09.11.2006/2971

Terapia - Lastensuojelu - Huostaanotto - Sijaishuolto - Avohuollon tukitoimi - Lääkinnällinen kuntoutus - Järjestämisvastuu - Kustannusten korvaaminen

A oli hallinto-oikeudessa vaatinut S:n kunnan velvoittamista korvaaman hänen perheensä kustannukset yksityisestä perheterapiasta. Hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen katsoen, että A:n pyytämä mielenterveyspalvelu koski lääkinnällistä kuntoutusta. Kunnalla ei ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta järjestää kuntoutusta kuntoutujan vaatimalla tavalla. A:lla ei siten ollut lakiin perustuvaa oikeutta saada ostopalveluosoitusta haluamansa perheterapeutin antamaa hoitoa varten. Asiassa oli toimittu kunnalle kuuluvan harkintavallan rajoissa.

Perheen terapiatarpeen taustalla oli tapahtumaketju, jossa A:n lapsi B oli otettu S:n kunnan perusturvalautakunnan huostaan ja sijoitettu sijaisperheeseen. Lautakunnan päätös oli vanhempien vastustamisen vuoksi alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Lautakunta oli ryhtynyt selvittämään perheen terapian tarvetta sen jälkeen, kun hallinto-oikeus oli välipäätöksellään keskeyttänyt B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon ja B oli kotiutettu. Perheelle oli käytyjen neuvottelujen aikana tarjottu yhteensä viittä vaihtoehtoista palveluntuottajaa. Perhe oli kuitenkin päättänyt käyttää itse valitsemaansa palveluntuottajaa, johon vanhemmilla oli ennestään hoitosuhde. Hallinto-oikeus oli tämän jälkeen päätöksellään jättänyt lautakunnan päätöksen vahvistamatta ja velvoittanut lautakunnan seuraamaan B:n kehitystä sekä tukemaan perhettä avohuollon tukitoimin.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden terapiakustannusten korvausvelvollisuutta koskevan päätöksen lopputuloksen. Kun arvioitiin lautakunnan menettelyä terapiapalveluvaihtoehtojen tarjoamisen yhteydessä, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan oli pidettävä lähtökohtana lautakunnalle lastensuojelulain perusteella kuuluvaa velvollisuutta avohuollon tukitointen järjestämiseen myös tapahtuneen huostaanoton jäätyä vahvistamatta, mikä oli tuotu esille myös hallinto-oikeuden päätöksessä. A:n hakemus oli, kun otettiin huomioon, ettei perhe ollut hyväksynyt lautakunnan lastensuojelulain mukaisena avohuollon tukitoimena tarjoamaa terapiamahdollisuutta, voitu käsitellä kunnan velvollisuutena järjestää lääkinnällistä kuntoutusta.

Lastensuojelulaki 12 § ja 13 § 2 mom. 1 kohta
Kansanterveyslaki 14 § 1 mom. 2 ja 2 a kohdat sekä 3 mom.
Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta 2 § ja 3 § 2 mom. 3 kohta
Erikoissairaanhoitolaki 10 a §
Mielenterveyslaki 3, 4 ja 5 §