KHO:2006:36

Varallisuusverotus - Suomessa yleisesti verovelvollinen henkilö - Varojen arvostaminen - Osakkeen verotusarvo ja matemaattinen arvo - Ruotsalaisen osakeyhtiön osakkeet - Euroopan yhteisön perustamissopimus

Suomessa yleisesti verovelvollinen henkilö omisti Ruotsissa kotipaikan omaavan osakeyhtiön osakkeita, joiden osuus yhtiön osakepääomasta ja äänivallasta oli 27,2 prosenttia. Kun otettiin huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta koskeva 43 artikla ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskeva 56 artikla, tuli varallisuusverolain 27 §:n säännöstä muun kuin julkisesti noteeratun osakkeen verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemisesta soveltaa myös tuon ruotsalaisen osakeyhtiön osakkeisiin. Ennakkoratkaisu. Verovuodet 2004 ja 2005.

Euroopan yhteisön perustamissopimus 43 ja 56 artikla
Varallisuusverolaki 2 § 1 mom. 1 kohta, 11 § ja 27 § 1-6 mom.

Kort referat på svenska

Ennakkoratkaisuhakemus

Hakemuksessaan keskusverolautakunnalle A on pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, sovelletaanko hänen varallisuusverotuksissaan verovuosina 2004 ja 2005 hänen omistamiinsa ruotsalaisen B AB:n osakkeisiin varallisuusverolain 27 §:ää, kun eurooppavero-oikeuden asettamat vaatimukset otetaan huomioon.

A on Suomen kansalainen ja hänen kotipaikkansa on Maarianhamina. A omistaa 272 kappaletta B AB:n osaketta, jotka vastaavat 27,2 prosenttia yhtiön koko osakepääomasta ja äänivallasta.

B AB on verotuksellisesti Ruotsissa asuva vuonna 1960 Ruotsin osakeyhtiölainsäädännön mukaisessa järjestyksessä perustettu osakeyhtiö, jonka osakepääoma on 100 000 Ruotsin kruunua ja kotipaikka Uppsala. Yhtiön nykyinen toiminimi on rekisteröity 9.12.1987.

B AB:n toimialana on lääketeollinen tutkimustoiminta. Yhtiön nykyinen liiketoiminta sai alkunsa varsinaisesti vuonna 1999. Tällöin yhtiö laati patenttihakemuksia sen omiin keksintöihin. Oman tutkimustoiminnan lisäksi yhtiö suorittaa sopimusperusteista tutkimustoimintaa lääkeyritysten puolesta ja niiden lukuun.

Yhtiön palveluksessa on kaksi työntekijää. Ulkopuolisten työntekijöiden lisäksi yhtiön osakkaat suorittavat tutkimustoimintaa yhtiön lukuun. Yhtiön tilikausi on 1.1.-31.12. Lääkeyrityksille suoritettavan tutkimustoiminnan arvo vuonna 2003 oli yli 25 miljoonaa ja vuonna 2002 yli 10 miljoonaa Ruotsin kruunua. Viimeksi vahvistetun tilinpäätöksen mukainen tulos oli 8,5 miljoonaa kruunua.

Varallisuusverolakia sovelletaan verovuoden päättyessä Suomessa asuneen henkilön täällä ja muualla oleviin varoihin. Verotettavan varallisuuden määrä saadaan, kun veronalaisista varoista tehdään varallisuusverolaissa säädetyt vähennykset.

Varallisuusverolain 9 §:n mukaan veronalaisiksi varoiksi katsotaan verovelvollisella verovuoden päättyessä oleva rahanarvoinen omaisuus. Lain arvostamista koskevan 11 §:n mukaisen pääsäännön nojalla veronalaisiin varoihin kuuluva varallisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä se oli. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

Tiettyjen arvopapereiden verotusarvoista säädetään tarkemmin varallisuusverolain 26 ja 27 §:ssä. Varallisuusverolain 26 §:ää sovelletaan muun ohessa julkisesti noteerattujen arvopapereiden verotusarvon määrittämisessä. Sen mukaan julkisesti noteeratun arvopaperin verotusarvo on tietyin poikkeuksin 70 prosenttia osakkeen käyvästä arvosta. Lain 26 §:n huojennussäännöstä sovelletaan kaikkiin - ei ainoastaan kotimaisiin - julkisesti noteerattuihin osakkeisiin.

Varallisuusverolain 27 §:n mukaan - julkista ja asunto-osakeyhtiötä lukuun ottamatta - muun kotimaisen osakeyhtiön osakkeen verotusarvo lasketaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella, jakamalla nettovarallisuuden määrä ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä.

Kotimaisen osakeyhtiön verotusarvon vuosittaiselle nousulle on myös asetettu enimmäismäärä. Varallisuusverolain 27 §:n 3 momentin mukaan verovuoden verotusarvo ei saa nousta yli 50 prosenttia edellisen vuoden verotusarvosta.

Lain 27 §:n tarkoitus on huojentaa kotimaisten osakkeiden varallisuusverotusarvoa lain 11 §:n mukaisen käyvän arvon mukaisesta arvosta. Tämä tulee selkeästi esille 27 §:n 4 momentista: jos nettovarallisuuden perusteella lasketun kotimaisen osakkeen verotusarvo on (poikkeuksellisesti) osakkeen todennäköistä luovutushintaa suurempi, verotusarvoksi katsotaan osakkeen todennäköinen luovutushinta.

Varallisuusverolain 27 §:n 6 momentissa olevan niin sanotun perheyhtiöhuojennuksen mukaan, jos luonnollinen henkilö joko yksin tai tiettyjen perheenjäsentensä kanssa omistaa vähintään 10 prosenttia varallisuusverolain 27 §:ssä tarkoitetun elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeista, henkilön veronalaisiksi varoiksi katsotaan vain 30 prosenttia osakkeen verotusarvosta.

Edellä selostetun perusteella - julkista ja asunto-osakeyhtiötä lukuun ottamatta - muun kotimaisen osakeyhtiön osakkeen verotusarvoa ei pääsääntöisesti lasketa varallisuusverolain 11 §:n tarkoittaman todennäköisen luovutushinnan perusteella vaan 27 §:n mukaisten huojennussäännösten perusteella. Tällöin laskennan perustana käytetään yhtiön substanssiarvoa ottaen huomioon 4 momentin mukainen leikkurisääntö. Niin sanotun perheyhtiöhuojennuksen nojalla vähintään 10 prosentin osakeomistuksen kotimaisessa elinkeinotoimintaa harjoittavassa yhtiössä omistavan henkilön veronalaisiksi varoiksi luetaan nettovarallisuuden perusteella lasketusta verotusarvosta ainoastaan 30 prosenttia.

Toisin kuin varallisuusverolain 26 §:ää lain 27 §:ää sovelletaan sanamuodon mukaisesti ainoastaan kotimaisen osakeyhtiön osakkeen verotusarvon laskentaan. Näin ollen A:n omistamat ruotsalaisen B AB:n osakkeet tulisi lähtökohtaisesti arvostaa varallisuusverolain 11 §:n mukaisen pääsäännön nojalla siihen käypään arvoon, joka niillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa.

A on heinäkuussa 2004 myynyt täysin ulkopuoliselle taholle 18 kappaletta B AB:n osaketta hintaan 300 000 Ruotsin kruunua osakkeelta. Jos B AB:n osakkeet arvostettaisiin A:n varallisuusverotuksessa tästä transaktiosta johdettuun käypään arvoon, tulisi yhden osakkeen varallisuusverotusarvoksi 300 000 kruunua. Tämä poikkeaa huomattavasti siitä A:n varallisuusverotuksessa sovellettavasta verotusarvosta, joka osakkeilla olisi siinä tapauksessa, että B AB olisi kotimainen yhtiö.

Jos edellä olevaan todennäköiseen luovutushintaan perustuvaa varallisuusverotusarvoa verrataan siihen potentiaaliseen tilanteeseen, että A omistaisi saman määrän vastaavanlaisia osakkeita vastaavanlaisesta kotimaisesta osakeyhtiöstä, määriteltäisiin hänen varallisuusverotuksessaan sovellettava osakkeiden verotusarvo huomattavasti edullisemmin perustein. Tämä johtuisi siitä, että kotimaisen yhtiön osakkeiden varallisuusverotusarvoa määriteltäessä sovellettaisiin varallisuusverolain 27 §:ää.

B AB:n 31.12.2003 laaditun tilinpäätöksen mukainen nettovarallisuus on 13 876 336 kruunua. Tämän mukaan laskettuna yhden osakkeen varallisuusverolain 27 §:n mukainen verotusarvo olisi 13 876 kruunua. Jo näin laskettuna ero todennäköisen luovutusarvon mukaan laskettuun verotusarvoon on huomattava.

A:n varallisuusverotuksessa osakkeiden verotusarvoa vuodelle 2004 määriteltäessä kotimaisen yhtiön osakkeiden osalta sovellettavaksi tulisivat kuitenkin vielä niin varallisuusverolain 27 §:n 3 momentin kuin 27 §:n 6 momentin säännökset. Ensimmäisen säännöksen mukaan osakkeiden verotusarvo ei voi nousta yli 50 prosenttia edellisen vuoden verotusarvosta. Pykälän 6 momentin mukaan A olisi oikeutettu niin sanottuun perheyhtiöhuojennukseen.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei ole nimenomaisesti välitöntä verotusta koskevia artikloja. Perustamissopimuksen yleissäännökset soveltuvat kuitenkin myös verotukseen ja ne on siten otettava huomioon niin jäsenvaltioiden lainsäädännössä kuin myös viranomaisten ja tuomioistuimen toiminnassa.

Perustamissopimuksen yleisen syrjintäkieltoartiklan (artikla 12) mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä. Tämän lisäksi erityiset syrjintäkieltoartiklat turvaavat työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, vapaata sijoittautumisoikeutta, palvelujen vapaata tarjontaa sekä pääomien vapaata liikkuvuutta. Syrjintäkieltoartiklojen nojalla kiellettyä on paitsi suora myös epäsuora, esimerkiksi asuinpaikkaan perustuva syrjintä. Syrjintäkieltoartikloja täydentää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä luotu yleinen kielto asettaa rajoituksia ja esteitä neljän perusvapauden toteutumiselle. Verotuksen kannalta rajoituskielto merkitsee sitä, ettei Suomi saa ilman hyväksyttävää perustetta soveltaa toisessa jäsenvaltiossa asuvaan yhtiöön sijoituksen tekevän verovelvollisen osalta sellaista verolainsäädäntöä, joka rajoittaa hänen haluaan tai mahdollisuuksiaan nauttia sisämarkkinoiden eduista. Tämä tulee esille muun ohessa siten, ettei puheena olevaa sijoittajaa voida asettaa varallisuusverotuksessa tai toisesta jäsenvaltiosta saatujen osinkojen verokohtelun osalta huonompaan asemaan kuin hän olisi, jos sijoitus olisi tehty kotimaisiin osakkeisiin (esimerkiksi tapaus Manninen C-319/02).

Perustamissopimuksen yleisen syrjintäkieltoartiklan sijasta nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa sovellettavaksi tulee vapaan sijoittautumisoikeuden takaava 43 artikla tai pääomien vapaan liikkuvuuden takaava 56 artikla.

Artiklan 43 mukaan ovat kiellettyjä rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle. Artikla 56 taas asettaa jäsenvaltioille kiellon soveltaa rajoittavia tai estäviä vero-oikeudellisia säännöksiä pääomien vapaan liikkuvuuden osalta. Puheena oleva artikla saavuttaa tavoitteensa sillä, että se kieltää kaikki suorat ja epäsuorat sekä todelliset tai potentiaaliset pääomien/maksujen liikkuvuutta koskevat rajoitukset.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että sijoittautumisoikeutta koskevaa 43 artiklaa sovelletaan suhteessa 56 artiklaan ensisijaisesti silloin, jos verovelvollinen harjoittaa osakkeenomistuksensa nojalla merkittävää yrittäjällistä vaikutusvaltaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yrityksessä omistaen tämän yhtiön osakkeista huomattavan osan. Pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan 56 artiklan soveltamiselle ei taas ole olemassa mitään erityistä kynnystä. Näin ollen se kattaa muun ohessa sellaiset tapaukset, joissa on kyse portfoliosijoituksista.

Koska A on tehdessään sijoituksen ruotsalaisen B AB:n osakkeisiin harjoittanut perustamissopimuksen sijoittautumisoikeuden tai pääomien vapaan liikkuvuuden mukaisia oikeuksiaan, kieltävät molemmat näistä määräyksistä nyt kysymyksessä olevan tyyppiset rajoittavat kansalliset verosäännökset. Asian lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä sillä, kumpaa perustamissopimuksen artikloista asiassa sovelletaan.

Kun arvioidaan varallisuusverolain 27 §:n eurooppavero-oikeuden mukaisuutta, tulee edellä esitetyn lisäksi ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tapauksessa Baars C-251/98 antama ennakkoratkaisu.

Alankomaissa Suomen varallisuusverolain 27 §:ää vastaava varallisuusverohuojennus annettiin vastaavalla tavalla vain yleisesti verovelvollisen henkilön omistaman alankomaisen osakeyhtiön osakkeista, mikäli tämä oli suoraan tai välillisesti omistanut joko itse tai yhdessä puolison tai tiettyjen sukulaisten kanssa huomattavan osan kohdeyhtiön osakkeista. Osuutta pidettiin huomattavana, mikäli osakkeet edustivat kolmasosaa osakkeista, joka vastaa suurempaa osuutta kuin seitsemän prosentin osuutta maksetusta osakepääomasta.

Puheena olevassa tapauksessa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi Alankomaiden varallisuusverolain huojennussäännöksen olevan ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa. Tuomioistuin piti tällaista verovelvollisten (verovelvollisen, joka sijoittaa kotimaisiin osakkeisiin, verrattuna verovelvolliseen, joka on sijoittanut ulkomaisiin osakkeisiin) erilaista kohtelua perustamissopimuksen 43 artiklan vastaisena, eikä katsonut, että sitä voitaisiin puolustaa Alankomaiden hallituksen esittämällä oikeuttamisperusteella (verojärjestelmän sisäinen koherenssi).

Kyseisen päätöksen perusteella myös suomalaisessa oikeuskirjallisuudessa on nostettu esiin se seikka, että voimassa oleva kotimainen varallisuusverolain 27 § on eurooppavero-oikeuden vastainen.

Keskusverolautakunnan päätös

Ennakkoratkaisu: A:n varallisuusverotuksessa sovelletaan hänen omistamiinsa ruotsalaisen B AB:n osakkeisiin varallisuusverolain 27 §:ää vuosilta 2004 ja 2005 toimitettavissa verotuksissa.

Perustelut: Varallisuusverolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan velvollinen suorittamaan veroa varallisuuden perusteella on verovuoden päättyessä Suomessa asunut henkilö täällä ja muualla olevista varoistaan (yleinen verovelvollisuus).

Varallisuusverolain 11 §:n mukaan varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

Varallisuusverolain 27 §:ssä on säädetty siitä, miten muun kuin julkisesti noteeratun osakkeen verotusarvo ja matemaattinen arvo lasketaan. Sanotun pykälän 1 momentin mukaan kotimaisen osakeyhtiön osakkeen, 26 §:n 1 momentissa ja 28 §:ssä tarkoitettuja osakkeita lukuun ottamatta, verotusarvo ja matemaattinen arvo lasketaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella säännöksessä tarkemmin säädetyllä tavalla.

Pykälän 6 momentin (924/1996) mukaan kotimaisen kuolinpesän tai luonnollisen henkilön, joka yksin tai yhdessä puolisonsa, vanhempansa, lapsensa tai lapsen rintaperillisen kanssa omistaa vähintään 10 prosenttia tässä pykälässä tarkoitetun elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeista, veronalaisiksi varoiksi katsotaan 30 prosenttia osakkeen verotusarvosta.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 artiklan mukaan kiellettyjä ovat rajoitukset, jotka koskevat jäsenvaltion kansalaisen vapautta sijoittautua toisen jäsenvaltion alueelle.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 56 artiklan mukaan kiellettyjä ovat kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä taikka jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

Varallisuusverolain 27 § koskee sanamuotonsa mukaisesti kotimaisen osakeyhtiön osakkeita. Kun otetaan huomioon edellä mainitut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 56 artiklat, voidaan varallisuusverolain 27 §:ssä säädettyjen verotusarvon laskemista koskevien periaatteiden katsoa soveltuvan myös muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa kotipaikan omaavien, vastaavien yhtiöiden osakkeisiin.

A on Suomessa yleisesti verovelvollinen. A:n omistamat osakkeet vastaavat 27,2 prosenttia Ruotsissa kotipaikan omaavan, liiketoimintaa harjoittavan B AB:n osakepääomasta. A:n omistamiin osakkeisiin tulee edellä esitetyillä perusteilla varallisuusverotuksessa soveltaa varallisuusverolain 27 §:ssä säädettyjä verotusarvon ja matemaattisen arvon laskemista koskevia säännöksiä.

Sovelletut oikeusohjeet:
Euroopan yhteisön perustamissopimus 43 artikla ja 56 artikla
Varallisuusverolaki 2 § 1 momentti 1 kohta, 11 § ja 27 § 1-6 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veroasiamies on valituksessaan vaatinut keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun kumoamista ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että A:n varallisuusverotuksessa hänen omistamiinsa ruotsalaisen B AB:n osakkeisiin ei sovelleta varallisuusverolain 27 §:n säännöstä vaan varallisuusverolain 11 §:n säännöstä.

Varallisuusverolain 11 §:n mukaan varoihin kuuluva omaisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, joka sillä oli verovuoden päättyessä omistajan hallussa ja sillä paikalla, missä omaisuus oli. Käyvällä arvolla tarkoitetaan lainkohdan mukaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa.

Varallisuusverolakiin on otettu käytännön syistä tiettyjä kaavamaisia laskentaperusteita tiettyjen varallisuuserien osalta. Nämä kaavamaiset laskentaperusteet ovat siinä suhteessa toissijaisia, että jos verovelvollinen osoittaa kaavamaisen laskentatavan johtavan käyvän arvon ylittävään arvoon, sovelletaan käypää arvoa.

Varallisuusverolain 27 §:n säännös koskee kotimaisen osakeyhtiön osakkeiden, 26 §:n 1 momentissa ja 28 §:ssä tarkoitettuja osakkeita lukuun ottamatta, verotusarvon ja matemaattisen arvon laskentaa. Tämä laskenta tapahtuu käytännössä yhtiön verotuksen yhdessä.

Tuloverolain 33 a §:n mukaan julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Tuloverolain 33 b §:n 1 momentin mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa osakkeiden varallisuusverolaissa tarkoitetulle matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa, osingoista 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Tuloverolain 33 b §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.

Tuloverolain 33 c § koskee ulkomaiselta yhteisöltä saatua osinkoa. Pykälän 1 momentin mukaan ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on veronalaista tuloa siten kuin 33 a ja 33 b §:ssä säädetään, jos 1) yhteisö on Euroopan yhteisöjen neuvoston eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä antaman direktiivin (90/435/ETY) 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö tai 2) yhteisön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhteisön jakamaan osinkoon. Tuloverolain 33 c §:n 2 momentin mukaan muulta kuin 1 momentissa tarkoitetulta ulkomaiselta yhteisöltä saatu osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa. Tuloverolain 33 c §:n 3 momentin mukaan ulkomaisen yhtiön osakkeiden 33 b §:n 1 momentissa tarkoitettu vuotuinen tuotto lasketaan varallisuusverolaissa tarkoitetulla tavalla lasketusta osakkeiden käyvästä arvosta osingon jakovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä.

Tuloverolain muuttamisesta 30.7.2004 annetun lain (716/2004) voimaantulosäännöksen mukaan sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa. Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien saamista osingoista on kuitenkin veronalaista 57 prosenttia ja verovapaata 43 prosenttia vuodelta 2005 toimitettavassa verotuksessa.

Tuloverolain muuttamisesta annetulla lailla kumotun tuloverolain 42 §:n 1 momentin mukaan vastaavasti muusta yhtiöstä kuin pörssiyhtiöstä saatu osinko ja siihen liittyvä yhtiöveron hyvitys katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa osakkeiden varallisuusverolaissa tarkoitetulle matemaattiselle arvolle laskettua 13,5 prosentin vuotuista tuottoa. Tämän lainkohdan mukaan ulkomaisen yhtiön ja varallisuusverolain 26 §:n 1 momentissa tarkoitetun muun kuin pörssiyhtiön osakkeille maksetun osingon pääomatulo-osuus lasketaan kuitenkin varallisuusverolaissa tarkoitetulla tavalla lasketusta osakkeiden käyvästä arvosta osingon jakovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä.

Tuloverolain 33 c §:stä voidaan siis päätellä, että ulkomaisen yhtiön verotusarvoa määrättäessä ei ole katsottu tässä varsin tuoreessa lainmuutoksessakaan sovellettavan varallisuusverolain 27 §:n säännöstä vaan nimenomaan varallisuusverolain 11 §:n säännöstä. Laki on annettu muun muassa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun C-251/98 (Baars) jälkeen.

Vapaata sijoittautumisoikeutta koskevan artiklan soveltuvuuden osalta on kiinnitettävä huomiota Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun Baars kohtaan 20, ratkaisun C-436/00 (X ja Y) kohtaan 37 ja ratkaisun C-268/03 (Jean-Claude De Baeck) kohtaan 25 eli siihen seikkaan, katsotaanko A:n omistusosuuden B AB:ssä antavan hänelle selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta sijoittautumisvapauden tarkoittamassa mielessä. Jos näin ei katsota, asiaa tarkastellaan pääomien vapaan liikkuvuuden näkökulmasta. Tämä ilmenee esimerkiksi ratkaisun C-268/03 (Jean-Claude De Baeck) kohdasta 13. Joka tapauksessa kun otetaan huomioon osakkeen verotusarvon ja osinkotulon verottamisen välillä vallitseva kiinteä yhteys, edellyttää verojärjestelmän johdonmukaisuus, että asiaa on tulkittava niin, että hakemuksessa tarkoitettuihin osakkeisiin ei sovelleta varallisuusverolain 27 §:n säännöstä vaan varallisuusverolain 11 §:n säännöstä.

A on vastineessaan esittämillään perusteilla vastustanut veroasiamiehen valituksen hyväksymistä. A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista keskusverolautakunnassa 5 555 eurolla lisättynä arvonlisäverolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 530 eurolla lisättynä arvonlisäverolla, molemmat korkolain mukaisine korkoineen.

Veroasiamies on antanut vastaselityksen.

Valtiovarainministeriö on asian johdosta pyydettynä lausuntonaan esittänyt seuraavaa.

Asiassa on kysymys siitä, onko Suomessa yleisesti verovelvollisen omistamat ruotsalaisen yhtiön osakkeet arvostettava tämän henkilön vuosien 2004 ja 2005 varallisuusverotuksessa kotimaisen osakeyhtiön osakkeiden arvostamista koskevan 27 §:n mukaiseen verotusarvoon vai sitä korkeampaan, varallisuusverolain 11 §:n varojen arvostamista koskevan pääsäännön mukaiseen käypään arvoon, kun otetaan huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen määräykset.

Keskusverolautakunta on antamassaan päätöksessä ottaen huomioon perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomanliikkeitä koskevat 43 ja 56 artiklat katsonut, että puheena olevat osakkeet on arvostettava varallisuusverotuksessa varallisuusverolain 27 §:n mukaisesti siitä huolimatta, että säännös sanamuotonsa mukaan koskee vain kotimaisen yhtiön osakkeen arvostamista. Keskusverolautakunta on siis asettanut ratkaisunsa perusteeksi näkemyksen siitä, että varallisuusverolaki on puheena olevassa suhteessa perustamissopimuksen vastainen. Päätöksen perusteluissa keskusverolautakunta viittaa myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tapauksessa Baars C-251/98 antamaan ennakkoratkaisuun.

Veroasiamies on valituksessaan viitannut tuloverolain 33 a-c §:n säännöksiin. Mainitun 33 c §:n 3 momentin mukaan ulkomaisen yhtiön osakkeiden vuotuinen tuotto lasketaan varallisuusverolaissa tarkoitetulla tavalla lasketusta osakkeiden käyvästä arvosta osingon jakovuotta edeltäneen vuoden päättyessä. Veroasiamies katsoo, että tästä voidaan päätellä, että ulkomaisen yhtiön verotusarvoa määrättäessä ei ole katsottu sovellettavan varallisuusverolain 27 §:n säännöstä vaan lain 11 §:n säännöstä. Veroasiamies toteaa myös, että laki on annettu tapauksessa Baars annetun ratkaisun jälkeen.

Valtiovarainministeriö katsoo, että varallisuusverolain 27 §:n säännöksen sisällöstä ei ole esitetty vallitsevan epäselvyyttä. Säännös koskee vain kotimaisen yhtiön osakkeita. Kysymys on siitä, ovatko Suomen varallisuusverolain säännökset, asettaessaan kotimaisen yhtiön osakkeet ulkomaisten yhtiöiden osakkeita edullisempaan asemaan osakkaan varallisuusverotuksessa, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen vastaiset. Jos näin katsotaan olevan, ministeriö pitää oikeana ratkaisua, jonka mukaan ulkomaisen yhtiön osakkeet arvostetaan 27 §:n mukaisesti.

Veroasiamiehen valituksesta ilmenevä näkemys, että ulkomaisen osakkeen varallisuusverotusarvon ja osakkeen tuottaman osingon pääomatulo-osuuden laskennan perusteena olevan arvon tulisi olla sama, on perusteltu. Näin säännöksiä laadittaessa on ajateltu.

On kuitenkin esitettävissä perusteita sen näkemyksen tueksi, että Suomessa verovelvollisen henkilön omistamien ulkomaisen yhtiön osakkeiden kotimaisen yhtiön osakkeista poikkeava varallisuusverokohtelu olisi pääomien vapaan liikkuvuuden ja/tai sijoittautumisoikeuden periaatteen vastaista.

On myös epäselvää, olisiko varallisuusverotuksen verotusarvon ja osinkotuloverotuksessa laskennan perusteena käytettävän arvon välillä sellainen välttämätön yhteys, että poikkeavaa verokohtelua voitaisiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa menestyksellisesti puolustaa verojärjestelmän johdonmukaisuusnäkökohdalla.

A on valtiovarainministeriön lausunnon johdosta antanut lisävastineen. Oikeudenkäyntikulujen määräksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa on esitetty 1 930 euroa lisättynä arvonlisäverolla.

Veroasiamies on valtiovarainministeriön lausunnon ja A lisävastineen johdosta antanut lisävastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Kun otetaan huomioon veroasiamiehen valituksessa esitetyt vaatimukset sekä keskusverolautakunnan päätös perusteluineen ja sovellettuine säännöksineen, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa keskusverolautakunnan päätöstä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää veroasiamiehen valituksen.

Kun otetaan huomioon keskusverolautakunnasta annetun lain 4 §:n 3 momentin ja hallintolain 64 §:n 1 momentin säännökset, korkein hallinto-oikeus hylkää A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen keskusverolautakunnan osalta lakiin perustumattomana.

Asian laatuun nähden ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään asian käsittelystä korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n hylkää A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen myös tältä osin.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Kari Honkala.