KHO:2003:41

Julkinen hankinta - Bussiliikenteen hoitaminen - Kokonaistaloudellinen edullisuus - Tarjouksen hyväksymisen perusteet - Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen - Typpioksidipäästöjen ja melutason alhaisuus

Linja-autojen typpioksidipäästöjen tasoa ja melutasoa koskevat kriteerit liittyivät kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamista koskevaan julkiseen hankintaan siten, että kaupunki hankintayksikkönä saattoi käyttää niitä eräiden muiden kriteerien ohella tarjousten arviointiperusteina päättäessään siitä, mikä tarjouksista oli kokonaistaloudellisesti edullisin.

Asetus kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista (243/1995) 43 § 1 mom.

Asetus kynnysarvon ylittävistä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (567/1994) 21 § 1 mom.

Neuvoston direktiivi 92/50/ETY julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 36 artikla 1 kohta

Neuvoston direktiivi 93/38/ETY vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 34 artikla 1 kohta

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17.9.2002 asiassa C-513/99

Ks. KHO 17.12.1999 T 4150 (KHO:1999:68).

Kort referat på svenska

1. TARJOUSMENETTELY

1.1. Helsingin kaupungin hankintakeskuksen tarjouspyyntö

Helsingin kaupungin hankintakeskus on kirjeellään 1.9.1997 ja Virallisen lehden Julkiset hankinnat -osassa 4.9.1997 julkaistulla hankintailmoituksella pyytänyt tarjouksia Helsingin kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamisesta seitsemässä kohteessa tarjouspyynnöstä lähemmin ilmenevillä reiteillä.

Tässä asiassa on kysymys tarjouspyynnön kohteesta 6, joka koskee Rautatientorin ja Pirkkolan välistä linjaa 62. Sopimuskausi on viisi vuotta.

Tarjouskilpailun kohteena on ollut sopimusjärjestely, jossa liikennöitsijä sitoutuu itsenäisenä liikenteenharjoittajana sovittua korvausta vastaan hoitamaan sopimuksessa ja siihen liitetyissä asiakirjoissa määritellyn liikenteen sopimuksen mukaisilla reiteillä sopimuksen mukaisten aikataulujen mukaan sopimuksen mukaisella kalustolla. Liikennöintikorvaus lasketaan aikataulukaavioista kolmen ajosuoritteen yksikköhintojen perusteella. Näitä ajosuoritteita ovat linjakilometrit, linjatunnit ja autopäivät. Lippujen myynnistä saadut tulot puolestaan tulevat Helsingin kaupungin liikennelaitokselle.

Tarjouspyynnön kohdassa 9 on ilmoitettu, että tarjouskilpailussa valitaan tarjous, joka on kaupungille kokonaistaloudellisesti edullisin. Kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa otetaan tarjouspyynnön mukaan huomioon liikenteenhoidon kokonaishinta, kaluston laatu ja liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Tarjouspyynnössä on, sellaisena kuin se on muutettuna 2.10.1997 päivätyllä kirjeellä, ilmoitettu, että kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa tarjousten keskinäinen vertailu tehdään seuraavasti:

1. Tarjoushinta

Liikennöintikorvausten arvioinnissa edullisin tarjous saa 86 pistettä ja muiden tarjousten pistemäärä lasketaan seuraavasti:

Tarjouksen pistemäärä = edullisimman tarjouksen vuotuisen liikennöintikorvauksen hinta jaettuna ao. tarjoajan liikennöintikorvausten hinnalla ja kerrottuna 86 pisteellä.

2. Linja-autokalusto

Linja-autokaluston perusteella tarjoaja saa enintään 10 pistettä, jolloin verrataan tarjottavan kaluston ominaisuuksia kalustovaatimuksiin. Pistemäärä lasketaan ao. bussimäärän keskiarvona ja pisteet määräytyvät seuraavasti:

Bussityyppi
– etuosaltaan matalalattiaisen kaluston asemesta liikennöidään ruuhka-ajan ulkopuolella täysmatalalla kalustolla +1 piste/bussi
– ruuhka-ajan liikenteessä sallittujen normaalibussien asemesta liikennöidään matalalattiabusseilla (etuosaltaan matalalla tai täysmatalalla) max +1,5 pistettä/bussi riippuen ruuhka-aikana tarvittavien bussien osuudesta

Päästöt
– NOx päästöt alle 4 g/kWh + 2,5 pistettä/bussi
– NOx päästöt alle 2 g/kWh + 3,5 pistettä/bussi
– ulkomelu alle 77 dB(A) + 1 piste/bussi

Varsinaiset istumapaikat
– minimin ylitys + 0,5 pistettä/paikka/bussi

Klaffi-istuimet
– minimin ylitys + 0,25 pistettä/paikka/bussi

Muut matkustusmukavuutta ja laatua parantavat tekijät
– max + 1 piste/bussi

Bussien ohjeellisten mittojen ja sisäjärjestelyjen alittumisesta vähennetään pisteitä eo. vastaavasti laskien seuraavasti:

Varsinaiset istumapaikat
– minimin alitus - 0,5 pistettä/paikka/bussi ja suurin sallittu alitus on neljä paikkaa

Klaffi-istuimet
– minimin alitus - 0,25 pistettä/paikka/bussi

Muut matkustusmukavuutta ja laatua heikentävät tekijät
– max - 2 pistettä/bussi

Edellä olevan lisäksi vähennetään yli 10 vuotta vanhoista busseista tarjouksesta saatavaa pistemäärää - 0,2 pistettä/vuosi/bussi

Ilman ikätekijää bussia kohden max vähennys on 2-akselisilla busseilla ja telibusseilla 4,75 pistettä ja nivelbusseilla 5,5 pistettä

3. Liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmä

Liikenteenharjoittajan sertifioidusta laatujärjestelmästä saa maksimissaan + 2 pistettä ja sertifioidusta ympäristöohjelmasta maksimissaan + 2 pistettä.

1.2. Tehdyt tarjoukset

Hankintakeskus sai kohteesta 6 kahdeksan tarjousta, joiden joukossa HKL-Bussiliikenteen ja Oy Swebus Finland Ab:n tarjoukset. Oy Swebus Finland Ab:n tarjoukseen sisältyi kaksi vaihtoehtoista tarjousta, tarjoukset A ja B. Lisäksi kohde 6 oli osana kolmen tarjoajan yhdistelmätarjouksessa.

1.3. Hankintapäätös

Helsingin kaupungin liikepalvelulautakunta on 12.2.1998 päättänyt valita kohteen 6 liikenteenharjoittajaksi HKL-Bussiliikenteen, koska sen tarjous katsottiin kokonaistaloudellisesti edullisimmaksi.

Tarjousten vertailussa hinnaltaan halvimman tarjouksen tehnyt Oy Swebus Finland Ab sai A-tarjouksestaan 81,44 ja B-tarjouksestaan 86 pistettä. HKL-Bussiliikenne sai hinnan osalta 85,75 pistettä.

Kalustosta sai parhaimman pistemäärän HKL-Bussiliikenne 2,94 pistettä. Oy Swebus Finland Ab:n A-tarjouksen kalustosta saama pistemäärä oli 0,77 ja B-tarjouksen -1,44.

HKL-Bussiliikenteen kalustosta saamaan pistemäärään 2,94 pistettä sisältyi 2 g/kWh alittavista typpioksidipäästöistä saatu 3,50 pistettä sekä 77 dB:n alittavista melupäästöistä saatu 1,00 pistettä. Oy Swebus Finland Ab:n kalustosta saamiin pisteisiin ei sisältynyt näiltä osin lisäpisteitä.

Valinnassa vaikuttivat lisäksi laatu- ja ympäristösertifioinnissa saadut pisteet. Näistä ominaisuuksista sekä HKL-Bussiliikenteen että Oy Swebus Finland Ab:n tarjoukset saivat maksimipisteet.

Korkeimman kokonaispistemäärän 92,69 pistettä sai näin ollen HKL-Bussiliikenne. Oy Swebus Finland Ab:n A-tarjouksen kokonaispistemäärä oli 86,21 ja B-tarjouksen 88,56 pistettä. Alhaisin kokonaispistemäärä oli 62,54 pistettä.

2. KILPAILUNEUVOSTON PÄÄTÖS

2.1. Päätöslauselma

Kilpailuneuvosto on hylännyt Oy Swebus Finland Ab:n hakemuksen, jossa oli vaadittu Helsingin kaupungin liikepalvelulautakunnan 12.2.1998 tekemän päätöksen poistamista kohteen 6 osalta, hankintayksikön kieltämistä soveltamasta tarjouspyynnön ehtojen mukaista kalustokriteereihin sidottua pisteytystä koskevaa kohtaa ja hankintayksikön velvoittamista korjaamaan virheellinen menettelynsä sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Helsingin kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylätty.

2.2. Kilpailuneuvoston päätöksen perustelut

2.2.1. Asian tutkiminen

Asia kuuluu julkisia hankintoja koskevan lain (1505/1992 ennen lainmuutosta 1247/1997) piiriin ja siihen soveltuvat kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (243/1995) palveluhankintoja koskevat säännökset. Helsingin kaupungin hankintakeskus on julkisista hankinnoista annetun lain 2 §:ssä tarkoitettu hankintayksikkö. Saadun selvityksen mukaan Virallisessa lehdessä mainittujen kohteiden arvonlisäveroton kokonaisarvo täyttää säädetyn vuonna 1997 sovellettavan kynnysarvon (1 223 466 markkaa). Kun vielä hakemus on saatettu vireille lain 9 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla, kilpailuneuvosto on tutkinut hakemuksen.

2.2.2. Hakemuksen pääasialliset perusteet

Oy Swebus Finland Ab on moittinut hankintamenettelyä siinä suhteessa, että kalustokriteerit ja tarjouskilpailun ehtojen kohta 9 ovat epätasapuolisia ja syrjiviä, koska tarjouspyynnön autokalustoa koskevassa vertailussa on jaettu lisäpisteitä sellaisista bussien ominaisuuksista ja sellaisen bussikaluston käyttämisestä, johon ainoastaan yhdellä tarjoajalla, HKL-Bussiliikenteellä, on tosiasiassa mahdollisuus. Ainoastaan HKL-Bussiliikenteen käytössä on ollut tarjouspyynnössä mainittua päästö- ja melurajat alittavaa kalustoa. Kaluston pisteytys suosii perusteettomasti HKL-Bussiliikennettä, sillä kalustovaatimukset on laadittu nimenomaan HKL:n oman kaluston pohjalta. Matkustusmukavuutta ja laatua heikentävät tekijät ovat harkinnanvaraisia ja etukäteen täsmentämättömiä, joten niitä ei tule ottaa huomioon vertailussa.

Lisäksi hakija on katsonut, että HKL-Bussiliikenteen ympäristö- ja laatusertifikaateista saamat pisteet on poistettava, koska HKL-Bussiliikenteen käyttämällä alihankkijalla ei ole kyseisiä sertifikaatteja. Vielä hakija on katsonut, että HKL-Bussiliikenteen saama julkinen tuki on lisättävä HKL-Bussiliikenteen tarjoushintaan, jotta annettuja tarjouksia voidaan pitää vertailukelpoisina keskenään.

Hakemuksessa on lisäksi kiinnitetty huomiota siihen, että tarjouspyyntöön on tehty alkuperäisestä tarjouspyynnöstä puuttuneita lisäyksiä vielä 23 päivää tarjousten jättämiselle annetun määräajan jälkeen.

2.2.3. Tarjouspyyntö ja valintakriteerit

Helsingin kaupungin hankintakeskus pyysi kirjeellään 1.9.1997 ja Virallisen lehden Julkiset hankinnat -osassa 4.9.1997 julkaistulla hankintailmoituksella tarjouksia Helsingin kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamisesta seitsemässä kohteessa tarjouspyynnöstä lähemmin ilmenevillä reiteillä. Tarjouksia pyydettiin muun muassa kohteesta 6, joka koskee Rautatientorin ja Pirkkolan välistä linjaa 62. Määräaika tarjousten jättämiselle oli 3.11.1997. Tarjouspyynnön 9. kohdan mukaan hyväksytyksi tulee tarjous, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin arviointiperusteiden ollessa liikenteenhoidon kokonaishinta, kaluston laatu ja liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmä.

Pisteytyksessä halvin tarjous saa 86 pistettä, autokalustosta on mahdollista saada enintään 10 pistettä ja liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmästä enintään 4 pistettä, joka jakautuu siten, että sertifioidusta laatujärjestelmästä saa enintään 2 pistettä ja sertifioidusta ympäristöohjelmasta enintään 2 pistettä.

Autokaluston pisteet määräytyvät bussityypin (täysmatalasta bussista 1 piste), päästöjen (NOx-päästöt alle 4 g/kWh 2,5 pistettä/bussi, NOx-päästöt alle 2 g/kWh 3,5 pistettä/bussi), ulkomelun (alle 77 dB(A) 1 piste/bussi), varsinaisten istumapaikkojen (minimin ylitys 0,5 pistettä/ paikka/bussi), klaffi-istuinten (minimin ylitys 0,25 pistettä/paikka/bussi) ja muiden matkustusmukavuutta ja laatua parantavien tekijöiden (max 1 piste/bussi) mukaan.

Bussien ohjeellisten mittojen ja sisäjärjestelyjen alittumisesta vähennetään pisteitä seuraavasti: Varsinaisten istumapaikkojen minimin alitus -0,5 pistettä/paikka/bussi; suurin sallittu alitus on neljä paikkaa. Klaffi-istuinten minimin alitus -0,25 pistettä/paikka/bussi. Muiden matkustusmukavuutta ja laatua heikentävien tekijöiden johdosta vähennetään enintään 2 pistettä/bussi.

Edellä olevan lisäksi vähennetään yli 10 vuotta vanhoista busseista 0,2 pistettä/vuosi/bussi.

Ilman ikätekijää bussia kohden maksimivähennys on 2-akselisilla busseilla ja telibusseilla 4,75 pistettä ja nivelbusseilla 5,5 pistettä.

Autokaluston perusteella tarjoaja saa enintään 10 pistettä. Pistemäärä lasketaan tarjoajan bussimäärän keskiarvona.

Tarjousten käsittely ja valintaperusteiden täsmentäminen on tapahtunut hankintakeskuksen ilmoituksen mukaan seuraavasti:
– tarjouspyyntö 1.9.1997
– tiedotustilaisuus 17.9.1997
– kirjallinen täsmennys esitetyistä kysymyksistä 26.9.1997
– pisteytyksen muutokset lähetetty 2.10.1997
– määräaika tarjousten jättämiselle 3.11.1998
– tarjousten täydennyspyyntö 26.11.1997
– taloudellisen selvityksen ja kalusto-, laatu- ja ympäristövertailujen jälkeen hintakirjeiden avaus 2.2.1998
– liikenteenharjoittajan valinta 12.2.1998

Julkisista hankinnoista annetun lain 1 §:stä ilmenee, että lain säännöksillä pyritään aikaansaamaan kilpailua ja turvaamaan tarjousmenettelyyn osallistuvien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu. Viimeksi mainitun tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että menettely on järjestettävä sellaiseksi, ettei se tarjoa mahdollisuuksia syrjimiseen tai suosimiseen taikka muuhunkaan epäasialliseen kohteluun.

Arvioitaessa hankintamenettelyä edellä mainitulta kannalta keskeisin merkitys on sillä, missä vaiheessa ja miten tarkoin tarjousten arviointi- ja ratkaisuperusteet on määritelty ja ilmoitettu tarjoajille. Milloin valintaperusteena käytetään kokonaistaloudellisuutta, hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjassa on hankinta-asetuksen 43 §:n 2 momentin mukaan mainittava kaikki ne arviointiperusteet, joita sovelletaan tarjousta hyväksyttäessä. Arviointiperusteet on tällöin esitettävä, mikäli mahdollista, tärkeysjärjestyksessä. Kilpailuneuvosto on Sirolan Liikenne Oy:tä koskevassa ratkaisussaan (dn:o 6/359/95) korostanut ratkaisuperusteiden ennalta ilmoittamisen merkitystä tarjoajien oikeusturvan kannalta. Lähtökohtana onkin pidettävä sitä, että ratkaisuperusteet on ennakolta ilmoitettava mahdollisimman tarkasti, jotta tarjouksen tekijät osaavat oikein suunnitella ja painottaa tarjouksensa ja jotta tarjoajien syrjimätön kohtelu sekä luottamus hankintatoimeen turvataan.

Tarkasteltuaan hankintakeskuksen järjestämää hankintamenettelyä mainituista lähtökohdista kilpailuneuvosto on todennut, että tarjouspyynnössä on ilmoitettu tarjouksen hinnasta, kaluston laadusta ja liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmistä saatavat pisteet. Lisäksi kunkin valintakriteerin osalta on selostettu, miten pisteet jakautuvat kriteerin sisällä.

Muiden matkustusmukavuutta ja laatua parantavien ja heikentävien tekijöiden osalta ei kuitenkaan ole selvää mainintaa, mitä tekijöitä kyseisissä kohdissa otetaan huomioon. Viitettä antaa kuitenkin istumapaikkojen ja muiden matkustusmukavuutta ja laatua heikentävien tekijöiden johdosta vähennettävien pisteiden johdantokappaleen maininta "bussien ohjeellisten mittojen ja sisäjärjestelyjen alittumisesta vähennetään pisteitä eo. vastaavasti laskien seuraavasti". 17.9.1997 pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen hankintakeskus on lähettänyt 26.9.1997 päivätyn kirjeen kaikille tarjouspyyntöasiakirjat tilanneille tarjoajille ja täsmentänyt tarjouspyyntöä eräiltä kohdin. Kirjeessä on muun muassa esitetty, millainen on ns. nollakalusto eli kalusto, josta ei saa miinus- eikä pluspisteitä. Matkustusmukavuutta ja laatua parantavina tekijöinä on esimerkkinä ilmoitettu ilmastointi, tavallisessa (ei matalakalusto) kalustossa yksiportaisuus bussiin nousussa ja poistumisessa, linjanumeron ohella määränpään/ reitin näyttö, ei vaatimuksena oleva kaluston leveys 2,6 metriä (väljyys). Vastaavasti huonontavina tekijöinä on mainittu asetettujen väljyysmittojen alitus, joka on tärkein tekijä, moniportaisuus vaunun sisällä. Muista matkustusmukavuutta ja laatua parantavista tekijöistä voi saada enintään 1 pisteen/bussi ja vastaavasti heikentävistä tekijöistä enintään -2 pistettä/ bussi. Vaikkakin kyseiset arviointiperusteet jättävät vielä mahdollisuuden hankintayksikön subjektiiviselle tulkinnalle, on kyseisten kriteereiden merkitys koko pisteytyksessä erittäin pieni.

Edellä mainitut täsmennykset on tehty tarjoajille pidetyssä tiedotustilaisuudessa esiin tulleiden kysymysten johdosta. Tarjouspyyntöä on täsmennetty ennen tarjouksille annetun määräajan päättymistä ja täsmennyksestä on ilmoitettu kaikille tarjouspyyntöasiakirjat tilanneille tarjoajille. Tarjousten jättämiselle varatun määräajan päättymisen jälkeen hankintayksikkö on 26.11.1997 päivätyllä kirjeellään pyytänyt tarjouskilpailuun osallistuneita täydentämään tarjousasiakirjoja puuttuvilta osin, sikäli kuin tietoja ei ole annettu jo aiemmin. Tietoja on pyydetty täydentämään muun muassa alihankkijan sekä autokaluston osalta. Helsingin hovioikeuden 23.10.1997 antaman päätöksen perusteella on lisäksi ollut mahdollisuus tarkistaa henkilöstöpolitiikkaa.

Kilpailuneuvosto on todennut, että tarjousajan päättymisen jälkeen tarjoajille ei voida enää antaa mahdollisuutta esimerkiksi tarkistaa hintojaan. Tarjoajia voidaan kuitenkin hankintamenettelyssä esiin tulleiden seikkojen johdosta pyytää täydentämään tarjousasiakirjoja esimerkiksi siten, että annettuja tarjouksia voidaan vertailla keskenään, kunhan menettely tapahtuu tasapuolisesti ja ketään tarjoajaa syrjimättä. Hankintakeskus ei ole menetellyt tarjoajia syrjivästi pyytäessään tarjousasiakirjojen täydentämistä.

2.2.4. Toimittajan valinta

Kilpailuneuvosto on tutkinut tarjousten arviointiperusteiden soveltamiseen ja toimittajan valintaan liittyvät hakijan väitteet ja vaatimukset ottaen huomioon, mitä kirjelmien vaihdossa ja kilpailuneuvoston valmisteluistunnossa on tullut esille. Neuvoston tarkastus tähtää siihen, että sovelletut arviointiperusteet ovat hankintayksikön tarpeet huomioon ottaen olennaisia ja merkityksellisiä, siten kuin julkisia hankintoja koskevan lain 7 §:ssä edellytetään. Tarkastuksen kohteena on myös se, että arviointiperusteita sovelletaan objektiivisesti ja johdonmukaisesti. Asian luonteesta johtuu, että hankintapäätöksen kumoamiseen voivat johtaa ainoastaan selvät ja olennaiset virheet toimittajan valinnassa. Nyt esillä olevan asian osalta tarkastelutapaan on vaikuttanut myös se, että erimielisyys koskee hakijan ja HKL-Bussiliikenteen välistä kilpailuasetelmaa tarjouskilpailussa, jossa on kysymys Helsingin kaupungin hankkimasta liikenteestä.

2.2.4.1. Liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmä

Tarjouspyyntökirjeessä on ilmoitettu, että liikenteenharjoittajan sertifioidusta laatujärjestelmästä saa maksimissaan 2 pistettä ja sertifioidusta ympäristöohjelmasta maksimissaan 2 pistettä. 26.9.1997 päivätyssä kirjeessään hankintakeskus on vielä täsmentänyt kyseisen pisteytyksen osalta, että Suomen laatuyhdistyksen hyväksymän yrityksen myöntämästä sertifioidusta laatujärjestelmästä ja ympäristöjärjestelmästä saa maksimipisteet, jos tarjoajan kaikelle toiminnalle on myönnetty sertifikaatti. Mikäli sertifiointi koskee vain osaa toiminnasta kuten liikennöintiä, varikkotoimintaa, korjausta ja huoltoa, saa vain osan maksimipistemäärästä.

HKL-Bussiliikenteelle, kuten myös Oy Swebus Finland Ab:lle, on myönnetty maksimipisteet 4. Hakija on katsonut, että koska HKL-Bussiliikenne käyttää osittain alihankkijana Tammelundin Liikenne Oy:tä, jolla ei ole kyseisiä sertifikaatteja, ei HKL-Bussiliikenteelle olisi tullut myöntää kyseisiä pisteitä.

Tarjouspyynnön mukaan laatu- ja ympäristöjärjestelmästä myönnetään pisteitä sen mukaan, miten tarjoajan toiminnalle on myönnetty sertifikaatti. Tarjousasiakirjojen mukaan alihankinta on mahdollista. Tilaajan on kuitenkin hyväksyttävä alihankkijana oleva tuottaja. Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, edellytetäänkö myös alihankkijalta sertifiointia. Alihankinnan osalta sertifiointia koskeva määräys on ollut epäselvä ja tulkinnanvarainen. Tiedusteltaessa asiaa SFS-Sertifiointi Oy:stä, joka myöntää laatu- ja ympäristösertifikaatit, kilpailuneuvostolle ilmoitettiin, että yhtiölle voidaan myöntää sertifikaatti, vaikka alihankkijalla ei ole sertifikaattia kyseisestä toiminnasta. Yhtiön tulee alihankkijaa valitessaan käyttää valintaperusteena sellaisia kriteereitä, jotka takaavat korkean laadun myös alihankinnan osalta. Yhtiön tulee myös seurata alihankkijan laatua.

HKL-Bussiliikenteen sertifikaateista saamia pisteitä ei siten tule muuttaa. Kilpailuneuvosto on lisäksi lausunut, että hankintakeskusta kehotetaan vastaisuudessa ilmaisemaan asia selvemmin tarjouspyyntöasiakirjoissa.

2.2.4.2. Kalustovaatimukset

Täysmatalakalusto: HKL-Bussiliikenteelle on myönnetty kyseisestä vaatimuksesta yhteensä 2 pistettä eli bussia kohden 0,33 pistettä. Swebusin A-tarjous ei ole saanut pisteitä lainkaan, B-tarjous on saanut yhteensä 1,25 pistettä eli bussia kohden 0,21 pistettä. Hakija on katsonut, ettei HKL-Bussiliikenteen olisi tullut saada lainkaan pisteitä, koska se ei ole tarjonnut täysmatalaa kalustoa. Kaupunki on ilmoittanut, että matalalattiakriteeristä on kaikille samantyyppisille ratkaisuille annettu sama pisteytys. Tarjottuja matalatyyppejä oli erilaisia ja ne haluttiin arvioida matkustajaystävällisyyden eli portaiden määrän mukaan pienemmällä pistemäärällä kuin ns. täysmatala. Portaattomalle täysmatalalle annettiin 1 piste ja muille matalille tyypistä riippuen 0,25...0,5 pistettä, minkä mukaan puolimatalasta annettiin 0,5 pistettä.

Tarjousasiakirjoista käy ilmi, että jos etuosaltaan matalalattiaisen kaluston asemesta liikennöidään ruuhka-ajan ulkopuolella täysmatalalla kalustolla, saa tästä 1 pisteen/bussi. Asiakirjoissa ei ole mainintaa siitä, että muusta kuin täysmatalasta kalustosta saisi lisäpisteitä. Kalustoluettelolomakkeissa, joilla tarjoajat ovat ilmoittaneet kalustonsa, on kuitenkin edellytetty maininta siitä, onko kyseessä normaali (N), etuosaltaan matala (E), puolimatala (P) tai täysmatala (T) kalusto. Näin ollen voidaan olettaa, että kyseisellä ilmoituksella on merkitystä kaluston vertailussa. Hankintakeskus on pisteyttänyt bussityypit siten, että täysmatalasta on saanut 1 pisteen, puolimatalasta 0,5 pistettä ja etuosaltaan matalasta 0,25 pistettä. Normaalikalustosta ei ole saanut lisäpisteitä. Kilpailuneuvosto on katsonut, että vaikkakin pisteytyksen jaosta ei ole mainintaa tarjouspyyntöasiakirjoissa, on sen käyttäminen ollut perusteltua eikä ketään tarjoajaa ole syrjitty pisteytyksen perusteella.

Kalustoluettelon mukaan HKL-Bussiliikenteen busseista viisi on puolimatalaa, minkä vuoksi HKL-Bussiliikenteelle olisi tullut myöntää 5 x 0,5 pistettä, yhteensä 2,5 pistettä, mikä tekee bussia kohden 0,42 pistettä. Swebusin A-vaihtoehto on käsittänyt viisi E-tyyppistä bussia, minkä johdosta kyseisen tarjouksen olisi tullut saada 5 x 0,25 pistettä, yhteensä 1,25 pistettä eli bussia kohden 0,21 pistettä. B-tarjous on samoin käsittänyt viisi E-tyyppistä bussia. Tarjoukselle on myönnetty oikein 1,25 pistettä eli bussia kohden 0,21 pistettä.

Päästöt: Hakija on esittänyt, että ainoastaan yhden tarjoajan, HKL-Bussiliikenteen, käytössä on ollut tarjouspyynnössä mainitut päästörajat alittavaa kalustoa, koska kyseisten rajojen alittaminen edellyttää maakaasukäyttöisiä busseja. Maakaasukäyttöisten bussien suosintaa voidaan pitää palveluhankinta-asetuksen mukaisesti teknisenä eritelmänä, joka on laadittu niin, että siinä käytännössä esiintyy tiettyä alkuperää oleva tai erityisen menetelmän avulla valmistettu tuote, jolloin tiettyjä tarjoajia suositaan tai karsitaan. Euro 2 -standardien alittavien päästöjen suosimiselle ei ole hankinnan kohteesta johtuvia perusteita.

Hankintakeskus on esittänyt, että kalustotekijöitä määritettäessä on otettu huomioon niin yleiset eurooppalaiset normit kuin myös Helsingin kaupungin ympäristöpoliittiset tavoitteet. Useiden teetettyjen selvitysten mukaan Helsingin ympäristöolosuhteissa on olennaista pyrkiä alentamaan NOx-päästöjä, koska ne ovat keskeinen ongelma ilman puhtauden kannalta. Mainituista selvityksistä johtuen hankintakeskus on asettanut erääksi arviointiperusteeksi NOx-päästöjen määrän.

Päästöjä koskeva kysymys voi aktualisoitua standardien tai valintakriteerien muodossa. Julkisia hankintoja koskevan lain 6 §:n mukaan tarjouskilpailusta voidaan sulkea pois sellainen ehdokas tai tarjoaja, jolla ei voida katsoa olevan teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi. Tarjousmenettely on siten kaksivaiheinen. Ennen parhaan tarjouksen valintaa hankintayksikön tulee selvittää, että kelpoisuusehdot täyttyvät. Jos linja-autoilta edellytetään tietyn päästörajan alittumista, tulee asia selvitettäväksi hankintalain 6 §:n mukaan ennen tarjousvertailun tekemistä. Vasta täyttäessään kyseisen ehdon, tarjous otetaan tarjousvertailuun.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa NOx-päästöjen alittuminen on ollut eräänä valintakriteerinä siten, että päästöjen alittaessa 4 g/kWh, siitä saa 2,5 pistettä/bussi. Jos NOx-päästöt ovat alle 2 g/kWh, siitä saa 3,5 pistettä/bussi. NOx-päästöjen alhainen määrä ei ole ollut tarjottavan kaluston edellytyksenä.

Hankintayksiköllä on oikeus määritellä, minkälaista kalustoa se haluaa. Valintakriteerien asettamisen ja niiden painoarvon määräämisen tulee kuitenkin tapahtua hankintayksikön tarpeet ja hankinnan laatu huomioon ottaen objektiivisesti. Hankintayksikön on kyettävä tarvittaessa perustelemaan arviointikriteerien valinnan ja soveltamisen asianmukaisuus.

Kilpailuneuvosto on katsonut, että kaupungin päätös suosia vähäpäästöisiä busseja on ympäristöpoliittinen ratkaisu, jolla pyritään vähentämään linja-autoliikenteen ympäristölle aiheuttamia haittoja. Tätä ei voida pitää haitallisena menettelynä. Siinä tapauksessa, että tarjoajia on kriteerin osalta kohdeltu epätasa-arvoisesti, voidaan asiaan puuttua. Kun kaikilla tarjoajilla on niin halutessaan ollut mahdollisuus hankkia maakaasubusseja, kilpailuneuvosto on katsonut jääneen näyttämättä, että kyseinen kriteeri olisi ollut hakijaa syrjivä. HKL-Bussiliikenteen valmius maakaasubussien käyttöönottoon on sen kilpailuetu, josta sen on voitava hyötyä tarjouskilpailussa.

Melutaso: Jos ulkomelu on alle 77 dB(A), saa siitä 1 pisteen/bussi. HKL-Bussiliikenteelle on myönnetty 1 piste, Oy Swebus Finland Ab:n kumpikaan tarjous ei ole saanut pisteitä. Hakija on katsonut, ettei HKL-Bussiliikenteelle olisi tullut myöntää pisteitä, koska melutasoa ei ole voitu mitata eikä tarjouspyynnön vaatimaa hyväksyttävää, esimerkiksi valmistajan antamaa todistusta ole esitetty, vaan HKL-Bussiliikenne on ilmoittanut asian omana alustavana arvionaan. Kaupunki on esittänyt, että jos autosta on mittaustulos tai valmistajan ilmoitus tai uuden kaluston osalta voidaan perustellusti olettaa, että melutaso tulee olemaan alle 77 dB(A), on annettu 1 piste tarjoajan ilmoituksen perusteella. Maakaasukalustolla tämä raja on helposti saavutettavissa.

HKL-Bussiliikenne on ilmoittanut kohteeseen tarjoamansa kaluston osalta, että melu on dieselmoottorin tasoa alhaisempi. Mittausta ei ole kuitenkaan voitu suorittaa, koska bussi ei ole valmis. Alustava arvio on alle 77 dB(A).

Koska kaasubussien melutaso on yleisen tietämyksen mukaan dieselkäyttöisiä alhaisempi, HKL-Bussiliikenteellä on ollut perusteltu syy esittää, että sen tarjoaman kaluston melutaso tulee alittamaan 77 dB(A). Ilmoituksellaan HKL-Bussiliikenne on myös sitoutunut siihen, että sen tarjoama kalusto alittaa kyseisen melutason. Samalla tavalla, kun tarjoaja tarjoaa esimerkiksi bussikalustoa, jota sillä ei vielä tarjousvaiheessa ole, mutta jonka se sitoutuu hankkimaan voittaessaan kilpailun, tarjoaja vastaa siitä, että sen tarjoama kalusto täyttää siitä ilmoitetut tiedot. HKL-Bussiliikenteelle on siten tullut myöntää 1 piste melutason alittumisesta.

Varsinaiset istumapaikat: Istumapaikat on jaettu kahteen ryhmään, ns. varsinaiset istumapaikat ja kääntö- eli klaffi-istuimet. Tarjouspyynnön mukaan varsinaisten istumapaikkojen minimin ylityksestä saa 0,5 pistettä/paikka/bussi ja alituksesta -0,5 pistettä/paikka/bussi. Lisäksi on mainittu, että suurin sallittu alitus on neljä paikkaa.

HKL-Bussiliikenteen varsinaisten istumapaikkojen on katsottu alittuneen 25 paikalla vertailupaikkamäärän, minkä johdosta miinuspisteitä on bussia kohden annettu 2,08. Swebusin A-tarjouksessa istumapaikkoja on katsottu olevan 8 ylimääräistä, mistä on tullut 0,67 pluspistettä bussia kohden. B-tarjouksen istumapaikat ovat alittuneet 17 paikalla, minkä johdosta miinuspisteitä on annettu bussia kohden 1,42.

Hakija on esittänyt, että pisteytyserittelyssä mitoitusistumapaikkojen kohdalla on maininta 240/252 (tyypistä riippuen) ja paikkapisteet on laskettu käyttäen pisteytysperusteena 252:ta istumapaikkaa tarjouspyynnön vastaisesti. Jos pisteytysperuste on 252 paikkaa, millä perusteella HKL-Bussiliikenteen tarjous on voitu hyväksyä, kun se ei täytä tarjouspyynnön vaatimusta, jossa mainitaan, että suurin sallittu varsinaisten istumapaikkojen alitus on neljä paikkaa.

Kaupunki on esittänyt, että kohteessa 6 edellytetyn kalustotyypin C2 mukaisessa kalustossa auton varsinaisten istumapaikkojen ohjeellinen mitoitusmäärä on 40. Kohteen 6 mitoituspaikkamäärä on siten 6 x 40 = 240 paikkaa. Kalustotyypin C1 mitoituspaikkamäärä olisi 6 x 42 = 252. HKL-Bussiliikenne on tarjonnut 36-43 -istumapaikkaista kalustoa, joka on sallitun rajoissa.

C-kalustotyyppiä on tarjottu myös kaksoistakaovella (2+2+2). Tällaisen kaluston kohdalla on mitoituspaikkalukuna ollut 38 paikkaa. Kahden paikan vähennys on analoginen B-kalustotyypin kanssa, jossa myös 2+2+2 -tyypissä mitoituspaikkaluku on kaksi paikkaa vähemmän kuin 2+2+1 -tyypissä. Tämä johtuu siitä, että tuplaovi vie kahden paikan tilan. HKL-Bussiliikenne on tarjonnut kahta 2+2+2 -tyypin autoa, mistä johtuu sen pienempi mitoituspaikkamäärä.

Pisteet on laskettu kuitenkin suuremman paikkaluvun Cl mukaan. Siitä johtuen näyttää siltä kuin monet tarjoukset olisivat paikkaluvultaan alimitoitettuja. Siten laskelmissa mitoituspaikkamäärät ovat 42/40 paikkaa (221/222). Tämä laskentatapa on ainoastaan skaalaustekijä eikä se vaikuta vertailussa lopputulokseen. Sillä pyrittiin siihen, että kalustopisteet eivät ylittäisi 10 pistettä, mikä oli maksimipistemäärä, kun istumapaikkamäärälle ei ollut ylärajaa.

26.9.1997 päivätyn kirjeen mukaan ns. nollakaluston, josta ei saa plus- eikä miinuspisteitä, tulee täyttää tarjouskohteen kalustotyypille asetetut vaatimukset. Kalustotarkennuksen mukaan kohteen 6 kalustovaatimuksena tulee käyttää liitteessä 2 määriteltyjä 2-akselisia 3-ovisia esikaupunkityyppisiä linja-autoja (kalusto C2). Liitteestä 2 käy ilmi, että esikaupunkibussin C2 kalustona on vähintään 40 istumapaikkaa. Kilpailuneuvosto on katsonut, että tätä istumapaikkamäärää (6 x 40 = 240) on tullut verrata tarjottujen bussien istumapaikkamäärään. HKL-Bussiliikenteen tarjoaman kaluston paikkamäärä on 223 (5 x 36 + 43) paikkaa, joten paikkojen alitus on 17, mikä tekee bussia kohden -1,42 pistettä (17x 0,5:6). Swebusin A-tarjouksen paikkaluku on 260 paikkaa (5 x 43 + 45), joten paikat ylittävät 20 paikalla nollakaluston paikat. Swebusin tästä saamat lisäpisteet tekevät 10 eli bussia kohden 1, 67 pistettä (20 x 0,5:6). B-tarjouksen paikkaluku alittaa viidellä paikalla (5 x 38 + 45 = 235) nollakaluston, joten miinuspisteitä tulee 2,5 eli bussia kohden 0,42 (5 x 0,5:6).

Niin sanotun nollakaluston paikkamäärä on 40 paikkaa. HKL-Bussiliikenteen viidessä bussissa olevat 36 paikkaa alittavat neljällä paikalla nollakaluston paikkamäärän, mikä on sallitun rajoissa.

Muut matkustusmukavuutta parantavat ja heikentävät tekijät: Hakija on katsonut, että koska tekijöitä, jotka aiheuttavat pisteiden menetyksen tai hyvityksen, ei ole etukäteen määritelty, tulee annettuja tarjouksia verrata ottamatta huomioon kyseisistä vaatimuksista annettuja pisteitä.

Tarjouspyynnön mukaan muista matkustusmukavuutta ja laatua parantavista tekijöistä voi saada enintään 1 pisteen/bussi. Bussien ohjeellisten mittojen ja sisäjärjestelyjen alittumisesta vähennetään pisteitä varsinaisten istumapaikkojen ja klaffi-istuinten määrän osalta ja muiden matkustusmukavuutta ja laatua heikentävien tekijöiden johdosta. Viimeksi mainitusta vähennetään enintään 2 pistettä/bussi. Hankintakeskuksen 26.9.1997 päivätyssä kirjeessä on lisäksi ilmoitettu, että matkustusmukavuutta ja laatua parantavia tekijöitä ovat muun muassa ilmastointi, tavallisessa (ei matalakalusto) kalustossa yksiportaisuus bussiin nousussa ja poistumisessa, linjanumeron ohella määränpään/reitin näyttö, ei vaatimuksena oleva kaluston leveys 2,6 metriä (väljyys). Huonontavina tekijöinä on mainittu olevan muun muassa asetettujen väljyysmittojen alitus, joka on tärkein tekijä, ja moniportaisuus vaunun sisällä.

Helsingin kaupunki on 19.5.1998 päivätyssä kirjelmässään vielä täsmentänyt, että väljyystekijöitä ovat pisteytyksessä olleet käytävän leveys, istuinjako, polvitila, polvitila vastakkaisten istuimien kohdalla, lastenvaunutila. Vajaista tai täysin puuttuvista tiedoista on tullut miinuspisteitä. Jokainen tarjottu auto on väljyys- ja varustelutekijöiden suhteen pisteytetty. Pisteytys on tehty kalustoluettelon, pohjapiirustusten ja muiden tarjoajien antamien tietojen perusteella. Väljyyspisteistä on annettu autokohtaisesti kustakin tekijästä -0,1...0,3 pistettä. Varustelupisteitä on annettu -2,0...0,2. Nämä muodostavat yhdessä laatupisteet, joita autokohtaisesti on annettu -1,9...1 pistettä.

Hakija on saanut -2 varustelupistettä yhdestä autosta, jossa ovijärjestely on 1+1+1, kun vaatimuksena oli ovijärjestely 2+2+1. Tämän vaikutus hakijan saamiin pisteisiin on -0,33 pistettä. Ahtaampien ovien johdosta autoon on toisaalta voitu sijoittaa kaksi istuinta, joista on saanut 1 pisteen, jonka vaikutus kokonaispisteisiin on 0,17. Matkustusmukavuustekijöistä on HKL-Bussiliikenne saanut 0,067 pistettä, Swebusin A-tarjous -0,15 pistettä ja B-tarjous -0,48 pistettä.

Kilpailuneuvosto on katsonut, että kaupungin antaman selvityksen jälkeenkin HKL-Bussiliikenteen ja hakijan matkustusmukavuutta parantavista ja heikentävistä tekijöistä saamat pisteet ovat jääneet osittain epäselviksi. Koska kyseisistä tekijöistä annettujen pisteiden merkitys on autokohtaisesti ollut kuitenkin hyvin vähäinen, HKL-Bussiliikenne on saanut 0,07 pistettä ja hakijan A-tarjous -0,15 ja B-tarjous -0,48 pistettä, ei kyseisillä tekijöillä ole vaikutusta lopputuloksen suhteen. Kilpailuneuvosto on vielä lausunut, että kaupunkia kehotetaan tulevaisuudessa järjestämissään tarjouskilpailuissa kiinnittämään huomiota asiaan.

2.2.4.3. Julkinen tuki

Hankinta on julkisista hankinnoista annetun lain 7 §:n mukaan tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on hinnaltaan halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin. Hakija on vastustanut HKL-Bussiliikenteen tarjouksen hyväksymistä myös sillä perusteella, että tarjous on alihintainen ja toteutettavissa ainoastaan julkisen tuen avulla.

Hankintalainsäädännössä ei ole otettu nimenomaisesti kantaa nyt esillä olevaan tarjousten vertailukelpoisuutta ja niiden edullisuuden arviointia koskevaan ongelmaan. Kilpailuneuvosto on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään (Linjaliikenne V. Nyholm; dn:o 8/359/95; kilpailuneuvoston päätös 24.8.1995) katsonut, ettei kunnallisen liikelaitoksen tai muun toimintayksikön tarjous, vaikkakin se olisi tarjouskilpailussa halvin, voi olla tilaajan kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin, jos tarjouksen mukainen toimitus edellyttää tilaajayhteisön taloudellista tukea. Tällainen tarjous on vertailukelpoinen muiden tarjousten kanssa vain silloin, kun tilaajayhteisön subvention vaikutus on lisätty tarjoushintaan.

Kilpailuneuvostolle on toimitettu HKL-Bussiliikenteen tilinpäätösasiakirjat vuosilta 1995, 1996 ja 1997 sekä Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tilinpäätös vuodelta 1997. Lisäksi on toimitettu Teemuaho Oy:n konsulttiselvitys HKL-Bussiliikenteen ja Oy Swebus Finland Ab:n osalta.

Helsingin kaupungin liikennelaitos on toiminut kaupunginvaltuuston 16.11.1994 tekemän päätöksen mukaisesti 1.1.1995 alkaen kirjanpitolakia ja -asetusta sekä kaupungin taloussääntöä noudattavana nettobudjetoituna kunnan liikelaitoksena. HKL-Bussiliikenne on toiminut liikennelaitoksessa 1.1.1995 alkaen erillisenä taloudellisena yksikkönä. HKL-liikelaitos maksaa erillisille taloudellisille yksiköille liikennöintikorvaukset kuten yksityisille bussiliikennöitsijöille. HKL-Bussiliikenteestä on laadittu erilliset tilinpäätökset. Eriytettäessä HKL-Bussiliikenteen kirjanpito käyttöomaisuus merkittiin aloittavaan taseeseen osaksi peruspääomaksi (52 314 000 markkaa) ja osaksi perustamislainaksi (97 155 000 markkaa). Tuottovaatimukseksi valtuusto määräsi 9prosenttia.

Vuoden 1997 tilinpäätöksestä ilmenee, että HKL-Bussiliikenne on saanut kaupungilta tariffitukea ja YTV:ltä liikennöintikorvausta, joita on maksettu samojen periaatteiden mukaan kuin yksityisille liikennöitsijöille. HKL-Bussiliikenteen käyttötalouteen on vuoden aikana saatu kauppa- ja teollisuusministeriöltä energia-avustusta 134 000 markkaa katalysaattorin kokeiluun busseissa. Edellä mainittu avustus ei vaikuta käytännössä tarjousten vertailtavuuteen. Ei ole ilmennyt viitteitä siitä, että Helsingin kaupunki olisi myöntänyt subventiota tai että keskinäisissä laskutuksissa ja veloituksissa olisi poikettu käypien hintojen periaatteesta. Tilinpäätöksistä ei myöskään ilmene, että HKL-Bussiliikenteen toiminta olisi tappiollista ja että tarjous perustuisi ilmeiseen alihinnoitteluun.

Kilpailuneuvosto on todennut, että asiakirjoista ei käy ilmi, että HKL-Bussiliikenne saisi julkista tukea, joka olisi vaikuttanut tarjousten vertailtavuuteen.

2.2.4.4. Pisteytyksen korjaus

Korjattaessa pisteytystä 2.2.4.2 kohdan kalustovaatimusten täysmatalakaluston ja varsinaisten istumapaikkojen osalta edellä selostetulla tavalla tulee HKL-Bussiliikenteen kokonaispistemääräksi 93,44 pistettä, Swebusin A-tarjouksen pistemääräksi 87,42 pistettä ja B-tarjouksen pistemääräksi 89,56 pistettä. HKL-Bussiliikenteen tarjous on edellä tehtyjen korjausten jälkeenkin kokonaistaloudellisesti edullisin.

2.2.5. Oikeudenkäyntikuluvaatimus

Oikeudenkäyntikulujen osalta kilpailuneuvosto on todennut, että vaikka hakija on hävinnyt jutun, asiaan on liittynyt erityisesti tarjousten vertailun ja hankintapäätöksen osalta sellaista epäselvyyttä, ettei hakijan vaatimusta ole pidettävä ilmeisen perusteettomana.

3. KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

3.1. Oy Swebus Finland Ab:n, sittemmin Stagecoach Finland Oy Ab:n valitus

Yhtiö on vaatinut, että kilpailuneuvoston päätös kumotaan ja
1) Helsingin kaupungin liikepalvelulautakunnan päätös poistetaan kohteen 6 osalta;
2) hankintayksikköä kielletään soveltamasta tarjouspyynnön ehtojen mukaista kalustokriteereihin sidottua tarjouspyynnön pisteytystä koskevaa kohtaa; ja
3) hankintayksikkö velvoitetaan korjaamaan virheellinen menettelynsä.

Lisäksi yhtiö on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus velvoittaa hankintayksikön korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut kilpailuneuvostossa 70 760 markalla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettävän laskun mukaisesti laillisine korkoineen.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muiden seikkojen ohella sillä, että alhaisista typpioksidipäästöistä ja alhaisesta melutasosta annetut lisäpisteet suosivat HKL-Bussiliikennettä. Lisäksi yhtiö on katsonut, ettei näitä ympäristöseikkoja hankinnan kohteeseen välittömästi liittymättöminä voida edes ottaa huomioon kokonaisedullisuutta arvioitaessa.

Typpioksidipäästörajojen ja melutason alittaminen on kiistattomasti edellyttänyt joko a) maakaasusta, b) nestekaasusta tai c) alkoholista käyttövoimansa saavien bussien tarjoamista kohteen liikenteeseen. Kyseisten vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien bussien tarjoaminen on käytännössä ollut mahdollista ainoastaan HKL-Bussiliikenteelle. Verotuskohtelun johdosta nestekaasua ei voida pitää todellisena vaihtoehtona dieselbusseille, eikä alkoholia tai muita vaihtoehtoisia polttoaineita ole käytännössä saatavissa. Maakaasubussien tarjoaminen on ainoa todellinen vaihtoehto päästöihin sidottujen lisäpisteiden saamiseksi.

Kilpailuneuvoston päätöksessä on esitetty, että kaikilla tarjoajilla on ollut mahdollisuus hankkia maakaasubusseja. Kyky kaasubussin hankintaan ei kuitenkaan ole asiassa relevantti, vaan asiassa on tarkasteltava mahdollisuutta kaasubussin käyttämiseen.

Tällä hetkellä ainoa mahdollisuus kaasubussien tankkaamiseen on Helsingin Pirkkolassa sijaitsevalta väliaikaiselta asemalta, jonka kapasiteetti mahdollistaa asiantuntijoiden mukaan noin 15 kaasubussin tankkaamisen. Kyseinen asema on koko Suomessa ainoa paikka tankata maakaasua ajoneuvoihin. Tämän aseman varassa toimii nykyisten muutaman liikenteessä olevan maakaasubussin ohella Helsingin kaupungin keväällä 1997 tilaamat 11 kaasubussia. Aseman kapasiteetti ei juurikaan mahdollista uusien kaasubussien tankkaamista - ainakaan asema ei voi olla kaikkien liikenteenharjoittajien käytössä. Kaasun saatavuus ja tankkaaminen muodostavat olennaisen kilpailunrajoituksen.

Helsingin kaupungin liikennelaitoksen Ruskeasuon varikolle ollaan Gasum Oy:n avustuksella rakentamassa maakaasuautojen tankkausasemaa, jonka rakentamiskustannukset ovat huomattavat. Aseman rakentaminen edellyttää myös poikkeuksellisia järjestelyjä, jotka eivät ole kaikille liikenteenharjoittajille mahdollisia. Liikenteenharjoittajien toimialaan ei myöskään kuulu polttoainejakeluverkon rakentaminen eikä ylläpitäminen, vaan kyseisten verkkojen hyödyntäminen joukkoliikenteessä. Vasta sen jälkeen, kun on olemassa tosiasialliset edellytykset vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttämiselle, voidaan kyseisiä polttoaineita suosia tai niiden käyttöä edellyttää julkisissa hankinnoissa. Myöskään tietoa siitä, onko Ruskeasuolle rakennettava bussien tankkausasema ylipäätään muiden kuin HKL:n käytössä, ja millä hinnalla käyttö olisi mahdollista, ei tässä vaiheessa ole.

Kun otetaan huomioon, että nykyinen Pirkkolan tankkausasema on luonteeltaan väliaikainen ja tulee purettavaksi lähivuosien aikana, ei elinkeinonharjoittajilta voida kohtuudella vaatia investoimista maakaasuautoihin, joiden käyttömahdollisuudet ovat hämärän peitossa.

Euroopan yhteisöjen komission tiedonannon 11.3.1998 (KOM (98) 143) mukaan ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa, mikäli hankintayksikkö hyötyy välittömästi itse tuotteeseen (tai palveluun) sisältyvästä ympäristöystävällisestä ominaisuudesta. Koska nyt käsillä olevassa tapauksessa sen paremmin Helsingin kaupungin hankintakeskus kuin Helsingin kaupungin liikennelaitoskaan eivät hyödy välittömästi itse hankittavan palvelun typpioksidipäästöjen alhaisuudesta, ei sitä voida ottaa huomioon kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa. Kyseinen päästökriteeri ei ole julkisista hankinnoista annetun lain 7 §:n mukaisesti kriteeri, joka takaisi sen, että hankinta tulisi tehdyksi mahdollisimman edullisesti. Kilpailuneuvoston päätös merkitsee sitä, että hankintalainsäädännön tavoitteet olisivatkin ympäristöpoliittiset.

Siinäkin tapauksessa, että ympäristökriteerien käyttäminen katsottaisiin aiheelliseksi ja hankintayksikköä välittömästi hyödyttäväksi, on niiden asettaminen tehtävä Euroopan komission tiedonannon mukaan noudattaen erityisesti elinkeinonharjoittajien syrjimättömyyden periaatetta. Nyt käsillä olevassa asiassa elinkeinonharjoittajien syrjiminen on kuitenkin tosiasia, joka voidaan todeta myös tarkastelemalla tarjouskilpailun ehtoja asetettaessa noudatettua menettelyä ja ehtojen asettamiseen osallistuneiden tahojen toimintaa.

Myöskään bussien melutasoon sidotut kalustokriteerit eivät ole sellaisia kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa huomioitavia kriteereitä, jotka hankintayksikkö voisi ottaa huomioon. Melutasokriteerin käyttämisessä ei ole kyse taloudellisesta kriteeristä eikä melutason alhaisuudesta koidu hankintayksikölle eikä Helsingin kaupungille mitään sellaista komission kannan mukaista suoraa taloudellista etua, joka mahdollistaisi kyseisten kriteerien huomioon ottamisen. Myös melutasoon sidottu lisäpiste myönnetään itse asiassa automaattisesti tarjottaessa kaasulla toimivaa bussikalustoa.

HKL-Bussiliikenteen tarjouksessa kaksi yhteensä viidestä bussista on Tammelundin Liikenne Oy:n, joka hoitaa kohteen liikenteen tältä osin alihankintana. Tammelundin Liikenne Oy:lle ei ole myönnetty sen paremmin laadun- kuin ympäristöasioiden hoidon sertifikaattia. Tästä huolimatta HKL-Bussiliikenteen tarjoukselle on myönnetty sertifikaattien perusteella täydet pisteet. Sertifikaattien perusteella jaetut pisteet on poistettava tai niitä on ainakin vähennettävä 2/5 osalla, joka on sertifioimattoman yrityksen suoritusosuus HKL-Bussiliikenteen tarjouksesta.

Tarjousten vertailussa on jaettu lisäpisteitä ns. etumatalalattiaiselle kalustolle. Tämä pisteytys ei ole ollut yhtiön tiedossa tarjousta jätettäessä. Tarjousten vertailussa on HKL-Bussiliikenteelle myönnetty kaksi lisäpistettä selitteellä "täysmatala", vaikka yhtiön tarjouksen kalustoliitteen mukaan yhtään täysmatalalattiaista bussia ei ole tarjottu. Ns. puolimatalan bussin kriteereitä ei ole määritelty missään, mutta silti tarjousten vertailussa on myönnetty tällaisesta kalustosta lisäpisteitä.

HKL-Bussiliikenteen tarjouksen perusteella ei ole kaikilta osin todennettavissa matkustusmukavuutta parantaviksi arvioitujen bussien sisätilamittojen täyttymistä. Tästä huolimatta HKL-Bussiliikenteen tarjoamien Tammelundin Liikenne Oy:n omistamien kahden bussin perusteella on annettu lisäpisteitä.

HKL-Bussiliikenteen antama tarjoushinta on myös perusteettoman alhainen. Erityisen arveluttavana alle kustannustason hinnoittelun tekee kilpailunrajoituslain rikkomisen ohella se, että kyseinen hinnoittelu tulee aikoinaan tavalla tai toisella helsinkiläisten veronmaksajien korvattavaksi.

3.2. Helsingin kaupungin valitus

Kaupunki on vaatinut, että kilpailuneuvoston päätös kumotaan siltä osin kuin kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimus on hylätty, ja Stagecoach Finland Oy Ab velvoitetaan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut kilpailuneuvostossa 40 500 markalla laillisine korkoineen. Lisäksi kaupunki on vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 500 markalla laillisine korkoineen. Stagecoach Finland Oy Ab:n hakemus on ollut hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen perusteeton. Ainoastaan tarjouspyynnön matkustusmukavuutta ja laatua parantavien ja heikentävien tekijöiden osalta on arviointikriteereissä ollut tilaa vähäiselle tulkinnalle. Sitä paitsi vaikka kaikki yhtiön riitauttamat kohdat olisi hyväksytty, ei sillä olisi ollut vaikutusta tarjouskilpailun lopputulokseen.

3.3. Selitykset ja vastaselitykset

Helsingin kaupunki on antanut Stagecoach Finland Oy Ab:n valituksen johdosta selityksen, jossa on vaadittu, että yhtiön vaatimukset hylätään ja yhtiö velvoitetaan korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 11 000 markalla laillisine korkoineen.

Stagecoach Finland Oy Ab on antanut vastaselityksen, jossa on ilmoitettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen määräksi 20 800 markkaa lisättynä arvonlisäverolla.

Stagecoach Finland Oy Ab on antanut Helsingin kaupungin valituksen johdosta selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja kaupungin velvoittamista korvaamaan yhtiön selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla laillisine korkoineen lisättynä arvonlisäverolla.

Helsingin kaupunki on antanut vastaselityksen.

4. ENNAKKORATKAISUN PYYTÄMINEN EUROOPAN YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMELTA

4.1. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä

Korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 17.12.1999 taltionumero 4150, pyydettyään Helsingin kaupungin, Helsingin kaupungin hankintakeskuksen, HKL-Bussiliikenteen ja Stagecoach Finland Oy Ab:n lausunnot ennakkoratkaisun pyytämisestä, päättänyt pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisun seuraaviin Euroopan yhteisön oikeutta koskeviin tulkintakysymyksiin:

1. Onko vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY (EYVL L 199, s. 84) soveltamisalaa koskevia säännöksiä, erityisesti 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 2 kohdan c alakohtaa ja 4 kohtaa, tulkittava siten, että sanottua direktiiviä sovelletaan hankintayksikkönä olevan kaupungin menettelyyn kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamista koskevassa hankinnassa, kun

– kaupunki vastaa alueensa joukkoliikenteen suunnittelusta, kehittämisestä, tuottamisesta ja muusta järjestämisestä sekä valvonnasta

– edellä mainittuja tehtäviä varten kaupungilla on joukkoliikennelautakunta ja sen alaisena kaupungin liikennelaitos

– kaupungin liikennelaitoksessa on suunnitteluyksikkö, joka toimii tilaajayksikkönä, joka valmistelee joukkoliikennelautakunnalle esitykset siitä, mitä linjoja kilpailutetaan ja millaista palvelujen laatutasoa edellytetään; ja

– kaupungin liikennelaitoksessa on muusta liikennelaitoksesta taloudellisesti eriytettyjä tuotantoyksiköitä, muiden ohella yksikkö, joka tuottaa linja-autokuljetuspalveluja ja osallistuu sitä koskeviin tarjouskilpailuihin?

2. Onko Euroopan yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä, erityisesti julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1) 36 artiklan 1 kohtaa tai vastaavasti direktiivin 93/38/ETY 34 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että järjestäessään kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamista koskevan tarjouskilpailun hankintayksikkönä oleva kaupunki voi ottaa huomioon taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella tehtävän sopimuksen perusteissa tarjoushinnan, liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmän ja useiden muiden bussikaluston ominaisuuksien ohella tarjoajayrityksen tarjoaman bussikaluston typpioksidipäästöjen ja melutason alhaisuuden sillä tarjouspyynnössä etukäteen ilmoitetulla tavalla, että jos yksittäisten bussien typpioksidipäästöt tai melutaso alittavat tietyn tason, kalustosta saa vertailussa huomioon otettavia lisäpisteitä?

3. Jos vastaus edelliseen kysymykseen on myönteinen, pyydetään vastausta vielä seuraavaan kysymykseen: Onko Euroopan yhteisön julkisia hankintoja koskevia säännöksiä tulkittava siten, että lisäpisteiden antaminen edellä mainituista kaluston typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskevista ominaisuuksista ei ole kuitenkaan sallittua, jos etukäteen tiedetään, että hankintayksikkönä olevan kaupungin omalla bussiliikennettä harjoittavalla laitoksella on mahdollisuus tarjota mainitut ominaisuudet omaavaa kalustoa, jota olosuhteiden vuoksi on muutoin mahdollisuus tarjota vain harvoilla alan yrityksillä?

4.2. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asian edellyttämän menettelyn jälkeen tuomiossaan 17.9.2002, asia C-513/99, antanut vastauksen korkeimman hallinto-oikeuden esittämään ennakkoratkaisupyyntöön. Korkeimman hallinto-oikeuden tekemän ensimmäisen kysymyksen osalta yhteisöjen tuomioistuin on tyytynyt lausumaan, vastattuaan ensin toiseen ja kolmanteen kysymykseen ottamalla arviointinsa kohteeksi direktiivin 92/50/ETY, että vastaus viimeksi mainittuihin kysymyksiin ei olisi erilainen, vaikka pääasian oikeudenkäynnin kohteena oleva julkinen hankintamenettely kuuluisi direktiivin 93/38/ETY soveltamisalaan.

4.2.1. Vastaus toiseen kysymykseen

Yhteisöjen tuomioistuin on tuomionsa kohdissa 53-57 esittämiensä seikkojen perusteella lausunut viimeksi mainitussa kohdassa, ettei direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa poissuljeta hankintaviranomaisen mahdollisuutta käyttää taloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa ympäristönsuojeluun liittyviä perusteita.

Tämän jälkeen tuomioistuin on lausunut tuomion kohdissa 58-68 seuraavasti:

58 Tämä toteamus ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämä viranomainen voisi ottaa huomioon mitä tahansa sellaisia perusteita.

59 Vaikka direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa nimittäin annetaan hankintaviranomaiselle mahdollisuus valita ne sopimuksen tekemistä koskevat arviointiperusteet, joita se haluaa soveltaa, tämä mahdollisuus koskee ainoastaan niitä arviointiperusteita, joiden perusteella voidaan selvittää, mikä tarjouksista on taloudellisesti edullisin (ks. vastaavasti julkisia rakennusurakoita koskevat em. asia Beentjes, tuomion 19 kohta; em. asia Evans Medical ja Macfarlan Smith, tuomion 42 kohta ja em. asia SIAC Construction, tuomion 36 kohta). Tarjous liittyy ilman muuta hankinnan kohteeseen, joten sopimuksen tekemisen perusteiden, joita mainitun säännöksen mukaan saadaan käyttää, on myös liityttävä hankinnan kohteeseen.

60 Tältä osin on syytä huomauttaa ensinnäkin, että kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut, hankintaviranomaisen on taloudellisesti edullisimman tarjouksen selvittämiseksi voitava arvioida tehtyjä tarjouksia ja tehdä ratkaisu kyseisen hankinnan mukaisesti määräytyvien laadullisten ja määrällisten kriteerien perusteella (ks. vastaavasti julkisia rakennusurakoita koskeva asia 274/83, komissio v. Italia, tuomio 28.3.1985, Kok. 1985, s. 1077, 25 kohta).

61 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että arviointiperuste, jonka nojalla hankintaviranomainen saisi rajoittamattoman vapauden päättää sopimuksen tekemisestä tarjoajan kanssa, olisi direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan a alakohdan vastainen (ks. vastaavasti em. asiat Beentjes, tuomion 26 kohta ja SIAC Construction, tuomion 37 kohta).

62 Lisäksi on aiheellista korostaa, että taloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi valittuja perusteita on käytettävä noudattaen kaikkia direktiivin 92/50/ETY menettelysäännöksiä ja erityisesti sen sisältämiä julkistamista koskevia sääntöjä. Tästä seuraa, että tämän direktiivin 36 artiklan 2 kohdan mukaan kaikki sellaiset perusteet on nimenomaisesti mainittava tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa mikäli mahdollista alenevassa tärkeysjärjestyksessä, jotta urakoitsijat saavat tietää niiden olemassaolosta ja niiden merkityksestä (ks. vastaavasti julkisia rakennusurakoita koskevat em. asia Beentjes, tuomion 31 ja 36 kohta sekä asia C-225/98, komissio v. Ranska, tuomio 26.9.2000, Kok. 2000, s. I-7445, 51 kohta).

63 Tällaisten perusteiden on vielä noudatettava yhteisön oikeuden kaikkia perusperiaatteita ja erityisesti syrjintäkiellon periaatetta, sellaisena kuin se ilmenee perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevista määräyksistä (ks. vastaavasti em. asia Beentjes, tuomion 29 kohta ja em. asia komissio v. Ranska, tuomion 50 kohta).

64 Edellä tarkastelluista näkökohdista seuraa, että kun hankintaviranomainen päättää tehdä julkista hankintaa koskevan sopimuksen taloudellisesti edullisimman tarjouksen tekijän kanssa direktiivin 92/50/ETY 36artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, hankintaviranomainen saa ottaa huomioon ympäristönsuojeluun liittyviä perusteita, kunhan nämä perusteet liittyvät hankinnan kohteeseen, ne eivät anna hankintaviranomaiselle rajoittamatonta valinnanvapautta, ne on nimenomaisesti mainittu tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa ja ne noudattavat kaikkia yhteisön oikeuden perusperiaatteita, erityisesti syrjintäkiellon periaatetta.

65 Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan asian osalta on todettava ensinnäkin, että sellaisten linja-autojen typpioksidipäästöjen tasoa ja melutasoa koskevien perusteiden, joista tuossa asiassa on kysymys, on katsottava liittyvän hankinnan kohteeseen, joka on kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitaminen.

66 Perusteet, joiden mukaan tietyt täsmälliset ja objektiivisesti mitattavissa olevat ympäristövaatimukset täyttäville tarjouksille annetaan lisäpisteitä, eivät myöskään ole sellaisia, että ne antaisivat hankintaviranomaiselle rajoittamattoman valinnanvapauden.

67 Sen lisäksi on syytä huomauttaa, että kuten tämän tuomion 21-24 kohdassa on todettu, pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevat perusteet on nimenomaisesti mainittu Helsingin kaupungin hankintakeskuksen julkaisemassa hankintailmoituksessa.

68 Lopuksi on syytä todeta, että kysymys siitä, ovatko pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevat perusteet muun muassa syrjintäkiellon periaatteen mukaisia, on tutkittava vastattaessa kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen, joka nimenomaan koskee tätä seikkaa.

Yhteisöjen tuomioistuin on esittämänsä perustelut huomioon ottaen antanut seuraavan vastauksen toiseen kysymykseen: Direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun hankintaviranomainen kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamista koskevaa julkista hankintaa ratkaistessaan päättää tehdä sopimuksen taloudellisesti edullisimman tarjouksen tekijän kanssa, hankintaviranomainen saa ottaa huomioon sellaisia ympäristönäkökohtia kuin linja-autojen typpioksidipäästöjen taso tai melutaso, kunhan nämä perusteet liittyvät hankinnan kohteeseen, ne eivät anna hankintaviranomaiselle rajoittamatonta valinnanvapautta, ne on nimenomaisesti mainittu tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa ja ne noudattavat kaikkia yhteisön oikeuden perusperiaatteita, erityisesti syrjintäkiellon periaatetta.

4.2.2. Vastaus kolmanteen kysymykseen

Yhteisöjen tuomioistuin on kolmannen kysymyksen osalta esittänyt arviointinaan seuraavaa (tuomion kohdat 81-85):

81 On todettava, että velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta vastaa julkisia hankintoja koskevien direktiivien perusajatusta, koska näiden direktiivien tarkoituksena on erityisesti varmistaa toimiva kilpailu kunkin asianomaisen direktiivin soveltamisalalla ja niissä ilmaistaan sopimuksen tekoperusteet, joilla tällainen kilpailu pyritään varmistamaan (ks. vastaavasti asia C-243/89, komissio v. Tanska, tuomio 22.6.1993, Kok. 1993, s. I-3353, Kok. Ep. XIV, s. I-263, 33 kohta).

82 Tämän tuomion 63 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan sopimuksen tekemisen perusteiden on siten noudatettava syrjintäkiellon periaatetta sellaisena kuin se johtuu sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevista perustamissopimuksen määräyksistä.

83 Nyt käsiteltävässä tapauksessa on syytä korostaa ensimmäiseksi, että kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevat sopimuksen tekemisen perusteet ovat olleet objektiivisia ja sovellettavissa erotuksetta kaikkiin tarjouksiin. Nämä perusteet liittyivät suoraan tarjottuun kalustoon ja ne oli sisällytetty pisteytysjärjestelmään. Lisäksi tämän järjestelmän mukaan voitiin antaa lisäpisteitä kalustoon liittyvien muidenkin kriteerien kuten matalalattiabussien käytön, istumapaikkojen ja klaffi-istuinten lukumäärän tai bussien iän perusteella.

84 Kuten Concordia sitä paitsi on suullisessa käsittelyssä myöntänyt, se voitti Helsingin kaupungin sisäisen bussiliikenteen linjaa 15 koskeneen tarjouskilpailun, vaikka tuossa tarjouskilpailussa nimenomaisesti edellytettiin kaasukäyttöisten ajoneuvojen käyttämistä.

85 Sen vuoksi on todettava, että se seikka, että vain harvat yritykset, joiden joukossa oli hankintayksikköön kuuluva yritys, kykenivät täyttämään yhden niistä kriteereistä, joita hankintayksikkö käytti taloudellisesti edullisimman tarjouksen selvittämiseksi, ei näissä olosuhteissa sellaisenaan merkitse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

Edellä olevan perusteella yhteisöjen tuomioistuin on lausunut vastauksenaan, että yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä sellaisten ympäristönsuojeluun liittyvien perusteiden huomioonottamista, joista pääasian oikeudenkäynnissä on kysymys, pelkästään sen vuoksi, että hankintayksikön oma liikennelaitos kuuluu niihin harvoihin yrityksiin, joiden on mahdollista tarjota näiden perusteiden mukaiset vaatimukset täyttävää kalustoa.

5. ENNAKKORATKAISUN JOHDOSTA ANNETUT LAUSUNNOT

5.1. Concordia Bus Finland Oy Ab:n lausunto

Yhtiön mukaan pääasian ratkaisun kannalta ei ole merkitystä sillä kumpaa direktiiviä, 92/50/ETY vai 93/38/ETY, asiassa sovelletaan.

Toiseen kysymykseen annetun vastauksen osalta yhtiö on lausunut muun ohessa, että tarjouskilpailussa arviointikriteereinä käytettävien ympäristötekijöiden tulee tuottaa hankintayksikölle välitöntä ja konkreettista eli määriteltävissä olevaa taloudellista hyötyä, jotta ympäristötekijät voisivat ylipäänsä olla arviointikriteereinä perusteltavissa. Hankintayksikkö on todennut haitallisten päästöjen vähenemisestä aiheutuvan "suoraa säästöä" Helsingin kaupungille. Hankintayksikkö ei kuitenkaan ole perustellut, kuinka suuri tämä säästö edes arviomääräisesti on siirryttäessä dieselbusseista kaasubusseihin. Arviointiperusteeksi valitun linja-autojen melutason säästövaikutusta tai muuta taloudellista hyötymisvaikutusta tai tällaisen hyötymismahdollisuuden olemassaoloa ylipäätään ei hankintayksikkö ole perustellut lainkaan, vaikka melutasopisteen tosiasiallinen painoarvo on muodostunut erittäin merkittäväksi suhteessa tarjoajien bussikalustostaan saamiin kokonaispisteisiin.

Kolmanteen kysymykseen annetun vastauksen osalta yhtiö on lausunut muun ohella, että tarjouskilpailun vireilläolon aikaan kaasubussien hankkiminen on ollut hakijalle mahdollista muttei niiden käyttö. Näin ollen tosiasiallista mahdollisuutta tarjota maakaasulinja-autoja ei ole ollut Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toteamalla tavalla "vain harvoilla yrityksillä". Tämä mahdollisuus on ollut vain HKL-Bussiliikenteellä. Elinkeinonharjoittajilta ei ole voitu kohtuudella vaatia investoimista maakaasuautoihin, joiden käyttömahdollisuudet olivat epävarmoja. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion kohdassa 84 mainittu tarjouskilpailu järjestettiin kesällä 1999, jolloin maakaasubussien käyttömahdollisuudet olivat oleellisesti muuttuneet syksyn 1997 tilanteesta.

Kaasulinja-autojen käyttömahdollisuuden puuttuminen on syrjinyt tarjouskilpailuun osallistujia suhteessa HKL-Bussiliikenteeseen. Ennen tarjouskilpailua tulee kaikilla tarjouskilpailun osallistujilla olla tasavertaiset mahdollisuudet käyttää vaatimukset täyttävää kalustoa ilman huomattavia lisäkustannuksia kaluston käytön mahdollistamiseksi. Mikäli tällainen lisäkustannuksista vapaa käyttömahdollisuus on vain yhdellä tarjoajista, rikotaan yhdenvertaisuuden periaatetta ja tarjouskilpailun arviointiperusteet muodostuvat tosiasiallisesti syrjiviksi. Syrjintäkiellon vaatimuksen noudattamisvelvoite on ollut tässä tapauksessa erityisen korostunut, koska ainoa tarjoaja, jolla on ollut vaatimukset täyttävän kaluston käyttömahdollisuus ja joka tarjouskilpailun on voittanut, on kuulunut tarjouskilpailun järjestäjän kanssa samaan organisaatioon. Tarjouskilpailun päästörajojen asettamiseen liittyvät tosiseikat huomioon ottaen on ilmeistä, että tarjouskilpailun ympäristölliset arviointiperusteet on määritelty tarkoitushakuisesti sellaisiksi, että valituksi tulee tietty tarjoaja eli HKL-Bussiliikenne. On myös oletettavaa, että linja-autojen melutasoa koskeva lisäpisteytys on otettu tarjousten arviointiperusteisiin tarkoituksessa varmistaa jo hankitun 11 kaasubussin ja HKL-Bussiliikenteen valinta bussilinjan 62 liikennöintiin.

5.2. Helsingin kaupungin lausunto

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu vastaa kaikkien kolmen ennakkoratkaisukysymyksen osalta kaupungin näkemystä asiassa. Ensimmäisen kysymyksen osalta kaupunki on kuitenkin huomauttanut, että vakiintuneen tulkinnan mukaan Helsingin kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitamista koskevaan hankintamenettelyyn tulee soveltaa direktiiviä 93/38/ETY.

5.3. HKL-Bussiliikenteen lausunto

HKL-Bussiliikenne on lausunut, ettei sillä ole huomautettavaa Helsingin kaupungin lausunnossa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta esitettyyn.

5.4. Vastaselitykset

Concordia Bus Finland Oy Ab on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja vaatinut hankintayksikön velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 50 689,15 eurolla laillisine korkoineen.

Helsingin kaupunki on samoin uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut 9 500 eurolla. Kaupunki on tämän lisäksi selostanut ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta aiheutuvaa taloudellista etua hankintayksikön kannalta terveydenhuollossa ja ympäristönsuojelussa samoin kuin ympäristökriteerien liittymistä hankinnan kohteeseen.

Kolmannen kysymyksen osalta kaupunki on lausunut erityisesti, että sillä ei ole tiedossa seikkoja, jotka olisivat rajoittaneet kaasukäyttöisten bussien käyttämistä kilpailutuksen ajankohtana. Kaasubusseja on muun muassa alusta alkaen ollut mahdollista tankata maakaasun tuojayrityksen varikolla Pirkkolassa, jossa olevan tankkausaseman kapasiteetti oli alussa 15 bussia.

Ruskeasuon varikolla oleva tankkausasema valmistui tämän kilpailutuksen jälkeen ja sitä on myöhemmin laajennettu niin, että se riittää 100 bussin tankkaamiseen. HKL-Bussiliikenne on tehnyt Gasum Oy:n kanssa kaasun toimitussopimuksen ja tämän kaasuaseman käyttöä koskevan sopimuksen.

Kaasubussin tankkauspalveluita on siis ollut saatavissa jo kilpailutuksen aikana pääkaupunkiseudulla kaupallisesti ja lisäksi on periaatteessa mahdollista, että liikenteenharjoittaja tekee tankkausasemasta samanlaisen sopimuksen kuin HKL-Bussiliikenne on tehnyt.

HKL-Bussiliikenne ei ole käyttämiensä tankkausasemien rakennuttaja tai varsinainen rahoittaja, vaikka onkin osallistunut investointiin niin kutsutun osallistumismaksun muodossa. Tankkausaseman on rakennuttanut Gasum Oy, joka myös omistaa tankkausaseman. Myös tankkausaseman laajennus toteutettiin samoilla periaatteilla.

HKL-Bussiliikenne ei ole millään tavoin välittömästi tai välillisesti osallistunut tarjouskilpailun valmisteluun. Koko valmistelu on tehty kaupungin hankintakeskuksessa ja liikennelaitoksen suunnitteluyksikössä. Kaupungin liikennelaitoksen organisaatiossa on tilaajatoiminnot eriytetty kokonaan joukkoliikennepalveluiden tuottamisesta.

Concordia Bus Finland Oy Ab on antanut toisen vastaselityksen Helsingin kaupungin vastaselityksen johdosta ja vaatinut, että hankintayksikkö velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut kaikkiaan 54 780,20 eurolla. Yhtiö on lausunut muun ohella, että hankintayksikön viittaamat väitetyt säästövaikutukset eivät ole välittömiä eivätkä konkreettisia. Ne ovat päinvastoin hypoteettisia, spekulatiivisia ja vailla määriteltävissä olevaa lukuarvoa, jonka avulla väitetyt taloudelliset vaikutukset ylipäänsä olisivat mitattavissa.

Kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen osalta yhtiö on lausunut Helsingin kaupungin vastaselityksen johdosta erityisesti, että tarjouskilpailun järjestämisen aikaan syksyllä 1997 Suomessa oli yksi väliaikainen maakaasun tankkausasema, jonka kapasiteetti oli 15 bussia. Tämän Pirkkolan tankkausaseman kapasiteetti oli saavuttanut rajansa Tammelundin Liikenne Oy:n jo käytössä olleiden kaasubussien ja Helsingin kaupungin keväällä 1997 tilaamien yhdentoista uuden kaasubussin johdosta. Tammelundin Liikenne Oy:n kyseiset maakaasubussit olivat liikenteessä HKL-Bussiliikenteen 100-prosenttisena alihankintana.

Syksyllä 1997, jolloin tarjoukset jätettiin arvioitaviksi, Ruskeasuon tankkausaseman rakentamisesta ei ollut olemassa kuin suunnitelmia, eikä ollut tietoa esimerkiksi tankkausaseman mahdollisesta valmistumisaikataulusta tai HKL-Bussiliikenteen ulkopuolisten liikennöitsijöiden mahdollisuudesta käyttää suunniteltua uutta asemaa, saati käytön ehdoista tai ylipäänsä aseman varmasta valmistumisesta. Näissä olosuhteissa elinkeinonharjoittajilta ei ole voitu syyskuun 1997 tarjouskilpailussa edellyttää investoimista kaasubusseihin, joiden käyttömahdollisuuksista ei ollut minkäänlaista varmuutta.

Tämä tarkoittaa, että yhtiön on tarjotakseen maakaasubusseja tullut varautua siihen, että sen tulee mahdollisesti investoida miljoonia euroja kaasun tankkausaseman rakentamiseen. HKL-Bussiliikenne on puolestaan voinut tarjota tulevia maakaasubussejaan ilman tällaista taloudellista lisärasitetta, koska sen kaasubussit olivat jo Pirkkolan väliaikaisen kaasuaseman kapasiteetin piirissä. Vallinneissa olosuhteissa maakaasubussien käyttömahdollisuutta ei ole ollut "vain harvoilla yrityksillä" vaan ainoastaan HKL-Bussiliikenteellä.

On ilmeistä, että tarjouskilpailun sopimuksen tekemisen perusteita on muutettu tarkoituksessa hyödyntää jo hankittua maakaasubussikalustoa tarjouskilpailussa ja näin ollen varmistaa HKL-Bussiliikenteen ylivertainen kilpailuetu suhteessa muihin tarjoajiin. Typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskevat arviointikriteerit on määritelty siinä tarkoituksessa, että HKL-Bussiliikenne tulee tarjouskilpailussa valituksi.

6. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

6.1. Concordia Bus Finland Oy Ab:n valitus

Concordia Bus Finland Oy Ab on esittänyt valituksensa tueksi erityisesti, että hankinnan arviointiperusteina ei olisi saanut käyttää tässä hankintamenettelyssä linja-autojen typpioksidipäästöjen tasoa eikä melutasoa. Pisteytystä on myös vähennettävä siltä osin kuin HKL-Bussiliikenne on saanut pisteitä niin sanotusta puolimatalabussista. HKL-Bussiliikenteen saamista pisteistä on niin ikään poistettava sertifioidusta laatujärjestelmästä ja ympäristöohjelmasta saadut pisteet tai näitä on ainakin vähennettävä siltä osin kuin HKL-Bussiliikenne hoitaa liikennettä alihankintana sellaisella yhtiöllä, jolla itsellään ei ole vastaavaa sertifikaattia. HKL-Bussiliikenteen tarjouksen perusteella ei ole kaikilta osin todennettavissa matkustusmukavuudesta annettujen lisäpisteiden perusteita. Viidentenä pääasiallisena valitusperusteena yhtiö on katsonut, että HKL-Bussiliikenteen tarjous on perusteettoman alhainen ja siihen sisältyy sellaista julkista tukea, joka tulisi ottaa huomioon tarjousten vertailussa.

Ympäristönsuojeluun liittyvät kriteerit hankinnan arviointiperusteena

Tarjouspyynnössä on ilmoitettu, että kokonaistaloudellisuutta arvioitaessa tarjousten vertailu tehdään ottamalla huomioon tarjoushinta, linja-autokalusto ja liikenteenharjoittajan laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Kaluston osalta tarjouspyynnössä on mainittu useita kriteereitä, muun ohella typpioksidipäästöt ja melu. Näistä on voinut saada enimmillään 4,5 pistettä. HKL-Bussiliikenteen tarjous on saanut nämä maksimipisteet, kun taas Concordia Bus Finland Oy Ab:n kummatkaan tarjoukset eivät saaneet näistä pisteitä.

Kynnysarvot ylittävistä tavara- ja palveluhankinnoista sekä rakennusurakoista annetun asetuksen (243/1995) 43 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on hyväksyttävä tarjouksista joko se tarjous, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin hankinnan arviointiperusteiden mukaan, tai se tarjous, joka on hinnaltaan alin. Kokonaistaloudellisuuden arviointiperusteita voivat olla esimerkiksi hinta, toimitusaika, valmistumispäivä, käyttökustannukset, laatu, elinkaarikustannukset, esteettiset tai toiminnalliset ominaisuudet, tekniset ansiot, huoltopalvelut, toimitusvarmuus, tekninen tuki ja ympäristökysymykset. Pykälän 2 momentin mukaan käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellisuutta on hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjassa mainittava kaikki ne arviointiperusteet, joita sovelletaan tarjousta hyväksyttäessä. Arviointiperusteet on tällöin esitettävä, mikäli mahdollista, tärkeysjärjestyksessä.

Näillä asetuksen säännöksillä on muun ohella täytäntöönpantu julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY 36 artikla. Tämä artikla, jonka otsikkona on Sopimusten tekemisen perusteet, on sanamuodoltaan seuraava:

1. Hankintaviranomaisen on sopimusta tehdessään käytettävä perusteena:
a) kun sopimus tehdään taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, eri perusteita sopimuksen mukaan: esimerkiksi laatua, teknisiä ansioita, esteettisiä ja toiminnallisia ominaisuuksia, myynnin jälkeistä palvelua ja teknistä tukea, toimitusajankohtaa, toimitusaikaa ja suoritusaikaa, hintaa, tai
b) pelkästään alinta hintaa,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten, tietyistä palveluista perittäviä korvauksia koskevien lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten soveltamista.
2. Kun sopimus tehdään taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella, hankintaviranomaisen on ilmoitettava sopimusasiakirjoissa tai sopimusta koskevassa ilmoituksessa ne sopimuksen tekemisen perusteet, joita se aikoo soveltaa, mahdollisuuksien mukaan alenevassa järjestyksessä.

Korkeimman hallinto-oikeuden tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta antamassaan tuomiossa (asiassa C-513/99) direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan tulkinnasta Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lausunut, ettei 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa poissuljeta hankintaviranomaisen mahdollisuutta käyttää taloudellisesti edullisimman tarjouksen arvioinnissa ympäristönsuojeluun liittyviä perusteita. Tämä toteamus ei kuitenkaan merkitse yhteisöjen tuomioistuimen mukaan sitä, että hankintaviranomainen voisi ottaa huomioon mitä tahansa sellaisia perusteita. Tuomioistuin on lausunut ennakkoratkaisunaan, että kun hankintaviranomainen päättää tehdä julkista hankintaa koskevan sopimuksen taloudellisesti edullisimman tarjouksen tekijän kanssa direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, hankintaviranomainen saa ottaa huomioon ympäristönsuojeluun liittyviä perusteita, kunhan nämä perusteet liittyvät hankinnan kohteeseen, ne eivät anna hankintaviranomaiselle rajoittamatonta valinnanvapautta, ne on nimenomaisesti mainittu tarjouspyynnössä tai hankintailmoituksessa ja ne noudattavat kaikkia yhteisön oikeuden perusperiaatteita, erityisesti syrjintäkiellon periaatetta.

Yhteisöjen tuomioistuin on täsmentänyt tuomionsa perusteluissa, että sellaisten linja-autojen typpioksidipäästöjen tasoa ja melutasoa koskevien perusteiden, joista nyt on kysymys, on katsottava liittyvän hankinnan kohteeseen, joka on kaupungin sisäisen bussiliikenteen hoitaminen. Perusteet, joiden mukaan tietyt täsmälliset ja objektiivisesti mitattavissa olevat ympäristövaatimukset täyttäville tarjouksille annetaan lisäpisteitä, eivät myöskään ole sellaisia, että ne antaisivat hankintaviranomaiselle rajoittamattoman valinnanvapauden. Perusteet on nimenomaisesti mainittu Helsingin kaupungin hankintakeskuksen julkaisemassa hankintailmoituksessa.

Helsingin kaupunki on perustellut korkeimmassa hallinto-oikeudessa ympäristökriteerien käyttämistä arviointiperusteina sillä, että asiassa tulee ottaa huomioon ympäristönsuojeluun liittyvien tekijöiden hyöty koko Helsingin kaupungin ja sen asukkaiden kannalta. Helsingin kaupunki vastaa osaltaan kaupungin ympäristönsuojelusta. Näiden ympäristönäkökohtien huomioon ottamisesta aiheutuu suoranaista taloudellista etua hankintayksikön kannalta terveydenhuollossa ja ympäristönsuojelussa.

Kun otetaan huomioon asetuksen 243/1995 43 §:n säännökset ja direktiivin 92/50/ETY 36 artiklan 1 kohdan a alakohta, sellaisena kuin tätä on tulkittava edellä mainitun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion mukaan, sekä asiassa oleva selvitys kysymyksessä olevien ympäristöseikkojen merkityksestä hankintayksikkönä olevan Helsingin kaupungin kannalta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että tarjouspyynnössä mainitut linja-autojen typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskevat kriteerit liittyvät kaupungin joukkoliikennepalveluhankintaan siten, että ne ovat voineet olla tarjousten arviointiperusteina. Näille perusteille annettu painotus verrattuna muihin perusteisiin ei ole myöskään suhteeton.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vastauksesta korkeimman hallinto-oikeuden tekemään ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen voidaan päätellä, että asiaa olisi arvioitava samalla tavalla myös, jos nyt kysymyksessä olevaan hankintaan tulisi sovellettavaksi kynnysarvon ylittävistä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankinnoista annetun asetuksen (567/1994) 21 §:n 1 momentti, kun otetaan huomioon vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alan hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/38/ETY 34 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinta.

Asiassa on vielä ratkaistava, ovatko typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskevat arviointiperusteet julkisista hankinnoista annetun lain tarkoittamalla tavalla syrjiviä sen takia, että ne suosisivat lainvastaisella tavalla HKL-Bussiliikennettä suhteessa muihin tarjoajiin.

Concordia Bus Finland Oy Ab on esittänyt, että maakaasubussien käyttömahdollisuus on ollut tarjouskilpailun aikaan ainoastaan hankintayksikön omaan organisaatioon kuuluvalla HKL-Bussiliikenteellä ja ettei yhtiö olisi voinut tarjota maakaasubusseja ilman huomattavaa investointia etenkin kaasun tankkausaseman rakentamiseen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vastannut tältä osin korkeimman hallinto-oikeuden esittämään kysymykseen, että yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä sellaisten ympäristönsuojeluun liittyvien perusteiden huomioonottamista, joista pääasian oikeudenkäynnissä on kysymys, pelkästään sen vuoksi, että hankintayksikön oma liikennelaitos kuuluu niihin harvoihin yrityksiin, joiden on mahdollista tarjota näiden perusteiden mukaiset vaatimukset täyttävää kalustoa.

Korkein hallinto-oikeus pitää selvitettynä, että HKL-Bussiliikenteellä oli tarjouskilpailun aikaan suuremmat valmiudet kuin muilla tarjoajilla tarjota maakaasubusseja. Asiassa ei ole kuitenkaan osoitettu, ettei muilla tarjoajilla olisi ollut käytännössä tosiasiallista mahdollisuutta vastaavanlaisten linja-autojen tarjoamiseen. Se seikka, että tämä olisi vaatinut lisäinvestointeja, ei sellaisenaan ole peruste sille, ettei HKL-Bussiliikenne saisi hyötyä sillä jo olevista valmiuksista ja ettei hankintayksikkö voisi käyttää kysymyksessä olevia ympäristönsuojeluun liittyviä arviointikriteerejä. Tähän liittyen asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole myöskään ilmennyt, että Helsingin kaupunki olisi ottanut typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskevat kriteerit arviointiperusteiksi nimenomaan sen johdosta, että tällä olisi pyritty suosimaan HKL-Bussiliikennettä.

Edellä olevan perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei kilpailuneuvoston päätös ole lainvastainen sillä perusteella, että typpioksidipäästöjä ja melutasoa koskevat kriteerit olisivat julkisia hankintoja koskevien säännösten vastaisia.

Matalalattiasta saadut pisteet

Hankintapäätöksen mukaan niin sanotuista puolimatalista busseista, joita HKL-Bussiliikenne on tarjonnut, on saanut bussia kohden 0,5 pistettä ja niin sanotuista etuosaltaan matalista busseista, joita Concordia Bus Finland Oy Ab on tarjonnut, on saanut 0,25 pistettä. Tarjousten vertailussa tämä on tarkoittanut, että HKL-Bussiliikenne on saanut 0,33 pistettä ja Concordia Bus Finland Oy Ab B-tarjouksensa osalta 0,21 pistettä ja sen olisi tullut saada, niin kuin kilpailuneuvosto on päätöksessään todennut, A-tarjouksensa osalta samoin 0,21 pistettä.

Koska tarjouspyynnön perusteella on ollut pääteltävissä, että etuosaltaan matala ja puolimatala kalusto ovat pisteiden saamisen kannalta samanarvoisia ja koska tarjoajat ovat tämän vuoksi saattaneet tarjota puolimatalan kaluston sijasta etuosaltaan matalaa, kaupunki on menetellyt virheellisesti antaessaan puolimatalasta kalustosta enemmän pisteitä kuin etuosaltaan matalasta kalustosta. Kun otetaan huomioon tarjousten vertailussa saatujen kokonaispisteiden erot, tämä virhe ei kuitenkaan ole yksinään merkinnyt sitä, että Concordia Bus Finland Oy Ab:n kumpikaan tarjous olisi pistemäärältään ohittanut HKL-Bussiliikenteen tarjouksen.

Muut valintaperusteet

Siltä osin kuin on kysymys sertifioidusta laatujärjestelmästä ja ympäristöohjelmasta sekä matkustusmukavuudesta annetuista pisteistä samoin kuin väitetystä julkisesta tuesta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että kilpailuneuvosto on voinut esittämillään perusteilla todeta, ettei hankintapäätös ole näiden seikkojen johdosta lainvastainen.

6.2. Helsingin kaupunginhallituksen valitus

Päätöksessään lausumillaan perusteilla ja ottaen lisäksi huomioon, että tarjousten vertailun riidanalaisilla kohteilla on kokonaisuutena ollut merkitystä tarjouskilpailun lopputuloksen kannalta, kilpailuneuvosto on voinut lainmukaisesti hylätä kaupunginhallituksen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

6.3. Lopputulos

Edellä lausutusta seuraa, etteivät Concordia Bus Finland Oy Ab:n ja kaupunginhallituksen valitukset anna aihetta muuttaa kilpailuneuvoston päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian näin päättyessä ja sen laatuun nähden, ottaen huomioon myös hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 3 momentin säännökset, Helsingin kaupungille ja yhtiölle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Leena Halila.