin vesistöihin valumavesien mukana johdettavasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta sekä sen haitallisista seurannaisvaikutuksista ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavana. Ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan ympäristönsuojelulain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 1) kohdassa sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen päästämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa säännöksen a-g kohdissa sanottuja haitallisina pidettäviä vaikutuksia. Päästöraja-arvon määritelmä on saman säännöksen 8) kohdassa (506/2002). Raja-arvolla tarkoitetaan ympäristöön suoraan tai epäsuoraan päästetyn 1) kohdassa tarkoitetun, laimentamattoman päästön arvoa, jota ei yhden tai useamman ajanjakson aikana saa ylittää ja joka ilmaistaan kokonaismääränä, pitoisuutena, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla.

Tarkkailun tuloksia

Taustavuonna 2002 roudattoman maan aikainen vedenlaatu oli kaikissa havaintopisteissä, taustapiste mukaanlukien, myöhempiä vuosia parempi. Vuoden 2002 normaalia parempaan vedenlaatuun kaikissa tarkkailupisteissä vaikutti vuoden 2002 sääoloista johtuva valuntatilanne. Vuonna 2002 toteutetun taustatarkkailun (kahdeksan havaintokertaa) perusteella ennen turvetuotantoalueen perustamista Nokeissuon alapuolisessa pisteessä keskimääräiset roudattoman maan aikaiset kiintoaine- ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat yläpuoliseen taustapisteeseen verrattuna alhaisempia, COD_Mn ja rautapitoisuudet korkeampia sekä kokonaistyppipitoisuus ja pH samalla tasolla.

Nokeissuon tuotantokentät kunnostettiin ja eristysojat kaivettiin vuosina 2003-2005, jolloin myös alapuolista Härkkimenojaa myönnetyn luvan nojalla suurennettiin. Runsassateisena kesänä 2004 vähäistä tuotantoa oli 150 hehtaarin alalla ja vuonna 2005 tuotannossa oli 180 hehtaaria. Nokeissuon alapuolisessa pisteessä keskimääräinen kemiallisen käsittelyjakson aikainen pH oli taustapisteeseen verrattuna alhaisempi, COD_Mn-pitoisuus samalla tasolla sekä kiintoaine-, kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja rautapitoisuudet sekä väriarvo korkeampia. Kiintoaine- ja rautapitoisuuksien osalta erot olivat suuria sekä fosfori- ja typpipitoisuuksien ja väriarvon osalta lieviä.

Tarkkailun perusteella mainitun tuotantoalueen kunnostaminen ja tuotanto, eristysojien kaivu noin 19 kilometrin matkan ja ulkopuolisten vesien niissä johtaminen sekä Härkkimenojan suurentaminen kohottavat Nokeissuon alapuolisessa Kuuppaanjoen ojapisteessä kemiallisen käsittelyjakson aikaisia kiintoaine-, kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja rautapitoisuuksia, mutta alentavat orgaanisen aineksen pitoisuutta. Lisäksi pH alenee. Tuotantoalueen alapuolisen ojapisteen väriarvoon toimenpiteillä ei ole vaikutusta.

Tuotantoalueen kemiallisen puhdistuksen kautta tulevat vedet eivät puhdistusjaksolla kohota Kuuppaanjoen keskimääräisiä kiintoaine-, orgaanisen aineksen ja fosforipitoisuuksia eikä väriarvoa, sillä kyseisten muuttujien arvot ovat kemiallisesta puhdistuksesta lähtevässä vedessä alhaisempia tai yhtä suuria kuin taustapisteessä (tuotantoalueen yläpuolinen). Kemiallisesta puhdistuksesta lähtevän veden keskimääräinen typpipitoisuus on lievästi korkeampi kuin taustapisteessä, minkä johdosta kemiallisesta puhdistuksesta lähtevä vesi saattaa osaltaan vähäisessä määrin kohottaa kokonaistyppipitoisuutta suoalueen alapuolisessa Kuuppaanjoen näytepisteessä. Rautapitoisuuksien kohoaminen ja pH:n lasku ovat seurausta kemiallisesta saostusprosessista itsestään.

Kemiallisen käsittelyjakson aikainen kiintoaine- ja kokonaisfosforiarvojen sekä osin myös kokonaistyppiarvojen kohoaminen Kuuppaanjoessa tuotantoalueen alapuolella ilmeisesti johtuu suoalueen läpi johdettuun Härkkimenojaan eroosion vaikutuksesta joutuvasta aineksesta, mikä on havaittavissa myös voimakkaana savisamenemisena tuotantoalueen alapuolella. Tällaista tilapäisesti kohonnutta eroosiota on aiheutunut Härkkimenojan suurentamisen lisäksi tuotantoalueen eristysojien kaivusta ja ulkopuolisten vesien johtamisesta niissä. Näitä vesiä ei puhdisteta, eikä puhdistamiselle voida asettaa määräyksiä turvetuotannon ympäristönsuojelulain ja -asetuksen luvanvaraisuutta ja pilaantumisen ehkäisemistä koskevien säännösten perusteella.

Vedenlaatu alapuolisissa järvissä

Nokeissuon alapuolisista Matalajärven ja Tuohtiaisen Inkilänlahden järvihavaintopisteistä on otettu Nokeissuon seurannan johdosta näytteitä vuosina 2002-2005. Suon valmistelutyöt alkoivat loppuvuonna 2002 ja suolle tehtiin ojitus talvella 2003, joten vuosi 2002 toimii vesistötiedon osalta taustavuotena. Vedenlaaturekisterissä on lisäksi tietoja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen Tuohtiaisen Inkilänlahdesta ottamista näytteistä kesäajalta vuosilta 1997-98 ja talviajalta vuodelta 1998. Inkilänlahden osalta vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu graafisesti yhden metrin syvyydestä otettujen näytteiden perusteella, sillä muilta osin Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen ja Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry:n käyttämät näytesyvyydet eivät vastaa toisiaan.

Matalajärvessä kesäaikainen kokonaisvedenlaatu on vuosina 2004-2005 ollut huonompi kuin vuosina 2002-2003 ja vuonna 2005 tarkastelujakson huonoin. Vuosina 2004-2005 kesäaikaiset kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet sekä sameus- ja väriarvot ovat olleet korkeampia kuin vuosina 2002-2003. Kesäaikainen kiintoainepitoisuus oli alhaisimmillaan vuonna 2002 ja korkeimmillaan vuonna 2005. A-klorofyllipitoisuus oli alhaisimmillaan vuonna 2002 ja korkeimmillaan vuonna 2003.

Talviaikaisen kokonaisvedenlaadun osalta Matalajärven vedenlaatu vaihtelee eri muuttujien osalta osin vastakkaissuuntaisestikin, eikä jakson alku- ja loppupään välillä ole veden kokonaislaadun osalta havaittavissa oleellista eroa.

Tuohtiaisen Inkilänlahden pintavedestä on tutkimustuloksia kesäajalta vuosilta 1997-1998 ja 2002-2005 sekä talviajalta vuosilta 1998 sekä 2002-2005. Tutkimustulosten perusteella Inkilänlahden kesäaikainen pintaveden kokonaislaatu on vuosina 1997-1998 ja 2002-2003 ollut melko samanlainen. Vuosina 2004-2005 Inkilänlahden kesäaikainen pintaveden kokonaislaatu on ollut selvästi edeltäviä havaintovuosia huonompi alhaisemmasta hapenkyllästysasteesta sekä selvästi korkeammista kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainepitoisuuksista sekä sameus- ja väriarvoista johtuen. Inkilänlahden talviaikainen pintaveden kokonaislaatu oli vuonna 2005 edeltäviä tarkkailuvuosia huonompi korkeammista kokonaisfosforipitoisuuksista sekä sameus- ja väriarvoista johtuen.

Kesäaikana Tuohtiaisen pintavesi on kokonaislaadultaan kerrostuneisuudesta johtuen parempaa kuin koko vesipatsaan vesi keskimäärin. Talvikaudella Inkilänlahden pintaveden kokonaislaatu on huonompi kuin koko vesipatsaassa keskimäärin, sillä Suurisalmesta tuleva kylmä vesi kulkee Inkilänlahdella lähellä pintaa.

Matalajärven yläpuolisten uomien sekä Matalajärven vedenlaatuun vaikuttavat voimakkaasti näytteenottoa edeltävän ajanjakson sateisuus ja siitä seuraavat valumat. Matalajärvestä tulevan, Tuohtiaisen vettä laadullisesti heikomman, veden laatu ja määrä vaikuttavat selkeästi myös kapean Inkilänlahden vedenlaatuun.

Nokeissuon turvetuotantoalueen kuormituksen laskenta

Valituksenalaisessa ratkaisussa on käytetty Nokeissuon taustakuormana luonnonhuuhtouma-arvoja: kiintoaine 2 mg/l, COD_Mn 18 mg/l, typpi 500 mg/l ja fosfori 20 mg/l (kahdessa viimeksi mainitussa kuitenkin tarkoitettaneen mikrogrammoja, µg/l), joita päätösperusteluissa sanotaan yleisesti käytettävän turvetuotannon kuormitustarkkailuissa. Luvut perustuvat luonnontilaisilta suoalueilta mitattujen virtaamien ainespitoisuuksien keskiarvoihin.

Koska Nokeissuon tuotantoalue oli ennen turvetuotantoon kunnostamista vain 20 hehtaaria lukuun ottamatta metsäojitettu suoalue, ei edellä mainittuja lukuja ole mahdollista käyttää Nokeissuon alueen taustakuorman laskentaperusteina. Taustakuorma on määritettävä ja vähennettävä bruttokuormasta joko alueelta mitattujen tai laskettavissa olevien ainespitoisuuksien ja vuosivaluman perusteella taikka käyttäen vastaavilta alueilta mitattujen ainespitoisuuksien keskiarvoa. Valuma-alueelta on vuonna 2002 tarkkailulla hankittu riittävästi vedenlaatutietoa, jotta toiminnan taustakuormitus voidaan määrittää. Koska vuosivalumaa koskevia virallisia tietoja ei ole julkaistu, on ne määritettävä Ilmatieteenlaitoksen sadantatietojen perusteella.

Nokeissuon yläpuoliselta pisteeltä (P0) on vuonna 2002, jolloin vedenlaatu oli valuntaolosuhteista johtuen poikkeuksellisen hyvää kaikilla tarkkailupisteillä, mitattu edellä mainittuja lukuja suuremmat pitoisuudet seuraavasti: kiintoaine 11 mg/l, COD_Mn 23 mg/l, typpi 860 µg/l ja fosfori 38 µ/l. Periaatteessa näitä ainepitoisuuksia on mahdollista käyttää Nokeissuon taustakuorman laskentaperusteina. Julkaisussa "Metsätalouden vesistökuormituksen hallinta suopohjilla" (Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 866, 2002) sivulla 50 esitetään metsätalouskäytössä olevien valuma-alueiden veden mediaanipitoisuudet Etelä-Suomessa (Saukkonen ja Kortelainen 1995) tutkimuksen mukaan seuraavasti: kiintoaine 3,9 mg/l, COD_Mn 27 mg/l, typpi 680 µg/l ja fosfori 27 µg/l. Tähän nähden edellä käytetyt laskentaperusteet ovat kokoluokkaisesti oikeat.

Ilmatieteen laitokselta on saatu tietää vuoden 2002 sadanta 551 millimetriä, jonka perusteella suoraan vuosivalumana pienellä valuma-alueella on mahdollista pitää 8,5 l/s/km². Edellä mainituilla perusteilla taustakuormaksi koko vuodelle 2002 saadaan seuraava:

kiintoaine 7 666 kg
COD_Mn 16 030 kg
typpi 599 kg
fosfori 26 kg

Vuosien 2003 ja 2004 Nokeissuon tuotantoalueelta mitattuihin valumiin suhteutettuna taustakuorma olisi ollut seuraava:

Vuosi 2003
valuma 44,70 l/s/km²
kerroin 5,23
kiintoaine 40 093 kg
COD_Mn 83 837 kg
typpi 3 133 kg
fosfori 136 kg

Vuosi 2004
valuma 40,10 l/s/km²
kerroin 4,72
kiintoaine 36 184 kg
COD_Mn 75 662 kg
typpi 2 827 kg
fosfori 123 kg

Tuotantoalueen bruttopäästöt ovat edellä mainituissa valuntatilanteissa olleet seuraavat:

Vuosi 2003
kiintoaine 33 488 kg
COD_Mn 96 091 kg
typpi 4 602 kg
fosfori 117 kg

Vuosi 2004
kiintoaine 77 870 kg
COD_Mn 77 402 kg
typpi 5 070 kg
fosfori 133 kg

Tuotantoalueen nettopäästöt ovat edellä mainituissa valuntatilanteissa olleet seuraavat:

Vuosi 2003
kiintoaine -6 605 kg
COD_Mn +12 254 kg
typpi +1 469 kg
fosfori -19 kg

Vuosi 2004
kiintoaine +41 686 kg
COD_Mn +1 740 kg
typpi +2 243 kg
fosfori +10 kg

Päästörajojen määräämistä vastaan puhuvat yhtiön mielestä seuraavat seikat.

Vuonna 2003 päästöä ei ole syntynyt kiintoaineen ja fosforin osalta. Vuonna 2004 taas poikkeuksellisissa valuntaolosuhteissa päästöä on aiheutunut kaikkien eri aineiden osalta. Perusteita päästä raja-arvoihin tulevinakaan vuosina ei ole tiedossa.

Kemikalointiajalle 2003 ja 2004 ei ole laskettavissa nettokuormitusta, koska kemikalointiin tulevat vesimäärät ja veden laatu ovat vaihdelleet mittavista valmistelukaivuista, suon kuivatettavana olevan ensimmäisen kerroksen (1. kuivatussyvyys) tyhjenemisvaluman ja vuoden 2004 poikkeuksellisen suuresta sateisuudesta johtuen. Kuntoonpanon ja ensimmäisten tuotantovuosien aikana valumaolosuhteet poikkeavat merkittävästi myöhempien tuotantovuosien aikaisista, eikä näitä aikajaksoja ole mahdollista tarkastella ja hallinnoida kuormituksen säätelyn kannalta samalla tavoin. Tulevista vuosittaisista vaihteluista ei ole ennalta saatavissa tietoa päätöksenteon perusteeksi.

Käytettävissä olevan tiedon perusteella ei voida todeta, aiheutuuko kemiallisen käsittelyn aikana edellä tarkoitettua päästöä ja jos aiheutuu, päästön suuruus ei ole tiedossa. Vuoden 2005 tarkkailun tuloksista voi selvittää paremmin kemiallisen käsittelyn aikaisen kuormituksen määrää vuoden 2005 osalta. Yhtiö on lausunut toimittavansa valituksen täydennyksenä kuormitustarkkailuraportin sen valmistuttua vuoden 2006 alkupuolella.

Suuri osa kuormasta edellä vesiensuojelurakenteista lausuttu huomioon ottaen lähtee tuotantoalueelta roudallisena kautena kemikalointiajan ulkopuolella. Kuormitusrajojen asettamisessa ei ole huomioitu vuodenaikaisvaihteluita valunnassa myöskään roudallisena aikana, ja käytettävissä olevien rakenteiden toimintakyky kaikissa valunta- ja muissa olosuhteissa on rajallinen.

Lisäksi yhtiö on viitannut hallinto-oikeuden ratkaisun äänestyslausunnon perusteluissa esitettyyn. Yhtiö on viitannut perusteluinaan myös aiemmin, erityisesti 19.1.2004 päivätyssä valituksessa toimintaan ja lähtevään kuormitukseen vaikuttavista eri tekijöistä esittämäänsä.

5.2 Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Pro Kivijärvi ry on antanut selityksen A Oy:n valituksen johdosta. Yhdistys on katsonut, että A Oy:ltä tulee voida edellyttää Nokeissuon tuotantoalueella sijaitsevien vesiensuojelulaitteiden ja -rakenteiden suunnittelua ja mitoitusta siten, että ne mahdollistavat suolta valuvien kuivatusvesien hallitun välivarastoinnin ja käsittelyn sekä asetettujen lupamääräysten noudattamisen kaikkina vuodenaikoina. Tämän vuoksi ei myöskään ole perusteita ympäristöluvan ehdoissa määrätyistä päästörajoista luopumiselle.

2. A Oy on antanut selityksen Pro Kivijärvi ry:n valituksen johdosta. Yhdistyksen valitus on jätettävä tutkimatta yhtiön Vaasan hallinto-oikeudelle valituksiin antamassa vastineessa esitetyin perustein.

Mikäli valitus tutkitaan, yhtiö on esittänyt siitä seuraavaa:

Nokeissuon turvetuotantoalueen kuntoonpanoa on jatkettu ja tuotanto käynnistetty sekä tuotantoalueelta lähtevät kuivatusvedet puhdistettu hakemussuunnitelmassa kuvatulla tavalla, johon asetetut lupamääräykset on perustettu tai tarkoitettu perustetun. Kuivatusvesien puhdistamisessa on toimittu ja toimitaan edelleenkin vastaavalla tavalla kuin hakemuksessa on esitetty ja muilla tuotantoalueilla, joilla puhdistaminen myös perustuu kemiallisen puhdistamon käyttöön roudattomalla kaudella.

Puhdistuksen tehossa ja kuormitusraja-arvoissa pysymistä on mahdollista tarkastella yksinomaan kunkin tarkastelukauden jälkeen, kemiallisen käsittelyn ajan päättymisen jälkeen (puhdistusteho) ja koko kalenterivuoden päätyttyä (raja-arvot). Raja-arvot on siis asetettu myös alkutalvella, talvella ja keväällä lähteville vesille, koska ne muodostavat osan tuotantoalueelta kunakin kalenterivuonna lähtevää valumaa ja kuormitusta.

Päästömääräysten on ensiksi oltava sellaiset, että ne soveltuvat päätöstä koskevaan toimintaan, ja toiseksi sellaiset, että niitä on kaikissa mahdollisissa olosuhteissa mahdollista noudattaa. Päätöstä annettaessa näin ei ole tapahtunut.

Yhtiö on saanut ympäristöluvan yhteydessä myönnetyllä toiminnan aloittamisluvalla oikeutuksen jatkaa jo luvan saanutta ja käynnistettyä toimintaa. Tuolloin luvan ehtojen on tullut olla sellaisia, että niitä on mahdollista kaikissa toiminnan vaiheissa ja ennakoitavissa olosuhteissa noudattaa. Tältäkään osin virheellisyys ei ole toiminnanaloittamisluvan myöntämisessä vaan päästömääräyksissä.

Aiempien perustelujen lisäksi yhtiö on viitannut ympäristönsuojelulain 43 §:n (lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi) perusteluihin, joissa todetaan, että raja-arvot voidaan korvata muilla teknisillä vaatimuksilla ja että niistä säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Toiminnanaloittamisluvan epäämistä koskeva vaatimus on hylättävä edellä sanotuin ja hallinto-oikeuden päätöksen mukaisin perusteluin.

Poistotehoa koskevien määräyksien tiukentamista koskevaa vaatimusta ei tule hyväksyä. Virtaamien mittaus suoritetaan jatkuvatoimisin mittalaittein, jolloin sitä koskeva vaatimus on aiheeton. Nokeissuolle toteutettu kuivatusvesien puhdistusmenetelmä täyttää parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen (esimerkiksi turvetuotannon ympäristönsuojeluohje 19.9.2003, ympäristöministeriön moniste nro 117). Vaatimus tehokkaamman menetelmän kehittämisvelvoitteen asettamisesta on hylättävä aiheettomana.

Kartoitusten mukaan käynnistyneellä lupakaudella tuotantokenttiä ei tule poistumaan tuotannosta turpeen loppuun kulumisen vuoksi, eikä yhtiön ole tarkoitus lopettaa toimintaa lupakaudella toiminnan täydessä laajuudessaan juuri käynnistyttyä. Ympäristönsuojelulain 90 §:n säännöksetkin huomioon ottaen vaateen hyväksymiselle ei ole perusteita. Sanktioiden määräämistä koskeva vaatimus on hylättävä Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaisin perustein. A Oy on katsonut, että ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Valituksessa ei esitetä pätevästi syitä, joiden johdosta hakemus tulisi hylätä. Sen vuoksi valitus on hylättävä kokonaisuudessaan aiheettomana.

Itä-Suomen ympäristölupavirasto on ilmoittanut, ettei sillä ollut lausuttavaa valitusten ja selitysten johdosta.

Pro Kivijärvi ry on antanut vastaselityksen.

A Oy on antanut vastaselityksen.

Luumäen kunnanhallitus on antanut selityksen A Oy:n valituksen johdosta. Puhdistustehot ovat kemiallisella puhdistamolla helpohkosti saavutettavissa ja olisikin perusteltua nostaa COD:n puhdistusteho 80 %:iin ja fosforin puhdistusteho 85 %:iin. Typen osalta puhdistusteho on oikealla tasolla.

Kuormituksen raja-arvojen alentamiselle ei ole perusteita. Jo 10 vuotta sitten turvetuotannon ominaiskuormituksen bruttokeskiarvo kemiallisen hapenkulutuksen osalta Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueella (lähde: Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje) oli 51 kg/ha/v. Nokeissuon vaatimus 32 kg/ha/v (netto) on kohtuullinen, koska tekniikka on kehittynyt 10 vuoden aikana ja kehittyy edelleen. Valvonnan kannalta enimmäiskuormitusrajat ovat välttämättömiä ja kuuluvat ympäristöä pilaavan toiminnanharjoittajan noudatettavaksi. Pelkän vedenlaadun velvoitetarkkailun varassa oleva valvonta ei anna mahdollisuuksia puuttua ympäristöä pilaavaan toimintaan.

Kouvolan seudun kansanterveystyön kuntayhtymä (entinen Kouvolan-Valkealan kansanterveystyön kuntayhtymä) on antanut selityksen A Oy:n valituksen johdosta. Raja-arvojen asettaminen Nokeissuon turvetuotantoalueen vesistökuormitukselle on tärkeää. Raja-arvot ovat perusteltuja, paitsi alapuolisen vesistön tilan, myös toiminnan valvonnan kannalta, ja sama pätee myös kemiallisen käsittelyn poistotehoon. Raja-arvojen ylittymisen tulisi A Oy:n puolelta johtaa nykyistä parempien vesiensuojelumenetelmien kehittämiseen ja käyttöönottoon. Raja-arvojen ja poistotehon tarkistaminen tulee tehdä vasta, kun nykyisen ympäristöluvan mukainen toiminta on ollut useampia vuosia käynnissä. Sopivana ajankohtana pidetään vuotta 2010, jolloin toiminnanharjoittajan tulee jättää hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi.

B asiakumppaneineen on selityksessään A Oy:n valituksen johdosta ilmoittanut uudistavansa aikaisemmin esittämänsä ja asettuvansa Pro Kivijärvi ry:n valituksessa esitetylle kannalle.

D:lle ja E:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen valitusten johdosta.

F:lle ja G:lle on varattu tilaisuus selityksen antamiseen A Oy:n valituksen johdosta.

A Oy on antanut selitysten johdosta vastaselityksen, jossa se on muun ohella täydentänyt valitustaan vuoden 2005 kuormitustiedoilla seuraavasti:

Nokeissuon kuormitustarkkailun tulokset ja vuosikuormitus vuonna 2005

Nokeissuon kemiallisen puhdistamon toiminta

Nokeissuon kemiallinen puhdistamo oli toiminnassa vuonna 2005
4.5.- 6.11. välisen ajan eli 187 vrk. Puhdistamolle tulevan ja sieltä lähtevän veden keskimääräiset pitoisuudet olivat seuraavat:

tuleva

kiintoaine, mg/l 14.9
kem. hapenkulutus (COD_Mn), mgO₂/l 55.5
kokonaisfosfori, µg/l 87.0
kokonaistyppi, µg/l 2 131.0

lähtevä

kiintoaine, mg/l 7.5
kem. hapenkulutus (COD_Mn), mgO₂/l 10.9
kokonaisfosfori, µg/l 10.4
kokonaistyppi, µg/l 1 417.0

Keskimääräiseksi ainepoistumaksi eli reduktioksi näistä luvuista kemiallisella puhdistamolla saadaan:

kiintoaine 49.7 %
kem. hapenkulutus 80.3 %
kokonaisfosfori 88.0 %
kokonaistyppi 33.5 %

Puhdistusta tapahtuu myös ennen puhdistamoa sarkaojarakenteilla (sarkaoja, lietepesä ja lietteen pidätin), valunnan säädöllä ja laskeutusaltailla, jolloin luvut eivät osoita kokonaisreduktioita.

Kemialliselle puhdistamolle tulevan ja sieltä lähtevän veden laatu sekä reduktiot on esitetty tarkemmin vastaselityksen liitteessä.

Nokeissuon taustakuorma

Yhtiön valituksessa on esitetty tarkemmin taustakuormituksen laskenta ja perusteet (vuodet 2003 ja 2004), koska alueen taustakuormana sen metsäojitetun tilan, joka vielä oli muuttanut alueen talousmetsäksi ja siinä jatkuvasti käytettäväksi, vuoksi ei voida pitää ympäristölupaviraston päätöksessä käytettyä ja Vaasan hallinto-oikeuden hyväksymää täysin luonnontilaisen suoalueen taustakuormaa. Samaa taustakuorman laskentaperiaatetta yhtiö on käyttänyt myös vuodelle 2005 tässä vastaselityksessään.

Laskentaperusteena oleva vuoden 2002 vuosivaluma oli 8,5 l/s/km², jolloin taustakuormaksi koko vuodelle 2002 on kyseiseltä valuma-alueelta saatu seuraava:

kiintoaine 7 666 kg
COD_Mn 16 030 kg
typpi 599 kg
fosfori 26 kg

Nokeissuon tuotantoalueelta vuonna 2005 mitattuihin valumiin suhteutettuna (valuma 39,4l/s/km², kerroin 4,635) alueen (260 ha) taustakuorma vuonna 2005 olisi, oikeastaan ilman turvetuotantoon liittyvää vesien puhdistamista, ollut seuraava (vieressä turvetuotannolle sallittu päästömäärä ja taustakuorma + turvetuotannon sallittu päästömäärä):

Taustakuorma

kiintoaine 36 955 kg
COD_Mn 77 276 kg
typpi 2 888 kg
fosfori 126 kg

Turvetuotannon sallittu kuormituslisä

kiintoaine 22 093 kg
COD_Mn 29 458 kg
typpi 4 124 kg
fosfori 125 kg

Kokonaiskuormitus minimissään yhteensä

kiintoaine 59 048 kg
COD_Mn 106 734 kg
typpi 7 012 kg
fosfori 251 kg

Nokeissuon aiheuttama kuormitus koko vuonna 2005

Tarkkailujen perusteella Nokeissuon alueen (260 ha) bruttopäästöt vuonna 2005 olivat seuraavat (vieressä turvetuotannolle sallittu päästömäärä sekä alueen bruttopäästön ja kuormitusrajan erotus):

Bruttopäästö

kiintoaine 21 892 kg
COD_Mn 80 106 kg
typpi 5 460 kg
fosfori 135 kg

Kuormitusraja turvetuotannolle (=sallittu kuormituslisä)

kiintoaine 22 093 kg
COD_Mn 29 458 kg
typpi 4 124 kg
fosfori 125 kg

Erotus

kiintoaine -201 kg
COD_Mn +50 648 kg
typpi +1 336 kg
fosfori +10 kg

Tämän mukaan Nokeissuon alueen (260 ha) kokonaiskuormitus (tausta/luonnonkuorma + tuotanto) on kiintoaineen osalta ollut alle ympäristöluvassa määrätyn turvetuotannon kuormitusrajan, mutta muiden osalta ylittää sen.

Vähentämällä bruttopäästöistä taustakuorma saadaan alueen nettopäästö (tuotanto) edellä mainitussa valuntatilanteessa vuonna 2005:

Nettopäästö

kiintoaine -15 063 kg
COD_Mn +2 830 kg
typpi +2 572 kg
fosfori +9 kg

Kuormitusraja turvetuotannolle (=sallittu kuorm.lisä)

kiintoaine 22 093 kg
COD_Mn 29 458 kg
typpi 4 124 kg
fosfori 125 kg

Kuormitusrajan alitus (-) (=kiinniotettu kuormitus)

kiintoaine -37 156 kg
COD_Mn -26 628 kg
typpi -1 552 kg
fosfori -116 kg

Tämän mukaan nettopäästöä eli päästöä aiheutuisi COD_Mn:n, typen ja fosforin osalta, mutta ei ollenkaan kiintoaineen osalta. Alueelta lähtevä turvetuotannon kuormitus eli nettokuormitus alittaisi kaikilta osin ympäristöluvan kuormitusrajat. Mikäli päästöä ei jonkin parametrin osalta aiheudu, ei myöskään kuormitusrajan asettamiselle ole perustetta.

Turvetuotannon käynnistäminen pienentää taustakuorman mukaista kuormitustilannetta kiintoainekuormituksen osalta 15 063 kg:lla ja suurentaa COD_Mn:n osalta 2 830 kg:lla, typen osalta 2 572 kg:lla ja fosforin osalta 9 kg:lla.

Kokonaiskuormitus (bruttopäästö) muodostuu alueen taustakuormituksesta ja turvetuotannon kuormituksesta puhdistuksen jälkeen, mutta niiden keskinäistä jakaumaa taikka osuutta on lähtevästä kokonaiskuormituksesta mahdotonta määrittää, koska turvetuotannon kuivatusvesien puhdistusmenetelmät vähentävät kumpaakin samanlaatuisena pidettävää kuormitusta. Tämä koskee myös COD_Mn:ää, typpeä ja fosforia, vaikka niiden osalta kuormitus turvetuotannosta johtuen lisääntyy. Esimerkiksi teollisuuslaitoksen ja kunnallisen jäteveden puhdistamon päästön puhdistuksessa ei ole mukana tausta(luonnon)kuormaa (suljetut järjestelmät), jolloin sekä päästöteho että kokonaiskilot (päästörajat) sekä niissä pysyminen voidaan määrittää yksiselitteisen tarkasti. Jo tämä pelkästään on peruste, että kuormitusrajoja ja puhdistustehomääräyksiä ei voida turvetuotannon ympäristöluvissa asettaa sen enempää koko vuotta kuin kemiallisen puhdistuksen aikaa koskevina.

Nokeissuon alueen kuormitus kemiallisen puhdistuksen aikana

Nokeissuon alueelta (260 ha) kemialliseen puhdistukseen on kemikalointijaksolla (187 vrk) vuonna 2005 tullut seuraavat ainesmäärät:

kiintoaine 16 533 kg
COD_Mn 76 189 kg
typpi 2 463 kg
fosfori 112 kg

Nokeissuon alueen (260 ha) bruttopäästöt kemikalointijaksolla (187 vrk) vuonna 2005 olivat seuraavat:

kiintoaine 8 314 kg
COD_Mn 15 009 kg
typpi 1 638 kg
fosfori 14 kg

Valumiin suhteutettuna (kemikalointijakson valuma 29,1 l/s/km², kerroin 3,424) kemikalointijakson (187 vrk) taustakuorma vuonna 2005 on ollut seuraava:

kiintoaine 13 984 kg
COD_Mn 29 241 kg
typpi 1 093 kg
fosfori 48 kg

Kemikalointijakson taustakuorma on laskettu koko vuoden keskimääräisten ainespitoisuuksien perusteella, vaikka ainespitoisuudet vaihtelevat ja pääsääntöisesti ovat suuremmat sulan aikana kuin roudallisena aikana. Tässä mielessä taustakuorma kemikalointiajalle muodostuu todellista pienemmäksi.

Vähentämällä kemikalointijakson bruttopäästöistä mainitulla tavalla laskettu taustakuorma saadaan kemikalointijakson nettopäästö vuonna 2005. Viereen on laskettu laskennallinen kuormitusraja kemialliselle puhdistusjaksolle valunnan jakautumisen mukaan (36 %).

Nettopäästö

kiintoaine -5 670 kg
COD_Mn -14 232 kg
typpi +545 kg
fosfori -34 kg

Kuormitusraja

kiintoaine 7 953 kg
COD_Mn 0 605 kg
typpi 1 485 kg
fosfori 45 kg

Alitus

kiintoaine 13 623 kg
COD_Mn 24 836 kg
typpi 940 kg
fosfori 79 kg

Tämän mukaan nettopäästöä eli päästöä ei aiheutuisi kiintoaineen, COD_Mn:n ja fosforin osalta. Typen osalta aiheutuu vähäinen päästö 545 kg, joka on 2,1 kg tuotantohehtaaria kohden. Mikäli päästöä ei kemiallisen puhdistuksen aikana jonkin parametrin osalta aiheudu, ei myöskään kuormitusrajan asettamiselle ole perustetta. Kemiallinen käsittely ei ole ja voi olla puhdistusmenetelmänä käytössä roudallisena kautena, joka muodostaa jokseenkin puolet kalenterivuodesta ja vesienjohtamisajasta ja jolloin tuotantoalueella ei ole toimintaa (paitsi aivan alkuvuosina tapahtuvana kuntoonpano- ja valmisteluaikana).

Kemiallinen kuivatusvesien puhdistus, jonka aikana aktiivinen nostotoiminta ja kunnossapito tapahtuu, pienentää taustakuorman mukaista kuormitustilannetta kiintoainekuormituksen osalta 5 670 kg:lla, kemiallista hapenkulutusta 14 232 kg:lla ja fosforin osalta 34 kg:lla, mutta suurentaa typen osalta 545 kg:lla.

Kokonaiskuormitus (bruttopäästö) muodostuu alueen taustakuormituksesta ja turvetuotannon kuormituksesta puhdistuksen jälkeen, mutta niiden keskinäistä jakaumaa taikka osuutta on lähtevästä kokonaiskuormituksesta mahdotonta määrittää, koska turvetuotannon kuivatusvesien puhdistusmenetelmät vähentävät kumpaakin samanlaatuisena pidettävää kuormitusta. Tämä koskee myös typpeä, vaikka sen osalta kuormitus turvetuotannosta johtuen lisääntyy. Esimerkiksi teollisuuslaitoksen ja kunnallisen jäteveden puhdistamon päästön puhdistuksessa ei ole mukana tausta(luonnon)kuormaa (suljetut järjestelmät), jolloin sekä päästöteho että kokonaiskilot (päästörajat) sekä niissä pysyminen voidaan määrittää yksiselitteisen tarkasti. Jo tämä pelkästään on peruste, että kuormitusrajoja ja puhdistustehomääräyksiä ei voida turvetuotannon ympäristöluvissa asettaa sen enempää koko vuotta kuin kemiallisen puhdistuksen aikaa koskevina.

Nokeissuon turvetuotantohankkeessa turvetuotannon kuormitus kohdistuu taikka painottuu yksinomaan kemiallisen puhdistuksen ulkopuoliseen aikaan, jolloin se korostuu taikka saattaa korostua. Korostumiseen on suhtauduttava hyvin varauksellisesti, koska se johtuu pelkästään siitä, että kuivatusvesien puhdistus on kemiallisen puhdistuksen ajalla niin tehokasta, että päästöä (kuormitusta) alapuolisiin vesistöihin ei aiheudu, paitsi typen osalta vähäisesti. Itse asiassa tuolloin käytettävästä menetelmästä johtuen parannetaan alapuolisen vesistön vedenlaadullista tilannetta. Tämän vuoksi talviaikaista kuormitusta ja sen vähentämistarvetta ei tule tarkastella kemiallisen puhdistuksen aikaisen tilanteen perusteella taikka näkökulmasta.

Nokeissuon kemikalointiajan typpipäästön osuus alapuolisen vesistön typpikuormasta

Nokeissuon typen nettopäästö kemikalointijaksolla (187 vrk) 2005 on siis edellä laskettu 545 kg. Vertaamalla tätä nettopäästöä alapuolisen vesistön tarkastelupisteiden ainemääriin vuonna 2005 voidaan laskea Nokeissuon turvetuotannon osuus kemikalointijaksolla kokonaistyppikuormasta kyseisissä pisteissä. Tarkastelupisteiden keskimääräinen veden laatu on saatu Saimaan Vesiensuojeluyhdistys ry:n tekemistä tarkkailuista.

Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus vuonna 2005 Härkkimenojassa (tarkkailupiste P1, Nokeissuon alapuoli) oli 1 200 µg/l. Kun Härkkimenojan valuma-alue on 17,0 km² ja kemikalointijakson valuma 29,1l/s/km², saadaan tarkastelupisteen kokonaistyppikuormaksi 9 591 kg. Tästä kuormasta Nokeissuon osuus (545 kg) on 5,7 %.

Keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus Kuuppaanjoessa (tarkkailupiste P2, Kuuppaanjoki laskussa Matalajärveen) oli 805 µg/l. Kun Kuuppaanjoen valuma-alue on 36,3 km² ja kemikalointijakson valuma 29,1l/s/km², saadaan tarkastelupisteen kokonaistyppikuormaksi 13 793 kg. Tästä kuormasta Nokeissuon osuus (545 kg) on 4,0 %.

Johtopäätökset

Nokeissuon turvetuotantoalueen taustakuorma on määritettävä kohteen mukaisen taustakuorman perusteella, koska alueelta on siihen riittävät taustatarkkailun tulokset. Luonnontilaiselta suoalueelta määritetty taustakuorma johtaa turvetuotannon kuormitusosuuden ja turvetuotannon - kuivatusvesien puhdistuksen jälkeenkin - aiheuttaman kuormituksen määrän (nettokuormituksen) yliarviointiin, eikä väärää taustakuormaa voida sen vuoksi käyttää lupamääräysten asettamisen perusteena.

Vuotta 2005 koskevan laskennan mukaan valituksessa kuvatut kuivatusvesien puhdistusmenetelmät ovat sekä koko vuonna että kemiallisen puhdistuksen aikana poistaneet kiintoainetta alueelta lähtevästä vedestä enemmän kuin turvetuotanto sekä sen edellyttämä kuivatus (vesien johtaminen) siihen lisää. Kiintoaineen osalta luvanvaraista päästöä ei koko vuottakaan koskien aiheudu.

COD_Mn:n osalta turvetuotannosta aiheutuu koko vuotta koskien 2 830 kg:n luvanvarainen päästö. Kemiallisen puhdistuksen aikana luvanvaraista päästöä ei kuitenkaan aiheudu, ja päästön määrä laskennallisesti pienentyy alle tausta(luonnon)kuorman tason.

Kokonaistypen osalta turvetuotannosta aiheutuu koko vuotta koskien 2 572 kg:n luvanvarainen päästö, joka kokoluokaltaan vastaa toimivilla perustason vesiensuojelurakenteilla varustetulta vastaavankokoiselta Itä-Suomen tuotantoalueelta lähtevää nettokuormaa. Kemiallisen puhdistuksen aikana päästö on 545 kg, joka vastaa noin 115 hehtaarin suuruisen tuotantoalueen nettokuormaa sulan aikana (noin puoli vuotta). Luvanvarainen päästö aiheutuu sekä koko vuonna että kemiallisen puhdistuksen aikana.

Fosforin osalta turvetuotannosta aiheutuu koko vuotta koskien 9 kg:n luvanvarainen päästö, joka vastaa toimivilla perustason vesiensuojelurakenteilla varustetulta noin 30 hehtaarin suuruiselta Itä-Suomen tuotantoalueelta koko vuonna lähtevää kuormaa. Kemiallisen puhdistuksen aikana luvanvaraista päästöä ei kuitenkaan aiheudu, ja päästön määrä laskennallisesti pienentyy alle tausta(luonnon)kuorman tason.

Koko vuotta 2005 koskien lähtevä kuormitus ei laskennan mukaan ole ylittänyt koko vuotta koskevia kuormitusrajoja, eikä myöskään yhtiön laskennallisesti kemiallisen puhdistuksen ajalle määrittämiä kuormitusrajoja.

Kuormitusrajoja ja puhdistustehomääräyksiä ei tule asettaa, koska kiintoaineen, COD_Mn:n ja fosforin osalta ei ollenkaan aiheudu kemiallisen puhdistuksen ajalla päästöä ja typpipäästö on vähäinen. Tuotantoalueelta puhdistuksen jälkeenkään lähtevästä kuormituksesta ei voida erottaa turvetuotannon ja tausta(luonnon)kuorman osuutta. Kuormituksesta 60-90 % on päästötekijöistä riippuen muodostunut kemiallisen puhdistuskauden ulkopuolella, jolloin vaikuttamismahdollisuudet puhdistukseen ja lähtevän kuormituksen määrään ovat hyvin rajalliset. Lisäksi peruskuivatuksen aikaisessa tyhjenemisvalumavaiheessa suoalueelta lähtevä vesi- ja ainemäärät ovat myöhemmin alkavaa tuotantoaikaa suuremmat ja vaikuttavat kuormituksen määrään. Kuormituksen määrään vaikuttavat valunta- ja sää- sekä routaolosuhteiden vaihtelut ovat tuotannon harjoittajasta riippumattomia.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. A Oy:n väite Pro Kivijärvi ry:n puhevallan puuttumisesta hylätään.

2. A Oy:n valituksen johdosta vesiensuojelun järjestämistä ja päästöjä vesiin koskevan lupamääräyksen 2 toinen kappale muutetaan ja kolmas kappale poistetaan, jolloin lupamääräys 2 kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

"2. Vuosittain tuotantoalueelta kertyvistä vesistä mahdollisimman suuri osuus on johdettava kemiallisen käsittelyn kautta. Kun suolla on tuotantotöitä tai laitteiden ja rakenteiden kunnostustöitä, vedet on aina johdettava kemiallisen käsittelyn kautta. Kemiallisen käsittelyn poistotehon tuotantokauden keskiarvona mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien on oltava vähintään:

Päästötekijä - Poistoteho %

COD_Mn - 75
Fosfori - 80
Typpi - 40

Toiminnasta aiheutuva lisäys tuotantoalueen koko vuoden päästömääriin eli niin sanottu nettokuormitus on pyrittävä tuotantotekniikkaa ja toimintatapoja kehittämällä saamaan mahdollisimman pieneksi. Vuositasolla on lisäksi pyrittävä nettokuormituksessa saavuttamaan seuraavat kuormitusrajat:

Päästötekijä - Päästö kg/v

Kiintoaine - 6 000
COD_Mn - 8 000
Fosfori - 34
Typpi - 1 120

Tuotantoalueen ulkopuolisten alueiden vedet johdetaan eristysojissa tuotantoalueen ohi. Eristysojiin on kaivettava lietesyvennykset ja ne on pidettävä kunnossa.

Kaikkien vesiensuojelurakenteiden on oltava käytössä viimeistään vuoden 2004 tuotantokauden alkuun mennessä. Työt on tehtävä niin, että niistä johtuvat haitalliset vaikutukset vesistössä ja muussa ympäristössä jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Ojien kaivumaat on tasattava ja muotoiltava ympäristöön sopiviksi sekä huolehdittava siitä, ettei niiden taakse jää vettyviä alueita.

Kuivatusvesien kemiallisen käsittelyn laitteet, laskeutusaltaat sekä sarkaojien lietesyvennykset on pidettävä kunnossa. Lietesyvennykset ja altaat on tyhjennettävä tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päättyessä. Ojastojen ja laskeutusaltaiden kunto on tarkastettava säännöllisesti ja mahdolliset puutteet on korjattava välittömästi. Muut vesistökuormitusta vähentävät rakenteet (muun muassa päisteputket, putkipadot, pintapuomit) on pidettävä kunnossa.

Auma-alueiden ja ojien väliin on jätettävä suojavyöhyke, jotta lastausten yhteydessä turvetta ei joudu ojiin.

Vesiensuojelurakenteisiin voidaan niiden toiminnan tehostamiseksi tehdä sellaisia Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymiä muutoksia, joilla ei ole haitallisia vaikutuksia yksityiseen tai yleiseen etuun."

Lupamääräykseen 2 liittyvä ympäristölupaviraston päätöksen otsikon "Luvan voimassaolo ja tarkistaminen" alla oleva lupamääräysten tarkistamista koskeva kolmas kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:

"Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tarkkailutuloksista sekä tarkkailutuloksiin perustuva selvitys Nokeissuon turvetuotantoalueen aiheuttamasta vesistökuormituksesta ja kuormituksen kehityksestä tuotantovuosien aikana sekä kuormitukseen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi on esitettävä selvitykset vaikutuksista muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen sekä ehdotus mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä vahinkojen estämiseksi. Hakemukseen on liitettävä ehdotus luvassa määrättävästä kuormitusrajasta COD_Mn:n, fosforin, typen ja kiintoaineen osalta. Hakemukseen on liitettävä tarkastelu myös kemiallisen tai muun vastaavantehoisen käsittelyn toteuttamismahdollisuuksista ja kustannuksista ympärivuotisesti sisältäen myös selvityksen siitä, miten ylivaluntakauden aikaisia vesiä voidaan hallita. Lisäksi hakemukseen tulee liittää muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset."

Pro Kivijärvi ry:n valituksen johdosta ympäristölupaviraston päätöksen otsikon "Luvan voimassaolo ja tarkistaminen" alle lisätään uusi neljäs kappale seuraavasti:

"Mikäli toiminta loppuu ennen vuotta 2010, on luvan saajan hyvissä ajoin etukäteen toimitettava ympäristölupavirastolle hakemusasiana suunnitelma turvetuotannon lopettamisen jälkeisistä vesiensuojelutoimista sekä esitys mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi ja korvaamiseksi."

Enemmälti Pro Kivijärvi ry:n ja A Oy:n valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

3. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Yhdistyksen valitusoikeus

Ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.

Pro Kivijärvi ry:n tarkoituksena on sääntöjensä mukaan edistää luonnonsuojelua ja Luumäen, Savitaipaleen ja Lemin kuntien asukkaiden virkistysmahdollisuuksia pyrkimällä säilyttämään mainittujen kuntien alueella sijaitsevan Kivijärven veden laadun ja järven ympäristön mahdollisimman puhtaana. Yhdistyksen sääntöjen tarkoittamaan Kivijärven alueeseen kuuluu myös Tuohtiainen, jonka alueella Nokeissuon turvetuotantoalueen vaikutukset ilmenevät. Tuohtiainen kuuluu ympäristöhallinnon laatimassa vesistöaluerajauksessa Tuohtiaisen-Ala-Kivijärven alueeseen nro 14.191. Näillä perusteilla yhdistyksellä on asiassa valitusoikeus, joten yhtiön väite on hylättävä.

2. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) lain 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; eikä 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; sekä 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ilman, että lupamääräyksissä kuitenkaan velvoitettaisiin käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 8 kohdan (506/2002) mukaan päästöraja-arvolla tarkoitetaan ympäristöön suoraan tai epäsuoraan päästetyn 1 kohdassa tarkoitetun, laimentamattoman päästön arvoa, jota ei yhden tai useamman ajanjakson aikana saa ylittää ja joka ilmaistaan kokonaismääränä, pitoisuutena, prosenttiosuutena tai muulla vastaavalla tavalla.

Ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan toiminnan vaikutuksia ympäristössä tulisi arvioida lain 4 §:n yleisten periaatteiden suuntaisesti. Esimerkiksi epävarmuus vaikutuksista (varovaisuusperiaate) korostaa tarvetta antaa määräyksiä vaikutusten ilmenemisen ehkäisemiseksi ennakolta. Lupamääräyksiä asetettaessa tulisi ottaa huomioon myös toiminnan aiheuttaman kuormituksen osuus koko alueen kuormituksesta. Ympäristönsuojelutoimien teknisten vaatimusten tulisi olla toteutettavissa taloudellisesti. Määräyksillä tulisi pyrkiä aina mahdollisimman kustannustehokkaisiin ratkaisuihin ottaen huomioon toiminnan tekniset lähtökohdat.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin alkuperäisen 1 kohdan (86/2000) perustelujen mukaan päästömääräys voitaisiin antaa aineen enimmäispitoisuusmääräyksellä tai kokonaismäärällä määriteltyä aikayksikköä kohden tai määritellä muutoin esimerkiksi ominaiskuormituksena. Päästöjen ehkäisy tai muu rajoittaminen määräyksellä voisi koskea vähentämisvelvoitetta, puhdistuslaitteita, puhdistuslaitteiden tehokkuusvaatimuksia ja vastaavia päästöjen rajoittamiskeinoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 1 kohdan (506/2002) perustelujen (HE 51/2002 vp) mukaan päästöjä koskeva määräys tulisi antaa yleensä päästöraja-arvona. Päästöjen ehkäisemiseksi voitaisiin kuitenkin edelleen antaa myös muunlaisia määräyksiä.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 2 kohdassa valtioneuvostolle on annettu valtuus asetuksella säätää muun ohella päästöistä ympäristöön, päästöjen rajoittamisesta ja päästörajojen valvonnasta. Pykälän perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan sen 2 kohdan mukaiset asetukset koskisivat erilaisia päästöarvoja sekä päästöjen rajoittamista. Päästöraja-arvojen lisäksi olisi mahdollista antaa säännöksiä, jotka määriteltäisiin sanallisesti tai tavoitteellisesti. Päästöarvot ilmoitettaisiin sitovina tai ohjeellisina. Ohjearvoja voitaisiin käyttää esimerkiksi määriteltäessä eräänlaisia parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia päästöraja-arvoja eri toiminnoille. Päästöarvona voitaisiin esittää aineiden pitoisuuksia päästöissä, ominaiskuormitusarvoja tai prosentuaalisesti ilmaistuja puhdistustehovaatimuksia. Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 51 §, tällaiset asetuksen määräykset voivat vesiensuojelussa merkitä vain vastaavien lupamääräysten vähimmäistasoa. Turvetuotannon vesistöpäästöihin soveltuvaa asetusta ei kuitenkaan ole ympäristönsuojelulain 11 §:n nojalla annettu.

Ympäristönsuojelulain 12 §:n 1 kohdassa valtioneuvostolle on annettu maa-, karja-, turkis- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ja kalankasvatuksen osalta valtuus asetuksella säätää toimintojen päästöjen vähentämiseksi tarpeellisista menetelmistä, laitteista, rakennuksista ja rakennelmista sekä toimintojen sijoittumiseen liittyvistä ympäristönsuojeluvaatimuksista. Pykälän perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan sen 1 kohdassa kysymys olisi osittain hajapäästöluonteisista toiminnoista. Toiminnoista osa olisi luvanvaraisia. Asetus koskisi lähinnä päästöjen estämistä laitteilla tai muilla teknisillä toimilla, koska päästöraja-arvojen määrittely 1 kohdassa tarkoitetuille toiminnoille on vaikeaa. Tällaista asetusta ei ole annettu.

Selvitys alapuolisesta vesistöstä

Nokeissuo sijaitsee Kymijoen vesistöalueen (14.1) Kivijärven reitin valuma-alueella (14.19) ja siinä tarkemmin Matalajärven alueella (14.194). Lähimpänä purkuvetenä on Matalajärven Matlahti, johon vedet johdetaan Härkkimenojaa ja Kuuppaanjokea pitkin. Matalajärvi laskee edelleen Tuohtiaiseen ja Lakanvirtaa pitkin Lakanjärveen, josta edelleen Kannuskosken kautta Ruokojärveen.

Kivijärven reitin valuma-alue on 845,30 km² ja Matalajärven alueen 154,35 km². Nokeissuon tuotantokelpoisen turvetuotantoalueen (2,5 km²) osuus Kivijärven reitin valuma-alueesta on 0,30 % ja Matalajärven alueesta 1,63 %. Härkkimenojan valuma-alueen pinta-ala on 17,0 km², josta suunnitellun turvetuotantoalueen osuus on 14,76 %. Kuuppaanjoen valuma-alue on 36,3 km², josta tuotantoalueen osuus on 6,91 %.

Kivijärven-Valkealan reitti on sekä vedenhankinnan että virkistyskäytön kannalta merkittävä. Reitiltä otetaan Kouvolan kaupungin ja koko eteläisen Kymenlaakson tekopohjaveden valmistukseen käytettävä raakavesi. Reitti on myös vesistöjen erityissuojelutyöryhmän mietinnössä aikoinaan todettu erityissuojelua vaativaksi vesistöksi (Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto; työryhmän mietintö 63/1992) ja se on liitetty pohjoismaiseen suojeluvesien luetteloon. Alueellisesti vesistö on nimetty maatalouden vesiensuojelun painopistealueeksi.

Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on ottanut näytteitä Matalajärvestä ja Tuohtiaisesta. Saimaan vesiensuojeluyhdistys on tarkkaillut Nokeissuon alapuolista vesistöä vuodesta 1999 lähtien. Matalajärven vesi on sameaa, kiintoaine- ja rautapitoista, lievästi hapanta, humuksen tummentamaa ja kohtalaisesti orgaanista ainetta sisältävää. Ravinnepitoisuudet ovat rehevälle vesialueelle ominaisia. Veden puskurikyky on hyvä. Runsaat puolet ravinteista (typpi ja fosfori) on sitoutunut orgaaniseen ainekseen. Happitilanne on ollut talvellakin melko hyvä. Tuohtiaisen Inkilänlahdessa vesi on tarkkailutulosten perusteella keskimäärin melko sameaa, kohtuullisesti kiinto- ja orgaanista ainetta sisältävää, lievästi hapanta ja humuksen tummentamaa. Ravinnepitoisuudet ovat ominaisia reheville tai lievästi reheville vesialueille. Happipitoisuudet ovat olleet koko vesimassassa selvästi alentuneita.

Oikeudellinen arviointi

Nokeissuon turvetuotantoalue on uusi alue, jonka tuotantopinta-alaksi on tarkoitettu noin 250 hehtaaria. Tuotannon arvioidaan päättyvän vuonna 2040. Alueelle on rakennettu kemiallinen vedenpuhdistamo, jonka kautta kaikki turvetuotantoalueen vedet johdetaan roudattomana ja pakkasettomana kautena sekä valmistelu- että tuotantovaiheessa. Perustekniikan lisäksi routa-aikana ovat käytössä virtaamansäätöpadot.

Koska hakemuksessa tarkoitettu turvetuotantotoiminta ei saadun selvityksen mukaan, ottaen huomioon asetetut lupamääräykset sellaisina kuin ne ovat tällä päätöksellä muutettuina, aiheuttaisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettua, luvan myöntämisen estävää seurausta, eikä lupamääräyksistä ole säädetty erikseen ympäristönsuojelulain 51 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kysymys luvassa edellytettävistä vesiensuojelumääräyksistä on ratkaistava ympäristönsuojelulain 43 §:n säännöksiä soveltamalla.

Kemikalointi edustaa tällä hetkellä kehittyneintä vesiensuojelutekniikkaa turvetuotannossa, ja se on parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoa vastaava puhdistusmenetelmä. Lupamääräykset vastaavat siten tältä osin ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentissa asetettua vaatimusta lupamääräysten perustumisesta parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Luvan myöntäminen ei, turvetuotannon ennalta arvioitavat vesistövaikutukset sekä ympäristönsuojelulain 41 ja 42 §:n säännökset huomioon ottaen, myöskään edellytä, että poistotehoa kemiallisessa käsittelyssä olisi tässä vaiheessa nostettava yhdistyksen vaatimalla tavalla ympäristölupaviraston päätöksessä määrättyä korkeammaksi. Poistotehoa ei ympäristönsuojelulain 43 §:n säännökset huomioon ottaen ole myöskään alennettava yhtiön vaatimalla tavalla.

Nokeissuon kuormituksen määrästä ja vuosijakaumasta sekä kemikaloinnin puhdistustehosta vuositasolla samoin kuin vuodenaikojen ja sääolosuhteiden vaikutuksesta ei ole tässä vaiheessa riittävästi tietoa, jotta ehdottomat kuormitusrajat ympäristölupaviraston päätöksen mukaisesti voitaisiin asettaa koko turvetuotantoalueen nettopäästöille. Sitä vastoin edellytykset poistotehoa koskevan vaatimuksen asettamiseen ovat olemassa. Turvetuotannon luonne vesistöjä kuormittavana toimintana edellyttää valvonnallisista syistä kuitenkin myös mahdollisimman tarkkarajaisia vesistöpäästöjä koskevia lupamääräyksiä, joissa otetaan huomioon myös mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt. Tämän vuoksi vesistökuormituksen hallitsemiseksi ja vähentämiseksi on nettokuormituksen yleisen vähentämisvelvoitteen ohella tarpeen asettaa kuormitukselle tavoitteelliset rajat, jotka tulee vuositasolla pyrkiä saavuttamaan toimintaa harjoitettaessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasoista tekniikkaa käyttämällä ja sitä kehittämällä. Tämän vuoksi lupamääräystä 2 on yhtiön valituksesta muutettava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä on tarpeen esittää pitemmältä aikajaksolta tarkkailuihin perustuvaa selvitystä kuormituksesta ja vesiensuojelutoimien tehokkuudesta mahdollisten uusien poistotehovaatimusten ja kuormitusrajojen asettamiseksi.

Toiminnan lopettamisen varalta on ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 4 kohta huomioon ottaen tarpeen yhdistyksen valituksen johdosta täydentää lupamääräyksiä edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut ympäristölupaviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

3. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere ja Tuula Pynnä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Ilkka Hirsto ja Mikael Hildén. Asian esittelijä Kristiina Toivila.