03.11.2004/2778

Ulkomaalainen - Kiintiöpakolainen - UNCHR:n esitys - Ulkomaalaisviraston toimivalta - Ratkaisun valituskelpoisuus

Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu UNHCR oli 17.10.2002 sähköpostitse kiireellisenä turvallisuustapauksena esittänyt A:n hakemuksesta harkittavaksi tämän sekä tämän puolison B:n sijoittamista Suomeen. Ulkomaalaisvirasto oli työministeriön ja suojelupoliisin annettua asiassa lausuntonsa ilmoittanut UNHCR:lle 24.10.2002 päivätyllä kirjeellä, että ulkomaalaisvirasto oli päätöksellään päättänyt olla suostumatta pyyntöön.

Ulkomaalaisviraston toimivalta asiassa perustui vuoden 1991 ulkomaalaislain 19 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan oleskeluluvan pakolaiskiintiön puitteissa Suomeen otettavalle henkilölle myöntää Ulkomaalaisvirasto. Säännöksen mukaisesti käsitellään myös muut kuin säännönmukaisessa vuosittaisessa valintamenettelyssä pakolaiskiintiön puitteissa Suomeen otettavat UNHCR:n esittämät hätätapaukset.

UNHCR:n asiassa Suomen viranomaisille osoittamassa kirjoituksessa oli kysymys ainoastaan sanotun kansainvälisen järjestön sille kuuluvan toimivallan mukaisesti Suomelle valtiona tekemästä esityksestä. Näin ollen kysymys ei ollut sellaisesta oleskelulupaa koskevasta ulkomaalaisen hakemuksesta, joka oli käsiteltävä ja ratkaistava ulkomaalaislaissa säädetyssä järjestyksessä. Ulkomaalaisviraston 24.10.2002 päivätty UNHCR:lle lähetty vastaus oli sisältänyt ainoastaan Suomen toimivaltaisten viranomaisten kannanoton asiaan.

Edellä lausutun perusteella Ulkomaalaisvirasto ei ollut antanut eikä ollut voinutkaan antaa UNHCR:n vireille panemassa asiassa sellaista hallintolainkäyttölain 5 §:ssä tarkoitettua ratkaisua, johon voitaisiin valittamalla hakea muutosta. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ollut syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla A:n ja B:n Ulkomaalaisviraston 24.10.2002 päivätystä vastauksesta tekemä valitus oli jätetty tutkimatta.

HallintolainkäyttöL 5 §