22.03.2005/642

Hallintoriita-asia - Kuntien välinen kustannusriita - Elatustuki - Perusteeton etu - Kotikunnan muuttuminen

Hallinto-oikeus oli Kemin kaupungin hakemuksesta velvoittanut Oulun kaupungin korvaamaan Kemin kaupungille sen A:lle ajalta 1.3.2002-31.8.2003 maksamat elatustuet 2126,70 euroa. Päätöksen perustelujen mukaan A:n ja hänen lapsensa kotipaikka oli 1.3.2002 lähtien ollut Oulun kaupunki. Elatusturvalaissa ei ole säännöksiä kunnan oikeudesta saada korvauksia toiselta kunnalta silloin, kun se on maksanut elatustukea muulle kuin omalle asukkaalleen. Oulun kaupungilla on kuitenkin ollut elatusturvalain 3 §:n 2 momentin mukaisesti erityinen velvollisuus elatustuen maksamiseen 1.3.2002 alkaen. Tähän velvollisuuteen ei vaikuta elatusturva-asetuksen 4 §:n 1 momentin mukainen elatustuen nostajan ilmoittamisvelvollisuus lapsen kotikunnan muuttumisesta. Kemin kaupunki on kustantanut elatustuet ajalta 1.3.2002-31.8.2003, koska sillä ei ollut tietoa A:n ja hänen lapsensa kotikunnan muutoksesta. Näissä olosuhteissa kustannusvastuun jättäminen Kemin kaupungin kannettavaksi olisi kohtuutonta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkäsi Kemin kaupungin hakemuksen. Päätöksen perustelujen mukaan elatusturvalaissa ei ole säädetty kunnan oikeudesta saada maksamastaan elatustuesta korvausta toiselta kunnalta silloin, kun kun se on maksanut elatustukea muulle kuin omalle asukkaalleen. Elatustuen maksamisesta aiheutuneita kustannuksia koskevissa kuntien välisissä riidoissa voi korvausvelvollisuus kuitenkin eräissä tapauksissa syntyä perusteettoman edun palautusta koskevien periaatteiden perusteella. Perusteetonta etua koskevat periaatteet voivat tulla sovellettaviksi erityisesti tapauksissa, joissa kustannusvastuun jättäminen palvelun järjestäneen kunnan kannettavaksi on asian laatu huomioon ottaen ilmeisen kohtuutonta.

Kemin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta oli maksanut B:n huoltajalle A:lle elatustukea ajalta, jolloin lapsen kotikunta oli ollut Oulun kaupunki. Se, että Kemin kaupunki oli kotikunnan muuttumisesta huolimatta jatkanut elatustuen maksamista, oli asiakirjojen mukaan johtunut siitä, että elatustuen saaja oli laiminlyönyt elatusturva-asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa lapsen kotikunnan muuttumisesta. Kuntien keskinäistä kustannusriitaa ei kuitenkaan voitu ratkaista yksinomaan tällä perusteella, ottaen huomioon, ettei Oulun kaupungilla, toisin kuin Kemin kaupungilla, ollut ollut käytännössä mahdollisuutta oman seurannan perusteella havaita maksuvelvollisuuden siirtymistä. Tämän vuoksi ja kun kysymys lisäksi on ollut sentyyppisestä saatavasta, jonka kunta takautumisoikeutensa perusteella voi mahdollisesti saada perityksi elatusvelvolliselta, kustannusvastuun jättäminen Kemin kaupungin kannettavaksi ei ollut ilmeisen kohtuutonta.

Ks. myös KHO 22.03.2005 T 637 ja 643.

Elatusturvalaki 1 § 1 mom. ja 3 §
Elatusturva-asetus 4 §
Kotikuntalaki 2 § 1 mom.
Sosiaalihuoltolaki 17 § 2 mom. ja 51 §

På svenska