KHO:2007:41

Lunastuslupa - Sähkönsiirtojohto - Liito-orava - Luonnonsuojelulaki - Lunastustoimitus - Lunastuksen kohteen vahvistaminen - Sähkölaitospakkolunastuslaki - Suojaetäisyysvaatimus - Erityinen lunastusperuste - Yleiset lunastusoikeudelliset periaatteet

Sähkönsiirtojohtoa koskevan, kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annettuun lakiin (sähkölaitospakkolunastuslakiin) perustuvan lunastuslupapäätöksen tekemisen jälkeen oli havaittu, että päätöksen mukaisella johtolinjauksella oli tietyllä pylväsvälillä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Johdon rakentaminen metsänraivauksineen olisi merkinnyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä, joten luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukainen hävittämis- ja heikentämiskielto estäisi lunastuksen kohteen vahvistamisen mainitun pylväsvälin osalta lunastuslupapäätöksen mukaisesti.

Mikäli luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin hävittämis- ja heikentämiskieltoa hankkeen johdosta rikottaisiin ilman saman pykälän 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa, asia voitaisiin saattaa vireille ympäristökeskuksessa lain 57 §:n mukaisena hallintopakkoasiana.

Pylväsvälin pituus oli suhteellisen vähäinen koko johtolinjauksen pituuteen verrattuna. KHO lausui, että jos lunastuksen kohde asiassa saadun selvityksen perusteella ennalta arvioiden on kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslain) 21 §:n perusteella lunastustoimituksessa vahvistettavissa siten, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua hävittämis- ja heikentämiskieltoa ei rikota, lunastuslupapäätöstä ei ole syytä kumota. Tämä edellyttää myös sitä, että sähkölaitospakkolunastuslain 1 §:n suojaetäisyysvaatimusta ei rikota, että muutkin lunastusluvan myöntämisen aineelliset edellytykset täyttyvät ja että lunastus ei laajene sellaisen kiinteistön alueelle, jota lunastuslupapäätös ei koske.

KHO katsoi myös, että sähkölaitospakkolunastuslaissa tarkoitettuun erityiseen lunastusperusteeseen perustuvassa lunastuslupa-asiassa oli sovellettava lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmeneviä yleisiä lunastusoikeudellisia periaatteita.

Asiassa oli kysymys lisäksi sähkölaitospakkolunastuslain sadan metrin suojaetäisyysvaatimusta koskevan säännöksen tulkinnasta.

Laki kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten 1 §
Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 4 § 1 momentti, 10 § 1 momentti ja 21 §
Luonnonsuojelulaki 49 § 1 ja 3 momentti sekä 57 § 1 momentti

Asian aikaisemmista vaiheista ks. KHO 20.12.2004 taltionumero 3337 ja KHO 2005:53.
Ks. myös KHO 2004:30 ja 2006:84.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Valtioneuvoston päätös 27.4.2006 nro 8/331/2002

1. VALTIONEUVOSTON PÄÄTÖS 3.7.2003 SEKÄ KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN PÄÄTÖKSET 20.12.2004 JA 22.8.2005

Valtioneuvosto on päätöksellään 3.7.2003 nro 8/331/2002 antanut kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, 4 §:n nojalla Omya Oy:lle luvan hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti lunastamalla hankkia pysyvän käyttöoikeuden 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa/-kaapelia (Kemiö-Förby) ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin, hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Kemiön ja Särkisalon kunnissa. Lunastus alkaa Fingrid Oyj:n omistamalta Kemiön sähköasemalta Kemiön kunnan Påvalsbyn kylässä ja johdon pääte sijoittuu Särkisalon kunnan Förbyn kylään. Johdon pituus on noin 14,8 kilometriä, josta 1,7 kilometriä on maa-/merikaapelia. Johtoaukean leveys on 26 metriä. Sen kummallekin puolelle lunastetaan kymmenen metriä leveät reunavyöhykkeet. Kaapelialueen leveys on seitsemän metriä.

Omya Oy:lle on lunastuslain 58 §:n nojalla annettu myös ennakkohaltuunottolupa.

A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q ja R ovat valituksessaan valtioneuvoston päätöksestä 3.7.2003 korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatineet, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja Omya Oy:n lunastuslupahakemus hylätään. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että Omya Oy:n lunastuslupahakemus palautetaan valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Valittajat ovat lisäksi vaatineet, että valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpano määrätään keskeytettäväksi, kunnes asia on ratkaistu. Siltä varalta, että valtioneuvoston päätöstä ei kumota, valittajista Q, R ja P ovat vielä vaatineet, että päätöstä muutetaan siten, että Omya Oy velvoitetaan rakentamaan Mickelsängsbergenin-Strandbergenin metsä- ja kallioalueelle ilmajohdon sijasta maakaapeli.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut lausunnon, Omya Oy selityksen ja valittajat vastaselityksen. Valittajat ovat toimittaneet vielä lisäselvitystä.

Korkein hallinto-oikeus on 20.12.2004 antamallaan päätöksellä taltionumero 3337 kieltänyt lunastuslain 88 §:n nojalla valtioneuvoston päätökseen sisältyvän lunastusluvan täytäntöönpanon, kunnes lunastuslupaa koskeva valitus on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu tai kunnes asiassa toisin määrätään. Korkein hallinto-oikeus on määrännyt, että täytäntöönpanokielto koskee myös ennakkohaltuunottoa.

Korkein hallinto-oikeus on 22.8.2005 antamallaan päätöksellä taltionumero 2061 kumonnut valtioneuvoston päätöksen 3.7.2003 ja palauttanut asian valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Kun lunastuslupa on kumottu, lunastus on rauennut ja ennakkohaltuunotto-oikeus on menetetty. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on kohdassa "Lunastusperusteet" lausuttu seuraavaa:

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettu laki koskee, niin kuin lain 4 §:n 1 momentista käy ilmi, yleisen tarpeen edellyttämää pakkolunastusta. Saman lain 4 §:n 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Lunastusluvan hakija, Omya Oy on hakemusasiakirjoissaan valtioneuvostolle esittänyt, että yhtiö valmistaa ja tuo maahan pääosin paperiteollisuudessa käytettäviä päällystys- ja täyteaineita. Yhtiön tehtaalla on oma satama, jota käytetään sekä tuonti- että vientisatamana. Säiliölaivoilla tuodut ja itse valmistetut lietemäiset tuotteet varastoidaan satamassa oleviin säiliöihin, joista ne kuljetetaan pääasiassa säiliöautoilla tilaajille ja laivoilla vientiin. Tehdas käyttää raaka-aineena Förbyn kalkkikivikaivoksesta saatavaa kalkkikiveä ja muualta tuotua kiviainesta. Yhtiön ilmoituksen mukaan vuonna 2001 on aloitettu investoinnit tehtaan nykytuotannon varmistamiseksi ja tuotannon kehittämiseksi. Hakemuksen mukaan yhtiön teollisuustyöpaikat (36 henkilöä) ovat vajaat 50 prosenttia Särkisalon kunnan teollisista työpaikoista. Yhtiö on perustellut hakemustaan sillä, että tuotantotoiminnan jatkaminen tehtaan laajennuksen jälkeen Förbyssä edellyttää, että riittävä sähköenergian saanti on turvattu sekä määrällisesti että laadullisesti.

Energiamarkkinavirasto on 11.4.2002 myöntänyt yhtiölle sähkömarkkinalain 18 §:n mukaisen sähköjohdon rakentamisluvan 110 kilovoltin sähköjohdon rakentamiseen Kemiö-Förby välille.

Kysymys on Omya Oy:n esittämän selvityksen mukaan yhtiön teollisuuslaitoksessa käytettävää sähkövirtaa johtavan sähkönsiirtojohdon rakentamisesta. Johdon tarkoituksena ei ole palvella muuta sähköntarvetta. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että huolimatta tehtaan merkityksestä paikkakunnan talouden tai työllisyyden kannalta kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisen lunastusluvan edellytyksenä oleva yleisen tarpeen vaatimus ei täyty. Tämän vuoksi valtioneuvoston päätös, jolla Omya Oy:lle on myönnetty lunastuslain 4 §:n nojalla lupa hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti lunastamalla hankkia pysyvä käyttöoikeus hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Kemiön ja Särkisalon kunnissa, on lainvastainen. Näin ollen ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentti, valtioneuvoston päätös on kumottava.

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain (168/1928) 1 §:n 1 momentin mukaan alueita voidaan lunastaa sellaista sähkölaitosta varten, jolla on yleisehkö merkitys. Tällaiseen tarkoitukseen ei saman lain 1 §:n 2 momentin mukaan kuitenkaan saa ottaa maata lähempää kuin sadan metrin päästä talonasemasta tahi sen yhteydessä olevasta rakennuksesta tai puutarhasta, paitsi milloin tarkoitukseen ei voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta.

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetulla lailla, joka on säädetty 13 päivänä tammikuuta 1928 annetun valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyssä perustuslain säätämisjärjestyksessä, on pakkolunastus sallittua sellaisiakin laissa tarkoitettuja sähkölaitoksia varten, jotka eivät ole yleisen tarpeen vaatimia ja joita varten alueita ei voitaisi lunastaa Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:n 2 momentissa annetun valtuutuksen nojalla saman lain 72 §:ssä säädetyssä järjestyksessä hyväksytyn yleisen lunastusperusteen nojalla.

Kun otetaan huomioon edellä mainittu selvitys hakijayhtiön toiminnasta ja sähkönsiirtojohdon käyttötarkoituksesta, korkein hallinto-oikeus katsoo, että kysymyksessä olevalla sähkönsiirtojohdolla on yleisehkö merkitys. Valtioneuvoston olisi näin ollen tullut lunastuslupahakemusta käsitellessään ja lunastusperustetta harkitessaan soveltaa kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annettua lakia. Kun näin ei ole menetelty, asia on palautettava valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Lunastettaessa kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain nojalla alueita sellaisia laissa tarkoitettuja sähkölaitoksia varten, joilla on yleisehkö merkitys, mutta jotka eivät ole yleisen tarpeen vaatimia, on noudatettava kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain säännöksiä, erityisesti mainitun lain 1 §:n 2 momentissa säädettyä suojaetäisyysvaatimusta. Lain 1 §:n mukaan lunastuksessa noudatetaan muutoin, mitä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty.

2. VALTIONEUVOSTON VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS 27.4.2006

Valtioneuvosto on valituksenalaisella päätöksellään 27.4.2006 nro 8/331/2002 antanut kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain (168/1928) 1 §:n nojalla Omya Oy:lle lunastuslain 5 §:ssä tarkoitetun luvan hakemuksen ja siihen liitetyn kartan mukaisesti lunastamalla hankkia pysyvän käyttöoikeuden 110 kilovoltin sähkönsiirtojohtoa/-kaapelia (Kemiö-Förby) ja tiedonsiirtolaitteita varten tarvittaviin hakemuksessa lueteltujen kiinteistöjen alueisiin Kemiön ja Särkisalon kunnissa. Lunastus alkaa Fingrid Oyj:n omistamalta Kemiön sähköasemalta Kemiön kunnan Påvalsbyn kylässä ja päättyy Särkisalon kunnan Förbyn kylään. Johdon pituus on noin 14,8 kilometriä, josta 1,7 kilometriä on maa-/merikaapelia. Johtoaukean leveys on 26 metriä. Sen kummallekin puolelle lunastetaan kymmenen metriä leveät reunavyöhykkeet, joilla kasvavien puiden korkeus on rajoitettu siten, etteivät ne aiheuta vaaraa johdolle. Kaapelialueen leveys on seitsemän metriä.

Lunastuksen kohde jätetään lunastuslain 10 §:n nojalla lunastustoimituksessa tarkemmin määrättäväksi.

Päätöksessä todetaan muun ohella, että hankkeella on yleisehkö merkitys ja että omaisuuden lunastus on tarpeen hankkeen toteuttamisessa ja että johtosuunta on tarkoituksenmukainen. Tarkoitukseen ei myöskään voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta tiheän rakennuskannan ja maisemahaittojen takia.

Omya Oy:lle on lunastuslain 58 §:n nojalla annettu myös ennakkohaltuunottolupa.

3. KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

3.1. Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.1.1. Natur och Miljö rf on tänne 3.8.2006 saapuneessa valituksessaan vaatinut, että valtioneuvoston päätös kumotaan. Vaatimuksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Johtokadun raivaaminen hävittäisi ja heikentäisi luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eikä Omya Oy ole selvittänyt hankkeen ympäristövaikutuksia ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Hakemuksen mukaisella voimajohtolinjauksella on ainakin yksi liito-oravaesiintymä, joka sijaitsee Kastkärrin ja Pedersån kylien rajalla Kemiössä. Havainnon tehnyt Natur och Miljö rf:n toiminnanjohtaja Bernt Nordman on 23.7.2006 ilmoittanut esiintymästä Lounais-Suomen ympäristökeskukselle. Ympäristökeskuksen ylitarkastaja Seppo Kotiranta on tarkastanut alueen ja todennut havainnon oikeaksi. Liito-oravaesiintymän löytyminen keskeltä suunniteltua johtolinjausta antaa aiheen epäillä, että rauhoitettujen luontokohteiden selvittäminen linjauksen muiltakin kohdin on ollut puutteellista. Rannikon metsäkeskuksen 24.5.2002 päivätyssä lausunnossa ei mainita, millä menetelmällä selvitys on tehty ja onko maastotarkastelu tehty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossaan 7.3.2002 edellyttämänä ajankohtana. Rannikon metsäkeskuksen asiantuntemus ei riitä asiassa tarvittavien biologisten inventointien tekemiseen.

3.1.2. Kemiön kunta, Kemiön seurakunta, Q, R, A, B, C, P, S, T, L, D, E, F, I, J, U, N, V ja X, jotka S:ää ja U:ta lukuun ottamatta ovat lunastettavan kiinteän omaisuuden omistajia, ovat tänne 4.8.2006 saapuneessa valituksessaan vaatineet, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja Omya Oy:n lunastuslupahakemus hylätään. Valittajat ovat myös vaatineet, että valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpano määrätään keskeytettäväksi, kunnes asia on ratkaistu. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, että Omya Oy velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Siltä varalta, että valtioneuvoston päätöstä ei kumota, valittajista Q, R ja P ovat vielä vaatineet, että päätöstä muutetaan siten, että Omya Oy velvoitetaan ympäristöministeriön 30.6.2003 antaman lausunnon mukaisesti rakentamaan Mickelsängsbergenin-Strandbergenin metsä- ja kallioalueelle ilmajohdon sijasta maakaapeli. Vaatimusten perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston päätös on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:n, luonnonsuojelulain, metsälain 10 §:n sekä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain vastainen.

Lisäksi päätökseen on kirjattu virheellisesti tietoja maanomistajien antamista suostumuksista lunastuksiin, vaikka valtioneuvoston tietoon on nimenomaisesti saatettu, että maanomistajat kahta lukuun ottamatta ovat peruuttaneet suostumuksensa. Päätökseen on kirjattu, että "kiinteistöjä on yhteensä 44. Kiinteistön omistajat ja käyttöoikeuden haltijat ovat etukäteen antaneet kirjallisen suostumuksensa lunastukseen 14 kiinteistön osalta." Tieto ei pidä paikkaansa, koska seitsemän maanomistajaa on myöhemmin ilmoittanut irtisanovansa sopimuksen. Näiden irtisanomisten jälkeen ilmajohto-osuudella on sopimuksia voimassa ainoastaan kaksi, joista toinen on UPM-Kymmene Oyj:n sopimus. Virheellisellä tiedolla on ilmeisesti ollut merkitystä asiassa, koska se on valtioneuvoston päätökseen kirjattu. Vielä on todettava, että sopimukset ovat sopimusehtojen mukaan joka tapauksessa olleet voimassa kolme vuotta sopimuksen solmimisesta, joka aika on jo kulunut umpeen.

Hakemuksen mukaiselta voimajohtolinjaukselta on löytynyt liito-oravaesiintymä. Havainnon tehnyt Natur och Miljö rf:n toiminnanjohtaja Bernt Nordman on 23.7.2006 ilmoittanut esiintymästä Lounais-Suomen ympäristökeskukselle. Ympäristökeskuksen ylitarkastaja Seppo Kotiranta on tarkastanut alueen ja todennut havainnon oikeaksi.

Erittäin selvän liito-oravaesiintymän löytyminen osoittaa, että Omya Oy ei ole ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:ssä edellytetyllä tavalla selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista. Valtioneuvosto on katsonut riittäväksi selvitykseksi sen, mikä päätöstä tehtäessä on ollut ympäristökeskuksen tiedossa, vaikka nimenomaan hankkeen toteuttajan tulee olla selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista. Nordmanin kertoman mukaan esiintymä on niin selkeä, että se olisi havaittu, mikäli linjaus olisi asianmukaisesti tutkittu.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 7.3.2002 antaman lausunnon mukaan ennen hankkeen eteenpäin viemistä tulee linjauksen alueelta maastotarkastelulla vielä selvittää mahdolliset luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit (29 §), rauhoitetut pesäpuut (39 §), erityisesti suojeltavien lajien säilymiselle tärkeät esiintymispaikat (47 §) ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikat (49 §). Tulosten käyttökelpoisuuden kannalta selvitys tulisi tehdä maalis-toukokuussa, jolloin varsinkin liito-oravan jätökset ovat parhaiten havaittavissa. Mikäli tällaisia kohteita maastotarkastelussa todetaan, tulisi niiden johdosta pyytää vielä ympäristökeskuksen lausunto, samoin kuin mahdollisesta muutetusta linjausvaihtoehdosta.

Valtioneuvosto ei ole ottanut huomioon, että yksilöityä maastotarkastelua ei ole suoritettu sillä täsmällisyydellä kuin ympäristökeskuksen lausunnossa edellytettiin. Rannikon metsäkeskuksen 24.5.2002 päivätyssä lausunnossa ei mainita, millä tavalla suunniteltua linjausta on tarkistettu, eikä sitä, onko suoritettu maastotarkastelu ja mikäli sellainen on suoritettu, millä tarkkuudella ja menetelmällä se on tehty.

Hakemuksen mukaista voimajohtolinjausta ei voida toteuttaa hävittämättä ja heikentämättä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Valtioneuvoston päätöksellä Omya Oy:lle myönnetään lupa kaataa kaikki puut johtokäytävältä. Liito-oravan pesäpuut suojavyöhykkeineen ovat kuitenkin luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Suojelusta poikkeaminen ei ole luonnonsuojelulain mukaan mahdollista, koska hankkeelle ei ole erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä ja koska voimajohtolinjan toteuttamiselle on olemassa vaihtoehtoinen linjaus Finnari-Merilahti-Förby.

Valtioneuvoston päätöksessä ei ole otettu huomioon ympäristöministeriön kantaa, jonka mukaan Mickelsängsbergenin-Strandbergenin kallio- ja metsäalue muodostaa ehyen maisemallis-ekologisen kokonaisuuden, joka tulisi pyrkiä säilyttämään mahdollisimman ehyenä. Alueen arvo koostuu etenkin metsälain 10 §:ssä tarkoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä ja alueen luonnontilaisesta maisemakuvasta. Alue on paikallinen maisemanähtävyys ja sillä on huomattava sosiaalinen merkitys seudun identiteetin kannalta. Lisäksi alue on seudullisesti merkittävä ulkoilun ja virkistyskäytön kannalta ja sillä on suuri taloudellinen arvo yksityismetsätaloudessa. Ympäristöministeriö on katsonut, että voimajohto tulee toteuttaa Mickelsängsbergenin-Strandbergenin metsä- ja kallioalueella Rödmossenin itäreunaan asti ilmajohdon sijasta maakaapelina noin 1,2 kilometrin matkalta.

Valtioneuvoston päätöksellä annetaan oikeus pakkolunastaa maata lähempää kuin sadan metrin päästä asuinkäytössä olevista rakennuksista ja puutarhoista. Omya Oy:n ja maanomistajien käsitykset rakennusten etäisyydestä poikkeavat toisistaan. Omya Oy:n toimesta ei ole suoritettu virallista maanmittausta asian selvittämiseksi. Maanomistajat ovat 1.8.2006 teettäneet virallisen maanmittauksen, jonka tarkoituksena on luotettavasti selvittää rakennusten etäisyydet hakemuksen mukaisella linjauksella.

Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n laatimasta 1.7.2003 päivätystä ympäristöselvityksestä käy ilmi, että linjausvaihtoehto Finnari-Merilahti-Förby on kokonaispituudeltaan 8,3 kilometriä, kun lunastusluvan mukaisen Kemiö-Förby -linjauksen pituus on 14,8 kilometriä. Selvityksen mukaan Finnari-Merilahti-Förby -linjausvaihtoehdon haitat ovat ainoastaan maisemallisia. Tätäkin haittaa on linjauksen tarkemmalla suunnittelulla mahdollista vähentää. Selvitystä on käsitelty korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehdyssä ensimmäisessä valituksessa laajemmin ja se on ollut myös valtioneuvoston käytettävissä.

Valtioneuvoston päätöksessä on todettu, että "hakijan mukaan johtoa ei voi rakentaa toisin ilman erittäin suurta haittaa, sillä ehdotetuilla kahdella (Finnarinselkä ja Särkisalo) linjauksella on runsaasti taloja, toisella noin 30 rakennusta ja toisella noin 48 rakennusta. Näiden vaihtoehtojen käyttäminen merkitsisi vain haittojen siirtämistä toisten maanomistajien maille." Valtioneuvoston päätös on ristiriidassa valittajien teettämän vaihtoehtojen selvityksen kanssa. Päätös ei perustu mitattuihin tai todettuihin tosiasioihin rakennusten sijainnin tai vaihtoehtojen selvityksen osalta vaan ainoastaan hakijan ilmoitukseen. Päätöstä on pidettävä tämän vuoksi myös hallintolain 1 ja 6 §:n vastaisena.

Maakaapeli ei juurikaan aiheuta haittaa ympäristölle, mutta sen hinta on korkeampi kuin ilmajohdon. Kustannuksia on kuitenkin verrattava suojeltavina oleviin arvoihin kokonaisharkinnan perusteella. Tässä on lähtökohtana pidettävä sitä, että kysymys on alun perin Omya Oy:n omista taloudellisista intresseistä. Jos yhtiön toiminta vaatii puuttumista muiden taloudellisiin intresseihin, on yhtiön oltava valmis toimimaan siten, että haitta muille jää mahdollisimman vähäiseksi.

Koska ennakkohaltuunotto ja hankkeen jatkaminen on liito-oravaesiintymän vuoksi mahdotonta ja koska vaihtoehtovertailun seurauksena saatetaan toinen linjausvaihtoehto todeta sopivammaksi, tulee valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpano keskeyttää kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

3.1.3. Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien kauppa- ja teollisuusministeriölle toimittaman 3.8.2006 päivätyn kirjelmän johdosta kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut valituksenalaisen päätöksensä lunastuslain 10 §:n 2 momentissa ja 9 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla todisteellisesti tiedoksi saantitodistuksin 28.8.2006 Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien asiamiehelle.

3.1.4. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat tänne valitusajan kuluessa 27.9.2006 saapuneessa valituksen täydennyksessään viitanneet tänne 4.8.2006 saapuneeseen valitukseensa ja 22.11.2005 päivättyyn lausumaan valtioneuvostolle ja lausuneet muun ohella seuraavaa:

Täydennyskirjelmään oheistetusta maanmittauspöytäkirjasta 23.8.2006 ilmenee, että hakemuksen mukaisella voimajohtolinjauksella 6-7 taloa puutarhoineen sijaitsee lähempänä kuin kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetussa laissa vaadittu sata metriä. Seuraavien kiinteistöjen etäisyydet hakemuksen mukaisesta voimajohdosta, kun olemassa olevasta johdosta mitatusta etäisyydestä on vähennetty johtojen keskilinjan väli eli valittajien mukaan 26 metriä, ovat: Blixtåsen RN:o 4:20, asunto 84 metriä, tontti 62 metriä, Vesterbacka RN:o 4:5, asunto 79 metriä, tontti 50 metriä, Trekanten RN:o 3:5, asunto 121 metriä, tontti 92 metriä, ulkorakennus 92 metriä ja Stenbacka RN:o 3:11, ulkorakennus 59 metriä, kauppapuutarha 49 metriä. Seuraavien kiinteistöjen etäisyydet hakemuksen mukaisen voimajohdon keskilinjauksesta ovat: Solhem RN:o 3:13, asunto I 110 metriä, asunto II 72 metriä, tontti 3 metriä, Albrink RN:o 3:23, asunto 56 metriä, sauna 37 metriä, tontti 17 metriä, laituri 20 metriä ja Strandhugg RN:o 3:26, aitta/vaja 9 metriä, tontti 0 metriä, laituri 0 metriä. Kiinteistöjen Albrink RN:o 3:23 ja Strandhugg RN:o 3:26 kohdalla voimalinja kulkee maakaapelina ja jatkuu merikaapelina aivan kiinteistöjen rannassa. Merikaapeli haittaa kiinteistöjen käyttöä estämällä esimerkiksi ruoppauksen laiturien kohdalla.

Valtioneuvoston päätöksessä on todettu, että "Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy on selvittänyt vaihtoehtoiset reitit Särkisalon kunnan alueelta (Ympäristöselvitys 1.7.2003). Selvitys osoittaa, että nämä vaihtoehdot eivät ole ympäristön kannalta toteuttamiskelpoisia." Edelleen valtioneuvostoon päätöksessä todetaan, että "vaihtoehtojen vertailussa (Särkisalon kautta tuleviin vaihtoehtoihin) haitalliset ympäristövaikutukset erityisesti asutukseen ja kulttuurimaisemaan (sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset) jäävät tässä vaihtoehdossa selvästi muiden toteuttamisvaihtoehtojen haitallisia vaikutuksia vähäisemmiksi."

Tämä ei pidä paikkaansa. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n ympäristöselvityksessä todetaan nimenomaan, että asutukselle ei aiheudu muuta kuin maisemallista haittaa ja tätäkin on linjauksen tarkemmalla suunnittelulla mahdollista vähentää. Edelleen selvityksessä todetaan, että joitakin loma-asuntoja sijaitsee linjausvaihtoehdon Finnari-Merilahti-Förby läheisyydessä. Selvityksessä ei ole mainittu, että kyseiset loma-asunnot sijaitsisivat voimajohtolinjauksen välittömässä läheisyydessä.

Valtioneuvostolla ei päätöstä tehtäessä ole ollut käytössä virallista maanmittausta, josta olisi voinut todeta kiinteistöjen etäisyydet hakemuksen mukaisella linjauksella tai vaihtoehtoisella Finnari-Merilahti-Förby -linjauksella. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n ympäristöselvitykseen 1.7.2003 liittyvän kartan perusteella on selvää, että Finnari-Merilahti-Förby -linjauksella ei ole 30 taloa, kuten valtioneuvoston päätöksessä väitetään. Maanomistajat ovat lisäksi hankkineet maanmittauslaitoksesta kartan, johon he ovat merkinneet ehdotuksensa siitä, miten Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n ympäristöselvitykseen liitettyä vaihtoehtoista reittiä Finnari-Merilahti-Förby voidaan vielä tarkentaa siten, että voimajohtolinjasta aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Maanomistajien ehdotuksessa mikään asuinrakennus ei ole sataa metriä lähempänä ehdotettua linjausvaihtoehtoa ja linjauksen lähistöllä sijaitsevia taloja on vähemmän kuin hakemuksen mukaisella linjauksella. Tarvittaessa haittoja voidaan vielä vähentää käyttämällä maakaapelia esimerkiksi ranta-alueilla.

Kun otetaan huomioon hakemuksen mukaiselta linjaukselta löytynyt liito-orava-alue, Mickelsängsbergenin-Strandbergenin kallio- ja metsäalue, joka on luokiteltu metsälain 10 §:n mukaiseksi erityisen tärkeäksi elinympäristöksi, sekä se, että useat asuinkiinteistöt sijaitsevat alle sadan metrin etäisyydellä hakemuksen mukaisesta linjauksesta, on hakemuksen mukainen linjaus soveltumaton voimajohdon sijoituspaikaksi.

Fingrid Oyj:n 9.12.2004 päivätyssä lausunnossa on todettu, että kantaverkon ja verkkoon liittyvien johtojen kannalta ei edellä esitetyillä vaihtoehdoilla ole käyttövarmuuden tai käytettävyyden näkökulmasta katsoen merkittävää eroa. Esitetyillä vaihtoehdoilla tarkoitetaan Omya Oy:n hakemuksen mukaista Kemiö-Förby -linjausta ja maanomistajien esittämää Finnari-Merilahti-Förby -linjausta.

Maanomistajat ovat viitanneet vielä Fortum Sähkönsiirto Oy:n 2.8.2006 antamaan lausuntoon "Liityntätapa 110 kV voimajohtoon Kemiö-Karjaa" ja tämän lausunnon liitteenä olevaan Fingrid Oyj:n muistioon 10.5.2006. Omya Oy on tällä hetkellä Fortum Sähkönsiirto Oy:n asiakas ja Fortum Sähkönsiirto Oy on tarjonnut Omya Oy:lle erilaisia vaihtoehtoja 110 kilovoltin liitynnälle, mutta Omya Oy on päättänyt ryhtyä hankkeeseen rakentamalla oman 110 kilovoltin liityntäjohdon.

Kuten Fingrid Oyj:n muistiosta 10.5.2006 ilmenee, hakemuksen mukaisen linjan kanssa käyttövarmuudeltaan samanarvoinen linjaus voidaan rakentaa Kemiö-Karjaa -linjauksena (sama linjaus kuin Finnari-Merilahti-Förby). Kemiö-Karjaa -linjaukselle tarvitaan tuolloin neljän katkaisijakentän kytkinlaitos, mutta toisaalta linjaus on noin puolta lyhyempi ja kulkee merkittävältä osaltaan Omya Oy:n ja Karl Forsström Ab:n omistamilla mailla, joten itse linjauksen rakentaminen ja lunastuskorvaukset jäävät huomattavasti alhaisemmiksi kuin hakemuksen mukaisella linjauksella.

Valtioneuvoston päätöksessä todetaan, että "hakija ei hyväksy ratkaisuksi esimerkiksi erotinaseman rakentamista, koska nykyinen tilanne ei paranisi ollenkaan, vaan häiriöalttius olisi noin seitsemän häiriötä vuodessa, mitä valmistusprosessi ei kestäisi. Erotinasema ei myöskään täytä Fingrid Oyj:n liittymisvaatimuksia siirtoverkkoon." Kuten Fingrid Oyj:n lausunnosta 9.12.2004 käy ilmi, on neljä katkaisinkenttää sisältävä kytkinlaitos käyttövarmuudeltaan samanarvoinen. Valtioneuvoston päätöksessä esiin nostettu erotinasema on siis eri asia ja päätöksessä oleva lausuma erotinaseman käyttövarmuudesta perustuu joihinkin aikaisempiin keskusteluihin. Vaihtoehtoiset linjat on mahdollista rakentaa käyttövarmuudeltaan samanarvoisiksi ja siten, että Fingrid Oyj ne hyväksyy.

Valtioneuvoston päätöksessä on useissa kohdissa tukeuduttu yksinomaan siihen, mitä hakija ilmoittaa. Muuta näyttöä ei ole vaadittu. Yhtenä esimerkkinä on se, että Kemiön kunta on lausumassaan pyytänyt tutkimaan, ettei hanke vaikeuta Kemiön elinkeinoelämän ja asutuksen kehittämistä. Tämän osalta valtioneuvostolle on riittänyt hakijan ilmoitus, joka on kirjattu päätökseen seuraavasti: "Hakijan mukaan suunniteltu johto ei vaaranna Kemiön kunnan elinkeinoelämän ja asutuksen kehittämistä, koska kytkinasemaa voidaan syöttää kolmelta suunnalta."

Hakijan ilmoitus asuinkiinteistöjen sijainnista on myös ollut riittävä. Kiinteistöjen sijaintia ei ole maanmittauslaitoksen toimesta mitattu. Hakija on ilmoittanut etäisyyden, joka on saattanut poiketa maanomistajan käsityksestä, mutta näkemysten eroavaisuudelle ei ole annettu merkitystä ratkaisua tehtäessä.

3.2. Lausunnot, selitykset ja vastaselitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

3.2.1 Omya Oy on Natur och Miljö rf:n ja Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valitusten johdosta antamassaan tänne 6.10.2006 saapuneessa selityksessä vaatinut, että Natur och Miljö rf:n valitus jätetään tutkimatta tai toissijaisesti hylätään, Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valitus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään, valtioneuvoston päätös pysytetään voimassa ja vahvistetaan, että Kemiö-Förby -voimalinjan paalujen 33-36 välinen, 13.9.2006 päivätyn Kemiö-Förby -voimalinjan liito-oravaselvityksen mukainen vaihtoehtoinen linjaus voidaan määrätä lunastustoimituksessa, ja että sen osalta ei edellytetä luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa. Jos asiaa ei voida ratkaista vaaditun mukaisesti, asia on palautettava valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi. Yhtiö on lausunut, että valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiselle ei ole perusteita. Yhtiö on lisäksi vaatinut, että muutoksenhakijat velvoitetaan korvaamaan sen asianosais- ja oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Vaatimusten perusteluina yhtiö on viitannut asian käsittelyn aiemmissa vaiheissa toimittamaansa aineistoon mukaan lukien lunastuslupahakemus 19.12.2002 ja sen lisäys 17.10.2005. Yhtiö on uudistanut kaiken asiassa aiemmin lausumansa, ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston päätöstä ei ole kohdistettu Natur och Miljö rf:ään, eikä sillä ole myöskään välittömiä oikeusvaikutuksia suhteessa mainittuun valtakunnalliseen ympäristöjärjestöön. Yhdistyksen valitus on siten jätettävä tutkimatta, koska sillä ei hallintolainkäyttölain 6 §:n perusteella ole valitusoikeutta valtioneuvoston päätöksestä, joka koskee Omya Oy:lle myönnettyä lunastuslupaa. Mikäli kuitenkin katsotaan, että Natur och Miljö rf:llä on asiassa valitusoikeus, koskee Omya Oy:n selityksessä todettu soveltuvilta osin myös yhdistyksen valitusta.

Omya Oy:n tehdas sijaitsee Särkisalon kunnan Förbyn kylässä tiloilla Nedergård RN:o 2:27, Nummela RN:o 1:109 ja Måsaviken RN:o 1:80. Tehdas valmistaa ja tuo maahan pääosin paperiteollisuudessa käytettäviä päällystys- ja täyteaineita. Tehtaan kapasiteetti oli lunastuslupahakemuksen tekemisen hetkellä 220 000 t/a. Yhtiön teollisuustyöpaikkojen määrä, 40 henkilöä, on vajaat 50 prosenttia Särkisalon kunnan teollisista työpaikoista.

Omya Oy laajentaa tehtaan toimintaa yrityksen toimintaedellytysten, toiminnan ja työllisyyden turvaamiseksi. Jo toteutetuilla ja tulevilla investoinneilla ja tehdasinvestoinneilla pystytään säilyttämään ja luomaan uusia työpaikkoja. Suunniteltu kapasiteetti on 500 000 t/a ja keskimääräinen tuotanto 400 000 t/a valmiita tuotteita. Lisätoimintona on kalsiumkarbonaattipigmentin tuonti, varastointi ja jakelu tehtaan satamavarastosta.

Omya Oy:n toiminnan laajennukset ovat olleet jatkuvia vuodesta 2001. Yhtiö on toteuttanut valmistuotemyllyn vuonna 2005 ja kuivajauhetuotantolinjan vuonna 2006. Yhtiöllä on lisäksi voimassa oleva rakennuslupa uudelle tuotantolaitokselle, jonka investointimäärä on 35 miljoonaa euroa. Tuotantolaitoksen toteutuminen on täysin riippuvainen mahdollisimman häiriöttömästä ja riittävästä sähköenergian saannista. Tuotantotoiminnan jatkaminen tehtaan laajentamisen jälkeen edellyttää, että riittävä sähköenergian saanti on turvattu määrällisesti ja laadullisesti. Hakemuksessa tarkoitetun 110 kilovoltin johdon rakentamisen Kemiön sähköasemalta Förbyn tehdasalueelle on arvioitu turvaavan sähköenergian saannin.

Omya Oy on toimittanut kaikki tarvittavat selvitykset ja lausunnot, jotka ovat olleet Kemiö-Förby -voimajohtoa varten tarvittavia maa-alueita koskevan lunastusluvan edellytyksenä. Yhtiö on toimittanut muun muassa Energiamarkkinaviraston 11.4.2002 päivätyn lausunnon mukaisesti sähkömarkkina-asetuksen 5 §:ssä mainitut tiedot ja selvitykset johdon tarpeellisuudesta, ympäristövaikutuksista ja soveltuvuudesta alueen maankäyttöön, ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa 7.3.2002 edellytetyn mukaisesti Rannikon metsäkeskuksen laatiman selvityksen metsälain 10 §:ssä tarkoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä, luonnonsuojelulain mukaisista luontotyypeistä, rauhoitetuista pesäpuista, erityisesti suojeltavien lajien säilymiselle tärkeistä esiintymispaikoista ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikoista.

Omya Oy on myös toimittanut voimajohtolinjan läheisyydessä sijaitsevien talonasemien tai niiden yhteydessä olevien rakennusten tai puutarhojen etäisyyden mittauksen voimajohtolinjasta. Yhtiö on Empower Oy:n suunnittelupäällikön Arto Marjoniemen laatiman vastineen 3.2.2006 mukaisesti mitannut voimajohdon etäisyydet rakennuksiin maastossa käyttämällä takymetrilaitteita, joilla päästään noin 1 cm:n tarkkuuteen mittausalueen sisällä.

Yhtiö on lisäksi teettänyt muun muassa teknisen selvityksen ja ympäristöselvityksen voimajohtohankkeen toteuttamisvaihtoehdoista. Vaihtoehtoiset voimajohtolinjat perustuvat siihen, että Fingrid Oyj:n 110 kilovoltin voimajohdolle rakennetaan sähköasema, josta uusi johto rakennetaan Förbyhyn. Ensimmäinen vaihtoehto on Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valituksessa viitattu linjaus Finnari-Merilahti-Förby, jossa rakennettaisiin sähköasema Kemiön-Karjaan 110 kilovoltin voimalinjalle Makarlanjärven länsipuolelle. Toisessa linjausvaihtoehdossa Kaukassalo-Kirkonkylä-Förby rakennettaisiin sähköasema Kemiö-Karjaa -voimalinjalle Makarlanjärven itäpuolelle. Selvityksissä on teknisesti parhaaksi vaihtoehdoksi todettu 110 kilovoltin johdon rakentaminen Kemiön sähköasemalta Förbyn tehdasalueelle. Tämä vaihtoehto täyttää parhaiten vaatimukset sähkönsiirron, käyttövarmuuden, taloudellisuuden ja ympäristövaikutusten suhteen.

Koska julkisen aluehallinnon organisaatioon kuuluva Rannikon metsäkeskus on lausuntonsa mukaisesti suorittanut lunastuslupahakemuksessa tarkoitetun voimajohtolinjan tarkistuksen, Omya Oy on ollut ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:ssä edellytetyllä tavalla riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää. Koska Lounais-Suomen ympäristökeskus on nimenomaisesti todennut yhtiön selvittäneen metsälain 10 §:ssä tarkoitetut erityisen tärkeät elinympäristöt edellyttämällään tavalla, kun Rannikon metsäkeskus on ne tarkistanut, on Rannikon metsäkeskuksen tarkistusta metsälain 10 §:ssä tarkoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä, luonnonsuojelulain mukaisista luontotyypeistä, rauhoitetuista pesäpuista, erityisesti suojeltavien lajien säilymiselle tärkeistä esiintymispaikoista ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikoista pidettävä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa 7.3.2002 edellytetyn mukaisena. Asiassa ei ole myöskään esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen epäillä, että Rannikon metsäkeskus ei ole suorittanut tarkistusta edellytetyllä tavalla. Yhtiöllä on ollut perusteltu oikeus luottaa siihen, että Rannikon metsäkeskus on suorittanut asianmukaisen selvityksen metsälain ja luonnonsuojelulain mukaisten arvojen toteutumisesta, mitkä kuuluvat sen nimenomaiseen toimialaan. Lisäksi Omya Oy:n omat havainnot voimajohtolinjalta vahvistavat Rannikon metsäkeskuksen 24.5.2002 päivätyssä lausunnossa todetun siitä, ettei alueella selvityksen aikana esiintynyt liito-oravia. Yhtiön edustajat olisivat voimajohtolinjan paaluja merkitessään havainneet väitetyn erittäin selvän liito-oravaesiintymän, mikäli sellainen olisi voimajohtolinjalla ollut. Liito-orava on ilmeisesti muuttanut paikalle 24.5.2002 päivätyn selvityksen tekemisen jälkeen.

Lounais-Suomen ympäristökeskukselle on 23.7.2006 tehty ilmoitus, jonka mukaan voimajohtolinjaukselta oli Kastkärrin ja Pedersån kylien raja-alueella löytynyt liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Tämän lunastuslupapäätöksen antamisen jälkeen tehdyn ilmoituksen vuoksi Omya Oy on selvittänyt liito-oravan esiintymistä ilmoituksessa tarkoitetun alueen osalta. Liito-oravaselvityksen 13.9.2006 mukaisesti voimajohtolinjauksen paalujen 33-36 muuttaminen selvityksen liitteenä olevasta kartasta ilmeneviksi paaluiksi 0-3 kiertää ilmoitetun liito-oravaesiintymän. Lounais-Suomen ympäristökeskus on antanut selvityksen mukaisesta vaihtoehtoisesta linjauksesta 21.9.2006 päivätyn lausunnon, jossa vahvistetaan selvityksen asianmukaisuus. Ympäristökeskuksella ei ole muutosehdotukseen huomautettavaa ja se vahvistaa lausunnossaan myös, ettei linjan toteuttamiselle tarvita poikkeuslupaa.

Lunastuksen kohde on valtioneuvoston päätöksellä jätetty lunastuslain 10 §:n nojalla lunastustoimituksessa tarkemmin määrättäväksi. Liito-oravaselvityksessä 13.9.2006 tarkoitettu voimajohdon paalujen 33-36 vaihtoehtoinen linjaus tulee siten määrätä lunastustoimituksessa. Uudelleenlinjaus on lunastuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vähemmän tärkeä. Muutoksen johdosta uusia asuntoja ei tule alle sadan metrin läheisyyteen voimajohtolinjasta. Lisäksi linjasta noin puolet sijoittuu pellolle, ja siten metsää joudutaan kaatamaan vähemmän. Muutososalla haitat saadaan minimoitua sijoittamalla voimajohdon pylväsrakenteet metsäsaarekkeeseen ladon taakse. Näin ollen pylväsrakenne ei tule häiritsevästi näkyviin lähistöllä olevan asuintalon pihapiiriin. Toisaalta pylväitä ei myöskään tule viljellyille pelloille. Metsäosuudella muutos on linjattu maastossa olevien kumpareiden väliin notkoon, jolloin rakenteet eivät nouse maaston korkeimmille kohdille.

Omya Oy on ottanut Rannikon metsäkeskuksen lausunnossa 12.12.2001 esitetyt metsälain 10 §:n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt voimalinjan linjauksessa huomioon lausunnossa edellytetyllä tavalla. Voimajohtolinjaus vastaa Rannikon metsäkeskuksen esitystä 12.12.2001. Rannikon metsäkeskus on lausunnossaan 23.10.2002 katsonut, ettei lunastuslupahakemuksen mukaisella voimajohtolinjalla ole metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja kohteita. Rannikon metsäkeskuksen lausuntoa voimalinjan asianmukaisuudesta metsälain 10 §:n kannalta on pidettävä ratkaisevana, ja valtioneuvoston sen mukaista päätöstä lainmukaisena.

Valtioneuvoston päätös on perustunut mitattuihin tosiasioihin rakennusten sijainnista ja riittäviin vaihtoehtojen selvityksiin. Omya Oy on toimittanut valtioneuvostolle 3.2.2006 päivätyn selvityksen ja 14.11.2005 päivätyt karttaotteet, joista etäisyydet lähimpiin asuinrakennuksiin käyvät ilmi. Voimajohtoreitille teetetty suuntatutkimus perustuu maastossa tehtyyn kartoitukseen nykyaikaisin maanmittausmenetelmin.

Lunastuslupahakemuksen mukaisen voimalinjan läheisyydessä on kaksi asuinrakennusta alle sadan metrin päässä voimalinjasta, kuten selvityksestä 3.2.2006 käy ilmi. Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset lunastusluvan myöntämiseen kuitenkin täyttyvät, koska tarkoitukseen ei voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta kuin lunastuslupahakemuksen ja valtioneuvoston päätöksen mukainen voimajohtolinjan alue.

Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien maanmittauslaitokselta tilaama mittaus ei anna oikeaa kuvaa voimalinjan etäisyydestä talonasemista tai niiden yhteydessä olevista rakennuksesta tai puutarhoista. Voimajohtojen keskijohtimien välinen etäisyys on suunniteltu 16 metriin, ei 26 metriin. Maanmittauslaitoksen mittauksen mittaustarkkuudet eivät yllä Empower Oy:n suorittamien mittausten tarkkuuteen. Mittausten lähtökohtia ei ole ilmoitettu, eli onko mitattu olemassa olevien voimajohtorakenteiden keskijohtimesta, laitavaiheesta vai jostain muusta pisteestä. Etäisyys voimalinjasta tulee mitata voimajohdon keskijohtimesta. Muutoksenhakijoiden toimittamasta aineistosta ei myöskään käy ilmi, mihin kohtaan rakennusta mittaus on tehty. Voimajohtosuunnittelussa kartoitetaan aina rakennuksen räystäät, ja mitoitus tulee rakennuksen lähimmän pisteen mukaan. Mittaustulosten käyttökelpoisuudesta ei siten ole mitään varmuutta. Omya Oy:n teettämissä suuntatutkimusmittauksissa mittaus on suoritettu voimajohdon keskijohtimesta rakennuksen lähimpään pisteeseen. Valituksen täydennyksen liitteenä olevat mittausdokumentit kaapeliosuudelta ja etäisyydestä rakennuksiin eivät pidä paikkaansa. Todelliset etäisyydet käyvät ilmi Omya Oy:n selityksen liitteistä.

Valtioneuvoston päätös on perustunut kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n mukaisten edellytysten täyttymiseen. Päätös ei siten ole perustunut siihen, ovatko maanomistajat antaneet voimajohdon rakentamiseen suostumuksensa vai eivät. Pakkolunastuspäätöksen edellytyksenä ei ole, että maanomistaja olisi antanut suostumuksensa maan lunastukseen. Suostumukset ovat sopimusehtojen mukaan olleet lisäksi voimassa kolme vuotta, eikä niitä siten ole voinut yksipuolisesti irtisanoa päättymään ennen määräajan päättymistä. Esimerkiksi S:n suostumus on annettu 15.9.2005, ja se on siten edelleen voimassa.

Omya Oy on selvityksensä 3.2.2006 mukaisesti selvittänyt Särkisalon puolella kaksi eri linjausvaihtoehtoa, joilla on noin 30 ja 48 rakennusta alle sadan metrin läheisyydessä voimalinjasta. Valtioneuvostolle tehdyssä reittivaihtoehtotarkastelussa lämmitettävien rakennusten määrä laskettiin karttatulkintana, jonka perusteella rakennuksia Finnari-Merilahti-Förby -linjauksen varrelta löytyi noin 30. Rakennusten tarkalla lukumäärällä ei pitäisi olla suurta merkitystä asiassa, koska muutoksenhakijoiden esittämässä linjausvaihtoehdossa niitä on joka tapauksessa enemmän kuin suunnitellulla voimajohtoreitillä. Lunastuslupahakemuksen mukainen voimalinja on esillä olleista vaihtoehdoista vähiten haitallinen, eikä sitä varten voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta. Myös ympäristöministeriön 30.6.2003 päivätyssä muistiossa esitetty kanta tukee sitä, ettei Omya Oy:n voimalinjaa varten voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta.

Lunastuslupahakemuksen mukaisen linjauksen Kemiö-Förby ympäristövaikutukset ovat muita vaihtoehtoja huomattavasti vähäisemmät. Johtokatu linjattiin yhteistyössä maanomistajien ja viranomaisten kanssa siten, ettei siitä aiheudu maisemahaittaa myöskään alueella sijaitsevalle kallioalueelle.

Kemiön kunta ja sen asiakumppanit esittävät valituksen täydennyksessään uuden vaihtoehtoisen reitin Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n ympäristöselvityksessä 1.7.2003 esitettyyn linjaukseen. Valittajilla olisi ollut mahdollisuus esittää linjaus lunastuslupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Selvää on, ettei valittajien ensimmäistä kertaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa 26.9.2006 esittämää linjausvaihtoehtoa tule ottaa huomioon. Valittajat eivät ole esittäneet mitään selvitystä hankkeen toteuttamismahdollisuudesta tai -kelpoisuudesta, eivätkä siitä, millä perusteella ehdotettu reitti on valittu. Selvää on, ettei voimalinjaa voida suunnitella ainoastaan kartan perusteella, vaan asiassa on tehtävä useita erilaisia selvityksiä.

Esitetty uusi voimajohtolinjaus on sijoitettu linjan alussa korkeille mäenharjanteille, mikä ei olisi mahdollinen ratkaisu, koska voimajohto muuta ympäristöä ylempänä hallitsisi selvästi maisemaa. Finnarin rantavyöhykkeellä on kaksi lämmitettävää rakennusta alle sadan metrin etäisyydellä voimajohdosta. Välittömästi rantauduttaessa Merilahdesta mantereen puolelle voimajohto on sijoitettu mäenharjanteille. Rantauduttaessa on lisäksi lämmitettävä rakennus alle sadan metrin etäisyydellä voimajohdosta. Rauhalan talon tienoilla linjauksen alle jää lähde, metsälain 10 §:n mukainen kohde. Pankasuon alue on merkitty maisemallisesti merkittäväksi alueeksi. Förbyssä on puolestaan merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö.

Linjausvaihtoehto Finnari-Merilahti-Förby ei ole toimiva teknisenä ratkaisuna, koska se ei ratkaise lyhytaikaisten sähkökatkojen aiheuttamia ongelmia. Teollisuuden edellyttämä käyttövarmuus on huomattavasti korkeampi kuin siviilikuormalle asetetut vaatimukset.

Lunastuksen tarkoitus on saavutettavissa edullisimmin toteuttamalla hakemuksen mukainen hanke. Linjausvaihtoehto Finnari-Merilahti-Förby edellyttää kohtuuttoman kalliin kytkinaseman rakentamista. Lunastuslupahakemuksen mukaisessa linjauksessa uutta johtokatua on rakennettava noin 9,1 kilometriä, Finnari-Merilahti-Förby -linjauksella uuden johtokadun pituus on noin 8,7 kilometriä.

Useat viranomais- ja julkiset tahot kuten Lounais-Suomen ympäristökeskus, Varsinais-Suomen liitto, Kemiön kunta alun perin, Särkisalon kunta, Museovirasto, Rannikon metsäkeskus ja Energiamarkkinavirasto ovat ympäristöministeriön lisäksi antaneet hyväksyntänsä Omya Oy:n voimalinjalle. Myös Fortum Sähkönsiirto Oy on katsonut, että voimalinja tulisi toteuttaa suunnitellun linjauksen mukaisesti.

Omya Oy:n suorittamassa tarkastelussa lunastuslupahakemuksen mukainen voimalinja on osoittautunut teknis-taloudellisesti parhaaksi vaihtoehdoksi. Tätä tukevat myös Fingrid Oyj:n asiassa antamat 9.12.2004 päivätty lausunto ja 10.5.2006 päivätty muistio. Fingrid Oyj esittää lausunnossaan 9.12.2004 päiväyksen aikaisen arvion, 350 000 euroa, liityntäkustannuksista Fingrid Oyj:n Kemiön asemalle, joka koskee lunastuslupahakemuksen mukaista linjausta, ja arvion liityntäkustannuksista Fingrid Oyj:n voimajohtoon Kemiö-Karjaa, 1 750 000 euroa, joka koskee linjausta Finnari-Merilahti-Förby. Kustannusarvioissa ei ole otettu huomioon liitynnän edellyttämän voimajohdon rakentamiskustannuksia eikä käyttö- ja kunnossapitokustannuksia, joiden vaikutus vuonna 2002 käy ilmi lunastuslupahakemuksen liitteestä. Linjauksen Finnari-Merilahti-Förby edellyttämä merikaapeliosuus on huomattavasti lunastuslupahakemuksen mukaisen voimalinjan edellyttämää merikaapeliosuutta pitempi, mikä osaltaan nostaa kustannuksia. Lunastuslupahakemuksen mukainen voimajohto on siten huomattavasti Finnari-Merilahti-Förby -linjausta edullisempi. Lisäksi Fingrid Oyj puoltaa molemmissa lausunnoissaan lunastuslupahakemuksen mukaista voimalinjaa.

Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat esittäneet, että maakaapelia rakennettaisiin 1,2 kilometrin matkalle. Omya Oy on suunnitellut maakaapelia rakennettavaksi noin 300 metrin verran, jolla säilytetään rantamaisema. Lisäkaapeloinnin ei voida katsoa olevan taloudellisesti järkevää eikä teknisin perustein hyväksyttävää. Vikatilanteissa vian löytäminen maakaapelista on huomattavasti vaikeampaa kuin ilmajohtimesta, mistä johtuen sähkökatkojen pituus maakaapelissa voi olla kymmenkertainen verrattuna ilmajohtimeen.

Vaatimus voimajohdon toteuttamisesta Mickelsängsbergenin-Strandbergenin metsä- ja kallioalueella maakaapelina Rödmossenin itäreunaan asti ei yhtiön käsityksen mukaan perustu lakiin ottaen huomioon Rannikon metsäkeskuksen voimajohtolinjan metsälain 10 §:n mukaisuudesta antama lausunto ja yhtiön perusteltu luottamus siihen. Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoisi toisin, ei valtioneuvoston päätöstä tule kumota, vaan ainoastaan muuttaa tältä osin.

Valtioneuvoston päätös ei ole lainvastainen. Päätöksen kumoaminen ja muuttaminen valituksissa vaaditulla tavalla tarkoittaisi lisäksi tarkoituksenmukaisuusharkinnan siirtämistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tuomioistuimen tehtäviin kuuluu kuitenkin vain laillisuuden tutkiminen, ja tarkoituksenmukaisuusharkinta kuuluu hallintoviranomaisten toimivaltaan.

Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien vaatimus Omya Oy:n velvoittamisesta korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa on perusteeton. Yhtiötä ei tule velvoittaa korvaamaan väitetystä valtioneuvoston päätöksen lainvastaisuudesta aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja miltään osin.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Omya Oy:ltä selitystä valitusten johdosta. Olisi kohtuutonta, jos yhtiö joutuisi pitämään perusteettomien valitusten johdosta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

3.2.2. Kauppa- ja teollisuusministeriö on Natur och Miljö rf:n valituksen johdosta antamassaan tänne 9.10.2006 saapuneessa lausunnossa esittänyt, että lunastusluvan hakija Omya Oy on muuttanut linjausta pylväiden 33-36 kohdalla. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen mukaan uusi linjaus ei hävitä eikä heikennä liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Mitä tulee väitteeseen siitä, ettei Omya Oy olisi täyttänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:ssä säädettyä selvilläolovelvollisuutta, on todettava, että liito-orava siirtyy eikä se mahdollisesti esiintynyt kyseisellä alueella vielä viisi vuotta sitten.

3.2.3. Kauppa- ja teollisuusministeriö on Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valituksen johdosta antamassaan tänne 9.10.2006 saapuneessa lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hankkeesta on tehty perusteellinen ympäristöselvitys ja eri vaihtoehtoja on tutkittu riittävästi. Tämän suunnittelutyön tuloksena on valittu kokonaisvaikutuksiltaan haitattomin reittivaihtoehto. Valittu ratkaisu turvaa myös parhaiten teollisuuslaitoksen häiriöttömän sähkön saannin.

Vaihtoehtovertailu oli tehty jo hyvissä ajoin ennen kuin hakemuksen mukainen reitti valittiin. Kaikki lännestä tulevat reittivaihtoehdot osoittautuivat toteuttamiskelvottomiksi teknisten seikkojen ja ympäristövaikutusten takia. Maamme sähkönsiirrosta vastaava Fingrid Oyj ei hyväksynyt läntisiä vaihtoehtoja pitkien siirtoetäisyyksien  takia ilman kytkinasemaa. Uusi kytkinasema vaatisi myös uuden useiden hehtaarien laajuisen kytkinkentän. Lisäksi asutuksen lähellä olisi aiheutunut enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin valitulla reitillä. Johtoa ei voida rakentaa valittajien ehdottamalla tavalla korkeille maastokohdille ainoastaan väistellen taloja, joita ehdotetulla reitillä on huomattavasti enemmän kuin valtioneuvoston päätöksen mukaisella reitillä.

Mitään muuta reittivaihtoehtoa noudattaen lunastuksen tarkoitusta ei voida saavuttaa yhtä sopivasti kuin nyt valitulla reitillä, koska muut vaihtoehdot vaativat uuden kytkinaseman rakentamista, jonka kustannukset ovat yli miljoona euroa. Valitussa ratkaisussa voidaan käyttää olemassa olevaa kytkinasemaa. Kokonaisuutena arvostellen myös haitalliset ympäristövaikutukset jäävät valitulla reitillä pienemmiksi.

Valituksessa väitetään, että kallioaluetta ei ole otettu huomioon päätöstä tehtäessä. Reitin varrella on kalliomaastoa, mutta johtoa ei rakenneta kallioiden päälle.

Irtisanottujen sopimusten määrällä ei ole vaikutusta asian ratkaisuun. Hakijat yleensä hyväksyvät irtisanomisen asettamatta sen syitä kyseenalaiseksi. Tilanne saattaa muuttua aina valtioneuvoston esittelyhetkeen saakka. Tätä ei voida pitää virheenä asian valmistelussa.

Häiriöalttius on sähkötekninen tosiasia, joka on verrattavissa notoriseen tosiseikkaan, samoin kuin se, että rakennettava yhteys vaatii ehdottomasti kytkinaseman. Nämä seikat on selvitetty Fingrid Oyj:n asiantuntijoiden kanssa.

Valittajat ovat väittäneet, että ympäristöministeriön mukaan kaapelia tulisi rakentaa 1,2 kilometriä. Valituksessa on viitattu ympäristöministeriön virkamiehen ministerilleen tekemään muistioon. Myös ympäristöministeri oli valtioneuvostossa käsittelemässä asiaa. Kaapelin vetäminen rantaan on maisemallisesti hyvin suunniteltu. Turhan kaapelin rakentamista metsään ei voida pitää hyväksyttävänä.

Valituksessa väitetään, että johto on sijoitettu kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain vastaisesti. Vain kiinteistöllä Blixtåsen RN:o 4:20 sijaitsee asuinrakennus, joka on ilmajohdosta alle sadan metrin etäisyydellä eli noin 96 metrin päässä johdon keskilinjasta. Tässä kohdassa johtoa ei voida sijoittaa toisin ilman erittäin suurta haittaa maisemalle (toisen johdon ylitys korkeilla kulmapylväillä) ja vastapäiselle U:n omistamalle asuinrakennukselle. Mainitulla lailla on tarkoitettu suojata lähinnä asuinrakennuksia. Maakaapelia ei voida pitää ilmajohtoon verrattavana sähkölaitoksena. Valittajatkin ovat todenneet, että maakaapeli ei juurikaan aiheuta haittaa ympäristölle.

Edellytykset lunastusluvan myöntämiselle ovat olleet olemassa. Lunastuksen tarkoitusta ei myöskään voida saavuttaa toisin yhtä sopivasti. Lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on myös pienempi kuin yleiselle edulle saatava hyöty.

Ministeriö ei ole puoltanut täytäntöönpanon keskeyttämistä, sillä hanke on muutoinkin viivästynyt kauan kestäneiden ympäristöselvitysten takia.

3.2.4. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevaan vaatimukseen liittyvässä tänne 17.10.2006 saapuneessa täydennyskirjelmässään lausuneet muun ohella, että Omya Oy on pyytänyt, että lunastustoimikunta siirtää johtolinjauksen E:n omistaman tilan Byggas RN:o 1:4 alueelle Kastkärrin kylässä, jotta liito-oravaesiintymä voidaan kiertää. Tilan päärakennus on rakennettu vuonna 1788 ja se saattaa olla suojelukohde. Joka tapauksessa kysymys on vanhasta ja arvokkaasta tilakeskuksesta, jolla on päärakennuksen lisäksi useita muita rakennuksia. Niiden tilojen määrä, jotka ovat linjauksesta alle sadan metrin päässä, kasvaa yhdellä. Linjauksen muutos pilaa tilakokonaisuuden täysin ja yksi rakennuksista jäisi linjauksen alle. Toimitusinsinöörillä ei ole oikeutta tehdä näin mittavia muutoksia lunastusluvan mukaiseen linjaukseen. Linjauksessa ei edes oteta kaikilta osin huomioon liito-oravahavainnon tehneen Bernt Nordmanin selvitystä.

3.2.5. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnon ja Omya Oy:n selityksen johdosta antamassaan tänne 8.11.2006 saapuneessa vastaselityksessä lausuneet muun ohella seuraavaa:

Natur och Miljö rf:n valitus tulee tutkia, koska yhdistys valvoo julkista etua viranomaisluonteisesti. Mikäli valitusta ei voida tutkia, Kemiön kunta ja sen asiakumppanit viittaavat yhdistyksen valituksessa ja vastaselityksessä lausuttuun asiantuntijalausuntona ja todisteena.

Asiassa on ilmennyt, että Rannikon metsäkeskuksen selvityksen metsälain 10 §:n mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä tehnyt metsätalousinsinööri Mårten Nurmio ei ole tarkastanut lunastuslupapäätöksessä esitettyä linjausta vaan jonkin aiemmin kaavaillun reitin. Vastaselitykseen on oheistettu Nurmion 5.11.2006 antama lausunto ja siihen liittyvä kartta, jonka mukaan lunastusluvassa mainittu linjaus poikkeaa hänen tarkastamastaan linjauksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että lunastusluvassa määriteltyä reittiä ei ole tarkastettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:ssä edellytetyllä tavalla ja että valtioneuvoston päätös on perustunut virheellisiin tietoihin. Tämä selittää sen, minkä vuoksi nyt esille tullutta liito-oravaesiintymää ei ole Rannikon metsäkeskuksen tarkastuksessa aikanaan havaittu.

Mårten Nurmio on suorittanut tarkastukset vuonna 2001 ja 2002 Omya Oy:n pyytämällä tavalla ja osoittamalla alueella. Nurmion lausumiin ei ole liitetty karttaa siitä, mikä linjaus maastossa on tarkastettu. Asiassa ei tämän vuoksi ole tätä ennen tullut ilmi, että tarkastettu linjaus poikkeaa lunastuslupahakemuksen mukaisesta linjauksesta.

Linjauksen tutkiminen on käytännössä siten tekemättä. Valittajat ovat vaatineet, että koko linjaus tutkitaan uudelleen.

Valituksessa on kysymys myös siitä, että voimajohtohankkeelle on olemassa linjausvaihtoehto Finnari-Merilahti-Förby. Mahdollisesti vaihtoehtoja on muitakin. Valituksessa on esitetty yksi vaihtoehto, mutta samalla valittajat ovat muistuttaneet, että tutkimisvelvollisuus on Omya Oy:llä. Finnari-Merilahti-Förby -vaihtoehdon osalta ei ole esitetty mittaustuloksia talojen sijainnista. Ainoan käytettävissä olevan selvityksen, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n tekemän voimajohtohankkeen vaihtoehtoja koskevan selvityksen, perusteella ei voida päätellä, että useita tai jopa kymmeniä asuntoja sijoittuisi alle sadan metrin etäisyydelle Finnari-Merilahti-Förby -vaihtoehdon mukaisesta linjauksesta.

Sen sijaan Omya Oy:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman Empower Oy:n mittaustuloksen mukaan ainakin tilat Blixtåsen RN:o 4:20, Stenbacka RN:o 3:11, Solhem RN:o 3:13, Albrink RN:o 3:23 ja Strandhugg RN:o 3:26 sijaitsevat alle sadan metrin päässä lunastusluvan mukaisesta linjauksesta. Lisäksi linjausta ollaan siirtämässä E:n omistaman kiinteistön Byggas RN:o 1:4 maille. Tilan etäisyystietoja ei ole aineistossa esitetty.

Valtioneuvoston päätöksessä todetaan, että maanomistajien selvityksen mukaan 4-5 taloa sijaitsee alle sadan metrin etäisyydellä linjaukselta. Asia sivuutetaan toteamalla, että vaihtoehtoisella linjauksella taloja on useita. Hakemuksen mukaisen linjauksen läheisyydessä Kemiössä on toki muitakin taloja, mutta maanomistajat ovat korostaneet, että alle sadan metrin etäisyydellä niitä on 4-5.

Fingrid Oyj:n lausunnon 9.12.2004 mukaan linjausvaihtoehdon Finnari-Merilahti-Förby ja hakemuksen mukaisen Kemiö-Förby -linjauksen välillä ei ole eroa käytettävyyden tai käyttövarmuuden suhteen.

On syytä korjata Omya Oy:n ja kauppa- ja teollisuusministeriön kirjelmissä esiintyvä virhe uuden linjauksen määrittelyn suhteen. Uuden linjauksen paaluväli olisi 34-37, ei 33-36.

Ainoastaan alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelusta. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa määrätä, että alueellisen ympäristökeskuksen poikkeuslupaa linjauksen siirtämiseen lunastustoimituksessa ei tarvita.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan 21.9.2006 katsonut, että uusi linjausvaihtoehto ei hävitä eikä heikennä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja eikä linjauksen muutosehdotuksesta näin ollen ole huomautettavaa. Ympäristökeskus ei ole perustellut kantaansa enemmälti. Ottaen huomioon, että ympäristökeskuksen tiedossa on ollut, että Bernt Nordmanin liito-oravailmoituksen karttamerkintöjen mukaan liito-oravan reviirin eteläinen osa jää uuden linjauksen alle, ympäristökeskuksen oli pitänyt perustella kantansa luontodirektiivin 16 (1) artiklassa mainitulla perusteella.

Lunastuslain 21 §:n mukaan lunastusluvasta voidaan vähäisessä määrin poiketa, jos siihen on erityinen syy. Omya Oy:n hakemus linjauksen siirtämiseksi ei ole vähäinen poikkeus vaan uusi linjaus. Uuden linjauksen etäisyys lunastusluvan mukaisesta paikasta uuteen paikkaan paaluvälillä 34-37 on keskimäärin noin 100-200 metriä noin 600-1 000 metrin matkalla.

Linjauksen siirtäminen esitettyyn paikkaan on kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momentin vastaista, koska linjaus sijaitsisi lähempänä kuin sata metriä talonasemasta ja siihen liittyvästä puutarhasta. Omya Oy on väittänyt virheellisesti, että uusia kohteita ei tule alle sadan metrin etäisyydelle. Kiinteistö Byggas RN:o 1:4 sijaitsee siten, että yksi tilakokonaisuuden rakennuksista on uuden linjauksen kohdalla. Tila on edellä mainitussa laissa tarkoitetulla tavalla alle sadan metrin etäisyydellä. Tilan päärakennus on rakennettu vuonna 1788 ja se saattaa olla suojelukohde. Vaadittu muutos linjaukseen pilaa tilakokonaisuuden täysin.

Linjauksen muutos ei ole vähäinen metrimäärissä mitattuna eikä senkään vuoksi, että lunastustoimikunta tai korkein hallinto-oikeus joutuisi poikkeamaan paitsi lunastuslain 21 §:n säännöksestä myös kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momentissa säädetystä.

Kun otetaan huomioon havaittu liito-oravaesiintymä ja se, että lunastusluvan mukaista linjausta ei ole tutkittu, valtioneuvoston päätös on perustunut virheellisiin tietoihin. Mårten Nurmion lausunto huomioon ottaen on syytä epäillä, että muutkin lausunnot, kuten Museoviraston lausunto on annettu asian niin aikaisessa vaiheessa, että lunastusluvan mukainen linjaus ei ollut vielä täsmentynyt.

Valitus on ollut aiheellinen ja maanomistajien ainoa mahdollisuus vaikuttaa siihen, että vääriin tietoihin perustuva valtioneuvoston päätös saadaan oikaistua. Omya Oy on velvoitettava korvaamaan valittajien asianosais- ja oikeudenkäyntikulut, koska Omya Oy on osaltaan vaikuttanut valituksen tarpeeseen.

3.2.6. Omya Oy on tänne 10.11.2006 saapuneessa selityksen täydennyksessä yhtynyt kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnoissa todettuun ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Linjauksen muutoksen johdosta uusia asuinrakennuksia ei tule alle sadan metrin päähän voimajohtolinjasta. Tilalla Byggas RN:o 1:4 olevan asuinrakennuksen etäisyys voimajohdon keskilinjasta muutoksen kohdalla on lähimmillään noin 169 metriä. Sillä, onko asuinrakennus rakennettu vuonna 1788 tai onko se suojelukohde vai ei, ei ole merkitystä nyt kysymyksessä olevassa asiassa. Talon pihapiirikin jää yli sadan metrin etäisyydelle voimajohdon keskilinjasta. Talouskeskuksen ympärillä olevat, normaalin peltoviljelyn piiriin kuuluvat peltoalueet eivät kuulu pihapiiriin. Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien viittaama varastorakennus/lato ei jää voimajohtolinjauksen alle vaan voimajohdon reunavyöhykkeelle. Se ei ole talonaseman yhteydessä oleva rakennus. Rakennus ja sen ympärillä oleva puusto antavat hyvän näkösuojan talouskeskuksen suuntaan, jolloin voimajohto ei välttämättä näy pihaan tai ainakaan ole silmiinpistävästi esillä. Voimajohto ei siten pilaa tilakokonaisuutta. Uusi linjaus säästää tilalla Byggas RN:o 1:4 olevia metsiä. Voimajohtolinjalle ei ole suuretta haitatta otettavissa muuta aluetta.

Omya Oy on teettänyt selvityksen väitetyn liito-oravaesiintymän huomioon ottavasta voimajohtolinjauksesta Ramboll Finland Oy:llä. Omya Oy on siten teettänyt liito-oravaselvityksen käyttämällä hyväksi parasta mahdollista saatavilla olevaa asiantuntija-apua. Selvitys on vähintään riittävä. Lounais-Suomen ympäristökeskuksella ei ole huomautettavaa muutosehdotukseen.

Lunastuksen kohde on valtioneuvoston päätöksessä nimenomaisesti jätetty lunastustoimituksessa tarkemmin määrättäväksi. Liito-oravan asuinalueen kiertämisestä aiheutuva muutos ei ole uusi linjaus. Muutos alkaa jo tutkitulta voimajohdon keskilinjalta ja liito-oravaesiintymän kierron jälkeen palaa jo tutkitulle voimajohdon keskilinjan mukaiselle reittisuunnalle. Liito-oravaesiintymän kiertäminen on lisäksi mittakaavallisesti pieni muutos, jonka kokonaispituus on noin 616 metriä, mikä tarkoittaa sitä, että linjaus lyhenee aiemmin suunniteltuun verrattuna 31 metriä. Linjauksen siirto sivusuunnassa aiemmin suunnitellusta linjauksesta on muutoksen leveimmällä kohdalla enimmillään noin sata metriä. Pääsääntöisesti linjauksen siirto on huomattavasti alle sata metriä.

3.2.7. Natur och Miljö rf on kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnon ja Omya Oy:n selityksen johdosta antamassaan tänne 16.11.2006 saapuneessa vastaselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:

Natur och Miljö rf on valtakunnallinen ympäristöjärjestö, joka valvoo yleistä etua. Yhdistyksen sääntöjen mukaan sen tarkoituksiin kuuluu luonnonsuojelun edistäminen. Yhdistyksellä on velvollisuus valittaa valtioneuvoston päätöksestä, koska on perusteltuja syitä epäillä sen olevan ristiriidassa keskeisen ympäristölainsäädännön kanssa.

3.2.8. Omya Oy on Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien ja Natur och Miljö rf:n vastaselitysten johdosta antamassaan tänne 30.11.2006 saapuneessa selityksessä uudistanut aiemmin esittämänsä ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Väite siitä, että Rannikon metsäkeskuksen metsätalousinsinööri Mårten Nurmio ei ole tarkastanut lunastuslupapäätöksessä esitettyä linjausta vaan jonkin aiemmin kaavaillun reitin, on perusteeton.

Rannikon metsäkeskus havaitsi ensimmäisessä tutkimuksessaan suunnitellulla johtolinjauksella metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja kohteita kahdessa, 12.12.2001 päivätyn lausunnon liitteenä olevissa kartoissa merkityssä paikassa. Liitekarttoihin on merkitty vaihtoehtoinen linjaus, joka kiertää Nurmion havaitsemat metsälakikohteet A:n ja B:n. Nurmion on täytynyt tutkia tai muuten tuntea myös ehdottamansa linjaus, jotta hän on voinut ylipäätään ehdottaa linjausta toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona.

Rannikon metsäkeskuksen lausunnon 12.12.2001 johdosta johtolinjausta on muutettu. Omya Oy:n 19.12.2002 päivätyn lunastuslupahakemuksen liitteenä on 14.12.2001 päivätty kartta, jossa Rannikon metsäkeskuksen lausunnossa 12.12.2001 yksilöidyt metsälakikohteet on otettu huomioon.

Nurmion 12.12.2001 päivättyyn lausuntoon merkitsemä vaihtoehtoinen linjaus kiertää metsälakikohteen A ja E:n omistaman tilan Byggas RN:o 1:4 juuri siitä kohdasta, missä liito-oravaesiintymä on Natur och Miljö rf:n ilmoituksen mukaan tullut ilmi. Lunastuslupahakemuksen liitteenä olevan 14.12.2001 päivätyn kartan mukainen linjaus poikkeaa Nurmion esityksestä vain siltä osin, että linjaus on maanomistajien toivomusten mukaan siirretty kulkemaan peltosaarekkeiden läpi korkeiden paikkojen välttämiseksi. Lausunnon 12.12.2001 liitteenä olevaan metsälakikohteen B osoittavaan karttalehteen on puolestaan merkitty tämän metsälakikohteen eteläpuolelta kiertävä vaihtoehtoinen linjaus, joka vastaa pääosin 14.12.2001 päivätyn kartan mukaista linjausta. Ainoa 14.12.2001 päivätyssä kartassa tehty poikkeus 12.12.2001 päivätyn lausunnon karttaliitteeseen merkittyyn, metsälakikohteen B sen eteläpuolelta kiertävään linjaukseen on se, että 14.12.2001 päivätyssä kartassa linjaus kiertää karttakoordinaatin 2:23 sen eteläpuolelta.

Mårten Nurmion 5.11.2006 päivätty lausunto ei edes koske Rannikon metsäkeskuksen 23.10.2002 päivättyä lausuntoa ja sen perusteena olevaa tutkimusta, eli viimeisintä Rannikon metsäkeskuksen suorittamaa johtolinjauksen tarkistusta. Rannikon metsäkeskus on tutkinut Omya Oy:n lunastuslupahakemuksessa tarkoitetun linjauksen.

Linjausta on tutkittu myös muiden kuin Rannikon metsäkeskuksen toimesta. Esimerkiksi metsälakikohteen B eteläpuolelta kiertävä, Nurmion 5.11.2006 päivätyssä lausunnossa keltaisella merkitty linjaus on ollut maastotarkastelun kohteena. Paikalla olivat ympäristöministeriön ylitarkastaja Markus Alapassi, kauppa- ja teollisuusministeriön esittelijä Osmo Haltia, Kaj Westberg Omya Oy:stä, Arto Marjoniemi Empower Oy:stä ja maanomistajista ainakin D ja Q.

Edellä todettujen tutkimusten lisäksi Omya Oy on teettänyt metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevan selvityksen Ramboll Finland Oy:llä, jonka 3.11.2006 päivätty selvitys vahvistaa, ettei johtolinjauksella esiinny metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka estäisivät voimajohtohankkeen toteuttamisen. Tutkimuksessa tehdyn liito-oravahavainnon perusteella on haettu uusi linjaus Omya Oy:n selityksen 6.10.2006 liitteenä olevan liito-oravaselvityksen mukaisesti.

Edellä todetun perusteella Omya Oy on ollut ja on riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää.

Museoviraston lausunto on koskenut Omya Oy:n lunastuslupahakemuksen liitteenä olevan 14.12.2001 päivätyn kartan mukaista linjausta. Museoviraston lausunnossa 11.1.2002 todetaan nimenomaisesti, että nyt lausunnolla oleva linjaus noudattaa pääosin aiemmin esitettyjä vaihtoehtoja eroten niistä vain itäosassaan. Museoviraston lausunnon 29.10.2002 liitteenä on puolestaan ote lunastuslupahakemuksen liitteenä olevasta 14.12.2001 päivätystä kartasta.

Väite siitä, että ainakin tilat Blixtåsen RN:o 4:20, Stenbacka RN:o 3:11, Solhem RN:o 3:13, Albrink RN:o 3:23 ja Strandhugg RN:o 3:26 sijaitsevat alle sadan metrin päässä linjauksesta, on perusteeton. Vain tilalla Blixtåsen on asuinrakennus alle 100 metrin (96,3 metrin) päässä tulevan voimajohdon keskilinjasta. Millään muulla kiinteistöllä ei ole kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua talonasemaa tai sen yhteydessä olevaa rakennusta tai puutarhaa alle sadan metrin päässä johtolinjauksesta. Tilalla Albrink oleva asuinrakennus on alle 100 metrin (61,9 metrin) päässä maakaapelista, millä ei ole merkitystä mainitun lain 1 §:n 2 momenttia sovellettaessa. Tilalla Byggas RN:o 1:4 ei ole sanotun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja kohteita alle sadan metrin päässä voimajohtolinjasta sellaisena kuin se oli ennen liito-oravaselvityksen johdosta suoritettua linjauksen tarkistusta tai sellaisena kuin se on mainitun tarkistuksen jälkeen. Rakennuksilla, jotka eivät sijaitse talonaseman yhteydessä, ei ole merkitystä 1 §:n 2 momenttia sovellettaessa. Lisäksi vaikka Omya Oy:n selityksen 6.10.2006 liitteessä tarkoitetuilla kiinteistöillä olevia rakennuksia pidettäisiin vastoin yhtiön käsitystä 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuina talonasemina, ei lunastuslupahakemuksen ja selityksen 6.10.2006 mukaiselle johtolinjaukselle ole osoitettavissa muuta aluetta erittäin suuretta haitatta.

Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien viittaama lunastuslain 21 §:n 1 momentti on vailla merkitystä nyt käsillä olevassa tapauksessa. Omya Oy:n selityksen 6.10.2006 liitteenä olevassa liito-oravaselvityksessä tarkoitettu voimajohtolinjauksen paalujen 34-37 muutos ei ole poikkeus lunastusluvasta. Lunastuslupapäätöksessä lunastuksen kohde on nimenomaan jätetty lunastuslain 10 §:n nojalla lunastustoimituksessa tarkemmin määrättäväksi. Lunastuksen kohde on siten myös lunastuslain 21 §:n 2 momentin nojalla ratkaistavissa lunastustoimituksessa. Jos vastoin Omya Oy:n kantaa katsottaisiin, että asiassa sovelletaan lunastuslain 21 §:n 1 momenttia, on paalujen 34-37 muutoksessa joka tapauksessa kyse lunastuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetusta vähäisestä poikkeuksesta, jolle on olemassa erityinen syy.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on lausunnossaan 21.9.2006 katsonut, ettei linjan toteuttamiselle tarvita poikkeuslupaa.

Väite siitä, että Ramboll Finland Oy:n 13.9.2006 päivätty liito-oravaselvitys on puutteellinen, on perusteeton. Ympäristökeskus on lausunnossaan 21.9.2006 pitänyt liito-oravaselvitystä asianmukaisena. Toiseksi, liito-oravaselvityksen asianmukaisuuden ja riittävyyden osoittaa Ramboll Finland Oy:n lausunto 23.11.2006, jossa käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja tehtyjä havaintoja selvitetään yksityiskohtaisesti. Ramboll Finland Oy:n selvityksen mukaisesti liito-oravan esiintymisen ydinalueet kolopuineen samoin kuin Natur och Miljö rf:n inventointiraportin liitteenä olevassa kartassa merkityt papanakuuset jäävät kokonaan linjauksen ulkopuolelle. Suunnitellulta linjaukselta ei löytynyt mitään merkkejä liito-oravan esiintymisestä. Selvityksen mukaisesti oravat voivat lisäksi esteettä liikkua ydinalueelta pohjoisen ja idän suuntaan, eikä voimajohtoaukkokaan ole mahdoton este liito-oravan liikkumiselle.

Muutoksenhakijat ovat valituksissaan ja lausumissaan esittäneet useita perusteettomia väitteitä, joihin vastaamisesta Omya Oy:lle on aiheutunut huomattavia kuluja. Ottaen huomioon muutoksenhakijoiden toiminnasta asiassa aiheutunut voimajohtohankkeen merkittävä pitkittyminen ja useiden väitteiden perusteeton esittäminen vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, olisi kohtuutonta, jos yhtiö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan edes osittain.

3.2.9. Kauppa- ja teollisuusministeriö on Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien ja Natur och Miljö rf:n vastaselitysten johdosta antamassaan tänne 1.12.2006 saapuneessa lausunnossa esittänyt muun ohella, että Lounais-Suomen ympäristökeskuksen edustaja on käynyt tutkimassa nyt esillä olevan liito-orava-alueen. Ympäristökeskuksen lausunnon mukaan uusi linjaus ei hävitä eikä heikennä liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Ministeriön näkökannan mukaan liito-orava-alueen kiertävä linjaus määrätään lunastustoimituksessa lunastuslain 10 ja 21 §:n nojalla.

3.2.10. Natur och Miljö rf:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen Omya Oy:n selityksen täydennyksen ja selityksen ja kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnon johdosta. Yhdistys ei ole antanut vastaselitystä.

3.2.11. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat Omya Oy:n selityksen täydennyksen ja selityksen ja kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnon johdosta antamassaan tänne 19.12.2006 saapuneessa vastaselityksessä lausuneet muun ohella seuraavaa:

Lunastustoimikunta on 12.12.2006 antamalla päätöksellään hylännyt Omya Oy:n vaatimuksen linjauksen siirtämisestä, koska yhtiön ehdottama linjaus on liian lähellä E:n omistamaa asuinkiinteistöä. Lunastustoimikunta katsoi, että suojaetäisyysvaatimusta ei mitata asuinrakennuksesta vaan käsite "talonasema ja sen yhteydessä oleva rakennus tai puutarha" on laajempi. Lunastustoimikunta mittasi suojaetäisyyden tontin reunasta. Lisäksi lunastustoimikunta katsoi, että linjaus on mahdollista rakentaa muualle. Lunastustoimikunta on kartalta osoittanut linjausvaihtoehdon, joka täyttää suojaetäisyysvaatimuksen ja on ollut yhteydessä Lounais-Suomen ympäristökeskukseen, joka on katsonut, että lunastustoimikunnan mainitsema vaihtoehto on mahdollinen liito-oravien kannalta.

Lunastustoimikunta mainitsi päätöksessään kuitenkin, että sen tehtävä ei ole suunnitella linjauksia, eikä toimikunta päätöksellään ota myöskään kantaa siihen, voidaanko linjaus rakentaa toimikunnan mainitsemaan paikkaan. Lunastustoimikunta korosti, että kyseistä toimikunnan osoittamaa linjausta ei ole tutkittu, eikä toimikunta ota kantaa myöskään siihen, onko kyseinen linjaus kuitenkin liian suuri muutos lunastusluvan mukaiseen linjaukseen. Lunastustoimikunta kuitenkin katsoi, että Omya Oy:n esittämään paikkaan linjausta ei voida rakentaa.

Aiemmin esitetyllä tavalla lunastusluvan mukaisella voimajohtolinjauksella on 4-5 "talonasemaa" lähempänä kuin sata metriä voimajohtolinjauksesta. Omya Oy:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman Empower Oy:n 5.10.2006 päivätyn mittaustuloksen mukaan ainakin tilat Blixtåsen RN:o 4:20, Stenbacka RN:o 3:11, Solhem RN:o 3:13, Albrink RN:o 3:23 ja Strandhugg RN:o 3:26 sijaitsevat alle sadan metrin päässä linjauksesta.

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain suojaetäisyysvaatimus koskee myös etäisyyttä maakaapelista. Maakaapelilla saattaa olla maanomistajalle yhtä lailla merkitystä kuin ilmajohdolla. Maakaapeli edellyttää kaivauksia ja usein myös räjäytystöitä. Näillä voi olla haitallisia seurauksia esimerkiksi kiinteistöllä olevaan kaivoveteen.

Valtioneuvostolla ei ole ollut käytössään Empower Oy:n mittaustulosta 5.10.2006, jonka Omya Oy on toimittanut vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Yhtiö on muiltakin osin täydentänyt hakemustaan vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun muassa toimittamalla Ramboll Finland Oy:n laatiman 13.9.2006 päivätyn liito-oravaselvityksen ja Ramboll Finland Oy:n laatiman 3.11.2006 päivätyn selvityksen johtolinjauksen metsälakikohteista. Omya Oy on ilmeisesti itsekin havainnut, että Mårten Nurmion antama lausunto metsälakikohteista on ollut puutteellinen tai epäselvä, koska yhtiö on teettänyt edellä mainitun uuden selvityksen metsälakikohteista. Hakemuksen puutteiden lisäksi Turun maakuntamuseolta 11.12.2006 saadun lausunnon mukaan voimajohtohankkeesta olisi pitänyt pyytää asiantuntijalausunto myös kulttuuriympäristön osalta.

Valtioneuvosto on päätöksellään rikkonut suojaetäisyysvaatimusta. Useat Omya Oy:n esittämät selvitykset on toimitettu vasta valtioneuvoston päätöksen jälkeen, eikä valtioneuvosto ole ollut tietoinen rakennusten täsmällisistä etäisyyksistä tai liito-oravaesiintymästä. Toisaalta Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n selvitys osoittaa, että voimajohtolinja on rakennettavissa esimerkiksi Finnari-Merilahti-Förby -vaihtoehdon mukaisena. Kiinteistöjen tarkkaa lukumäärää ja etäisyyttä mahdollisista vaihtoehtoisista linjauksista ei ole selvitetty. Insinööritoimisto Paavo Ristolan Oy:n selvityksessä on vielä todettu, että vaihtoehtoisia linjauksia on mahdollista suunnittelulla vielä parantaa. Omya Oy ei siten voi vedota siihen, ettei hakemuksen mukaiselle linjaukselle ole muita vaihtoehtoja.

Valitus on ollut aiheellinen ja on jatkoa sille, että Omya Oy:n ensimmäinen hakemus on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä palautettu valtioneuvostolle. Ottaen huomioon, että erityisesti suojaetäisyysvaatimusta on noudatettava, on selvää, että valtioneuvoston päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen, kun etäisyyksiä ei ole tarkkaan mitattu ennen päätöksen antamista. Valtioneuvoston päätöksessä etäisyyskysymystä on käsitelty sen perusteella, mitä maanomistajat "väittävät" ja mitä hakija on "ilmoittanut". Valtioneuvosto ei ole edellyttänyt asianmukaista selvitystä hakijalta. Selvitys on toimitettu vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tästä selvityksestä olisi voitu todeta, että se, mitä maanomistajat valtioneuvoston mukaan "väittävät", pitää paikkansa. Omya Oy:n hakemusta on käsitelty muutenkin edellä mainitulla tavalla puutteellisena, mistä yhtiö hakijana kantaa riskin, eivätkä pakkolunastuksen kohteena olevia alueita omistavat henkilöt. Omya Oy on velvoitettava korvaamaan maanomistajien asianosais- ja oikeudenkäyntikulut asiassa.

3.2.12. Omya Oy on Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien vastaselityksen johdosta antamassaan tänne 5.1.2007 saapuneessa selityksen täydennyksessä uudistanut aiemmin lausumansa ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Empower Oy:n mittaustuloksessa 5.10.2006 mainitut etäisyydet perustuvat vähäisin täsmennyksin valtioneuvostolle toimitettuihin 14.11.2005 päivättyihin karttaotteisiin. Etäisyys tilalla Blixtåsen RN:o 4:20 olevaan asuinrakennukseen on ilmoitettu valtioneuvostolle muun muassa Omya Oy:n 3.2.2006 päivätyssä vastineessa. Valtioneuvostolla on ollut tarvittavat tiedot etäisyyksistä voimajohtoon.

Omya Oy:llä ei ole syytä epäillä Rannikon metsäkeskuksen viranomaistoimintona suorittamien selvitysten asianmukaisuutta. Ramboll Finland Oy:n metsälakikohdeselvitys osoittaa Rannikon metsäkeskuksen selvityksen asianmukaisuuden ja muutoksenhakijoiden uusien väitteiden perusteettomuuden.

Turun maakuntamuseon lausunto 11.12.2006 on vailla merkitystä. Museovirasto on antanut 11.1.2002 ja 29.10.2002 päivätyt lausunnot. Museovirastosta annetun asetuksen 1 §:n perusteella on selvää, että Museoviraston on täytynyt harkita, ettei lunastuslupahakemuksen mukaisella johtohankkeella ole vaikutuksia kulttuuriympäristöön.

3.2.13. Korkein hallinto-oikeus on 12.1.2007 lähettänyt Omya Oy:n selityksen täydennyksen ja ilmoituksen asianosais- ja oikeudenkäyntikulujen määrästä tiedoksi Natur och Miljö rf:lle sekä Kemiön kunnalle ja sen asiakumppaneille.

3.2.14. Omya Oy on tänne 9.2.2007 saapuneessa kirjelmässään muuttanut aiemmin esittämäänsä vaatimusta siten, että korkein hallinto-oikeus vahvistaa, että Kemiö-Förby -voimalinjan paalujen 34-37 välinen, lunastustoimikunnan päätöksen 29.1.2007 mukainen linjaus voidaan määrätä lunastustoimituksessa ja että sen osalta ei edellytetä luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa. Yhtiö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Lunastustoimikunta on päätöksellään 29.1.2007 määrittänyt voimajohtolinjauksen valtioneuvoston päätöksen ja Omya Oy:n lunastustoimikunnan ehdotukseen perustuvan muutosesityksen mukaisesti sekä päättänyt linjan haltuunotosta. Lounais-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt muutosesityksen ja todennut, ettei sen osalta edellytetä poikkeuslupaa.

Omya Oy on vedonnut lunastustoimikunnan päätöksessä todetun mukaisesti siihen, että tilalla Byggas RN:o 1:4 sijaitseva aikaisemmin latona, nykyisin välinevarastona käytettävä rakennus ei sijaitse asuntotontilla eikä ole tilan talonaseman yhteydessä oleva rakennus, tilalla oleva kaivo ympäristöineen ei ole varsinaista tonttialuetta eikä se ole yhteydessä talonasemaan ja että linjaus on ainakin sadan metrin päässä tilan talonasemasta. Lunastustoimikunnan päätöksen mukaisesti ladolla, kaivolla tai tilalla Byggas RN:o 1:4 ei siten ole merkitystä voimajohtolinjauksen kannalta tai sovellettaessa kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momenttia.

Linjauksen paalujen 34-37 määrittämiselle lunastustoimikunnan päätöksessä tarkoitettuun paikkaan on liito-oravaesiintymän ja luonnonsuojelulain 49 §:n vuoksi erityisiä syitä. Toimituksessa määritetty linjaus poikkeaa vain vähäisessä määrin valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetusta linjauksesta. Muutos koskee noin 630 metrin pituista matkaa, mikä on 4,8 prosenttia koko ilmajohdon pituudesta. Muutos sivusuunnassa koko 630 metrin pituudella on keskimäärin 44 metriä. Ilmajohdon osalta muutosalue on noin 2,17 hehtaaria, kun ilmajohto-osuuden kokonaispinta-ala on noin 60 hehtaaria. Muutos koskee siten noin 3,6 prosenttia ilmajohdon kokonaisalasta. Lunastustoimikunnan päätöksen mukaan lunastuslain 21 §:n 1 momentin edellytykset täyttyvät, jos säännöstä vastoin Omya Oy:n kantaa sovelletaan. Selvyyden vuoksi yhtiö on kuitenkin toistanut, ettei voimajohtolinjauksen muutos ole poikkeus lunastusluvasta, vaan lunastuksen kohde on valtioneuvoston päätöksessä jätetty lunastuslain 10 §:n nojalla lunastustoimituksessa tarkemmin määrättäväksi. Lunastuksen kohde on ratkaistavissa lunastustoimituksessa lunastuslain 21 §:n 2 momentin nojalla.

3.2.15. Korkein hallinto-oikeus on 13.2.2007 varannut Natur och Miljö rf:lle sekä Kemiön kunnalle ja sen asiakumppaneille tilaisuuden vastaselityksen antamiseen Omya Oy:n kirjelmän johdosta.

3.2.16. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat Omya Oy:n selityksen täydennyksen ja kirjelmän johdosta antamassaan tänne 2.3.2007 saapuneessa vastaselityksessä ja ilmoituksessa oikeudenkäyntikulujen määrästä lausuneet muun ohella seuraavaa:

Omya Oy:n kirjelmässään esittämän voimajohtolinjauksen muuttamiseen liittyvän vaatimuksen ratkaiseminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Kysymyksen siitä, onko lunastustoimikunnan päätös 29.1.2007 ollut oikea ja onko lunastustoimikunta voinut tehdä kyseisen päätöksen, voi lunastuslain 89 §:n mukaan ratkaista ainoastaan maaoikeus.

Lunastustoimikunnan pöytäkirjasta 29.1.2007 ilmenee, että tiloja, jotka sijaitsevat lähempänä kuin sata metriä, on aiemmin mainittua enemmän. Pöytäkirjaan on myös kirjattu, että lain mukaan ei ole merkitystä sillä, onko kysymyksessä maakaapeli. Sadan metrin vähimmäisetäisyyssääntöä sovelletaan siis myös maakaapelin osalta.

Asian luonteesta johtuen annettava ratkaisu tulee olemaan sellainen, että olisi kohtuutonta, että Kemiön kunta ja sen asiakumppanit joutuisivat vastaamaan edes omista asianajokuluistaan. Riippumatta siitä, hyväksytäänkö muutoksenhakijoiden vaatimus päätöksen kumoamisesta tai palautetaanko asia valtioneuvostolle tai hylätäänkö vaatimus, on Omya Oy velvoitettava korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikulut. Se, että he joutuisivat korvaamaan lunastusluvan hakijan Omya Oy:n asianosais- tai oikeudenkäyntikuluja, olisi kohtuutonta ja yleisen oikeustajun vastaista. Asianosaiskulujen vaatiminen ei edes perustu hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momenttiin.

Muutoksenhakijoilta ollaan pakolla lunastamassa kiinteää omaisuutta ja asetetaan voimalinjan sietämisvelvollisuus. Kun vielä otetaan huomioon, että lunastusluvan saaja on lunastuslain 82 §:n perusteella velvoitettu suorittamaan lunastustoimituksessa aiheutuvat lunastettavan omaisuuden omistajan oikeuksien valvomisesta aiheutuvat kohtuulliset asianajokulut, olisi kohtuutonta, että pakkolunastuksen kohteena olevat ja siitä kärsivät yksityishenkilöt joutuisivat korvaamaan lunastuksen hakijan oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Valitus on aiheellinen ja jatkoa sille, että Omya Oy:n ensimmäinen lunastuslupahakemus on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä palautettu valtioneuvostolle. Asia on nyt ollut syytä saattaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi erityisesti suojaetäisyysvaatimuksen osalta. Lisäksi asiassa on esitetty uutta selvitystä.

Omya Oy:n oikeudenkäyntikulut sisältävät useita määräajan lykkäyspyyntöjä, neuvotteluja kauppa- ja teollisuusministeriön ylitarkastajan ja ympäristöministeriön ylitarkastajan kanssa, useita yhteydenottoja korkeimpaan hallinto-oikeuteen sekä selvitys- ja konsulttitehtävistä aiheutuneita kuluja. Olisi erityisen kohtuutonta, että yhtiön ja lunastuslupa-asiaa kauppa- ja teollisuusministeriössä valmistelleen ja asiassa lausunnon antajana olevan viranomaisen neuvonpitoa tai muita laskussa mainittuja toimenpiteitä tulisi muutoksenhakijoiden maksettavaksi. Muutoksenhakijat eivät ole velvollisia maksamaan mitään lunastusluvan hakijan hankkimia asian edellyttämiä selvityksiä.

3.2.17. Korkein hallinto-oikeus on 2.3.2007 lähettänyt Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien vastaselityksen ja ilmoituksen oikeudenkäyntikulujen määrästä tiedoksi Omya Oy:lle.

3.2.18. Omya Oy on tänne 13.3.2007 saapuneessa kirjelmässään ja ilmoituksessa oikeudenkäyntikulujen määrästä uudistanut pääasian osalta aikaisemmin lausumansa ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Hallintolainkäytössä on täysin tavanomaista, että hävinnyt osapuoli velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Hallintolainkäyttölain 74 §:n esitöistä käy ilmi, että tämä on oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden lähtökohta.

Kaikki Omya Oy:n oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet siitä, että valtioneuvoston päätöksestä on valitettu. Muutoksenhakijat ovat ottaneet tietoisen riskin siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden hylätessä valitukset muutoksenhakijat joutuvat korvaamaan Omya Oy:n oikeudenkäyntikulut. Muutoksenhakijat ovat esittäneet useita perusteettomia väitteitä, joihin vastaamisesta Omya Oy:lle on aiheutunut huomattavia kuluja.

Omya Oy:tä ei lunastuslain 82 §:n perusteella voida velvoittaa korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikuluja asiassa. Muutoksenhakijoilla ei ole ollut perusteltua syytä saattaa asiaa suojaetäisyysvaatimuksen osalta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi eikä asiassa ole valitusprosessin aikana esitetty uutta selvitystä, jolla olisi saattanut olla vaikutusta valtioneuvoston päätökseen. Asiassa ei ole perusteita velvoittaa Omya Oy:tä korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikuluja siinä tapauksessa, että muutoksenhakijoiden pääasiaa koskevat vaatimukset hylätään.

Siinäkin tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus päätyisi ratkaisemaan pääasian muutoksenhakijoiden vaatimusten mukaisesti, ei Omya Oy:tä tule velvoittaa korvaamaan muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikuluja. Ei olisi kohtuullista, että Omya Oy joutuisi valtioneuvoston tekemän virheen seurauksena vastaamaan omien oikeudenkäyntikulujen lisäksi myös muutoksenhakijoiden oikeudenkäyntikuluista.

Muutoksenhakijat ovat toisin kuin he virheellisesti väittävät hallintolainkäyttölain 75 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n perusteella korvausvastuussa kaikista Omya Oy:lle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista sisältäen myös asianosaiskuluiksi mahdollisesti katsottavat erät. Omya Oy:n oikeudenkäyntikulut muodostuvat toimenpiteistä ja selvityksistä, jotka ovat asian laatu ja merkitys Omya Oy:lle huomioon ottaen olleet välttämättömiä muutoksenhakijoiden valitusprosessissa esittämiin väitteisiin vastaamiseksi. Esille tuotu yhteydenpito viranomaisiin on täysin tavanomaista oikeudenkäynnin valmistelua ja tuomioistuimessa ajamista.

Omya Oy on väitteisiin vastatakseen ja osoittaakseen ne perusteettomiksi hankkinut korkeimman hallinto-oikeuden käyttöön selvityksiä, joiden perusteella viimeistään on selvää, että valitukset tulee hylätä. Tällaisista selvityksistä aiheutuneet kulut katsotaan asianosaisen oikeudenkäyntikuluihin kuuluviksi. Ramboll Oy:n 13.12.2006 päivätty lasku koskee liito-oravaselvitystä, joka osoittaa, että liito-oravaesiintymä voidaan kiertää voimalinjan linjauksen vähäisellä muutoksella, joka ei edellytä valtioneuvoston päätöksen muuttamista tai kumoamista. Empower Oy:n 22.12.2006 päivätty lasku perustuu Arto Marjoniemen toimenpiteisiin, jotka liittyvät Omya Oy:n kirjelmiin korkeimmalle hallinto-oikeudelle, ja jotka toimenpiteet ovat hallintolainkäyttölaissa tarkoitettua asian tuomioistuimessa ajamista.

Omya Oy on ilmoittanut asianosais- ja oikeudenkäyntikulujensa määrän olevan 13.3.2007 mennessä ilman arvonlisäveroa 34 548,65 euroa, josta määrästä Asianajotoimisto Hannes Snellman Oy:n oikeudenkäyntikuluerittelyn mukainen summa on 26 699,75 euroa.

3.2.19. Korkein hallinto-oikeus on 14.3.2007 lähettänyt Omya Oy:n kirjelmän ja ilmoituksen oikeudenkäyntikulujen määrästä tiedoksi Natur och Miljö rf:lle ja Kemiön kunnalle ja sen asiakumppaneille.

3.2.20. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat tänne 5.4.2007 saapuneessa kirjelmässään ja ilmoituksessa oikeudenkäyntikulujen määrästä ilmoittaneet vaativansa oikeudenkäyntikulujen korvausta ensisijaisesti Omya Oy:ltä ja toissijaisesti Suomen valtiolta. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat uudistaneet aikaisemmin lausumansa ja lausuneet muun ohella seuraavaa:

Valtioneuvoston päätös on lainvastainen. Hallintolainkäyttölain 74 §:ää voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Omya Oy ei ole omalta osaltaan toimittanut valtioneuvostolle riittäviä ja tarkkoja selvityksiä talojen etäisyydestä voimajohtoon. Tarkat selvitykset on toimitettu vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Mikäli valtioneuvostolla olisi ollut käytössään korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettu materiaali, olisi se voinut todeta, että useita taloja puutarhoineen on lähempänä voimajohtoa kuin sadan metrin suojaetäisyysvaatimus edellyttäisi. Omya Oy on siten antamalla riittämätöntä selvitystä vaikuttanut valtioneuvoston virheellisen päätöksen syntymiseen. Toisaalta valtioneuvoston olisi itsekin pitänyt huomata selvityksen puutteellisuus ja muun muassa se, että sadan metrin suojaetäisyys koske myös maakaapeliosuutta. Sekä valtioneuvoston selvitysvelvollisuus että Omya Oy:n velvollisuus antaa riittävät tiedot on ollut erittäin oleellista juuri suojaetäisyysvaatimuksen suhteen, koska valtioneuvoston aikaisempi lunastuslupapäätös oli kumottu nimenomaan sen vuoksi, että asiassa olisi tullut soveltaa lakia kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten.

Valtioneuvoston päätöksen kumoamisen jälkeen Omya Oy on hakenut lunastuslupaa uudelleen lähinnä viitaten aikaisempaan hakemukseensa. Omya Oy ei ole toimittanut suojaetäisyyksien selvittämiseksi riittäviä tietoja. Myöskään valtioneuvosto ei ole ottanut opikseen aiemmasta lunastusluvan kumoamisesta, eikä ole nimenomaan perehtynyt siihen, mitä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain soveltaminen asiassa merkitsee. Valituksessa on kysymys lisäksi siitä, että vaihtoehtojen vertailua ei ole suoritettu lain edellyttämällä tavalla. Hallintolain 31 §:ssä on viranomaista ja asianosaista koskeva asian selvittämisvelvollisuutta koskeva säännös.

Riippumatta siitä, oliko lunastuslupapäätöksestä valitettu, Omya Oy olisi joutunut teettämään liito-oravaselvityksen, kun ilmeni, että voimajohtolinjan alueella oli liito-oravaesiintymä.

Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat ilmoittaneet oikeudenkäyntikulujensa määrän olevan 4.4.2007 arvonlisäveroineen 8 476,09 euroa, joka ilmenee Asianajotoimisto Laakso, Lukander & Ruohola Oy:n laskuerittelystä.

3.2.21. Korkein hallinto-oikeus on 12.4.2007 lähettänyt Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien kirjelmän ja ilmoituksen oikeudenkäyntikulujen määrästä tiedoksi Omya Oy:lle ja kauppa- ja teollisuusministeriölle.

4. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

1. Natur och Miljö rf:n valitus jätetään tutkimatta.

2. Omya Oy:n vaatimus siitä, että korkein hallinto-oikeus vahvistaa, että sähkönsiirtojohdon pylväiden 34-37 välinen lunastustoimikunnan 29.1.2007 pitämässä kokouksessa päätetyn mukainen linjaus voidaan määrätä lunastustoimituksessa ja että sen osalta ei edellytetä luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa, jätetään tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian muilta osin Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valituksesta.

3. Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valitus hylätään.

4. Lausuminen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

5. Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien sekä Omya Oy:n vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut:

1. Natur och Miljö rf:n valituksen tutkimatta jättämistä koskeva ratkaisu

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetussa laissa tai lunastuslaissa ei säädetä, kenellä on valitusoikeus lunastusluvan myöntämistä koskevasta valtioneuvoston päätöksestä. Lisäksi eräiden ympäristön käyttöön vaikuttavien hankkeiden lunastusluvasta annettu laki (768/2004), jossa valitusoikeus tiettyjen sähköjohtojen lunastuslupia koskevista päätöksistä on säädetty eräille luonnonsuojelun edistämistä tavoitteleville rekisteröidyille yhteisöille, koskee vain jännitteeltään vähintään 220 kilovoltin ja pituudeltaan yli 15 kilometrin mittaisia sähköjohtoja. Valitusoikeus määräytyy tämän vuoksi hallintolainkäyttölain 6 §:n nojalla. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Viranomaisen valitusoikeudesta on lisäksi säädetty saman pykälän 2 momentissa.

Hallintolainkäyttölaissa ei ole luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momenttia vastaavaa säännöstä, joka antaisi valitusoikeuden yhdistysten kaltaisille yhteisöille niiden ohella, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Tällaista säännöstä ei ole myöskään kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetussa laissa eikä lunastuslaissa. Luonnonsuojelulain 63 §:ssä on toisaalta säädetty valituksesta muun lain kuin luonnonsuojelulain nojalla tehdystä päätöksestä, kun valitus tehdään sillä perusteella, että tuo muun lain mukainen päätös on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen. Valitusoikeus on sanotussa pykälässä annettu kuitenkin yksinomaan alueelliselle ympäristökeskukselle. Natur och Miljö rf:n valitusoikeus asiassa ei myöskään voi perustua ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettuun lakiin.

Valtioneuvoston päätöstä ei ole kohdistettu Natur och Miljö rf:ään eikä päätöksen voida katsoa hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla välittömästi vaikuttavan yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Tämän vuoksi ja kun otetaan lisäksi huomioon luonnonsuojelulain 63 §, Natur och Miljö rf:n valitus on jätettävä tutkimatta.

2. Omya Oy:n vaatimuksen tutkimatta jättämistä koskeva ratkaisu

Lunastustoimikunnan tai alueellisen ympäristökeskuksen ratkaistavaksi kuuluviin kysymyksiin liittyvän vaatimuksen tutkiminen ei lainkaan tai ensi asteessa, kun otetaan huomioon korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain (1265/2006) 2 §:n 1 momentti ja lunastuslain 89 §:n 1 momentti, kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti, vaatimus on jätettävä tutkimatta.

3. Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valituksen hylkäämistä koskeva ratkaisu (pääasiaratkaisu)

Oikeusohjeet

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain (168/1928) 1 §:n 1 momentin mukaan, jos sellaista sähkölaitosta varten, jolla on yleisehkö merkitys, tarvitaan toisen kiinteistöä, voidaan maan omistaja tai haltija, noudattamalla, mitä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen on säädetty, velvoittaa täydestä korvauksesta luopumaan tarkoitukseen tarvittavasta maa-alueesta tai alistumaan käyttöoikeutensa rajoittamiseen. Pykälän 2 momentin mukaan sellaiseen tarkoitukseen ei kuitenkaan saa ottaa maata lähempää kuin sadan metrin päästä talonasemasta tahi sen yhteydessä olevasta rakennuksesta tai puutarhasta, paitsi milloin tarkoitukseen ei voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta.

Kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977), lunastuslain, 1 §:n mukaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksessa on, jollei muussa laissa ole toisin säädetty, noudatettava lunastuslakia.

Lunastuslain 3 §:n mukaan lunastamalla voidaan: 1) hankkia kiinteää omaisuutta taikka pysyvä tai määräaikainen erityinen oikeus; 2) rajoittaa pysyvästi tai määräajaksi oikeutta käyttää tai vallita kiinteää omaisuutta taikka erityistä oikeutta; sekä 3) lakkauttaa erityinen oikeus.

Lunastuslain 4 §:n 1 momentin mukaan lunastaa saadaan, kun yleinen tarve sitä vaatii. Lunastusta ei kuitenkaan saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavalla taikka jos lunastuksesta yksityiselle edulle koituva haitta on suurempi kuin siitä yleiselle edulle saatava hyöty. Pykälän 2 momentin mukaan lunastuksen hakija voi olla myös yksityisoikeudellinen yhteisö, joka osoittaa yleisen tarpeen vaativan lunastusta ja esittää luotettavan selvityksen siitä, että lunastettava omaisuus tullaan käyttämään aiottuun tarkoitukseen. Pykälän 3 momentin mukaan erityisistä lunastusperusteista on voimassa, mitä erikseen on säädetty.

Nyt kysymyksessä olevassa erityiseen lunastusperusteeseen perustuvassa lunastuslupa-asiassa sovelletaan lunastuslain 4 §:n 1 momentin toisesta virkkeestä ilmeneviä yleisiä lunastusoikeudellisia periaatteita.

Lunastuslain 5 §:n 1 momentin (476/1996) mukaan lunastusluvan antaa hakemuksesta valtioneuvosto yleisistunnossaan. Pykälän 5 momentin (1102/1996) mukaan, jos lunastuslupahakemus koskee sellaista hanketta, jolla ilmeisesti on luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitettuja vaikutuksia, on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Lunastuslain 7 §:n 1 momentin mukaan lunastuslupaa haettaessa on esitettävä selvitys, jonka nojalla voidaan arvostella lunastuksen tarpeellisuus tai todeta lunastusoikeuden olemassaolo.

Lunastuslain lunastuslupaa koskevaan 2 lukuun sisältyvän 10 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvassa on mainittava, mitä omaisuutta lunastus koskee. Lunastuksen kohde voidaan kuitenkin vähemmän tärkeiltä osiltaan jättää lunastustoimituksessa määrättäväksi, kun lunastamalla hankitaan oikeus 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua yritystä varten tarvittaviin alueisiin ja lunastuksen kohteen yleispiirteistä osoittamista voidaan pitää lunastuslupaa annettaessa riittävänä. Lain 9 §:n 4 momentissa mainitaan muun muassa voimansiirtolinja.

Lunastuslain lunastustoimitusta koskevaan 3 lukuun sisältyvän 21 §:n 1 momentin mukaan lunastustoimituksessa on vahvistettava lunastuksen kohde lunastusluvan mukaisesti. Lunastusluvasta voidaan vähäisessä määrin poiketa, jos siihen on erityinen syy. Jos lunastuksen kohde on joltakin osin jätetty lunastustoimituksessa määrättäväksi, eivätkä asianosaiset siitä sovi tai jos toimituksessa muutoin syntyy erimielisyyttä lunastettavan alueen rajojen määräämisestä, lunastettavalla alueella olevien rakennusten ja laitteiden tai puuston ja muun kasvillisuuden käsittelystä taikka muutoin siitä, mitä on lunastettava, lunastustoimikunnan on pykälän 2 momentin (1110/1982) mukaan ratkaistava asia.

Luonnonsuojelulain (1096/1996) Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevan 49 §:n 1 momentin (553/2004) mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Muun muassa liito-orava on tällainen eläinlaji. Pykälän 3 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Luonnonsuojelulain 29 §:ssä on säännös suojelluista luontotyypeistä, 39 §:ssä eläinlajien rauhoitussäännöksistä, 42 §:ssä kasvilajien rauhoittamisesta, 47 §:ssä erityisesti suojeltavista lajeista ja 48 §:ssä poikkeuksista rauhoitussäännöksistä.

Metsälain (1093/1996) 10 §:n 1 momentin mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Pykälän 2 momentin mukaan metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2) ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3) rehevät lehtolaikut; 4) pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5) rotkot ja kurut; 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Jos 2 momentissa tarkoitetut elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia, niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee pykälän 3 momentin mukaan tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 25 §:n mukaan muusta kuin lain 4 §:ssä tarkoitetusta hankkeesta vastaavan on sen lisäksi, mitä erikseen säädetään, oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää.

Hallintolain 5 §:n 1 momentin mukaan, jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta. Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

Hallintokäyttölain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Linjausvaihtoehto Finnari-Merilahti-Förby

Lunastusluvan mukaisen Kemiön sähköasemalta alkavan 110 kilovoltin Kemiö-Förby -sähkönsiirtojohdon pituus on noin 14,8 kilometriä, josta 1,7 kilometriä rakennettaisiin maa-/merikaapelina. Linjaus kulkee suurimmaksi osaksi Kemiön kunnan alueella.

Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat lausuneet, että lunastuksen tarkoitus voitaisiin lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yhtä sopivasti saavuttaa linjauksella, jossa johto 110 kilovoltin Kemiö-Karjaa -sähkönsiirtojohdosta erotessaan kulkisi Finnarin ja Merilahden kautta Förbyhyn. Tämän kokonaan Särkisalon kunnan alueella kulkevan linjauksen pituus olisi runsaat kahdeksan kilometriä, josta merikaapelin osuus olisi noin kaksi kilometriä. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy on laatinut tästä linjausvaihtoehdosta 1.7.2003 päivätyn ympäristöselvityksen. Kemiön kunta ja sen asiakumppanit ovat lisäksi esittäneet korkeimmalle hallinto-oikeudelle tätä vaihtoehtoa tarkentavan linjauksen.

Asiakirjoista ilmenee, että kumpikin linjaus on teknisesti toteutettavissa ja että ne ovat käyttövarmuudeltaan saman tasoiset sillä edellytyksellä, että Finnari-Merilahti-Förby -vaihtoehdossa rakennetaan neljän katkaisijakentän kytkinlaitos Kemiö-Karjaa -voimajohtoon. Empower/Suomen Voimatekniikka Oy:n laatiman muistion 9.12.2002 mukaan Omya Oy:n 110 kilovoltin verkkoliitynnän investointikustannukset ovat lunastusluvan mukaisella Kemiö-Förby -linjauksella 1 840 000 euroa, josta liityntäkentän osuus on 340 000 euroa, ja vuotuiset käyttö- ja kunnossapitokustannukset 12 000 euroa, kun investointikustannukset Finnari-Merilahti-Förby -linjauksessa olisivat 2 550 000 euroa, josta uuden sähköaseman osuus on 1 300 000 euroa, ja vuotuiset käyttö- ja kunnossapitokustannukset 36 000 euroa. Toisaalta lunastusluvan mukaisen Kemiö-Förby -linjauksen toteuttaminen edellyttää käytettävissä olevan selvityksen perusteella laajempia metsänhakkuita kuin Finnari-Merilahti-Förby -linjaus.

Kun lisäksi otetaan huomioon edellä tarkoitettujen linjausvaihtoehtojen vaikutuksista asutukselle, maisemalle ja luonnonarvoille asiakirjoista saatava selvitys, kuten ympäristöministeriössä laadittu 30.6.2003 päivätty toteutusvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia koskeva muistio, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy:n laatima 1.7.2003 päivätty ympäristöselvitys, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen 10.1.2007 päivätty lausunto ja Turun maakuntamuseon 26.1.2007 päivätty lausunto, valtioneuvoston päätös ei ole lainvastainen sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että lunastuksen tarkoitus voitaisiin yhtä sopivasti saavuttaa Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien esittämin Finnari-Merilahti-Förby -linjauksin kuin Kemiö-Förby -linjauksin.

Lunastusluvalla sallittu Kemiö-Förby –linjaus

Suostumusten irtisanomisen merkitys

Sillä seikalla, että maanomistajien antamia suostumuksia lunastukseen ei ole ollut valtioneuvoston päätöksessä mainittua määrää, ei ole välitöntä vaikutusta valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuuteen.

Ympäristöä ja luontoa koskevien selvitysten riittävyys

Lunastusluvan hakemiseen liittyvää selvitysvelvollisuutta koskevassa lunastuslain 7 §:ssä ei kaikilta osin yksityiskohtaisesti säädetä, mitä seikkoja käsittävä ja minkä laatuinen ympäristö- ja luonnonarvoja koskeva selvitys hakijan on lunastuslupaa hakiessaan esitettävä. Selvitysten laatimisvelvollisuuden ulottuvuutta ja laatua koskevassa arvioinnissa on otettava huomioon muun ohella luonnonsuojelulakiin sisältyvät kieltoja ja rajoituksia koskevat säännökset, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:n säännös hankkeesta vastaavan selvilläolovelvollisuudesta sekä metsälain 10 §:n säännös erityisen tärkeistä elinympäristöistä. Selvitysten laatimisvelvollisuutta koskevassa arvioinnissa on myös otettava huomioon, että lunastuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaihtoehto- ja intressivertailu voidaan asianmukaisesti suorittaa.

Tarpeellisten selvitysten esittäminen on ennen kaikkea lunastusluvan hakijan velvollisuutena. Lunastuslupaviranomaisen on lunastuslain 7 §:ssä säädetyn perusteella puolestaan varmistuttava siitä, että hakijan esittämät selvitykset ovat riittävät lunastusluvan myöntämisen edellytysharkinnan kannalta. Lisäksi viranomaisen on lunastuslain 7 §:ää täydentävän hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Asiakirjoista on pääteltävissä, että Rannikon metsäkeskuksen metsätalousinsinöörin selvityksiin perustuvat 12.12.2001 ja 23.10.2002 päivätyt metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä koskevat lausunnot ja 24.5.2002 päivätty luonnonsuojelulain 29, 39, 47 ja 49 §:ssä tarkoitettuja kohteita koskeva lausunto on tehty sellaiselta johtolinjaukselta, joka ei kaikilta osin ole valtioneuvoston 27.4.2006 antaman lunastuslupapäätöksen mukainen. Asiakirjoista ei toisaalta ilmene, että näitä lausuntoja osaltaan täydentävä ympäristöministeriössä laadittu 30.6.2003 päivätty toteutusvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia koskeva maastokatselmukseen perustuva muistio olisi linjauksen kaikilta osin korjannut mainitun puutteen. Rannikon metsäkeskuksen lausunnoista ei myöskään yksityiskohtaisesti ilmene, minä ajankohtina selvitykset on tehty ja millaisiin tutkimusmenetelmiin ne perustuvat.

Omya Oy ei siten ole lunastuslupahakemuksensa tueksi esittänyt hakemuksen edellytysharkinnan perustaksi riittäviä ympäristöä ja luontoa koskevia selvityksiä ja valtioneuvosto on laiminlyönyt velvollisuutensa varmistua siitä, että selvitykset ovat riittävät.

Arvioitaessa sitä, onko valtioneuvoston päätös lainvastaisena kumottava selvitysten riittämättömyyden takia, on kuitenkin otettava huomioon, että päätöksen jälkeen on tehty luontoarvoja koskevia lisäselvityksiä. Natur och Miljö rf:n toiminnanjohtajan 21.7.2006 johtolinjauksen alueelta tekemän liito-oravareviirihavainnon jälkeen Omya Oy on laadituttanut Ramboll Finland Oy:llä tietyn pylväiden 34-37 länsipuolella olevan alueen maastotarkasteluun perustuvan 13.9.2006 päivätyn liito-oravaselvityksen, jota Lounais-Suomen ympäristökeskus on Omya Oy:lle antamassaan lausunnossa 21.9.2006 pitänyt asianmukaisella tavalla laadittuna. Erityisesti on kuitenkin huomattava, että ympäristökeskus on Varsinais-Suomen maanmittaustoimiston maanmittausinsinöörille antamassaan lausunnossa 27.11.2006, jossa viitataan ympäristökeskuksen alueella 28.7.2006 tekemään maastokäyntiin, katsonut, että Omya Oy:n uusin linjausmuutosehdotus pylväsvälillä 34-37 on liito-oravan suojelun kannalta mahdollinen. Lisäksi Omya Oy on laadituttanut Ramboll Finland Oy:llä koko johtolinjauksen alueelta maastotarkasteluun perustuvan 3.11.2006 päivätyn selvityksen metsälain 10 §:ssä tarkoitetuista erityisen tärkeistä elinympäristöistä. Edellä lausutun vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon, että Lounais-Suomen ympäristökeskus on Omya Oy:lle antamassaan lausunnossa 10.1.2007 katsonut, että hanke ei aiheuta merkittäviä ympäristövaikutuksia eikä sen tiedossa ole luonnonsuojelun kannalta merkittäviä kohteita esitetyn linjauksen alueella, valtioneuvoston päätöstä ei ole perusteita kumota sen vuoksi, että se ei perustu riittäviin ympäristöä ja luontoa koskeviin selvityksiin.

Sadan metrin suojaetäisyysvaatimus

Kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu sadan metrin etäisyysvaatimus on säännöksen sanamuodon, jossa puhutaan maan ottamisesta, perusteella laskettava käyttöoikeudella otettavan alueen ulkoreunasta. Etäisyyttä ei lasketa esimerkiksi sähkönsiirtojohdon keskilinjasta tai uloimmasta johtimesta, mutta ei liioin siitä reunavyöhykkeestä, jolla maanomistajan käyttövapautta rajoitetaan. Mainittu lainkohta tulee sovellettavaksi myös sellaisten talonasemien kohdalla, jotka sijaitsevat sellaisella kiinteistöllä, joka ei sijaitse lunastettavalla alueella. Lain valmisteluaineistosta on pääteltävissä, että säännöstä sovelletaan kaikenlaisiin sähkönsiirtojohtoihin, kuten avojohtoihin ja maakaapeleihin.

Lunastettava alue sijaitsee alle sadan metrin etäisyydellä eräistä mainitun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuista talonasemista (tonteista) tai niiden yhteydessä olevista rakennuksista tai puutarhoista, jollaisiksi kohteiksi on katsottava myös lomarakennukset ja kaavoitetut rakennuspaikat. Mainittuja kohteita on asiakirjojen perusteella ainakin tiloilla Blixtåsen RN:o 4:20, Trekanten RN:o 3:5, Stenbacka RN:o 3:11, Solhem RN:o 3:13, Albrink RN:o 3:23 ja Strandhugg RN:o 3:26. Valtioneuvoston valituksenalaisessa päätöksessä on todettu, että lunastustarkoitukseen ei voida erittäin suurelta haitatta ottaa muuta aluetta. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys lunastusalueen toisella puolella olevista rakennuksista ja rakennuspaikoista ja se seikka, että mainitun momentin säännöstä, joka tietyin edellytyksin mahdollistaa sadan metrin etäisyysvaatimuksesta poikkeamisen, on tulkittava arvioiden johtolinjausta myös kokonaisuutena, valtioneuvoston päätös ei ole kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momentin vastainen.

Mickelsängsbergenin-Strandbergenin alue

Lunastusluvan mukainen johtolinjaus kulkee Mickelsängsbergenin-Strandbergenin kallio-, metsä- ja suoalueen kautta. Sähkönsiirtojohto on tarkoitettu rakennettavaksi alueella avojohtona. Asiakirjoista, kuten ympäristöministeriössä laaditusta 30.6.2003 päivätystä toteutusvaihtoehtojen ympäristövaikutuksia koskevasta muistiosta ja Ramboll Finland Oy:n laatimasta 3.11.2006 päivätystä selvityksestä, ilmenee, että alueella on muun muassa maisemallisia arvoja ja metsälain 10 §:ssä tarkoitettuja erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Metsälain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettu erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyttämisvelvollisuus koskee vain metsälaissa tarkoitettuja toimenpiteitä. Kun metsälain 10 §:n lisäksi otetaan huomioon myös maankäyttömuodon muuttamista koskeva mainitun lain 3 §, metsälaista ei johdu, että avojohtoa ei voitaisi alueelle rakentaa eikä rakentamisen vaatimia hakkuita toteuttaa. Kun lisäksi otetaan huomioon lunastusluvan mukaisen linjauksen reitti Mickelsängsbergenin-Strandbergenin alueella, se, että maakaapelin rakentamiskustannukset ovat avojohdon rakentamiskustannuksia korkeammat sekä maakaapelin ongelmallisuus vikatilanteissa, lunastusluvan myöntäminen avojohdolle kyseisellä alueella ei ole ollut lainvastaista. Näin ollen Q:n, R:n ja P:n vaatimus, että avojohdon sijasta alueelle rakennetaan maakaapeli ympäristöministeriön muistiossa esitetyn mukaisesti, on hylättävä.

Linjaus pylväsvälillä 34-37

Natur och Miljö rf:n toiminnanjohtajan 21.7.2006 tekemän liito-oravareviiriä koskevan Lounais-Suomen ympäristökeskuksen luotettavana pitämän havainnon ja Ramboll Finland Oy:n laatiman 13.9.2006 päivätyn liito-oravaselvityksen perusteella lunastuslupapäätöksen mukaisella johtolinjauksella pylväsvälillä 35-37 on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lunastuslupapäätöksessä tarkoitetun voimajohdon rakentaminen metsänraivauksineen merkitsisi liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetty hävittämis- ja heikentämiskielto estää siten lunastuksen kohteen vahvistamisen lunastuslupapäätöksen mukaisesti pylväsvälin 35-37 osalta.

Suomen liito-oravakannan suuruuden on arvioitu olevan 143 000 pesivää naarasta. Liito-oravakannan mahdollinen määrän pieneneminen on johtunut pääosin metsänhakkuista ja kuusisekametsäpinta-alan kutistumisesta. Liito-oravan elinpiirin on muun muassa radiolähetintutkimuksin todettu olevan hyvin laajan, naarailla keskimäärin kahdeksan hehtaaria ja koirailla 60 hehtaaria, enimmillään jopa sata hehtaaria. Liito-oravan selviytymiseen samalla alueella ympäri vuoden vaikuttavat kuusimetsikön koko ja lehtipuiden osuus. Liito-oravalla on säännöllisessä käytössä useita pesiä. Aikuiset koiraat voivat liikkua öisin yli kahden kilometrin päähän pesästä ja nuoret liito-oravat pisimmillään jopa yhdeksän kilometriä etsiessään itselleen omaa reviiriä. Liito-oravat pystyvät ylittämään korkeiden puiden reunustamia alle sadan metrin levyisiä aukeita alueita.

Jos pitkä johtolinjaus kulkee liito-oravien elinpiiriksi soveltuvilla metsäalueilla, linjaus saattaa loukata Euroopan yhteisön niin sanottuun luontodirektiiviin perustuvaa, luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädettyä yleistä kieltoa hävittää tai heikentää liito-oravayksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lisääntymispaikassa liito-orava saa poikasia, levähdyspaikassa se viettää päivänsä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut. Lisääntymis- ja levähdyspaikan käsitteeseen luetaan myös niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Edellä sanotun mukaisesti liito-oravayksilöillä saattaa olla elinpiirissään useita sellaisia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, joita mainittu kielto suojaa. Nuo paikat saattavat myös aika ajoin muuttua. Mikäli luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin hävittämis- ja heikentämiskieltoa hankkeen johdosta rikotaan ilman saman pykälän 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa, asia voidaan saattaa vireille ympäristökeskuksessa lain 57 §:n mukaisena hallintopakkoasiana.

Pylväsvälillä 35-37 johto-osuus on pituudeltaan suhteellisen vähäinen koko johtolinjauksen pituuteen verrattuna. Jos lunastuksen kohde asiassa saadun selvityksen perusteella ennalta arvioiden on lunastuslain 21 §:n perusteella lunastustoimituksessa vahvistettavissa siten, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua hävittämis- ja heikentämiskieltoa ei rikota, lunastuslupapäätöstä ei ole syytä kumota. Tämä edellyttää myös sitä, että kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:ää ei rikota, että muutkin lunastusluvan myöntämisen aineelliset edellytykset täyttyvät ja että lunastus ei laajene sellaisen kiinteistön alueelle, jota lunastuslupapäätös ei koske.

Lounais-Suomen ympäristökeskus on katsonut Varsinais-Suomen maanmittaustoimistolle antamassaan 27.11.2006 päivätyssä lausunnossa, jossa viitataan ympäristökeskuksen alueella 28.7.2006 tekemään maastokäyntiin, että Omya Oy:n uusin linjausmuutosehdotus pylväsvälillä 34-37 on liito-oravan suojelun kannalta mahdollinen ja että poikkeuslupaa ei tarvita. Mainitun selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että lunastuksen kohde pylväsvälillä 34-37 olisi lunastuslain 21 §:n perusteella vahvistettavissa siten, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua hävittämis- ja heikentämiskieltoa ei voimajohtoa rakennettaessa rikottaisi. Asiakirjoista, erityisesti lunastustoimikunnan 29.1.2007 pitämän kokouksen pöytäkirjasta, ilmenee, että voimajohtolinjaus olisi mahdollista toteuttaa siten, että lunastusalue ei laajenisi sellaisen kiinteistön alueelle, jota lunastuslupapäätös ei koske, ja siten, että kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:ää ei rikota. Tähän nähden korkein hallinto-oikeus katsoo, että valtioneuvoston päätöstä ei ole syytä kumota pylväsvälin 35-37 osalta, vaikka lunastuksen kohteen vahvistaminen ei tältä osin olekaan mahdollista lunastuslupapäätöksen mukaisesti.

Pääasiaratkaisun lopputulos

Kun perustetta valtioneuvoston päätöksen kumoamiseen Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien valituksessa esitetyn perusteella ei ole, valitus on hylättävä.

4. Täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi lausuminen valtioneuvoston päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen.

5. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikuluista on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7-16 §:ssä säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu viivästyskorko määrätään kuitenkin siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut päivästä, jona päätös on ollut asianosaisten saatavissa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaukselle on vaadittaessa määrättävä vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa, nykyisin 1 momentissa, tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut korvauksen tuomitsemispäivästä.

Kemiön kunnan ja sen asiakumppanien oikeudenkäyntikuluvaatimus

Kuten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluissa edellä todetaan, lunastuksen kohteen vahvistaminen ei ole mahdollista lunastuslupapäätöksen mukaisesti pylväsvälin 35-37 osalta, eikä Omya Oy ollut lunastuslupahakemuksensa tueksi esittänyt hakemuksen edellytysharkinnan perustaksi riittäviä ympäristöä ja luontoa koskevia selvityksiä ja valtioneuvosto oli laiminlyönyt velvollisuutensa varmistua siitä, että selvitykset ovat riittävät. Lisäksi lunastettava alue sijaitsee alle sadan metrin etäisyydellä eräistä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuista talonasemista tai niiden yhteydessä olevista rakennuksista tai puutarhoista. Valtioneuvoston päätöksen lainmukaisuus on ollut aihetta saattaa korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi muun ohella myös sen selvittämiseksi, tulisiko maakaapeliosuuden olla pidempi ja voitaisiinko lunastuksen tarkoitus yhtä sopivasti saavuttaa Finnari-Merilahti-Förby -linjauksin kuin Kemiö-Förby -linjauksin. Kemiön kunnalla ja sen asiakumppaneilla on siten ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Koska valitus kuitenkin on hylätty ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kemiön kunnalle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Omya Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus

Kuten edellä on lausuttu, Kemiön kunnalla ja sen asiakumppaneilla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, mikä on osittain johtunut siitä, että Omya Oy ei ollut lunastuslupahakemuksensa tueksi esittänyt hakemuksen edellytysharkinnan perustaksi riittäviä ympäristöä ja luontoa koskevia selvityksiä. Osa Omya Oy:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämästä liittyy sellaisiin seikkoihin, jotka hakijan olisi tullut selvittää jo lunastuslupahakemuksen yhteydessä. Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan huomioon lunastuslupa-asioiden luonne ja asian oikeudellinen epäselvyys mukaan lukien kysymys Natur och Miljö rf:n valitusoikeudesta, ei ole kohtuutonta, että Omya Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Omya Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä ja Riitta Mutikainen. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.