KHO:2004:94

Vammaispalvelu - Vaikeavammainen - Taloudellinen tukitoimi - Asunnon muutostyöt - Esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä - Kaidehissi - Kohtuulliset kustannukset

Kolmannessa kerroksessa sijaitsevassa osakehuoneistossaan asuvan henkilön hakemus kaidehissin kustannusten korvaamisesta hylättiin. Kaidehissi oli tarkoitus asentaa kerrostalon yhteistiloihin kuuluvaan porrashuoneeseen ensimmäisen ja kolmannen kerroksen välille. Sitä ei pidetty omaan asuntoon kiinteästi kuuluvana nostolaitteena eikä muunakaan asunnossa suoritettavana muutos- tai rakennustyönä. Kaidehissin asentamista ei myöskään voitu pitää esteen poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä, koska siitä aiheutuvat kustannukset eivät enää olleet vammaispalvelulaissa tarkoitetulla tavalla kohtuullisia. Vammaispalvelulain tarkoituksena ei ollut korvata asunnon muutostöinä niiden haittojen poistamista, jotka aiheutuivat asumisesta hissittömissä kerrostaloissa. Kaidehissin rakentamisessa ei siten ollut kysymys sellaisesta muutostyöstä, jonka korvaamiseen kunnalla oli vammaispalvelulain nojalla erityinen velvollisuus.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (vammaispalvelulaki) 9 § 2 mom.
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 12 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

X on hakenut korvattavaksi vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain ja asetuksen (myöhemmin vammaispalvelulaki ja vammaispalveluasetus) mukaan kerrostalon rappuun rakennettavasta kaidehissistä aiheutuvat kustannukset.

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on 7.6.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt hakemuksen, koska saatujen selvitysten perusteella X kykenee liikkumaan portaissa ja koska kyseessä ei ole asuntoon kiinteästi kuuluva laite.

Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan ja terveyslautakunnan pohjoinen sosiaali- ja terveysjaosto on 17.9.2001 tekemällään päätöksellä pysyttänyt voimassa viranhaltijan päätöksen.

X on hakenut muutosta jaoston tekemään päätökseen ja vaatinut, että jaoston ja viranhaltijan päätökset kumotaan ja X:lle myönnetään vammaisuuden perusteella järjestettävänä tukitoimena kaidehissi. X on liittänyt valituksensa oheen 19.10.2001 päivätyn lääkärintodistuksen vammaisuutensa laadusta ja asteesta. Portaiden nouseminen on hänelle äärimmäisen tuskallista ja vie huomattavasti aikaa. X voi siksi poistua asunnostaan vain välttämättömästä syystä. Päivittäinen ulkoileminen ei ole mahdollista. Korkeimman hallinto-oikeuden 19.8.1994 antamassa päätöksessä taltionumero 3509 oli kysymys asuntoyhtiön rakennuttamasta hissistä osakkeenomistajalle aiheutuvasta maksusta. X on hakenut korvattavaksi kaidehissiä, joka on tarkoitettu juuri vammaista varten, eikä jää asunto-osakeyhtiön omistukseen sen jälkeen, kun X ei enää tarvitse sitä. Kaidehissi voidaan siirtää toiselle sitä tarvitsevalle.

Pohjoinen sosiaali- ja terveysjaosto on antanut lausunnon ja X siihen vastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin täällä on kysymys, hylännyt X:n valituksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluina lausunut, että vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä hän ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa. Vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentin mukaan asunnon muutostyöksi katsotaan muun ohessa muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Saman pykälän 3 momentin mukaan korvattava asuntoon kuuluva laite on muun muassa nostolaite tai muu asuntoon kiinteästi asennettava laite.

Asiakirjaselvityksen mukaan X, joka on syntynyt vuonna 1923, asuu hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa sijaitsevassa huoneistossa. Hänen liikkumistaan haittaavat polvien nivelrikot ja selän kulumat. X kulkee portaat sekä ylöspäin että alaspäin kävelykeppiin ja kaiteeseen nojaten. Asunnossaan hän liikkuu rollaattorin avulla tai kävelykeppiin ja toiseen henkilöön tukeutuen. Ulkona X on liikkunut rollaattorin avulla.

Korvattavaksi haettu kaidehissi tulisi asennettavaksi taloyhtiön porrashuoneeseen. Sitä ei näin ollen voida katsoa X omaan asuntoon kiinteästi kuuluvaksi nostolaitteeksi, joka voidaan korvata vammaispalvelulain mukaisena asunnon muutostyönä. Kaidehissin asentamista taloyhtiön porrashuoneeseen ei myöskään voida pitää sellaisena esteen poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä, jota tarkoitetaan vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa. Kaidehissin rakentamisessa ei siten ole kysymys sellaisesta asunnon muutostyöstä, johon kunnalla edellä mainittujen lainkohtien mukaan olisi erityinen järjestämisvelvollisuus. Jaoston päätöstä ei näin ollen ole syytä muuttaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

X on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle myönnetään kerrostalon rappuun rakennettavasta kaidehissistä aiheutuvat kustannukset vammaispalvelulain mukaan. Valituksen mukaan Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan eteläinen sosiaalihuoltojaos on myöntänyt kaidehissin toiselle vammaiselle. Lisäksi valituksessa on viitattu korkeimman hallinto-oikeuden antamaan päätökseen 28.10.2002 taltionumero 2715.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Helsingin kaupungin sosiaaliviraston pohjoinen sosiaali- ja terveysjaosto on antanut selityksen. Selityksen mukaan X:n liikuntakyky on heikentynyt, mutta hän pystyy liikkumaan itsenäisesti ja kävelemään kotitalonsa raput sekä ylös että alas. Koskelan sairaalan apuvälineyksikön toimintaterapeutti on katsonut, että erityiset nojaustukituolit levähdyspaikoilla kerrostasanteilla sekä henkilökohtainen porraskiipijä mahdollistaisivat X:n liikkumisen porraskäytävässä.

Korkeimman hallinto-oikeuden 28.10.2002 antamalla päätöksellä taltionumero 2715 ei ole ratkaistu nyt kysymyksessä olevaa asiaa, joka koskee korvauksen myöntämistä kerrostalon porrashuoneeseen rakennettavaan hissiin. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa oli kysymys pyörätuoliluiskan rakentamisesta ja sen vaihtoehtoisesta ratkaisusta eli pyörätuolihissistä aiheutuvien kohtuullisten kustannusten korvaamisesta. Luiskan rakentaminen tai hissin rakentaminen olivat "samanarvoisia", toisilleen vaihtoehtoisia ratkaisuja, jolla välittömästi mahdollistettiin vaikeavammaisen henkilön ulospääsy ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevasta asuinhuoneesta ja sinne sisäänpääsy. Hissi rakennettiin taloyhtiön ulkoportaisiin. Vaikka korkein hallinto-oikeus nimenomaisesti katsoi, että tällaisessa tapauksessa kulkuyhteys on yleensä hoidettavissa luiskan avulla, hissin rakentaminen asunnon ulkoportaisiin oli näissä olosuhteissa esteiden poistamista asunnon välittömästä lähiympäristöstä, kun luiskan rakentamisen ulkoportaisiin esti objektiivisesti arvioiden perusteltu syy eli taloyhtiön vastustus.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa X asuu kerrostalon kolmannessa kerroksessa omistamassaan asunnossa. Hissiä haetaan kerrostalon porraskäytävään asennettavaksi. Hissilaite on tarkoitettu vain X:n käytettäväksi. Hissi ei välittömästi, vammaispalvelulain tarkoittamassa mielessä, mahdollista X:n ulospääsyä vakituisesta asunnostaan eikä sen hankkimisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista voida pitää esteiden poistamisena X:n asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Jaosto on viitannut tältä osin korkeimman hallinto-oikeuden aikaisempaan ratkaisukäytäntöön, jossa porrashissin rakentamisen muun muassa edellä kuvattujen syiden vuoksi ei katsottu kuuluvan kunnan erityisen järjestämisvastuun piiriin kuuluviin vammaispalvelulain tarkoittamiin taloudellisiin tukitoimiin.

Vammaispalvelulakia säädettäessä ei ollut tarkoitettu, että kunnalle syntyisi ehdoton velvollisuus rakentaa kerrostaloihin hissirakennelmia tai korvata niiden rakentaminen. Tämä ilmenee myös vammaispalvelulain puheena olevien säännösten sanamuodosta. Kunnan velvollisuus korvata vammaispalvelulain 9 §:ssä ja vammaispalveluasetuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuja kustannuksia rajoittuu siten vaikeavammaisen vakituisessa asunnossa tai sen välittömässä lähiympäristössä tehtäviin muutostöihin tai tarvittaviin laitteisiin. Merkitystä on lisäksi annettava muun muassa kustannusten kohtuullisuudelle ja sille, onko kyse, mikäli muut edellä mainitut edellytykset täyttyvät, tavanomaisista jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista.

Asuntojen korjausavustuksista annetulla lailla (1031/1998) tai asuntojen korjaus- ja energia-avustuksista annetulla lailla (1021/2002) ei ole tarkoitettu siirtää hissien rakentamista olemassa olevien kerrostalojen osalta vammaispalvelulailla korvattaviksi. Säännösten sanamuodosta ja korjausavustusten myöntämisperusteista myös ilmenee, ettei missään vaiheessa vammaispalvelulakia säädettäessä tai myöhemminkään ole tarkoitettu vanhusten tai vammaisten henkilöiden liikkumistarpeita kerrostaloissa hoidettavan vammaispalvelulain mukaisten taloudellisten tukitoimien avulla.

Porrashuoneeseen rakennettavan hissin hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia ei voida pitää vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin tarkoittamina kohtuullisina kustannuksina. Asiakirjoissa olevan kustannusarvion lisäksi kustannuksiin vaikuttaisivat myös hissin asentamisesta, huollosta sekä, mikäli X:n tarve mahdollisesti lakkaisi, purkamisesta aiheutuvat kustannukset.

Mikäli pohjoinen sosiaali- ja terveysjaosto joutuisi korvaamaan X:lle hissin rakentamisesta aiheutuneita kustannuksia, merkitsisi se vastaavanlaisissa tapauksissa kymmenien tai jopa satojen hissien rakentamista Helsingissä. Tämä voisi merkitä vuositasolla useiden miljoonien eurojen kustannuksia.

Hissin rakentamista kerrostalon porrashuoneeseen ei voida pitää vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin tarkoittamana välttämättömänä asunnon muutostyönä tai asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisena. Kyse ei ole X:n vakituiseen asuntoon asennettavista välineistä ja laitteista tai vammaispalveluasetuksen 12 §:n tarkoittama esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä.

X on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Suomen perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (vammaispalvelulaki) 9 §:n 2 momentin mukaan kunnan on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta hänelle aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos hän vammansa tai sairautensa johdosta välttämättä tarvitsee näitä toimenpiteitä suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista eikä hän ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun asetuksen (vammaispalveluasetus) 12 §:n 1 momentin mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennustyöt. Asunnon muutostyöksi katsotaan myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä.

Vammaispalveluasetuksen 12 §:n 3 momentin mukaan korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet tai vastaavat muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet.

Vammaispalvelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 219/1986 vp) yleisperustelujen mukaan esityksen tavoitteena on muun ohella edistää vammaisten henkilöiden tasa-arvoa ja mahdollisuuksia yhdenvertaiseen elämään muiden kansalaisten kanssa ja lisätä yksilöllisiä osallistumis- ja toimintamahdollisuuksia. Vaikeavammaisten tasa-arvon kannalta on tärkeää, että heidän mahdollisuutensa saada kohtuullinen määrä heidän omatoimisen suoriutumisensa vuoksi välttämättömiä erityispalveluja ja tukitoimia tulisi valtakunnallisesti yhdenmukaisesti turvatuksi. Tämän vuoksi esityksessä ehdotettiin kunnille säädettäväksi erityinen järjestämisvelvollisuus sellaisten palvelujen ja tukitoimien osalta, jotka ovat vaikeavammaisten henkilöiden itsenäisen suoriutumisen kannalta välttämättömiä. Tällaisiksi oli katsottu muun muassa korvaus asunnon muutostöiden sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden aiheuttamista kustannuksista. Vaikeavammaisten vähäisestä lukumäärästä johtuen heidän mahdollisuuksiensa turvaamisesta saada edellä mainittuja palveluja ei katsottu aiheuttavan kohtuuttoman suuria kustannuksia.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan korvattavina asunnon muutostöinä on lueteltu muun muassa asunnon ovien leventäminen, kynnysten poistaminen, luiskien tekeminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asennus- tai vastaavat muut vammasta aiheutuvan asumishaitan poistavat rakennustyöt. Asunnon muutostöiksi katsottaisiin myös esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan kyseisistä toimenpiteistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset olisi tarkoitus korvata kokonaan. Muutostöiden sekä välineiden ja laitteiden aiheuttamien kustannusten kohtuullisuudesta säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Korvaukset myönnettäisiin vain vaikeavammaisille henkilöille, jotka eivät ole jatkuvan laitoshuollon tarpeessa, ja heillekin vain siltä osin kuin kustannuksia aiheuttavat toimenpiteet ovat vammasta johtuvia.

Hallituksen esityksen mukaan korvaus asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin suoritettaisiin sellaiselle vaikeavammaiselle, jonka omatoimisen suoriutumisen kannalta muutostyöt taikka asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkiminen ovat välttämättömiä.

Vuonna 1923 syntynyt X asuu hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa sijaitsevassa asunnossa. X:n on käytettävä portaita päästäkseen kerrostalon kolmannesta kerroksesta ulos ja takaisin kotiinsa. Kaidehissi tulisi asennettavaksi ensimmäisen ja kolmannen kerroksen välille.

Kerrostalon porrashuoneeseen asennettava kaidehissi ei ole X:n omaan asuntoon kiinteästi kuuluva nostolaite eikä muukaan X:n asunnon muutos- tai rakennustyö. Näin ollen kysymys on siitä, voidaanko kaidehissin asentamista pitää vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuna esteen poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä, kun otetaan huomioon vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin säännös kustannusten kohtuullisuudesta. Kustannuksia aiheutuu paitsi kaidehissin asentamisesta myös sen huollosta ja mahdollisesta purkamisesta.

Arvioitaessa X:n oikeutta hakemaansa etuuteen lähtökohdaksi tulee ottaa vammaispalvelulakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa ja vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa mainitut esimerkit korvattavista asunnon muutostöistä, joita ovat ovien leventäminen, kynnysten poistaminen ja luiskien rakentaminen. Kaidehissin asentaminen kerrostalon yhteistiloihin kuuluvaan porrashuoneeseen ensimmäisen ja kolmannen kerroksen välille on esimerkkeinä mainittuja toimia selvästi vaativampi ja kustannuksiltaan kalliimpi toimenpide. Kun otetaan huomioon vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentin säännökset, kaidehissin asentamista ei voida pitää sellaisena vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa tarkoitettuna esteen poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä, jonka voidaan katsoa kuuluvan sanotun lain nojalla korvattavien asunnon muutostöiden piiriin, koska kaidehissin asentamisesta aiheutuvat kustannukset eivät enää ole kohtuullisia lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Vammaispalvelulain tarkoituksena ei siten ole korvata lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuina asunnon muutostöinä niiden haittojen poistamista, jotka aiheutuvat asumisesta hissittömissä kerrostaloissa.

Edellä olevilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo ottaen huomioon kaidehissin hankkimisesta ja asentamisesta aiheutuvat kustannukset, ettei kaidehissin asentaminen kolmannen ja ensimmäisen kerroksen välille kerrostaloon, jossa X asuu, ole sellainen muutostyö, jonka korvaamiseen kunnalla on vammaispalvelulain nojalla erityinen velvollisuus.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Leena Halila ja Eila Rother. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.