21.08.2002/1886

Ulkomaalainen - Maasta karkottaminen - Maahantulokielto - Pitkä maassaoleskelu

Ulkomaalaisvirasto oli karkottanut A:n ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla kotimaahansa Z-maahan ja määrännyt hänet viiden vuoden maahantulokieltoon. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n tekemän valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja tutki valituksen sekä lyhensi maahantulokiellon kahteen vuoteen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Muutoin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Korkein hallinto-oikeus perusteli päätöstään muun ohella seuraavin perusteluin:

A oli saapunut vuonna 1995 Suomeen opiskelemaan puoli vuotta kestävää kansainvälistä ohjelmaa, jota tarkoitusta varten hänelle oli myönnetty oleskelulupa ajalle 22.9.1995-22.3.1996. A:lla ei ollut oleskelulupaa Suomessa 22.3.1996 jälkeen. Peruste karkottamiselle oli näin ollen olemassa.

A oli tultuaan Suomeen ja suoritettuaan kuuden kuukauden pituisen kansainvälisen ohjelman opiskellut edelleen ja suorittanut ainakin 15.1.1998-3.5.1999 välisenä aikana
ammattikorkeakoulussa 40 opintoviikon kansainvälisten hankkeiden koulutusohjelman. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyn selvityksen mukaan A valmisteli maisterin lopputyötään, jonka oli arvioitu valmistuvan vuoden 2002 loppuun mennessä.

Ulkomaalaislain 41 §:n 1 momentin mukaan karkottamista koskevassa kokonaisharkinnassa otetaan huomioon muun ohella oleskelun pituus ja siteet Suomeen. A:n pitkään jatkuneen oleskelun Suomessa ei voitu katsoa olevan riittävä peruste karkottamisen esteeksi, kun siteitä Suomeen ei ollut näytetty olevan eikä opiskelua sinänsä ollut pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna siteenä. Kun kokonaisharkinnassa huomioon otettavia karkottamista vastaan puhuvia seikkoja verrattiin karkottamisperusteeseen eli luvattomaan maassaoleskeluun, oli karkottamisperustetta pidettävä karkottamista vastaan olevia seikkoja painavampana.

Näillä ja hallinto-oikeuden päätöksessä Z-maan tilanteesta lausutuilla perusteilla A oli voitu ulkomaalaislain 40 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla karkottaa kotimaahansa Z-maahan. A:n maahantulokieltoa oli kuitenkin muutettava ottaen huomioon, että karkottamisperuste johtui yksinomaan luvattomasta maassa oleskelusta. Maahantulokielto lyhennettiin Ulkomaalaisviraston päätöksestä kulunut aika huomioon ottaen kahdeksi vuodeksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä lukien.

Ulkomaalaislaki 40 § 1 mom. 1 kohta, 41 § 1 mom. ja 43 § 1 mom.