KHO:2005:16

Kalatalousvelvoite - Istutussuunnitelma - Kalatalousvelvoitteen lopullinen sisältö - Päätöksen valituskelpoisuus - Toimivaltainen viranomainen - Kalatalousviranomainen - Ympäristölupavirasto - Vesitalousasia

Voimassa olevassa vesivoimalaitosten lupapäätöksessä vesilain 2 luvun 22 §:n nojalla asetettua kalanistutusvelvoitetta koskevassa lupaehdossa oli velvoitteen tarkempaa sisältöä koskeva suunnitelma määrätty kalatalousviranomaisena toimivan maa- ja metsätalousministeriön määrävuosin hyväksyttäväksi. Istutuksia koskevan suunnitelman lopullinen sisältö ei erimielisyyden ilmetessä kuulunut kalatalousviranomaisen päätettäväksi, vaan velvoitetta koskevat erimielisyydet oli lupapäätöksen ehdon sanamuodosta riippumatta tarvittaessa mahdollista saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston käsiteltäväksi vesilain mukaisessa järjestyksessä. Korkein hallinto-oikeus, johon yksi kalastusalue ja kaksi kalastuskuntaa yhdessä olivat valittaneet ministeriön päätöksestä vaatien päätöksen kumoamista, poisti ministeriön päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jätti valituksen tutkimatta.

Vesilaki 2 luku 22 §, 14 luku 1 §, 14 luku, 16 luku ja 17 luku

Ks. myös KHO:2004:98 ja KHO 17.2.2005 T 299.

Kort referat på svenska

Päätökset, joihin maa- ja metsätalousministeriön valituksenalainen päätös perustuu

Pohjois-Suomen vesioikeuden 31.12.1979 antamassa kalakannan säilyttämistä tarkoittavien velvoitteiden määräämistä Iijoen Raasakan, Kierikin, Maalismaan, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten rakentamista koskevassa päätöksessä n:o 85/79/I, sellaisena kuin se on korkeimman hallinto-oikeuden 23.10.1980 antamalla päätöksellä taltionumero 5203 muutettuna, on Pohjolan Voima Oy:lle vesilain 2 luvun 22 §:n nojalla asetettu kalanistutusvelvoitteet.

Lupaehdon 1 mukaan Pohjolan Voima Oy:n on Iijoen merellisen vaikutusalueen kalakannan säilyttämiseksi istutettava mereen Iijoen suualueella vuosittain kolmen vuoden keskiarvona laskettuna 310 000 vaellusikäistä, vähintään 14 senttimetrin pituista lohen poikasta ja 28 000 vaellusikäistä, vähintään 18 senttimetrin pituista meritaimenen poikasta sekä 1 200 000 yksikesäistä vaellussiian poikasta.

Lupaehdon 2 mukaan yhtiön on vuosittain kolmen vuoden keskiarvona laskettuna istutettava sille Iijoen Raasakan voimalaitoksen yläpuoliselle vesistöalueen osalle, jolle Pohjois-Suomen vesioikeuden 31.12.1979 antamassa päätöksessä n:o 84/79/I on katsottu voimalaitosten rakentamisesta aiheutuneen vaellussiian menetystä, 20 000 vaellusikäistä, vähintään 20 senttimetrin pituista sisävesiin soveltuvan lohensukuisen kalan poikasta ja 650 000 yksikesäisen sisävesisiian poikasta.

Lupaehdon 3 mukaan nahkiaiskannan säilyttämiseksi yhtiön tulee siirtää vuosittain 60 000 nahkiaista sopiville, maa- ja metsätalousministeriön hyväksymille alueille Raasakan voimalaitoksen yläpuoliseen Iijokeen ja sen sivujokiin.

Lupaehdon 4 mukaan istutustoimenpiteet on suoritettava maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmasta on ennen sen hyväksymistä kuultava niitä kalastuskuntia, joiden etua tai oikeutta toimenpiteet koskevat. Mikäli istutuksiin käytetään muualla kuin Iijoen vesistöalueella kasvatettuja poikasia, suunnitelman tulee sisältää tarpeelliset toimenpiteet, joilla riittävän tehokkaasti varmistetaan istukkaiden leimautuminen Iijoen veteen. Istutustoimenpiteet on suoritettava täysimääräisinä ensimmäisen kerran vuonna 1983 alkavana kolmivuotiskautena, lohen osalta kuitenkin vuonna 1984 alkavana kolmivuotiskautena.

Päätöksen lupaehto 5 kuuluu seuraavasti:

"Yhtiön on tarkkailtava istutustoimenpiteitä maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Tarkkailuun yhtiö on velvollinen käyttämään yhteensä enintään sataviisikymmentätuhatta (150 000) markkaa vuodessa.

Kalakannan hoito- ja tarkkailusuunnitelmat on esitettävä hyvissä ajoin ennen istutusten aloittamista maa- ja metsätalousministeriön hyväksyttäväksi. Mikäli ministeriö ei hyväksy suunnitelmia, yhtiön on saatettava asia tältä osin erikseen vesioikeuden ratkaistavaksi.

Tarkkailutuloksista yhtiön on annettava vuosittain tieto maa- ja metsätalousministeriölle ja pyydettäessä niille kalastuskunnille, joiden etua istutustoimenpiteet saattavat koskea. Mikäli tarkkailun tulokset tai istutustoimenpiteistä muutoin saatavat kokemukset antavat siihen aihetta, voidaan tässä päätöksessä määrättyä istutusvelvoitetta ja edellä mainittua hoitosuunnitelmaa muuttaa istutettavien kalalajien tai niiden koon ja määrän suhteen yhtiön ja ministeriön keskenään sopimalla tavalla, kuitenkin niin, ettei velvoitteiden rahallinen arvo siitä heikkene. Samoin voidaan tarkkailusuunnitelmaa myöhemmin muuttaa, mikäli se toimenpiteiden jatkuessa osoittautuu tarkoituksenmukaiseksi. Ennen kuin muutoksista sovitaan, niistä on kuultava niitä kalastuskuntia, joiden hallinnassa olevia vesialueita hoitotoimenpiteet koskevat. Mikäli muutoksista ei yhtiön ja ministeriön kesken päästä yksimielisyyteen, voidaan asia saattaa erikseen vesioikeuden ratkaistavaksi.

Kalakannan hoitosuunnitelman hyväksymistä tai muuttamista sekä istutusvelvoitteen edellä tarkoitettua muuttamista koskevan asian voi asianomainen kalastuskunta, milloin katsoo sen kalavesien hoidon kannalta tarpeelliseksi, saattaa hakemuksella vesioikeuden ratkaistavaksi.

Edellä mainittuihin hoito- ja tarkkailutoimenpiteisiin on ryhdyttävä ja niitä on jatkettava yhtiön laatimien tämän lupaehtojen 5) kohdan toisessa kappaleessa tarkoitettujen suunnitelmien mukaisesti, kunnes suunnitelmille on saatu maa- ja metsätalousministeriön hyväksyminen, taikka, jos asia on saatettu vesioikeuden käsiteltäväksi, vesioikeus on asian ratkaissut."

Vesioikeuden sijaan on 1.3.2000 tullut ympäristölupavirasto.

Käsittely maa- ja metsätalousministeriössä

PVO-Vesivoima Oy on 30.1.2004 päivätyllä hakemuksella viitaten korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 23.10.1980 taltionumero 5203 lähettänyt Voimalohi Oy:ssä laaditun Iijoen kalanistutussuunnitelman vuosille 2004-2006 kalatalousviranomaiselle lupapäätöksen edellyttämiä toimenpiteitä varten ja esittänyt, että maa- ja metsätalousministeriö hyväksyisi istutussuunnitelman noudatettavaksi.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on 13.2.2004 päivätyllä kirjeellä pyytänyt suunnitelmasta lausunnon velvoitealueen osakaskunnilta, Metsähallitukselta ja Keski-Perämeren kalastusalueelta.

Metsähallitus, Keski-Perämeren kalastusalue, Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat, Aitto-ojan kalaveden osakaskunta ja Ala-Kollajan osakaskunta ovat antaneet suunnitelman johdosta lausuntonsa.

Voimalohi Oy on PVO-Vesivoima Oy:n puolesta 26.3.2004 toimittanut kalanhoitosuunnitelmaan planktonsiian ja kirjolohen istutuksia koskevan tarkennuksen.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut asiassa lausunnon, jossa se on esittänyt suunnitelmaan tehtäväksi eräitä muutoksia.

Maa- ja metsätalousministeriön päätös

Maa- ja metsätalousministeriö on päätöksellään hyväksynyt Iijoen voimalaitosten kalanistutusvelvoitteiden toteuttamissuunnitelman vuosille 2004-2006 jäljempänä mainituin ehdoin. Siian osalta suunnitelma on hyväksytty kuitenkin vain vuodeksi 2004.

Ministeriön päätöksessä olevat ehdot:

Yksikesäisten siianpoikasten kokotavoitteena on keskimitaltaan vähintään 10 senttimetrin pituinen istukas. Vaellussiikaistutuksista noin puolet tulee toteuttaa niin sanottuna kesäsiikana edellyttäen, että vastakuoriutuneita poikasia saadaan riittävästi. Lisäksi siikaistutukset tulee tehdä mahdollisuuksien mukaan syyskuun loppuun mennessä.

Suunnitelman muutoksessa esitetyt siikaistutukset voidaan toteuttaa niin, että Koiti-, Jongun- ja Rytinkijärven istutusmäärä kuhunkin on 10 000 ja Jokijärveen 15 000 istukasta vuodessa.

Suunnitelman muutoksessa esitetyt kirjolohi-istutukset hyväksytään toteutettaviksi. Kirjolohen käyttöä Iijoen rakentamattoman osan velvoitteena ei kuitenkaan ole syytä lisätä, eikä muita vaihtoja kirjoloheksi saa suunnitelmakaudella tehdä ilman eri hyväksyntää.

Ministeriö edellyttää samalla, että vuosien 2005 ja 2006 siianistutusvelvoitteiden toteuttamisohjelma otetaan erillistarkasteluun ja valmistellaan kuluvan vuoden aikana yhteistyössä asianosaisten kesken.

Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö valvoo kalanhoitovelvoitteiden toteutumista ja toteuttamissuunnitelmaan liittyvien toimenpiteiden suorittamista. Jokaisesta suunnitelman mukaisesta istutuksesta on hyvissä ajoin ilmoitettava kalatalousyksikölle. Kalatalousviranomaisille ja heidän valtuuttamilleen valvontahenkilöille tulee antaa kaikki velvoiteistutuksen toteuttamisen valvontaan liittyvät tarpeelliset tiedot ja heidän mahdollisesti tarvitsemansa näytteet. Myös istutusalueena olevilla vesillä toimiville osakaskunnille ja asianomaiselle kalastusalueelle tulee etukäteen ilmoittaa istutusajankohdat ja -paikat.

Nyt hyväksyttyjen velvoiteistutusten toimintasuunnitelman mukaisista istutuksista on aina täytettävä asianmukaisesti istutusvuonna käytössä oleva istutuspöytäkirjalomake, joita on kalatalousyksiköissä saatavilla. Istutuspöytäkirjat tulee lähettää kalatalousyksikölle. Samoin toteuttamissuunnitelmiin esitettävät muutosehdotukset, mahdollisen istutusvajeen hoitamista koskeva suunnitelma sekä lupaehdoissa mahdollisesti määritellyt vuosittaiset ilmoitukset, raportit ynnä muut on lähetettävä vuosittain marraskuun loppuun mennessä kalatalousyksikölle.

Päätöksensä perusteluissa ministeriö on lausunut, että esitetty suunnitelma on hyväksytty lupapäätöksen nojalla. Istutussuunnitelmaa on muutettu aiempaan nähden jossain määrin lähinnä siikaistukkaiden koon, kannan ja istutusajankohdan suhteen. Muutokset perustuvat istutusten tuloksellisuuden parantamisessa tapahtuneeseen viimeaikaiseen kehitykseen. Vesioikeuden päätöksen mukaan, mikäli tarkkailun tulokset tai istutustoimenpiteistä muutoin saatavat kokemukset antavat aihetta, voidaan määrättyä istutusvelvoitetta ja hoitosuunnitelmaa muuttaa istutettavien kalalajien tai niiden koon ja määrän suhteen yhtiön ja ministeriön keskenään sopimalla tavalla, kuitenkin niin, ettei velvoitteiden rahallinen arvo siitä heikkene. Ennen kuin muutoksista sovitaan, niistä on kuultava niitä kalastuskuntia, joiden hallinnassa olevia vesialueita hoitotoimenpiteet koskevat.

Päätöksen perusteena olevina oikeusohjeina ministeriö on maininnut vesilain 2 luvun 22 §:n (553/1994) sekä Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen 31.12.1979 n:o 85/79/I ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 23.10.1980 taltionumero 5203.

Päätökseen on liitetty valitusosoitus, jonka mukaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Keski-Perämeren kalastusalue, Etelä-Iin kalastuskunta ja Pohjois-Iin kalastuskunta ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että maa- ja metsätalousministeriön päätös kumotaan ja poistetaan asiassa tapahtuneiden menettelyvirheiden takia ja että asia palautetaan maa- ja metsätalousministeriöön asian laillista käsittelyä varten.

Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että maa- ja metsätalousministeriön päätöstä muutetaan siikaistukkaita koskevilta osin siten, että siikaistutuksiin tulee käyttää keskimäärin 12 senttimetriä pitkiä ja keskimäärin 11 grammaa painavia istukkaita siten, että vähintään puolet istukkaista tulee istuttaa ennen syyskuun 15. päivää ja loppuosa istutuksista syyskuun loppuun mennessä, ja että maa- ja metsätalousministeriön päätökseen lisätään määräys, jolla kielletään istutettavien lohien niin sanottu rasvaeväleikkaus eli istutettavien kalojen rasvaevän poistaminen ennen istutusta.

Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että maa- ja metsätalousministeriö velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut asiassa yhteensä 1 200 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteluina vaatimuksilleen valittajat ovat lausuneet muun muassa, että hallintolain 34 §:n nojalla asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Nyt vireillä olevassa asiassa hakija on tarkentanut suunnitelmaa 26.3.2004 päivätyllä kirjeellään, ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus on esittänyt 5.5.2004 päivätyssä lausunnossaan suunnitelmaa muutettavaksi tietyiltä osin siianpoikasten koon, kannan (kesäsiika), istutuspaikkojen ja istutusajankohdan suhteen sekä kirjolohi-istutusten osalta.

Molemmat edellä mainitut asiakirjat ovat mitä ilmeisimmin sellaisia, ettäne ovat vaikuttaneet asian ratkaisuun, ja täysin ilmeistä on ainakin se, että ne hallintolain 34 §:n tavalla ovat saattaneet vaikuttaa asian ratkaisuun. Tästä huolimatta asianosaisia ei ole kuultu edellä mainituista 26.3.2004 ja 5.5.2004 päivätyistä selvityksistä.

Asiassa tapahtuneen kuulemisvirheen takia maa- ja metsätalousministeriön valituksenalainen päätös tulee kumota ja poistaa ja asia tulee palauttaa ministeriölle asianosaisten laillista kuulemista varten.

Keski-Perämeren kalastusalue ja sen asiakumppanit ovat täydentäneet valitustaan tänne 8.7.2004 saapuneella kirjeellä.

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut lausunnon valituksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Maa- ja metsätalousministeriön päätökseen liitetty valitusosoitus poistetaan ja valitus jätetään tutkimatta.

Perustelut

Pohjois-Suomen vesioikeus on 31.12.1979 antamassaan kalakannan säilyttämistä tarkoittavien velvoitteiden määräämistä Iijoen Raasakan, Kierikin, Maalismaan, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitosten rakentamista koskevassa päätöksessä n:o 85/79/I, jota korkein hallinto-oikeus on 23.10.1980 antamallaan päätöksellä taltionumero 5203 muuttanut, asettanut Pohjolan Voima Oy:lle päätöksestä ilmenevien kalalajien sekä nahkiaisen istutusvelvoitteet.

Päätöksen lupaehdon 4 mukaan istutustoimenpiteet on suoritettava maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän suunnitelman mukaisesti. Suunnitelmasta on ennen sen hyväksymistä kuultava niitä kalastuskuntia, joiden etua tai oikeutta toimenpiteet koskevat.

Päätöksen lupaehdon 5 toisen kappaleen mukaan kalakannan hoito- ja tarkkailusuunnitelmat on esitettävä hyvissä ajoin ennen istutusten aloittamista maa- ja metsätalousministeriön hyväksyttäväksi. Mikäli ministeriö ei hyväksy suunnitelmia, yhtiön on saatettava asia tältä osin erikseen vesioikeuden ratkaistavaksi.

Viimeksi mainitun lupaehdon 5 neljännen kappaleen mukaan asianomainen kalastuskunta voi saattaa hakemuksella kalakannan hoitosuunnitelman hyväksymistä tai muuttamista sekä istutusvelvoitteen edellä tarkoitettua muuttamista koskevan asian vesioikeuden, nykyään ympäristölupaviraston, ratkaistavaksi, milloin kalastuskunta katsoo sen kalavesien hoidon kannalta tarpeelliseksi.

Kysymys on vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n 1 momentin nojalla määrätyistä kalanistutusvelvoitteista, jotka toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän kalakannan suojaamista vesistössä koskevan suunnitelman mukaisesti. Sanottu 22 §, sellaisena kuin se on laeissa 553/1994 ja 88/2000, kuuluu seuraavasti:

Jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Jos kysymyksessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, ympäristölupaviraston on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä. Sama on voimassa kalastuslaissa (286/1982) tarkoitetusta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta.

Jos 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (kalatalousmaksu) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Ympäristölupavirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä.

Ympäristölupavirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Laki 553/1994 tuli voimaan 1.8.1994. Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan vesilain 2 luvun 22 §:ää sovelletaan lain 553/1994 voimaan tultua myös aikaisemmin annettuihin päätöksiin taikka niissä asetettujen velvollisuuksien muuttamiseen tai tarkistamiseen. Lailla 88/2000 pykälään tehdyt muutokset koskevat vesioikeuden tehtävien siirtymistä ympäristölupavirastolle.

Maa- ja metsätalousministeriön tai työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousviranomaisena tekemä päätös vesilain mukaisen luvan lupamääräyksessä vesilain 2 luvun 22 §:n tai sitä vastaavan aikaisemman säännöksen nojalla asetetun kalatalousvelvoitteen toteuttamisen tarkemmasta sisällöstä tulee kysymykseen vain, jos lupamääräyksessä näin on määrätty, ja vain siltä osin kuin näin on määrätty. Velvoite on tällaisessakin tapauksessa kokonaisuudessaan osa itse lupaa. Kalatalousviranomaisen päätös, joka merkitsee luvan täsmentämistä lupamääräyksessä avoimeksi jätetyiltä osin lupamääräyksen kulloinkin voimassa olevaa sisältöä noudattaen, ei siten ole sellainen luvasta erillinen, itsenäinen hallintopäätös, johon voitaisiin hakea muutosta hallintolainkäyttölain mukaisesti.

Asiat, joissa on sovellettava vesilain säännöksiä, ovat vesilain 14 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vesitalousasioita. Vesitalousasioita käsittelevät pykälän 2 momentin mukaan ympäristölupavirasto tai muut momentissa mainitut viranomaiset, jollei jonkin asian osalta muuta ole säädetty. Vesilain mukaisia kalatalousvelvoitteita koskevista asioista ei ole säädetty erikseen. Vesilain mukaisia lupa-asioita ja lupaa muutoin koskevien asioiden käsittelystä säädetään vesilain 14 ja 16 luvuissa ja niitä koskevasta muutoksenhausta vesilain 17 luvussa. Ympäristölupavirastolla on vesilain 2 luvun 22 §:n 4 momentissa säädetyin edellytyksin toimivalta muuttaa kalatalousvelvoitetta koskevaa lupaehtoa kalatalousviranomaisen ehkä tekemien toteuttamisratkaisujen estämättä.

Kalatalousvelvoitteen lopullinen sisältö ei erimielisyyden ilmetessä näin ollen kuulu kalatalousviranomaisten päätettäväksi, vaan velvoitetta koskevat erimielisyydet on lupaehdon sanamuodosta riippumatta tarvittaessa mahdollista saattaa hakemuksella ympäristölupaviraston käsiteltäväksi vesilain mukaisessa järjestyksessä. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa voimassa olevan lupaehdon 5 toisen, kolmannen ja neljännen kappaleen sanamuoto johtaa samaan tulokseen.

Edellä mainituilla perusteilla Iijoen voimalaitosten kalanistutusvelvoitteiden toteuttamissuunnitelman sisältö ei kuulu maa- ja metsätalousministeriön lopullisesti päätettäväksi, vaan velvoitetta koskevat erimielisyydet tulee saattaa hakemuksella Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston käsiteltäväksi vesilain mukaisesti.

Tämän vuoksi maa- ja metsätalousministeriön päätöksestä on poistettava valitusosoitus ja valitus on jätettävä tutkimatta.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, valittajille ei määrätä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Irma Telivuo ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.