KHO:2006:46

Toimeentulotuki - Järjestämisvastuussa oleva kunta - Kehitysvammaisen erityishuolto - Terveydenhuoltomenot - Hammashoito

Kun kunta oli sijoittanut toimeentulotuen hakijan kehitysvammalain mukaisena erityishuoltona toisessa kunnassa sijaitsevaan erityishuoltopiirin omistamaan pienkotiin siten, että hän oleskeli siellä vakinaisesti, pienkodin sijaintikunta oli velvollinen myöntämään hakijalle toimeentulotukea. Sitä, oliko sijoittajakunnalla velvollisuus toimeentulotuesta annettuun lakiin nähden ensisijaisen lain nojalla järjestää hakijalle proteettinen hammashoito ja vastata hoidon kustannuksista taikka jättää perimättä tai alentaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua, ei päätöksellä voitu ratkaista.

Sosiaalihuoltolaki 13 § 1 mom. 2 kohta
Laki toimeentulotuesta 14 §
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 11 § (221/2003)

Kort referat på svenska

Asian käsittely Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnassa

Perniön sosiaali- ja terveyslautakunta on 8.5.2003 tekemällään päätöksellä pysyttänyt alaisensa viranhaltijan 1.4.2003 tekemän päätöksen, jolla X:n 24.3.2003 päiväämä hakemus toimeentulotuen saamisesta kustannusarvion mukaan 604,42 euroa maksavan hammasproteesin hankintaan oli hylätty, koska X:n kotikunta on Turku ja hän on Turun sijoittamana Perniössä sijaitsevassa kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä pientilakodissa. Toimeentulotuen antaminen kuuluu Turun kaupungille.

Asian käsittely Turun hallinto-oikeudessa

X on valittanut hallinto-oikeuteen. Valituksessa on vaadittu, ettäPerniön sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös kumotaan ja X:lle myönnetään toimeentulotuki. Turun kaupungin velvollisuus on ensisijaisesti huolehtia X:n toimeentulotukiasioista sen sijoitettua X:n erityishuoltopiirin asuntolaan. Mikäli Turun kaupungilla ei ole velvollisuutta toimeentulotuen myöntämiseen hammasproteesin hankintaan X:lle, Perniön on myönnettävä kysymyksessä oleva toimeentulotuki.

X on hakenut toimeentulotukea hammasproteesin hankintaan myös Turusta, mutta hakemus on hylätty.

Perniön sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon. X:n kotikunta on Turku. Tarvittavan terveydenhuollon järjestämiseen sisältyy proteettisen hammashoidon järjestäminen. X:n hammashoito on tapahtunut Perniön terveyskeskuksen hammashoitolassa. Hoidon alkaessa Perniön terveyskeskuksessa Turun kaupungin olisi pitänyt sopia Perniön terveyskeskuksen kanssa, että X:n hammashoidon kustannukset korvaa Turun kaupunki. Lautakunta on esittänyt valituksen hylkäämistä.

X on antanut vastaselityksen.

Turun hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on päätöksellään kumonnut Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on lausunut, että Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnalla on velvollisuus myöntää Perniössä vakinaisesti asuvalle X:lle toimeentulotukea, mikäli tuen saamisen muut edellytykset täyttyvät.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan on huolehdittava toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle. Toimeentulotuesta annetun lain mukaan toimeentulotuen myöntää hakemuksesta sen kunnan toimielin, jonka alueella henkilö vakinaisesti oleskelee.

X:n kotikunta on Turku. X asuu Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin avohuollon asuntolassa pientilakodissa Perniössä. X oleskelee toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla vakinaisesti Perniössä. Näissä oloissa velvollisuus myöntää toimeentulotukea kuuluu Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnalle, mikäli tuen myöntämisen edellytykset muuten ovat olemassa.

Hallinto-oikeus on päätöksessään sovellettuina lainkohtina viitannut sosiaalihuoltolain 13 §:ään ja toimeentulotuesta annetun lain 14 §:ään.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Perniön sosiaali- ja terveyslautakunta on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

Valituksessaan sosiaali- ja terveyslautakunta on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen saattamista voimaan.

Perniön kunnassa sijaitsee Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin omistama pienkoti. Pienkoti on kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettu asumisyksikkö, jossa annetaan erityishuoltopiirin alueella asuville henkilöille tuetun asumisen asumispalveluita. Kehitysvammaiset henkilöt eivät suoraan itse hakeudu asumisyksikköön, vaan kunkin henkilön kotikunta hakee harkintansa perusteella kunnassa asuvan kehitysvammaisen henkilön kyseiseen asumisyksikköön. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 1 luvun 2 § määrittää erityishuoltoon kuuluvat palvelut, jotka kehitysvammaisen henkilön sijoittajakunta maksaa.

Pienkodissa asuvan X:n kotikunta ja sijoittajakunta on Turun kaupunki. Hän on hakenut toimeentulotukea hammasproteesien hankintaan. Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnan käsityksen mukaan, mikäli X omasta aloitteestaan olisi muuttanut Perniön kuntaan ja olisi Perniön kunnan sijoittamana pienkodissa, olisi Perniön kunnalla asuinkuntana velvollisuus myöntää, mikäli toimeentulotuen myöntämisen edellytykset olisivat olemassa, hänelle toimeentulotukea. Sen sijaan, kun jokin kunta sijoittaa, ilman henkilön omaehtoista hakeutumista kuntaan erityishuoltoa tarvitsevan henkilön kunnassa sijaitsevaan laitokseen tai asumisyksikköön ja tässä tapauksessa Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin omistamaan kehitysvammaisille henkilöille tarkoitettuun asumisyksikköön, sijoittajakunta vastaa hänen sijoittamisestaan ja siitä aiheutuvista kustannuksista. Myös toimeentulotuen antamisvelvollisuus on sijoittajakunnalla. Turun kaupunki tulee velvoittaa maksamaan pienkotiin sijoittamansa X:n hammasproteesin laittamisesta aiheutuneet kustannukset.

Selitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

X ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

Sosiaali- ja terveysministeriön perhe- ja sosiaaliosasto on antanut 26.9.2005 päivätyn lausunnon, jonka mukaan hallinto-oikeuksien ratkaisukäytäntö ei ole yhtenäistä toimeentulotuen myöntämisvelvollisuutta koskevissa ratkaisuissa. Hallinto-oikeuksien päätöksissä asumispalveluyksikön sijaintikunnan on todettu olevan henkilön vakituisena oleskelukuntana velvollinen myöntämään toimeentulotukea. Toisaalta hallinto-oikeus on voinut todeta, että oleskelukunnan ei katsota muuttuvan toimeentulotukilaissa tarkoitetulla tavalla silloin kun henkilön sijoittaminen muun kunnan alueella sijaitsevaan hoitopaikkaan ei ole johtunut henkilön omista valinnoista. Tällöin toimeentulotuen myöntämisvelvollisuuden on katsottu säilyvän sijoittajakunnalla.

X:n kotikunta on Turku. Turun kaupunki on sijoittanut hänet kehitysvammalain mukaisena erityishuoltona Perniön kunnassa sijaitsevaan Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin omistamaan pienkotiin. Pienkoti on kehitysvammaisille tarkoitettu asumisyksikkö, jossa annetaan tuetun asumisen palveluita. X:n oleskelu Perniössä on tarkoitettu pitkäaikaiseksi ja siten toimeentulotukilaissa tarkoitetulla tavalla vakinaiseksi oleskeluksi.

Toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n mukaan Perniön kunta on X:n vakinaisena oleskelukuntana velvollinen myöntämään toimeentulotuen. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yksityiskohtaiset perustelut tukevat tätä tulkintaa.

Palveluyksikön sijaintikunnan velvoittaminen maksamaan toimeentulotukea yksikön asukkaille saattaa joissakin tapauksissa johtaa sijaintikunnan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Kustannukset kohdistuvat kuntiin, joiden asumispalvelu- ja muissa vastaavissa yksiköissä on paikkoja käytettäväksi ulkokuntalaisten tarpeisiin taikka joiden alueella sijaitsee paljon yksityisiä palvelujen tuottajia.

X ei käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon johdosta.

Perniön sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut selityksen. Turkulainen X asuu Perniössä Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin ylläpitämässä pienkodissa. Turun kaupungin sosiaalilautakunnan 7.5.2003 pidetyn kokouksen, § 482, pöytäkirjanotteessa todetaan hakijan olevan turkulainen, joka asuu Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin avohuollon asuntolassa pienkodissa. Hakija ei kuitenkaan ole pitkäaikaisessa laitoshoidossa, eikä asuntola myöskään ole yksityinen hoitokoti.

X on todennut 2.6.2003 antamassaan lausunnossa, että hänen omasta mielestään Turun kaupungin kuuluisi huolehtia myös näistä toimeentulotukiasioista sijoitettuaan hänet erityishuoltopiirin asuntolaan omien vastaavien resurssien puuttuessa.

X ei ole itsenäisesti hakeutunut Perniöön Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin ylläpitämään pienkotiin, vaan Turun kaupunki on sijoittanut X:n kyseiseen pienkotiin, koska Turun kaupunki on katsonut, että X ei tullut Turussa toimeen avohuollon toimenpitein eikä Turun kaupungilla ollut Turussa sopivaa asumisyksikköä. Turun kaupungin avohuollon toimenpiteet Turussa eivät ole olleet riittäviä.

X:lle on lähetetty tiedoksi Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnan selitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sosiaalihuoltolain (710/1982) 13 §:n 1 momentin 2 kohdan (1134/2002) mukaan sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunnan on huolehdittava sen sisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään toimeentulotuen antamisesta kunnassa oleskelevalle henkilölle.

Toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 14 §:n (923/2000) mukaan toimeentulotuen myöntää hakemuksesta sen kunnan toimielin, jonka alueella henkilö tai perhe vakinaisesti oleskelee. Jos henkilö tai perhe muutoin kuin satunnaisesti oleskelee useammassa kuin yhdessä kunnassa, toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella oleskelusta henkilön tai perheen menot johtuvat. Jos tuen tarve on kiireellinen, toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jossa perhe tai henkilö oleskelee hakemusta tehtäessä.

Hallituksen esityksessä laiksi toimeentulotuesta (HE 217/1997 vp) on 14 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu, että ehdotettu 14 § on luonteeltaan pääasiassa järjestämisvastuusäännös. Sillä ei ole tarkoitus muuttaa nykyisten järjestämisvastuuta koskevien säännösten sisältöä. Sosiaalihuoltolain 13 §:n mukaan toimeentulotukea annetaan kunnassa oleskeleville henkilöille. Ehdotetun 14 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen myöntää sen kunnan toimielin, jonka alueella henkilö tai perhe vakinaisesti oleskelee. Yleensä vakinaisen oleskelukunnan selvittäminen ei aiheuta ongelmia. Vakinainen oleskelukunta on yleensä se kunta, jossa henkilöllä tai perheellä on vakituinen asunto. Säännös merkitsee myös sitä, että oleskelukunta on määrättävä jokaiseen avunsaajaan nähden itsenäisesti. Perheenjäsenillä voi siten olla eri oleskelukuntia säännöksen tarkoittamassa mielessä.

Koska toimeentulotuen myöntäminen kuuluu vakinaiselle oleskelukunnalle, ei vastuuta yleensä perusta hyvin lyhytaikainen tai satunnainen oleskelu muussa kunnassa. Esimerkiksi satunnainen pistäytyminen toisessa kunnassa kuten lyhyehkö lomamatka tai vierailu tuttavaperheessä ei merkitse vielä sitä, että henkilön tai perheen vakinainen oleskelukunta olisi muuttunut. Tällöin velvollisuus järjestää tukea on edelleen varsinaisella oleskelukunnalla.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan X, joka on syntynyt vuonna 1962, on usean vuoden ajan asunut Perniön kunnassa sijaitsevassa Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin omistamassa pientilakodissa. Turun kaupunki on sijoittanut X:n kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain nojalla erityishuoltona kyseiseen pientilakotiin. X:n oleskelu Perniössä on tarkoitettu pitkäaikaiseksi. Pientilakoti on kehitysvammaisille tarkoitettu asumisyksikkö, jossa annetaan tuetun asumisen palveluja. X:n kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta on Turku.

X:llä on sanotussa pientilakodissa Perniön kunnan alueella vakituinen asunto. Perniön kuntaa on näin ollen pidettävä X:n vakinaisena oleskelukuntana toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

X on 24.3.2003 hakenut toimeentulotukea Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnan alaiselta viranhaltijalta kustannusarvion mukaan 604,42 euroa maksavan hammasproteesin hankintaan. Perniön sosiaali- ja terveyslautakunta on pitänyt voimassa alaisensa viranhaltijan päätöksen, jolla viranhaltija oli hylännyt hakemuksen, koska X:n kotikunta on Turku ja hän on Turun sijoittamana Perniössä sijaitsevassa kehitysvammaisten asumispalveluyksikössä pientilakodissa ja toimeentulotuen antaminen siten kuuluu Turun kaupungille.

Kun otetaan huomioon, että X on sanottuna aikana oleskellut vakinaisesti Perniön kunnan alueella, Perniön kunnan sosiaali- ja terveyslautakuntaa on pidettävä sinä toimielimenä, jonka velvollisuus on myöntää X:lle toimeentulotukea, mikäli X:n toimeentulotuen saamiseen edellytykset muutoin täyttyvät.

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Tällä päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista sitä, onko Turun kaupungilla kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) tai muun toimeentulotuesta annettuun lakiin nähden ensisijaisen lain nojalla velvollisuus järjestää X:lle proteettinen hammashoito ja vastata hoidon kustannuksista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:ää on muutettu 1.4.2003 voimaan tulleella lailla (221/2003). Muutetun säännöksen mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Säännöksen muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 49/2002 vp) liittyvän sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön (StVM 59/2002 vp) mukaan maksun alentamiseen tai sen perimättä jättämiseen olisi ehdoton velvoite laissa säädetyissä tilanteissa. Mietinnön mukaan toimeentulon edellytyksiin vaikuttavat muun muassa elinkustannukset, erityiset asumismenot ja sairauden aiheuttamat kustannukset. Lain voimaantulosäännöksen mukaan lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten nojalla määrätyt maksut tulee muuttaa siten, että ne tulevat voimaan lain mukaisina kolmen kuukauden kuluttua lain voimaantulosta. Tällä päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista sitä, onko Turun kaupungilla ollut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain nojalla velvollisuus olla perimättä tai alentaa X:n asiakasmaksuja. X:lle määrätyillä asiakasmaksuilla on vaikutusta X:n toimeentulotuen tarpeeseen ja Perniön kunnan velvollisuuteen myöntää X:lle toimeentulotukea.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että Perniön sosiaali- ja terveyslautakunnan valitus on hylättävä eikä hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.