KHO:2005:14

Hallintoasia - Päätöksen valituskelpoisuus - Tupakointikielto - Vankiselli - Kunnan ilmoitus

Ympäristövalvontalautakunnan päätöksen mukaan vankilan ei voitu katsoa rikkoneen tupakkalaissa tarkoitetulla tavalla toistuvasti tai viranomaismääräyksiä laiminlyöden sanotun lain säännöksiä siten, että viralliselle syyttäjälle tehtävälle ilmoitukselle syytteen nostamiseksi olisi ollut perusteita. Lautakunnan päätös ei siitä huolimatta, että virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta teosta vain kunnan ilmoituksesta, ollut sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jolla saman lain 4 §:ssä tarkoitettu hallintoasia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Hallintolainkäyttölaki 4 ja 5 §
Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi 12 §, 14 § 4 mom., 17 § ja 32 § 3 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

A oli X:n kaupungille 20.6.2002 saapuneessa kirjeessä ilmoittanut, että hänet oli sijoitettu kaupungissa sijaitsevaan Y:n vankilaan tutkintavankina samaan selliin tupakoivan toisen vangin kanssa. A oli vaatinut X:n kaupunkia antamaan asiassa toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain (jäljempänä tupakkalaki) 32 §:n 3 momentissa tarkoitetun kunnan ilmoituksen viralliselle syyttäjälle.

X:n kaupunginkanslia on 3.7.2002 päivätyllä kirjeellä siirtänyt A:n vaatimuksen X:n kaupungin ympäristökeskuksessa käsiteltäväksi ja ilmoittanut siirrosta samana päivänä päivätyllä kirjeellä A:n asiamiehelle.

X:n kaupungin ympäristökeskus on 5.7.2002 päivätyllä kirjeellä varannut Y:n vankilan johtajalle tilaisuuden selvityksen esittämiseen siitä, mihin toimenpiteisiin asian johdosta on tarkoitus ryhtyä.

Y:n vankilan johtaja on 17.7.2002 päivätyssä kirjeessä ilmoittanut, että pääsääntöisesti vangit asuvat yhden hengen huoneissa, joissa saa tupakoida. Vankilan tilanahtauden vuoksi vankeja oli kuitenkin jouduttu asuttamaan kaksittain selleihin. Kerrosvartijoiden selvityksen mukaan A asui mielellään yhdessä maanmiehensä kanssa silloin, kun siihen sallittiin mahdollisuus vankilan vakavan ylimajoitustilanteen vuoksi. Ylimajoitustilanteen helpotuttua oli 30.6.2002 asutettu normaalisti yksin. A ei ollut pyytänyt vartijoilta oikeutta asua sellissä, jossa ei saa tupakoida. Jos vangit tätä toivovat, se on vankilassa järjestetty.

A on antanut vankilan johtajan selityksen johdosta vastaselityksen.

X:n ympäristövalvontalautakunta on päätöksellään 29.10.2002 päättänyt, ettei se tee A:n vaatimaa ilmoitusta viralliselle syyttäjälle syytetoimenpiteitä varten, koska sisätilan haltijalle eli Y:n vankilalle ei ennen asiakirjoissa esille tuodun tilanteen raukeamista ollut annettu tupakkalain 17 §:n mukaisia määräyksiä tilanteen korjaamiseksi. Näin ollen sisätilan haltija ei ollut laiminlyönyt velvollisuuksiaan tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetulla ja syyttäjälle tehtävää ilmoitusta edellyttävällä tavalla.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on valittanut X:n ympäristövalvontalautakunnan päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että lautakunnan päätös kumotaan ja asia palautetaan takaisin lautakunnalle, jonka on tehtävä tupakkalain tarkoittama ilmoitus viralliselle syyttäjälle. Lisäksi A on vaatinut, että päätöksen tehnyt viranomainen velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa laillisine viivästykorkoineen.

X:n ympäristövalvontalautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on ensisijaisesti esittänyt, että valitus hylättäisiin perusteettomana. Toissijaisesti lautakunta on pyytänyt, että koska asiassa ei ole ilmennyt uusia asiaan vaikuttavia seikkoja, hallinto-oikeus palauttamatta asiaa lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi tekee itse asiaa koskevan mahdollisen uuden päätöksen.

Lautakunnan mukaan ei voida katsoa, että Y:n vankila olisi tupakkalain tarkoittamalla tavalla toistuvasti tai viranomaismääräyksiä laiminlyöden rikkonut sanotun lain säännöksiä siten, että viralliselle syyttäjälle tehtävälle ilmoitukselle syytteen nostamiseksi olisi perusteita. Viranomaisen toiminta asiassa huomioon ottaen perusteita oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle ei ole.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ympäristövalvontalautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Päätöksensä perusteluissa hallinto-oikeus on lausunut, että tupakkalain 17 §:n mukaan kunnan tulee muun ohella omasta aloitteestaan ja tehtyjen ilmoitusten perusteella valvoa tupakointikieltojen ja -rajoitusten noudattamista toimialueellaan. Jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan säännösten vastaista toimintaa, kunnan tulee kieltää säännösten vastainen toiminta sekä asettaa määräaika, jonka kuluessa tällainen toiminta on lopetettava. Jollei korjausta ole tapahtunut asetetussa määräajassa taikka jos kiellossa mainittua säännösten vastaista menettelyä on jatkettu tai jos se on uudistettu asetetun määräajan jälkeen, kunnan on ilmoitettava säädetyissä tapauksissa asiasta viralliselle syyttäjälle. Tupakkalain 32 §:n 2 momentin mukaan tupakkalain 12 §:n 1-4 kohdassa tarkoitetun yleisen kulkuneuvon, sisätilan tai ulkoalueen haltija tai heidän edustajansa taikka yleisen tilaisuuden järjestäjä, joka toistuvasti sallii tupakoinnin sisätilassa tai ulkoalueella, jossa se on kiellettyä, taikka laiminlyö asetetussa määräajassa suorittaa kunnan antamissa ohjeissa edellytetyt toimenpiteet tupakansavun kulkeutumisen estämiseksi niihin sisätiloihin, joissa tupakointi on kielletty, on, jollei laiminlyöntiä voida pitää vähäisenä, tuomittava tupakkalain suojaamistoimenpiteiden laiminlyönnistä sakkoon. Virallinen syyttäjä saa tupakkalain 32 §:n 3 momentin mukaan nostaa syytteen 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta teosta vain kunnan ilmoituksesta.

Y:n vankilalle ei ole annettu tupakkalain 17 §:n mukaista kieltoa tai asetettu velvoitetta kieltää tupakkalain mukainen toiminta eikä sen voida siten katsoa laiminlyöneen velvollisuuksiaan sillä tavoin, että X:n ympäristövalvontalautakunnan olisi tullut tehdä asiasta ilmoitus viralliselle syyttäjälle.

Ympäristövalvontalautakunnan päätöstä ei ole syytä valituksen johdosta muuttaa.

Z:n oikeusaputoimisto on 23.12.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 8.11.2002 lukien ilman perusomavastuuosuutta sekä määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen oikeustieteen kandidaatti B:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan ympäristövalvontalautakunnalle, jonka on tehtävä tupakkalain 32 §:n 3 momentin tarkoittama ilmoitus viralliselle syyttäjälle.

Kysymyksessä on tupakkalain 32 §:n 2 momentissa mainittu tilanne, jossa tupakointi toistuvasti sallitaan sisätilassa, jossa se on kiellettyä. Laiminlyönti suorittaa kunnan edellyttämät toimenpiteet annetussa määräajassa mainitaan rikoksen toisena toteutumismuotona. Nämä toimenpiteet koskevat tupakansavun kulkeutumisen estämistä sisätiloihin, joissa tupakointi on kielletty. A ja ongelman aiheuttanut vanki olivat asuttaneet samaa sisätilaa, eikä kysymys siis ole tupakansavun kulkeutumisesta.

Selliä, jossa A tupakoimattomana oleskeli, on pidettävä tupakkalain 12 §:n 2 kohdassa mainittuna julkisen laitoksen asiakkaille varattuna sisätilana, jossa tupakointi on kielletty. Tällaisessa tilassa tapahtunutta, viikkojen ajan jatkunutta tupakointia ei ole X:n kaupungin tai Y:n vankilan taholta pyrittykään kiistämään. Kunnan ilmoitusta, josta tupakkalain 32 §:n 3 momentissa mainitaan, ei ole sidottu tupakkalain 17 §:n mukaiseen kunnan valvontavelvollisuuden toteuttamiseen.

Kun vankilan johto tietoisena A:n 12.6.2002 esittämästä vaatimuksesta tilasta, jossa ei saa tupakoida, säilytti häntä väkisin tupakoivan vangin kanssa samassa tilassa, ei asiaa voida ohittaa tapahtuneella tavalla.

Syyttäjän määräämässä poliisitutkinnassa voidaan selvittää tefaxin saapuminen Y:n vankilaan 12.6.2002, kuulla asiassa lukuisia henkilöitä ja näin todentaa räikeä tupakkalain rikkominen.

B on esittänyt yhteensä 102,48 euron palkkiolaskun A:n avustamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

X:n ympäristölautakunta on antanut selityksen valituksen johdosta. Lautakunta on katsonut, ettei valituksessa ole tuotu esille mitään sellaista uutta, mikä ei ole ollut ympäristölautakunnan tiedossa asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa ja minkä johdosta hallinto-oikeuden päätöstä olisi aihetta muuttaa.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poistetaan, A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus jätetään tutkimatta ja X:n ympäristövalvontalautakunnan päätökseen liitetty valitusosoitus poistetaan.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

X:n ympäristövalvontalautakunta tupakkalain 14 §:n 4 momentissa tarkoitettuna kunnan viranomaisena on päätöksellään 29.10.2002 päättänyt olla tekemättä A:n vaatimaa ilmoitusta viralliselle syyttäjälle syytetoimenpiteitä varten, koska Y:n vankilalle ei ennen asiakirjoissa esille tuodun tilanteen raukeamista eli A:n tupakoivan sellitoverin siirtämistä asumaan toiseen selliin 30.6.2002 ollut annettu tupakkalain 17 §:n mukaisia määräyksiä tilanteen korjaamiseksi. Näin ollen Y:n vankila ei lautakunnan päätöksen mukaan ollut laiminlyönyt velvollisuuksiaan tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetulla ja syyttäjälle tehtävää ilmoitusta edellyttävällä tavalla.

Lautakunnan päätös olla tekemättä ilmoitusta viralliselle syyttäjälle ei siitä huolimatta, että virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta teosta vain kunnan ilmoituksesta, ole sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jolla saman lain 4 §:ssä tarkoitettu hallintoasia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Tupakkalain 14 §:n 4 momentissa tarkoitetun kunnan viranomaisen toimivallasta hallintopakkoasiassa säädetään tupakkalaissa erikseen. Helsingin hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut ottaa tutkittavakseen A:n valitusta lautakunnan päätöksestä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden asiassa antama päätös on kumottava ja poistettava ja A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus jätettävä tutkimatta ja lautakunnan päätökseen liitetty valitusosoitus poistettava.

Avustajan palkkio

Korkein hallinto-oikeus määrää oikeustieteen kandidaatti B:lle valtion varoista maksettavaksi oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena yhden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona 84 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää 18,48 euron arvonlisäveron, muodostuu siten 102,48 euroa. Määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Irma Telivuo ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.