27.11.2002/3103

Ulkomaalainen - Karkottaminen - Rikokset - Lapsena Suomeen tullut - Pitkä maassa oleskelu - Kokonaisharkinta

Ulkomaalaisvirasto oli määrännyt ulkomaalaisen X:n karkotettavaksi kotimaahansa ja määrännyt hänet viideksi vuodeksi maahantulokieltoon. Hallinto-oikeus oli hylännyt X:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja tutki valituksen. Hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset kumottiin ja poliisilaitoksen karkottamisesitys hylättiin.

Perusteluissaan korkein hallinto-oikeus lausui muun ohella seuraavaa:

X oli muuttanut Suomeen yhdessä äitinsä kanssa vuonna 1985 ollessaan tuolloin 7-vuotias. Maahantulon ja oleskeluluvan myöntämisen perusteena oli ollut äidin avioliitto Suomen kansalaisen kanssa. X:n äidin silloinen suomalainen aviopuoliso oli ottanut X:n ottolapsekseen ulkomailla vuonna 1985. Hovioikeus oli päätöksellään vahvistanut X:n lapseksiottamisen Suomessa päteväksi. X:llä oli Suomen kansalaisen kanssa lapsi, jonka huoltaja hän oli yhdessä lapsen äidin kanssa. X ei asunut yhdessä lapsen tai lapsen äidin kanssa. X oli syyllistynyt lukuisiin rikoksiin, muun muassa törkeään huumausainerikokseen. Hän oli ollut huumevieroituksessa ajalla 19.4.-24.4.2001 sekä 26.4.-8.5.2001 ja hänet oli asetettu buprenorfiinikorvaushoidon jonoon 23.10.2001. X:llä oli ollut pysyvä oleskelulupa Suomessa 7.10.1993 lähtien. X oli asunut Suomessa Ulkomaalaisviraston päätöksentekoaikaan lähes 15 vuotta ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä annettaessa 17 vuotta. Hän oli pitkän Suomessa asumisensa perusteella täyttänyt kansalaisuuslain 5 §:ssä säädetyt kansalaisuuden saamisen edellytykset määräajassa tehtävästä ilmoituksesta.

Kokonaisharkinnassa oli erityisesti kiinnitettävä huomiota X:n pitkään jo lapsena alkaneeseen maassaoleskeluun ja siihen seikkaan, että X oli käynyt koulunsa Suomessa muutettuaan seitsemän vuotiaana Suomeen. Hän oli integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan eikä hänellä ollut siteitä kotimaahansa. Rikosten merkitystä karkotusperusteena arvioitaessa oli osaltaan otettava huomioon, että rikokset eivät ole kansalaisuuden saamisen este silloin kun kansalaisuuden saamisen edellytykset ilmoituksesta pitkän lapsena alkaneen Suomessa asumisen perusteella täyttyvät. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että X:ää ei voitu määrätä maasta karkotettavaksi.

Ulkomaalaislaki 40 § 1 mom. 3 kohta, 41 § 1 mom.
Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (SopS 18-19/90) 8 artikla