KHO:2005:32

Psykiatrinen sairaalahoito - Alaikäinen - Mielenterveydenhäiriö - Touretten syndrooma

Kun kysymys on alaikäisestä, vakavana mielenterveyden häiriönä pidetään sellaista häiriötä, joka vakavasti vaarantaa nuoren kasvua ja kehitystä. Touretten syndroomaa, johon liittyi voimakasta ahdistuneisuutta ja runsaasti ongelmia niin koulussa kuin kotonakin, oli pidettävä tällaisena häiriönä.

Mielenterveyslaki 8 § 1 ja 2 mom. ja 11 § 3 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) lasten ja nuorten sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava erikoislääkäri oli 12.9.2003 tekemällään päätöksellä mielenterveyslain 8 ja 11 §:n nojalla määrännyt 12.4.1990 syntyneen A:n hänen tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon.

Päätös on mielenterveyslain 11 §:n 3 momentin nojalla alistettu Helsingin hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut erikoislääkärin päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

A:n terveydentilan ja siihen liittyvien olosuhteiden arvioimiseksi hallinto-oikeuden käytettävissä on ollut muun ohella tarkkailulähete, tarkkailulausunto ja hoitoonmääräämispäätös. Asiakirjojen perusteella on kokonaisarviona katsottava, että A on silloin, kun erikoislääkäri on tehnyt kysymyksessä olevan päätöksen, ollut vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olisi olennaisesti pahentanut hänen sairauttaan sekä vakavasti vaarantanut hänen terveyttään. Muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi. Edellytykset psykiatriseen sairaalahoitoon määräämiselle tahdosta riippumatta ovat näin ollen olleet olemassa.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina maininnut mielenterveyslain 8 §:n 2 momentin sekä 11 §:n 3 momentin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B on A:n vanhempana tekemässään valituksessa vaatinut, että hallinto-oikeuden ja erikoislääkärin päätökset kumotaan, koska edellytyksiä hoitoonmääräämispäätökselle ei ollut. Muut mielenterveyspalvelut olisivat soveltuneet käytettäviksi. Touretten syndrooma ja siihen liittyvä pakko-oireilu ja ahdistus eivät ole mielisairautta. A ei ollut missään vaiheessa vaarallinen itselleen tai muille.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian vastaava ylilääkäri, erikoislääkäri ja sairaalalääkäri ovat antaneet valituksen johdosta lausunnot.

B ja A ovat antaneet vastaselityksen.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut asiasta lausuntonsa, jossa se on viitaten mielenterveyslain 8 §:n 1 ja 2 momenttiin esittänyt käsityksenään, että A:lla on ollut sellainen vakava mielenterveyden häiriö, jota mielenterveyslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan alaikäisen vakavalla mielenterveydenhäiriöllä. On ilmeistä, että A:n nuoruusiän normaali kasvu ja kehitys ovat olleet uhattuina ilman asianmukaista hoitoa ja aktiivista puuttumista tilanteeseen. A:lla on todettu Touretten syndrooma sekä siihen liittyen voimakasta ahdistuneisuutta ja runsaasti ongelmia niin koulussa kuin kotonakin. Oireet ja ongelmat olivat pahentuneet ennen sairaalaan lähettämistä, mistä syystä A oli käynyt useita kertoja päivystysluonteisesti äitinsä kanssa Lasten ja nuorten sairaalan päivystyspoliklinikalla. Avohoidon keinot eivät ole riittäneet turvaamaan mahdollisimman häiriötöntä kasvua ja kehitystä.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on todennut, että A:n hoidossa on toimittu asianmukaisesti, kun hänet on määrätty tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon alaikäisen vakavan mielenterveydenhäiriön perusteella.

B ja A ovat antaneet Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa he uudistavat aikaisemmin esittämänsä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin mukaan henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos hänen todetaan olevan mielisairas, jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta, ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

Mielenterveyslain 8 §:n 2 momentin mukaan alaikäinen voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon myös, jos hän on vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kun kysymys on alaikäisestä, vakavana mielenterveydenhäiriönä on pidettävä sellaista häiriötä, joka vakavasti vaarantaa nuoren kasvua ja kehitystä.

A on kärsinyt sellaisesta vakavasta mielenterveyden häiriöstä, jota mielenterveyslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan alaikäisen vakavalla mielenterveydenhäiriöllä. A:n normaali kasvu ja kehitys ovat olleet uhattuina ilman asianmukaista hoitoa ja aktiivista puuttumista tilanteeseen. A:lla on todettu Touretten syndrooma sekä siihen liittyen voimakasta ahdistuneisuutta ja runsaasti ongelmia niin koulussa kuin kotonakin. Oireet ja ongelmat olivat pahentuneet sairaalaan lähettämisen edellä, mistä syystä A oli käynyt useita kertoja päivystysluonteisesti äitinsä kanssa Lasten ja nuorten sairaalan päivystyspoliklinikalla. Avohoidon keinot eivät hänen osaltaan riittäneet turvaamaan mahdollisimman häiriötöntä kasvua ja kehitystä.

Näillä perusteilla ja kun A:n hoitoon määräämisen perusteeksi esitetyn hoidontarpeen osalta otetaan huomioon asiassa saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Jukka Mattila ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Marja Ihto.