KHO:2004:44

Päätöksen valituskelpoisuus - Holhoustoimi - Holhoustilin tarkastaminen

Holhoustoimesta annetun lain 56 §:n mukainen maistraatin tarkastustoimenpide ja siihen liittyvä kehotus, jonka noudattamiseen ei liittynyt tehostetta, ei sisältänyt hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua valituskelpoista päätöstä. Äänestys 4-1.

Laki holhoustoimesta 56 § ja 87 § 1 mom.
Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Vaasan maistraatti ei päätöksellään 14.3.2001 ole muun ohessa hyväksynyt A:n omaisuuden hoidosta vuodelta 1999 annettua tilitystä siltä osin kuin A:n varoista oli maksettu vuokraa 10 800 markkaa ja elantomenoja 30 000 markkaa.

Maistraatti on kehottanut päätöksessään B:n ja C:n palauttamaan A:n varoista maksetut vuokrat 10 800 markkaa ja elinkustannuksina maksetut 30 000 markkaa hänen tililleen.

Hallinto-oikeus on 27.3.2002 antamallaan valituksenalaisella päätöksellään siltä osin kuin nyt on kysymys, poistaen maistraatin päätökseen liitetyn valitusosoituksen, jättänyt B:n ja C:n valituksen tutkimatta.

Päätöksen perustelujen mukaan maistraatti on valituksenalaisessa päätöksessään, tarkastettuaan B:n ja C:n maistraatille alaikäisen lapsensa A:n edunvalvojina antaman vuositilin vuodelta 1999, katsonut, ettei A:n varoista maksettuja vuokria, 10 800 markkaa, ja elantomenoja, 30 000 markkaa, voitu hyväksyä A:n menoiksi ja että nuo määrät, yhteensä 40 800 markkaa, tuli sen vuoksi 30.4.2001 mennessä palauttaa A:n tilille.

Maistraatin päätös koskee A:n varojen käytön lainmukaisuutta ja siten B:n ja C:n maistraatille antaman vuositilin sisältöä. Asiassa on viime kädessä kysymys siitä, onko B:lle ja C:lle päämiehensä varojen käytön johdosta syntynyt holhoustoimesta annetun lain 45 §:ssä säädetty vahingonkorvausvelvollisuus ja sen johdosta velvollisuus palauttaa käytetyt varat päämiehensä tilille. Maistraatin päätöksellä tuota kysymystä ei ole B:tä ja C:tä sitovalla tavalla ratkaistu, vaan se voidaan saattaa joko heidän ajamastaan vahvistuskanteesta tai mainitun lain 58 §:ssä säädetyssä järjestyksessä määrätyn toisen edunvalvojan päämiehen edun turvaamiseksi ajamasta kanteesta asianomaisen käräjäoikeuden tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Maistraatin päätös ei siten sisällä sellaista ratkaisua, josta hallintolainkäyttölain 5 §:n mukaan voidaan tehdä valitus.

Hyläten B:n ja C:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta enemmälti hallinto-oikeus on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla velvoittanut Vaasan maistraatin korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa kohtuullisiksi harkituilla 250 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tämän hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Perustelujen mukaan oikeudenkäynti on osaltaan aiheutunut maistraatin päätökseen liitetystä virheellisestä valitusosoituksesta, minkä vuoksi olisi kohtuutonta, että B ja C joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaasan maistraatti on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Päätös on joka tapauksessa kumottava siltä osin kuin maistraatti on velvoitettu korvaamaan edunvalvojien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa. Maistraatin päätöksellä on hallintolainkäyttölain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla ratkaistu maistraatin toimivaltaan kuuluva ja tilintarkastuksen yhteydessä tutkittava kysymys siitä, onko A:n omaisuutta hoidettu holhoustoimilain mukaisesti. Asia on ratkaistu B:tä ja C:tä sitovalla tavalla, eikä asiassa ole tässä vaiheessa kysymys vahingonkorvausvelvollisuudesta. Mikäli vahingonkorvauskannetta ei nosteta, muistutus jää kuitenkin tiliin ja siitä annetaan A:lle tieto lopputilin tarkastuksen yhteydessä. Talouden hoitoon liittyvä muistutus aiheuttaa ilman maksukehotustakin edunvalvojille oikeussuojan tarpeen. On kohtuutonta vaatia heitä ajamaan vahvistuskannetta annetun muistutuksen muuttamiseksi. Edunvalvojat on lisäksi velvoitettu palauttamaan A:lle 40 800 markkaa. Heille on siten asetettu velvoite, mistä heidän tulee voida valittaa, vaikkei maksukehotus olekaan ilman tuomiota täytäntöönpantavissa. Vahingonkorvauskanteen ajaminen tulee ajankohtaiseksi vasta, jos maksu ei tapahdu.

Maistraatti on hallintolainkäyttölain 14 §:n mukaisesti ja oikeusministeriön asettamalta holhoustoimen kehittämistyöryhmältä saamiensa ohjeiden mukaisesti liittänyt päätökseensä valitusosoituksen. Oikeuskäytäntö nyt kysymyksessä olevan asian valituskelpoisuudesta vaihtelee ja asiassa on esitetty keskenään eroavia kannanottoja. Maistraatti ei ole valitusosoitusta antaessaan menetellyt virheellisesti, vaan on toiminut annettujen ohjeiden mukaisesti ja muutenkin huolehtinut edunvalvojien oikeusturvasta.

B ja C ovat antaneet selityksen ja samalla vaatineet, että maistraatti velvoitetaan korvaamaan heidän selityksen antamisesta aiheutuneet kulunsa 1 279,78 eurolla.

Maistraatti on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Pääasiaratkaisu

Joulukuun 1. päivänä 1999 voimaan tulleen holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 99 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan holhoustili, joka koskee vuotta 1999 tai sitä aikaisempia tilikausia, annetaan tämän lain voimaan tultua holhousviranomaiselle. Holhoustiliin ja sen antamiseen sovelletaan tällöin kuitenkin muilta osin aikaisemman lain säännöksiä. Hallituksen esityksen (HE 146/1998 vp) mukaan aikaisempi holhouslaki on voimassa sekä tilin sisältöä että tilin antamisen määräaikoja koskevilta osin. Tässä asiassa on kysymys holhousviranomaiselle annetun vuoden 1999 holhoustilin tarkastamisesta. Holhoustoimesta annetun lain 56 §:ssä on säädetty holhousviranomaisen velvollisuudesta tarkastaa tili.

Holhoustoimesta annetun lain 87 §:n 1 momentin mukaan holhousviranomaisen päätökseen haetaan muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Saman pykälän 2 momentissa on säädetty, että holhousviranomaisen päätökseen, joka koskee edunvalvojien keskinäisen erimielisyyden ratkaisemista 30 §:n 3 momentin nojalla, 48 §:n 3 momentissa tarkoitetun määräajan pidentämistä tai 51 §:n 1-3 momentissa tarkoitetun tilivelvollisuuden täyttämisajankohtaa, ei saa valittamalla hakea muutosta.

Holhoustoimesta annetun lain 56 §:n 1 momentin mukaisten tarkastustoimenpiteiden osalta ei ole erillisiä muutoksenhakusäännöksiä.

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Lainkohdassa määritellään valituskelpoinen hallintopäätös myös siltä osin kuin kysymys on holhoustoimesta annetun lain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetusta hallintoviranomaisen päätöksestä.

Vaasan maistraatti on 14.3.2001 katsonut, ettei se voi hyväksyä B:n ja C:n alaikäisen lapsensa A:n omaisuuden hoidosta vuodelta 1999 antamaa tilitystä siltä osin kuin A:n varoista on maksettu vuokraa 10 800 markkaa ja elantomenoja 30 000 markkaa. Maistraatti on samalla kehottanut B:tä ja C:tä palauttamaan mainitut summat A:n tilille. Kysymys on siten vuositilin tarkastamisesta ja siihen liittyvästä kehotuksesta, jonka noudattamiseen ei liity tehostetta. Sitä, onko B ja C holhoustoimesta annetun lain säännökset huomioon ottaen velvollisuus palauttaa mainitut summat, ei ole vuositilin tarkastamisen yhteydessä ratkaistu B:tä ja C:tä sitovalla tavalla. Holhoustoimesta annetun lain 45 §:ssä säädetty edunvalvojan mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus voidaan saattaa erikseen käräjäoikeuden tutkittavaksi ja ratkaistavaksi. Vuositilin tarkastaminen ja sen yhteydessä annettu kehotus ei edellä lausutuilla perusteilla sisällä hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua valituskelpoista päätöstä.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla B:n ja C:n valitus on jätetty tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Holhoustoimesta annetusta laista ei ole suoraan pääteltävissä, sisältääkö holhousviranomaisen sanotun lain 56 §:n nojalla toimittama tilintarkastus ja sen johdosta annettu varojen palauttamista koskeva kehotus valituskelpoisen hallintopäätöksen. Asian tulkinnanvaraisuudesta johtuen oikeudenkäynti ei ole aiheutunut hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla viranomaisen virheestä. Tämän vuoksi ja kun ei ole kohtuutonta, että A ja B joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan, korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti ja asian laatu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että B ja C joutuvat pitämään selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg ja hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Presidentti Pekka Hallbergin äänestyslausunto:

“Kun holhoustoimesta annetun lain 56 §:n 1 momentissa tarkoitetun vuositilin tai päätöstilin tarkastamisen osalta muutoksenhausta ei ole erikseen muuta säädetty, asiassa tulevat sovellettavaksi hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin yleiset säännökset. Sen mukaisesti päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö edelleen siitä, että kysymystä velvollisuudesta palauttaa maksettuja suorituksia päämiehen tilille ja holhoustoimesta annetun lain 45 §:ssä säädettyä edunvalvojan mahdollista vahingonkorvausvelvollisuutta ei ole sitovasti ratkaistu holhousviranomaisen päätöksellä. Tämä velvollisuus ja vahingonkorvausvastuu voidaan saattaa erikseen käräjäoikeuden tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

Toisaalta holhoustoimesta annetun lain 56 §:n 1 momentissa säädetty tarkastustoimi on holhoustoimen järjestämiseen liittyvä lakisääteinen menettelyvaihe, johon kuuluvalla tarkastuspäätöksellä vahvistetaan myös edunvalvojalle lain 44 §:n 2 momentin mukaan kuuluva kulukorvaus ja palkkio, jonka määräytymisen perusteista oikeusministeriö voi lainkohdan 3 momentin mukaisesti antaa tarkempia ohjeita. Kun palkkion kohtuullisuutta on lainkohdan 2 momentin mukaisesti arvioitava myös päämiehen varoihin ja siten myös tarkastettavaan tilitykseen nähden, etenkin näiltä osin holhousviranomaisen päätöksellä sitovasti vahvistetaan edellä tarkoitettu palkkio ja kulukorvaus. Kun holhoustilin tarkastamista on samalla tarkasteltava holhousviranomaiselle kuuluvana kokonaistehtävänä, katson korkeimman hallinto-oikeuden enemmistön kannasta poiketen, ettei valitusta tule jättää holhoustoimesta annetun lain muutoksenhakujärjestelmää koskevan vaikeaselkoisuuden ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi tutkimatta.

Olen siten valmis tutkimaan valituksen. Oikeudenkäyntikuluja koskevalta osin olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö."