KHO:2004:70

Vaikeavammainen - Palveluasuminen - Henkilökohtainen avustaja - Ulkomailla oleskelu

Kun vaikeavammaiselle oli myönnetty henkilökohtainen avustaja palveluasumiseen liittyen kunnan erityiseen järjestämisvelvollisuuteen kuuluvana palveluna kotikunnassa asumista varten, oikeus henkilökohtaiseen avustajaan ei koskenut Floridassa osan vuotta tapahtuvaa asumista, jolta osin henkilökohtainen avustaja palveluasumisen ulkopuolisena palveluna oli niin sanottu määrärahasidonnainen tukitoimi.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 mom. ja 9 § 1 mom.
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 10 § 1 ja 2 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

S:n sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija on 31.8.2001 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulain) nojalla palveluasumisen omaan kotiin siten, että hänelle korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkauksesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset vammaispalveluna 38,15 tunnin viikkotyöajan mukaan. Päätöksen mukaan ulkomailla oleskelun ajalta A:lle ei suoriteta korvausta palveluasumisesta siten, että A:lle korvattaisiin henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset vammaispalveluna. Perusteluinaan viranhaltija on todennut, että vammaispalvelulain 3 §:n mukaan palveluja ja tukitoimia järjestetään kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan. Kunnalla ei ole erityistä velvoitetta järjestää palveluja ulkomaille.

S:n sosiaalilautakunnan jaosto on 24.10.2001 hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen ja pysyttänyt viranhaltijan päätöksen. Sosiaalilautakunnan päätöksen mukaan A on liikenneonnettomuudessa vuonna 1963 loukkaantunut vakavasti saaden onnettomuudessa tetraplegian eli neliraajahalvauksen. Selkäydinvamman vuoksi hän tarvitsee runsaasti apua päivittäisissä toiminnoissa eri vuorokaudenaikoina. Avovaimo on toiminut omaishoitajana kahdeksan vuotta saaden kunnalta korkeinta hoitotukea. A liikkuu manuaalisella kelattavalla pyörätuolilla sisätiloissa ja ulkona tasaisessa maastossa.

Kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

A on vaikeavammainen henkilö palveluasumista vammaispalvelulain nojalla järjestettäessä, koska hän vammansa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa jatkuvaluonteisesti, vuorokauden eri aikoina, tai muutoin erityisen runsaasti.

A on oikaisuvaatimuksessaan esittänyt, että hän on noin 10 vuotta sitten hankkinut asunnon Floridasta, jonka ilmasto-olosuhteet hän on todennut itselleen talviaikana parhaimmiksi. Hän viettää talvikuukaudet Floridan asunnossaan.

Sosiaalihuoltolain 13 §:n mukaan kunta on velvollinen järjestämään sosiaalipalveluja asukkailleen. Kunnan asukkaita ovat henkilöt, joilla kunnassa on kotipaikka. Kuntalain 5 §:n mukaan henkilö menettää kotikunnan Suomessa muutettuaan asumaan ulkomaille yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi. Sosiaalipalvelujen järjestämisvastuu on kuitenkin rajattu koskemaan kunnan aluetta. Vammaispalvelulain 3 §:n mukaan palveluja ja tukitoimia järjestetään kunnassa esiintyvän tarpeen mukaan. Palvelujen ja tukitoimien maksaminen ulkomaille ei tämä säännös huomioon ottaen ole mahdollista.

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut sosiaalilautakunnan jaoston päätöksen kumoamista ulkomailla oleskelua koskevilta osin ja kunnan velvoittamista korvaamaan palveluasumisena henkilökohtaisen avustajan palkka myös siltä ajalta, kun hän viettää talvensa Floridassa.

A viettää talvisin 5-6 kuukautta Floridan lämpimässä ilmastossa terveydellisistä syistä, jotta nykyisen omatoimisuus ja toimintakyky säilyisi ennallaan. Henkilökohtaisen avustajan palkan korvaaminen tältä ajalta on kunnalle taloudellisesti edullisempaa kuin palveluasumisen järjestäminen kotiin. S:n kunta on korvannut eräälle toiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkan kuudeksi kuukaudeksi Espanjaan. A on vedonnut kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun.

S:n sosiaalilautakunta on antanut lausunnon valituksen johdosta.

A on antanut vastineen lautakunnan lausunnon johdosta.

Sosiaali- ja terveysministeriö on hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut lausunnon, jonka mukaan sosiaalihuoltolain 13 § velvoittaa kunnan järjestämään sosiaalipalveluja asukkailleen. Vammaispalvelulain 3 § rajaa toisaalta järjestämisvastuun kunnan alueelle. Edellä mainittu säännös huomioon ottaen kunnalla ei voida katsoa olevan velvollisuutta järjestää vammaispalvelulain mukaisia palveluja tai tukitoimia ulkomaille. Kansalaisten perustuslakiin perustuva yhdenvertaisuus toki edellyttää, että samankaltaisissa tapauksissa annetaan mahdollisimman samankaltainen päätös.

A on antanut vastineen sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon johdosta.

Sosiaali- ja terveysministeriön lausunto on annettu sosiaalilautakunnalle tiedoksi, ja lautakunta on antanut sen johdosta lisäselvityksen. A:lle on varattu tilaisuus selvityksen antamiseen sosiaalilautakunnan lisäselvityksen johdosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on A:n valituksesta muuttanut sosiaalilautakunnan ja viranhaltijan päätöstä siten, että niistä poistetaan rajoitus, jonka mukaan päätöksen mukaista etuutta ei korvata ulkomailla oleskelun ajalta. Päätöksensä perusteluina hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:

Sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunnan on huolehdittava sen sisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään muun muassa sosiaalipalvelujen järjestämisestä ja sosiaaliavustusten suorittamisesta asukkailleen. Edellä mainitun lain 14 §:n mukaan kunnan asukkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on kunnassa kotikuntalaissa tarkoitettu kotipaikka.

Kotikuntalain 2 §:n 1 momentin mukaan henkilön kotikunta on jäljempänä kyseisessä laissa säädetyin poikkeuksin se kunta, jossa hän asuu. Mainitun pykälän 2 momentissa säädetään, että jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiinteä yhteys.

Kotikuntalain 5 §:n 1 momentin mukaan henkilöllä, joka on muuttanut asumaan ulkomaille yhtä vuotta pitemmäksi ajaksi, ei ole kotikuntaa Suomessa. Kotikunta voi kuitenkin olla Suomessa, jos henkilöllä on elinolosuhteidensa perusteella kiinteämpi yhteys Suomeen kuin ulkomaiseen asuinmaahansa.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 3 §:n mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätös

A on vuonna 1963 vammautunut autokolarissa saaden neliraajahalvauksen. Asiassa ei ole riitaa siitä, etteikö A kuuluisi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaisten tukitoimien piiriin.

A:lle on myönnetty korvaus palveluasumiseen omaan kotiin siten, että hänelle korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset ja palkkaukseen liittyvät lakisääteiset maksut ja korvaukset 38,15 tunnin mukaisesti viikossa. Yöavustamiseen A voi käyttää tarvittaessa tilapäisratkaisuna henkilökohtaista avustajaa, josta aiheutuneet kulut korvataan erikseen. Ulkomailla oleskelun ajalta korvausta henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen ei kuitenkaan suoritettu.

A on Suomen kansalainen, ja väestötietojärjestelmän mukaan hänen kotikuntansa on S. S:llä A on asunut omakotitalossaan 1.5.1986 lähtien. Näin ollen A:n kotikuntalain mukainen kotikunta on S.

Ilmoituksensa mukaan A viettää talvikautena Floridassa enintään kuusi kuukautta. Munuaistautien erikoislääkäri B:n 4.12.2001 antaman lääkärinlausunnon mukaan talven viettäminen lämpimässä ilmastossa edistää A:n terveyttä. Hallinto-oikeus katsoo, että näissä oloissa A:lla on oikeus saada myös ulkomailla oleskelun ajalta päätöksen mukainen palveluasuminen siten, että hänelle korvataan henkilökohtaisen avustajan palkkakustannukset vammaispalvelulain nojalla.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

S:n sosiaalilautakunta on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöskumotaan ja lautakunnan jaoston päätös saatetaan voimaan. A on vammaispalvelulain nojalla oikeutettu palveluasumiseen. Riidatonta on myös se, että A:n kotikunta on S. Ratkaisun asiassa muodostaa vammaispalvelulain 3 §, jonka mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaiselle henkilölle tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Säännös rajaa palvelutarpeen siis selvästi kunnan alueeseen.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on vaatinut, että valitus hylätään. A viettää talvet Floridassa terveydellisistä ja kuntoutuksellisista syistä. Floridassa oleskelu on myös kunnan edun mukaista, koska kulut ovat silloin vain alle kolmasosan kuluista S:llä. A on myös todennut, ettei hän ole hakenut palveluasumista Floridaan.

Sosiaalilautakunta on vastaselityksessään uudistanut vaatimuksensa ja todennut, että pelkkä henkilökohtaisen avustajan palkkakulujen korvaaminen on määrärahasidonnainen etuus.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja lautakunnan päätöksen lopputulos saatetaan voimaan.

Perustelut:

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulain) 8 §:n 2 momentin mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetuksen) 10 §:n 1 momentin mukaan palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle. Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa kuten liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden edistämiseksi.

Vammaispalvelulain 9 §:n 1 momentin mukaan vammaiselle henkilölle korvataan hänen vammansa tai sairautensa edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka hänelle aiheutuvat henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta.

Hallituksen esityksessä n:o 219/1986 vp todetaan, että palveluasumiseen tulee liittyä myös riittävät palvelut vaikeavammaisen henkilön suoriutumisen turvaamiseksi.

Edellä mainittujen säännösten perusteella kunnan on järjestettävä palveluasuminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen, jos henkilö välttämättä tarvitsee palveluasumista näin järjestettynä tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumiseen. Siten palveluasumisen järjestäminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen on kokonaisuudessaan kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu. Tämä henkilökohtaisen avustajan korvaaminen kuuluu vain palveluasumiseen liittyviin toimintoihin. Henkilökohtaisen avustajan korvaaminen palveluasumisen ulkopuolisiin toimintoihin on sen sijaan niin sanottu määrärahasidonnainen tukitoimi, joka annetaan vammaisen henkilön tarpeen mukaisesti käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa.

Asiakirjojen mukaan A:lla on kaksi asuntoa, joista toinen on S:llä ja toinen Floridassa. A:lle on myönnetty henkilökohtainen avustaja palveluasumiseen liittyvänä palveluna hänen kotonaan S:llä asumista varten. A:n Floridaan sijaitsevaan asuntoon palveluasumista ei ole järjestetty. Floridassa oleskelu on myönnetyn palveluasumisen ulkopuolista toimintaa. Kun palveluasuminen on lautakunnan päätöksen mukaan myönnetty kotona S:llä järjestettäväksi, koskee oikeus saada palveluasuminen henkilökohtaista avustajaa käyttäen vain tässä kodissa asumista. Henkilökohtaisen avustajan järjestäminen A:n Floridan asuntoon ei näin ollen ole kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluva palvelu, vaan määrärahasidonnainen palvelu, jonka kunta on voinut jättää antamatta.

Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja lautakunnan päätöksen lopputulos saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Pirkko Lundell, Niilo Jääskinen ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Marja Ihto.