KHO:2002:27

Autovero - Moottoripyörä - Autoveron määrääminen ja kanto - Muutoksenhaku - Maahantuoja - Muita veronhuojennuksia koskevia tapauksia

Yhteisön ulkopuolelta oli tuotu maahan moottoripyörä, josta oli autoveroilmoituksen perusteella maksettu tullipiirin maksettavaksi määräämät tulli ja arvonlisävero, autovero sekä autoveron perusteella määräytyvä arvonlisävero. Rekisteröintikatsastuksessa oli havaittu, ettei moottoripyörää voitukaan viranomaismääräysten vuoksi rekisteröidä Suomessa. Moottoripyörän maahantuoja oli tämän vuoksi luopunut pyörän rekisteröinnistä ja käyttöönotosta Suomessa ja palauttanut pyörän yhteisön ulkopuolelle. Maahantuoja on pyytänyt tullipiiriä palauttamaan autoveroilmoituksen perusteella maksetut verot. Tullipiiri on palauttanut tullin ja arvonlisäveron, mutta on katsonut, ettei autoveroa ja sen perusteella maksettua arvonlisäveroa voitu autoverolain säännösten nojalla palauttaa. Hallinto-oikeus on maahantuojan valituksesta kumonnut toimitetun autoverotuksen ja lausunut perusteluinaan, että ajoneuvosta, jota ei rekisteröidä eikä oteta käyttöön Suomessa, ei autoverolain nojalla voida kantaa valtiolle autoveroa. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi tulliasiamiehen valituksen.

Autoverolaki 1 § 1 mom.

Kort referat på svenska

A on tuonut maahan yhteisön ulkopuolelta Royal Enfield 500 Bullet -merkkisen moottoripyörän ja tehnyt siitä tullipiirille autoveroilmoituksen.

Tullipiiri on 29.2.2000 tekemällään autoveropäätöksellä määrännyt A:n maksettavaksi autoveroa 7 496 markkaa ja arvonlisäveroa 1 649 markkaa eli yhteensä 9 145 markkaa.

Tullipiiri on samana päivänä tekemällään tullauspäätöksellä määrännyt A:n maksettavaksi tullia 384 markkaa ja arvonlisäveroa 1 492 markkaa eli yhteensä 1 876 markkaa.

A on esittänyt moottoripyörän rekisteröintikatsastettavaksi Porvoon katsastusasemalla 13.4.2000. Katsastuksessa on todettu, että pyörä oli tarkoitettu Intian sisämarkkinoille ja ettei sitä voinut saada rekisteröidyksi Suomessa.

A on tullipiiriin 23.5.2000 saapuneessa kirjoituksessa vaatinut palauttamaan maksamansa verot ja tullin ja ilmoittanut lähettävänsä pyörän takaisin Etelä-Afrikkaan, josta se oli hankittu.

Tullipiiri on 4.10.2000 tekemällään veronpalautuspäätöksellä palauttanut A:lle 29.2.2000 tehdyllä tullauspäätöksellä kannetut maahantuontiverot, yhteensä 1 876 markkaa. Autoverotuksen osalta A:n vaatimus on lähetetty Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Tullipiiri on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, ettei autoveroilmoituksen peruuttaminen autoverolain 43 §.n 1 momentin perusteella ollut enää mahdollista. Autoverolaissa ei ole muutakaan säännöstä, jonka nojalla kannettu autovero ja siitä suoritettava arvonlisävero voitaisiin A:n tilanteessa palauttaa. A:n valitus oli hylättävä. Tullihallitus voi hakemuksesta huojentaa A:lle määrättyjä veroja.

Tullipiirin tulliasiamies on vastineessaan esittänyt, että A:n autoveroa koskeva valitus hylättäisiin.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeus on kumonnut tullipiirin 29.2.2000 tekemän autoveropäätöksen.

Autoverolain 1 §:n 1 momentin mukaan moottoripyörästä on ennen ajoneuvon rekisteröintiä ja käyttöönottoa Suomessa suoritettava valtiolle autoveroa. Autoverolain 15 §:n mukaan ajoneuvon verotusarvoa määrättäessä katsotaan ajoneuvoon kuuluvan vähintään ne varusteet, jotka siinä, sen mukaan kuin erikseen on säädetty, tulee olla, jotta se voitaisiin hyväksyä liikenteeseen, sekä sellaiset muut varusteet, jotka tyyppihyväksynnän tai ajoneuvon valmistusmaassa julkaistun selvityksen mukaan kuuluvat ajoneuvon vakiovarusteisiin. Autoverolain 42 §:n mukaan sellaista ajoneuvoa, josta muu rekisteröity verovelvollinen on tehnyt veroilmoituksen, ei saa ensimmäistä kertaa merkitä rekisteriin, ellei rekisteröintiä varten ole annettu viranomaisen lupaa. Autoveroa kannetaan siten rekisteriin merkittävistä ja Suomessa käyttöön otettavista ajoneuvoista ja vero määrätään ajoneuvolle sellaisena kuin se voidaan hyväksyä liikenteeseen. Toisaalta autoverolain 57 §:n 2 momentin mukaan, milloin rekisterissä tai käytössä on ajoneuvo, josta ei ole tehty veroilmoitusta, verotus voidaan säännöksen 1 momentissa tarkoitettujen jälkiverotuksen edellytysten estämättä toimittaa riippumatta siitä, minkä ajan ajoneuvo on ollut rekisterissä tai käytössä. Säännöksen mukaan vero on kuitenkin maksuunpantava viimeistään kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ajoneuvon käyttö on tullut veroviranomaisen tietoon.

Autoverolain 43 §:n 1 momentin mukaan muu kuin rekisteröity verovelvollinen, joka on antanut ajoneuvosta autoveroilmoituksen, voi peruuttaa ilmoituksen ennen kuin ajoneuvo on ensi kertaa merkitty rekisteriin Suomessa tai otettu täällä käyttöön. Jos verotus on jo toimitettu, se peruutetaan ilmoituksen johdosta, jos veroa ei vielä ole maksettu.

Asiakirjojen mukaan A on tuonut maahan Royal Enfield 500 Bullet -merkkisen moottoripyörän ja tehnyt pyörästä autoveroilmoituksen. A on maksanut autoveroilmoituksen perusteella tehdyllä autoveropäätöksellä määrätyt verot. Moottoripyörää ei kuitenkaan ole hyväksytty rekisteröintikatsastuksessa. Tästä johtuen A on valituksessaan ilmoittanut luopuvansa ajoneuvon rekisteröinnistä ja palauttavansa sen takaisin Etelä-Afrikkaan.

Ajoneuvosta, jota ei rekisteröidä eikä oteta Suomessa käyttöön, ei autoverolain nojalla tule kantaa valtiolle autoveroa. Kun otetaan huomioon edellä selostettu autoverolain 57 §:n 2 momentin säännös, joka mahdollistaa autoveron kantamisen myöhemmin siinä tapauksessa, että ajoneuvo otettaisiin käyttöön autoveropäätöksen kumoamisen jälkeen, ei se seikka, että ajoneuvosta on annettu autoveroilmoitus, ole esteenä verotuksen kumoamiselle muutoksenhaun johdosta. A on ilmoittamalla luopuvansa kysymyksessä olevan moottoripyörän rekisteröinnistä katsottava peruuttavan antamansa veroilmoituksen. Tämän vuoksi autoverotus on kumottava.

Tullihallituksen tulliasiamies on pyytänyt lupaa saada valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hallinto-oikeus on ratkaisussaan sivuuttanut autoverolain säännökset. Autoveroilmoitusta ei voi peruuttaa enää sen jälkeen kun autovero on maksettu. A on maksanut autoveron ja sille laskettavan arvonlisäveron, eikä autoveron palauttaminen hänelle ole enää mahdollista. Joka tapauksessa hallinto-oikeuden olisi tullut ratkaistessaan asian päätöksestään ilmenevällä tavalla määrätä A:n maksettavaksi autoverolain 43 §:n 2 momentin mukainen erityinen 500 markan suuruinen maksu.

A on antanut vastineen ja tulliasiamies vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Autoverolain 43 §:n 1 momentin mukaan muu kuin rekisteröity verovelvollinen, joka on antanut autosta autoveroilmoituksen, voi peruuttaa ilmoituksen ennen kuin ajoneuvo on merkitty ensi kertaa rekisteriin Suomessa tai otettu täällä käyttöön. Jos verotus on jo toimitettu, se peruutetaan ilmoituksen johdosta, jos veroa ei ole vielä maksettu. Pykälän 2 momentin mukaan jos verotus peruutetaan siten kuin 1 momentissa säädetään, verovelvolliselta peritään sama maksu kuin ennakkoratkaisusta.

Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut tullipiirin autoveropäätöksen sen vuoksi, ettei autoveroa ollut lainkaan määrättävä maksettavaksi. Kumoaminen ei perustu pelkästään siihen, että autoveroilmoitus on katsottu peruutetuksi, vaan myös siihen, että autoveron määräämistä esillä olevassa tilanteessa on pidetty autoverolain vastaisena. Edellä olevasta johtuu, ettei autoveropäätöksen kumoamisessa ole kysymys autoverolain 43 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jonka johdosta A:n maksettavaksi olisi määrättävä erityinen lainkohdassa tarkoitettu maksu.

Edellä lausutun johdosta ja kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, ei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Olli Nykänen. Asian esittelijä Kari Nieminen.