KHO:2006:68

Purku - Ilmeisesti väärä lain soveltaminen - Valtionavustus - Investointiavustus - Työllisyys - Yritystuki - Elinkeinotoiminta - Valtiontuki - Täytäntöönpanokielto - Välitön vaikutus - Kylpylätoiminta

TE-keskus oli myöntänyt kaupungille työllisyysperusteista investointitukea hankkeeseen, jossa kaupunki ja elinkeinonharjoittajat perustivat yhdessä yhtiön, joka rakennutti elinkeinotoimintaan käytettävän kylpylän, monitoimihallin ja keilahallin muodostaman rakennuskokonaisuuden. TE-keskus oli soveltanut tukea myöntäessään vain julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain säännöksiä. Koska tuki oli myönnetty elinkeinotoimintaan, asiaa ratkaistaessa olisi tullut soveltaa edellä mainitun lain ohella yritystuen yleisistä ehdoista ja yritystoiminnan tukemisesta annettujen lakien säännöksiä. TE-keskuksen päätös perustui siten hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Suomen Euroopan unionin komissiolle yhteisöjen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan nojalla tekemät ilmoitukset edellä mainittuihin lakeihin perustuvista tukiohjelmista olivat koskeneet vain kansallisten lakien edellytykset täyttäviä tukia. Kun kyseessä olevaa valtiontukea ei ollut ilmoitettu komissiolle yksittäisenä tukena eikä komission arvioitavaksi siten ollut tullut se, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesti, TE-keskuksen päätös oli myös johtanut ilmeisesti väärään yhteisöjen perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan soveltamiseen.

Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 mom. 2 kohta
Valtionavustuslaki
Laki julkisesta työvoimapalvelusta 2 § 3 mom.
Laki yritystuen yleisistä ehdoista 1 §
Laki yritystoiminnan tukemisesta 4, 7 ja 8 §
Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 87 artikla 1 kohta ja 88 artikla 3 kohta

Kort referat på svenska

1. Päätös, jonka purkamista haetaan

Hämeenlinnan kaupunki/perustettava kiinteistöyhtiö (y-tunnus 0146921-4) on hakenut 20.3.2003 päivätyllä kirjelmällä työllisyysperusteista investointiavustusta hankkeeseen, jossa Hämeenlinnan kaupunki rakentaa yhteistyössä Restel Oy:n ja Dividum Oy:n kanssa Aulangon alueelle kuntoutus-, kongressi- ja vapaa-ajan kylpylän sekä monitoimihallin. Avustusta on haettu ajalle 1.8.2003 - 30.6.2005 yhteensä 3 300 000 euroa. Hankkeen kokonaiskustannusarvio on 17 500 000 euroa, josta rakennuskustannusten osuus on 14 000 000 euroa. Hakemukseen on liitetty hankesuunnitelma ja perustelumuistio.

Hämeen työvoima- ja elinkeinokeskus (jäljempänä TE-keskus) on 5.8.2003 tekemällään päätöksellä, jonka purkamista haetaan, myöntänyt Hämeenlinnan kaupungille/perustettavalle kiinteistöyhtiölle Aulangon vapaa-ajankeskuksen suunnittelu- ja rakentamiskustannuksiin työllisyysperusteista investointitukea 2 000 000 euroa ja varautunut myöntämään vuonna 2004 lisärahoitusta 1 300 000 euroa, siten kuin päätöksen kohdasta 4 ilmenee.

Hämeen TE-keskuksen päätöksen kohta 4. "Päätös" kuuluu seuraavasti:

Hankkeen hyväksyttävät rakentamisesta aiheutuvat hankesuunnitelman mukaiset arvonlisäverottomat kokonaiskustannukset ajalla 1.8.2003 - 31.12.2005 ovat enintään 14 000 000 euroa.

Hämeen TE-keskus on hyväksynyt avustushakemuksen seuraavasti:
1) hakijalle myönnetään työllisyysperusteista investointiavustusta 23,6 %, enintään 2 000 000 euroa, hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.
2) Hämeen TE -keskus varautuu myöntämään hankkeeseen vuonna 2004 työllisyysperusteista investointitukea 1 300 000 euroa edellyttäen, että
a) työministeriö osoittaa tarvittavan määrärahan TE-keskuksen käyttöön
b) hanke käynnistyy ja etenee suunnitellulla tavalla.

Hyväksyttävät kustannukset
Hyväksyttäviä kustannuksia ovat varsinaisesta rakennushankkeesta aiheutuneet kustannukset. Suunnittelukustannuksia voidaan hyväksyä enintään 1 400 000 euroa ja ne ovat voineet muodostua jo ennen hankkeen käynnistymistä.

Määräraha
Hämeen TE-keskus sitoo investointihankkeen rahoittamiseen vuoden 2003 myöntämisvaltuudesta talousarviomomentilta 34.06.64.1 (työllisyysperusteiset investointiavustukset) enintään 1 970 000 euroa ja vuoden 2001 talousarvion momentille 34.06.64.1 varatusta siirtomäärärahasta 30 000 euroa.

Maksusuunnitelma arvio: Mom. 34.06.64 käyttö:

Maksusuunnitelma-arvio

vuosi 2003 50 000 euroa

vuosi 2004 1 950 000 euroa

yhteensä 2 000 000 euroa

Perustelut
Hanke toteutetaan Hämeenlinnan kaupungissa, jossa 12 kuukauden takautuva työttömyysaste on ollut keskimäärin 11,1 prosenttia työvoimasta. Hakija on hakemuksessaan esittänyt hankkeelle seuraavat työllisyysvaikutukset:
– investoinnin rakennusaikaiset työllisyysvaikutukset: 356,5 henkilötyövuotta
– investoinnista johtuvat kasvusysäysvaikutukset: Hakijan Suomen Matkailun Kehitykseltä tilaaman selvityksen perusteella investoinnin aiheuttama matkailijamäärän kasvu ja siitä seuraava välitön matkailutulon kasvu aikaansaa jopa 372 henkilötyövuoden lisäyksen.

Investointiavustuksen myöntäminen työllisyysvaroista katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, koska työvoimaosastolla työllisyysvaikutusarviomallilla (TVA-malli) lasketut investoinnin rakennusaikaiset työllisyysvaikutukset ovat 33,6 henkilötyövuotta sekä investoinnin valmistumisen jälkeen pysyviä työpaikkoja syntyy 50. Hankkeella arvioidaan lisäksi olevan merkittäviä kasvusysäysvaikutuksia. Hanke parantaa alueella toimivien yritysten toiminta- ja työllistämisedellytyksiä ja kasvattaa mahdollisuuksia ympärivuotiseen matkailupalvelujen tarjontaan.

Sovellettuina oikeusohjeina TE-keskus on maininnut julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 3 momentin, eräiden työllisyysmäärärahojen käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 luvun, julkisen työvoimapalvelun toimeenpanosta annetun valtioneuvoston asetuksen ja valtionavustuslain.

2. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

2.1. Purkuhakemus

Työministeriö on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 31.12.2004 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että TE-keskuksen päätös puretaan ja avustuksen saaja velvoitetaan palauttamaan sille maksetut 30 000 euroa laillisine korkoineen. Lisäksi työministeriö on vaatinut, että purettavaksi haetun investointiavustuspäätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Hakemuksensa tueksi ministeriö on esittänyt seuraavaa:

Aulangon Kylpylä Oy:ssä, jonka lukuun Hämeenlinnan kaupunki on hakenut avustusta, on kolme osakasta. Yksi on Hämeenlinnan kaupunki 51 %:n omistusosuudella ja kaksi muuta, Rantasipi Oy (Restel Oy:n 100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö) ja Kiinteistö Oy Karlberg (Dividum Oy:n 100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö), ovat matkailualan yrityksiä, joilla on yhteensä 49 prosenttia yhtiön osakepääomasta. Rantasipi Oy:llä on omistamiseen liittyvän liiketoimintariskin lisäksi liiketoimintariski myös hankekokonaisuuteen liittyvän vapaa-ajankeskuksen ja monitoimihallin toiminnasta. Yritysten on katsottava olevan hankkeessa mukana matkailualan elinkeinonharjoittajina liiketoiminnallisten tavoitteittensa mukaisesti. Edellä sanotun perusteella hanketta on pidettävä matkailualan yritystoimintaa koskevana hankkeena. Hämeen TE-keskuksen hankkeeseen myöntämä tuki täyttää myös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan määritelmän valtiontuesta.

Yleiset säännökset työllisyysmäärärahoista myönnettävistä ja osoitettavista määrärahoista ovat julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 3 momentissa. Työllisyysperusteisten investointiavustusten osalta tarkemmat säännökset ovat eräiden työllisyysmäärärahojen käytöstä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1345/2002). Asetuksen mukaan työvoimaviranomainen voi myöntää investointiin työllisyysmäärärahoista haetun valtionavun joko suoraan hakijalle tai osoittaa valtionavun myöntämistä varten tarvittavat työllisyysmäärärahat toiselle valtion viranomaiselle (investointiavustus). Työvoimaviranomainen osoittaa valtionavun myöntämiseen tarvittavan määrärahan toiselle viranomaiselle (valtionapuviranomainen) silloin, kun tämä erityissäännösten nojalla myöntää valtionavun sen hakijalle. Muissa tapauksissa työvoimaviranomainen myöntää työllisyysperusteisen investointiavustuksen suoraan hakijalle.

Työllisyysperusteinen investointiavustus täydentää pääsääntöisesti muita valtion investointiavustusjärjestelmiä. Työllisyysperusteisten määrärahojen käyttö ja myöntäminen investointihankkeisiin perustuu hankkeen työllisyysvaikutuksiin. Tuki voidaan myöntää itsenäisenä tukena suoraan hakijalle vain, jos ei ole erityissäännöksiä, joiden nojalla avustuksen myöntäminen ja myöntämisedellytysten harkinta kuuluu toiselle viranomaiselle. Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain (1068/2000) säännökset ovat eräiden työllisyysmäärärahojen käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja erityissäännöksiä.

Koska investointihankkeen luonteesta johtuen myönnetty investointiavustus kohdistuu elinkeinotoimintaan, Hämeen TE-keskuksen olisi tullut ottaa avustuksen myöntämisedellytyksiä arvioitaessa lähtökohdaksi yritystoiminnan tukemisesta annettu laki ja sitä koskevat alemman asteiset säännökset ja määräykset. Kun näin ei ole menetelty, huomiotta on jäänyt myös se, että hanke ei ole Euroopan komission hyväksymien tukiohjelmien mukainen.

Hämeen TE-keskuksella on ollut väärä käsitys julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 3 momentin ja eräiden työllisyysmäärärahojen käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 luvun säännösten soveltamisesta. TE-keskus on katsonut, että koska investointiavustusta hakeva Hämeenlinnan kaupunki tulee omistamaan enemmistön, 51 prosenttia perustettavan kiinteistöyhtiön osakkeista, kyseessä on julkinen investointi eikä elinkeinotoimintaan kohdistuva tuki. TE-keskus on katsonut, että se voi myöntää investointiavustuksen julkiseen investointiin suoraan työllisyysmäärärahojen käytöstä annettujen säännösten nojalla. Hämeen TE-keskus on perustellut hankkeen rahoittamista erityisen merkittäviksi arvioiduilla välillisillä työllisyysvaikutuksilla.

Koska Hämeen TE-keskuksen päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen, päätös on saanut asiallisesti väärän sisällön. Investointiavustus on myönnetty perustettavalle kiinteistöyhtiölle, jolle sitä yritystoiminnan tukemisesta annettua lakia sovellettaessa ei olisi voitu myöntää. Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain mukaista investointitukea yritystoimintaan voidaan kiinteistöyhtiölle lain 8 §:n mukaan myöntää ainoastaan kehitysalueella, jota tarkoitetaan alueiden kehittämisestä annetussa laissa (nykyisin alueiden kehittämislaki 602/2002). Hämeenlinna ei ole mainitussa laissa tarkoitettua kehitysaluetta.

Edellä selostetun perusteella työvoimaviranomaisen ei ole ollut mahdollista myöntää suoraan avustusta kyseessä olevaan hankkeeseen julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain ja eräiden työllisyysmäärärahojen käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen perusteella. Päätös on siten voimassa olevien työllisyysperusteista investointiavustusta koskevien säännösten vastainen. Tehty päätös perustuu hallintolainkäyttölain 63 §:ssä tarkoitettuun ilmeisen väärään lain soveltamiseen, joka on tässä tapauksessa olennaisesti vaikuttanut päätökseen siten, että tuki, jota ei laillisesti olisi voitu lainkaan myöntää, on kuitenkin myönnetty.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuista on ilmoitettava ennen niiden täytäntöönpanoa perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ilmoitusvelvollisuus ei koske komission hyväksymiin tukiohjelmiin kuuluvia yksittäisiä tukipäätöksiä.

Hämeen TE-keskuksen myöntämä investointiavustus ei täytä niitä ehtoja, jotka Euroopan komissio on 23.6.2000 tekemällään päätöksellä SG (2000) D/104427 hyväksynyt yritystoimintaan myönnettävälle investointituelle Suomessa. Komission päätös koskee yritystoiminnan tukemisesta annetun lain nojalla vuosina 2000-2006 tehtäviä investointitukipäätöksiä ja investointituelle asetettuja enimmäisosuuksia. Komission päätöksen mukaan investointituen myöntäminen suurille yrityksille on mahdollista ainoastaan Suomen kansallisella kehitysalueella (kehitysalueen I, II ja III tukialueella). Suomen aluetukikartan vuosiksi 2000-2006 komissio on hyväksynyt päätöksellään 13.12.1999 SG (99) D/10189, valtiontuen numero N 238/99 (muutettu komission päätöksellä N 60/2000). Tuen myöntäminen on komission päätöksen vastaista, koska tukea saanut yhtiö on omistuksestaan johtuen suuryritys ja sijaitsee Hämeenlinnassa, joka ei ole kehitysaluetta. Tukipäätöksen hyväksymisedellytyksiä komissiolle tehtävän erillisen tukipäätöskohtaisen ilmoituksen perusteella ei voida myöskään katsoa olevan olemassa.

Ilman komission hyväksyntää myönnetty tuki on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanokiellon alainen ja tämän artiklan soveltamisalaa koskevan neuvoston niin sanotun menettelytapa-asetuksen (659/2001, oikeastaan 659/1999) vastainen. Komissio arvioi ilmoitettujen tukien yhteensopivuuden yhteismarkkinoille voimassa olevien valtiontukisääntöjen nojalla. Suuryritysten toteuttamille kansallisen aluetukikartan ulkopuolella sijaitsevien investointihankkeiden hyväksymiselle ei ole katsottava olevan olemassa aluetukien suuntaviivojen (Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 98/C 74, 10.3.1999) mukaisia perusteita. Kun hyväksyttävyydelle ei ole perusteita, myönnetty tuki on myös perustamissopimuksen artiklan 87 (1) tukikiellon vastainen.

Kyseessä oleva investointiavustuspäätös olisi mahdollista korjata hallintomenettelylain (598/1982) 26 §:n nojalla. Korjaaminen edellyttäisi asianosaisen eli avustuksen saajan suostumusta, jota ei ole saatu. Hakijalla ei ole käytettävissään muuta valitusmenettelyä saadakseen virheellinen avustuspäätös oikaistua.

Julkinen etu vaatii päätöksen purkamista, koska mahdollisten tukien hakijoiden ja erityisesti samalla toimialalla toimivien yritysten on voitava luottaa siihen, että viranomaiset soveltavat lakeja oikein. Lainmukaisella ja tasapuolisella lainkäytöllä julkinen valta luo luottamusta siihen, että julkista tukea myöntävät viranomaiset kohtelevat oikein tuen hakijoita.

Myönnetty investointiavustus on määrältään merkittävä. Määrältään merkittävällä tuella, joka on myönnetty ilman laillisia perusteita, on yritysten välistä kilpailua vääristävä vaikutus. EU:n jäsenvaltiona Suomen on noudatettava EY-säännöksiä ja tarvittaessa puututtava tilanteisiin, joissa valtiontuki on myönnetty sääntöjen vastaisesti.

Työministeriö on kilpailevien elinkeinonharjoittajien kanteluun 14.5.2004 päivätyllä kirjeellä (Dno 748/331/2004TM) antamassaan vastauksessa muun muassa todennut, että kyseinen Hämeen TE-keskuksen investointiavustuspäätös on ollut virheellinen, koska hanke on ollut kokonaisuutena sellainen, ettei TE-keskus olisi voinut suoraan myöntää hakijalle työllisyysperusteista investointiavustusta. Hanketta olisi tullut arvioida yritys- ja liiketoimintana ja näin ollen yritystoiminnan tukemisesta annettujen säädösten perusteella.

Hämeen TE-keskus on 7.1.2004 maksanut 30 000 euroa Aulangon Kylpylä Oy:lle. Hämeen TE-keskus on 25.5.2004 ja 14.7.2004 tekemillään päätöksillä (15/323/2003) keskeyttänyt 5.8.2003 myönnetyn investointiavustuksen maksatuksen. Hämeenlinnan kaupunki on tehnyt Hämeen TE-keskukselle oikaisuvaatimuksen 25.5.2004 ja 14.7.2004 tehdyistä maksatuksen keskeyttämispäätöksistä. Hämeen TE-keskus teki 9.9.2004 Hämeenlinnan kaupungin oikaisuvaatimukseen kielteisen päätöksen, josta Hämeenlinnan kaupunki on tehnyt valituksen Kouvolan hallinto-oikeuteen.

2.2. Lausunto ja selitykset

2.2.1. Hämeen TE-keskuksen lausunto

Hämeen TE-keskus on esittänyt hakemuksen johdosta 21.2.2005 antamassaan selityksessä seuraavaa:

TE-keskus ei esittänyt hankkeelle rahoitusta vuoden 2003 tulosneuvotteluissa, vaan hanke rahoitettiin työministeriön itselleen pidättämistä määrärahoista. Työministeriö antoi hanketta varten määrärahapäätöksen (2.4.2003 dnro 3313/211/2002 TM), jolla TE-keskukselle osoitettiin kaksi miljoonaa euroa Aulangon kehittämishankkeen rahoittamiseen. Työministeriö oli sekä Hämeenlinnan kaupungin että TE-keskuksen antamien selvitysten perusteella tietoinen hankkeen sisällöstä ja tavoitteista.

Määrärahapäätöksen perusteella hankkeen valmistelua TE-keskuksessa jatkettiin. Työministeriön ohjeen mukaan työvoimaosaston tulee selvittää, kuuluuko päätösvalta työvoimaosastolle tai koskeeko hanketta jokin erityislainsäädäntö. Työministeriön ohjeen mukaan, jos yritys hakee työvoimaosastolta avustusta investointihankkeeseen, hanketta voidaan rahoittaa osoittamalla määräraha yritysosastolle.

Koska TE-keskuksen päätöksellä investointiavustus myönnettiin kaupungille eikä yritykselle, TE-keskus katsoi, että päätösvalta ei kuulunut TE-keskuksen yritysosastolle. Lisäksi, koska TE-keskuksen päätöksen teki TE-keskuksen johtaja, ei kirjallisen lausunnon pyytämistä saman organisaation sisällä katsottu tarpeelliseksi.

Avustuksen hakija oli Hämeenlinnan kaupunki ja hakemuksen mukaan hankkeen muut osapuolet ovat Dividum Oy ja Restel Oy. Hämeenlinnan kaupunki on perustanut hankkeen rakennustöitä sekä rakennusten ylläpitämistä varten voittoa tavoittelemattoman kiinteistöyhtiön, josta kaupunki omistaa 51 % ja edellä mainitut yritykset yhteensä 49 %. Yritykset ovat mainittu sekä hakemuksessa että päätöksessä hankkeen muina toteuttajina, ei avustuksen saajina. Missään vaiheessa TE-keskuksen tarkoituksena ei ole ollut myöntää tukea kyseessä oleville yrityksille.

Päätöksen teon perusteluna otettiin huomioon julkisesta työvoimapalvelusta annetussa laissa investoinnille asetettu tarkoitus. Lain 1 luvun 5 §:n mukaan "myönnettäessä valtion talousarviossa olevasta määrärahasta lainoja, avustuksia tai korkotukea investointeihin on otettava huomioon työllisyyden edistämiseen ja tasapainoiseen aluekehitykseen liittyvät näkökohdat". Hankkeen arvioidut rakentamisaikaiset työllisyysvaikutukset ovat 33,6 henkilötyövuotta ja valmistumisen jälkeiset pysyvät työllisyysvaikutukset 40 työpaikkaa. Siten hankkeen välittömät ja välilliset työllisyysvaikutukset Aulangon alueella ja sen lähiympäristössä ovat TE-keskuksen mielestä juuri edellä mainitun lainkohdan tarkoittamia näkökohtia.

Kyseessä oleva hanke tukee myös Hämeenlinnan kaupungin alueen muiden kehittämishankkeiden toimintaa, muun muassa rakenteilla olevaa Verkatehtaan kulttuurikeskusta ja kahta rakenteilla olevaa golf-kenttää.

Investointiavustusten myöntämisessä ja valvonnassa TE-keskusta ohjaava viranomainen on työministeriö. Tehty päätös investointiavustuksesta on perustunut työministeriön määrärahapäätökseen ja lisäksi työministeriön kanssa on valmisteluvaiheessa tehty yhteistyötä. Siten TE-keskuksella on päätöstä tehdessään ollut perusteltu syy olettaa, että se on soveltanut oikeaa lakia. Lisäksi TE-keskus katsoo, että kantelun johdosta tehdyn selvittelytyön jälkeen on edelleen tulkinnanvaraista, mitä säädöksiä päätöksenteossa olisi tullut ottaa huomioon. TE-keskus on katsonut, että kyseessä ei ole voinut olla ilmeisen väärän lain soveltaminen.

Purkuhakemuksessa työministeriö esittää, että julkinen etu vaatii päätöksen purkamista, koska huomattavia taloudellisia etuja antavilla viranomaisten päätöksillä tulee olla julkinen luotettavuus. On oltava luottamus siihen, että viranomaiset soveltavat lakeja oikein.

Lisäksi purkuhakemuksen perusteena on esitetty yksityisten oikeuden loukkaus. Koska kyseessä on ollut työllisyysperusteinen investointituki eikä yritystuki, ei samalla toimialalla toimivien yrittäjien etu ole vaarantunut.

2.2.2. Hämeenlinnan kaupungin selitys

Hämeenlinnan kaupunginhallitus on hakemuksen johdosta 4.4.2005 antamassaan selityksessä sekä siihen liittämässään Kouvolan hallinto-oikeudelle osoitetussa 10.4.2004 päivätyssä valituksessa esittänyt seuraavaa:

Työministeriön purkupuhevalta

Viranomaisen yleisen valvontavelvollisuuden ei ole katsottu riittävän purkupuhevallan perusteeksi, vaan kyseessä tulee olla erittäin tärkeän julkisen intressin valvominen. Sellaista työministeriöllä ei ole tässä asiassa valvottavanaan. Työministeriön hakemus on siten jätettävä tutkimatta.

Siltä varalta, että hakemus tutkitaan, on kaupunki esittänyt seuraavaa:

Kotimainen lainsäädäntö

Hämeen TE-keskus on tehnyt päätöksen Hämeenlinnan kaupungille myönnettävästä investointiavustuksesta 5.8.2003 sen jälkeen, kun työministeriö oli ensin tehnyt päätöksen tähän projektiin myönnettävistä määrärahoista. Hämeenlinnan kaupungin 20.3.2003 päivätyssä hakemuksessa on annettu kattavat tiedot hankkeesta. Investointiavustuksen hakija, Hämeenlinnan kaupunki, ei ole antanut asiassa viranomaisille vääriä tietoja, eikä sen ole väitettykään näin tehneen.

Kyse ei ole ollut yritykselle annettavasta investointituesta, vaan työllisyysperusteista investointiavustuksesta, joka on myönnetty Hämeenlinnan kaupungille hankkeen työllisyysvaikutusten johdosta. Hankkeen tarkoituksena on ensisijaisesti lisätä alueen työllisyyttä ja parantaa Hämeenlinnan kaupungin asukkailleen tarjoamia palveluja.

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan säännöksessä tarkoitettua tukea voitaisiin myöntää myös yrityksille. Tässä tapauksessa työllisyysperusteisen investointiavustuksen saajana on kuitenkin ollut Hämeenlinnan kaupunki.

Hakemuksessa esitetty käsitys kiinteistöyhtiön toisen vähemmistöosakkaan Rantasipi Oy:n liiketoimintariskistä vapaa-ajankeskuksen toiminnan osalta on virheellinen. Rantasipi Oy:llä ei ole tällaista riskiä, vaan se on kiinteää vuokraa maksava vuokralainen.

Jos työministeriö olisi katsonut, että asiassa olisi tullut soveltaa yritystoiminnan tukemisesta annettua lakia, mihin työministeriö nyt purkuhakemuksessaan viittaa, työministeriön olisi avustuksen määrän ja yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 23 §:n vuoksi, pitänyt osoittaa kyseinen määräraha kauppa- ja teollisuusministeriölle.

EY:n valtiontukisäännökset

EY:n valtiontukia koskevat säännökset ovat EY:n perustamissopimuksen 87-89 artikloissa. Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan valtiontuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä.

EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan mukaan komission tehtävänä on valvoa valtiontukia. Pääsääntö on, että kaikki valtiontuet edellyttävät komission hyväksyntää. Tukien hyväksyminen tapahtuu ennakkoilmoitusmenettelyssä, jossa tuki tai tukiohjelma ilmoitetaan komissiolle. Komissio arvioi ilmoitetun tuen soveltuvuuden yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan perusteella. Ilman ennakkoilmoitusta ja komission hyväksyntää myönnettyä tukea pidetään laittomana/sääntöjen vastaisena ja se voidaan määrätä perittäväksi yritykseltä takaisin, jos se on yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea.

Tässä tapauksessa kyseessä on niin sanottu notifioitu tuki. Työllisyystukiohjelma, johon kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö, jonka perusteella kyseessä oleva työllisyysperusteinen investointiavustus on Hämeenlinnan kaupungille myönnetty, on ilmoitettu olemassa olevana tukena ensin EFTA:n valvontaviranomaiselle ESA:lle. Työministeriö on vuonna 1995 ilmoittanut työllisyystukiohjelman käyttöönotosta Euroopan komissiolle. Komissio on vuonna 1996 hyväksynyt työllisyystukiohjelman, johon on sisältynyt myös valtionapu investointeihin (nykyiseltä nimeltään investointiavustus). Myönnetty työllisyysperusteinen investointiavustus ei siten ole perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaista tukea.

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää, että julkisia varoja kanavoidaan yrityksiin, toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla tuensaajaa, etu on valikoiva ja kohdistuu vain tiettyihin yrityksiin sekä että toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kaikkien edellytysten tulee täyttyä. Jos yksikin mainituista edellytyksistä jää täyttymättä, kyseessä ei ole yhteismarkkinoille soveltumaton tuki.

Komissiolla on yksinomainen toimivalta päättää, onko jokin tuki perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan vastainen eli soveltuuko tuki yhteismarkkinoille vai ei. Kansalliset viranomaiset tai tuomioistuimet eivät voi tätä kysymystä ratkaista. Hämeenlinnan kaupungin saaman työllisyysperusteisen investointiavustuksen yhteismarkkinoille soveltuvuus ei ole komissiossa edes tutkittavana.

Kyse ei ole yritykselle myönnetystä tuesta. Tuki on myönnetty julkisyhteisölle eli Hämeenlinnan kaupungille. Kaupunki omistaa perustetusta kiinteistöyhtiöstä enemmistön. Kaupunki on perustanut hankkeen toteuttamista varten voittoa tuottamattoman kiinteistöyhtiön. Yhtiö on Hämeenlinnan kaupungin tytäryhtiö, joka on osa kaupungin konsernia ja sen tilinpäätöstä ja tasetta. Lisäksi kyseistä, julkisesti omistettua yhtiötä koskee tietty julkisoikeudellinen sääntely, kuten muun muassa kaupunginhallituksen ohjausvelvoitteet. Vähemmistöosakkaina kyseessä olevat yhtiössä ovat toinen kiinteistöyhtiö, Kiinteistöyhtiö Oy Karlberg, sekä Rantasipi Oy.

Hankkeen tarkoituksena on ensisijaisesti parantaa Hämeenlinnan kaupungin asukkailleen tarjoamia palveluja ja työllistää kaupungin asukkaita. Toiminta ei ole voittoa tuottavaa. Hankkeella on siten julkisten palveluiden tarjoamiseen luonne. Tukikriteerin täyttyminen edellyttää, että toimenpiteestä koituu taloudellista hyötyä, jota yritys ei saisi tavanomaisessa liiketoiminnassaan. Sellainen toimenpide, joka on vastiketta edunsaajan suorittamista julkisen palvelun velvoitteiden hoitamisesta, ei kuulu 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Hämeenlinnan kaupungin kyseessä oleva hanke (monitoimihalli, keilahalli ja uimaosasto) tuottaa palveluita kaupungin asukkaille eikä toiminta tuota voittoa. Ottaen huomioon muun muassa se, että työllisyysperusteisen investointiavustuksen saajana on julkisyhteisö, että päätös perustuu työllisyysnäkökohtiin ja että rakennettava vapaa-ajankeskus palvelee Hämeenlinnan kaupungin asukkaita, on tulkinnanvaraista, voidaanko myönnettyä investointiavustusta ylipäätään pitää EY-säännösten tarkoittamana tukena.

EY:n valtiontukisäännökset koskevat ainoastaan toimenpiteitä, joilla on vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Oikeuskäytännössä on katsottu, että jäsenvaltion paikallista toimintaa tukevat toimenpiteet eivät täytä 87 artiklan 1 kohdan edellytyksiä (Leisure Pool Dorstein -tapaus, komission tiedote 21.12.2000 ja Helsingin hovioikeuden tuomio 29.2.2000 Nro 2639, S 99/380, jossa katsottiin, ettei golfkentälle myönnetty tuki vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan). Kyseessä oleva hanke ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Tuen kilpailua rajoittavista vaikutuksista ei ole esitetty mitään näyttöä, vaan ainoastaan yleisluontoisia, yksilöimättömiä väitteitä.

Purkukynnys

Työministeriön hakemuksessa esitetyt sekä kotimaista lainsäädäntöä että yhteisön lainsäädäntöä koskevat perusteet ovat tässä tapauksessa yksinomaan tulkintakysymyksiä. Kyseessä ei siten voi olla ilmeisen väärä lain soveltaminen.

Purkuintressi

Luottamuksensuojaperiaatteen mukaan hallinnon kohteen tulee voida luottaa siihen, että viranomaisen toiminta ei yllättäen tai ainakaan takautuvasti muutu siltä osin kuin se vaikuttaa hallinnon kohteena olevan tahon oikeuteen tai etuun rajoittavasti tai muuten negatiivisesti.

Luottamuksensuojaperiaate on myös osa Euroopan yhteisön oikeusjärjestelmää, mikä on vahvistettu myös EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Eräissä tapauksissa jopa laitonta tukea saaneen tuen saajan oikeutetut odotukset ovat voineet estää tuen takaisinperinnän.

Lainvoimaisen päätöksen pysyvyys on yksityisen oikeuksien kannalta merkittävä lähtökohta, jota tulisi kunnioittaa. Hämeenlinnan kaupungin on voitava luottaa TE-keskuksen lainvoimaiseen päätökseen. Takautuva puuttuminen lainvoimaiseen päätökseen ilman asianmukaisia perusteita on hyvin poikkeuksellista ja luottamuksensuoja- ja suhteellisuusperiaatteiden vastaista.

Hämeenlinnan kaupunki ei ole antanut asiassa viranomaisille vääriä tietoja, eikä sen ole väitettykään näin tehneen. Hankkeen kaikki vaiheet on käsitelty ohjausryhmässä, jossa on ollut mukana myös Hämeen TE-keskuksen edustus. Ohjausryhmä on yksimielisesti hyväksynyt kaikki hankkeen vaiheet. Jos asiassa on ylipäätään jonkinlainen virheellisyys tapahtunut, se on johtunut pelkästään viranomaisten omasta toiminnasta.

Investointiavustuksen määrän osalta työministeriön näkemys jää vaille tarkempia perusteita. Kilpailua vääristävistä vaikutuksista ei ole esitetty selvitystä, vaan ainoastaan yleisluontoisia, yksilöimättömiä näkemyksiä, jotka perustuvat hallintokanteluun, joka puolestaan on perustunut osin virheellisiin lehtitietoihin.

Hämeenlinnan kaupunki on katsonut, että investointiavustuksen myöntämiselle on ollut lailliset perusteet, sen määrä ei ole mitenkään poikkeuksellisen suuri, eikä sillä ole purkuhakemuksessa väitetyn kaltaisia haitallisia kilpailuvaikutuksia.

Julkinen etu ei vaadi päätöksen purkamista. Päätös ei myöskään loukkaa yksityisen etua.

Tapahtumien kulusta

Hämeen TE-keskus on tehnyt asiassa kaksi maksatuksen keskeytyspäätöstä työministeriön kehotuksesta. Jälkimmäiseen päätökseen on haettu oikaisua ja TE-keskuksen antamasta kielteisestä oikaisupäätöksestä on valitettu 11.10.2004 Kouvolan hallinto-oikeuteen, jossa asia on edelleen vireillä.

Hämeen TE-keskuksen 5.8.2003 tekemän, lainvoimaisen investointiavustuspäätöksen täytäntöönpano on ollut keskeytettynä 25.5.2004 asti, mistä on aiheutunut ja tulee aiheutumaan Hämeenlinnan kaupungille merkittävää vahinkoa. Hämeen TE-keskuksen tukipäätöksen mukaan töiden ja hankintojen suoritusaika on 1.8.2003 – 31.12.2005 tai työvoimaosaston hyväksymä muu aika. Tästä syystä rakennustöitä joudutaan koko ajan jatkamaan. Töiden jatkamista varten on jouduttu ottamaan erillinen laina.

TE-keskuksen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen

Työministerön vaatimus purkuhakemuksen kohteena olevan investointiavustuspäätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä tulee hylätä. Työministeriö on perustana keskeyttämisvaatimukselle viitannut EY:n valtiontukisäännöksiin. Näiden mukaan tuen maksatuksen keskeyttäminen tai tuen takaisinperintä voi kuitenkin koskea vain sääntöjen vastaista tukea. Lisäksi maksatuksen keskeytys/takaisinperintä edellyttää, että tuki on yhteismarkkinoille soveltumaton eli perustamissopimuksen 87 artiklan vastaista ja että tätä koskeva tutkinta on komissiossa vireillä. Tässä tapauksessa mainittuja edellytyksiä ei ole.

Hämeenlinnan kaupunginhallitus on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus määrää purkuhakemuksen kohteena olevan investointiavustuspäätöksen täytäntöönpanon ja maksatuksen jatkettavaksi.

Oikeudenkäyntikulut

Hämeenlinnan kaupungin oikeudenkäyntikulut on korvattava.

2.2.3. Työministeriön vastaselitys TE-keskuksen ja Hämeenlinnan kaupunginhallituksen selitysten johdosta

Työministeriö on 16.5.2005 toimittamassaan vastaselityksessä esittänyt seuraavaa:

Työministeriön purkupuhevalta

Hallintolainkäyttölaissa (586/1996) ei ole nimenomaista säännöstä siitä, kuka on oikeutettu purkuhakemuksen tekemiseen. Käytännössä oikeus hakea purkua eli purkupuhevalta on annettu myös sellaisille viranomaisille, joiden tehtäviin päätöksen tehneen viranomaisen valvonta erityisesti säädettynä kuuluu tai joiden asemasta muuten voidaan johtaa perusteet puhevallan käyttämiselle.

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 1 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain toimeenpanoa johtaa, valvoo ja kehittää ylimpänä viranomaisena työministeriö. Työvoima- ja elinkeinokeskuksista annetun lain (23/1997) 2 §:n 2 momentin mukaan keskus toimii eri hallinnonalojen tehtäviä hoitaessaan asianomaisen ministeriön ohjauksessa ja valvonnassa.

Koska työministeriölle kuuluu TE-keskuksen työvoimaosaston toiminnan ja valtion talousarviossa työministeriön pääluokasta myönnettävien määrärahojen valvonta, työministeriöllä on myös purkupuhevalta asiassa, joka koskee TE-keskuksen työvoimaosaston käsittelemää työllisyysperusteisen investointiavustuksen myöntämistä. Ylemmän viranomaisen velvollisuus toimia tulee erityisesti esille valtiontukea koskevissa asioissa, koska EY-säännökset velvoittavat jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin, jos valtiontukia on myönnetty tai epäillään myönnetyn sääntöjen vastaisesti.

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puhevalta

Työministeriö pitää kaupungin puhevaltaa asiassa kyseenalaisena. Kaupunki on vuonna 2003 hakenut investointiavustusta perustettavan kiinteistöyhtiön puolesta ja lukuun. Kiinteistöyhtiö Aulangon Kylpylä Oy on rekisteröity kaupparekisteriin 1.1.2004 eli se on itsenäinen oikeushenkilö, jolle asiassa kuuluu puhevalta, koska se tosiasiallisesti on lainvastaisen avustuksen saaja.

Ilmeisen väärä lain soveltaminen ja EY:n valtiontukisäännökset

Työllisyysmäärärahojen käyttö investointeihin edellyttää aina, että investointihankkeella on positiiviset vaikutukset työllisyyteen. Hankkeen työllisyysvaikutukset eivät ole peruste soveltaa yksinomaan työllisyysmäärärahojen käyttöä koskevia säännöksiä. Jos hanke liittyy elinkeinotoimintaan, työllisyysmäärärahojen käyttäminen edellyttää positiivisten työllisyysvaikutusten lisäksi, että elinkeinotoimintaan myönnettäviä tukia koskevien säännösten mukaan tuen myöntäminen on mahdollista.

Huomiota tulee kiinnittää siihen, minkä sisältöisenä valtion talousarviossa työministeriön pääluokkaan sisältyvä työllisyysperusteinen investointiavustus on notifioitu eli ilmoitettu komissiolle. Työllisyysperusteisia investointiavustuksia koskevassa valtion tukia koskevassa ilmoituksessa (259/0560/94 TM) on viitattu kauppa- ja teollisuusministeriön tukijärjestelmiin (investointituet ja energia-avustukset) ja todettu, että niitä koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan myös investointiavustuksen myöntämiseen. Eli kun valtionapu myönnetään elinkeinotoimintaan kohdistettavaan hankkeeseen, määräraha osoitetaan kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnoitavaksi ja noudatetaan edellä mainitun hallinnonalan säädöksiä, menettelytapoja ja aluepoliittisia tukitasoja, jotka ESA on hyväksynyt (ESA:n päätös 280/94 21.12.1994).

Euroopan komissio on 23.6.2000 tekemällään päätöksellä hyväksynyt ehdot yritystoimintaan myönnettävälle investointituelle Suomessa. Komission päätös koskee vuosina 2000 - 2006 myönnettäviä investointitukia ja sen mukaan tukea suuryritykselle voidaan myöntää komission hyväksymän aluetukikartan (päätös 13.12.1999) mukaisella kehitysalueella. Hämeenlinna ei ole kehitysaluetta.

Avustuksen saaja ja elinkeinotoiminnan harjoittaminen

Se, että kaupungin laatimassa investointiavustushakemuksessa yrityksiä ei ole mainittu avustuksen saajina vaan hankkeen muina toteuttajina, ei muuta sitä tosiasiaa, että avustuksen saajana on myöhemmin perustettu kiinteistöyhtiö Aulangon Kylpylä Oy. Edellä mainittu yhtiö on 30.12.2003 tehnyt maksatushakemuksen TE-keskukselle, joka on maksanut 7.1.2004 Aulangon Kylpylä Oy:lle 30 000 euroa. Kyseessä on siis ollut yritykselle eikä kaupungille/julkisyhteisölle myönnetty avustus.

Yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 8 §:n mukaan investointitukea yritystoimintaan voidaan myöntää kiinteistöyhtiölle ainoastaan kehitysalueella.

Hämeen TE-keskus ei ole ottanut huomioon, että vaikka yksi perustettavan kiinteistöyhtiön osakkaista onkin kaupunki, hanke voi silti liittyä elinkeinotoiminnan harjoittamiseen ja olla yritystukilain alaista. Yritystukilaki tulee sovellettavaksi myös hankkeissa, joissa kaupunki/kunta omistaa yksin kiinteistöyhtiön, jonne tulevia tiloja vuokrataan elinkeinotoimintaan.

Kaupungin vastineessa viittaama tapaus Leisure pool Dorstein on ollut tapaus, jossa kunta on halunnut avata maauimalan kuntalaisten käyttöön ja uimalan ylläpitäjäksi on kilpailuttamisen kautta haettu yksityinen toimija. Edellä mainitun toimijan kanssa on tehty nimenomainen sopimus siitä, että koulut ja uimakerhot voivat käyttää uimalaa veloituksetta.

Tapauksessa esillä ollut hanke ei ole luonteeltaan lainkaan samanlainen kuin nyt kyseessä oleva hanke. Aulangon alueelle rakennetaan Hotelli Aulangon viereen kuntoutus-, kongressi- ja vapaa-ajan kylpylä sekä monitoimihalli, jotka toimivat liiketaloudellisin perustein. Investointiavustushakemuslomakkeessa hankkeen tavoitteeksi on mainittu Hämeenlinnan ja erityisesti Aulangon alueen nostaminen keskeiseksi kokous- ja businessvirkistymiskohteeksi Etelä-Suomessa. Hakemuksen liitteenä olevassa 20.3.2003 päivätyssä perustelumuistiossa on muun muassa todettu, että maahamme tarvitaan korkean kansainvälisen tason loma-, kongressi- ja liikematkailukohteita. Muistiossa todetaan myös, että alueen elinkeinorakenteen kehittämiseen tähtäävät investoinnit on suunniteltu siten, että alue kykenee vastaamaan kovimpiinkin kansallisiin ja kansainvälisiin haasteisiin kymmenien vuosien ajan.

Kaupungin, Kiinteistö Oy Karlbergin, Rantasipi Oy:n ja Aulangon Kylpylä Oy:n 17.12.2003 tekemän osakassopimuksen ja sopimuksen mukaan sopijapuolten tarkoituksena on, että perustettava yhtiö Aulangon Kylpylä Oy rakennuttaa Kiinteistö Oy Karlbergiltä ja kaupungilta vuokrattavalle maa-alueelle kylpylän ja monitoimihallin sekä keilahallin muodostaman rakennuskokonaisuuden liikennealueineen sekä vuokraa rakennukset määräaikaisella vuokrasopimuksella Rantasipille käytettäväksi tämän elinkeinotoiminnassa.

Koska koko rakennettava kohde vuokrataan käytettäväksi elinkeinotoiminnassa, ei se, että kaupunki on mukana hankkeessa perustellen mukana oloaan sillä, että hankkeen tarkoituksena on lisätä alueen työllisyyttä ja parantaa kaupungin asukkailleen tarjoamia palveluja, ole peruste jättää soveltamatta kyseessä oleva investointihankkeeseen sovellettavia yritystukea koskevia säännöksiä.

Yhteistyö työministeriön kanssa

Työministeriötä informoitiin syksyn 2002 aikana Aulangon alueen hankkeesta ja tässä yhteydessä oli esillä työllisyysperusteisen investointiavustuksen hakeminen hankkeen rahoittamiseksi. Hämeen TE-keskus ei kuitenkaan sisällyttänyt Aulangon alueen hanketta vuoden 2003 määrärahaesitykseensä. Hämeen TE-keskus sai syksyllä 2002 käytyjen vuotta 2003 koskevien tulostavoiteneuvottelujen yhteydessä yhteensä miljoonan euron suuruisen määrärahan käytettäväksi vuonna 2003 työllisyysperusteisiin investointiavustuksiin sekä valtion rakennuttavien virastojen investointihankkeisiin.

Hämeen TE-keskus teki sittemmin työministeriölle esityksen lisämäärärahaksi 10.3.2003. Siinä se esitti, että työministeriö myöntää Hämeen TE-keskukselle myöntämisvaltuutta momentille 34.06.64 kolme miljoonaa euroa myönnettäväksi edelleen Hämeenlinnan Aulangon alueen elinkeinorakenteen kehittämishankkeelle.

Työministeriö ei tutki jakaessaan työllisyysperusteisia investointimäärärahoja TE-keskusten työvoimaosastoille yksittäisten hankkeiden rahoituskelpoisuutta. Lisämäärärahan jakaminen perustuu lähinnä arvioon hankkeen työllisyysvaikutuksista. Se, että työministeriö lisämäärärahan antaessaan mainitsi Aulangon hankkeen nimeltä, tarkoitti sitä, että lisämäärärahan perusteena olivat kyseessä olevan hankkeen työllisyysvaikutukset, eikä määräraha ollut käytettävissä muihin Hämeen TE-keskuksen alueella toteutettaviin hankkeisiin.

TE-keskuksen olisi kuulunut viimeistään lisämäärärahan saatuaan selvittää muun muassa, mitä säännöksiä hankkeen rahoittamiseen tulee soveltaa ja voidaanko rahoitus edellä mainittujen säännösten perusteella myöntää. Jos Hämeen TE-keskus olisi katsonut, että hanke sen suuruuden vuoksi olisi kuulunut kauppa- ja teollisuusministeriön toimivaltaan ja työministeriö olisi toimivaltainen osoittamaan määrärahan kauppa- ja teollisuusministeriölle, sen olisi pitänyt työministeriön 2.4.2003 antaman ohjeen (0/27/2003 TM) perusteella siirtää asia työministeriölle ja siirron yhteydessä antaa hankkeesta oma lausuntonsa. Ministeriö on toimivaltainen käsittelemään investointiavustushakemusta silloin, jos investointiavustus osoitetaan toiselle ministeriölle avustuksen hakijalle edelleen myönnettäväksi. Myös edellä mainitussa tilanteessa hankkeeseen sidotaan TE-keskukselle investointiavustukseen jaettuja määrärahoja.

Purkuintressi

Koska työllisyysmäärärahojen käyttöön investointiavustukseen sovelletaan kyseessä olevassa tilanteessa yritystukia koskevia erityissäännöksiä, TE-keskus ei olisi saanut tehdä myöntöpäätöstä työllisyysmäärärahojen käyttöä koskevien säännösten perusteella. Jos näin menetellään, syrjäytetään työhallinnon lainsäädännössä oleva vaatimus erityislainsäädännön soveltamisesta. Koska myönnetty avustus ei vastaa EU:lle ilmoitettua tukiohjelmaa, se on myös sääntöjen vastainen ja lähtökohtaisesti yhteismarkkinoille soveltumaton.

Ilmeisen väärä lain soveltaminen on johtanut siihen, että elinkeinotoiminnan tukemista koskeva lainsäädäntö on syrjäytetty ja että työllisyysperusteista investointiavustusta koskevaa lainsäädäntöä ei ole sovellettu siten kuin se on notifioitu EU:ssa. Kyseessä on siten selkeästi lainvastainen päätös.

Luottamuksensuoja

Luottamuksensuojan periaate ei voi suojata silloin, kun kyseessä on lainvastainen päätös. Luottamuksensuojan periaate voidaan ottaa huomioon esimerkiksi arvioitaessa takaisinperinnän kohtuullistamista tai takaisinperinnästä luopumista, mutta se ei voi estää lainvastaisen päätöksen purkamista.

Luottamuksensuojan alaan kuuluvan intressin on oltava legitiimi eli ainakin asiallisesti perusteltu, erityisen oikeudellisen suojan arvoinen, samoin kuin yhteisöoikeuden ja lain mukainen. Lainmukaisuus legitiimiyden kriteerinä koskee myös edunsuovia ja oikeutta luovia hallintopäätöksiä. Edunsuova ja tai oikeuden luova virheellinen päätös voidaan peruuttaa ja mahdollisesti saatu etu periä takaisin. Lainvastaisten tai virheellisessä menettelyssä syntyneiden päätösten yksipuolinen peruuttaminen tai muuttaminen on mahdollista myös taannehtivasti, alkuperäisen päätöksen tekemisestä lähtien.

Päätöksen merkittävyys

Hämeen TE-keskuksen myöntämä investointiavustus on työllisyysperusteisiin investointeihin valtion talousarviossa varattu määräraha huomioon ottaen määrältään poikkeuksellisen suuri. Valtion vuoden 2003 talousarviossa myönnettiin momentille 34.06.64 investointiavustuksiin yhteensä 11 400 000 euroa. Määräraha on tarkoitettu jaettavaksi kaikille 15 TE-keskukselle. Lisäksi edellä mainitussa budjetissa oli varattu valtion virastojen investointitoimintaan momentille 34.06.77 yhteensä 15 810 000 euroa. Kaupungille perustettavan yhtiön lukuun myönnetty avustus on määrältään poikkeuksellinen.

Päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä

Työministeriön kannanotto avustuspäätöksen toimeenpanon keskeyttämisestä perustuu valtionavustuslain (688/2001) säännöksiin. Työministeriö viittaa valtionavustuslain 4 luvun 19 §:n 3 kohdan yksityiskohtaisiin perusteluihin (HE 63/2001 vp), joissa todetaan: "Kohdan soveltaminen ei edellytä yhteisön toimielimen päätöstä maksatuksen keskeyttämistä. Valtionapuviranomaisella on lainkohdan perusteella oikeus ja samanaikaisesti Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella myös velvollisuus keskeyttää maksatus asian selvittämisen ajaksi, jos valtionavustuksen toimenpano näyttäisi voivan olla ristiriidassa Euroopan yhteisön lainsäännöstä johtuvien vaatimusten kanssa."

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen 78/76 mukaan, kun kyse on artiklan 87 kohdan 1 eli valtiontuen määritelmän ja artiklan 88 kohdan 3 eli menettelytapojen (ennakkoilmoitusmenettelyn) noudattamisesta, asia voidaan panna vireille kansallisissa tuomioistuimissa. Kansallisten tuomioistuimien velvollisuus toimia näissä tilanteissa on seurausta 88 artiklan kohdan 3 viimeisen lauseen suorasta oikeusvaikutuksesta.

Vaikka komissiolla on yksinomainen toimivalta tulkita tukitoimet yhteismarkkinoille soveltuviksi, on kansallisten tuomioistuimien rooli samanaikaisesti turvata asianomaisten oikeudet artiklan 88 kohdan 3 suoran kiellon nojalla. Kansallisten tuomioistuimien tulee siten varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat valtiontukisääntöihin liittyviä menettelytapoja. Kansallisilla tuomioistuimilla on lähtökohtaisesti parempi tilaisuus myös toimia nopeasti turvatakseen asianomaisten osapuolten oikeudet tilanteissa, joissa jäsenvaltio on myöntänyt tukea ilman asianmukaista komission hyväksyntää. Jos siitä, onko kysymyksessä valtiontuki, on epäilyksiä, voi tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisupäätöstä EY:n tuomioistuimelta.

2.4. Hämeenlinnan kaupunginhallituksen selitys työministeriön vastaselityksen johdosta

Hämeenlinnan kaupunginhallitus on 31.8.2005 saapuneessa selityksessään vaatinut työministeriön velvoittamista korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut sekä täydentänyt aiemmin esittämäänsä seuraavasti:

Työministeriön purkupuhevalta

TE-keskusten yleishallinnollisesta ohjauksesta vastaa kauppa- ja teollisuusministeriö. Vastaavasti yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 27 §:n mukaan työvoima- ja elinkeinokeskusten suorittamaa tukien myöntämistä valvoo kauppa- ja teollisuusministeriö. Jos kyse olisi senlaatuisesta asiasta kuin työministeriö väittää, työministeriöllä ei olisi asiassa purkupuhevaltaa.

Kotimainen lainsäädäntö

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun 2 luvun 2 §:n 3 momentti soveltuu kyseessä olevaan työllisyysperusteiseen investointiavustukseen. Sen sijaan yritystoiminnan tukemisesta annettu laki ei siihen sovellu. Viimeksi mainittu koskee nimenomaisesti yritystoiminnan tukemista, ja lakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan useaan otteeseen, että kyse on "suorista yritystuista".

Jos työministeriö olisi katsonut, että asiassa olisi tullut erityissäännöksenä soveltaa yritystoiminnan tukemisesta annettua lakia, sen olisi kyseisen lain 23 §:n perusteella (avustuksen määrä huomioon ottaen) ilmeisesti pitänyt osoittaa määräraha jo alun perin kauppa- ja teollisuusministeriölle, ei Hämeen TE-keskukselle. Työministeriön oma menettely asiassa osoittaa, että työministeriökin on asian valmisteluvaiheessa katsonut, että kyseessä oli julkisyhteisölle myönnettävä avustus, ja että siihen voitiin soveltaa julkisesta työvoimapalvelusta annetun 2 luvun 2 §:n 3 momenttia.

Eräiden työllisyysmäärärahojen käytöstä annetun valtioneuvoston asetuksen 1 luvun 2 §:n mukaan työministeriö voi osoittaa määrärahan valtionavun myöntämistä varten toiselle ministeriölle. Sen sijaan TE-keskuksella tällaista mahdollisuutta ei kyseisen lainkohdan mukaan ole.

Työministeriön näkemys siitä, että kyseessä ei ole kaupungille myönnetty avustus, vaan yritystoimintaan liittyvä tuki, näyttää liittyvän siihen, että ministeriön tarkastelun kohteena on kyseinen alue kokonaisuudessaan mukaan lukien Aulangon alueella harjoitettava hotellitoiminta. Hämeen TE-keskus on myöntänyt työllisyysperusteisen investointiavustuksen Aulangon vapaa-ajankeskuksen suunnittelu- ja rakentamiskustannuksiin. Kyseessä ei ole edes vapaa-ajan keskuksen osalta toimintatuki. Tukea ei ole kohdistettu hotellitoimintaan.

Työministeriön toimista asian eri vaiheissa on pääteltävissä, että nimenomaan sovellettavan lainsäädännön tulkinta on vaihdellut, jolloin purkuperusteena ei voi olla ilmeisen väärä lain soveltaminen.

Kuten edellä on todettu, tulkinnanvaraisissa lain soveltamistilanteissa purun edellytyksiä ei ole. Myöskään tulkinnan muutos ei riitä perusteeksi päätöksen purkamiseen.

Työllisyystukiohjelman notifiointi

Työministeriön mainitsema viittaus kauppa- ja teollisuusministeriön tukijärjestelmiin ei poista sitä tosiseikkaa, että kyseessä oleva tukiohjelma on ilmoitettu komissiolle.

Tuen soveltuminen yhteismarkkinoille

Vaikka kauppavaikutuskriteerin täyttymiskynnys on suhteellisen alhainen, ei se täyty kaikissa tapauksissa. Esimerkiksi Freizeitbad Dorsten -tapauksessa komissio totesi, että kauppavaikutuskriteeri ei täyttynyt. Perusteena komissio esitti muun muassa sen, että uimahallin asiakkaista melkein 90 % tuli kaupungin alueelta. Vastaavasti Helsingin hovioikeus (tuomio 29.9.2000 S/ 99/380) katsoi niin sanotussa golfkenttätapauksessa, että tuki ei vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tapauksessa oli kysymys golfkentästä Salon seudulla.

Työministeriö katsoo, että Aulangon vapaa-ajankeskusta ei voi rinnastaa Freizeitbad Dorsten -tapauksen maauimalaan. Aulangon vapaa-ajankeskuksen on kuitenkin tarkoitus palvella myös paikallisia asukkaita, joiden osuuden asiakaskunnasta oletetaan olevan edellä esitetyllä tavalla huomattava. Rakennettava kylpylä ei ole profiililtaan viihdekylpylä. Hämeenlinnan kaupungin tarkoituksena on liittää kylpylä vahvasti Hämeenlinnan asumiskaupunki-teemaan. Esimerkiksi uutta Sairionrannan asuntoaluetta markkinoitaessa Aulanko-kokonaisuus ja kylpylä ovat keskeisessä asemassa.

Hämeen TE-keskuksen myöntämän työllisyysperusteisen investointiavustuksen kohteena ovat Aulangon vapaa-ajankeskuksen suunnittelu- ja rakentamiskustannukset, mikä ilmenee Hämeen TE-keskuksen tukipäätöksestä. Vapaa-ajankeskus muodostuu kylpylästä ja monitoimihallista. Myönnetty työllisyysperusteinen investointiavustus ei ole toimintatukea, eikä sitä ole kohdistettu hotellitoimintaan.

Vaikka Hotelli Rantasipi Aulanko ei kyseessä olevaan tukiasiaan suoranaisesti liitykään, voidaan todeta sen asiakaskunnan jakautuvan siten, että 97 % hotellin asiakkaista on kotimaisia. Asiakkaista pääosa (arviolta ainakin noin 60 %) tulee Hämeenlinnan seudulta. Ulkomaiset asiakkaat koostuvat lähinnä pienistä japanilaisista turistiryhmistä, jotka käyttävät hotellin peruspalveluita (majoitus ja aamiainen) kesäaikaan. Venäläisten asiakkaiden määrä on lähes olematon koostuen ainoastaan uuden vuoden ja loppiaisen ajan ryhmäasiakkaista, jolloin Suomeen matkustaa melko paljon venäläisiä asiakkaita. Kylpylän valmistumisen ei uskota lisäävän ulkomaisten asiakkaiden määrää nykyisestä tasosta. Siten vapaa-ajankeskuksen asiakkaiden odotetaan olevat lähes kokonaan (arviolta 95–100 -prosenttisesti) kotimaisia siten, että ulkomaalaisten asiakkaiden osuuden arvioidaan olevan hyvin pieni. Heistä pääosa tulee Venäjältä ja/tai Kaukoidästä.

Kuten työministeriön lausunnosta ja Hämeenlinnan kaupungin investointiavustushakemuksesta ilmenee, hankkeen tavoitteena on ollut "Hämeenlinnan ja Aulangon alueen nostaminen keskeiseksi kokous- ja businessvirkistyskohteeksi Etelä-Suomessa". Lähtökohtana on siten alueellinen ja kotimainen toiminta.

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan kauppa- ja kilpailuedellytysten osalta EY:n tuomioistuin on katsonut, että tukiohjelmaa tutkiessaan komission on arvioitava tuen luonteenomaiset piirteet päätelläkseen, suoko se tuen suuruuden, tehtävien investointien tai ohjelman muiden ehtojen takia olennaisen edun ('appreciable advantage') tuensaajille niiden kilpailijoihin verrattuna, ja onko tuki omiaan hyödyttämään erityisesti yrityksiä, jotka käyvät jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Lisäksi oikeuskäytännössä on edellytetty, että komissio perustelee kauppa- ja kilpailukriteerin täyttymisen ja että se konkreettisesti osoittaa, miten kyseessä oleva tuki vahingoittaa kilpailua (esimerkiksi Saksa v. komissio 248/84 ja Intermills 323/82). Kyseessä olevassa tapauksessa mainitut edellytykset eivät täyty. Työministeriö ei ole purkuhakemuksessaan tai lausunnossaan esittänyt mitään näyttöä tuen väitetyistä kilpailua vääristävästä vaikutuksesta tai sen väitetystä vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

EY-tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on todettu, että ilmoittamatta jätettykään valtion tuki ei ole automaattisesti yhteisön lainsäädännön vastainen. Tuen laittomaksi toteaminen edellyttää aina virallista ja täydellistä tutkintaa EY-komission toimesta. Komission on tutkinnassaan otettava huomioon yhteisön oikeuden perusperiaatteet, kuten luottamuksensuoja. Komissio ei esimerkiksi voi määrätä tukea takaisinperittäväksi, mikäli päätös olisi yhteisössä vakiintuneiden perusperiaatteiden vastainen.

Purkuintressi

Työministeriö on ollut tietoinen kyseessä olevasta hankkeesta ja sen sisällöstä jo useampia vuosia ennen kuin se on hakenut päätöksen purkua. Hämeenlinnan kaupunki on ollut kyseessä olevana väliaikana velvoitettu aloittamaan vapaa-ajankeskuksen rakennustyöt ja jatkamaan niitä, koska muutoin avustus olisi voitu perua.

Työministeriö toteaa olevan mahdollista, että komissio voisi alkaa tutkia asiaa. Tällaista tutkimusta ei kuitenkaan ole vireillä, eikä työministeriö ole osoittanut näyttöä siitä, että EY-oikeuden mukaiset edellytykset puuttua kyseessä olevaan asiaan ylipäätään täyttyisivät. Toisen viranomaisen teoreettinen puuttumismahdollisuus ei merkitse sitä, että julkinen etu vaatisi päätöksen purkamista varsinkin, kun purkaminen kyseessä olevissa olosuhteissa merkittävästi loukkaisi Hämeenlinnan kaupungin oikeutta. Julkisen edun vaatimusta ei siten voida perustaa myöskään EY-lainsäädäntöön.

EY-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on katsottu, että edellytyksenä lainvastaisen edunsuovan päätöksen peruuttamiselle on se, että korjaaminen tehdään kohtuullisen ajan kuluessa. Tuomioistuin on muun muassa katsonut, että kun komissio peruutti tuen kahden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, peruuttaminen ei tapahtunut kohtuullisen ajan kuluessa.

EY:n tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, että luottamuksensuoja on yhteisöoikeudessa tunnustettu perusperiaate. Oikeuskäytännössä on todettu, että mikäli "huolellinen liikemies" pystyy kohtuudella varmistumaan siitä, että myönnetty valtiontuki on ilmoitettu sääntöjen mukaisesti, tuen saaja voi saada luottamuksensuojaa toimiessaan itse vilpittömästi. Oikeuskäytännössä on myös todettu, että mikäli ilmoitukseen liittyvän selvityksen tekeminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta, voidaan laiton tuki jättää perimättä takaisin. Vaikkakin laittoman valtiontuen takaisinperintä on EY-oikeuden mukaan ensisijainen vaihtoehto, voivat tuensaajan luottamuksensuoja ja vilpitön mieli estää tuen takaisinperinnän.

Yhteisöjen tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, että takaisinperinnästä voidaan luopua, mikäli tietyt oikeusvarmuuteen ja luottamuksensuojaan liittyvät näkökohdat tätä vaativat. Aiheettomasti maksettujenkin valtion tukien edunsaajat voivat palauttamishetkellä vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella ne ovat voineet perustellusti luottaa tuen laillisuuteen (esimerkiksi C-205-215/82, C-5/89, T-459/93, C-39/94).

Luottamuksensuojaa koskevassa EY-tuomioistuimen tapauksessa Deutsche Milchkontor (C-205-215/82) tuomioistuin totesi seuraavaa: "(Yhteisön oikeus) ei estä ottamasta huomioon sellaisia näkökohtia kuin luottamuksensuoja (...) päätettäessä jättää virheellisesti maksettu rahamäärä takaisinperimättä, mikäli edellytykset ovat samat myös koskien puhtaasti kansallisten taloudellisten etujen takaisinperimistä (...)."

Suomen valtio on ilmoittanut Euroopan komissiolle työllisyystukiohjelmat, joihin kuuluu myös työllisyysperusteinen valtionapu investointeihin. Tämä ilmenee työministeriön lausunnosta. Kyse on siten perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaan ilmoitetusta tuesta. On ilmeistä, että "huolellinen liikemies" olisi todennut tuen ilmoitetuksi.

Päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen

Valtionavustuslain 4 luvun 19 § mahdollistaa maksatuksen keskeytyksen vain tilanteessa, jossa Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetään maksatuksen keskeyttämistä. Työministeriön lausunnosta ei ilmene sellaista Euroopan yhteisön lainsäädännön säännöstä, joka soveltuisi kyseessä olevaan tapaukseen ja joka edellyttäisi maksatuksen keskeyttämistä. Euroopan yhteisön lainsäädäntö ei edellytä tässä tapauksessa maksamisen keskeyttämistä, eikä se myöskään anna oikeutta keskeyttämiseen.

2.2.5. Työministeriön vastaselitys Hämeenlinnan kaupunginhallituksen selityksen johdosta

Työministeriö on 6.10.2005 antamassaan vastaselityksessä täydentänyt aiemmin esittämäänsä seuraavasti:

Työministeriön purkupuhevalta

Kauppa- ja teollisuusministeriö valvoo yritystoiminnan tukemisesta annetun lain 27 §:n mukaan työvoima- ja elinkeinokeskusten suorittamaa tukien myöntämistä. Kauppa- ja teollisuusministeriön tässä mainittu valvontavelvollisuus koskee yritystoiminnan tukemisesta annetun lain mukaan myönnettyjä tukia. Hämeen TE-keskuksen tekemä purkuhakemuksen kohteena oleva päätös on tehty julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain nojalla, minkä johdosta valvontavelvollisuus kyseessä olevan päätöksen suhteen kuuluu työministeriölle.

Ilmeisen väärä lain soveltaminen

Työministeriön tulkinta sovellettavasta lainsäädännöstä ei ole vaihdellut asian käsittelyn aikana. Lisämäärärahan osoittaminen ei merkitse sitä, että työministeriö olisi tutkinut tai että sen olisi pitänyt tutkia yksittäisen hankkeen rahoituskelpoisuutta. Hankkeen rahoituskelpoisuuden tutkiminen on investointiavustushakemuksen käsittelijän eli TE-keskuksen tehtävä.

Työministeriö ei ole tulkinnassaan lähtenyt siitä, että kyseessä olisi toimintatuki vaan siitä, että kyseessä olevaan investointihankkeeseen olisi tullut soveltaa yritystoiminnan tukemisesta annettua lakia.

Hämeen TE-keskuksen kehittämispäällikön työministeriön ylitarkastajalle 24.3.2003 lähettämä sähköpostiviesti kuitenkin osoittaa, että TE-keskus on päätynyt soveltamaan työllisyysmäärärahojen käyttöä koskevia säännöksiä, koska määrärahaa ei olisi voitu myöntää yritystoiminnan tukemisesta annetun lain nojalla.

Purkuintressi

Työministeriön 2.4.2004 tekemässä vuoden 2003 vuosisuunnitelman muuttamista koskevassa päätöksessä kerrotaan Hämeen TE-keskuksen esittämät lisämäärärahan tarvetta koskevat perustelut. Työministeriön päätöksessä ei oteta kantaa Aulangon hankkeen rahoituskelpoisuuteen.

Koska TE-keskus on hakemuksessa olevien tietojen perusteella ollut tietoinen perustettavasta kiinteistöyhtiöstä ja sen osakkaista, sen on myös täytynyt ymmärtää, että avustus edesauttaa osakkaina olevien yritysten liiketoimintaa. Edellä mainitut yritykset ovat mukana kiinteistöyhtiössä, koska näkevät kylpylätoiminnan antavan mahdollisuuden liiketoiminnan kasvuun. TE-keskuksen näkemys siitä, että työllisyysperusteinen investointituki olisi hankkeen luonteesta riippumatta oma tukimuotonsa, on väärä ja osoittaa, että TE-keskus on soveltanut lakia väärin.

Työministeriö ryhtyi tutkimaan avustuspäätöksen laillisuutta sen jälkeen, kun avustuspäätöstä koskeva hallintokantelu saapui työministeriöön 18.3.2004. Työministeriö on ryhtynyt välittömästi kantelun saatuaan selvittämään, onko rahoituspäätöstä tehtäessä sovellettu oikeaa lakia. Työministeriö on muun muassa kesäkuussa 2004 kertonut Hämeenlinnan kaupungin ja Aulangon Kylpylä Oy:n edustajille, että ministeriö selvittää edellytykset purkuhakemuksen tekemiselle.

Työministeriön purkuhakemuksen kohteena ei ole takaisinperintään liittyvä päätös, vaan investointiavustuksen myöntämistä koskeva lainvastainen päätös. Luottamuksensuojan merkitys takaisinperintäharkinnassa on erilainen kuin lainvastainen päätöksen purkamista harkittaessa.

Oikeudenkäyntikulut

Työministeriö on vaatinut, että Hämeenlinnan kaupunki tai Aulangon Kylpylä Oy velvoitetaan korvaamaan työministeriön oikeudenkäyntikulut.

Jos korkein hallinto-oikeus hylkää purkuhakemuksen, asian on katsottava olleen oikeudellisesti niin epäselvä, että molempien osapuolten tulee vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan. Jos työministeriön katsotaan olevan velvollinen korvaamaan Hämeenlinnan kaupungin oikeudenkäyntikulut, voidaan korvausta määrätä maksettavaksi enintään kohtuullinen määrä.

2.2.6. Aulangon Kylpylä Oy:n selitys ja työministeriön vastaselitys sen johdosta

Aulangon Kylpylä Oy on 4.7.2006 antamassaan selityksessä viitannut Hämeenlinnan kaupunginhallituksen asiassa aiemmin sekä niinikään 4.7.2006 korkeimmalle hallinto oikeudelle saapuneeseen Hämeenlinnan kaupunginhallituksen vastaselitykseksi nimettyyn asiakirjaan. Kyseisessä asiakirjassa Hämeenlinnan kaupunginhallitus on pyytänyt, että asiassa järjestettäisiin suullinen käsittely, mikäli korkein hallinto-oikeus katsoo tarpeelliseksi selvittää työministeriön ja TE-keskuksen välistä yhteistyötä, työministeriön tietoisuutta hankkeen luonteesta ja sen osallisuutta työllisyysperusteisen investointiavustuksen valmisteluun. Lisäksi Hämeenlinnan kaupunginhallitus ja Aulangon Kylpylä Oy ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan esitettyjen laskujen mukaisesti.

Työministeriö on antanut selityksen johdosta vastaselityksen.

3. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki työministeriön tekemää maksetun avustuksen palautettavaksi määräämistä koskevaa vaatimusta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ja Aulangon Kylpylä Oy:n tekemän työministeriön puhevaltaa koskevan väitteen.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ja Aulangon Kylpylä Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

4. Korkein hallinto-oikeus purkaa työministeriön hakemuksesta Hämeen TE-keskuksen 5.8.2003 tekemän päätöksen dnro 15/323/2003.

5. Korkein hallinto-oikeus hylkää työministeriön, Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ja Aulangon Kylpylä Oy:n tekemät oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

6. Lausunnon antaminen työministeriön tekemästä päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta sekä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen ja Aulangon Kylpylä Oy:n tekemästä päätöksen täytäntöönpanon jatkamista koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Tutkimatta jätettävä vaatimus

Jo maksetun avustuksen määrääminen palautettavaksi ei kuulu korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 3 §:n nojalla korkeimman hallinto-oikeuden ensi asteen toimivaltaan.

2. Työministeriön puhevalta

Työministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (1036/2003) 2 §:n mukaan ministeriö ohjaa ja valvoo hallinnonalaansa kuuluvien asioiden käsittelyä työvoima- ja elinkeinokeskuksissa. Purettavaksi haetulla päätöksellä on myönnetty valtionavustus työministeriön hallinnonalalle osoitetusta määrärahasta. Määrärahan käyttö kuuluu työministeriön valvottavaksi. Tähän nähden ja kun otetaan lisäksi huomioon purkuhakemuksessa esitetyt perusteet sekä hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentista ilmenevä periaate, työministeriöllä on esillä olevassa asiassa oikeus hakea TE-keskuksen päätöksen purkamista.

3. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi Hämeenlinnan kaupunginhallitus ja Aulangon Kylpylä Oy ovat vaatineet suullisen käsittelyn toimittamista ja selvitys, jonka ne ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä sekä asiakirjoista muuten saatu selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

4. Päätöksen purkaminen

4.1. Sovellettavat säännökset

4.1.1. Kansalliset säädökset

Hallintopäätöksen purkamista koskeva säännös

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa, jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista.

Valtionavustuksen myöntämistä koskevat säädökset ja niiden valmisteluaineisto

Yleiset säännökset valtionavustuksia myönnettäessä noudatettavasta menettelystä ja avustusten myöntämisen perusteista on annettu valtionavustuslaissa (688/2001). Lakia sovelletaan kaikkien valtionavustusten myöntämiseen, ellei toisin ole erikseen säädetty.

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 2 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työllisyysmäärärahoista voidaan osoittaa tai myöntää valtion talousarvion rajoissa määrärahoja valtion virastoille ja laitoksille, kunnille ja kuntayhtymille sekä yksityisille, yhteisöille ja säätiöille investointeihin, palkkauskustannuksiin, henkilölle toimeentulon turvaamiseksi maksettaviin korvauksiin sekä muuhun työllisyyden edistämiseen.

Yleiset säännökset elinkeinotoimintaan annettavasta tuesta on annettu yritystuen yleisistä ehdoista annetussa laissa (786/1997). Mainitun lain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan annettaessa yritystukea muuhun elinkeinotoimintaan kuin varsinaiseen maa- ja metsätalouteen tai kalastukseen. Lain esitöiden (HE 252/1996 vp) mukaan laki sisältää yritystuen antamista koskevat yleiset perusteet, joita sovelletaan riippumatta siitä, millä hallinnonalalla tukea hallinnoidaan. Esitöiden mukaan elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa, kuten elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/1968).

Yritystoiminnan tukemisesta annetussa laissa (1068/2000) säädetään yritystoiminnan tukemiseen myönnettävästä investointituesta, kehittämistuesta ja toimintatuesta. Laissa säädetään suorista yritystuista, joita käytetään yleiseen pienen ja keskisuuren yritystoiminnan edistämiseen, alueelliseen elinkeinopolitiikkaan ja Euroopan yhteisöjen rakennerahasto-ohjelmien toimeenpanoon yritystoiminnan osalta. Lain 4 §:n mukaan tukea voidaan myöntää koko maassa pienille ja keskisuurille yrityksille. Lain 8 §:n mukaan tukea voidaan myöntää alueiden kehittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetulla kehitysalueella myös suurten yritysten hankkeisiin sekä sellaiselle kiinteistöyhtiölle tai kunnalle, joka tarjoaa toimitiloja kyseisessä laissa tarkoitettua yritystoimintaa varten.

4.1.2. Euroopan yhteisön valtiontukea koskevat säädökset, niiden soveltamista koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja Suomen Euroopan komissiolle tekemät tukia koskevat ilmoitukset

Säädökset

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei mainitussa sopimuksessa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan (nykyisin 87 ja 88 artiklan) soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin annetun neuvoston asetuksen N:o 994/1998 ryhmäpoikkeuksia koskevan 1 artiklan a (i) ja (iv) alakohtien ja bkohdan mukaan komissio voi säätää, että tuet pienille ja keskisuurille yrityksille, työllistämiselle ja koulutukselle sekä komission kunkin jäsenvaltion osalta alueellisen tuen myöntämistä varten hyväksymien karttojen mukainen tuki soveltuvat yhteismarkkinoille ja että ne vapautetaan 93 artiklan 3 kohdassa säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta.

Asetuksen N:o 994/1998 nojalla on annettu komission asetus N:o 2204/2002 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta työllisyystukeen. Tällä asetuksella työllisyystuet on vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta muun ohella sillä edellytyksellä, että tuet on tarkoitettu aluetukiin oikeutetuille alueille tai että ne on tarkoitettu asetuksessa n:o 70/2001 määritellyille pienille ja keskisuurille yrityksille.

Asetuksen N:o 994/1998 nojalla on annettu komission asetus N:o 70/2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen. Asetuksen liitteen I 1 artiklan mukaan pienet ja keskisuuret yritykset määritellään yrityksiksi, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 40 miljoonaan euroa tai taseen loppusumma on enintään 27 miljoonaa euroa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetulla täytäntöönpanokiellolla on välitön oikeusvaikutus (esimerkiksi asia 6/64 Costa v. ENEL; asia 120/73 Lorenz). Kansallisten tuomioistuinten tehtäviin kuuluu turvata oikeussubjektien oikeudet sen mahdollisen tilanteen varalta, että kansalliset viranomaiset eivät noudata jäsenvaltioille perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdasta johtuvia velvollisuuksia (esimerkiksi asia C-354/90, Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ym.; asia C-17/91 Lornoy ym.; asia C-345/02, Pearle).

Jotta voitaisiin määrittää, onko valtion toimenpiteeseen ryhdytty tämän määräyksen vastaisesti, kansallinen tuomioistuin voi joutua tulkitsemaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuen käsitettä (esimerkiksi asia 78/76 Steinike & Weinlig; asia C-39/94 SFEI ym.; asia C-345/02 Pearle).

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa asetetaan neljä edellytystä. Ensinnäkin kyseessä tulee olla valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luokitteleminen tueksi edellyttää, että kaikki perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät (esimerkiksi asia C-345/02 Pearle ym. ja asia C-280/00 Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg).

Tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna (esimerkiksi asia C-372/97 Italia v. komissio). Ei ole tarpeen, että tuensaajayritys itse osallistuu jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kun jäsenvaltio myöntää tuen yritykselle, jäsenvaltion sisäinen liiketoiminta voi tämän seurauksena lisääntyä sillä seurauksella, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuudet päästä tuon jäsenvaltion markkinoille vähentyvät. Lisäksi sellaisen yrityksen vahvistuminen, joka ei ole osallistunut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, voi johtaa sellaiseen tilanteeseen, jossa sillä on mahdollisuus päästä toisen jäsenvaltion markkinoille (esimerkiksi asia C-66/02 Komissio v. Italia; asia C-148/04 Unicredito Italiano SpA v ym.).

Tuensaajayritykset voivat lähtökohtaisesti perustellusti luottaa niille myönnetyn tuen lainmukaisuuteen ainoastaan silloin, kun tukea myönnettäessä on noudatettu 88 artiklan mukaista menettelyä. Huolellisen taloudellisen toimijan on yleensä kyettävä varmistumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu. Kun tuki myönnetään ilmoittamatta sitä ennalta komissiolle siten, että se on perustamissopimuksen 88 artiklan 3kohdan nojalla lainvastainen, tuensaaja ei voi kyseisellä hetkellä perustellusti luottaa siihen, että tuki on myönnetty sääntöjen mukaisesti (esimerkiksi yhdistetyt asiat C-183/02 P ja C-187/02 P Demesa ja Territorio Histórico de Álava v. komissio ja edellä mainittu C-148/04). Perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä menettelyä noudattamatta myönnetyn tuen takaisinperintä on sellainen odotettavissa oleva seikka, johon tuensaajan on varauduttava (edellä mainittu asia C-148/04).

Suomen ilmoitukset ja komission päätökset

Suomen viranomaiset ovat 9.2.1994 päivätyssä kirjeessä toimittaneet ilmoituksen Suomessa käytössä olleista tukiohjelmasta Eftan valvontaviranomaiselle. Ilmoituksessa mainitaan työllisyysperusteisen rakennetuen (93-050) lailliseksi perustaksi työllisyysasetus (130/1993) ja työllisyysperusteisen investointiavustuksen (93-048) lailliseksi perustaksi työllisyyslaki (275/1987) ja työllisyysasetus (130/1993).

Suomen viranomaiset ovat ilmoittaneet kyseisestä tuesta Euroopan unionin komissiolle 28.6.1996 päivätyllä kirjeellä. Komissio on päätöksellään 10.10.1996 päättänyt olla vastustamatta tukea (viitenumero N600/96). Tuen nimi on valtionapu investoinneille ja työllisyysperusteinen rakennetuki. Tuki on tarkoitettu alueellisiin investointeihin ja pienten ja keskisuurten yritysten yhteistyöhön. Tuen oikeudellinen perusta on työllisyysasetus.

Komissio on 14.3.1995 päättänyt olla vastustamatta Suomen viranomaisten sille ilmoittamaa työllistämistukiohjelmaa, jonka nimi on "Työllisyystukipalkkiojärjestelmä" (viitenumero N 115/95). Tuen oikeudellisena perustana ovat työllisyyslaki (275/1987) ja työllisyysasetus (130/1993) ja sen tarkoituksena on oppisopimusoppilaiden palkkaaminen sekä uusien työpaikkojen luominen työttömille, joilla on erityisiä vaikeuksia päästä työmarkkinoille sekä järjestää tällaisille työttömille työharjoittelua.

Komissio on hyväksynyt Suomen alueellisia valtiontukia koskevan aluetukikartan vuosille 2000 - 2006 päätöksellään 13.12.1999. Aluetukikarttaa on muutettu päätöksillä 16.3.2000, 23.6.2000 ja 29.3.2005.

Komissio on hyväksynyt yritystoiminnan tukemisesta annetun lain mukaiset tuet vuosille 2000 - 2006 päätöksellään 23.6.2000 (tuet n:o N 746/99, 746/A/99, 746/B/99, 746/C/99 ja 746/D/99).

4.2. Purettavaksi haetulla päätöksellä rahoitettu hanke

Hämeen TE-keskus on myöntänyt purettavaksi haetulla päätöksellä työllisyysperusteista investointitukea Aulangon vapaa-ajankeskuksen suunnittelu- ja rakentamiskustannuksiin. Tuen hakijaksi on päätökseen merkitty Hämeenlinnan kaupunki/perustettava kiinteistöyhtiö. Hanke, jolle investointiavustusta on haettu, on kuvattu tarkemmin investointiavustushakemuksen liitteenä olevassa perustelumuistiossa.

Hakemukseen liitetyn 14.1.2003 päivätyn aiesopimuksen mukaan RestelOy, Dividum Oy, Holiday Club Finland Oy ja Hämeenlinnan kaupunki sitoutuvat yhdessä toteuttamaan Aulangon kuntoutus- ja vapaa-ajankeskuksen kylpylöineen. Hämeenlinnan kaupunki, DividumOy ja Restel Oy ovat 17.12.2003 allekirjoittaneet aiesopimusta vastaavan osakassopimuksen. Sen mukaan sopijapuolet perustavat Aulangon Kylpylä Oy -nimisen yhtiön, joka rakennuttaa kaupungilta ja Karlberg Oy:ltä vuokrattaville alueille kylpylän, monitoimihallin ja keilahallin muodostaman rakennuskokonaisuuden. Yhtiö vuokraa rakennukset Rantasipi Oy:lle käytettäväksi tämän liiketoiminnassa. Rantasipi Oy on sopimuksessa sitoutunut maksamaan kohteesta indeksisidonnaista vuokraa, jolla katetaan Aulangon Kylpylä Oy:lle aiheutuvat kulut.

Osapuolet ovat sopimuksessa todenneet, että yhtiö ei tavoittele voittoa. Sopimuksessa on lisäksi muun ohella ehto siitä, että Karlberg Oy:llä on oikeus avustusehtoihin kuuluvan luovutusrajoitusta koskevan määräajan päätyttyä lunastaa Hämeenlinnan kaupungin omistamat yhtiön osakkeet. Lunastushinnaksi on sovittu kaupungin osakkeisiin sijoittama pääoma. Myös Hämeenlinnan kaupunki voi sopimuksissa eritellyssä tilanteessa vaatia Karlberg Oy:tä lunastamaan kaupungin omistamat osakkeet.

Aulangon kylpylä on 30.12.2003 hakenut myönnetyn avustuksen ensimmäisen erän maksatusta. Maksatus on suoritettu Aulangon Kylpylä Oy:lle 7.1.2004.

Aulangon Kylpylä Oy on merkitty kaupparekisteriin 1.1.2004.

4.3. Oikeudellinen arviointi

Myönnettäessä avustusta on tullut noudattaa talousarvion perusteluja, valtionavustuslain säännöksiä sekä lisäksi mitä muualla lainsäädännössä erikseen valtionavustuksen myöntämisen edellytyksistä on säädetty.

Aulangon Kylpylä Oy:n rakennuttama kuntoutus-, kongressi- ja vapaa-ajankylpylän sekä monitoimihallin käsittävä kokonaisuus on hakemusasiakirjojen mukaan luonteeltaan kaupallinen. Kokonaisuutta käytetään elinkeinotoimintaan. Myönnetty investointiavustus tulee käytettäväksi osana Aulangon Kylpylä Oy:n rahoitusta ja siten se hyödyttää hankkeen yritystoimintaa harjoittavia yrityksiä.

Ratkaistaessa asiaa TE-keskuksessa olisi siten tullut ottaa TE-keskuksen mainitsemien oikeusohjeiden ohella huomioon yritystuen yleisistä ehdoista annetun lain ja yritystoiminnan tukemisesta annetun lain säännökset. TE-keskuksen päätös, jolla investointiavustus on myönnetty soveltaen yksinomaan julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain ja valtionavustuslain säännöksiä, perustuu ilmeisesti väärään kohdassa 4.1.1. selostettujen valtionapua koskevien kansallisten säännösten soveltamiseen.

Kun otetaan huomioon, että Hämeenlinnan kaupunki sijaitsee kehitysalueen ulkopuolella sekä avustuksesta hyötyvien yritysten koko, on säännösten ilmeisesti väärä soveltaminen johtanut siihen, että avustus on myönnetty hankkeeseen, johon sitä ei olisi voitu myöntää. Säännösten väärä soveltaminen on siten vaikuttanut olennaisesti päätökseen.

Euroopan yhteisön oikeusjärjestys on saatettu Suomessa voimaan 1.1.1995 lukien perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetyllä lailla 8.12.1994/1540 ja asetuksella mainitun lain voimaantulosta 31.12.1994/1541. Lailla suomalaisille viranomaisille on perustettu velvollisuus noudattaa Euroopan yhteisön primäärioikeudesta, johdetusta oikeudesta ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä koostuvaa oikeusjärjestystä.

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen myöntämistä koskeva suunnitelma on ilmoitettava komissiolle. Jos komissio katsoo, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, se aloittaa mainitun artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltio ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös. Mainittujen säännösten vastaisesti toteutettu toimenpide on lainvastainen.

Purettavaksi haetulla päätöksellä on myönnetty valtion varoista kaksi miljoonaa euroa tukea luonteeltaan taloudelliseen toimintaan. Tuki vähentää yritysten vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kuluja. Tuki vahvistaa tuen saajan asemaa suhteessa muihin kilpaileviin elinkeinonharjoittajiin ja saattaa vaikuttaa hankkeen laatu ja siinä yritystoimintaa harjoittavat yritykset huomioon ottaen edellä kohdassa 4.1.2. selostetussa Euroopan yhteisön tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää kilpailua.

Suomi on ilmoittanut komissiolle toisaalta työllisyyslain ja toisaalta eräistä yritystoimintaan myönnettävistä tuista annettujen lakien mukaiset tuet. Komissiolle ilmoitetut ja komission hyväksymät tukiohjelmat ovat koskeneet vain mainittujen kansallisten lakien edellytykset täyttäviä tukia. Nyt kyseessä olevaa tukea ei myöskään ole ilmoitettu komissiolle yksittäisenä tukena, eikä komission arvioitavaksi siten ole tullut se, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan mukaisesti. TE-keskuksen päätös, jolla tuki on myönnetty vastoin kansallisia lakeja, on siten johtanut myös ilmeisesti väärään Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan soveltamiseen.

Myös tämä säännösten ilmeisesti väärä soveltaminen on johtanut siihen, että avustus on myönnetty hankkeeseen, johon sitä ei olisi voitu myöntää. Säännösten väärä soveltaminen on siten vaikuttanut olennaisesti päätökseen.

Suomen lainsäädännön ja Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan tuen saajalla on oikeus luottaa vain lain ja Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen mukaiseen päätökseen. Luottamuksensuojan periaate ei siten voi estää lainvastaisen päätöksen purkamista.

Edellä kuvatuin perustein ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti Hämeen TE-keskuksen päätös puretaan ilmeiseen lain väärään soveltamiseen perustuvana.

5. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä Hämeenlinnan kaupungille ja Aulangon Kylpylä Oy:lle ja sen laatuun nähden työministeriölle ei ole, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

6. Päätöksen täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset

Pääasian tultua tällä päätöksellä lopullisesti ratkaistuksi, ei täytäntöönpanon keskeyttämistä tai jatkamista koskevista vaatimuksista ole tarpeen enää lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere, Anne E. Niemi ja Tuula Pynnä. Asian esittelijä Hannu Ranta.