19.11.2002/3008

Toimeentulotuki - Asumismenot - Asunnon vuokrakulut - Varusmiespalvelu

R on asunut asevelvollisuutensa suorittamiseen asti äitinsä luona äidin omistamassa asunnossa. R on aloittanut asevelvollisuutensa suorittamiseen 4.1.1999. Hän on vuokrannut itselleen asunnon 1.1.1999 alkaen. Kansaneläkelaitos on 10.2.1999 antamallaan päätöksellä hylännyt R:n hakemuksen saada sotilasavustuslain mukaista asumisavustusta asumismenoihinsa, koska asiassa ei ollut esitetty erityistä syytä, minkä vuoksi asevelvollinen on hankkinut asunnon ennen palvelukseen astumista. Sosiaalivakuutuslautakunta on 7.6.1999 antamallaan päätöksellä hylännyt R:n kansaneläkelaitoksen päätöksestä tekemän valituksen. R:n vuokranantaja on 1.9.1999 päivätyllä ilmoituksella irtisanonut hänen vuokrasopimuksensa maaliskuusta 1999 lukien maksamatta olleiden vuokrien johdosta, koska ei ollut esitetty erityistä syytä sotilasavustuksen maksamiseen.

R on hakenut toimeentulotukea takautuvasti varusmiespalveluaikaisen asunnon vuokraan 1.1.1999 lukien. Kuitenkin R:n asuminen on tullut järjestää asevelvollisuuslain 50 b §:ssä tarkoitetulla tavalla hänen varusmiespalveluaikanaan 4.1.- 31.12.1999 varusmiespalvelukseen liittyen. Majoitus on ollut maksutonta. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia erityisiä perusteita, että R:n varusmiespalveluksen aikana vuokralla pitämästään asunnosta aiheutuneet kulut olisi katsottava toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetuiksi tarpeenmukaisiksi asumismenoiksi. Siten R:n toimeentulotukihakemus on voitu hylätä.

Kunnalla ei ole ollut myöskään velvollisuutta myöntää R:lle toimeentulotukilain 13 §:ssä tarkoitettua ehkäisevää toimeentulotukea.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen.

Laki toimeentulotuesta 1, 2, 7, 8 ja 13 §
Asevelvollisuuslaki 50 b §
Sotilasavustuslaki 1 § ja 3 § 2 kohta