KHO:2003:31

Maankäyttö ja rakentaminen - Poikkeaminen - Vahvistettu yleiskaava - Ranta-alue - Käyttötarkoituksen muutos - Kunnan toimivalta

Hakemus koski 19.3.1993 vahvistetussa rantaosayleiskaavassa pientalovaltaiseksi asunto- alueeksi (AP) varatulla alueella sijaitsevan, olemassa olevan asuinrakennuksen muuttamista ravintolatilaksi rakennusta laajentamatta. Näin ollen kyseistä ranta-aluetta koskevaa suunnittelutarvetta ei tältä osin ole voitu poistaa mainitulla yleiskaavalla. Poikkeaminen maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetusta suunnittelutarpeesta on siten tarpeen. Koska kysymys ei kuitenkaan ole uuden rakennuksen rakentamisesta, vaan rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta alueella, jolla on voimassa 72 §:ssä tarkoitettu suunnittelutarve, kunta on maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin, 2 momentin 1 kohdan ja 3 momentin nojalla toimivaltainen haetun poikkeuksen myöntämiseen. Tämän lisäksi on vielä arvioitava, onko käyttötarkoituksen muuttaminen maankäyttö- ja rakennuslain 43 § huomioon ottaen sallittavissa, vai onko myös tästä rajoituksesta tarpeen saada lain 171 §:ssä tarkoitettu poikkeus.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 §, 125 § 4 mom., 171 §, 207 § 1 mom. ja 208 §
Rakennuslain muuttamisesta 20.12.1996/1097 annettu laki 123 b § 1 mom. sekä lainkohdan voimaantulosäännös

Kort referat på svenska

1. Asian aikaisempi käsittely

Hannu ja Anneli Kiviaho ovat Lempäälän kunnalle 31.12.1999 saapuneessa hakemuksessa hakeneet kerrosalaltaan 237 neliömetrin suuruisen asuinrakennuksen muuttamista pysyvästi ravintolatiloiksi Lempäälän kunnan Luodon kylässä sijaitsevalla Kivihelmen tilalla RN:o 2:12. Hakemuksen mukaan hakijoille oli 27.4.1995 myönnetty tilapäinen käyttöönottomuutos viideksi vuodeksi, mikä määräaika umpeutui 27.4.2000.

Lempäälän kunnan kaavoitusjaosto on 15.2.2000 antanut lausunnon, jossa se on puoltanut hakemusta ja ilmoittanut, että mikäli lupaa ei voida myöntää pysyvänä, tulisi se myöntää tilapäisenä viideksi vuodeksi.

Pirkanmaan ympäristökeskus on 19.6.2000 antamallaan päätöksellä hylännyt Kiviahojen hakemuksen.

Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellään muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain 208 §:n 2 momentin, rakennuslain 4 §:n 1 momentin, 5 §:n 2 momentin, 30 §:n 2 momentin, 132 §:n ja 139 §:n säännöksiin viitaten hylännyt Kiviahojen valituksen.

Perusteluinaan ympäristöministeriö on muun ohella lausunut, että alueen maankäyttö on selvitetty vuonna 1993 vahvistetussa rantaosayleiskaavassa, jossa Kivihelmen tila on osoitettu pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AP). Alueella on melko tiivistä vapaa-ajan asutusta sekä pysyvää asutusta. Osayleiskaavassa lähistölle on osoitettu kolme matkailupalvelujen aluetta (RM). Muutoin alue on osoitettu pääasiassa pientalovaltaiseksi sekä loma-asuntoalueeksi (RA) että maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (MT ja MU).

Kun otetaan huomioon tilan pinta-ala ja kapea muoto, hankkeen laajuus sekä sijainti tiiviisti rakentuneen, pääosin pysyvään ja vapaa-ajan asumiseen käytetyn alueen keskellä, ei hakemuksen tueksi ja osayleiskaavasta poikkeavaan maankäyttöön ole esitetty erityisiä syitä. Hakemukseen suostuminen tuottaisi huomattavaa haittaa kaavoituksen toteuttamiselle ja asutuksen muulle järjestämiselle. Mahdollisuudet Kiviahon tilan käyttämiseen ravintolatoimintaan on selvitettävä yksityiskohtaisella kaavalla, jossa yhteydessä on selvitettävä muun muassa tilan maankäytön suhde naapurialueiden maankäyttöön, liikenteen järjestäminen ja yhdyskuntatekniseen huoltoon liittyvät kysymykset.

2. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Hannu ja Anneli Kiviaho ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan ympäristökeskukseen tilapäisen, viiden vuoden poikkeusluvan myöntämistä varten uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus toimittaisi asian selvittämiseksi katselmuksen.

Valituksensa perusteluina Kiviahot ovat toistaneet asiassa aiemmin esittämänsä.

Ympäristöministeriö on antanut lausunnon.

Lempäälän kunnan tekninen lautakunta on antanut selityksen.

Kiviahot ovat antaneet vastaselityksen

3. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) tuli lain 207 §:n 1 momentin mukaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000. Lain 208 §:n 1 momentin mukaan lailla kumottiin rakennuslaki (370/1958) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 208 §:n 2 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevissa asioissa noudatetaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei 207 §:n 2 ja 3 momentista muuta johdu tai jollei jäljempänä toisin säädetä.

Poikkeuslupahakemus on saapunut Lempäälän kuntaan 31.12.1999, eikä se siten ole vielä tuolloin tullut vireille rakennuslain mukaan toimivaltaisessa poikkeuslupaviranomaisessa, Pirkanmaan ympäristökeskuksessa. Asia ei näin ollen ole maankäyttö- ja rakennuslain 208 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin ollut vireillä ennen mainitun lain voimaantuloa. Asia on tullut vireille vasta maankäyttö- ja rakennuslain voimaantulon 1.1.2000 jälkeen, joten asiassa ei ole tullut noudattaa rakennuslakia (370/1958) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Asiaan tulee siten soveltaa maankäyttö- ja rakennuslain säännöksiä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentin mukaan meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Pykälän 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös ranta-aluetta, jolla rakentamisen ja muun käytön suunnitteleminen pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämiseksi on tarpeen alueella odotettavissa olevan rakentamisen vuoksi.

Maankäyttö- ja rakennuslain 171§:n 1 momentin mukaan kunta voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksen tässä laissa säädetyistä tai sen nojalla annetuista rakentamista tai muuta toimenpidettä koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista ja muista rajoituksista.

Kunta ei kuitenkaan saa pykälän 2 momentin mukaan myöntää poikkeusta, kun kysymys on:
1) uuden rakennuksen rakentamisesta ranta-alueelle, jolla ei ole voimassa 72 §:n 1 momentissa tarkoitettua kaavaa;
2) vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta;
3) poikkeamisesta rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä; tai
4) poikkeamisesta 53 §:n 3 momentissa tarkoitetusta asemakaavan hyväksymisestä johtuvasta rakennuskiellosta.
Poikkeamisen näissä 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa voi myöntää alueellinen ympäristökeskus.

Maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 4 momentin mukaan rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa.

Rakennuslain 123 b §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan, sellaisena kuin se oli 1.1.1997 voimaan tulleessa laissa 20.12.1996 /1097, rakennusluvan voi myöntää tavanomaisen omarantaisen lomarakennuksen rakentamiseen ennen vahvistettua rantakaavaa, jos alueelle on vahvistettu yleiskaava, jossa niin on erityisesti määrätty. Lainkohdan voimaantulosäännöksen mukaan rakennusluvan voi myöntää myös ennen tämän lain voimaantuloa vahvistetun yleiskaavan mukaisesti, jos yleiskaavassa on maanomistajakohtaisesti selvitetty ja osoitettu ranta-alueelle rakentaminen ja varmistettu rakentamattomiksi tarkoitettujen alueiden säilyminen sellaisina.

Rakennuslain 123 b §:n 1 momentin toisen virkkeen ja sen siirtymäsäännöksen mukaan rakennuslupa voitiin ennen vahvistettua rantakaavaa säännöksissä mainituin edellytyksin myöntää myös ennen sanotun lainkohdan voimaantuloa eli 1.1.1997 vahvistetun yleiskaavan nojalla. Tämä mahdollisuus on koskenut vain tavanomaisen omarantaisen lomarakennuksen rakentamista. Tämän vuoksi ja kun maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännöksistä ei muuta johdu, ennen 1.1.1997 vahvistettu yleiskaava voi maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin poistaa suunnittelutarpeen ranta-alueella vain tavanomaisen omarantaisen loma-asutuksen osalta, jos kaava täyttää mainitussa siirtymäsäännöksessä säädetyt edellytykset.

Kiviahojen hakemus koskee 19.3.1993 vahvistetussa rantaosayleiskaavassa pientalovaltaiseksi asuntoalueeksi (AP) varatulla alueella sijaitsevan, olemassa olevan asuinrakennuksen muuttamista ravintolatilaksi rakennusta laajentamatta. Näin ollen kyseistä ranta-aluetta koskevaa suunnittelutarvetta ei tältä osin ole voitu poistaa mainitulla yleiskaavalla. Poikkeaminen maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetusta suunnittelutarpeesta on siten tarpeen. Koska kysymys ei kuitenkaan ole uuden rakennuksen rakentamisesta, vaan rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksesta alueella, jolla on voimassa 72 §:ssä tarkoitettu suunnittelutarve, kunta on maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 1 momentin, 2 momentin 1 kohdan ja 3 momentin nojalla toimivaltainen haetun poikkeuksen myöntämiseen. Tämän lisäksi on vielä arvioitava, onko käyttötarkoituksen muuttaminen maankäyttö- ja rakennuslain 43 § huomioon ottaen sallittavissa, vai onko myös tästä rajoituksesta tarpeen saada lain 171 §:ssä tarkoitettu poikkeus.

Edellä olevilla perusteilla poikkeamista koskevan hakemuksen käsitteleminen kuuluu siis Lempäälän kunnalle. Tämän vuoksi ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön päätökset kumotaan ja poistetaan ja asia siirretään Lempäälän kuntaan käsiteltäväksi.

Katselmuksen toimittaminen ei korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulokseen nähden ole tarpeellista. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus, ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 41 §:n, hylkää pyynnön katselmuksen toimittamisesta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Niilo Jääskinen. Asian esittelijä Jaana Moilanen.