PÅ SVENSKA SAMEGILLII IN ENGLISH EN FRANCAIS


Etusivu
Päätöksiä
Ajankohtaista
Tehtävät
Organisaatio
Vuosikertomus
Yhteystiedot
Hallintotuomioistuimet
Kansainvälinen yhteistyö
Tietoja kotisivuista


Tulostusversio
Etusivu - Päätöksiä - 08.03.2002/495
 

08.03.2002/495

Antopäivä 08.03.2002
Taltionumero 495
Diaarinumero 2105/1/01


Oikeusvaikutukseton yleiskaava - Natura 2000 -kohde - Arviointivelvollisuus

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt oikeusvaikutuksettoman yleiskaavan, joka käsitti kolmeen Natura 2000 -verkostoon ehdotettuun kohteeseen kuuluvia alueita.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että oikeusvaikutuksetontakin yleiskaavaa oli pidettävä luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuna suunnitelmana. Harkitessaan vaikutusten selvittämisvelvoitteen ulottuvuutta korkein hallinto-oikeus otti huomioon, että vaikutukset voidaan mainitun luonnonsuojelulain pykälän mukaisesti selvittää myös arvioimalla ne asianmukaisella tavalla. Selvitysten yksityiskohtaisuudelle asetettavia vaatimuksia ratkaistaessa on otettava huomioon kaavan sisältö.

Kaava-alueella olevista kohteista Natura 2000 -tietokannan mukaan SCI ja SPA -kohde FI0200079 Kokemäenjoen suisto oli Suomen edustavin suistomuodostuma, jonka alueella oli monipuolinen linnusto. Alueella esiintyi 28 lintudirektiivin liitteessä I tarkoitettua lajia ja yhdeksän luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettua luontotyyppiä. SCI-alueeksi ehdotettu kohde FI0200080, Preiviikinlahti, edusti 21 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä. SPA-alueeksi ilmoitetussa kohteessa FI0200151, Preiviikinlahti, esiintyi 20 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia, joihin kuuluivat muun ohella ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) ja luhtahuitti (Porzana porzana). Kohteet oli valituksenalaisilta osiltaan merkitty toteutettavaksi luonnonsuojelulain nojalla.

Kaavassa Natura-kohteiden alueille oli osoitettu neljä uutta ruoppausmassojen läjitysaluetta (ER-1). Alueita tarvittiin veneväylien kunnostuksessa poistettavien maamassojen läjittämiseen. Kaavassa oli lisäksi osoitettu veneväyliä, varauksia pienvenesatamille ja venevalkamille sekä ulkoilureittejä. Pienvenesatamat ja venevalkamat olivat olemassaolevia venepaikkoja. Veneväylät oli merkitty nykyisille paikoilleen lukuunottamatta erään deltasaaren läpäisevää väylää, joka oli saaren luonnontilan palauttamiseksi osoitettu yhdistettäväksi toiseen väylään. Ulkoilureitit olivat pääosin jo käytössä, uusi ulkoilureitti oli osoitettu ulkoilun ja lintujen tarkkailun siirtämiseksi lintujen pesimärauhaa vähemmän häiritsevään paikkaan. Ulkoilureitit olivat ohjeellisia. Venevalkamien, venepaikkojen ja ulkoilureittien ei voitu tähän nähden katsoa todennäköisesti merkittävästi heikentävän kohteen valintaperusteina olleita luonnonarvoja.

Natura-tietolomakkeen mukaan luontotyyppien peittoprosentti on yhteensä 2 885 hehtaarin suuruisen Kokemäenjoen suiston alueella 95% kohteen pinta-alasta. Pesivien lintujen parimäärä on tietolomakkeen mukaan enimmillään 110 paria. Preiviikinlahdella luontotyyppien peittoprosentti on 66% yhteensä 5 552 hehtaarin suuruisen kohteen pinta-alasta. Pesivien lintujen parimäärä on enimmillään 530 paria. Luontotyyppien esiintymien taikka kohteissa pesivien lintulajien reviirien tarkemmasta sijainnista kummankaan kohteen alueella ei ollut yleiskaava-asiakirjoissa yksityiskohtaisempaa selvitystä.

Kaupunginhallituksen toimittaman selvityksen mukaan Preiviikinlahden läjitysalueet olivat kooltaan 1,4 hehtaaria ja 3,8 hehtaaria. Läjitysalueet olivat pääosin kuivalla maalla. Kokemäenjoen suiston läjitysalueet olivat pinta-alaltaan 17,0 hehtaaria ja 5,3 hehtaaria. Molemmat läjitysalueet olivat kosteikossa ja pienensivät sitä. Toinen alue oli lähellä luhtahuitin ja ruskosuohaukan reviirejä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, kun otettiin huomioon läjitysalueiden koko ja sijainti, valtioneuvoston päätös toteuttaa kohteet esillä olevalta osaltaan muodostamalla ne luonnonsuojelulain mukaisiksi luonnonsuojelualueiksi sekä valintaperusteina olleiden luontotyyppiesiintymien peittoprosentit, olevan todennäköistä, että läjittäminen heikensi merkittävästi kohteiden valintaperusteina olevia luonnonarvoja.

Kun luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua arviointia puheena olevien läjitysalueiden osalta ei ollut tehty, kaupunginvaltuuston päätös oli luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin vastainen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 45 § ja 197 §
Luonnonsuojelulaki 65 § 1 mom.

 

sivun alkuun