KHO:2003:80

Rakennussuojelu - Valtion omistama rakennus

Asemakaava-alueella sijaitsevien kahden valtion omistaman makasiinirakennuksen suojeluun ei sovellettu rakennussuojelulain rakennussuojelua asemakaava-alueella koskevaa 3 §:ää, vaan asetusta valtion omistamien rakennusten suojelusta. Asemakaavaa laadittaessa tulivat sovellettavaksi maankäyttö- ja rakennuslain säännökset myös näiden rakennusten suojelutarpeen arvioinnin osalta.

Rakennussuojelulaki 1, 2 ja 3 §, 4 § 3 mom.
Asetus valtion omistamien rakennusten suojelusta
Maankäyttö- ja rakennuslaki 20 § 1 mom., 54 § 2 mom., 57 § 2 ja 3 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Uudenmaan ympäristökeskus on 24.5.1996 siirtänyt ympäristöministeriön käsiteltäväksi valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla Pro Töölönlahti ry:n ympäristökeskukselle 8.2.1996 tekemän esityksen Helsingin kaupungin 2. kaupunginosassa Töölönlahden alueella sijaitsevan kahden makasiinirakennuksen suojelemisesta ja saattamisesta toimenpidekieltoon.

Museovirasto on ympäristöministeriölle 4.7.1996 antamassaan lausunnossa todennut, että Töölönlahden ratapihalla sijaitsevat rakennukset eivät sisälly rautateiden rakennusten ja rakennettujen ympäristöjen suojeluluetteloon ja että rakennukset ovat jäänne aiemmasta tiheästi rakennetusta ratapiha- ja teollisuusympäristöstä eikä niillä ole olennaista merkitystä maamme rautatierakentamisen historian säilyttämiselle. Rakennuksia ei ole tarkoituksenmukaista suojella valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen perusteella.

Uudenmaan ympäristökeskus on 26.2.2002 siirtänyt ympäristöministeriön käsiteltäväksi valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla Dodo - Tulevaisuuden elävä luonto ry:n ja Oranssi ry:n ympäristökeskukselle 14.2.2002 tekemän esityksen edellä mainittujen kahden makasiinirakennuksen suojelemisesta.

Senaatti-kiinteistöt on ympäristöministeriölle 26.4.2002 antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että Suomen valtion omistamat ja Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa olevat tavaramakasiinit eivät sisältyneet Museoviraston lausunnossa osayleiskaavoituksen pohjaksi määriteltyihin Töölönlahden alueen suojeltaviin rakennuksiin eivätkä Museoviraston 17.10.1997 ympäristöministeriölle tekemään rautatieasema-alueiden suojeluesitykseen. Museovirasto on pitänyt tekemäänsä esitystä kattavana selvityksenä valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rautatieasema-alueista. Museoviraston esityksen johdosta ympäristöministeriö, Museovirasto, Ratahallintokeskus, VR-Yhtymä Oy, Valtion kiinteistölaitos ja Metsäntutkimuslaitos allekirjoittivat 22.9.1998 sopimuksen menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi.

Senaatti-kiinteistöt ei voi puoltaa makasiinirakennusten täydellistä säilyttämistä.

Helsingin kaupunginhallitus on ympäristöministeriölle 29.4.2002 antamassaan lausunnossa ilmoittanut, että Helsingin kaupunginvaltuuston 27.2.2002 hyväksymässä Töölönlahden asemakaavan muutoksessa on suojeltu kaikki osayleiskaavan yhteydessä suojelluiksi esitetyt rakennukset. Makasiinipuistossa on merkitty suojelumerkinnällä eteläisen makasiinin itäosa, ja puistoon on osoitettu siirrettäväksi makasiinirakennuksen osia (yhteensä 1500 kerrosneliömetriä).

Museovirasto ei ole ottanut tavaramakasiinejä valtakunnallisesti merkittävien rautatieasemien rakennusten suojeluluetteloon, johon sisältyy 872 rakennusta 85 kunnassa. Museoviraston 4.7.1996 antaman lausunnon ja siihen liittyvän muistion mukaan makasiineja ei ole tarkoituksenmukaista liittää luetteloon. Makasiinialue ei sisälly myöskään ympäristöministeriön ja Museoviraston laatimiin valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin, joista valtioneuvosto on päättänyt 2001.

Tavaramakasiinit eivät edusta sellaisia suojeluarvoja tai ole sellaisia kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämisen kannalta arvokkaita rakennuksia, jotka tulisi suojella rakennussuojelulain mukaisesti.

Ottaen huomioon rakennusten suojeluarvosta tehdyt selvitykset, jotka eivät miltään osin ole osoittaneet rakennuksilla olevan valtakunnallista merkitystä, kaupunginhallitus on katsonut, ettei ole olemassa edellytyksiä erityislain eikä -asetuksen mukaisen suojelupäätöksen antamiselle.

Museovirasto on lausunnossaan ympäristöministeriölle 3.5.2002 todennut muun ohella, että rakennukset eivät sisälly sopimukseen valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (9.12.1998). Rakennukset eivät sisälly myöskään inventointiin valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä (ympäristöministeriö ja Museovirasto 1993). Rakennuksilla on joka tapauksessa valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 2 §:n mukaista kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennuksen käytön ja siihen liittyvien tapahtumien kannalta. Rakennusten säilyminen olisikin tullut turvata alueen asemakaavassa rakennussuojelulain 3 §:n mukaisesti. Asetuksen mukainen suojelu tilanteessa, jossa valtuusto on juuri hyväksynyt alueen asemakaavan ja jossa rakennusten omistaja ja Helsingin kaupunki ovat purkamisen kannalla, on ainoa keino turvata makasiinien säilyminen.

Ympäristöministeriön päätös

Ympäristöministeriö on valituksenalaisella päätöksellä 19.6.2002 n:o 1/562/96 ja 5/531/2002 hylännyt Pro Töölönlahti ry:n sekä Dodo - Tulevaisuuden elävä luonto ry:n ja Oranssi ry:n tekemät Töölönlahden alueella sijaitsevia tavaramakasiineja koskevat suojeluesitykset. Ministeriö ei ole määrännyt rakennuksia suojeltavaksi valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla.

Ministeriön päätöksen perustelujen mukaan tavaramakasiineja on asiassa saadun selvityksen perusteella pidettävä kulttuurihistoriallisen merkityksensä vuoksi sellaisena kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavana kohteena, jota valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 1 ja 2 §:ssä tarkoitetaan. Rakennussuojelusta asemakaava-alueella säädetään rakennussuojelulain 3 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslaissa. Asemakaava-alueella rakennus voidaan määrätä suojeltavaksi rakennussuojelulain nojalla vain, milloin siihen on rakennussuojelulain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä. Rakennussuojelulain 3 §:ää sovelletaan myös valtion omistamien rakennusten suojeluasiassa.

Helsingin kaupungin Töölönlahden alueella sijaitsevat tavaramakasiinit eivät sisälly Museoviraston tekemään valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden rakennusten luetteloon, johon kuuluvien kohteiden säilyttämistä ja suojelua koskevista menettelytavoista on eri osapuolten kanssa tehty sopimus 22.9.1998. Kohdetta ei myöskään ole mainittu Museoviraston ja ympäristöministeriön selvityksessä "Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt".

Koska asiasta saadun selvityksen mukaan tavaramakasiineilla ei ole valtakunnallista merkitystä eikä niihin sisälly sisätiloja eikä muita erityisiä syitä rakennusten suojelemiseen erityslainsäädännön nojalla ole esitetty, tavaramakasiinien suojelemiseen valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla ei ole perusteita.

Ympäristöministeriö on vuonna 1998 Helsingin kaupunginhallitukselle lähettämissään kirjeissä kiinnittänyt kaupungin huomiota siihen, että kaavoitusmenettelyn tulee tapahtua kansalaisten ja kaupungin välisen riittävän vuorovaikutuksen pohjalta ja oikea-aikaisesti suhteessa hankkeen toteutumiseen liittyvien muiden päätösten kanssa. Lisäksi on todettu, että kaavakäsittely mahdollistaa tarvittavan arvo- ja intressivertailun rakennussuojelunäkökohtien ja uudisrakentamisen välillä. Ministeriö on kirjeessään 11.1.2002 kaupunginhallitukselle todennut, että tavaramakasiinien säilymisen turvaavan kaavavaihtoehdon puuttuminen on vaikeuttanut merkittävästi suojelumahdollisuuksien arvioimiseksi tarpeellista arvo- ja intressivertailua. Menettely ei tästä syystä myöskään edusta sellaista vuorovaikutteista suunnittelua, jota ministeriö on kirjeessään 29.4.1998 toivonut.

Edellä olevista kaavoitusprosessin puutteista huolimatta tavaramakasiinien säilymismahdollisuuksia on selvitetty siinä määrin, että ympäristöministeriön korostamaan arviointiin on ollut mahdollisuuksia.

Ministeriön päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 1, 2, 3 ja 5 § sekä rakennussuojelulain 3 §.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pro Töölönlahti ry on valittanut ympäristöministeriön päätöksestä ja vaatinut ympäristöministeriön päätöksen kumoamista ja makasiinirakennusten määräämistä suojeltaviksi.

Suojeluasiaa ja makasiinien säilytysmahdollisuuksia ei ole riittävästi selvitetty, vaikka aikaa on käytetty lähes viisi vuotta ja vanha rakennuslakikin on vaihtunut uuteen.

Museovirasto puolsi uudessa lausunnossaan (22.5.1998) ympäristöministeriölle tavaramakasiinien suojelua ja totesi lausunnossaan (3.5.2002), että kivisiä tavaramakasiineja rakennettiin rautateiden alkuvuosikymmeninä Helsingin ohella vain Viipuriin. Helsingissä niitä oli kaksi, Töölön tavara-aseman saapuvan (pohjoisempi) ja lähtevän (eteläisempi) tavaran makasiinit eli suojeluesityksen tarkoittamat rakennukset. Museovirasto toteaa, että valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 2 §:n mukaan suojelu on ainoa keino turvata makasiinien säilyminen tilanteessa, jossa Helsingin kaupunginvaltuusto on juuri hyväksynyt asemakaavan, joka ei sisällä suojelua. Asemakaavasta on jätetty seitsemän valitusta, joten se ei ole lainvoimainen. Kaavaprosessi ei ole sisältänyt makasiinien suojeluvaihtoehtoa; sen tarkoituksena oli vain järjestää tontti musiikkitalolle.

Töölönlahden tavaramakasiinien purkamista tultaisiin katumaan. Makasiinit säilyttäen ja niiden yhteyteen sopivasti lisää rakentaen voidaan luoda ainutlaatuinen kokonaisuus vanhaa ja uutta kaikille kaupunkilaisille.

Juuri makasiinit toiminta-alueineen ja liikenneväylineen tuovat ydinkeskustaan aidon tunnun monipuolisesta kansankulttuurista sekä pienimuotoisesta yritteliäisyydestä. Nämä asiat kuuluvat kestävän kehityksen ulottuvuuteen. Sekä Suomen valtio että Helsingin kaupunki ovat sitoutuneet kestävän kehityksen periaatteiden noudattamiseen. Kuitenkaan Helsingin kaupunginhallituksen lausunto ei sisällä ajatuksia tavaramakasiinien säilyttämisestä nykyisellä paikallaan muilta osin kuin että eteläisen makasiinin itäpäädystä ja puretuista tiilistä muodostettaisiin makasiinipuisto, joka koostuisi noin 1500 neliömetrin sisätiloista ja ympäröivästä ulkoalueesta, jolloin se toimisi kaupunkilaisten kohtauspaikkana.

Helsingin kaupungin johto ei anna riittävästi arvoa makasiineille eikä niiden nykyiselle käytölle. On mahdollista, että alueen imagokin kärsii, mikäli kaupungin suunnitelma etenee, sillä nykyisten makasiinirakennusten tilat kutistuisivat noin 70 prosenttia. Sen lisäksi makasiinitoiminnoille elintärkeät toimintatilat menetettäisiin lähes täydellisesti musiikkitalon tarpeisiin. Helsingin ydinkeskustaan tarvitaan riittävän tilava kohtaamispaikka tarpeellisin, kunnostetuin sisä- ja ulkotiloin, ehkäpä osin saneerattunakin ja sovitettuna Töölönlahtialueen muuhun, tarkoituksenmukaiseen rakentamiseen.

Museovirasto ja ympäristöministeriö ilmeisesti ovat olettaneet, että Helsingin kaupunki ottaa suojeluasian huomioon kaavoituksen yhteydessä. Vuosien mittaan kaupunkilaiset ovat ottaneet kantaa monin tavoin makasiinien puolesta muun muassa Helsingin kaupungille luovutetussa yli 40000 nimeä käsittävässä adressissa.

Pro Töölönlahti ry on vielä toimittanut lisäkirjoituksen.

Ympäristöministeriö on antanut lausunnon. Kaavaprosessi ja alueelle mahdollisesti rakennettavien rakennusten käyttötarkoitus eivät kuulu rakennussuojeluasiaan, jonka tarkoituksena on ratkaista, suojellaanko tavaramakasiinit rakennussuojelun erityislainsäädännön nojalla vai ei.

Se, että tavaramakasiinien ominaisuuksia ja kulttuurihistoriallisen arvon eri ulottuvuuksia eli miten kohde täyttää rakennussuojelulain 1 ja 2 §:n edellytyksiä on kuvattu ympäristöministeriön päätöksessä, ei merkitse sitä, että kohde tulisi suojella rakennussuojelulain 3 §:n 2 momentin perusteella. Asemakaava-alueella ja alueella, jolla on voimassa rakennuskielto asemakaavan laatimista varten, rakennussuojelu toteutetaan pääsääntöisesti maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti asemakaavalla, ellei edellä mainitun 3 §:n 2 momentista muuta johdu. Makasiinien kohdalla ei ole esitetty sellaista syytä, että rakennukset tulisi asemakaava- alueella suojella erityislainsäädännöllä, tässä tapauksessa valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla. Se seikka, että Helsingin kaupunki ei ole halukas suojelemaan rakennuksia kaavoituksen keinoin, ei oikeuta erityislainsäädännön käyttöön.

Alueelle on suojeluprosessin aikana laadittu asemakaava. Ympäristöministeriö on seurannut asemakaavan muutoksen laadintaa eri vaiheissa ja esittänyt kannanottonsa tavaramakasiinien säilyttämismahdollisuuksien selvittämisestä viranomaisneuvotteluissa ja kirjeissä. Rakennussuojelulailla ei voida ohjata alueiden käyttöä, eri toimintojen sijoittumista eikä alueella tapahtuvaa toimintaa, vaan ne kuuluvat kaupungin toimivaltaan ja ratkaistaan muun muassa kaavoituksen yhteydessä.

Helsingin kaupunginhallitus on antanut selityksen. Valittaja ei ole esittänyt mitään uutta asiaan oikeudellisesti vaikuttavaa, vaan valitus kohdistuu lähinnä alueen asemakaavan vahvistamiseen liittyviin seikkoihin. Kaavaprosessi ja alueelle mahdollisesti rakennettavien rakennusten käyttötarkoitus eivät kuulu nyt kysymyksessä olevaan rakennussuojeluasiaan.

Senaatti-kiinteistöt on antanut selityksen. Ympäristöministeriön päätös on lainmukainen ja näin ollen pysytettävä.

Museovirastolle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen.

Pro Töölönlahti ry on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Suojeluesityksen kohde

Suojeluesityksen kohteena ovat Helsingin Töölön tavara-aseman saapuvan (pohjoisempi) ja lähtevän (eteläisempi) rahtitavaran makasiinit. Makasiinirakennukset sijaitsevat osittain Helsingin kaupungin omistamalla maa-alueella, johon valtiolla on käyttöoikeus, ja osittain valtion omistamalla maalla. Valtio omistaa makasiinirakennukset. Makasiinit suunnitteli rautateiden arkkitehti Bruno Granholm vuonna 1898. Rakennuksia on muutettu ja laajennettu muun muassa vuosina 1908, 1917, 1929-30 ja 1940-luvun loppupuolella sekä katoksia myöhemminkin. Rakennusten sisätiloissa on eri aikoina tehty vähäisiä väliseinä- ja pinnoitemuutoksia. Länsipään poikittainen katos on uudehko. Makasiinit ovat osa 1850-luvun lopusta lähtien muodostunutta rautatiealuetta, joka aluksi sijaitsi kaupungin laidalla ja sittemmin aivan Helsingin keskustassa.

Kaavatilanne

Helsingin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 27.2.2002 Töölönlahden asemakaavan muutoksen. Mannerheimintien varteen on osoitettu kulttuuri- ja opetustoimintaa palvelevien rakennusten korttelialue (YYO) musiikkitaloa varten. Radan varrella on liike- ja toimistorakennusten kortteli (K). Kaava-alueen keskiosaan sijoittuu laaja puistoalue ja julkisia kaupunkitiloja vesialueineen. Makasiinipuistossa on merkitty suojelumerkinnällä eteläisen makasiinin itäosa, ja puistoon on osoitettu siirrettäväksi makasiinirakennuksen osia. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole lainvoimainen.

Suojeluesitys

Uudenmaan ympäristökeskus siirsi 24.5.1996 valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla ympäristöministeriön käsiteltäväksi ympäristökeskukselle tehdyn esityksen tavaramakasiinien suojelemisesta ja saattamisesta toimenpidekieltoon.

Museovirasto on 4.7.1996 suojeluesityksestä antamassaan lausunnossa katsonut, ettei valtion rakennusten suojelusta annetun asetuksen käyttö ollut tarkoituksenmukaista makasiinien osalta. Lausunnossaan 25.10.1996 Helsingin kaupungille Museovirasto edellytti, että valmisteilla olevan asemakaavan muutoksessa makasiinirakennukset varustettaisiin sr-merkinnällä. Kirjeessään 19.5.1998 ympäristöministeriölle Museovirasto ehdotti, että ministeriö edistäisi rakennusten suojelua edellä mainitun asetuksen mukaisena prosessina, koska alueen kaavoitus ei tarjonnut todellisia vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia rakennusten säilyttämiseen. Lausunnossaan Helsingin kaupungille 23.5.2001 Museovirasto esitti makasiinien säilyttämistä ja niiden ottamista yhdeksi kaavoituksen lähtökohdaksi. Museoviraston 3.5.2002 antaman lausunnon mukaan asetuksen mukainen suojelu tilanteessa, jossa asemakaava on hyväksytty selostetussa muodossa ja jossa rakennuksen omistaja ja kaupunki ovat purkamisen kannalla, on ainoa keino turvata makasiinien suojeleminen.

Lainsäädäntö

Valtion omistamien rakennusten suojelusta on otettu säännös jo kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta vuonna 1964 annetun lain (572/1964) 2 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan valtion omistamien lain 1 §:ssä tarkoitettujen rakennusten suojelusta säädettiin asetuksella. Mainitun pykälän nojalla annetun asetuksen (278/1965) 1 §:n mukaan mitä kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun lain 3 ja 4 §:ssä oli säädetty, oli vastaavasti sovellettava myös valtion omistamiin rakennuksiin. Lain 3 §:ssä oli määritelty, mitä rakennuksella tarkoitetaan, ja 4 §:ssä oli säädetty rakennusryhmien suojelusta.

Vuonna 1985 voimaan tulleella rakennussuojelulailla (60/1985) kumottiin edellä mainittu kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annettu laki. Lain 1 §:n mukaan kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojellaan kulttuurikehitykseen tai historiaan liittyviä rakennuksia, rakennusryhmiä ja rakennettuja alueita siten kuin tässä laissa säädetään. Suojelun kohteita ovat 2 §:n mukaan sellaiset rakennukset, rakennusryhmät ja rakennetut alueet, joilla on kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennusten käytön tai siihen liittyvien tapahtumien taikka rakennuksen ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta.

Rakennussuojelulain 3 §:ään otettiin uusi säännös siitä, että rakennussuojelusta huolehdittaisiin ensisijaisesti rakennuslain mukaisella kaavoituksella. Hallituksen esityksen (45/1983) mukaan esityksen tavoitteena oli siirtää rakennussuojelun painopistettä kaavoitetuilla alueilla rakennuslain soveltamisalalle. Rakennussuojelulain 3 §:n 1 momentin mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella on säädetty rakennuslaissa. Sen estämättä, mitä pykälän 1 momentissa on säädetty, voidaan 2 momentin mukaan rakennussuojelulain mukaiseen menettelyyn ryhtyä myös asemakaava-alueella, mutta rakennus voidaan määrätä suojeltavaksi vain, milloin suojelu ei ole mahdollista rakennuslain nojalla, milloin rakennuksen säilymistä ei voida riittävästi turvata rakennuslain säännösten nojalla tai milloin rakennuksella on huomattavaa valtakunnallista merkitystä taikka milloin siihen muutoin on erityisiä syitä.

Kuitenkin rakennussuojelulain 4 §:n 3 momenttiin otettiin edelleen säännös siitä, että valtion omistamien rakennusten suojelusta säädetään asetuksella. Rakennussuojelulain 4 §:n 3 momentin nojalla valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) 1 §:n mukaan kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojellaan kulttuurikehitykseen tai historiaan liittyviä valtion omistamia rakennuksia, rakennusryhmiä ja rakennettuja alueita siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Asetuksen 2 §:ssä säädetyt suojelun kohteet vastaavat rakennussuojelulain 2 §:ssä säädettyjä suojelun kohteita. Sen sijaan asetuksessa ei säädetä rakennusten suojelusta asemakaavoitetulla alueella.

Tammikuun 1 päivänä 2000 voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan rakennettua ympäristöä tulee asemakaavaa laadittaessa vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Saman lain 57 §:n 2 momentin mukaan silloin kun jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Uuden lain säätämisen yhteydessä rakennussuojelulaki säilyi ennallaan eräitä teknisiä tarkistuksia lukuun ottamatta.

Ympäristöministeriön päätös

Ympäristöministeriö on viitaten valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 1, 2, 3 ja 5 §:ään ja rakennussuojelulain 3 §:ään hylännyt Töölönlahden alueella sijaitsevia tavaramakasiineja koskevat suojeluesitykset. Ympäristöministeriö on perustanut päätöksensä siihen, että asiassa saadun selvityksen mukaan tavaramakasiineja oli pidettävä kulttuurihistoriallisen merkityksensä vuoksi sellaisena kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojeltavana kohteena, jota valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 1 ja 2 §:ssä tarkoitetaan. Ministeriö on päätöksessään kuitenkin todennut, että koska asiassa saadun selvityksen mukaan tavaramakasiineilla ei ollut valtakunnallista merkitystä eikä niihin sisältynyt sisätiloja eikä muita erityisiä syitä rakennusten suojelemiseen erityislainsäädännön nojalla ollut esitetty, tavaramakasiinien suojelemiseen valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen nojalla ei ollut perusteita. Lisäksi ministeriö on päätöksessään todennut, että kaavakäsittely mahdollistaa tarvittavan arvo- ja intressivertailun rakennussuojelunäkökohtien ja uudisrakentamisen välillä. Ympäristöministeriö on lisäksi nimenomaisesti todennut päätöksessään, että rakennussuojelua asemakaava-alueella koskevaa rakennussuojelulain 3 §:ää sovelletaan myös valtion omistamien rakennusten suojeluasiassa.

Johtopäätös

Edellä selostetun mukaisesti valtion omistamien rakennusten suojelusta on säädetty muista rakennuksista poiketen erikseen asetuksessa. Sanottuun asetukseen ei ole missään vaiheessa otettu säännöstä valtion omistaman rakennuksen suojelusta asemakaava-alueella. Ottaen huomioon rakennussuojelulain 4 §:n 3 momentin valtion omistaman rakennuksen suojelu perustuu edellä mainittuun asetukseen, eikä rakennussuojelulain rakennussuojelua asemakaava-alueella koskevaa 3 §:ää siten sovelleta valtion omistamiin rakennuksiin. Näin ollen ympäristöministeriön ei olisi tullut perustaa päätöstään tähän lainkohtaan. Siitä huolimatta, että valtion omistamiin rakennuksiin ei sovelleta edellä mainittua lainkohtaa, maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentti ja 57 §:n 2 momentti huomioon ottaen suojelutarve tulee asemakaavaa laadittaessa arvioida myös näiden rakennusten osalta.

Ympäristöministeriö on kuitenkin katsonut saamansa selvityksen perusteella, että tavaramakasiineja on sinänsä pidettävä kulttuurihistoriallisen merkityksensä vuoksi sellaisena kansallisen kulttuuriperinnön säilymiseksi suojeltavana kohteena, jota valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 1 ja 2 §:ssä tarkoitetaan. Museovirasto on asiantuntijana todennut, että makasiinit edustavat aikansa tunnusomaista tiiliarkkitehtuuria ja muun muassa ilmentävät havainnollisesti alueen rakentumisen, rakentamisen ja käytön historiaa. Lausunnossaan Museovirasto on pitänyt makasiineja ennen kaikkea kaupunkikulttuuriin liittyvänä asiana, joka tulisi ratkaista kaavateitse. Makasiineja ei ole otettu valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta laadittuun sopimukseen, eivätkä ne sisälly myöskään selvitykseen valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä.

Tavaramakasiineilla on useiden niistä laadittujen, asiakirjoihin sisältyvien selvitysten perusteella kiistämättä kulttuurihistoriallista arvoa niihin liittyvän alueen osana ja historiallisen kehityksen kuvaajana. Selvitykset eivät kuitenkaan osoita, että tavaramakasiineilla olisi sellaista kulttuurihistoriallista merkitystä rakennushistorian, rakennustaiteen, rakennustekniikan, erityisten ympäristöarvojen, rakennusten käytön tai niihin liittyvien tapahtumien taikka rakennusten ainutlaatuisuuden tai tyypillisyyden kannalta, että ne olisi tullut suojella valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 2 §:n nojalla. Ympäristöministeriön päätös, jolla ministeriö on hylännyt Pro Töölönlahti ry:n sekä Dodo - Tulevaisuuden elävä luonto ry:n ja Oranssi ry:n tekemät suojeluesitykset, ei ole lainvastainen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin hylkää Pro Töölönlahti ry:n valituksen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Niilo Jääskinen ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.