KHO:2003:102

Valitusoikeus - Rantayleiskaava - Osittainen kumoaminen

Kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytyssä rantayleiskaavassa D:n omistamalle, pinta-alaltaan 2 020 neliömetrin suuruiselle tilalle oli osoitettu loma-asuntoaluetta (RA). Hallinto-oikeus oli naapuritilojen omistajien valituksesta kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen mainitulle tilalle osoitetun rakennuspaikan osalta. Korkein hallinto-oikeus jätti maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin nojalla D:n valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä tutkimatta. Äänestys 5-4.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 191 § 3 mom.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Oulun hallinto-oikeuden päätös 29.4.2003 n:o 03/0154/2

Asian aikaisempi käsittely

Iin kunnanvaltuusto on 17.6.2002 hyväksynyt Leppisaaren ja Kirkkosaaren aluetta koskevan osayleiskaavan.

Iin kunnanhallitus on 24.6.2002 päättänyt panna täytäntöön kunnanvaltuuston päätöksen. Kunnanhallitus on 13.1.2003 tekemällään päätöksellä vielä täsmentänyt aikaisempaa päätöstään niin, että valtuuston hyväksymä kaava tulee voimaan kaava-alueen siltä osalta, johon valitukset eivät kohdistu. Samalla kunnanhallitus on päättänyt, että kaava ei myöskään tule voimaan niiden tilojen osalta, jotka rajoittuvat valitusten kohteena oleviin tiloihin.

A ja hänen asiakumppaninsa sekä B ja C ovat valittaneet kunnanvaltuuston päätöksestä Oulun hallinto-oikeudelle. A ja hänen asiakumppaninsa sekä B ja C ovat valituksissaan muun ohella vaatineet, että D:n omistamalle Iin kunnan Etelä-Iin kylässä sijaitsevalle tilalle Uittola 2 RN:o 2:137 ei tule osoittaa loma-asuntoaluetta (RA).

D on antanut vastaselityksen A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä B:n ja C:n valitusten johdosta.

Oulun hallinto-oikeus on kumonnut A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä B:n ja C:n valituksesta kunnanvaltuuston päätöksen siltä osin kuin kaavassa on osoitettu tilalle Uittola 2 RN:o 2:137 loma-asuntoaluetta (RA). Hallinto-oikeus on perustelujensa johtopäätöksenä lausunut tältä osin seuraavaa:

Leppisaaren ja Kirkkosaaren osayleiskaavassa tilakohtainen rakennusoikeus on määräytynyt emätilaselvityksen ja rantaviivalaskelman perusteella. Kaavaselostuksesta käy ilmi, että emätilatarkastelun lähtökohdaksi on otettu vuosi 1969, jonka ajankohdan mukaan tilojen jäljellä oleva rakennusoikeus on määräytynyt. Rantaviivalaskelma on tehty siten, että saarella sijaitsevien tilojen pinta-ala on suhteutettu tilan rantaviivan pituuteen.

Kunnanhallituksen 18.6.2001 hyväksymien mitoitusperiaatteiden mukaan kaavoituksessa tulisi käyttää mitoituksena 7 rakennuspaikkaa rantaviivakilometriä kohden niiden tilojen osalta, jotka eivät ole käyttäneet rakennusoikeuttaan vuoden 1969 jälkeen. Edellä mainittua mitoitusperiaatetta ei ole kuitenkaan voitu noudattaa sen vuoksi, että Leppisaaren ja Kirkkosaaren alueella on jo kaavoitusvaiheessa ollut 9,6 loma-asuntoa rantaviivakilometriä kohden eli enemmän kuin on ollut mitoituksen tavoitteena. Valtuuston hyväksymässä kaavassa Leppisaareen ja Kirkkosaareen on osoitettu yhteensä 13 uutta loma-asunnon (RA) rakennuspaikkaa. Kun otetaan huomioon alueella jo olevat 20 loma-asunnon (RA) rakennuspaikkaa, saareen tulee yhteensä 33 loma-asunnon (RA) rakennuspaikkaa, jolloin mitoitukseksi muodostuu 13,2 loma-asuntoa rantaviivakilometriä kohden. Koska kaavoitettava alue on saari, mainitunlaista mitoitusta on pidettävä huomattavan korkeana.

D:n omistama tila Uittola 2 RN:o 2:137, jolle on osoitettu yksi lomarakennuksen rakennuspaikka, sijaitsee Leppisaaren luoteisosassa niemenkärjessä ja näin ollen alueella, jolla voidaan katsoa olevan maisemallista merkitystä. Yleiskaavamerkintöjen mukaan Leppisaaren luoteisosassa on jo ennestään kymmenen loma-asuntoa, jotka ovat sijoittuneet niin, että koko saaren luoteiskärki on sinne valtuuston hyväksymässä kaavassa osoitettua kapeaa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M) lukuun ottamatta loma-asuntoaluetta. Leppisaaren luoteisosa on jo nykyisellään saaren tiheimmin rakennettu osa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä ranta-alueiden loma-asutusta koskevalle yleiskaavalle asetetut erityiset sisältövaatimukset edellyttävät muun muassa, että kaavassa otetaan huomioon suunnitellun rakentamisen sopeutuminen rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön. Lisäksi ranta-alueelle on jäätävä riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta. Vaikka tilalle Uittola 2 RN:o 2:137 olisikin osoitettavissa mitoitusperusteena käytetyn rantaviivalaskelman ja noudatetun tasapuolisuusvaatimuksen perusteella rakennuspaikka, mainitulle tilalle ei voida ranta-alueiden loma-asutusta koskevalle yleiskaavalle asetetut erityiset sisältövaatimukset huomioon ottaen, varsinkin kun alue on jo ennestään hyvin tiheään rakennettu, osoittaa rakennuspaikkaa. Valtuuston hyväksymä kaava on siten lainvastainen siltä osin kuin siinä on osoitettu loma-asunnon (RA) rakennuspaikka tilalle Uittola 2 RN:o 2:137.

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan muilla kuin kunnalla ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin mukaan oikeutta hakea muutosta siltä osin kuin päätös kaavan hyväksymisestä on hallinto-oikeuden päätöksellä kumottu.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

D on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kunnanvaltuuston päätös saatetaan voimaan.

Kunnanvaltuuston hyväksymällä kaavaratkaisulla on mahdollistettu loma-asuntorakentaminen muun muassa D:n omistamalla tilalla. A sekä B ja C, jotka ovat valittaneet kunnanvaltuuston hyväksymästä kaavaratkaisusta hallinto-oikeuteen, ovat naapuritilojen omistajia. Naapuritilat ovat jo rakennettuja. Mainittujen hallinto-oikeuteen tehtyjen valitusten tueksi on esitetty ainoastaan sellaisia perusteita, jotka johtavat maanomistajien tasavertaisesta kohtelusta poikkeamiseen. Kunnanhallitus on katsonut, etteivät valitukset anna aihetta kaavan muuttamiseen. Hallinto-oikeus on valitusten johdosta kuitenkin kumonnut kunnanvaltuuston päätöksen D:n tilalle osoitetun maankäytön osalta. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan ympäristöarvoilla ja rakentamattoman alueen riittävyydellä. Hallinto-oikeus ei ole toimittanut paikalla katselmusta. Hallinto-oikeuden päätös merkitsee poikkeamista maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta. D:llä on vastaava oikeus rakennuspaikkaan kuin naapuritilojen omistajilla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevan päätöksen. Jos ranta-asemakaavan laatimisesta on huolehtinut maanomistaja, hänellä on kuitenkin oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

D hakee valituksessaan muutosta hallinto-oikeuden päätökseen siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kunnanvaltuuston tekemän osayleiskaavan hyväksymistä koskevan päätöksen tilalle Uittola 2 RN:o 2:137 osoitetun maankäytön osalta. Kun otetaan huomioon edellä mainittu maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin säännös, korkein hallinto-oikeus jättää D:n valituksen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg, hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Niilo Jääskinen sekä määräaikaiset hallintoneuvokset Irma Telivuo ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Riitta Mutikainen.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.

Eriävä mielipide

Määräaikaisen hallintoneuvoksen Jukka Mattilan äänestyslausunto, johon hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Pekka Vihervuori ja Esa Aalto yhtyivät:

"Perustuslain säännökset

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Muutoksenhakua yleiskaava-asiassa koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan, asemakaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään.

Mainitun lain 191 §:n 1 momentin mukaan sen lisäksi, mitä kuntalain 92 §:ssä säädetään valitusoikeudesta, alueellisella ympäristökeskuksella ja muulla viranomaisella on toimialaansa kuuluvissa asioissa oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä. Valitusoikeus on myös maakunnan liitolla ja kunnalla, joiden alueella kaavassa osoitetulla maankäytöllä ja rakennusjärjestyksellä on vaikutuksia.

Lain 191 §:n 3 momentin mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevan päätöksen. Jos ranta-asemakaavan laatimisesta on huolehtinut maanomistaja, hänellä on kuitenkin oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maakuntakaavan jäätyä vahvistamatta muulla kuin maakunnan liitolla tai kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n 1 momentin mukaan maakuntakaavan ja yhteisen yleiskaavan vahvistuspäätöksessä voidaan määrätä kaava tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kunnanhallitus voi valitusajan kuluttua määrätä yleis- ja asemakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman kaava-alueen siltä osalta, johon valitusten ei voida katsoa kohdistuvan. Kunnan on annettava päätös viivytyksettä tiedoksi valittajille ja muutoksenhakuviranomaiselle. Muutoksenhakuviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

Maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan ja rakennusjärjestykseen oikaisunluonteisia korjauksia.

Kuntalain 90 §:n 1 momentin mukaan valtuuston ja kuntayhtymän 81 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen sekä kunnanhallituksen ja lautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen.

Kuntalain 92 §:n 1 momentin mukaan oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.

Kuntalain 97 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Päätöksestä on viipymättä julkaistava ilmoitus kunnan, kuntayhtymän tai asianomaisten kuntien ilmoitustaululla.

Rantojen yleiskaavojen sisältövaatimuksia koskevat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on maakuntakaava otettava huomioon siten kuin siitä edellä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavaa laadittaessa on otettava huomioon: 1) yhdyskuntarakenteen toimivuus, taloudellisuus ja ekologinen kestävyys; 2) olemassa olevan yhdyskuntarakenteen hyväksikäyttö; 3) asumisen tarpeet ja palveluiden saatavuus; 4) mahdollisuudet liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla; 5) mahdollisuudet turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön; 6) kunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset; 7) ympäristöhaittojen vähentäminen; 8) rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen; sekä 9) virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 2 momentissa tarkoitetut seikat on selvitettävä ja otettava huomioon siinä määrin kuin laadittavan yleiskaavan ohjaustavoite ja tarkkuus sitä edellyttävät. Pykälän 4 momentin mukaan yleiskaava ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle kohtuutonta haittaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että: 1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön; 2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon, sekä 3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Rantayleiskaavoituksen erityispiirteistä

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maanomistajalla ei sinänsä ole oikeutta saada alueelleen kaavaa hyväksytyksi eikä liioin oikeutta saada maalleen tiettyä rakennusoikeutta. Edellä selostetuista perustuslain ja maankäyttö- ja rakennuslain säännöksistä käy ilmi, että maanomistajien yhdenvertainen kohtelu ja oikeudet kaavoituksessa on turvattava.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentissa tarkoitetut ranta-alueiden loma-asutusta koskevan kaavan erityiset sisältövaatimukset koskevat niin rantayleiskaavaa kuin ranta-asemakaavaakin. Rantayleiskaavoituksessa jaetaan yleensä alueelle mahdollisen rakentamisen määrä eri maanomistusyksiköiden kesken niin sanottua emätilaperiaatetta soveltaen maanomistusyksiköiden omistajien tasapuolisen kohtelun turvaamiseksi. Rakentamisen mitoitus perustuu yleensä niin sanotun muunnetun rakentamiskelpoisen rantaviivan määrään tai joiltakin osin maanomistusyksikön pinta-alaan.

Valituskieltosäännöksen perustelut

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan muilla kuin kunnalla ei ole oikeutta hakea muutosta hallinto-oikeuden päätökseen, jolla hallinto-oikeus on kumonnut kunnan viranomaisen tekemän kaavan hyväksymistä koskevan päätöksen. Nimenomaisena poikkeuksena tästä valituskiellosta säädetään samassa momentissa, että ranta-asemakaavan laatimisesta huolehtineella maanomistajalla on tässä tapauksessa oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 101/1998 vp) lausutaan: "Pykälän 3 momentissa rajoitetaan valitusoikeutta niissä tapauksissa, joissa lääninoikeus kumoaa kunnan viranomaisen tekemän kaavan tai rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevan päätöksen. Tällöin muutosta lääninoikeuden päätökseen saisi hakea ainoastaan kunta, jonka intressi asiassa on vahvin. Muut tahot, joilla voi sinänsä olla oikeudellista intressiäkin asiassa, eivät saisi hakea muutosta lääninoikeuden päätökseen. Vastaavasti maakuntakaavan jäätyä vahvistamatta muulla kuin maakunnan liitolla tai kunnalla ei olisi muutoksenhakuoikeutta. Tämä vastaa kunnallislainsäädäntöön vanhastaan sisältynyttä periaatetta. Ainoana poikkeuksena tästä pääsäännöstä olisi tilanne, jossa maanomistaja olisi huolehtinut ranta-asemakaavan laatimisesta, mistä olisi aiheutunut jo kuluja sekä selvitysten, karttojen että itse kaavoitustyön vuoksi. Tästä syystä maanomistajalla tässä tilanteessa olisi mahdollisuus jatkovalitukseen."

Valituskiellon soveltaminen kaavan osittaiseen kumoamiseen

Kunnallisvalitusasioissa pääsääntönä on, että muutoksenhakutuomioistuin voi joko kumota kunnallisen viranomaisen päätöksen tai pysyttää sen, mutta ei sisällöllisesti muuttaa tuota päätöstä. Tämä pääsääntö ilmenee myös maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:stä. Toisaalta maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n 1 momentista ilmenee välillisesti, että kunnan viranomaisen kaavan hyväksymistä koskeva päätös voidaan kumota myös osittain.

Maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentin perusteluissa ei nimenomaisesti oteta kantaa siihen, onko valituskiellon tarkoitettu koskevan myös niitä tilanteita, joissa kaavan hyväksymispäätös kumotaan vain osittain. Säännökseen sisältyvä ranta-asemakaavaa koskeva poikkeus antaa maanomistajalle valitusoikeuden riippumatta siitä, onko hallinto-oikeus kumonnut kunnanvaltuuston hyväksymän kaavan kokonaan vai osittain.

Mainittu valituskielto on poikkeus yleisistä lähtökohdista, joiden mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä kaavoitusasioissa ja ylipäätään kunnallisasioissa saa tehdä valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Momentin perusteluissa painotetaan sitä, että kunnan intressi asiassa on vahvin.

Kaavan osittainen kumoaminen pieneltä alueelta saattaa kuitenkin merkitä sitä, että se alue, jonka osalta päätös on kumottu, ei enää muodosta tarkoituksenmukaista suunnittelukokonaisuutta. Alue saattaa jäädä kokonaan kaavoittamatta, eikä kumotun rakennuspaikan osalta rakentaminen esimerkiksi poikkeamispäätöksellä ole käytännössä mahdollista, kun otetaan huomioon kaavallisen suunnittelun ensisijaisuus maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmässä. Rakennuspaikalle rakentamisen mahdollisuus on kumoamispäätöksellä asiallisesti ottaen ratkaistu kielteisesti. Muutoksenhaulla on selvä kohde toisin kuin tilanteissa, joissa kaavan kumoamispäätöksen jälkeen alue saattaa tulla uudestaan kaavoitettavaksi ja siten muutoksenhaun kohteeksi. Yksittäisen rakennuspaikan kumoaminen rantayleiskaavasta ei välttämättä ole edes kunnan etujen vastaista, kun otetaan huomioon tarve osoittaa kaavassa myös vapaa-alueita sekä oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan mahdollisesti liittyvät lunastus- ja korvausvelvollisuudet.

Kumotessaan rantayleiskaavan osittain esimerkiksi yksittäisen rakennuspaikan osalta rakennuspaikan naapurin tai kunnan jäsenen valituksesta hallinto-oikeus tuomioistuimena antaa ratkaisun siihen, kuinka maankäyttö- ja rakennuslain asiaan sovellettavia säännöksiä on tulkittava. Jos valituskiellon katsotaan koskevan myös näitä tilanteita, maanomistajalla ei ole mahdollisuutta saattaa hallinto-oikeuden ratkaisua muutoksenhakutuomioistuimen arvioitavaksi. Kysymys ei siis ole maanomistajan jatkovalitusoikeuden rajoittamisesta vaan valitusoikeuden kieltämisestä kokonaan. Asia ratkaistaan yhdessä tuomioistuinasteessa.

Edellä lausutuilla perusteilla maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momenttia on perustelujensa ja lain järjestelmään liittyvien näkökohtien valossa tulkittava supistavasti niin, ettei valituskielto koske maanomistajan valitusta silloin, kun rantayleiskaava on kumottu hallinto-oikeuden päätöksellä pienen alueen osalta.

Ratkaistavan tapauksen oikeudellinen arviointi

Iin kunnanvaltuusto on 17.6.2002 hyväksynyt Leppisaaren ja Kirkkosaaren aluetta koskevan osayleiskaavan muutoksen. D:n omistama Iin kunnan Etelä-Iin kylässä oleva Uittola 2 -niminen tila RN:o 2:137 sijaitsee osayleiskaavassa osoitetulla loma-asuntoalueella (RA). Kaavamääräyksen mukaan mainitulla alueella rakennusoikeus on lomarakennusta varten rakennuspaikkaa kohti 80 kerrosneliömetriä ja talousrakennusta varten 50 kerrosneliömetriä.

Hallinto-oikeuden päätöksellä on Uittola 2 -nimisen tilan naapuritilojen omistajien A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä B:n ja C:n valituksista osittain kumottu kunnanvaltuuston päätös, jolla mainitulle 2 020 neliömetrin suuruiselle tilalle oli kyseisessä oikeusvaikutteisessa rantayleiskaavassa osoitettu loma-asuntoaluetta (RA). Hallinto-oikeuden päätöksellä on asiallisesti ottaen ratkaistu, ettei ole olemassa lain mukaisia edellytyksiä varata kyseistä tilaa lomarakennuksen rakennuspaikaksi. Hallinto-oikeuden ratkaisu sekä kyseisen tilan koko ja sijainti huomioon ottaen tilan alueen erillinen yleiskaavallinen suunnittelu tai sen osoittaminen yksityiskohtaisessa kaavassa rakennuspaikaksi ei ole todennäköistä. Tähän nähden hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole ollut kysymys sellaisesta kunnanvaltuuston päätöksen kumoamisesta, jota maankäyttö- ja rakennuslain 191 §:n 3 momentissa tarkoitetaan.

Edellä lausutuilla perusteilla poistan hallinto-oikeuden päätökseen liitettyyn valitusosoitukseen sisältyneen kiellon hakea päätökseen muutosta siltä osin kuin päätös kaavan hyväksymisestä on hallinto-oikeuden päätöksellä kumottu ja olen valmis tutkimaan D:n valituksen."

Asian esittelijä Riitta Mutikainen ilmoitti pöytäkirjaan merkittäväksi, että hänen ehdotuksensa asian ratkaisemiseksi oli saman sisältöinen kuin määräaikaisen hallintoneuvoksen Jukka Mattilan äänestyslausunto.