23.05.2003/1271

Vesitalousasia - Korvaukset - Ennen lupa-asian ratkaisemista aiheutuneen vahingon korvaaminen (ns. vanha vahinko) - Laiton vahinko - Menettely vesitalousasiassa

Ympäristölupavirasto oli hylännyt A:n, B:n ja C Oy:n lupahakemuksen vesialueen perkaamiseksi, pohja-aineksen korvaamiseksi ja vesialueen täyttämiseksi sekä kolmen sillan ja laiturin rakentamiseksi. Samalla ympäristölupavirasto oli vesilain 11 luvun 8 §:n 2 momentin (88/2000) nojalla velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti maksamaan D:lle ja E:lle naapuritilojen omistajina kummallekin erikseen 1 000 markkaa virkistyskäyttöhaitasta, joka oli aiheutunut jo toteutetusta rakentamisesta seuranneesta vesialueen samentumisesta. A, B ja C Oy perustelivat valitustaan Vaasan hallinto-oikeudelle muun muassa sillä, että vesilain 11 luvun 8 §:n 2 momentti koskee vain tilanteita, joissa toimintaan myönnetään lupa edes jossakin laajuudessa.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen muun muassa sillä perusteella, että hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta ennen lupa-asian ratkaisemista aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen käsitteleminen lupa-asian yhteydessä perustuu prosessiekonomisiin näkökohtiin ja että korvauksen määrääminen lupa-asiassa ei vesilain 11 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla edellytä lupahakemuksen hyväksymistä kokonaan tai osittain. Ympäristölupavirasto oli näin ollen voinut käsitellä D:n ja E:n vaatimuksen lupahakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta ennen lupa-asian ratkaisemista aiheutuneen vahingon tai haitan korvaamisesta. Sovelletuissa oikeusohjeissa viitattiin muun muassa vesilain 11 luvun 3 §:ään.

A:n, B:n ja C Oy:n valituksesta korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Kysymyksessä olevasta rakentamisesta naapureille koitunut edunmenetys oli aiheutettu toimenpiteellä, johon ei ollut vesilain mukaista lupaa. Luvan hakemisen laiminlyönti ei ollut johtunut siitä, ettei rakentamisesta voitu otaksua aiheutuvan luvan hakemisvelvollisuuden perustavia seurauksia. Vesilain 11 luvun 1 §:n 4 momentin mukaan tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesta toimenpiteestä seuranneen vahingon korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia (412/1974) tai, jos kysymyksessä on ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (737/1994) tarkoitettu ympäristövahinko, ympäristövahinkojen korvaamisesta annettua lakia. Vesilain 11 luvun 3 § ei siis tullut asiassa sovellettavaksi. Muutoin korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen perustelut.

Vesilaki 11 luku 1 § 4 mom. (739/1994) ja 3 § (osittain muutettuna laeilla 467/1987 ja 739/1994) sekä 8 § 2 mom. (88/2000)