16.12.2002/3325

Toimeentulotuki - Ravintomenot - Perusosa

Perusturvalautakunta on pysyttänyt alaisensa viranhaltijan tekemän päätöksen, jolla on hylätty X:n anomus toimeentulotuen myöntämisestä toukokuulle 2000 normiylijäämän perusteella. Normilaskelmassa X:n käytettävinä tuloina on otettu huomioon palkka yhteensä 3 440,70 markkaa. Menoina on otettu huomioon vanhempien luona asuvan 18 vuotta täyttäneen perusosa 1 446 markkaa. Toimeentulotuen lisäosalla katettavina terveydenhuoltomenoina on laskelmassa otettu huomioon yhteensä 1 298,20 markkaa. Laskelma on ollut ylijäämäinen 696,50 markkaa.

X on perusturvalautakunnan päätöksestä tekemässään valituksessa hallinto-oikeudelle vaatinut, että hänen suuren kokonsa ja painonsa aiheuttamat normaalia suuremmat ravintomenot on hänen tapauksessaan otettava huomioon toimeentulotuen lisäosalla katettavina erityisistä tarpeista johtuvina menoina. Hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt X:n valituksen.

Korkein hallinto-oikeus on hylännyt X:n valituksen sanotulta osalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan X on hakenut toimeentulotukea toukokuulle 2000 muun muassa ruokamenoihinsa. X on vaatinut toimeentulotuen myöntämistä normaalia suurempiin ruokakuluihinsa, koska hän on suurikokoinen. Hän on ilmoittanut, että hänen painonsa on 150 kg ja pituutensa noin 2 metriä. X on asunut isovanhempiensa luona. Samassa taloudessa on asunut myös hänen äitinsä.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n 2 momentin perusteella ruokamenot kuuluvat perusosalla katettaviin kuluihin. Toimeentulotukilakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 217/1997 vp) on perusteltu huomioon otettavia menoja siten, että perusosalla katettaviin kuuluvat jokapäiväiseen elämiseen kuuluvat normitettavissa olevat ja suhteellisen samanlaisina eri tilanteissa pysyvät menot. Lisäosalla katettavat tarpeellisen suuruisena huomioon otettavat menot eivät yleensä ole luonteeltaan jokapäiväisiä tai niiden suuruus vaihtelee perheiden elinolosuhteista riippuen siten, että niitä ei voida normittaa.

X ei ole esittänyt selvitystä erityisistä ruokakuluistaan tai erityisestä ruokavaliostaan eikä asiassa ole muutoinkaan selvitystä siitä, että X:n ruokakulut olisivat tosiasiassa olleet keskimääräistä olennaisesti suuremmat. Siten X:llä ei ruokakulujen osalta voida katsoa olleen sellaisia erityisistä tarpeista tai olosuhteista aiheutuvia menoja, joiden kattaminen toimeentulotuella olisi ollut tarpeellista. X:n hakemus toimeentulotuen myöntämisestä perusosan ylittäviin ravintokuluihin on siten voitu hylätä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole ollut syytä.

Laki toimeentulotuesta 1, 2, 6 ja 7 §
Asetus toimeentulotuesta 1 §