KHO:2004:100

Ympäristölupa - Moottorirata - Luvan myöntämisen edellytykset - Sijoituspaikka - Melu - Terveyshaitta - Kohtuuton rasitus - Lupamääräykset

Ympäristölautakunta oli myöntänyt kunnalle ympäristöluvan moottoriurheiluun painottuvan lukion moottoriradan toimintaan päätöksestä ilmenevin lupamääräyksin. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsivat noin 150 metrin ja 200 metrin etäisyydellä suunnitellun radan pohjoisreunasta. Hallinto-oikeuden muuttamien lupamääräysten mukaisesti toteutettunakaan toiminta ei täyttänyt terveyshaitan ja kohtuuttoman rasituksen ehkäisemiseksi asetettavia vaatimuksia. Lupamääräysten edelleen tiukentaminen luvan edellytysten täyttämiseksi ei ilmeisesti ollut mahdollista hankkeen tarkoitusta ja luonnetta muuttamatta. Koska kysymyksessä oli uusi toiminta, jolle oli, erityisesti kunnan ollessa luvan hakijana, mahdollista löytää muitakin sijoituspaikkoja, ei ympäristöluvan myöntämiselle haettuun paikkaan ollut edellytyksiä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja ympäristölautakunnan päätökset kumottiin ja kunnan hakemus hylättiin.

Ympäristönsuojelulaki 6 § 1 mom. ja 2 mom. 1 ja 3 kohta, 41 § 1 ja 2 mom., 42 § 1 mom. 1 ja 5 kohta ja 2 mom. sekä 43 § 1 mom. 1 ja 5 kohta
Eräistä naapuruussuhteista annettu laki 17 § 1 mom.

Kort referat på svenska

1. Ympäristölautakunnan ratkaisu

Konneveden kunnan ympäristölautakunta on 28.8.2000 §:n 50 kohdalla tekemällään ja julkipanon jälkeen 5.9.2000 antamallaan päätöksellä myöntänyt Konneveden kunnalle ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan moottoriurheiluun painottuvan lukion moottoriurheiluradan toimintaan toistaiseksi muun muassa seuraavin lupamääräyksin:

1. Ajotoiminta radalla on sallittua ympäri vuoden seuraavasti:
Tiistai - Perjantai kello 13.00 - 19.00
Lauantai kello 12.00 - 18.00
Maanantaisin sekä pitkäperjantaina, juhannuspäivänä, jouluaattona ja joulupäivänä ajotoiminta ei ole sallittua. Sunnuntaisin ajotoiminta ei ole sallittua, paitsi 1.6.-31.8. välisenä aikana kahtena sunnuntaina on sallittua järjestää kilpailut klo 12.00-18.00.

2. Radalla saa ajaa motocrosspyörillä sekä tieliikennelain ja -asetuksen mukaisesti rekisteröidyillä enduro- ja trialpyörillä sekä moottorikelkoilla. Radalla saa olla kerrallaan enintään 30 pyörää tai moottorikelkkaa.

3. Motocrossissa voidaan järjestää kilpailut korkeintaan kahtena päivänä kalenterivuodessa, muissa lajeissa korkeintaan kolmena päivänä kalenterivuodessa.

4. Ennen toiminnan aloittamista radan pohjoisreunalle tulee rakentaa maa- ja kiviaineksista Tampereen Viatek Oy:n laatiman meluselvityksen kuvassa 10 esitetyn mukainen maisemoitava meluvalli. Vallin sijoituspaikan ja harjaviivan korkeustasojen tulee olla lisäselvityksenä annetun suunnitelmakartta - muutos 3:n mukaisia. Vallin rakentamisen aikana työkoneilla ei saa liikkua joen rannan läheisyydessä (kovan maan ulkopuolella) eikä alueella saa varastoida maamassoja.

5. Radan toiminnasta ei saa aiheutua yli 55 dB(L_{Aeq, 07-22}) melutasoa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ulkona.

6. Motocrosstoiminnan aloittamisen jälkeen toiminnanharjoittajan on vuoden kuluessa teetettävä asiantuntijalla melumittaus, josta käy ilmi kilpailupäivän tai sitä vastaavan tilanteen mukaiset ratamelun aiheuttamat ekvivalenttitasot (L_{Aeq, 07-22}) lähimpien häiriintyvien kohteiden pihassa. Myöhemmin melumittaus on suoritettava ympäristönsuojeluviranomaisen pyynnöstä tarvittaessa. Melumittausten kustannuksista vastaa toiminnanharjoittaja. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo melua myös itse mittauksin. Mikäli melumittauksissa todetaan melutason haitallisia ylityksiä, toiminnanharjoittajan tulee keskeyttää toiminta välittömästi ja ryhtyä tarvittaviin toimiin haitan poistamiseksi.

7. Alueen pohjoislaidalle rakennettava meluvalli on maisemoitava alueen ympäristöön ja maastonmuotoihin sulautuvaksi istuttamalla vallin juurelle sekä vallin rinteelle ja harjalle tarvittavassa määrin kotimaisia puita ja/tai pensaita.

– - -

Muilta kuin lupamääräyksissä mainituilta osin ympäristölautakunta on lausunut, että toiminnan tulee olla hakemuksessa ilmoitetun mukaista.

Luvan myöntämisen ja lupamääräysten 1-7 osalta päätöstä on perusteltu seuraavasti:

Moottoriradan toiminta, toiminnan laajuus, päästöt ja päätöksessä mainitut lupamääräykset huomioon ottaen ympäristölautakunta katsoo, että toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset, mikäli päätöstä noudatetaan. Lisäksi luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi on tehty ja arvioinnista on pyydetty lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Hakemuksen ja lupamääräyksien mukaisen ratatoiminnan ei voida osoittaa heikentävän Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen luonnonarvoja (luonnonsuojelulain 66 §).

Sosiaali- ja terveyshallituksen ohjekirjeessä 21/1987 on annettu ulkona esiintyvälle ympäristömelulle ohjearvot. Vaikka kysymyksessä oleva ohjekirje on myöhemmin kumottu, ympäristölautakunta on tukeutunut kirjeen ohjearvoihin arvioidessaan moottoriratatoiminnan melusta mahdollisesti aiheutuvaa terveyshaittaa. Ohjekirjeessä asuntoalueiden ekvivalenttisen äänitason (dBA) päiväohjearvo (kello 07-22) on 55, minkä alle hakemukseen liitetyn meluselvityksen mukaan moottoriradasta aiheutuvat ekvivalenttitasot suurimmillaankin jäävät asuntoalueilla.

Alue ei ole kaava-aluetta, joten toiminnan sijoittuminen ei ole asemakaavan vastaista (ympäristönsuojelulain 42 §).

Muiden luvan myöntämisen edellytysten perustelut käyvät ilmi annettujen lupamääräysten perustelujen yhteydessä.

Moottoriradan toiminnasta syntyvän liiallisen melun aiheuttaman naapuruussuhdelain mukaisen kohtuuttoman rasituksen ehkäisemiseksi radan lähiympäristössä sijaitsevalle asutukselle lautakunta on rajoittanut radan ajotoimintaa lupamääräyksen 1 mukaisesti (ympäristönsuojelulain 42 §, eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §).

Lupamääräykset 2, 3, 4, 5 ja 6 on annettu moottoriradan toiminnasta syntyvästä melusta mahdollisesti aiheutuvien terveyshaittojen sekä naapuruussuhdelain mukaisen kohtuuttoman rasituksen ehkäisemiseksi (ympäristönsuojelulain 42 ja 43 §, eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §). Meluvallia koskevan lupamääräyksen 4 viimeisen virkkeen mukainen määräys on annettu sen vuoksi, ettei toiminnasta aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai ettei toiminta heikennä Honkanevan Natura 2000 -alueen luonnonarvoja (ympäristönsuojelulain 42 §, luonnonsuojelulain 66 §).

Rakennettavasta meluvallista aiheutuvien asumisviihtyvyyshaittojen vähentämiseksi on annettu lupamääräys 7 (eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §).

Hakijan pyyntö saada aloittaa toiminta ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa on hylätty.

Lupa on määrätty olemaan voimassa toistaiseksi. Toiminnanharjoittajan tulee esittää 31.12.2003 mennessä ympäristönsuojelulain 55 §:n mukainen hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä toiminnan aloittamisen jälkeen toiminnasta tehdyt meluselvitykset/ -mittaukset sekä toiminnan ympäristövaikutuksista tehty selvitys.

2. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

2.1. Valitus ja lausunnot hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristölautakunnan päätös on ensisijaisesti kumottava ja ympäristölupahakemus hylättävä. Toissijaisesti päätös on kumottava ja asia palautettava ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Luvan hakija on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut 800 markalla tilaa kohden laillisine korkoineen.

Vaatimustensa perusteluiksi he ovat muun ohessa esittäneet, siltä osin kuin nyt on kysymys, että moottoriurheilurata aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettua terveyshaittaa. Toiminta aiheuttaa terveyttä haittaavia pöly- ja pakokaasupäästöjä. Rata-alue on avonainen, pölyävä hiesu-, hieta- ja savipohjainen alue. Pöly, joka sisältää maa-ainesten lisäksi pakokaasuja, nousee ilmaan ja leviää lähiympäristöön aiheuttaen allergisia reaktioita ja edelleen astmaa. Radan pohjan kastelu ei toimi, koska rata muuttuu savipitoisuuden vuoksi liukkaaksi. Hakemuksessa tai lupamenettelyssä ei ole tutkittu pölyn ja pakokaasujen vaikutusta lähialueen asukkaiden terveyteen. Bensiinien lisäaineet ovat terveydelle vaarallisia ja mahdollisesti syöpää aiheuttavia. Lisäksi rata-alue sijaitsee Honkanevan keidassuon vieressä.

Moottoriurheilurata aiheuttaa eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta pölyn ja pakokaasujen lisäksi myös melun vuoksi. Sijoituspaikkaa harkittaessa on otettava huomioon hankkeen vaikutukset ympäristöön. Lähin asuinrakennus sijaitsee 150 metrin etäisyydellä. Lisäksi useita vakituisia asuntoja ja loma-asuntoja sijaitsee melun vaikutusalueella. Hakemuksessa todetaan, että melun maksimitasot lähimmissä asunnoissa ovat 11-30 moottoripyörän kanssa noin 60 dB:n tasolla. Melu kuullaan asunnoissa erittäin häiritsevänä ja se alentaa ympäristön viihtyvyyttä. Viitenä päivänä viikossa kuultava melu aikaisemmin rauhallisella alueella on kohtuuton rasitus. Valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen mukaan melutaso loma-asuntoalueella ei saa ylittää 45 dB päivällä. Lupapäätöksessä raja-arvoksi on kuitenkin lähimpien kohteiden osalta katsottu 55 dB. Maaseutumaisilla asuinalueilla, kuten Kärkkäiskylässä, on pyritty huomattavasti taajamia varten ohjearvoksi annettua 55 dB alempiin melutasoihin. Edellä mainitut melutasot ovat laskennallisia tasoja vielä meluvallin rakentamisen jälkeenkin. Hyppyreiden aiheuttamat melupiikit voivat myös aiheuttaa kauas ympäristöön kuuluvia melupiikkejä. Meluvalli aiheuttaa kahdeksan metriä korkeana haittaa varjostamalla lähimpiä rakennuksia ja pihoja, eikä se massiivisena rakenteena sovellu ympäristöön.

Natura 2000 -verkostoon kuuluva Honkanevan keidassuoalue sijaitsee moottoriurheiluradan välittömässä läheisyydessä. Alueella olevat harvinaiset suojeltavat linnut ja niiden pesintä häiriintyvät lähes päivittäisen melun takia. Alueen, jolla on luontopolku ja laavu, virkistyskäyttömahdollisuudet heikkenevät radan vuoksi. Valtioneuvoston melutason ohjearvoista antaman päätöksen mukaan taajamien ulkopuolisten virkistysalueiden melutason ohjearvo on 45 dB. Meluselvityksen mukaan alueelle ulottuu noin 60 dB:n melutaso.

Ympäristölupaa ei yllä mainituilla perusteilla tulisi myöntää haetulle alueelle. Vaihtoehtoista sijoituspaikkaa ei myöskään ole tutkittu.

Toissijaisesti meluhaittaa voidaan vähentää rajoittamalla päivittäinen käyttöaika tiistaista perjantaihin kello 13.00 - 16.00. Lauantaisin rataa ei käytettäisi ollenkaan, koska asukkaat ja vapaa-ajan asukkaat ovat tuolloin kiinteistöillään. Koulujen loma-aikoina rataa ei tulisi käyttää ollenkaan. Koulut ovat kesäisin kiinni, jolloin myös asukkaat ovat enemmän kiinteistöillään. Lupaehtoihin on lisäksi otettava niistä puuttuvat määräykset moottoriajoneuvojen koosta ja äänenvaimentimista.

Konneveden kunta on ympäristöluvan hakijana antanut valituksen johdosta selityksen, jossa kunta on vaatinut, siltä osin kuin nyt on kysymys, että valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on hylättävä.

Valituksesta ei ilmene tarkemmin, kuinka etäällä valittajien kiinteistöt ovat suunnitellusta moottoriurheiluradasta. Ympäristönsuojelulain ympäristölupamenettelyyn tai luonnonsuojelulain 65 §:n arviointimenettelyyn ei sisälly velvollisuutta luvan kohteena olevan hankkeen sijoitusvaihtoehtojen vertailuun. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ei myöskään ole ollut velvollisuutta. Hakijalla ei siten ole velvollisuutta tutkia hankkeen vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja.

Hakijan velvollisuus on ympäristöluvan ehtojen mukaan sitoa pöly ja hiekka kastelemalla. Häiritsevää pölyämistä tapahtuu vain hyvin paikallisesti (20-30 metriä) paitsi poikkeuksellisissa tuuliolosuhteissa. Pölyämistä vähentää myös pintamaan savipitoisuus. Valittajat asuvat alle 500 metrin etäisyydellä kantatiestä 69, jota käyttää päivittäin noin 2 000 ajoneuvoa. He altistuvat siten jo tien läheisyyden kautta pölyn ja pakokaasujen mahdollisille terveysvaikutuksille. Radan aiheuttama pöly- ja pakokaasumäärien kasvu on vähäinen tämänhetkiseen liikenteeseen verrattuna. Rataa käyttävät ajoneuvot ovat moottoritilavuuksiltaan oleellisesti pienempiä (125-500 ccm) kuin kantatiellä liikennöivät henkilö- ja rekka-autot, joten niiden pakokaasupäästötkin ovat vähäisempiä. Polttoaineena käytettävä pienmoottoribensiini täyttää ja jopa alittaa vuodesta 2000 lähtien moottoribensiineiltä edellytettävät bentseenin, aromaattisten aineiden, olefiinien ja rikin pitoisuudet. Bensiinityypin allergiaa tai muita sairauksia aiheuttavat ominaisuudet on pyritty minimoimaan.

Moottoriurheilurata on tarkoitettu ensisijaisesti Konnevedelle suunnitellun moottorilukion oppilaiden harjoitusradaksi sekä jossain määrin paikallisten moottoripyöräharrastajien käyttöön. Radalla on kerrallaan korkeintaan 30 ajajaa, mutta käytännössä määrät jäänevät vähäisemmiksi. Ajotoimintaa ei välttämättä tulisi olemaan radalla koko sen aukioloaikana vaan lyhyempinä jaksoina. Kun otetaan huomioon alueen muu liikenne, radan käyttöaste sekä käytettävän kaluston ja polttoaineiden laatu, ei terveysvaikutusten selvittämiseksi ole osoitettu tarvittavan tarkempia tutkimuksia. Toiminta ei nykytietämyksen valossa aiheuta havaittavaa muutosta lähistön asukkaiden sairastumisriskissä.

Valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista 993/1992 ei sovelleta ampuma- ja moottoriurheiluratojen meluun. Hakijalle ei tuota vaikeuksia pysyä ympäristölautakunnan lupapäätöksessään määräämän 55 dB(L_{Aeq, 07-22}) melutason puitteissa. Moottoriurheiluradan melu liittyy lähinnä lyhytkestoiseen ja tiettyihin aikoihin rajattuun harjoittelutoimintaan. Moottoriurheiluratojen melutasoista ei ole annettu itsenäisiä ohjearvoja tai suosituksia. Vertailukohdaksi voisi lähinnä soveltua valtioneuvoston ampumaratojen melutason ohjearvoista antama päätös 53/1997, jossa melutason ohjearvoiksi on määritetty asumiseen käytettävillä alueilla 65 dB(L_AImax) sekä virkistysalueilla, loma-asumiseen käytettävillä alueilla ja luonnonsuojelualueilla 60 dB(L_AImax). Moottoriurheiluradan suunniteltu käyttö tulee siis jäämään ampumaradoilta edellytettyä maksimimelutasoa alhaisemmaksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 7.2.1989 taltionumero 297 moottoriradalle hyväksyttiin 55 dBA:n melutaso. Hakija on viitannut myös korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 17.6.1998 taltionumero 1147.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n kiellon rikkominen edellyttää, että immissio on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen tavaton jaodottamaton. Moottoriurheiluradasta syntyviä vähäisiä immissioita ei voida pitää tällaisina, kun otetaan huomioon radan sijainti vilkkaiden teiden ja kuntataajaman tuntumassa.

Meluselvitysten mukaan sijoitettu meluvalli suojaa parhaiten lähimpiä kiinteistöjä luode-pohjoinen-itä-suunnassa. Vallin korkeus vaihtelee 2-8 metrin välillä ja se maisemoidaan lupaehtojen mukaisesti. Vallin etäisyys lähimpiin asuinkiinteistöihin on noin 150 metriä.

Honkanevan keidassuot on Natura 2000 -verkoston luontodirektiivin mukainen SCI-alue (kohde FI0900125) eikä lintudirektiivin mukainen SPA-alue. Alueella esiintyvät lintulajit eivät tällöin ole suojelun kohteena eikä lintujen mahdollisesti kärsimä meluhaitta ole alueen luonnonarvoja luonnonsuojelulain 66 §:n tarkoittamalla tavalla heikentävä tekijä, joka rajoittaisi radan rakentamista tai käyttöä. Suojeltavat keidassuot eivät voine teoriassakaan kärsiä melusta, minkä Keski-Suomen ympäristökeskuskin on todennut lausunnossaan.

Lupamääräysten mukaisen käyttöajan johdosta moottoriurheilurataa, joka on investointina kallis, voidaan käyttää varsin vähän suhteessa muihin ratoihin Suomessa. Käyttöajan lisärajoituksella vaaditulla tavalla päästöihin voidaan vaikuttaa ainoastaan marginaalisesti. Lisärajoitus olisi ympäristönäkökulmasta saavutettavaan etuun nähden suhteeton ja se vaikeuttaisi perusteettomasti hakijan toimintaa muihin vastaavaa toimintaa harjoittaviin nähden. Radalla käytettävät moottoriajoneuvot täyttävät Suomen ja Euroopan unionin liikennelainsäädännön sekä moottoriurheilujärjestöjen asettamat rakennevaatimukset. Niiden kokoa tai rakennetta ei ole tarpeellista eikä käytännössä edes mahdollista muulla tavoin rajoittaa.

Konneveden ympäristölautakunta antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on vaatinut valituksen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä.

Moottoriradasta aiheutuva pölyhaitta estetään pintamaan savipitoisuudella ja kasteluvelvoitteella. Pakokaasupäästöt on otettu huomioon toiminnan laajuutta rajoittavissa lupamääräyksissä. Toiminta täyttää ympäristönsuojelulain terveydensuojelulliset vaatimukset, kun otetaan huomioon toiminnan laajuus, päästöt ja annetut lupamääräykset.

Moottoriratojen melutasoista ei ole annettu ohjearvoja. Lautakunta on tukeutunut sosiaali- ja terveyshallituksen ohjekirjeen 21/1987 ulkona esiintyvän ympäristömelun ekvivalenttisen äänitason ohjearvoihin arvioidessaan terveydellisiä haittoja ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain mukaisia haittoja. Lupahakemukseen liitetyssä meluselvityksessä on otettu huomioon myös maksimimelutasot. Meluesteen mitoitus on tehty 60 dB:n maksimimelutason mukaisesti. Päätökseen sisältyvän lupamääräyksen mukaisesti todellinen melutaso on mitattava vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta ja senkin jälkeen tarvittaessa ympäristönsuojeluviranomaisen pyynnöstä. Näin turvataan, ettei melu todellisuudessa ylitä sille asetettua raja-arvoa. Meluhaittaa rajoittavat myös radan käyttöaikaa koskevat rajoitukset. Ratatoiminnasta ei siten aiheudu eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Motocrosspyörille ei ole määrätty erityisiä ehtoja, koska hakija on ilmoittanut noudattavansa niiden suhteen Suomen moottoriliiton moottoripyörien rakennetta koskevia sääntöjä.

Keski-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon mukaan Natura 2000 -alueelle kantautuva melu ei merkittävästi heikennä Honkanevan luontoarvoja.

Ympäristöluvasta päätettäessä ei tarvitse tutkia vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Luvan myöntämisen yhtenä edellytyksenä kuitenkin on, että sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muut mahdolliset sijoituspaikat alueella. Lautakunta on sijoituspaikan valintaa ja soveltuvuutta arvioidessaan katsonut, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantuminen voidaan ehkäistä.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen. He ovat vastaselitykseen liitettyyn karttaan viitaten esittäneet muun muassa, että A:n tila on 150 metrin, B:n tila 200 metrin, C:n tila 600 metrin, D:n tila 750 metrin ja mökki noin 1,5 kilometrin, E:n tila 1,3 kilometrin, F:n asumisoikeus X:n tilalla noin 1,5 kilometrin ja käyttöoikeus Y:n tilalla sijaitsevaan kakkosasuntoon 1,3 kilometrin, G:n tila 1,3 kilometrin, H:n tila 1,1 kilometrin ja I:n tila 900 metrin etäisyydellä moottoriradasta. Tilat sijaitsevat niin lähellä rataa, että asia koskee valittajien oikeutta ja etua.

Hallinto-oikeus on suorittanut 16.8.2001 alueella tarkastuksen ja siitä on laadittu tarkastuspöytäkirja, joka on liitetty asiakirjoihin.

2.2. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, pääasiaratkaisussaan hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen muutoin, mutta on muuttanut ympäristölautakunnan päätöksen lupamääräyksen 5 ja lupamääräyksen 6 ensimmäisen virkkeen kuulumaan seuraavasti:

"5. Radan toiminnasta ei saa aiheutua asuntoalueella keskiäänitasoltaan yli 55 dB:n eikä loma-asumiseen käytettävillä alueilla yli 45 dB:n(L_{Aeq, 07-22}) melutasoa. Ajotoiminnasta ei saa aiheutua enimmäistasoltaan yli 60 dB:n(L_AImax) melutasoa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ulkona.

6. Motocrosstoiminnan aloittamisen jälkeen toiminnanharjoittajan on vuoden kuluessa teetätettävä asiantuntijalla melumittaus, josta käyvät ilmi kilpailupäivän tai sitä vastaavan tilanteen mukaiset edellä lupamääräyksessä 5 tarkoitetut melutasot L_{Aeq, 07-22} ja L_AImax lähimpien häiriintyvien kohteiden pihassa."

Perustelut

Konneveden moottorirata sijaitsee maaseutumaisessa ympäristössä. Ajotoiminta on sallittua tiettyinä aikoina tiistaista lauantaihin ympäri vuoden, ja radalla voidaan järjestää myös kilpailuja. Toiminnan häiritsevyyttä on näissä olosuhteissa arvioitava sen muun muassa päivittäisestä kestoajasta riippuvan keskiäänitason ohella suurimman äänitason perusteella, mihin myös meluvallin mitoitus perustuu. Keskiäänitasosta loma-asumiseen käytettävillä alueilla on tarpeen antaa oma määräys. Näistä syistä lupaehtoja 5 ja 6 on muutettu.

Muilta osin hallinto-oikeus on pysyttänyt ympäristölautakunnan päätöksen siitä ilmenevin perustein.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki 41 §, 42 §:n 1 momentti ja 43 §:n 1 ja 3 momentti
Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §
Luonnonsuojelulaki 66 §:n 1 momentti

Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Perustelut

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että muutoksenhakijat saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Sovellettu oikeusohje

Hallintolainkäyttölaki 74 §

3. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1. Valitus ja lausunnot korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja Konneveden ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että asia palautetaan Konneveden kunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Konneveden kunta on lisäksi velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut Vaasan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Vaatimustensa perusteluiksi he ovat muun ohella esittäneet, että ympäristöluvan mukainen moottoriratatoiminta aiheuttaa terveyshaittaa pakokaasupäästöjen takia ja kohtuutonta rasitusta naapureille moottoriradan ajoneuvojen melun takia. Sen vuoksi luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa terveyshaittaa ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Pienmoottoreiden päästöjä koskeneen tutkimuksen perusteella voidaan katsoa, että pienmoottoreiden saastuttava vaikutus on moninkertainen verrattuna katalysaattoriautojen saastuttavaan vaikutukseen. Pienmoottorit aiheuttavat merkittäviä hiilivetypäästöjä, jotka ovat vaarallisia sekä radan käyttäjien että lähialueen asukkaiden terveydelle. Ne haittaavat lisäksi kasvien elintoimintoja, mikä taas vaarantaa lähialueen arvokkaiden luontoarvojen säilymisen. Pakokaasut lisäävät muun muassa syöpäriskiä ja hengitystieinfektioherkkyyttä, aiheuttavat astmaa ja vähentävät viihtyisyyttä.

Ympäristöluvassa on edellytetty lyijyttömän bensiinin käyttämistä, mutta siitäkään ei ole varsinaista lupamääräystä. Hakijan edustajat ovat keskusteluissa tuoneet esille myös niin sanotun vihreän bensiinin haitattomuuden. Tätä mahdollisuutta vähentää ympäristöhaittoja ei ole kuitenkaan selvitetty lupaprosessin yhteydessä.

Moottoriratatoiminnasta aiheutuva merkittävin haitta on melu lähistön asukkaille. Lähin asuinrakennus sijaitsee hallinto-oikeuden esittelijän päätösesityksen mukaan noin 100 metrin päässä moottoriradasta (muualla tekstissä 150 metriä) ja seuraavaksi lähin 200 metrin päässä moottoriradasta. Meluselvityksen mukaan ainakin kuusi asuinrakennusta tulisi jäämään 60 dB:n maksimimelukäyrän sisään tai sen rajalle, kun radalla olisi yli 10 motocrosspyörää moottoritilavuudeltaan 200 ccm ja kun suunniteltu meluvalli olisi rakennettu. Alue on maaseutumaista ja rauhallista haja-asutusaluetta ja loma-asuntoaluetta Lapunjärven ja alapuolisen Isolahden rannalla. Maasto moottoriradan ja asuntoalueen välissä on avointa. Moottoriratatoiminta poikkeaisi normaalista ja tavanomaisesta toiminnasta alueella. Melu koetaan erityisen häiritsevänä, koska melu muodostuu äkillisistä melupiikeistä. Konneveden kunnan keskustaan on matkaa 1,5 kilometriä.

Moottorirata sijaitsisi suunnitelman mukaan kantatien 69 ja valittajien asuinalueen välissä. Ottaen huomioon välimatkan asutukseen nähden pelkästään tiestä aiheutuvaa melurasitusta ei kuitenkaan voida pitää kohtuuttomana. Alueen rauhallisuuteen vaikuttaa myös uusi moottorikelkkareitti, joka kulkee lähellä Peltokankaantietä ja Lapunjokea. Suunniteltaessa alueelle uutta meluavaa toimintaa on ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan otettava huomioon alueella jo olevat toiminnot. Moottoriradan aiheuttama melurasituksen lisäys aiheuttaa jo olemassa olevan melun kanssa kohtuutonta rasitusta valittajien asuinalueella.

Suunnitelmaan kuuluu 2-8 metrin korkuinen meluvalli rata-alueen pohjois-itäpuolella. Suunnitelmaan liittyvässä meluselvityksessä on lähdetty siitä, että melun lähde on 0,5 metrin korkeudella maanpinnasta. Todellisuudessa radalla olevien hyppyreiden jälkeen moottoripyörät saattavat olla useiden metrienkin korkeudella maasta aiheuttaen melupiikin.

Moottoriradalla on tarkoitus käyttää myös moottorikelkkoja. Valittajat ovat viitanneet valitukseen liitettyyn taulukkoon, josta ilmenee Ruotsissa mitattuja moottorikelkkojen ääniä. Taulukon mukaan jo yksi harjunselänteen takana mitattu moottorikelkka aiheuttaa 48-55 dB(A):n meluarvon. Yksittäisen moottorikelkan meluarvo reitiltä mitattuna on 85-92 dB(A). Moottoriradan meluselvityksessä ei ole otettu huomioon moottorikelkkojen aiheuttamia ääniä, vaan laskelmat on tehty ainoastaan moottoripyörillä.

Melun haitallinen vaikutus ulottuu myös moottoriradan eteläpuolella sijaitsevalle Natura-verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena kuuluvalle Honkanevan keidassuoalueelle. Honkanevan alue kuuluu Konneveden virkistysalueisiin ja siellä on luontopolku, laavu, Isonlahden mökkialue sekä lähistöllä myös kotiseutumuseoalue. Virkistysalue sijaitsee välittömästi kantatien 69 ja moottoriradan eteläpuolella. Meluvallia ei ole suunniteltu radan eteläpuolelle. Avoimen maaston takia ja ilman suojauksia melu vaikuttaa häiritsevästi suolle tyypilliseen linnustoon ja lintujen pesintään samoin kuin alueen virkistyskäyttöön.

Moottoriratatoiminta asuntoalueen lähellä ei ole normaalia ja tavanomaista toimintaa, vaan poikkeaa merkittävästi alueen luonteesta maaseutumaisena ja rauhallisena asuinalueena. Äkillinen ja ajoittainen melu on häiritsevää ja aiheuttaa kohtuutonta rasitusta läheisyydessä sijaitseville kiinteistöille.

Konneveden kunnan alueella on ainakin kaksi vaihtoehtoista sijoituspaikkaa, jotka molemmat ovat kunnan omistamia alueita ja sijaitsevat kaukana asutuksesta. Toinen sijaitsee noin neljän kilometrin päässä ja toinen noin 15 kilometrin päässä kunnan keskustasta. Alue, joka sijaitsee noin neljän kilometrin päässä, on vuoden 2001 lopussa suljetun, maisemointitöitä vaativan kaatopaikan läheisyydessä. Alue, joka on 15 kilometrin päässä, sijaitsee noin 2,5 kilometrin päässä lähimmästä asutuksesta. Samalla seudulla on myös ampumarata. Molemmille alueille on tieyhteys olemassa. Vaihtoehtoiset sijoituspaikat, joissa ei aiheudu terveyshaittaa tai meluongelmaa eikä ole tarpeen tehdä melusuojauksia, on otettava huomioon siten kuin ympäristönsuojelulain 6 §:ssä edellytetään. Vaihtoehtoiset sijoituspaikat sallisivat myös toiminnan laajentamisen, mikä alueen sijainti ja koko huomioon ottaen ei olisi mahdollista nyt suunnitellussa paikassa.

Valittajat ovat viitanneet myös Vaasan hallinto-oikeuden esittelijän eriävään päätösesitykseen, johon yksi hallinto-oikeustuomari on yhtynyt. Päätösesityksen mukaan radasta aiheutuisi läheisyydessä sijaitseville kiinteistöille melun muodossa kohtuutonta rasitusta. Ympäristöluvan myöntämiselle ei näin ollen ole ollut edellytyksiä. Myönnetty ympäristölupapäätös olisikin tullut kumota ja hakemus hylätä.

Konneveden ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa lautakunta on esittänyt valituksen hylkäämistä ja kiistänyt valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen sekä perusteiltaan että määrältään. Lautakunta on muun ohella todennut, että valittajat ovat viitanneet kunnan alueella olevaan kahteen vaihtoehtoiseen sijoituspaikkaan. Päätöstä tehdessään lautakunta on tutkinut lupahakemuksessa esitetyn sijoituspaikan. Jokaisen sijoituspaikan sopivuus on tutkittava erikseen. Muutoin lautakunta on uudistanut aikaisemmin esittämänsä.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat uudistaneet vaatimuksensa.

Konneveden kunnanhallitukselle on varattu tilaisuus antaa selityksensä.

3.2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaasan hallinto-oikeuden ja Konneveden ympäristölautakunnan päätökset kumotaan ja hakemus hylätään.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettavista säännöksistä ja niiden perusteluista

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa muun ohella terveyshaittaa, ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä tai muu niihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Terveyshaitalla tarkoitetaan ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan, paitsi ihmisessä todettavaa sairautta tai muuta terveydenhäiriötä, myös sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin mukaan kiinteistöä ei saa käyttää siten, että naapurille tai lähistöllä asuvalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta muun muassa melusta tai muista vastaavista vaikutuksista.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella 1 kohdan mukaan toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä 3 kohdan mukaan muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset. Lupaviranomaisen on muutoinkin otettava huomioon mitä yleisen ja yksityisen edun turvaamiseksi säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää muun ohella, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa mainitussa momentissa tarkoitettuja seurauksia. Sanottuihin kiellettyihin seurauksiin kuuluu momentin 1 kohdan mukaan terveyshaitta ja momentin 5 kohdan mukaan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu kohtuuton rasitus.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoittamisessa on lisäksi noudatettava muun muassa, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset lupamääräykset momentissa luetelluista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Määräykset voivat koskea muun ohella päästöjä sekä niiden ehkäisemistä ja rajoittamista. Lupamääräyksiä annettaessa huomioon otettavista seikoista säädetään muun ohella ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentissa. Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Lupamääräys on ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentista riippumatta välttämätön luvan myöntämiseksi sellaisessa tapauksessa, jossa lupamääräyksen asettamisella vältetään ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu luvan myöntämisen este. Mahdollisuus poistaa lupamääräyksellä luvan myöntämisen este ilmenee myös lain 51 §:n 1 momentista.

Hallituksen esityksessä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (84/1999 vp) on ehdotetun ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin perusteluissa muun ohella todettu, että kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot tulisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa siten, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä. Säännös olisi lähtökohta kaikkien pilaantumisen vaaraa aiheuttavien toimintojen sijoittamisessa. Momentin mukaan haittojen syntymisen ehkäisyssä on tärkeää toiminnan oikea sijoittuminen. Toiminnan sijoittaminen ja muut toiminnan haitallisten vaikutusten ehkäisytoimet muodostaisivat kokonaisuuden. Pykälän 1momentin perussääntöä arvioitaisiin ottaen huomioon 2 momentissa mainitut seikat.

Mainituissa perusteluissa on ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin 3 kohdan osalta muun ohella todettu, että harkintaan vaikuttavana seikkana pidettäisiin myös muiden mahdollisten sijoituspaikkojen olemassaoloa. Säännöksessä tarkoitettaisiin kuitenkin erityisesti vaihtoehtoisia sijoittumiskohtia samalla kiinteistöllä. Vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen tulisi sijaita kuitenkin niin lähellä ajateltua sijoittumispaikkaa, ettei tästä aiheutuisi toimintaa suunnittelevalle kokonaan uutta hanketta.

Edelleen ympäristönsuojelulain 6 §:n perusteluissa on lausuttu ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaan lupaharkinnassa vaihtoehtoisten sijoitusmahdollisuuksien huomioon ottamisen tarkoittavan, että toiminta voitaisiin edellyttää sijoitettavaksi muuhun kohtaan kuin toiminnanharjoittaja on esittänyt. Muiden sijoituspaikkojen olemassaolo saattaisi yhdessä muiden tekijöiden kanssa estää luvan myöntämisen, jos sijoituspaikan valinnalla voitaisiin kustannustehokkaimmalla tavalla estää ympäristöhaittojen syntyminen, eikä kokonaan toisen paikan valinnalle olisi esteitä. Vaihtoehtoinen sijoituspaikka tulisi olla ensisijaisesti toiminnanharjoittajan hallussa. Tällöin tulisi kiinnittää huomiota toiminnanharjoittajan mahdollisuuksiin saada ne haltuunsa esimerkiksi lunastamalla.

Asian arviointi

Suunniteltu moottorirata sijaitsisi kantatien 69 ja Peltokankaantien välisessä avoimessa maastossa noin 1,5 kilometrin päässä Konneveden kunnan keskustaajamasta. Alue on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan haja-asutusaluetta. Peltokankaantien ja sen sivuteiden varressa on asutusta, josta osa sijaitsee rata-alueen läheisyydessä. Muutoksenhakijoista A:n asuinkiinteistö sijaitsee noin 150 metrin ja B:n asuinkiinteistö noin 200 metrin etäisyydellä suunnitellun moottoriradan pohjoisreunasta.

Ajotoiminnasta aiheutuva melu on häiritsevää ja toiminnan luonteesta johtuen vaihtelevaa. Tämän vuoksi kysymyksessä olevan radan meluhaittoja arvioitaessa on otettava huomioon ajomelun ja muun toiminnan aiheuttaman melun keskiääni- eli ekvivalenttitason (L_Aeq) lisäksi ajomelusta aiheutuva enimmäismelu (_Amax).

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja hänen asiakumppaniensa ympäristölautakunnan päätöksestä tekemän valituksen johdosta muuttanut ympäristölautakunnan päätöksen lupamääräystä 5 siten, että radan toiminnasta ei saa aiheutua asuntoalueella keskiäänitasoltaan yli 55 dB:n eikä loma-asumiseen käytettävillä alueilla yli 45 dB:n(L_{Aeq, 07-22}) melutasoa. Ajotoiminnasta ei saa aiheutua enimmäistasoltaan yli 60 dB:n(L_Amax) melutasoa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa ulkona.

Luvan hakijan toimesta laadittujen meluselvitysten mukaan ainakin kuusi radan läheisyydessä sijaitsevaa asuinrakennusta tai niiden välittömään läheisyyteen kuuluvia alueita jäisi 60 dB:n maksimimelukäyrän sisään tai sen rajalle tilanteessa, jossa radalla olisi yli 10 moottoritilavuudeltaan 500 ccm:n motocrosspyörää ja jossa lupapäätöksessä edellytetty meluvalli olisi rakennettu.

Radan suunniteltu käyttötarkoitus moottoriurheilupainotteisen lukion harjoittelu- ja kilparatana ja ympäristölautakunnan päätökseen liitetyt lupamääräykset huomioon ottaen toiminta radalla voi olla koulun lukukausina miltei jokapäiväistä ja kestoltaan pitkäaikaista. Lisäksi rataa käyttäisivät ajoharjoittelupaikkanaan muut järjestäytyneet moottoriurheilun harrastajat ja radalla järjestettäisiin kilpailuja.

Asian käsittelyn yhteydessä on tullut ilmi, että moottoriradalle on Konneveden kunnan alueella muitakin mahdollisia sijoituspaikkoja, jotka tosin ovat etäämpänä lukion tiloista.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon radan etäisyys lähimmistä häiriintyvistä kohteista sekä sen sijainti asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan maaseutumaisessa ja muutoin rauhallisessa ympäristössä, haettu toiminta ei kysymyksessä olevassa paikassa ympäristölautakunnan päätöksellä asetettujen ja hallinto-oikeuden päätöksellä tarkistettujen lupamääräysten mukaisesti toteutettunakaan ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 ja 2 momenttiin, 42 §:n 1 momentin 1 ja 5 kohtaan sekä 43 §:n 1momentin 1 ja 5 kohtaan ja 3 momenttiin nähden täytä terveyshaitan ja lähimmissä häiriintyvissä kohteissa aiheutuvan kohtuuttoman rasituksen ehkäisemiseksi asetettavia vaatimuksia. Lupamääräysten edelleen tiukentaminen luvan edellytysten täyttämiseksi ei ilmeisesti olisi mahdollista hankkeen tarkoitusta ja luonnetta muuttamatta.

Koska kysymyksessä on uusi toiminta, jolle on, erityisesti kunnan ollessa luvan hakijana, mahdollista löytää muitakin sijoituspaikkoja, ei ympäristöluvan myöntämiselle haettuun paikkaan ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentti ja 2 momentin 1 ja 3 kohta sekä 42 §:n 2 momentti huomioon ottaen ole edellytyksiä. Tämän vuoksi Vaasan hallinto-oikeuden ja Konneveden ympäristölautakunnan päätökset on kumottava ja Konneveden kunnan hakemus hylättävä.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian laatuun ja tulkinnanvaraisuuteen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Juha Kämäri. Asian esittelijä Irene Mäenpää.