KHO:2006:87

Ennakkoratkaisupyyntö Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle - Vientituki - Vienti-ilmoitus - Toimittamistapa - Telekopio - Komission asetus (EY) N:o 800/1999 - Komission asetus (EY) N:o 1342/2003 - Hyvän hallinnon periaate - Suhteellisuusperiaate - Viranomaisen neuvo - Väärinkäsitys

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko EMOTR:n tukirahaston mukaista viljan vientitukea maksaa yhtiölle siitä huolimatta, että vienti-ilmoitus oli ennen lastausta toimitettu tulliviranomaisille alkuperäiskappaleen sijasta telekopiona. Asiassa on tullut esille, että puute vienti-ilmoituksen toimittamistavassa on johtunut viranomaisen neuvonannon yhteydessä syntyneestä erehdyksestä.

Korkein hallinto-oikeus päätti esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan EY 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:

Onko komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 5 artiklaa yhdessä suhteellisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen kanssa tulkittava siten, että kansallinen toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä ennen lastausta telekopiona toimitetun vienti-ilmoituksen tilanteessa, jossa viranomainen katsoo, ettei ole olemassa pienintäkään epäilyä vilpillisestä menettelystä, puute vienti-ilmoituksen toimittamistavassa on johtunut viranomaisen antaman neuvonannon yhteydessä syntyneestä erehdyksestä ja jossa viranomainen on voinut todeta, että jälkikäteen toimitettu alkuperäinen, allekirjoitettu vienti-ilmoitus on ollut täysin yhtenevä telekopiona toimitetun ilmoituksen kanssa.

Komission asetus (EY) N:o 800/1999, maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 5 artikla
Suomen perustuslaki (731/1999) 21 §
Hallintomenettelylaki (598/1982) 4, 9 ja 17 §
Hallintolaki (434/2003)
Maa- ja metsätalousministeriön asetus maataloustuotteiden vientituki- ja vakuus- sekä tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusjärjestelmän täytäntöönpanosta (1363/2002) 4 §

Kort referat på svenska

1. ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

1.1. Maa- ja metsätalousministeriön päätös

Maa- ja metsätalousministeriön interventioyksikkö on 2.9.2004 tekemässään päätöksessä todennut, että Avena Nordic Grain Oy:lle ei makseta vientitukea 19 000 000 kg ja 2 375 040 kg kauraerille. Päätöksen perusteluna on mainittu, että alkuperäinen vienti-ilmoitus ei ole ollut tulliviranomaisen käytettävissä ennen mahdollista tarkastushetkeä. Ministeriö on viitannut komission tulkintaan neuvoston asetuksesta (ETY) N:o 386/90, (EY) N:o 2221/95 ja (EY) N:o 800/99. Päätöksessä on todettu, että asianomaista on kuultu 3.12.2003. Päätöksenteossa on otettu huomioon komission vastaukset 26.5.2004 ja 30.7.2004.

2. KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

Avena Nordic Grain Oy on valituksessaan vaatinut, että maa- ja metsätalousministeriön päätös kumotaan ja yhtiölle määrätään maksettavaksi sen hakema vientituki. Yhtiö on valituksessaan esittänyt selvityksen tapahtumakulusta ja painottanut sitä, että käsillä olevassa tapauksessa ei ole ollut kyse väärinkäytöstä tai sen yrityksestä.

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut asiassa lausunnon, jossa se on käynyt läpi asian tapahtumakulun ja soveltavat oikeusohjeet. Ministeriö on todennut, että valituksessa ei ole esitetty sellaisia uusia seikkoja tai perusteita, jotka eivät olisi olleet ministeriön tiedossa valitusta tehtäessä. Tämän vuoksi valitus olisi maa- ja metsätalousministeriön mielestä hylättävä aiheettomana.

Avena Nordic Grain Oy on antanut ministeriön lausunnon johdosta vastaselityksen.

Avena Nordic Grain Oy sekä maa- ja metsätalousministeriö ovat antaneet lausuntonsa ennakkoratkaisun pyytämistä koskevasta luonnoksesta, ja puoltaneet ennakkoratkaisupyynnön esittämistä.

3. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖS ENNAKKORATKAISUN PYYTÄMISESTÄ EUROOPAN YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMELTA

Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisun EMOTR:n tukirahaston mukaisen vientituen maksamisen edellytyksistä. Asiassa tulee erityisesti esille suhteellisuusperiaate ja hyvän hallinnon vaatimus viranomaisen neuvonantotoiminnan yhteydessä. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi.

Asianosaiset

1. Valittaja Avena Nordic Grain Oy (jäljempänä yhtiö) on Helsingissä kotipaikan omaava osakeyhtiö, jonka toimialana on muun muassa viljan, viljatuotteiden, rehuraaka-aineiden ja muiden maataloustuotteiden kauppa.

2. Valitus kohdistuu maa- ja metsätalousministeriön interventioyksikön päätökseen (jäljempänä ministeriö). Maa- ja metsätalousministeriön interventioyksikkö hallinnoi Suomessa EMOTR:n tukirahaston mukaisia tukia. Vientitukihakemukset jätetään kuitenkin tullin toimipisteisiin ja vientituotteen fyysinen tarkastaminen tapahtuu tulliviranomaisten toimesta. Lopullisen tukipäätöksen tekeminen kuuluu ministeriölle.

Oikeudenkäynnin kohde

3. Ministeriö on 2.9.2004 valituksenalaisessa päätöksessään päättänyt, että komission asetuksen (EY) N:o 1342/2003 (alaviite 1) mukaista viljan- ja viljatuotteiden vientitukea ei makseta yhtiön 14.6.2003 viemille 19 000 000 kg ja 2 375 040 kg kauraerille. Ministeriön päätös on perustunut siihen, että alkuperäinen vienti-ilmoitus ei ole ollut tulliviranomaisen käytettävissä ennen mahdollista tarkastushetkeä. Vienti-ilmoitus oli toimitettu tullitoimipisteeseen ainoastaan telekopiona.

Tiivistelmä valittajan esittämistä väitteistä

4. Yhtiö on korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että ministeriön päätös kumotaan ja yhtiölle määrätään maksettavaksi sen hakema vientituki.

5. Yhtiö on esittänyt, että säädösten tulkinnassa on sanamuodon ohella otettava huomioon niiden tarkoitus. Menettelytapaa koskevien normien tarkoituksena on estää väärinkäytökset vientitukien maksamisessa. Vallitsevien olosuhteiden ja tosiasioiden perusteella väärinkäytökselle ei tässä tapauksessa ollut vähäisintäkään mahdollisuutta.

6. Yhtiö on useiden vuosien aikana vienyt merkittävät määrät FEOGA- tarkastuksen alaista kauraa ja ohraa. Yhtiön menettelytapana on aina ollut seurata EU-lainsäädäntöä ja noudattaa sekä tullin että ministeriön laatimia ohjeita. Yhtiö on myös ollut läheisessä kanssakäymisessä mainittujen tahojen kanssa EU-lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. Yhtiö on myös laatinut yksityiskohtaiset huolintaohjeet, joilla on ohjeistettu huolitsijoita.

7. Nyt esillä olevassa tapauksessa laivan 14.6.2003 alkanutta lastausta varten Vaasan tullilla oli etukäteen hallussaan vienti-ilmoituksen eli niin sanotun M-lomakkeen kopio, jossa oli annettu kaikki yksityiskohtaiset tiedot kyseisestä vientilaivauksesta. Vaasan tulli oli jatkuvasti yhteydessä yhtiön huolitsijan kanssa. Tullilla oli täysi mahdollisuus valvoa kyseistä lastausta, olla läsnä ja ottaa näytteitä. Huolitsijan ja tulliviranomaisten välillä käydyn keskustelun seurauksena oli kuitenkin syntynyt väärinkäsitys siitä, ettei alkuperäisen M-lomakkeen esittäminen ennen lastausta olisi tarpeellista. Yhtiö ei viejänä ja vientituen saajana tiennyt, että huolitsija oli kyseisessä tapauksessa menetellyt huolintaohjeiden vastaisesti.

Riidattomat tosiseikat

8. Seuraavat tosiseikat ovat riidattomia osapuolten välillä:

– Tullille on toimitettu ajoissa kaikki lastauksen valvontaa varten tarpeellinen informaatio asetuksen (EY) N:o 800/1999 (alaviite 2) mukaisesti.

Kuitenkin alkuperäinen vienti-ilmoitus (niin sanottu M-lomake) oli ennen lastauksen alkamista toimitettu tullille ainoastaan telekopiona. M-lomake on vienti-ilmoituksen päällimmäinen lehti. M-lomakkeen jättämishetki tulliin on siten automaattisesti myös vienti-ilmoituksen saapumishetki. Suomessa M-lomake toimii vientitukihakemuksena.

– Lastaus tapahtui ilmoituksen mukaisesti Vaasan satamassa tullitoimipaikan välittömässä läheisyydessä. Tullilla oli sen etukäteen saaman informaation johdosta kaikki mahdollisuudet suorittaa lastauksen normaali valvonta neuvoston asetuksen (EY) N:o 386/90 (alaviite 3) mukaisesti.

– Tulliviranomaisen huomattua vienti-ilmoituksen toimittamista koskevan puutteen lastauksen jälkeen ja huomautettua asiasta, alkuperäinen lomake oli toimitettu tulliviranomaiselle. Lastauksen jälkeen toimitettu alkuperäinen ilmoitus vastasi täysin telekopiona saapunutta ilmoitusta.

– Lastauksesta oli keskusteltu etukäteen huolitsijan ja tullin kesken. Toimivaltaiset tulliviranomaiset ovat kirjeellään 16.12.2003 vahvistaneet, että erehdys vienti-ilmoituksen toimittamistavasta johtui edellä mainitun keskustelun kuluessa huolitsijalle syntyneestä väärinymmärryksestä.

– Lastatut tavarat olivat helposti tunnistettavissa visuaalisessa tarkastuksessa. Lastatun tavaran luonteen on vahvistanut aluksen kapteeni, Kasvistuotannon tarkastuskeskus sekä Oy Sea Load Control Ab, joka on jäsenvaltioiden hyväksymä kansainväliseen tarkastukseen ja valvontaan erikoistunut yritys komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 16 artiklan 1b alakohdan mukaisesti.

– Lastin ostaja The Andersons Inc on vahvistanut vastaanottaneensa kauralastin. Tiliotteen perusteella yhtiö on saanut maksusuorituksen laskunsa mukaisesti ja Kanadan tulliviranomaiset ovat vahvistaneet kyseessä olevan Vaasassa lastatun kauralastin saapumisen määräsatamaan.

9. Toimivaltaiset viranomaiset ovat lisäksi vahvistaneet, ettei mikään viittaa siihen, että yhtiö olisi joko väärinkäyttänyt tukimenettelyä tai yrittänyt toimia vilpillisesti.

10. Ministeriö on ensimmäisen kerran 8.3.2004 ja toistamiseen 23.6.2004 tiedustellut Euroopan komission kantaa siihen, voitaisiinko tuki edellä kuvatut olosuhteet huomioiden poikkeuksellisesti maksaa. Ministeriö on todennut kirjeissään, ettei sillä ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö lastaus olisi tapahtunut tullille toimitettujen tietojen pohjalta.

11. Euroopan komissio on vastauksessaan 26.4.2004 viitannut asetuksen (EY) N:o 800/1999 artiklaan 5 (5) sekä yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuun asiassa C-27/94 Alankomaiden kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio (alaviite 4). Näiden pohjalta komissio on katsonut, ettei kyseiselle vientierälle voida suorittaa vientitukea. Jälkimmäisessä vastauksessaan 30.6.2004 komissio on vahvistanut edellä mainitun kielteisen kantansa todeten kuitenkin lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuin on yksin toimivaltainen antamaan oikeudellisesti sitovan päätöksen yhteisön säännöksen tulkinnasta ja pätevyydestä.

Yhteisön oikeus

12. Vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä on tapahtuma-aikaan säädetty neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1766/92 (alaviite 5). Vilja-alan yhteinen markkinajärjestely koskee asetuksen 1 artiklan mukaan muun muassa kauraa.

13. Tapauksen kannalta keskeinen säädös on komission asetus (EY) N:o 800/1999 maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä. Asetuksen johdanto-osan 64 perustelukappaleissa todetaan seuraamusten asettamisen osalta seuraavaa:

"vientitukijärjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi seuraamuksia olisi sovellettava virheen subjektiivisesta syystä riippumatta; joissakin tapauksissa olisi kuitenkin oltava soveltamatta seuraamusta, erityisesti jos kyseessä on ilmeinen toimivaltaisen viranomaisen tunnustama erehdys, sekä säätää ankarampia seuraamuksia, kun teko on tahallinen; nämä toimenpiteet ovat tarpeellisia, niiden olisi oltava suhteutettuja ja riittävän varoittavia, ja niitä olisi sovellettava yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa".

14. Asetuksen II osastossa säädetään viennistä kolmansiin maihin. II osaston 1 luvussa on määräykset oikeudesta vientitukeen. Tämän asian kannalta keskeiset määräykset ovat 5 artiklan 1-5 kohdat sekä 7 kohta. Nämä kuuluvat seuraavasti:

"1. 'Vientipäivällä' tarkoitetaan päivää, jona tulliviranomainen vastaanottaa vienti-ilmoituksen, jossa ilmoitetaan, että tukea haetaan.

2. Vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivän perusteella vahvistetaan:
a) sovellettavan tuen määrä, jos tukea ei ole vahvistettu ennakolta,
b) tuen määrään tarvittaessa tehtävät tarkistukset, jos tuki on vahvistettu ennakolta,
c) viedyn tuotteen määrä, laatu ja ominaisuudet.

3. Vienti-ilmoituksen vastaanottamiseen rinnastetaan mikä tahansa muu oikeudelliselta vaikutukseltaan vastaava toimi.

4. Jotta tuotteet saisivat tukea, käytettävässä vientiasiakirjassa on oltava kaikki tuen laskemisessa tarvittavat tiedot ja erityisesti:

a) tuotteiden osalta
– maataloustuotteiden kuvaus, mahdollisesti yksinkertaistettuna, vientitukia koskevan nimikkeistön mukaisesti sekä tukinimikkeistön koodi, ja siinä määrin kuin on tarpeen tukea laskettaessa, kyseisten tuotteiden koostumus tai viittaus kyseiseen koostumukseen,
– kyseisten tuotteiden nettomassa tai tarvittaessa muunlaisina mittayksikköinä ilmaistu määrä tukea laskettaessa;

b) tavaroiden osalta sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1222/94 säännöksiä.

5. Vastaanottamishetkellä tai 3 kohdassa tarkoitetun toimen toteutumishetkellä tuotteet asetetaan tullin valvontaan asetuksen (ETY) N:o 291/92 4 artiklan 13 ja 14 kohdan mukaisesti kunnes ne poistuvat yhteisön tullialueelta.

7. Jokaisen, joka vie tuotteita, joille haetaan tuen myöntämistä, on:

a) jätettävä vienti-ilmoitus siihen toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan, jonka alueella tuotteet lastataan vientikuljetusta varten;
b) ilmoitettava tälle tullitoimipaikalle vähintään 24 tuntia etukäteen lastaustoimien aloittamisesta ja lastaustoimien arvioidusta kestosta. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa määräajan pituudeksi muun kuin 24 tuntia."

15. Valvonnan osalta perussäädös on neuvoston asetus (ETY) N:o 386/90, tukea tai muita taloudellisia suorituksia saavien maataloustuotteiden viennin yhteydessä suoritettavasta valvonnasta. Valvonnan toteuttamisesta on yksityiskohtaisempia säännöksiä komission asetuksessa (EY) N:o 2090/2002 (alaviite 6).

16. Euroopan unionin perusoikeusasiakirjan 41 artiklassa on tunnustettu oikeus hyvään hallintoon. Perusoikeusasiakirjan 51 artiklan mukaan perusoikeusasiakirjan määräykset koskevat myös jäsenvaltioita silloin kuin ne soveltavat yhteisön oikeutta. Vaikka kyseinen perusoikeuskirja ei olekaan sitova oikeudellinen asiakirja, on yhteisöjen tuomioistuin vahvistanut sen merkityksen tapauksessa C-540/03 parlamentti vastaan neuvosto (alaviite 7). Tuomioistuin on muun ohella viitannut siihen, että perusoikeusasiakirjalla on ollut tarkoitus vahvistaa ne oikeudet, jotka perustuvat jäsenvaltioille yhteisiin valtiosääntöperinteisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin.

EY:n tuomioistuimen oikeuskäytäntö

17. Yhteisöjen tuomioistuin on useasti vahvistanut, että EMOTR:sta rahoitetaan vain yhteisön sääntöjen mukaisesti maatalouden yhteisten markkinajärjestelyjen yhteydessä myönnetyt tuet. Asiassa C-27/94 (alaviite 8) yhteisöjen tuomioistuin totesi tulkitessaan sittemmin kumottua asetusta N:o 3665/87 (alaviite 9), että vienti-ilmoitus on tehtävä kirjallisesti erityisesti sen tarkistamiseksi, vastaavatko viejän antamat tiedot vietäväksi esitettyjä tavaroita, ja että vienti-ilmoitus on jätettävä ennen kuin tavarat viedään yhteisön tullialueelta.

18. Asiassa C-278/98 (alaviite 10) Alankomaat vastaan komissio yhteisöjen tuomioistuin tulkitsi niin ikään asetuksen N:o 3665/87 määräyksiä. Tuomioistuin katsoi asetuksen 25 artiklan tarkoittaman ennakkorahoitusta koskevan maksuilmoituksen osalta, että Alankomaiden viranomaisten noudattama käytäntö hyväksyä telekopiona lähetetyt tiedot ei ole kyseisen säännöksen mukainen. Se aiheuttaa riskin avustusten aiheettomasta maksamisesta. Se mahdollistaa sen, että kun telekopion perusteella suoritetussa tullitarkastuksessa on havaittu virheellisyyksiä, kauppias tekee toisen ilmoituksen, jossa mainitaan oikeat tiedot.

Kansallinen lainsäädäntö

19. Suomen perustuslain 21 §:n 2 momentti edellyttää, että hyvän hallinnon periaatteet turvataan lailla. Esillä olevan asian tapahtuma-aikaan hallintomenettelyyn sovellettiin Suomessa yleislakina hallintomenettelylakia (alaviite 11). Hyvään hallintoon on Suomessa katsottu kuuluvaksi muun ohella oikeus saada asia käsitellyksi asianmukaisesti, hallinnon palveluperiaate sekä menettelyä koskeva neuvonta. Viranomaisen on neuvottava, miten asia saadaan vireille ja miten asiakirjoja on täydennettävä. Hallintomenettelylaissa neuvontavelvollisuudesta säädettiin sen 4 §:ssä:

"Viranomaisen on tarpeen mukaan annettava asianosaiselle ja muullekin henkilölle neuvoja siitä, miten sen toimialaan kuuluva asia pannaan vireille ja miten asiaa käsiteltäessä on toimittava."

20. Mikäli viranomaiselle jätetystä asiakirjassa on jokin puutteellisuus, on viranomaisen varattava asiakirjan toimittaneelle mahdollisuus täydentää asiakirjaa. Tältä osin hallintomenettelylain 9 §:ssä säädettiin seuraavasti:

"Jos viranomaiselle toimitetusta asiakirjasta puuttuu säännöksessä tai määräyksessä tarkoitettu tieto tai liite taikka jos asiakirjaa ei ole allekirjoitettu tai sen muodossa on jokin muu puutteellisuus, asiakirjan toimittaneelle on varattava tilaisuus poistaa puute, jollei se ole tarpeetonta. "

21. Suomen hallintomenettelyssä viranomaisille on myös asetettu selvitysvelvoitteita. Asianosaisen velvollisuus on esittää selvitys vaatimusten perusteista. Muilta osin selvitysvelvollisuus kuuluu viranomaiselle. Hallintomenettelylain 17 §:n 1 ja 2 momentti kuuluvat seuraavasti:

"Viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä.

Asianosaisen on tarvittaessa esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Muiden selvitysten hankkiminen kuuluu viranomaiselle."

22. Ylläkuvatut periaatteet ilmentävät Suomen perustuslailla turvatun hyvän hallinnon periaatetta, jossa myös viranomaiselle on asian selvittämisessä asetettu merkittävä rooli. Myös hallintomenettelylain kumonnut hallintolaki (alaviite 12) rakentuu viranomaisten selvitys- ja neuvonantovelvollisuuden pohjalle.

23. Suomessa on vuoden 2003 alusta alkaen mahdollistettu yleisesti hallintoasioiden sähköinen vireillepano. Hallintoasian sähköisestä vireillepanosta ja käsittelystä sekä päätöksen sähköisestä tiedoksiannosta säädetään sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa (alaviite 13).

24. Kirjallisen muodon ja allekirjoitusvaatimuksen täyttymisestä on määräys lain 9 §:ssä, jonka mukaan vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. Mikäli asian vireille panossa edellytetään allekirjoitettua asiakirjaa, voidaan sähköinen asiakirja hyväksyä vain, jos sähköinen allekirjoitus noudattaa niitä varmennevaatimuksia, joista on säädetty laissa sähköisistä allekirjoituksista (alaviite 14). Sähköisestä asioinnista annetun lain 9 § kuuluu seuraavasti:

"Vireillepanossa ja asian muussa käsittelyssä vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. Jos asian vireillepanossa tai muussa käsittelyssä edellytetään allekirjoitettua asiakirjaa, allekirjoitusvaatimuksen täyttää myös sähköisistä allekirjoituksista annetun lain 18 §:ssä tarkoitettu sähköinen allekirjoitus.

Viranomaiselle saapunutta sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä ( …)"

25. Edellä ilmenevästä yleisestä hallintomenettelystä poiketen Suomessa on yhteisön säännösten tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi vaadittu, että vienti-ilmoitus on ennen lastausta jätettävä aina alkuperäiskappaleena. Tämä vaatimus on todettu maataloustuotteiden vientituki- ja vakuus- sekä tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusjärjestelmän täytäntöönpanosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (alaviite 15) 4 pykälässä, jossa todetaan seuraavasti:

"Alkuperäinen M-lomake tulee toimittaa vientiasetuksen 5 artiklan 7 kohdan 1 alakohdan a) alakohdassa tarkoitettuun toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan."

Oikeudellinen arvio

26. Edellä ilmenevistä yhteisön säädöksistä ilmenee, että vienti-ilmoituksen toimittamiseen liittyy merkittäviä oikeudellisia vaikutuksia. Vientipäivänä on pidettävä sitä päivää, jolloin vienti-ilmoitus toimitettiin toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Tämän päivän perusteella määritellään, ovatko edellytykset vientituen saamiselle olemassa. Yhteisön oikeuden tehokas toteutuminen ja ennen kaikkea väärinkäytösten mahdollisuuksien estäminen edellyttävät, että yhteisön oikeudessa EMOTR:n tukirahaston mukaisia tukia maksettaessa noudatetaan tarkoin asetettuja menettelymääräyksiä.

27. Edellä kohdissa 17 ja 18 mainitun EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta korkein hallinto-oikeus pitää selvänä, että vienti-ilmoitus tulee jättää etukäteen alkuperäisenä eikä telekopiona toimitettua vienti-ilmoitusta voida yleisesti pitää hyväksyttävänä. Tältä osin korkein hallinto-oikeus viittaa yhteisön tuomioistuimen tuomiossa C-278/98 mainittuun riskiin avustusten aiheettomasta maksamisesta. Olemassa on riski siitä, että jos tullitarkastuksessa on havaittu virheellisyyksiä, kauppias tekee toisen ilmoituksen, jossa mainitaan oikeat tiedot.

28. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhteisöjen tuomioistuimen edellä ilmenevä asetuksen (EY) N:o 3665/87 tulkinta soveltuu myös asetuksen (EY) N:o 800/1999 vienti-ilmoitusten alkuperäisvaatimuksen osalta. Asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa mainittu vienti-ilmoituksen vastaanottamiseen rinnastettava muu oikeudelliselta vaikutukseltaan vastaava toimi ei tarkoita pelkästään telekopiona toimitettua asiakirjaa.

29. Vireillä olevassa asiassa on kuitenkin edellä kuvatuin tavoin selvitetty, että etukäteen telekopiona toimitettu vienti-ilmoitus on ollut yhtenevä jälkikäteen toimitetun alkuperäisen asiakirjan kanssa, eikä kansallisilla viranomaisilla ole minkäänlaista epäilystä mahdollisesta vilpillisestä menettelystä. Asiakirjan toimittamistavassa ollut puute on aiheutunut väärinkäsityksestä tulliviranomaisen neuvontatoiminnan yhteydessä tapahtuneesta väärinkäsityksestä.

30. Jos esillä olevaa asiaa arvioitaisiin yksinomaan Suomen kansallisessa hallintokäytännössä noudatettavien määräysten ja periaatteiden nojalla, ei yritykselle maksettavaa korvausta todennäköisesti evättäisi päätöksessä mainitulla perusteella. Viranomaisella on ollut lakisääteinen neuvontavelvollisuus ja puute asiakirjan toimittamisessa on aiheutunut viranomaisen antaman neuvon väärinymmärryksestä. Tuen hakijalle on varattu tilaisuus täydentää asiakirjoja ja toimittaa alkuperäinen ilmoitus. Kun alkuperäinen allekirjoitettu ilmoitus on ollut yhtenevä ennen lastausta telekopiona toimitetun ilmoituksen kanssa, ei puutetta todennäköisesti olisi voinut pitää sellaisena, että se olisi johtanut tuen menettämiseen.

31. Tämän johdosta korkein hallinto-oikeus katsoo tarpeelliseksi pyytää yhteisöjen tuomioistuimen tulkintaa komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 5 artiklan sisältämistä menettelyvaatimuksista tulkittuna yhdessä suhteellisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen kanssa.

32. Yhteisöjen tuomioistuin on useaan kertaan todennut, että yhteisön oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin kuuluu suhteellisuusperiaate, joka edellyttää, että yhteisön oikeuden säännöksen tavoitteet ovat toteutettavissa siinä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (alaviite 16). Myös hyvän hallinnon periaate on tunnustettu yhteisön oikeudessa.

33. Komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 johdanto-osan 64 perustelukappaleessa on virheellisten tietojen antamiseen liittyvän seuraamusjärjestelmän osalta todettu, että seuraamuksia on sovellettava virheen subjektiivisesta syystä riippumatta. Kuitenkin asetus mahdollistaa myös virheellisten tietojen ollessa kysymyksessä tietyissä tapauksissa poikkeuksen seuraamusjärjestelmän soveltamisesta.

34. Esillä olevassa tilanteessa ei ole kysymys siitä, että yritys olisi antanut virheellisiä tietoja. Ainoa puute on edellä kuvatuin tavoin alkuperäisen vienti-ilmoituksen viivästyminen viranomaisen neuvon väärinymmärryksen seurauksena.

Ennakkoratkaisupyyntökysymys

35. Tämän johdosta korkein hallinto-oikeus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan EY 234 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön:

36. Onko komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 5 artiklaa yhdessä suhteellisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon periaatteen kanssa tulkittava siten, että kansallinen toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä ennen lastausta ainoastaan telekopiona toimitetun vienti-ilmoituksen tilanteessa, jossa viranomainen katsoo, ettei ole olemassa pienintäkään epäilyä vilpillisestä menettelystä, puute vienti-ilmoituksen toimittamistavassa on johtunut viranomaisen antaman neuvonannon yhteydessä syntyneestä erehdyksestä ja jossa viranomainen on voinut todeta, että jälkikäteen toimitettu alkuperäinen, allekirjoitettu vienti-ilmoitus on ollut täysin yhtenevä telekopiona toimitetun ilmoituksen kanssa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Marjatta Kaján, Ilkka Pere ja Tuula Pynnä. Asian esittelijä Matti Metsäranta.

Alaviite 1: Komission asetus (EY) N:o 1342/2003, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2003, vilja- ja riisialan tuonti- ja vientitodistusten järjestelmän soveltamista koskevista erityisistä yksityiskohtaisista säännöistä.

Alaviite 2: Komission asetus (EY) N:o 800/1999, annettu 15 päivänä huhtikuuta 1999, maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä.

Alaviite 3: Neuvoston asetus (ETY) N:o 386/90, annettu 12 päivänä helmikuuta 1990, tukea tai muita taloudellisia suorituksia saavien maataloustuotteiden viennin yhteydessä suoritettavasta valvonnasta.

Alaviite 4: Asia C-27/94 Alankomaiden kuningaskunta vastaan Euroopan yhteisöjen komissio; tuomio 1.10.1998.

Alaviite 5: Neuvoston asetus (ETY) N:o 1766/92, annettu 30 päivänä kesäkuuta 1992, vilja-alan yhteisestä markkinajärjestelystä. Asetus on sittemmin kumottu neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2003.

Alaviite 6: Komission asetus (EY) N:o 2090/2002 neuvoston asetuksen (ETY) N:o 386/90 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä tukea saavien maataloustuotteiden viennin yhteydessä tehtävien fyysisten tarkastusten osalta, annettu 26 päivänä marraskuuta 2002.

Alaviite 7: Asia C-540/03 parlamentti vastaan neuvosto 27.6.2006.

Alaviite 8: Asia C-27/94 kohdat 24-25.

Alaviite 9: Komission asetus (ETY) N:o 3663/87 maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä, annettu 27 päivänä marraskuuta 1987. Asetus on sittemmin kumottu ja korvattu komission asetuksella (EY) N:o 800/1999.

Alaviite 10: Asiassa C-278/98 Alankomaiden kuningaskunta vastaan komissio; tuomio 16.3.2001; kohdat 69-70.

Alaviite 11: Hallintomenettelylaki (598/1982); www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/1982/19820598.

Alaviite 12: Hallintolaki 434/2003; www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434.

Alaviite 13: Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 13/2003; www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030013.

Alaviite 14: Laki sähköisistä allekirjoituksista (14/2003) 18 §; www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030014.

Alaviite 15: Maataloustuotteiden vientituki- ja vakuus- sekä tuonti-, vienti- ja ennakkovahvistustodistusjärjestelmän täytäntöönpanosta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus 1363/2002; www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20021363

Alaviite 16: Asia C-210/00 Käserei Champignon Hofmeister, tuomio 11.7.2002 kohta 59b.