KHO:2007:19

Ympäristölupa - Jätteenpolttolaitos - Voimalaitos - Lupamääräys - Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) - Jätteen polttamisesta annettu valtioneuvoston asetus - Suhde EU-direktiiviin

Päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (BAT). Lupamääräys voi olla ympäristönsuojelulain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi ympäristönsuojelulain 51 §:ssä säädetyin edellytyksin. Valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (362/2003), jolla on pantu täytäntöön jätteenpoltosta annettu direktiivi (2000/76/EY), ei ollut nimenomaisesti säädetty mahdollisuudesta ympäristönsuojelulain 51 §:n (252/2005) 4 kohdassa tarkoitettuihin, asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampiin lupamääräyksiin siinä tapauksessa, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen näitä edellyttää.

Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin (96/61/EY, IPPC-direktiivi) mukaan päästöjen rajoittamisen on direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa laitoksissa perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan siten kuin direktiivistä tarkemmin ilmenee. Ympäristönsuojelulain 51 §:n muutoksen 252/2005 jälkeen ei jätteen polttamisesta annettu valtioneuvoston asetus mahdollistanut IPPC-direktiivin mukaisen BAT-periaatteen täysimääräistä noudattamista IPPC-direktiivin tarkoittamia toimintoja koskevia ympäristölupia käsiteltäessä.

Kun otettiin huomioon muun ohella BAT-tekniikkaa koskevista referenssiasiakirjoista (BREF) saatava selvitys, IPPC-direktiivin mahdollinen soveltaminen kansallisessa viranomaisessa ei kysymyksessä olevassa jätehuoltoalueen voimalaitoksen ympäristölupa-asiassa ympäristöjärjestön valituksessa esitetyt perusteet huomioon ottaen kuitenkaan olisi johtanut BAT-vaatimusta koskevalta osalta toiseen lopputulokseen kuin valituksenalaisessa päätöksessä oli päädytty.

Ympäristönsuojelulaki 41 § 1 mom., 42 §, 43 § 3 mom. ja 51 § 4 kohta

Kort referat på svenska

1. Uudenmaan ympäristökeskuksen ratkaisu

1) Ympäristölupa

Uudenmaan ympäristökeskus on päätöksellään 12.9.2005 n:o YS 1173 myöntänyt Lassila & Tikanoja Oyj:n Savion jätehuoltoalueen voimalaitoksen hakemuksen mukaiselle toiminnalle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan päätöksestä tarkemmin ilmenevin lupamääräyksin.

Päätökseen sisältyvät muun muassa seuraavat lupamääräykset:

Päästöt vesiin ja viemäreihin (YSL 43 §, VNA 362/2003)

1. Laitoksen sosiaalijätevedet, lattiavedet ja mahdolliset savukaasujen puhdistuksessa syntyvät jätevedet on johdettava vesihuoltolaitoksen viemäriin.

Laitoksen jäähdytysvesiä ja prosessivesiä (kuten ulospuhallusvesiä, lauhteen puhdistuksen ja ioninvaihtimien regeneroinnin jätevesiä) voidaan hyödyntää savukaasujen puhdistusprosesseissa tai syntyvän polttojätteen kostutuksessa. Muussa tapauksessa kyseiset jätevedet on johdettava vesihuoltolaitoksen viemäriin.

= = =

Jätevesien johtamisessa vesihuoltolaitoksen viemäriin on noudatettava vesihuoltolaitoksen antamia määräyksiä. Vesihuoltolaitoksen viemäriin ei saa johtaa jätevesiä siten, että siitä aiheutuu vauriota viemäriverkolle, haittaa puhdistamon toiminnalle tai puhdistamolietteen hyötykäytölle. Polttojätteen kostuttamisessa käytettävät jätevedet eivät saa sisältää sellaisia aineita, joiden vuoksi polttojätteen jatkokäsittely vaikeutuisi tai polttojätteen aiheuttamat riskit ympäristölle tai terveydelle kasvaisivat. Selvitys jätevesien laadusta ja määrästä on liitettävä kyseisen toimintavuoden vuosiraporttiin.

= = =

4. Voimalaitoksen kiertopetikattilassa voidaan käyttää polttoaineena puhdasta puuta, turvetta, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, maakaasua ja biokaasua sekä seuraavia, ensisijaisesti Savion kierrätyspuistossa valmistettuja, jäteperäisiä polttoaineita:

Jätelaji------------------------ Tunnusnumero---------------Enmmäismäärä
__________________________________________________________
Rakennusjätepuusta, ------17 02 01 -------------------- 135 000 t/a
ja pakkausjätteestä ---------20 01 01,
valmistettu kierrätys- -------20 01 38,
polttoaine
(REF I - III) --------------------20 01 39
__________________________________________________________

Jäteöljyt -----------------------13 01 - 13 07 -------------------5 000 t/a
__________________________________________________________

Jäteperäiset polttoaineet yhteensä ---------------------135 000 t/a
__________________________________________________________

Laatuluokituksen REF III mukaisen polttoaineen määrä on pyrittävä pitämään mahdollisimman alhaisena, kuitenkin aina alle 30 % syötettävästä kierrätyspolttoaineesta.

Poltettavan jäteöljyn sisältämä polykloorattujen hiilivetyjen, kuten polyklooratut bifenyylit (PCB), fenolit (PCP) tai terfenyylit (PCT), massapitoisuus ei saa olla enemmän kuin 10 mg/kg. Jäteöljy ei saa sisältää muita jätteitä tai aineita siinä määrin ja sellaisin pitoisuuksin, että sen polttaminen voisi aiheuttaa vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Jäteöljyn tehollinen lämpöarvo on oltava vähintään 30 MJ/kg.

Laitoksella vastaanotettavien jätteiden tiedot on kirjattava ja jätteet on punnittava jäte-erittäin. Jätteen paino on määritettävä mahdollisuuksien mukaan yleisimpien jätteiden tai ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen mukaista jäteluokitusta noudattaen. Lupamääräyksen 24. mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa on esitettävä menettelyt jäteperäisten polttoaineiden laadun ja määrän tarkkailemiseksi.

Mikäli poltettavaksi tuodaan muuta jätettä, jonka polttoa ei ole edellä sallittu, on jäte viipymättä palautettava sen haltijalle tai toimitettava paikkaan, jolla on ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa kyseisen jätteen käsittelyyn.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Päästöt ilmaan (YSL 43 §, VNA 362/2003)

8. Voimalaitoksen savukaasut on johdettava maanpinnasta vähintään 60 metriä korkean piipun kautta ulkoilmaan.

9. Kiertopetikattilan savukaasujen johtamisessa ilmaan on noudatettava seuraavia päästöjen raja-arvoja (kuivassa savukaasussa redusoituna 11 % happipitoisuuteen):

Epäpuhtaus---------------Vuorokausi----Puolen tunnin---Kertamittauksen -------------------------------keskiarvo-----keskiarvo --------keskiarvo ---------------------------------------mg/m³(n)------mg/m³(n)
___________________________________________________________
Hiukkasten kokonaismäärä ---10 ---------30 --------------------(-)
___________________________________________________________
Kaasumaiset ja höyrymäiset--10 ---------20 --------------------(-)
orgaaniset aineet orgaanisen
hiilen kokonaismääränä (TOC)
___________________________________________________________
Suolahappo (HCI)---------------10 ---------60 ---------------------(-)
___________________________________________________________
Fluorivety (HF)---------------------1 ---------4-----------------------(-) _____________________________________________________
Rikkidioksidi (SO₂)---------------50---------200 -------------------(-) ___________________________________________________________
Typpimonoksidi (NO) ja
typpidioksidi (NO2) typpi-
dioksidina ------------------------200 --------400-------------------(-)
___________________________________________________________
Cd, TI -----------------------------(-)-------------(-)--------------yhteensä ------------------------------------------------------------------------------0,05 mg/m³(n)
__________________________________________________________

Hg ----------------------------------(-)-------------(-)-------------0,05 mg/m³ (n)
___________________________________________________________
Sb, As, Pb, Cr, Co, Cu, ---------(-)--------------(-)-------------yhteensä
Mn,Ni,V ------------------------------------------------------------ 0,5 mg/m³ (n)
___________________________________________________________
Dioksiinit ja furaanit ------------(-)---------------(-)------------yhteensä -----------------------------------------------------------------------------0,1 ng/m³ (n)
___________________________________________________________

Kiertopetikattilan savukaasujen hiilimonoksidipitoisuus (CO) ei saa ylittää tuntikeskiarvoa 100 mg/m³(n) kuivaa savukaasua redusoituna 11 %:n happipitoisuuteen.

Ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot eivät ylity, jos yksikään mitatuista vuorokauden, puolen tunnin tai kertamittausten keskiarvoista ei ylitä raja-arvoa. Pysäytys- ja käynnistysvaiheessa, kun jätettä ei polteta, ei päästömittaustuloksia verrata raja-arvoihin. Päästöraja-arvojen ylityksiksi ei katsota poikkeamia savukaasun vähimmäislämpötilasta tai -viipymästä.

Missään olosuhteissa eivät saa ylittyä ilmaan johdettavien hiilimonoksidin ja orgaanisen hiilen kokonaispäästöjen raja-arvot, eikä ilmaan johdettavien hiukkasten kokonaispitoisuus saa olla yli 150 mg/m³(n) puolen tunnin keskiarvona ilmaistuna.

= = =

Tarkkailu- ja raportointimääräykset

Tarkkailu (YSL 46 §, JL 51 §, VNA 362/2003)

24. Voimalaitoksen toiminnan, päästöjen ja jätteiden tarkkailu on toteutettava valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi ja tiedoksi Keravan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle viimeistään kolme kuukautta ennen laitoksen käynnistämistä.

Tarkkailusuunnitelmassa on otettava huomioon määräyksissä 4, 6 ja 22 olevat tarkkailusuunnitelmaa koskevat velvoitteet sekä tarkkailua ja raportointia koskevat määräykset 25–30 ja esitettävä muun muassa seuraavat tiedot:
– polttoaineiden tarkkailu
– palamisen seuranta ja päästöjen tarkkailu
– erotinlaitteiden tarkkailu
– jätteet ja jätevedet
– melu
– huolto
– käyttö- ja häiriötietojen dokumentointi
– raportointi valvontaviranomaisille
– laitoksen valvonta ja vastuuhenkilöt.

Tarkkailusuunnitelmaa voidaan muuttaa valvontaviranomaisen hyväksynnällä.

= = =

25. Mikäli savukaasujen puhdistuksessa syntyy vesihuoltolaitoksen viemäriin johdettavia jätevesiä, on kyseisten jätevesien epäpuhtauksia mitattava niiden poistopaikassa seuraavasti:
= = =
muun muassa lämpötilan ja virtauksen jatkuvat mittaukset
= = =

27. Ilman ja veden epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseksi tehtävien mittausten on oltava edustavia. Kaikkien epäpuhtauksien näytteenotto ja analyysi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on tehtävä CEN-standardien mukaisesti tai niiden puuttuessa ISO-standardien tai muiden vastaavan tasoisten kansallisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti.

Savukaasujen jatkuvatoimiset mittaukset on suunniteltava ja toteutettava siten, että päästöjen vuorokausikeskiarvoja koskevien yksittäisten mitattujen tulosten 95 prosentin luottamusvälin arvot eivät ylitä seuraavia prosenttiosuuksia: orgaanisen hiilen kokonaismäärä 30 %, hiukkasten kokonaismäärä 30 %, suolahappo 40 %, fluorivety 40 %, rikkidioksidi 20 %, typpidioksidi 20 % ja hiilimonoksidi 10 %. Toiminnanharjoittajan on kolmen ensimmäisen käyttökuukauden kuluessa teetettävä riippumattomalla asiantuntijalla vertailumittaukset, joilla osoitetaan, että edellä mainitut mittausvaatimukset täyttyvät.

Jatkuvatoimisten mittausten mittauslaitteistolle on tehtävä tarkastustestit kerran vuodessa. Lisäksi mittauslaitteistot on kalibroitava riippumattoman asiantuntijan tekemin rinnakkaismittauksin vähintään kerran vuodessa. Raportti mittauslaitteiston kalibroinnista on liitettävä kyseisen toimintavuoden vuosiraporttiin.

= = =

Lupaharkinnan perusteet

Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että kun toimintaa harjoitetaan päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudatetaan annettuja määräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.

Luvan myöntämisen edellytykset

Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että asetetut lupamääräykset huomioon ottaen laitoksen toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta naapureille.

Alueella ei ole asemakaavaa. Asemakaavaluonnoksessa kierrätyspuiston alue on varattu jätteenkäsittelytoimintojen alueeksi (EJ), lukuun ottamatta suunnitteilla olevan voimalaitoksen sijoituspaikkaa, joka on merkitty energiahuollon alueeksi (EN).

Lupamääräysten perustelut

Savion jätehuoltoalueen voimalaitoksen pääasiallisena polttoaineena on rakennusjätepuumurskeesta ja pakkausjätteestä valmistettu kierrätyspolttoaineseos. Muita hakemuksessa mainittuja polttoaineita poltetaan vain satunnaisesti. Näin ollen Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että Savion jätehuoltoalueen voimalaitos on jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) 2 §:n mukainen polttolaitos, ei rinnakkaispolttolaitos.

Yleiset perustelut

Lupamääräyksiä annettaessa on ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoja sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojeluasetuksen 37 §:ssä on lueteltu parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä, joita ovat muun muassa Euroopan yhteisöjen komission tai kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta (BAT). EIPPCB (Euroopan IPPC-toimisto) on julkaissut jätteen polttoa koskevan BAT-referenssidokumentin (BREF) heinäkuussa 2005.

Voimalaitoksessa poltetaan materiaalikierrätyksessä vaikeasti hyödynnettävissä olevia jätemateriaaleja. Poltettavien kierrätyskelpoisten materiaalien määrä pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena. Kierrätyspolttoaineita saadaan ensisijaisesti läheisestä kierrätyspuistosta, mikä vähentää alueen ulkopuolelle suuntautuvaa raskasta liikennettä. Polttoöljyt varastoidaan suoja-altailla varustetuissa säiliöissä. Syntyvistä jätteistä ja jätevesistä huolehditaan asianmukaisesti. Jätevedet ohjataan tarvittaessa valvotusti öljynerotuksen kautta ja laitoksella varaudutaan tulipalojen sammutusvesien talteenottoon. Savukaasujen hakemuksessa arvioidut haitallisten aineiden pitoisuudet täyttävät referenssidokumentissa esitetyt BAT-vaatimukset. Tehtyjen leviämismallilaskelmien perusteella laitoksen vaikutus ilmanlaatuun on vähäinen. Lassila & Tikanoja Oyj:llä on ISO 14001 -standardin mukainen ympäristöjärjestelmä. Tuotettu energia hyödynnetään sähkön ja lämmön yhteistuotannossa tehokkaasti.

Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että toimittaessa annettujen lupamääräysten mukaisesti voidaan toiminnan katsoa edustavan parasta käyttökelpoista tekniikkaa.

Lupamääräysten yksityiskohtaisissa perusteluissa ympäristökeskus on lausunut muun muassa seuraavaa:

Uudenmaan ympäristökeskus on muun ohella katsonut, että laitoksella syntyviä jäähdytys-, prosessi- ja hulevesiä voidaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntää savukaasujen puhdistusprosesseissa tai polttojätteen kostutuksessa (määräys 1).

Ympäristönsuojelulain 45 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan asettaa etusijalle tietyltä alueelta peräisin olevan jätteen käsittely. Savion alueen kierrätyspuistoa suunnitellaan laajennettavan, jolloin sen kierrätyspolttoaineen tuotantokapasiteetti riittää rakennettavan voimalaitoksen tarpeisiin. Ympäristönsuojeluasetuksen 20 a §:n mukaan ympäristöluvassa on oltava lupamääräykset poltettavista jätteistä jäteluokittain ja niiden suurimmista sallituista polttomääristä sekä laitoksen suurimmasta sallitusta polttokapasiteetista. Kierrätyspolttoaineseoksen ja jäteöljyn maksimikäyttömäärät eivät voi hakijan mukaan toteutua käytännössä samanaikaisesti. Luvan hakijan mukaan laatuluokitusten REF II ja REF III rajalla olevaa kierrätyspolttoainetta on maksimissaan noin 30 % käytettävän kierrätyspolttoaineen kokonaismäärästä. REF III:n määrä pyritään saamaan nollaan. REF III -luokan materiaalia on peräisin huonosti lajittelevista kaupoista ja rakennustoiminnasta. Jäteöljyt ovat laadultaan sellaisia, että niiden polttamiseen ei sovelleta jätteen polttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädettyjä ongelmajätettä koskevia erityisvaatimuksia.

Jätemateriaaleja ei kuljeteta suoraan jätettä tuottavista yrityksistä ja keräyspisteistä voimalaitokselle vaan muiden ympäristölupavelvollisten laitosten kautta. Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, ettei voimalaitoksen ympäristöluvassa ole syytä antaa määräyksiä koulutuksesta koskien kierrätyspuistoon toimitettavan materiaalin lajittelua. Voimalaitokselle tuotavan jätepolttoaineen laatua ja määrää tarkkaillaan (määräykset 4 ja 5).

Jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 12 §:n mukaan savukaasut on poistettava savupiipun kautta hallitulla tavalla. Savupiipun korkeus edellytetään määritettäväksi ottaen huomioon, mitä ilmanlaadusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (711/2001) säädetään ja siten, ettei toiminnasta aiheudu terveyshaittaa taikka merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Suoritettujen laskelmien mukaan piipunkorkeudella 60 metriä voimalaitoksen aiheuttama typen oksidien maksimipitoisuus alueen ympäristössä on 9 % tuntiraja-arvosta. Laskelmien mukaan piipunkorkeudella 30 metriä laitoksen aiheuttama hiukkasten maksimipitoisuus alueen ympäristössä on 2–16 % raja- ja ohjearvoista. Piipunkorkeudella 60 m hiukkaspitoisuudet laimenevat tästä merkittävästi. Tehtyjen selvitysten perusteella Uudenmaan ympäristökeskus katsoo, että esitetty piipunkorkeus 60 metriä maanpinnasta on savukaasujen leviämisen kannalta riittävä (määräys 8).

Kiertopetikattilan päästöraja-arvot perustuvat jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n sekä asetuksen liitteen V vaatimuksiin. Raskasmetallien ja niiden yhdisteiden raja-arvot koskevat myös kaasumaisia ja höyrymäisiä päästöjä. Dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuus on määritettävä toksisuusekvivalentteina asetuksen liitteen I mukaisesti. Liitteen V mukaan keskiarvot on määritettävä vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin pituisen näytteenottojakson aikana. Asetuksen 22 §:n mukaan päästöjen puolen tunnin ja kymmenen minuutin keskiarvot on määritettävä varsinaisen toiminta-ajan kuluessa mitatuista arvoista, joista on vähennetty asetuksen liitteessä III tarkoitetut luottamusvälin arvot. Vuorokausikeskiarvot on laskettava näiden keskiarvoista. Varsinaiseen toiminta-aikaan ei lueta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jollei niiden aikana polteta jätettä. Jotta edellä mainittu vuorokausikeskiarvo olisi edustava, vuorokaudessa saa hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Samasta syystä vuodessa saa hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa. Näytteenottoaikana tehtyjen mittausten keskiarvot sekä fluorivedyn (HF), suolahapon (HCl) ja rikkidioksidin (SO2) määräaikaisten mittausten keskiarvot on määritettävä asetuksen 17 §:n 1 momentin 3 kohdan sekä asetuksen liitteen III vaatimusten mukaisesti.

Ilmaan johdettavien hiilimonoksidin, orgaanisen hiilen ja hiukkasten pitoisuuksien ehdottomat ylärajat on määrätty jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 26 §:n mukaisesti. Pitoisuusrajat saa, oikeastaan eivät saa, ylittyä poikkeuksellisissakaan tilanteissa (määräys 9).

Ympäristölupapäätöstä annettaessa voimalaitos on ollut suunnitteluvaiheessa eivätkä kaikki tekniset yksityiskohdat ole olleet tiedossa. Näin ollen toiminnanharjoittajalta on edellytetty erillistä tarkkailusuunnitelmaa. Tarkkailun asianmukaisen suorittamisen varmistamiseksi tarkkailusuunnitelma on toimitettava valvontaviranomaiselle hyväksyttäväksi ennen laitoksen käynnistämistä. Tarkkailusuunnitelman laatimisessa voi esimerkiksi hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen julkaisun "Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) 5-50 MW:n polttolaitoksissa Suomessa" kappaleessa 18 esitettyä päästöjen tarkkailusuunnitelman sisältöä.

Ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Lain 46 §:n mukaan luvassa on muun muassa annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailun, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon sekä toiminnan vaikutusten tarkkailusta. Lain 108 § edellyttää, että mittaukset, testaukset, selvitykset ja tutkimukset tehdään pätevästi, luotettavasti ja tarkoituksenmukaisin menetelmin. Jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 21 §:n mukaan kaikki mittaustulokset on tallennettava, käsiteltävä ja esitettävä niin, että valvontaviranomainen voi tarvittaessa tarkastaa, että asetuksessa säädettyjä toimintaa koskevia vaatimuksia ja asetuksen päästöjen raja-arvoja noudatetaan.

Savion jätehuoltoalueen voimalaitos on valmistuttuaan merkittävä päästölähde Keravan kaupungin alueella. Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että laitoksen päästöjen vaikutuksia ilmanlaatuun on tarpeen seurata. Bioindikaattoriseuranta suoritetaan osana Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimusta. Tutkimus on viimeksi tehty vuosina 2004–2005. Seuraava seurantakierros on tarkoitus toteuttaa vuosina 2009–2010. Mikäli Keravan alueella tulevaisuudessa suoritetaan muuta ilmanlaadun yhteistarkkailua, on jätehuoltoalueen voimalaitoksen liittyminen siihen perusteltua.

Tarkkailua ja raportointia koskevat määräykset ovat tarpeen lupamääräysten noudattamisen varmistamiseksi ja toiminnan valvomiseksi, toiminnan ympäristövaikutusten selvittämiseksi sekä toiminnanharjoittajan ja valvontaviranomaisen välisen riittävän yhteydenpidon varmistamiseksi (määräykset 24–30).

2) Toiminnan aloittamislupa

Uudenmaan ympäristökeskus on päätöksellään 9.12.2005 n:o YS 1665 ympäristönsuojelulain 101 §:n nojalla määrännyt, että Lassila & Tikanoja Oyj voi aloittaa edellä 1 kohdassa mainitun lupapäätöksen 12.9.2005 mukaisen toiminnan muutoksenhausta huolimatta, mikäli yhtiö asettaa 30 000 euron suuruisen vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen tai mahdollisten vahinkojen korvaamiseksi lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalta.

Perusteluinaan ympäristökeskus on muun muassa lausunut, että laitoksen sijoituspaikka on yleiskaavassa varattu yhdyskuntateknisen huollon alueeksi. Asemakaavaluonnoksessa suunnitteilla olevan voimalaitoksen sijoituspaikka on merkitty energiahuollon alueeksi. Näin ollen Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, ettei suunnitellun voimalaitoksen toiminnan sallittavuudesta kyseisellä paikalla ole sellaista epäilystä, mikä estäisi aloitusluvan myöntämisen ja että yhtiön esittämät perustelut ovat kokonaisuutena riittävä syy toiminnan aloittamisluvan myöntämiseksi. Voimalaitoksen rakentaminen ei ole ympäristöluvanvaraista toimintaa. Ympäristölupapäätöksen täytäntöönpano-oikeus ei siten koske voimalaitoksen rakentamista vaan sen käyttöä.

Voimalaitoksen ympäristölupapäätöksessä on jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) mukaiset määräykset jätevesiviemäriin johdettavien jätevesien laadusta ja tarkkailusta, polttoaineiden laadusta ja tarkkailusta, poltto-olosuhteista, päästöistä ilmaan sekä toiminnasta häiriö- ja poikkeustilanteissa. Karhuntassuojaan johdettavat hulevedet johdetaan valvotusti I-luokan öljynerottimen kautta. Mahdollisten tulipalon sammutusvesien talteenottoon varaudutaan. Laitoksen aiheuttamalle melutasolle on asetettu raja-arvot melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisesti. Polttoaineet ja kemikaalit varastoidaan ja niitä käsitellään siten, että niistä ei aiheudu epäsiisteyttä, roskaantumista, pölyämistä, hajuhaittaa, pilaantumisvaaraa maaperälle tai pinta- tai pohjavesille eikä muutakaan haittaa ympäristölle. Syntyvien polttojätteiden laatua seurataan ja jätteistä huolehditaan asianmukaisesti. Laitoksen toiminnasta ja mahdollisista poikkeustilanteista raportoidaan ympäristöluvan valvontaviranomaisille. Tehtyjen leviämismallilaskelmien perusteella voimalaitoksen vaikutus ilmanlaatuun on vähäinen. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ympäristökeskus on katsonut, ettei lupapäätöksen täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

2. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

2.1. Valitus ja lausunnot hallinto-oikeudessa

1) Ympäristölupa-asia

Suomen luonnonsuojeluliitto ry on valituksessaan vaatinut, että Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristölupapäätös kumotaan.

Valituksensa perusteluiksi yhdistys on muun ohella esittänyt, että ympäristölupa ei noudata jätelain hierarkiaa. Jätelain tavoitteena on edistää luonnonvarojen järkevää käyttöä ja ehkäistä jätteistä aiheutuvaa haittaa terveydelle ja ympäristölle. Ensisijaista on jätteiden synnyn ehkäisy ja toissijaista hyödyntäminen, jossa kierrätys on etusijalla energiahyödyntämisen suhteen. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on noudattanut jätelain hierarkiaa todetessaan, että jätteen polttaminen erillisissä jätteenpolttolaitoksissa ei ole hyötykäyttöä. Saman tulkinnan on omaksunut myös komissio. Jätteenpoltto erillisessä jätteenpolttolaitoksessa, kuten Savion laitoksessa, ei siis ole jätteiden hyödyntämistä vaan loppukäsittelyä. Jätelain hierarkian mukaisesti loppukäsittelyyn tulisi ohjata vain ne jätteet, joita ei pystytä ehkäisemään tai hyödyntämään. Lupahakemuksessa eikä luvassakaan ole esitetty tietoja siitä, että poltettavaksi aiottujen jätteiden syntyä olisi ylipäätään pyritty ehkäisemään eikä siitä, miten kierrätyskelpoiset jätteet on pyritty ja onnistuttu ohjaamaan kierrätykseen.

Ympäristölupa ei perustu energiatehokkuustarkasteluun eikä tarkasteluun luonnonvarojen käytön kestävyydestä. Jätteenpoltto on tavanomaista voimalaitostekniikkaa kalliimpaa ja huomattavasti vaikeampaa. Savion laitos rakennettaisiin nimenomaan pelkäksi jätteenpolttolaitokseksi. Vain yhtä polttoainetta, jätettä, varten suunniteltu polttolaitos olisi valtava luonnonvarojen hukka, mikäli sen tuotteella ei olisi kysyntää tai se ei saisi polttoainetta. Laitoksen polttoaineen saannista olisi varmistuttava 20–30 vuodeksi. Jätteiden tuottajia ei kuitenkaan voida sitouttaa tuottamaan laitokselle vuodesta toiseen yhtä paljon jätettä.

Lupapäätöksen mukaan tuotettu energia hyödynnetään sähkön ja lämmön yhteistuotannossa tehokkaasti. Lähes pelkän jätteen poltossa ei pystytä prosessiteknisestikään pääsemään sähkön ja lämmön yhteistuotannossa saavutettavaan energiantuotannon energiatehokkuuteen. Jätteenpolton ongelmina hiekkapetipoltossa on erityisesti eri jätejakeiden erilainen lämpöarvo ja sen jakautuminen epätasaisesti petiin, jolloin toisaalla hiekka kuumenee liikaa ja toisaalla lämpötila laskee liian alas. Tyypillinen keino hallita pedin lämpötiloja on syöttää sinne vettä. Näin jätepolttoaineesta ei useinkaan saada sen alkuperäisen lämpöarvon mukaista energiamäärää.

Ympäristölupa on myönnetty puutteellisen hakemuksen tiedoin, ja lupa mahdollistaa huonolaatuisen jätteen polttamisen. Puutteita on ollut tiedoissa toiminnan prosesseista, laitteistoista, päästöjen määrästä ja laadusta ja arviossa toiminnan eri vaikutuksista ympäristöön sekä tiedoissa poltettavasta jätteestä. Hakemuksessa oli vain karkeita arvioita ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:n 1–5 kohdan vaatimista tiedoista, kuten hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi aiotun jätteen laadusta ja määrästä ja hyödyntämisen tai käsittelyn tuottaman jätteen lajista, laadusta ja määrästä. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta suunnitellussa toiminnassa ei myöskään ollut tietoa. Hakemuksen mukaan REF III -laatuluokan kierrätyspolttoaine pyritään saamaan nollaan. Lupa on kuitenkin myönnetty siten, että jopa 30 % poltettavasta jätteestä saa kuulua luokkaan REF III, joka voi sisältää myös syntypaikkalajittelematonta ja asumisessakin syntyvää sekajätettä.

Luvan mukaan poltettavien jätteiden tulisi ensisijaisesti olla valmistettu Savion jätteenkäsittelylaitoksessa. Lupa siis sallisi jätteen olevan peräisin mistä tahansa, kunhan siitä tehtäisiin jätepolttoainetta Saviolla. Ympäristönsuojelulain mukaan luvassa voidaan asettaa etusijalle tietyltä alueelta peräisin olevan jätteen käsittely. Kuljetusten ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi lupamääräyksissä olisi tullut asettaa raja jätteiden pisimmille kuljetusmatkoille ja sallia tätä pidemmät kuljetukset vain poikkeustapauksissa ja edellyttäen hyviä ympäristöperusteita. Luvassa ei ole määritelty jäteluokittain suurimpia sallittuja polttomääriä. Lupamääräyksessä 4 määritellään vain neljän eri jäteluokan yhteinen enimmäispolttoainemäärä, mikä on samalla koko kiinteän jätteen enimmäispolttomäärä.

Ympäristölupa ei edellytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämistä. Laitoksen savukaasujen haitta-aineiden jätteenpolton BREF:n mukaisuus esitetään ikään kuin lupakäytännössä vaadittavana BAT-tarkasteluna, vaikka luvassa ei kuitenkaan edellytetä pääsemään BREF:n esittämiin ilmanpäästötasoihin, vaan sallitaan jätteenpolttoasetuksen päästötaso. Ympäristökeskus ei ole lupaa myöntäessään ottanut huomioon IPPC-direktiivin 96/61/EY vaatimuksia eikä ole seurannut parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehitystä.

Jätteenpolttolaitoksen lupaehtoihin olisi ollut syytä ottaa velvoitteita ohjata polttojätettä tuottavia asiakkaita ennalta ehkäisemään jätteidensä syntyä ja lajittelemaan jätteet siten, että mahdollisimman suuri osa niistä voidaan ohjata kierrätykseen.

Toiminnan ollessa laajimmillaan raskas ajoneuvoliikenne kasvaa noin 200 ajoneuvon käynnistä 430:een eli yli kaksinkertaistuu lähes 900:aan edestakaiseen ajokertaan. Liikenteen haittojen vähentämiseksi olisi luvassa tullut antaa tarkempia määräyksiä.

2) Toiminnan aloittamislupa

Suomen luonnonsuojeluliitto ry on vaatinut toiminnan aloittamista koskevan päätöksen kumoamista.

Yhdistys on muun muassa katsonut, että aloitusluvalle ei ole perusteltuja syitä eikä edellytyksiä. Aloittamisluvan myöntäminen tekee muutoksenhaun hyödyttömäksi.

Lassila ja Tikanoja Oyj on antanut yhdistyksen ympäristölupaa sekä toiminnan aloittamislupaa koskevista päätöksistä tekemien valitusten johdosta selitykset.

Keravan kaupungin ympäristölautakunta on antanut yhdistyksen ympäristölupapäätöksestä tekemän valituksen johdosta lausunnon.

Vantaan kaupungin ympäristökeskus on antanut yhdistyksen ympäristölupapäätöksestä tekemän valituksen johdosta lausunnon.

Uudenmaan ympäristökeskus on antanut yhdistyksen ympäristölupaa sekä toiminnan aloittamislupaa koskevista päätöksistä tekemien valitusten johdosta lausunnon, jossa ympäristökeskus on esittänyt valitusten hylkäämistä aiheettomina. Ympäristökeskus on muun ohella lausunut, että ympäristönsuojelulain 51 §:n mukaan lupamääräys voi olla valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi, asetuksella annetun ympäristön laatuvaatimuksen turvaamiseksi, vesien suojelemiseksi tai parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamiseksi. Ympäristökeskus on katsonut, että voimalaitoksen hakemuksen ja ympäristölupamääräysten mukainen toiminta täyttää ympäristönsuojelulain 42 §:ssä esitetyt luvan myöntämisen edellytykset. Tehtyjen leviämislaskelmien perusteella voimalaitoksella ei ole merkittäviä vaikutuksia alueen ilmanlaatuun ja asetetut ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot alittuvat selvästi.

Parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen on lisätty ympäristönsuojelulain 51 §:ään lain muutoksella 252/2005. Tässä yhteydessä on hallituksen esityksen (HE 227/2004 vp) perusteluissa korostettu, ettei muutoksella pyritä lupamääräysten kiristämiseen. Hakemuksen mukaan voimalaitos suunnitellaan ja rakennetaan käyttäen tämän ajan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Laitoksen arvioidut toteutuvat päästötasot ovat EIPPCB:n BAT-referenssidokumentissa esitettyjen BAT-päästötasojen mukaisia. Toiminnassa saavutettava päästötaso on kuitenkin eri asia kuin lupamääräyksessä asetettu päästöraja-arvo. Päästöraja-arvot on aina alitettava. Lisäksi on huomioitava mahdolliset ristikkäisvaikutukset, jolloin yksittäisen päästökomponentin erotusasteen nosto voi johtaa jonkun muun komponentin osalta päästöjen kasvuun.

Käytettävä jätepolttoaineseos syötetään kattilaan valmiiksi sekoitettuna, mikä parantaa polttoaineen palamisominaisuuksia kattilassa ja vähentää päästöjä ilmaan. Ympäristölupapäätöksessä on määrätty suurin sallittu polttoaineseoksen käyttömäärä vuodessa sekä yksilöity polttoaineseoksen sallitut raaka-aineet: puu, paperi, kartonki ja muovi. Mahdollinen laatuluokan REF III polttoainekaan ei saa sisältää muita raaka-aineita. Laitoksen on alitettava asetetut päästöraja-arvot aina polttoaineen laadusta riippumatta. Käytetyistä polttoaineista ja niiden laadusta raportoidaan vuosittain ympäristöluvan valvontaviranomaiselle.

Suomen luonnonsuojeluliitto ry on antanut vastaselityksen.

2.2. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu

1) Ympäristölupa-asia

Hallinto-oikeus on liitteenä olevalla päätöksellään Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n ympäristökeskuksen päätöksestä tekemän valituksen johdosta sen vaatimukset enemmälti hyläten täydentänyt lupamääräyksen 4 toista ja neljättä kappaletta sekä lisännyt lupamääräykseen 8 neljä uutta kappaletta. Muutosten jälkeen lupamääräys 4 ja lupamääräys 8 kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti:

(Tekstimuutokset kursiivilla)

4. Voimalaitoksen kiertopetikattilassa voidaan käyttää polttoaineena puhdasta puuta, turvetta, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, maakaasua ja biokaasua sekä seuraavia, ensisijaisesti Savion kierrätyspuistossa valmistettuja, jäteperäisiä polttoaineita:

Jätelaji--------------------------- Tunnusnumero---------------Enmmäismäärä
__________________________________________________________
Rakennusjätepuusta ja --------17 02 01 -------------------- 135 000 t/a
pakkausjätteestä valmistettu ---20 01 01,
kierrätyspolttoaine ---------------20 01 38,
(REF I - III) --------------------------20 01 39
__________________________________________________________

Jäteöljyt ---------------------------13 01 - 13 07 -------------------5 000 t/a
__________________________________________________________

Jäteperäiset polttoaineet yhteensä --------------------------135 000 t/a
__________________________________________________________

Laatuluokituksen REF III mukaisen polttoaineen määrä on pyrittävä pitämään mahdollisimman alhaisena, kuitenkin aina alle 30 % syötettävästä kierrätyspolttoaineesta. Laitoksessa ei saa polttaa jätepolttoainetta, joka on valmistettu sekalaisesta yhdyskuntajätteestä, jätenimike
20 03 01.

Poltettavan jäteöljyn sisältämä polykloorattujen hiilivetyjen, kuten polyklooratut bifenyylit (PCB), fenolit (PCP) tai terfenyylit (PCT), massapitoisuus ei saa olla enemmän kuin 10 mg/kg. Jäteöljy ei saa sisältää muita jätteitä tai aineita siinä määrin ja sellaisin pitoisuuksin, että sen polttaminen voisi aiheuttaa vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Jäteöljyn tehollinen lämpöarvo on oltava vähintään 30 MJ/kg.

Laitoksella vastaanotettavien jätteiden tiedot on kirjattava ja jätteet on punnittava jäte-erittäin. Jätteen paino on määritettävä mahdollisuuksien mukaan yleisimpien jätteiden tai ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen mukaista jäteluokitusta noudattaen. Lupamääräyksen 24 mukaisessa tarkkailusuunnitelmassa on esitettävä menettelyt jäteperäisten polttoaineiden laadun ja määrän tarkkailemiseksi. Laadun osalta on seurattava ainakin kaikkia REF-laatuluokituksen mukaisia parametreja.

Mikäli poltettavaksi tuodaan muuta jätettä, jonka polttoa ei ole edellä sallittu, on jäte viipymättä palautettava sen haltijalle tai toimitettava paikkaan, jolla on ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa kyseisen jätteen käsittelyyn.

8. Voimalaitoksen savukaasut on johdettava maanpinnasta vähintään 60 metriä korkean piipun kautta ulkoilmaan.

Laitos on varustettava savukaasujen puhdistinlaitteistolla, joka kokonaisuutena täyttää parhaan käytettävissä olevan tekniikan vaatimukset. Ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi savukaasut on puhdistettava johtamalla savukaasut syklonipuhdistimeen, syöttämällä savukaasuihin kalkkia ja aktiivihiiltä sekä poistamalla hiukkasia monivaiheisella letkusuodattimella tai muilla vähintään yhtä tehokkailla savukaasujen puhdistusmenetelmillä.

Hakijan on esitettävä ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi selvitys käyttöönotettavaksi suunnitellusta puhdistinlaitteistosta. Suunnitelmaan on sisällytettävä teknis-taloudellinen tarkastelu päästöjen, erityisesti typpipäästöjen (typen oksidit ja typpioksiduuli) vähentämismahdollisuuksista valitun kattilan pohjalta. Jos puhdistinlaitteisto sisältää pesurin, selvityksestä on käytävä ilmi pesurin vaikutukset jätevesien määrään ja käsittelytarpeeseen sekä esitys jätevesien esikäsittelystä.

Hakijan on esitettävä ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi suunnitelma ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittaamiseen käytettävistä mittausmenetelmistä.

Edellä mainitut selvitykset on toimitettava Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksyttäviksi mahdollisimman pian ja kuitenkin viimeistään kuusi kuukautta ennen laitoksen suunniteltua käyttöönottoa. Selvitykset on käsiteltävä soveltuvin osin kuten lupahakemus.

2) Toiminnan aloittamislupa

Hallinto-oikeus on hylännyt Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n valituksen ympäristökeskuksen toiminnan aloittamista koskevasta päätöksestä 9.12.2005.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä sovelletut oikeusohjeet

1) Ympäristölupa-asia

Lupamääräys 4

Hakemuksen mukaan suunniteltuun voimalaitokseen tulee yksi polttoaineteholtaan 70 MW:n suuruinen kiertopetikattila, jonka pääpolttoaineena on kierrätyspolttoaineseos. Kierrätyspolttoaineseoksen pääasiallisena raaka-aineena on rakennuspuujäte sekä materiaalikierrätykseen soveltumaton muovista, paperista ja pahvista koostuva pakkausjäte. Hakemuksen mukaan kattilan polttoaineena ei käytetä kotitalouksien sekajätettä. Kattilatekniikan valinta sekä hakemuksessa esitetty kattilassa käytettävä polttoaine huomioon ottaen hallinto-oikeus täsmentää lupamääräystä 4 poltettavan jätteen alkuperän osalta.

Lupamääräyksen 4 mukaan laatuluokituksen REF III mukaisen polttoaineen määrä on pyrittävä pitämään mahdollisimman alhaisena, kuitenkin aina alle 30 % syötettävästä kierrätyspolttoaineesta. Hakemuksen mukaan REF III:n määrä pyritään saamaan nollaan. Edellä olevan vuoksi hallinto-oikeus täsmentää lupamääräystä 4 myös jätteiden laadun tarkkailun osalta.

Lupamääräys 8

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n mukaan lupahakemuksessa tulee olla muun ohella arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta suunnitellussa toiminnassa, selvitys päästöjen vähentämisestä ja puhdistamista koskevista toimista ja tiedot toiminnan käyttötarkkailusta ja valvonnasta, ympäristöön kohdistuvien päästöjen ja niiden vaikutusten tarkkailusta sekä käytettävistä mittausmenetelmistä ja -laitteista, laskentamenetelmistä ja niiden laadunvarmistuksesta.

Jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) 16 §:n 1 momentin mukaan ennen ympäristöluvan myöntämistä on varmistauduttava siitä, että lupahakemuksessa esitetyt ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittaamiseen ehdotetut mittausmenetelmät ovat kyseisen asetuksen liitteen III mukaiset.

Kun ympäristölupahakemus ei ole sisältänyt edellä mainittuja tarpeellisia selvityksiä, Uudenmaan ympäristökeskuksen olisi tullut vaatia hakijaa täydentämään hakemusta ennen luvan myöntämistä. Kun näin ei ole menetelty, asiassa ei ole kaikilta osin voitu tehdä ympäristönsuojelulain 41 ja 42 §:n mukaista lupaharkintaa, ja asia tulisi palauttaa ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että tässä tapauksessa, ottaen huomioon valituskirjelmässä esitetyt perusteet, päätöstä ei ole tarpeen kumota ja asiaa palauttaa uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on täydentänyt lupamääräystä 8 lisäämällä määräykseen hakijan alustavasti esittämät ja hallinto-oikeuden tarpeellisiksi katsomat ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi tehtävät toimenpiteet ja määrännyt, että hakijan on ennen toiminnan aloittamista esitettävä määräyksessä mainitut selvitykset. Selvitysten johdosta Uudenmaan ympäristökeskuksen on ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin nojalla täydennettävä lupaa erillisellä päätöksellä. Teknis-taloudellista selvitystä on edellytetty, koska hakija on hakemuksessaan sitoutunut rakentamaan jätteenpolttolaitoksen kokonaisuudessaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti.

Jätelain hierarkia

Jätelain 4 §:n mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestämiselle eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Jätelain 6 §:n 2 kohdan mukaan jätehuolto on järjestettävä siten, että jäte hyödynnetään, jos se on teknisesti mahdollista ja jos siitä ei aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon. Pykälän 3 kohdan mukaan ensisijaisesti on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toissijaisesti sen sisältämä energia. Hallituksen esityksen (HE 77/1993) mukaan pykälän 2 ja 3 kohdista ilmenisi vaihtoehtoisten jätehuoltojärjestelmien tärkeysjärjestys.

Edellä mainitut jätehuollon järjestämistä koskevat yleiset huolehtimisvelvollisuudet ohjaavat alueellista ja valtakunnallista jätehuollon suunnittelua ja jätehuoltojärjestelmien valintaa. Lisäksi ne tulevat sovellettaviksi ympäristölupaharkinnassa siltä osin kuin kyse on laitoksen oman jätehuollon järjestämisestä. Nyt puheena olevassa tapauksessa on kysymys alueelliseen jätehuoltojärjestelmään kuuluvan laitoksen toteuttamisesta. Hallinto-oikeus katsoo, ettei jätelain säännöksistä ilmenevää etusijaisuusperiaatetta ole tarkoitettu käyttää valituskirjelmässä tarkoitetulla tavalla valittua jätehuoltojärjestelmää toteuttavan yksittäisen laitoksen lupaharkinnan perusteena. Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, ettei lupaharkinnassa tule antaa ratkaisevaa merkitystä sille, onko jätteen polttaminen suunnitellussa laitoksessa ensisijaisesti jätelain tarkoittamaa hyödyntämistä vai käsittelyä.

Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT)

Ympäristönsuojelulain 51 §:n 4 kohdan mukaan lupamääräys voi olla mainitun lain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamiseksi, jos Euroopan yhteisön säädöksen täytäntöönpanemiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa näin säädetään. Jätteen polttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (362/2003) ei ole tällaista säädetty, minkä vuoksi päästörajaa ei voida edellä mainitun säädöksen nojalla tiukentaa.

Liikenne

Kun otetaan huomioon se, että kierrätyspolttoaine valmistetaan pääasiassa voimalaitoksen läheisyydessä sijaitsevan kierrätyspuiston jätteenkäsittelyalueella, suunnitellulla polttolaitoksella ei ole olennaista merkitystä alueen liikenteen kannalta.

Luvan myöntämisen edellytykset

Edellä oleva sekä ympäristökeskuksen päätöksen perustelut huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain vaatimukset, kun lupamääräyksiä muutetaan hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla.

2) Toiminnan aloittamislupa

Asiassa esitetty vaatimus ja siinä saatu selvitys sekä ympäristökeskuksen päätöksen ratkaisu ja sen perustelut sekä ympäristökeskuksen soveltama oikeusohje huomioon ottaen hallinto-oikeus on katsonut, ettei ympäristökeskuksen päätöstä toiminnan aloittamisesta ole syytä kumota tai muuttaa. Samalla hallinto-oikeus on todennut, että luvan saajan tulee noudattaa ympäristökeskuksen päätöstä 12.9.2005 ja sen lupamääräyksiä hallinto-oikeuden päätöksellä muutetussa muodossa.

3. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1. Valitus ja lausunnot korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Suomen luonnonsuojeluliitto ry on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen ympäristölupaa ja toiminnan aloittamislupaa koskevat päätökset kumotaan ja että asia palautetaan ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Vaasan hallinto-oikeuden olisi tullut myös vaatia Lassila & Tikanoja Oyj:n samalla alueella laajennettavan jätteenkäsittelylaitoksen lupahakemus tuotavaksi samanaikaisesti käsittelyyn.

Valituksensa perusteluiksi yhdistys on muun ohella esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeuden olisi tullut palauttaa asia uudelleen valmisteltavaksi, koska lupaharkintaa varten ei ollut käytettävissä ympäristönsuojelulain edellyttämiä tietoja muun muassa savukaasujen puhdistinlaitteista, päästöjen mittausmenetelmistä ja energian käytön tehokkuudesta.

Lupahakemusten samanaikaisuus

Lupahakemus olisi lisäksi tullut käsitellä samanaikaisesti Lassila & Tikanoja Oyj:n samalle alueelle suunnitteleman jätteenkäsittelylaitoksen lupahakemuksen kanssa, sillä polttolaitoksen ja poltettavaa jätettä käsittelevän käsittelylaitoksen toiminnot liittyvät ja vaikuttavat olennaisesti toisiinsa. Lassila & Tikanoja Oyj aikoo laajentaa vanhan jätteenkäsittelylaitoksensa toimintoja ja rakentaa osittain uuden käsittelylaitoksen polttolaitoksen lähelle ja on hakenut sille ympäristölupaa. Jätteenpolttolaitoksella poltettavaksi aiottu jäte voi olla missä tahansa tuotettua, mutta polttolaitokselle jäte tulee pääosin alueella sijaitsevan käsittelylaitoksen kautta. Siten esimerkiksi kummankin laitoksen erikseen ja yhteisesti aiheuttama liikenteen kasvumäärä riippuu kummankin laitoksen lupaehdoista ja toiminnoista. Lisäksi jätteenkäsittelylaitoksen lupaehdot vaikuttavat polttolaitoksen päästöihin, toimintaan ja energiatehokkuuteen, koska käsittelylaitoksen lupaehdoilla säädellään pitkälti poltettavaksi tulevan jätteen ominaisuudet ja laatu. Polttolaitoksen lupaehdot puolestaan määrittävät jätteenkäsittelylaitoksessa käsittelyyn tuotavan jätteen määrää ja laatua.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n mukaan toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella, jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä. Käsittelylaitoksen ja jätteenpolttolaitoksen toiminnallinen yhteys edellyttää niiden ympäristövaikutusten ja jätehuollon yhteistä tarkastelua. Yhteistarkastelua perustelee myös se, että jätteenpolttolaitoksen hakemuksen johdosta jätteenkäsittelylaitoksen voimassa olevaa lupaa on tarpeen muuttaa.

Liikenne

Lassila & Tikanoja Oyj:n jätteenkäsittelyalueen laajeneminen alueella kasvattaa alueen liikennemäärät nykyisestä 400:stä noin 800 ajoneuvoon vuorokaudessa. Käsittelyyn tulevan jätteen määrän kasvu käsittelylaitoksella ei lisäisi liikennettä näin paljon, jos käsittelylaitoksen viereen ei suunniteltaisi jätteenpolttolaitosta. Käsittelylaitoksen laajentaminen perustuu pitkälti polttolaitoksen tuloon alueelle. Myös lisääntyvän liikenteen ongelmien ratkaisu vaatii polttolaitoksen luvan käsittelemistä uudelleen samanaikaisesti käsittelylaitoksen luvan kanssa. Keravan kaavoituksesta saadun tiedon mukaan koko alueen asemakaava elää voimakkaasti, sillä alueelle suunnitellaan uutena toimintona suurta logistiikkakeskusta.

Mittausmenetelmät

Jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) 16 §:n mukaan ennen ympäristöluvan myöntämistä on varmistauduttava siitä, että lupahakemuksessa esitetyt ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittausmenetelmät ovat kyseisen asetuksen liitteen III mukaiset. Lupahakemuksessa ei kuitenkaan esitetty päästöjen mittausmenetelmää, eikä ympäristökeskus vaatinut hakijaa täydentämään hakemusta ennen luvan myöntämistä. Ympäristökeskus ei siis voinut tehdä ympäristönsuojelulain 41 ja 42 §:n mukaista lupaharkintaa. Sen vuoksi Vaasan hallinto-oikeuden olisi tullut palauttaa asia ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi, minkä hallinto-oikeus on todennutkin ratkaisussaan.

Poltettavien jätteiden määrä, laatu ja kertymäalue

Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella ei ole selvää, minkälaisia, mistä kertyviä ja miten käsiteltyjä jätteitä laitoksella saa polttaa. Poltettavaksi sallittaisiin jäteluokituksen mukaan syntypaikalla lajiteltuja kierrätyskelpoisia jätteitä, mikä olisi muun muassa jätelain 6 §:n vastaista. Ympäristönsuojeluasetuksen 20 a §:n mukaan poltettavien jätteiden suurimmat sallitut poltettavat määrät tulee luokitella jäteluokittain siten kuin jäteluokista säädetään yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) liitteessä.

Luvassa ei kuitenkaan ole erikseen määritelty poltettaviksi sallittujen jäteluokkien suurinta sallittua määrää, vain suurin poltettavaksi sallittu yhteismäärä. Lisäksi lupateksti ja tunnusnumerot eivät vastaa toisiaan.

Ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:n 2 kohdan mukaan lupahakemuksessa on oltava selvitys alueesta, jolta jätettä aiotaan ottaa hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi. Annettu selvitys on puutteellinen.

Luvan mukaan laitoksessa saa polttaa REF I–III -luokkiin kuuluvaa rakennusjätepuusta ja pakkausjätteestä valmistettua kierrätyspolttoainetta. Luvassa poltettavaksi sallittavien jätteiden jäteluokituksen tunnusnumeroiksi määritellään 17 02 01, 20 01 01, 20 01 38 sekä 20 01 39, joista ensimmäinen kuuluu pääluokkaan 17 ja muut pääluokkaan 20. Hallinto-oikeus lisäsi lupaan määräyksen, jonka mukaan laitoksessa ei saa polttaa jätepolttoainetta, joka on valmistettu sekalaisesta yhdyskuntajätteestä, jätenimike 20 03 01.

Pääluokkaan 17 kuuluvat rakennusjätteet ja pääluokkaan 20 yhdyskuntajätteet. Pakkausjäte kuuluu pääluokkaan 15, joten luvan tunnusnumerot eivät salli pakkausjätteen polttamista, vaikka tekstin mukaan pakkausjäte on toinen pääpolttoaine.

Jäteluokituksen tunnusnumero 20 03 01 tarkoittaa sekä täysin sekalaista että osittain syntypaikalla lajiteltua yhdyskuntajätettä. Luvan tunnusnumeroiden mukaan laitoksessa ei poltettaisi syntypaikkalajiteltua energiajätteeksi tarkoitettua yhdyskuntajätettä, 20 01 99.

Sen sijaan laitoksella saadaan polttaa erilliskerättyä, yhdyskuntajätteestä peräisin olevaa puhdasta puuta (tunnusnumero 20 01 38). Polttaa saa myös yhdyskuntajätteestä peräisin olevaa, syntypaikalla lajiteltua muovia (tunnus 20 01 39) ja erilliskerättyä paperia ja kartonkia (tunnus 20 01 01). Laitoksessa ei tunnusnumeroiden mukaan saisi polttaa rakennusjätepuuta eikä pakkausjätepuuta, kuten kuormalavoja tai pakkauslaatikoita, eikä rakennusjätemuovia tai pakkausmuovia.

Luvassa viitataan REF-luokitukseen, joka on määritelty poltettavalle jätteen laatuluokittelemista varten tehdystä SFS-standardissa. Se ei ole ympäristönsuojeluasetuksen 20 a §:n tarkoittama virallinen jäteluokitus. Syötettävästä polttoaineesta kaikkein huonolaatuisinta eli REF III -luokan jätettä saisi olla alle 30 %. Kun toiseksi huonoimman eli REF II -luokan jätteen enimmäisosuutta ei ole määritelty, voisi jätteestä 29 % kuulua luokkaan REF III ja 61 % luokkaan REF II.

Hallinto-oikeuden osittain muuttamassa lupamääräyksessä 4 määritellään vain pieni osa jätteenpolton ympäristövaikutusten kannalta tärkeistä asioista. Määrittelemättä on paljon ympäristövaikutusten kannalta olennaisia asioita, kuten jätteen energiasisältö, kosteus, tuhkapitoisuus, mekaaniset epäpuhtaudet, pölyävyys ja esimerkiksi arseeni-, kromi-, kupari-, lyijy-, sinkki-, fosfori-, tina- ja dioksiinipitoisuus. Standardissa SFS 5875 (jätteen jalostaminen kiinteäksi polttoaineeksi) ei määritellä muun muassa edellä luetelluille aineille ja ominaisuuksille mitään kriteereitä, vaan standardin mukaan nämä käyttöominaisuudet ja raskasmetallien ja haitta-aineiden raja-arvot ja niiden kohdistuminen määritetään toimitussopimuksessa sekä asianomaisessa luvassa. Laitoksen ympäristövaikutusten kannalta olennaisten jätepolttoaineen ominaisuuksia ja haitta-ainemäärien määrittelyä ei voida jättää vain toimitussopimuksen varaan, vaan ne on tarpeen ottaa huomioon ja määrittää jo käsittelylaitoksen sekä polttolaitoksen ympäristöluvissa.

Raja-arvojen alittumisen todentamiseksi riittää yksi näyte kuukautta kohti. Tasaisen jätevirran oletuksella se merkitsisi laitoksella poltettavan 135 000 tonnin jätemäärällä yhtä näytettä kutakin 12 000 jätetonnia kohti. Kun erilaiset jäte-erät, haitalliset ja puhtaat, saa vielä sekoittaa ennen näytteenottoa, voidaan näin harvaksi määritellyn näytteenottovelvollisuuden ja jätepolttoaineen vähäisten ja matalien laatuluokitusvaatimusten ansiosta polttaa ympäristön kannalta hyvinkin haitallisia jätteitä.

Jätteenpolttoasetuksen päästörajat polttolaitoksen savukaasuille eivät riitä korkean ympäristönsuojelun tason varmistamiseksi, sillä esimerkiksi saksalaisilla jätteenpolttolaitoksilla päästään keskimäärin 1–10 %:iin Suomen jätteenpolttoasetuksen päästörajoista. Hallinto-oikeus ei ole asettanut laitoksen päästörajoja jätteenpolttoasetuksen päästörajoja tiukemmiksi vedoten ympäristönsuojelulain 51 §:ään. Sen 4 kohdan mukaan lupamääräys voi olla mainitun lain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamiseksi, jos Euroopan yhteisön säädöksen täytäntöönpanemiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa näin säädetään. Valtioneuvoston asetuksessa (362/2003) ei ole tällaista säädetty, minkä vuoksi päästörajaa ei voida ympäristönsuojelulain 51 §:n 4 kohdan nojalla tiukentaa.

Ympäristönsuojelulain 51 §:ssä oleva edellytys asetukseen sisällytettävästä "luvasta" vaatia parasta käyttökelpoista tekniikkaa ei vastaa IPPC-direktiiviin kirjattua velvoitetta. Koska 51 §:ään asetettu ehto ei toteuta EU-lainsäädännön vaatimuksia, voi EY-tuomioistuin kumota suomalaisviranomaisen päätöksen sekä velvoittaa Suomea muuttamaan lainsäädäntöään tältä osin vastaamaan EU-lainsäädännön vaatimuksia.

Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun direktiivin (96/61/EY) 3 artiklan mukaan jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistua siitä, että laitoksia käytetään siten, että kaikkiin asiaankuuluviin pilaantumista estäviin toimenpiteisiin on ryhdytty käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

Direktiivillä haluttiin varmistaa, että jäsenmaissa viranomaisille luodaan edellytykset varmistua parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja menetelmien käytöstä ympäristöluvanvaraisissa toiminnoissa sekä sille, että viranomaiset pysyvät ajan tasalla parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja menetelmien suhteen. Suomen ratkaisu jättää pois jätteenpolttoasetuksesta mahdollisuus määrätä ympäristöluvassa tiukemmista velvoitteista silloinkin, kun parhailla käyttökelpoisilla menetelmillä tai tekniikoilla voidaan vähentää laitoksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja, on vastoin IPPC-direktiivin henkeä ja kirjainta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Sen vuoksi, että Suomessa jätteenpolttolaitoksilta ei voida vaatia parasta käyttökelpoista tekniikkaa päästöjen rajaamiseksi, ainoaksi vaihtoehdoksi jää vähentää jätteenpolton haitallisia vaikutuksia asettamalla poltettavan jätteen määrälle ja laadulle ympäristöluvassa riittävän tiukat ehdot.

Luonnonsuojeluliiton mielestä kaikkein huonoimman jätejakeen eli REF III- luokan mukaisen jätteen polttamista ei polton ilmanpäästöjen ja tuhkan määrän ja haitallisuuden vähentämiseksi ole syytä sallia lainkaan ja REF II -luokan jätteen polttokin vain poikkeustapauksissa. Ottaen huomioon, että Lassila & Tikanoja Oyj on ilmoittanut polttavansa laitoksella vain syntypaikalla lajiteltua teollisuuden, kaupan ja rakennustoiminnan jätettä, jossa lisäksi ei ole asumisen jätettä, ei REF I -luokkaan pääsemisessä pitäisi olla mitään ongelmia.

Ympäristöluvassa olisi tullut asettaa raja-arvot kaikille polton päästöjen tai tuhkan haitallisuuden kannalta olennaisille jätepolttoaineen aineille ja ominaisuuksille sekä määritellä poltettavaksi sallittavan jätteen kertymäalue läheisyysperiaatteen mukaisesti.

Jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys

Hallinto-oikeuden mukaan jätelain 4 ja 6 §:n mukaiset velvollisuudet ohjaavat vain alueellista ja valtakunnallista jätehuollon suunnittelua ja jätehuoltojärjestelmien valintaa. Ympäristölupaharkinnassa niitä tarvitsisi soveltaa vain laitoksen oman jätehuollon järjestämiseen. Luvan tulee kuitenkin täyttää myös ympäristönsuojelulain 4 §:ään kirjatut yleiset periaatteet, joiden mukaan muun muassa haitalliset ympäristövaikutukset on ehkäistävä ennalta, tai milloin niitä ei voida kokonaan ehkäistä, ne rajoitetaan mahdollisimman vähäisiksi. Toiminnanharjoittaja ei ole todisteellisesti esittänyt, että jätteenpolttolaitokselle tulisi vain sellaista jätettä, jonka syntyä ei voida ehkäistä ja jota ei voida kierrättää. Koska jätteenpolttolaitoksen taloudellinen kannattavuus perustuu jätteen polttamiseen, siellä käytetään taloudellisista syistä jätettä, jota laitos tarvitsee seuraavat 20–30 vuotta. Tämä sitoo tuottamaan laitoksen tarvitseman määrän jätettä. Koska samaa jäte-erää ei voida samanaikaisesti polttaa, kierrättää ja ehkäistä, polttolaitos estää tältä osin jätteiden synnyn ehkäisyn ja kierrätyksen.

Lassila & Tikanoja Oyj on ilmoittanut laitoksella poltettavan teollisuudesta ja kaupasta erilliskerättävä muovia, paperia ja kartonkia. Tällaisista kohteista saadaan tyypillisesti suurina erinä puhtaita ja homogeenisia jätejakeita, jotka yleensä kelpaavat hyvin kierrätykseen. Polttolaitoksen lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon se, miltä osin polttolaitos estää jätteiden synnyn ehkäisyn käynnistämistä ja kierrätyksen lisäämistä seuraavien 20-30 vuoden ajan.

Menettely päästöjen mittaamiseksi

Luvan määräykset ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittaamisesta eivät täytä jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 16 §:n 1 momentin vaatimuksia, sillä ne eivät ole asetuksen liitteen III mukaisia. Luvassa olisi tullut edellyttää standardin SFS EN 14181 noudattamista.

Hakijan tulee esittää ympäristökeskukselle selvitys käyttöön otettavaksi suunnitellusta puhdistinlaitteistosta ja suunnitelma mittausmenetelmistä kuusi kuukautta ennen laitoksen käyttöönottoa. Selvitykset käsitellään kuten lupahakemus. Näin lupaharkinnan ja luvan myöntämisen kannalta olennaisista asioista annetaan selvitys ja lupaviranomainen päättää niiden perusteella luvasta lopullisesti vasta siinä vaiheessa, kun laitosta jo rakennetaan. Tämä ei täytä ympäristönsuojelulainsäädännössä ympäristöluvan myöntämiselle asetettuja edellytyksiä. Kaikki luvan myöntämisen kannalta olennaiset selvitykset on toimitettava siten, että lupaviranomainen ehtii käsitellä ja päättää asian ennen hankkeen käynnistymistä.

Energian käytön tehokkuus

Jätteen polttaminen on määritelty joko käsittelyksi tai hyödyntämiseksi EY-tuomioistuimen ennakkopäätöksillä. Jätteenpolttolaitos ei siis voi samanaikaisesti olla sekä loppukäsittelyä että hyödyntämistä. Kun jätteen polttaminen on varsinaisissa jätteenpolttolaitoksissa määritelty jätteen loppukäsittelyksi, ei jätteen polttamista Keravalle suunnitellussa laitoksessakaan voida pitää toissijaisesti hyödyntämislaitoksena.

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n mukaan lupahakemuksessa tulee esittää arvio energiankäytön tehokkuudesta ja ympäristönsuojelulain 43 §:n mukaan lupamääräyksissä tulee tarpeen mukaan ottaa huomioon energian käytön tehokkuus. Ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:n mukaan jätteenpolttolaitoksen lupahakemuksessa on esitettävä erikseen tiedot syntyvän lämmön hyödyntämisestä. Lämmön ja sähköntuotantolaitoksen yhteydessä energian käytön tehokkuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Luvassa ei kuitenkaan määritellä energian käytön tehokkuuden vähimmäistasoa, eikä lupahakemuksessa ei ole selvitetty laitoksen tuottaman energian käytön tehokkuutta. Energian käytön tehokkuutta kuvaavien tietojen esittäminen on ympäristönsuojelulain mukaan lupaharkinnan edellytys. Luvassa puolestaan on määriteltävä syntyvän lämmön hyödyntämisen minimitasosta.

Hakemuksessa esitetään pelkästään laitoksen talviaikainen hyötysuhde (80–90 %). Jätteenpolttolaitosten perusongelma on kuitenkin se, että keväästä melko myöhään syksyyn kaukolämpöä, joka on Keravan laitoksen pääasiallinen tuote, tarvitaan vain vähän. Kolmen kesäkuukauden aikana kaukolämmön tarve on keskimäärin 10 % talvitarpeesta. Jätettä kuitenkin syntyy koko ajan ja sitä on poltettava myös lämmityskauden ulkopuolella. Tuotettavalle lämmölle ei kuitenkaan ole silloin tarvetta ja se joudutaan johtamaan ympäristöön, useimmiten vesistöön, tai mikäli laitoksen varustelu sallii, siitä tuotetaan huonolla hyötysuhteella sähköä.

Mainitusta syystä hakemuksessa tulee esittää energian käytön tehokkuus koko vuoden ajalta. Lupamääräyksin tulee pitää huolta siitä, ettei jätettä polteta silloin, kun jätteenpoltolla tuotettavalle lämmölle ei ole riittävää hyötykäyttöä. Lämmön käytön tehokkuus tulisi huomioida myös koko laitoksen käyttöajan eli 30 vuotta.

Pääkaupunkiseudulle tai sen lähistölle suunnitellaan parhaillaan suurta jätteenpolttolaitosta, joka tuottaisi lähinnä lämpöä. Lupaharkinnan pohjaksi tarvitaan selvitys siitä, miten Keravan laitoksen lämpö hyödynnetään ja miten energiankäytön tehokkuus toteutuu, jos pääkaupunkiseudulle suunniteltu suuri polttolaitos rakennetaan Keravan lähistölle.

Aloituslupa

Toiminnan aloittamisluvan myöntämiselle ei ole olemassa perusteita, sillä kaikkia lupapäätöksen kannalta olennaisia asioita ei ole vielä edes selvitetty.

Uudenmaan ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Lassila & Tikanoja Oy on antanut selityksen valituksen ja annetun lausunnon johdosta. Yhtiö on muun ohella pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus täsmentäisi lupamääräykseen 4 lupatekstin mukaisesti pakkausjätteiden jäteluokat 15 01 01, 15 01 02, 15 01 03, 15 01 05, 15 01 06 ja 15 01 09 sekä jätteiden mekaanisessa käsittelyssä syntyvät jätteet 19 12 10 (jäteperäiset polttoaineet).

Suomen luonnonsuojeluliitto ry on antanut vastaselityksen.

3.2. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Lassila & Tikanoja Oy:n vaatimusta siltä osin kuin yhtiö on selityksessään pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus muuttaisi lupamääräyksen 4 lupatekstin mukaisesti pakkausjätteiden jäteluokkien tunnusnumeroinniksi 15 01 01, 15 01 02, 15 01 03, 15 01 05, 15 01 06 ja 15 01 09 sekä lisäsi jätteiden mekaanisessa käsittelyssä syntyvien jätteiden tunnusnumeron 19 12 10 (jäteperäiset polttoaineet), ei tutkita.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

Lisätään Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n valituksen johdosta lupamääräykseen 4 uusi näin kuuluva kuudes kappale:

= = =

"Uudenmaan ympäristökeskuksen tulee, samassa yhteydessä kun ympäristökeskuksen on käsiteltävä luvanhakijan ympäristökeskukselle lupamääräyksen 8 mukaisesti esitettävä lisäselvitys, täsmentää lupamääräyksen 4 ensimmäisessä kappaleessa käytetty jäteperäisten polttoaineiden jätenimikkeiden tunnusnumerointi pakkausjätteiden osalta vastaamaan yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) liitteenä olevan luettelon nimikeryhmän 15 01 (pakkausjätteet, mukaan luettuna yhdyskuntien erilliskerätty pakkausjäte) mukaista jätenimikkeiden tunnusnumerointia."

= = =

Valitus hylätään enemmälti. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutoin muuteta.

Perustelut

1. Lassila & Tikanoja Oyj ei ole valittanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä valitusaikana korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Yhtiö on vasta valitusajan jälkeen valituksen johdosta annetussa selityksessään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus täsmentäisi lupamääräykseen 4 lupatekstin mukaisesti pakkausjätteiden jäteluokkien tunnusnumeroinniksi 15 01 01, 15 01 02, 15 01 03, 15 01 05, 15 01 06 ja 15 01 09 sekä lisäisi jätteiden mekaanisessa käsittelyssä syntyvien jätteiden tunnusnumeroinnin 19 12 10 (jäteperäiset polttoaineet). Tämän vuoksi mainittu vaatimus on vasta täällä ja valitusajan jälkeen annetussa selityksessä tehtynä jätettävä yhtiön tekemänä tutkimatta.

2. Perustelut valituksen hylkäämiselle

2.1. Toimintakokonaisuutta koskeva valitusperuste

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaan, jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupahakemuksella. Lupaa voidaan kuitenkin hakea erikseen, jos hakemuksen johdosta ei ole tarpeen muuttaa muita toimintoja koskevaa voimassa olevaa lupaa.

Ympäristönsuojelulain 40 §:n (eri toimintojen lupien samanaikainen käsittely) 1 momentin mukaan, jos ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien eri toimintojen yhteisvaikutus on lupaharkinnan kannalta huomattava ja näiden toimintojen ympäristölupa-asiat ovat vireillä samassa lupaviranomaisessa, asiat on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos 35 §:n 4 momentissa tarkoitettuja toimintoja koskeva lupa-asia on pantu vireille eri lupahakemuksilla, hakemukset on käsiteltävä ja ratkaistava samanaikaisesti, jollei sitä ole erityisestä syystä pidettävä tarpeettomana.

Yhdistys on vasta täällä valituksessaan katsonut, että lupahakemus olisi tullut käsitellä samanaikaisesti Lassila & Tikanoja Oyj:n samalle, Keravan Savion jätehuoltoalueelle suunnitteleman Keravan kierrätyspuiston laajennusta koskevan ympäristölupahakemuksen kanssa, koska mainitun jätettä käsittelevän laitoksen ja Savion jätehuoltoalueen voimalaitoksen toiminnot liittyvät ja vaikuttavat olennaisesti toisiinsa. Yhdistys on katsonut, että myös lisääntyvän liikenteen ongelmien ratkaisu olisi vaatinut voimalaitoksen luvan käsittelemistä samanaikaisesti Keravan kierrätyspuiston laajennushankkeen kanssa.

Kysymyksessä oleva voimalaitos on tarkoitus rakentaa Savion jätehuoltoalueelle, nykyisen jätteenkäsittelyalueen viereen. Voimalaitoksen ympäristölupahakemuksessa on todettu, että Savion jätehuoltoalueella sijaitsevat Lassila & Tikanoja Oyj:n Keravan kierrätyspuisto ja loppusijoitusalue. Kierrätyspuistossa vastaanotetaan, käsitellään ja toimitetaan hyötykäyttöön rakennustoiminnan, kaupan, teollisuuden ja palvelutoiminnan jätteitä. Yhtiö on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on Keravan kierrätyspuiston kapasiteetin nostaminen ja toiminnan siirtäminen valtaosin sisätiloihin. Loppusijoitusaluetta käytetään kierrätyspuistossa muodostuvien jätteiden loppusijoitukseen. Loppusijoitusalue on perustettu vuonna 2001 ja sen käyttöajan on arvioitu olevan 12–15 vuotta.

Kierrätyspuiston nykyisen toiminnan aiheuttama liikennemäärä on keskimäärin 200 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa. Kierrätyspuiston suunnitellun laajennuksen jälkeen kierrätyspuiston aiheuttamaksi liikennemääräksi maksimikapasiteetilla on arvioitu noin 430 raskaan ajoneuvon käyntiä vuorokaudessa.

Voimalaitoshanketta koskevasta ympäristölupahakemukseen liitetystä ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta ilmenee, että liikenne Savion alueella lisääntyy voimalaitoksen toteutuksesta riippumatta, kun kierrätyspuisto eri toimintoineen toteutuu täydessä laajuudessaan. Voimalaitos ei kuitenkaan lisää kierrätyspuiston liikennemääriä, vaan polttoaineen kuljetusten vähentyminen vähentää alueelle suuntautuvia liikennemääriä.

Savion jätehuoltoalueen voimalaitoksen alkuperäinen lupahakemus on tullut Uudenmaan ympäristökeskuksessa vireille 20.12.2002. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettu arviointiselostus hakemuksesta valmistui 1.6.2004 ja yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ympäristökeskus antoi siitä lausuntonsa 4.10.2004. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ja suunnitelmien tarkentamisen jälkeen alkuperäistä lupahakemusta on täydennetty toimittamalla uusi korvaava hakemus Uudenmaan ympäristökeskukseen 3.2.2005. Uudenmaan ympäristökeskus myönsi haetun luvan päätöksellään 12.9.2005.

Kierrätyspuiston laajentamisesta on jätetty erillinen ympäristölupahakemus, joka on tullut Uudenmaan ympäristökeskuksessa vireille 24.2.2005. Kierrätyspuiston laajentamishankkeesta on laadittu erillinen, 4.10.2004 päivätty ympäristövaikutusten arviointimenettely, josta yhteysviranomainen on antanut 15.2.2005 lausuntonsa. Uudenmaan ympäristökeskus on sittemmin päätöksellään 28.9.2006 n:o YS 1359 myöntänyt Lassila & Tikanoja Oyj:lle Keravan kierrätyspuiston toimintaa koskevan ympäristöluvan. Päätöksestä ei ole valitettu, joten lupa on lainvoimainen.

Keravan kierrätyspuiston ympäristölupapäätöksen mukaan kierrätyspuistossa saadaan ottaa vastaan ja käsitellä vuosittain yhteensä 460 000 tonnia materiaalikierrätykseen ja energiakäyttöön soveltuvia jätteitä. Kierrätyspuiston ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on arvioitu, että muun jätteen ohella energiajätteenä hyödynnettävää jätettä syntyy 240 000 t/a. Savion jätehuoltoalueen voimalaitoksen ympäristöluvan lupamääräyksen 4 mukaan poltettavan jätteen tulee tosin olla ensisijaisesti Savion kierrätyspuistossa valmistettuja jäteperäisiä polttoaineita, mutta jätteitä voidaan tuoda hyödynnettäväksi myös muualta. Voimalaitoksen ympäristöluvan mukaan jäteperäisiä polttoaineita voidaan kuitenkin polttaa enintään 135 000 t/a. Näin ollen Keravan kierrätyspuiston ympäristöluvan mukainen toiminta ei liity pelkästään nyt kysymyksessä olevan voimalaitoksen toimintaan.

Kun otetaan huomioon mainittujen toimintojen edellä mainittu kokonaistarkastelu, asiassa suoritetut erilliset ympäristövaikutusten arviointimenettelyt sekä se, että Keravan kierrätyspuiston toimintaa koskeva, 28.9.2006 myönnetty ympäristölupapäätös on jo lainvoimainen, valituksenalaista päätöstä ei ympäristönsuojelulain 35 §:n 4 momentti ja 40 § huomioon ottaen ole kumottava valituksessa esitetyillä perusteilla, vaikka mainituilla laitoksilla eräiltä osin onkin keskenään toiminnallinen yhteys.

2.2. Jätenimikkeiden tunnusnumerointia koskevat yhdistyksen vaatimukset

Ympäristökeskus on soveltanut laitoksessa polttoaineena käytettävien jäteperäisten polttoaineiden luokittelussa yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta annettua ympäristöministeriön asetusta (1129/2001), joka on annettu jätelain 75 §:n 1 kohdan nojalla. Ympäristökeskuksen lupapäätöksessä on määrätty, että voimalaitoksen kiertopetikattilassa poltettava jäteperäinen kierrätyspolttoaine saa lupamääräyksen 4 ensimmäisen kappaleen mukaan sisältää mainitun asetuksen liitteen tunnusnumeroinnin mukaan luokiteltuna rakentamisessa ja purkamisessa syntyvää puuta (17 02 01) sekä pakkausjätettä, joka koostuu paperista ja kartongista (20 01 01), puhtaasta puusta (20 01 38, muu kuin nimikkeessä 20 01 37 mainittu, vaarallisia aineita sisältävä puu) ja muovista (20 01 39).

Yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) liitteenä olevan luettelon johdannon mukaan asetuksen luettelo koostuu kuusinumeroisilla tunnusnumeroilla varustetuista jätenimikkeistä sekä kaksi- ja nelinumeroisilla tunnusnumeroilla varustetuista nimikeryhmäotsikoista. Jäte luokitellaan luettelon mukaisiin jätenimikkeisiin seuraavasti:

1) Jätteen alkuperää, lajia ja laatua vastaava kuusinumeroisella tunnusnumerolla varustettu jätenimike, lukuun ottamatta numeroihin 99 päättyviä nimikkeitä, etsitään nimikeryhmistä 01–12 tai 17–20. Tietyt tuotantoyksiköt voivat joutua luokittelemaan toimintansa useisiin eri nimikeryhmiin. Erilliskerätyt pakkausjätteet, mukaan luettuina sekalaiset pakkausjätteet, luokitellaan kuitenkin aina nimikeryhmään 15 01.
2) Jollei nimikeryhmistä 01–12 tai 17–20 löydy asianmukaista nimikettä jätteen luokittelemiseksi, tutkitaan nimikeryhmät 13, 14 ja 15.
3) Jollei mikään edellä mainittujen nimikeryhmien nimikkeistä sovellu kyseiselle jätteelle, jäte luokitellaan nimikeryhmän 16 mukaisesti.
4) Jos jäte ei kuulu myöskään nimikeryhmään 16, käytetään edellä kohdassa 1) tarkoitetussa luettelon osassa olevaa tunnusnumeroa 99 (jätteet, joita ei ole mainittu muualla).

Mainitun ympäristöministeriön asetuksen nimikeryhmäotsikko 15 01 (pakkaukset, mukaan luettuna yhdyskunnissa erikseen kerätty pakkausjäte) sisältää muun ohella seuraavat kohdat:
15 01 01 paperi- ja kartonkipakkaukset
15 01 02 muovipakkaukset
15 01 03 puupakkaukset
15 01 05 komposiittipakkaukset
15 01 06 sekalaiset pakkaukset ja
15 01 09 tekstiilipakkaukset

Mainitun ympäristöministeriön asetuksen 1129/2001 liitteenä olevan luettelon mukaan nimikeryhmä 20 sisältää yhdyskuntajätteet (asumisessa syntyvät jätteet ja niihin rinnastettavat kaupan, teollisuuden ja muiden laitosten jätteet), erilliskerätyt jakeet mukaan luettuina. Nimikeryhmä 2001 sisältää yksilöidyt jätelajit lukuun ottamatta nimikeryhmää 15.

Ministeriön edellä tarkoitettu asetus sisältää vain esimerkkiluettelon jätteistä. Luettelo ei siis sisällä kaikkia jätteitä, eivätkä siinä mainitut esineet ja aineet aina ole jätteitä. Esine tai aine on jätettä vain, jos se täyttää jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut jätteen tunnusmerkit.

Mainitun asetuksen liitteen johdannossa on toisaalta todettu, että erilliskerätyt pakkausjätteet, mukaan luettuina sekalaiset pakkausjätteet, luokitellaan aina nimikeryhmään 15 01. Ympäristökeskuksen päätöksestä ei ilmene, että sillä olisi ollut tarkoitus rajoittaa laitoksessa käytettäviä jäteperäisiä kierrätyspolttoaineita tuohon nimekeryhmään kuuluvien pakkausjätteiden osalta. Tähän nähden ja kun myös yhtiön valituksen johdosta antaman selityksen perusteella on ilmeistä, että hakemuksessa on tarkoitettu, että laitoksessa käytetään jäteperäisenä polttoaineena myös nimikeryhmään 15 01 kuuluvia pakkausjätteitä, ympäristökeskuksen päätöksen lupamääräyksen 4 ensimmäisessä kappaleessa käytettyä jäteperäisten kierrätyspolttoaineiden jätenimikkeiden tunnusnumerointia on pakkausjätteiden osalta Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n valituksen johdosta tarpeen täsmentää edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Täsmentäminen on tarpeen myös valvonnan kannalta. Mainittu lupamääräyksen täsmentäminen on tarkoituksenmukaista tehdä samassa yhteydessä, kun ympäristökeskuksen on ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin nojalla lupamääräysten 8 kohdan mukaan luvanhakijan lisäselvitysten johdosta täydennettävä lupaa erillisellä päätöksellä.

Ympäristönsuojelulain 45 §:n 2 momentin mukaan jätteen laitosmaista hyödyntämistä tai käsittelyä koskeva lupa voidaan rajoittaa tietynlaisen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Laitoksella poltettavat jätteet on rajattava hakemuksen mukaisesti. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n valituksen johdosta ei mainitun lupamääräyksen mukaan poltettavaksi sallittujen jäteperäisiä polttoaineita (ainakin valituksessa viitattu syntypaikkalajiteltu energiajätteeksi tarkoitettu yhdyskuntajäte, 20 01 99) kuitenkaan voida lisätä siitä, mitä hakija hakemuksessaan on laitoksessa käytettävistä polttoaineista esittänyt. Tämän vuoksi yhdistyksen valitus on tältä osin enemmälti hylättävä.

2.3. Savukaasujen puhdistusmenetelmiä ja mittausmenetelmiä koskevat valitusperusteet

Yhtiö on lupahakemuksessaan ilmoittanut, että voimalaitoksen lopullinen puhdistustekniikka päätetään, kun valittu voimalaitostoimittaja on tehnyt kattilalaitoksen esisuunnittelun. Hakemuksessa on esitetty kuitenkin todennäköisin savukaasujen puhdistusmenetelmä. Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentti huomioon ottaen ympäristöluvassa ei ole edellytettävä vain tietyn määrätyn tekniikan käyttämistä. Ympäristökeskus on päätöksellään myöntänyt luvan hakemuksen mukaiselle toiminnalle hakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella.

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään täydentänyt lupamääräystä 8 savukaasujen puhdistusjärjestelmää koskevilla määräyksillä ja velvoittanut hakijan vielä esittämään ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi selvityksen käyttöön otettavaksi suunnitellusta puhdistuslaitteistosta, joka kokonaisuutena täyttää parhaan käytettävissä olevan tekniikan vaatimukset. Lupamääräyksessä 8 edellytetty käyttöön otettava savukaasujen puhdistinlaitteistoa koskeva selvitysvelvoite perustuu järjestelmään, johon yhtiö on jo lupahakemuksessaan viitannut. Yhtiö on valituksen johdosta antamassaan vastineessa myös ilmoittanut, että lupamääräyksessä 8 edellytetty puhdistusmenetelmä on järjestelmän kanssa yhteensopiva.

Kuten Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, ympäristölupahakemus ei jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) 16 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole sisältänyt kattavasti valituksessa viitattuja tarpeellisia selvityksiä ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittaamiseen ehdotetuista mittausmenetelmistä. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään täydentänyt lupamääräystä 8 ja velvoittanut hakijan niin ikään vielä esittämään ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi suunnitelman ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittaamiseen käytettävistä mittaamismenetelmistä.

Ympäristökeskuksen on ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin nojalla lupamääräysten 8 kohdan mukaan luvanhakijan lisäselvitysten johdosta täydennettävä lupaa erillisellä päätöksellä. Valittavalla savukaasujen puhdistinlaitteistolla tai ilmaan ja veteen johdettavien päästöjen mittaamiseen käytettävillä mittausmenetelmillä ei asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan ole vaikutusta lupapäätöksen päästöraja-arvoja ja mittauksia koskevien lupamääräysten sisältöön.

Ilman ja veden epäpuhtauksien pitoisuuksien määrittämiseksi tehtäviä mittauksia sekä savukaasujen jatkuvatoimisten mittauksien suunnittelua ja toteuttamista koskevan lupamääräyksen 27 sisältö vastaa jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen III mukaisia mittausmenetelmille annettuja vaatimuksia. Ympäristökeskus voi lupamääräyksen 8 mukaisen mittausmenetelmiä koskevan suunnitelman johdosta tehtävällä eri päätöksellä antaa vielä mahdollisesti tarvittavat määräykset muun ohella laadun varmennuksesta ja mittausjärjestelmien luotettavuuden varmistamisesta ja tulosten tasosta.

Hakijan hakemuksessaan esittämä selvitys huomioon ottaen voidaan tässä vaiheessa arvioida, ettei toiminnasta todennäköisesti pääse ympäristöön haitallisia päästöjä niin, että siitä aiheutuisi ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa ja 42 §:ssä tarkoitettuja luvan myöntämisen esteenä olevia seurauksia.

Ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin mukaan luvassa voidaan erityisestä syystä määrätä, että lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella.

Hallituksen esityksen (HE 84/1999 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu, että ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentin mukaan luvassa olevan selvitysmääräyksen perusteella voitaisiin eräissä tapauksissa asettaa toimintaa koskevia tarkempia määräyksiä. Luvassa voitaisiin määrätä esimerkiksi tekemään selvitys jonkin toiminnanharjoittajan valitseman toimenpiteen riittävyydestä pilaantumisen ehkäisemiseksi. Jos selvitys osoittaisi, ettei toimenpide ole ollut riittävä, viranomainen määräisi lisävelvoitteista. Vastaavia määräyksiä on käytetty vakiintuneesti myös nykyisessä lupakäytännössä.

Edellä mainitut perustelut huomioon ottaen päätös ei ole lainvastainen, vaikka luvansaajan onkin lupamääräyksen 8 mukaan vielä esitettävä ympäristökeskukselle hyväksyttäväksi lisäselvitystä. Lupapäätöstä ei ole kumottava mainittujen selvitysten riittävyyttä koskevien valitusperusteiden johdosta.

2.4. Energian käytön tehokkuutta koskevat valitusperusteet

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) ympäristönsuojelulain 7–9 §:ssä tarkoitettua kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; eikä 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset lupamääräykset momentissa luetelluista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Määräykset voivat koskea muun ohella päästöjä sekä niiden estämistä ja rajoittamista. Lupamääräyksiä annettaessa huomioon otettavista seikoista säädetään muun ohella ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentissa. Momentin ensimmäisen virkkeen mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ilman, että tällä perusteella kuitenkaan velvoitetaan käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon muun muassa energian käytön tehokkuus.

Saman pykälän 4 momentin mukaan polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitoksen lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon mahdollisuus sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, jos se on teknisesti ja taloudellisesti on toteutettavissa. Tarkastelussa on lähtökohtana tilanne energiamarkkinoilla ja energian jakelussa.

Jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (362/2003) 7 §:n (energian talteenottaminen) mukaan poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen polttoprosessissa syntyvä lämpö on hyödynnettävä niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.

Ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:n 4 momentin mukaan, jos toimintaan sovelletaan mainittua asetusta, toimintaa koskevan lupahakemuksen tulee 1 kohdan mukaan lisäksi sisältää muun muassa tiedot poltossa syntyvän lämmön hyödyntämisestä.

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan lupahakemuksen tulee muun muassa sisältää tiedot käytettävästä energiasta ja arvio sen käytön tehokkuudesta.

Hakemus sisältää ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:n 4 momentin 1 kohdan ja 9 §:n 2 momentin 3 kohdan sisältö huomioon ottaen laitoksen energian käytön tehokkuudesta riittävät tiedot. Lupapäätöstä ei ole kumottava laitoksen energiatehokkuutta koskevien selvitysten riittävyyttä koskevien valitusperusteiden johdosta.

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan ympäristönsuojelulaissa lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa olevan määritelmän mukaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Energian käytön tehokkuutta voidaan, kun myös otetaan huomioon ympäristönsuojeluasetuksen 37 §:n 6 kohta, pitää osana mainittua BAT-vaatimusta.

Ympäristölupapäätöksen mukaan laitoksen jäähdytysvesiä ja prosessivesiä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan laitoksen prosesseissa. Muussa tapauksessa jätevedet on johdettava vesihuoltolaitoksen viemäriin. Laitoksella ei synny vesistöön johdettavia jätevesiä.

Laitoksen toiminta perustuu kaukolämmön ja sähkön yhteistuotantoon. Kiertopetikattilan savukaasujen ilmaan johtamisessa on noudatettava lupapäätöksessä määrättyjä päästöraja-arvoja. Laitoksen energiankäytön tehokkuus on lupapäätöksessä jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 § ja ympäristönsuojelulain 43 §:n 4 momentti huomioon ottaen lupaa myönnettäessä otettu ympäristön kokonaisuuden kannalta riittävästi huomioon. Lupamääräyksiä ei ole ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen tarpeen muuttaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tai muutoin vähentämiseksi valittajan energian käytön tehokkuuden osalta esittämien valitusperusteiden johdosta.

2.5. Savukaasujen päästöraja-arvoja koskevat vaatimukset

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin lähtökohtana pilaantumisen ehkäisemiseksi annettavia lupamääräyksiä asetettaessa on tapauskohtainen harkinta, jossa huomioon otettavat eri näkökohdat ilmenevät momentin ensimmäisestä virkkeestä. Päästöraja-arvojen sekä muutoin päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten vähimmäistasona on silti aina parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen taso. Lupamääräys voi kuitenkin olla valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksityiskohtaista ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi vain ympäristönsuojelulain 51 §:ssä säädetyin edellytyksin.

Ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (IPPC-direktiivi) 2 artiklan 11 kohdassa tarkoitetaan "parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla" tietyn toiminnan ja siinä käytettävien tapojen tehokkainta ja edistyneintä astetta, jolla voidaan osoittaa olevan sellaiset tekniset ja käytännölliset ominaisuudet, jotka soveltuvat periaatteessa käytännön pohjaksi raja-arvoille, joiden tarkoitus on estää, ja milloin se ei ole mahdollista, vähentää yleisesti päästöjä ja vaikutuksia koko ympäristöön.

Vastaavasti direktiivissä määritellään tarkemmin myös käsitteet "keinot", "käytettävissä olevat" ja "paras". Parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa määritettäessä tulisi direktiivin mukaan ottaa erityisesti huomioon direktiivin liitteessä IV luetellut osatekijät.

Mainitun direktiivin 3 artiklan (toiminnanharjoittajan perusvelvollisuuksien yleiset periaatteet) mukaan jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistua siitä, että laitosta käytetään muun ohella siten, että kaikkiin asiaankuuluviin pilaantumista estäviin toimenpiteisiin on ryhdytty käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa.

Mainittua direktiiviä sovelletaan sen liitteen I kohdan 1. Energia-alan teollisuus alakohdan 1.1. mukaan muun muassa polttolaitoksiin, joiden lämmöntuotanto on enemmän kuin 50 MW.

Päästöjen rajoittamisen on mainitun IPPC-direktiivin mukaan perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Parhaan käytettävissä olevan tekniikan määritelmä on direktiivin 2 artiklan 11 kohdassa ja sen käyttämistä koskevat vaatimukset 3, 9, 10 ja 11 artiklassa. Jäsenvaltioiden on toteuttava tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat varmistua siitä, että laitosta käytetään siten, että kaikkiin asiaankuuluviin pilaantumista estäviin toimenpiteisiin on ryhdytty käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (3 artiklan a kohta). Päästöjen raja-arvojen ja teknisten toimenpiteiden on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan ottaen kuitenkin huomioon laitoksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolosuhteet (9 artiklan 4 kohta). Parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen ja ympäristön laatunormien välistä suhdetta säännellään siten, että jos jokin yhteisön lainsäädännön mukainen normi edellyttää ankarampia ehtoja kuin mitä parasta käyttökelpoista tekniikkaa soveltamalla voidaan saavuttaa, on luvassa edellytettävä lisäehtoja (10 artikla).

Jätteenpoltosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2000/76/EY) 7 artiklan (ilmaan johdettavien päästöjen raja-arvot) mukaan polttolaitokset on suunniteltava ja niitä on käytettävä niin, että tuon direktiivin liitteessä V vahvistetut päästöjen raja-arvot eivät ylity savukaasussa.

Viimeksi mainitun direktiivin johdannon 13 kohdassa todetaan, että direktiivissä asetettujen päästörajojen noudattamista olisi pidettävä välttämättömänä joskaan ei riittävänä edellytyksenä direktiivissä 96/61/EY asetettujen vaatimusten täyttymiselle. Vaatimusten noudattaminen voi edellyttää tiukempia päästöjen raja-arvoja jätteenpolttodirektiivissä tarkoitetuille epäpuhtauksille, päästöjen raja-arvoja muille aineille sekä muita keinoja ja asianmukaisia edellytyksiä.

Viimeksi mainittu direktiivi on Suomessa pantu täytäntöön 15.5.2003 annetulla valtioneuvoston asetuksella jätteen polttamisesta (362/2003). Mainittu asetus, joka on annettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 11 ja 16 §:n sekä jätelain (1072/1993) 18 §:n 1 momentin nojalla, on tullut voimaan 1.6.2003.

Ympäristönsuojelulain 1.5.2005 voimaan tulleen 51 §:n 4 kohdan mukaan lupamääräys voi olla mainitun lain tai jätelain nojalla annettuun valtioneuvoston asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattamiseksi, jos Euroopan yhteisön säädöksen täytäntöönpanemiseksi annetussa valtioneuvoston asetuksessa näin säädetään.

Hallituksen esityksen (HE 227/2004 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että pykälän 1 momenttiin lisättäisiin uusi kohta, jonka mukaan lupamääräys voisi olla asetuksen yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampi BAT-periaatteen noudattamiseksi. Lisäedellytyksenä olisi, että kysymys olisi EY:n säädöksen täytäntöön panemiseksi annettavasta asetuksesta ja poikkeamismahdollisuudesta asetuksessa nimenomaan säädettäisiin.

Hallituksen esityksen mukaan tarve lisätä säännös lakiin on johtunut ennen muuta siitä, että voimassa oleva laki ei ole mahdollistanut IPPC-direktiivin mukaisen BAT-periaatteen täysimääräistä noudattamista muun muassa suuria polttolaitoksia koskevan LCP-direktiivin sekä VOC-direktiivin tarkoittamia toimintoja koskevia lupia käsiteltäessä. Kyseisistä direktiiveistä ensiksi mainittu on pantu kansallisesti täytäntöön valtioneuvoston asetuksella polttoaineteholtaan vähintään 50megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta (1017/2002) ja jälkimmäinen valtioneuvoston asetuksella orgaanisten liuottimien käytöstä eräissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (435/2001). Hallituksen esityksen mukaan asetukset eivät ole antaneet lupaviranomaisille mahdollisuutta poiketa luvassa asetuksen vähimmäisvaatimuksista BAT-periaatteen noudattamiseksi asianomaisen direktiivin edellyttämällä tavalla, sillä ympäristönsuojelulain 51 §:n alkuperäinen sanamuoto rajasi lupamääräysten antamisen asetusta ankarampina vain siinä mainittuihin tilanteisiin.

Hallituksen esityksen perusteluissa korostetaan, että muutosehdotuksen tarkoituksena ei ole yleisesti pyrkiä siihen, että lupamääräykset mainittujen direktiivien soveltamisaloilla kiristyisivät siitä, mitä direktiivin kansalliseksi täytäntöönpanemiseksi annetuissa asetuksissa säädetään. Toisaalta muutosehdotus mahdollistaisi asetuksista poikkeavan lupamääräyksen yksittäistapauksessa tai esimerkiksi silloin, kun yleiset normit ovat selvästi vanhentuneita verrattuna teknologian kehitykseen.

Hallituksen esityksessä viitattua polttoaineteholtaan vähintään 50megawatin polttolaitosten ja kaasuturbiinien rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspäästöjen rajoittamisesta annettua valtioneuvoston asetusta on muutettu 25.11.2005 voimaan tulleella muutoksella. Asetukseen tuolloin lisätyssä 5 a §:ssä (Parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen) säädetään, että lupamääräys voi olla tässä asetuksessa säädettyä vähimmäisvaatimusta ankarampi, jos parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen sitä edellyttää.

Sen sijaan jätteen polttamisesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa ei ole nimenomaisesti säädetty vastaavanlaisesta mahdollisuudesta ympäristönsuojelulain 51 §:n 4 kohdassa tarkoitettuihin, asetukseen sisältyvää yksilöityä ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimusta ankarampiin lupamääräyksiin, jos parhaan käyttökelpoisen tekniikan noudattaminen tätä edellyttää.

Ympäristönsuojelulain 51 §:n edellä selostetun muutoksen jälkeen ei jätteen polttamisesta annettu valtioneuvoston asetus mahdollista IPPC-direktiivin mukaisen BAT-periaatteen täysimääräistä noudattamista IPPC-direktiivin tarkoittamia toimintoja koskevia ympäristölupia käsiteltäessä, kun erityisesti otetaan huomioon, että pykälän 4 kohdan muotoilu on yleinen eikä se kohdistu perusteluissa erikseen tarkoitettuihin direktiiveihin.

Asianomaisesta BREF-asiakirjasta (parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskeva referenssiasiakirja) on saatavissa tietoa polttolaitosten parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 4 kohta ja 2 momentti sekä ympäristönsuojeluasetuksen 37 §, asiakirja on lupamääräyksiä asetettaessa yksi huomioon otettava tietolähde arvioitaessa laitokselta edellytettävää parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Olosuhteiden ja laitosten eroista sekä tekniikan kehityksestä johtuen asiakirjan tarkoituksena ei ole sellaisenaan määrittää, mitä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus yksittäistapauksessa edellyttää. Muutoinkin päästömääräykset tulee, sikäli kuin 51 §:stä ei muuta johdu, kussakin yksittäistapauksessa antaa ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin säännöksen mukaisen kokonaisarvioinnin perusteella, mutta kuitenkin siten, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimus joka tapauksessa täyttyy.

Lupapäätöksen lupamääräysten 9 kohdassa savukaasujen ilmaan johtamiselle asetetut päästöraja-arvot on annettu jätteenpoltosta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisesti.

Kun otetaan huomioon edellä sanottu sekä ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentti ja 42 §, IPPC-direktiivin mahdollinen soveltaminen kansallisessa viranomaisessa kysymyksessä olevassa asiassa ei valituksessa esitetyt perusteet huomioon ottaen johtaisi BAT-vaatimusta koskevalta osalta kuitenkaan toiseen lopputulokseen kuin mihin valituksenalaisessa päätöksessä on päädytty.

Edellä lausuttu huomioon ottaen ei hallinto-oikeuden päätöksen mukaisia savukaasujen ilmaan johtamista koskevia päästöraja-arvoja koskevia lupamääräyksiä ole valituksen johdosta syytä muuttaa.

2.6. Poltettavien jätteiden laatua ja määriä koskevat valitusperusteet

Ympäristönsuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun ohella jätteistä ja jätehuollosta jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamiseksi. Saman pykälän 2 momentin mukaan jätteen laitosmaista hyödyntämistä tai käsittelyä koskeva lupa voidaan rajoittaa tietynlaisen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. Luvassa voidaan asettaa etusijalle tietyltä alueelta peräisin olevan jätteen käsittely.

Ympäristönsuojeluasetuksen 12 §:n (lisätiedot jätteistä ja jätehuollosta) mukaan, jos toiminta koskee jätteen hyödyntämistä tai käsittelyä, hakemuksessa on oltava sen lisäksi, mitä asetuksen 9–11 §:ssä säädetään, selvitys muun muassa 1 kohdan mukaan hyödynnettäväksi aiotun jätteen laadusta tai määrästä ja 2 kohdan mukaan alueesta, jolta jätettä aiotaan ottaa hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi.

Ympäristönsuojeluasetuksen 20 a §:n (jätteen polttamista koskevan lupapäätöksen määräykset) mukaan sen lisäksi, mitä 18 ja 19 §:ssä säädetään, jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen soveltamisalaan kuuluvan toiminnan ympäristöluvassa on oltava lupamääräykset 1 kohdan mukaan muun muassa poltettavista jätteistä jäteluokittain siten kuin jäteluokista säädetään yleisimpien jätteiden ja ongelmajätteiden luettelosta annetun ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) liitteessä sekä näiden jätteiden suurimmat sallitut polttomäärät sekä 2 kohdan mukaan laitoksen suurimmasta sallitusta polttokapasiteetista.

Lupahakemuksessa on ilmoitettu, että laitoksen polttoaine valmistetaan pääasiassa kattilalaitoksen vieressä toimivalla saman yhtiön jätteen kierrätyslaitoksella. Kierrätyspolttoaineen raaka-aineena on pääasiassa puujäte ja yritysperäinen materiaalikierrätykseen soveltumaton pakkausjäte. Lupamääräysten 4 kohdan mukaan laitoksessa poltettavan jätteen tulee olla ensisijaisesti peräisin Savion kierrätyspuistosta. Hakemuksen mukaan samantyyppistä puu- ja kierrätyspolttoainetta toimitetaan tarvittaessa myös muilta kierrätyspolttoainetta toimittavilta laitoksilta. Ulkopuolelta vastaanotettavalta polttoaineelta vaaditaan SFS-standardin mukaista laadun valvontaa. Lupahakemuksen on katsottava näissä oloissa sisältävän ympäristönsuojelulain 45 §:n 2 momentti huomioon ottaen riittävät tiedot alueesta, jolta jätettä aiotaan ottaa.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kierrätyspolttoaineseos syötetään kattilaan valmiiksi sekoitettuna, mikä parantaa palamisominaisuuksia ja vähentää päästöjä ilmaan. Lupamääräyksessä 4 on määrätty jäteperäisen kierrätyspolttoaineseoksen suurin sallittu käyttömäärä vuodessa ja yksilöity jäteperäisen kierrätyspolttoaineseoksen sallitut raaka-aineet, jotka käsittävät neljä eri jätelajia: puu, paperi, kartonki ja muovi. Kierrätyspolttoaineseos on pääosin standardin SFS 5875 mukaista laatuluokkaa REF I–II. Myöskään laitoksessa osittain mahdollisesti käytettävä REF III -laatuluokan polttoaine ei saa sisältää muita raaka-aineita. Lisäksi laitoksessa voidaan mainitun lupamääräyksen mukaan jäteperäisenä polttoaineena käyttää jäteöljyjä (13 01–13 07). Vaasan hallinto-oikeus on erikseen lupamääräykseen 4 tekemässään lisäyksessä määrännyt, että laitoksessa ei saa polttaa sekalaista yhdyskuntajätettä (20 03 01) sekä jätteiden laadun tarkkailun osalta määrännyt, että laadun osalta on seurattava ainakin kaikkia REF-laatuluokan mukaisia parametrejä.

Lukuun ottamatta sitä, mitä edellä tässä päätöksessä on todettu lupamääräyksen 4 mukaisten jäteperäisten kierrätyspolttoaineiden jätenimikkeiden tunnusnumeroinnin täsmentämisen tarpeellisuudesta, lupamääräys 4, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksellä osittain muutettuna, sisältää näissä oloissa laitoksessa poltettavien jäteperäisten polttoaineiden määrästä ja laadusta riittävinä pidettävät tiedot. Laitoksen on noudatettava lupapäätöksessä asetettuja päästöraja-arvoja polttoaineen jätejakeiden massaosuuksien vaihtelusta riippumatta. Kun otetaan huomioon, että kierrätyspolttoaineen sisältämien jätejakeiden massaosuuksien vaihtelulla ei ole vaikutusta laitoksen päästöraja-arvioihin sekä tarkkailua ja raportointia koskevat lupamääräykset, lupamääräystä 4 ei ole perusteita enemmälti muuttaa muun ohella poltettavien jätteiden laatua ja määriä koskevien valitusperusteiden johdosta.

2.7. Muut vaatimukset ja asian lopputulos

Lupapäätöstä ei ole selvitysten riittävyyttä koskevien valitusperusteiden johdosta pidettävä lainvastaisena. Lupamääräykset ovat, sellaisina kuin ne ovat hallinto-oikeuden tekemien lisäysten jälkeen osittain muutettuina, muutoinkin ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitetun pilaantumisen ehkäisemiseksi tässä vaiheessa ennalta arvioiden riittävät. Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ovat päätökseen sisältyvät lupamääräykset huomioon ottaen siten olleet olemassa. Asiassa ei, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentti ja 42 §, ole ilmennyt muutkaan estettä luvan myöntämiselle.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut ympäristökeskuksen päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg, hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Olli Mäenpää ja Eija Siitari-Vanne sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Heikki Kiuru ja Mikael Hildén. Asian esittelijä Irene Mäenpää.