KHO:2007:50

Ulkomaalaisasia - Turvapaikka - Suojelun tarve - Oleskelulupa - Käännyttäminen - Maasta poistaminen - Valko-Venäjä - Poliittinen toiminta - Oppositiotoiminta

Valko-Venäjän kansalainen vetosi oppositiopuolueessa toiminnan ja kansalaisaktivismin johdosta kotimaassaan kokemaansa vainon uhkaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että valittajan poliittinen toiminta sinänsä oli vähäistä eikä hänen voitu katsoa olevan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan tarpeessa.

Kun kuitenkin otettiin huomioon asianomaisen kotimaassaan kokemat vaikeudet sekä se seikka, että valittajan kertomus ei ollut ristiriidassa käytettävissä olleen maatietouden kanssa, hänen katsottiin olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun suojelun tarpeessa. Valittajan turvapaikkaprosessin aikana täysi-ikäiseksi tulleen pojan osalta oleskeluluvan myöntämistä puolsivat myös inhimilliset syyt.

Korkein hallinto-oikeus katsoi Ulkomaalaisviraston sille toimittamien ja salassa pidettäviksi merkitsemien selvitysten olevan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 23 §:n 2 momentissa säädetyin rajoituksin asianosaisjulkisia siten, että valittajalle annettiin niistä tieto sekä tilaisuus lausua niistä.

Äänestys 3-2.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 mom., 88 § 1 mom., 49 § 1 mom. 4 kohta, 148 § 2 mom. ja 196 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 19.12.2005 nro 05/2008/1

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 15.9.2005 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n ja hänen tuolloin alaikäisen lapsensa B:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa Valko-Venäjälle. Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

BNF-puolue (Valko-Venäjän kansanrintama) kuuluu Valko-Venäjän merkittävimpään +5-nimiseen oppositioryhmittymään. UNHCR:n mukaan opposition kannattajien ei ole annettu rekisteröityä ehdokkaaksi vaaleissa ja heitä on pidätetty, ja lokakuun 2004 parlamenttivaalien ja kansanäänestyksen jälkeen sanan- ja yhdistymisenvapautta on Valko-Venäjällä rajoitettu entistä tiukemmin.

Ulkomaalaisvirasto pitääkin hakijoiden kertomusta uskottavana, mutta katsoo kuitenkin, etteivät oppositiopuolueen yleiset ongelmat Valko-Venäjällä ja A:lle BNF-puolueeseen kuulumisen johdosta aiheutuneet vaikeudet työelämässä, sakko, yksittäinen yksityishenkilöiden tekemä pahoinpitely ja oppositiolehtien katoaminen kotoa ole laajuudeltaan ja vakavuudeltaan ulkomaalaislaissa tarkoitettua vainoa. Hakijoilla ei ole ollut ongelmia kotimaansa viranomaisten kanssa eikä heidän voida kertomansa perusteella katsoa olevan viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena.

Valko-Venäjällä tuli 9.3.2005 voimaan asetus, jonka mukaan matkanjärjestäjien tulee sakon uhalla raportoida turistimatkalta saapumatta jääneet henkilöt sisäasiainministeriölle. Ulkomaalaisvirasto toteaa, ettei asetuksessa aseteta rangaistusta saapumatta jääneelle henkilölle itselleen.

Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei hakijoilla ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaisvirasto katsoo edelleen, ettei hakijoiden voida katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun suojelun tarpeessa.

Hakijat eivät ole esittäneet ulkomaalaislaissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Hakijoiden oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, jota heille ei ole myönnetty.

Ulkomaalaisvirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että hakijat voidaan käännyttää Valko-Venäjälle ilman, että he voivat joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai perustuslain 9 §:n 4 momentissa, ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tai 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että heidät voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Hakijoita ei aseteta maahantulokieltoon, koska he eivät ole omalla toiminnallaan vaikeuttaneet turvapaikkahakemuksensa käsittelyä.

Hakijat ovat valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatineet, että Ulkomaalaisviraston päätös on kumottava ja asia on palautettava Ulkomaalaisvirastoon. Hakijoille on myönnettävä turvapaikka tai oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella tai vähintäänkin siksi, että oleskeluluvan epääminen on ilmeisen kohtuutonta.

A on valituksessaan kertonut joutuneensa kotimaassaan valtion viranomaisten toimesta vainon kohteeksi, minkä syynä on ollut hänen rauhanomainen poliittinen toimintansa. Myös A:n aviomies on joutunut kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi A:n poliittisen toiminnan vuoksi siten, että hänelle on kieltäydytty antamasta terveydenhuoltoa.

A on saanut Valko-Venäjällä kutsun tuomioistuimeen vastaamaan presidenttiä arvostelevan kirjan levittämisen vuoksi häntä vastaan nostettuihin syytteisiin. On todennäköistä, että hänet tuomittaisiin kotimaassaan vankeusrangaistukseen presidentin halventamisesta. A on myös saanut Suomessa ollessaan uhkaussoiton, ja hänen puolisonsa on kadonnut.

Useiden maaraporttien mukaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne on heikko. UNHCR on kiinnittänyt huomiota presidentti Lukashenkan hallinnon poliittisten vastustajien kokemaan vainoon. Euroopan neuvoston alainen PACE-komitea on 16.9.2005 tuominnut systemaattisen ja pahenevan viranomaisten kampanjan, jolla muun muassa yhteiskunnallisesti aktiivisia kansalaisia pelotellaan ja vainotaan, sekä hallituksen poliittisten vastustajien pidätykset ja tuomitsemisen pitkiin vankeusrangaistuksiin. YK:n ihmisoikeustoimikunta on Valko-Venäjää koskevassa päätöslauselmassaan 14.4.2005 tuominnut ihmisoikeusloukkaukset sekä kehottanut Valko-Venäjää toimimaan niiden korjaamiseksi ja yhteistyössä YK:n kanssa. Amnesty Internationalin mukaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne on enenevässä määrin huonontunut erityisesti ilmaisun vapauden sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapauden osalta.

Huomioon ottaen Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen A:lla ei ole mahdollisuuksia saada tehokasta suojelua kotimaansa viranomaisilta. Jos hän ei saa turvapaikkaa tai oleskelulupaa suojelun tarpeen johdosta tai muusta syystä Suomessa ja hänet käännytetään Valko-Venäjälle, on erittäin todennäköistä, että hän joutuu kotimaassaan kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, koska hän ja hänen perheensä on ollut jo poliittisen vainon kohteena ennen maasta lähtöään. Myös lapsen etu on huomioitava.

Ulkomaalaisvirasto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, ettei valituksessa ole tuotu esiin sellaisia uusia seikkoja, joiden nojalla valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa, ja on esittänyt valituksen hylkäämistä. A:n puolison mahdollisesta katoamisesta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, ja kyse on ainoastaan A:n oletuksesta. B:n etu on otettu päätöksenteossa huomioon.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 19.12.2007-05/2008/1 hylännyt valittajien Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

A on kertonut turvapaikkahakemuksensa perusteeksi kuuluvansa oppositiopuolue BNF:ään, joka puolestaan kuuluu yhteenliittymään ja laajaan oppositiorintamaan nimeltä +5. A on toiminut oppositioryhmittymässä muun muassa 2.3.2003 pidettyjen paikallisvaalien aikana olemalla itse ehdokkaana. Syksyllä 2004 pidetyissä parlamenttivaaleissa hän on kerännyt nimiä kotikaupunkinsa ehdokkaan kannatuslistoille. A:n kimppuun on hyökätty rappukäytävässä ja hänen keräämänsä kannatuslistat on revitty ja häntä on uhkailtu. Hän on myös joutunut vaikeuksiin työpaikallaan ja hänen palkkaansa on pudotettu. Myös hänen aviomiehensä on joutunut vaikeuksiin. A:lla on mukanaan Sattuman presidentti -niminen kirja, jonka levittäjät on tuomittu sakkorangaistuksiin Valko-Venäjällä. A on kertonut hänellä olleen ongelmia viranomaisten kanssa lähinnä vaalien yhteydessä, jolloin häntä on peloteltu ja kutsuttu kuultavaksi. Vuonna 1999 hän on saanut hallinnollisen sakon presidentin vaalien yhteydessä.

B on turvapaikkakuulustelussa kertonut, ettei hänellä ole ollut ongelmia kotimaassaan. Koska hänen äitinsä on oppositiopuolueen jäsen, hänellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta opiskella kotimaassaan.

U.S. Department of Staten vuoden 2004 Valko-Venäjää koskevan maaraportin mukaan niiden kansalaisten, jotka haluavat matkustaa ulkomaille, täytyy ensin hankkia poistumisviisumi, joka on voimassa 1-5 vuotta. Raportin mukaan joidenkin opposition aktivistien kohdalla edellä mainitun poistumisviisumin tai koko passin myöntämistä on viivytetty, jotta he eivät voisi harjoittaa toimintaansa ulkomailta käsin.

Valittajat ovat saapuneet Suomeen aidoilla, Valko-Venäjän viranomaisilta saamillaan passeilla ja heillä on ollut niissä myös voimassaolevat Valko-Venäjältä ulkomaille matkustamiseen tarvittavat luvat. Kun lisäksi otetaan huomioon asiassa esitetty muukin selvitys, ei ole uskottavaa, että Valko-Venäjän viranomaiset olisivat siinä määrin kiinnostuneita A:sta ja tämän poliittisesta toiminnasta, että sitä olisi pidettävä ulkomaalaislaissa tarkoitettuna vainona.

Hallinto-oikeuden käytettävissä olevista raporteista ei ilmene, että Valko-Venäjälle palautetut turvapaikanhakijat olisivat joutuneet kotimaassaan vaikeuksiin.

Edellä esitetty ja kaikki asiassa ilmi tulleet seikat huomioon otettuna hallinto-oikeus katsoo, etteivät valittajat ole tehneet todennäköiseksi, että heillä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajat eivät ole myöskään esittäneet sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltu syy olettaa heidän olevan vaarassa joutua kotimaassaan vakavien oikeudenloukkausten tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Valittajat eivät ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla suojelun tarpeessa. Valittajille ei voida näin ollen antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa suojelun tarpeen vuoksi. Myöskään lapsen edun ei ole katsottava vaativan kansainvälistä suojelua.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, ettei oleskeluluvan epääminen valittajilta ole ollut ilmeisen kohtuutonta ja että valittajat on voitu käännyttää kotimaahansa.

Sovellettuina oikeusohjeina päätöksessä on mainittu ulkomaalaislain (301/2004) 6, 49, 87, 146, 147, 148 ja 150 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä sekä vaatineet käännyttämisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessaan he ovat vaatineet Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja että heille myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella tai vähintään pysyväisluontoinen oleskelulupa kokonaisharkinnan perusteella. He ovat myös pyytäneet, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Valittajat ovat valituksessaan todenneet, että heidän esittämäänsä poikkeuksellisen runsaaseen selvitykseen ei ole kiinnitetty hallinto-oikeudessa riittävää huomiota. Hallinto-oikeus ei ole myöskään järjestänyt asiassa suullista kuulemista valittajien luotettavuuden toteamiseksi. Se, että turvapaikanhakija on kyennyt poistumaan kotimaastaan passin avulla, ei voi olla yksiselitteisesti syynä sille, että hänen ei voitaisi katsoa olevan suojelun tarpeessa kotimaahansa käännytettynä. Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne on entisestään huonontunut.

A on joutunut vainon kohteeksi toimittuaan poliittisesti aktiivisesti BNF-oppositiopuolueessa. Myös A:n aviopuoliso on joutunut vainon kohteeksi A:n poliittisen toiminnan johdosta.

Valko-Venäjän rikoslakia on uudistettu siten, että Valko-Venäjän tai sen nykyhallinnon tai presidentin halventamisesta on mahdollisuus langettaa usean vuoden pituisia vankeusrangaistuksia. Viranomaiset saattavat tulkita säännöstä siten, että ihmisoikeuksista raportointi ja mikä tahansa hallinnon arvostelu on laitonta. UNHCR on kiinnittänyt Valko-Venäjää koskevassa raportissaan lokakuussa 2004 huomiota presidentti Lukashenkan hallinnon poliittisten vastustajien kokemaan vainoon. Myös Euroopan neuvoston alainen PACE-komitea, YK:n ihmisoikeustoimikunta, Yhdysvaltain ihmisoikeusraportoija sekä Amnesty International ovat kiinnittäneet huomiota Valko-Venäjän heikkoon ihmisoikeustilanteeseen.

A:n puolue on mainittu sisäasiainministerin vastauksessa kirjalliseen kysymykseen eduskunnassa, minkä johdosta A on nyt entistä suuremmalla todennäköisyydellä Valko-Venäjän turvallisuusviranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena. Myös A:n omaiset ovat joutuneet vainon kohteeksi.

Suullinen käsittely on asiassa tarpeen, koska hallinto-oikeus on sivuuttanut päätöksessään hakijoiden valituksessaan esille tuoman tosiseikaston ja jotta A:n kokeman subjektiivisen vainon pelon laadusta suhteessa Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteeseen saataisiin käsitys.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto on antanut valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon ja lisäselvitystä 19.4.2006, 21.6.2006, 12.1.2007, 17.1.2007, 12.2.2007, 14.2.2007 sekä 18.4.2007.

Lausunnossaan 19.4.2006 Ulkomaalaisvirasto on muun ohella katsonut, että valituslupahakemuksessa tarkoitettu turvapaikka-asia ei ole poikkeuksellinen, eikä siinä tehty päätös poikkea muista samanlaisissa asioissa tehdyistä päätöksistä. Valittajien uudet selvitykset eivät osoita Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen pahentuneen valituksenalaisen päätöksen tekoajankohdasta kansainvälisen suojelun tarpeen aiheuttavalla tavalla. A:n vähäinen muussa kuin puolueen johtotehtävissä toteutettu poliittinen toiminta ja muut hänen kertomansa teot eivät täytä Valko-Venäjän rikoslain 361 §:n 1-3 momentin tai 369 §:n 1 momentin tunnusmerkistöjä, joten häntä ei siksi voida rangaista näiden lainkohtien perusteella. Valituksessa ei ole tuotu esiin sellaista uutta ja olennaista selvitystä, jonka vuoksi turvapaikka-asiassa tehtyä päätöstä tulisi muuttaa.

Lausunnossaan 17.1.2007 Ulkomaalaisvirasto on todennut, että oppositiohahmon katoaminen, mitä ei ole arvostettujen julkisten lähteiden mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut, ei tarkoita sitä, että ei ole tapahtunut esimerkiksi sellaisia profiililtaan korkea-arvoisten oppositiotoimijoiden, aktiivisten mielenosoituksia järjestävien henkilöiden tai esimerkiksi näkyvien media- ja tutkijahahmojen poliittisia oikeudenkäyntejä, joista olisi seurannut vankeutta. Presidentti Lukashenkan poliittisen vallan käyttelyn seurauksena voi olla ja on tapahtunutkin joitakin korkean poliittisen profiilin omaavien henkilöiden, mielenosoituksissa aktiivisten tai näkyvien kirjoittajien vangitsemisia oikeudenkäyntien seurauksina.

Lausunnossaan 12.2.2007 Ulkomaalaisvirasto on todennut tammikuussa 2007 Valko-Venäjälle tehdyn fact finding -matkan perusteella, että opposition rivijäsenenä toimineella henkilöllä ei ole maassa ongelmia. Mikäli henkilöllä on ollut merkittävähköä aktiviteettia, hänelle saattaa aiheutua toiminnastaan hallinnollisia ja sosiaalisia seurauksia. Vain korkean profiilin valtakunnalliset opposition jäsenet, jotka aktivoivat mielenosoituksia ja jotka nähdään suorana uhkana presidentille, ovat vaarassa joutua vankilaan. Poliittisia vankeja Valko-Venäjällä oli maaliskuussa 2006 15-16, mutta tammikuuhun 2007 mennessä puolet heistä oli vapautettu. Poliittisia murhia, katoamisia tai systemaattista kidutusta ei Valko-Venäjällä ole. Myöskään Valko-Venäjälle palaava turvapaikanhakija ei joudu ongelmiin kotimaahansa palatessaan, eikä rikoslain diskreditointimuutoksia ole sovellettu. Yleensä oppositiotoimija, joka jakaa ajoittain puolueen lehtisiä ja osallistuu sofistikoituun oppositiotoimintaan, voi pahimmillaan menettää työpaikkansa tai saada erilaisia hallinnollisia kiusoja. Ulkomaalaisvirasto katsoo mainittujen ongelmien aiheuttamisen olevan diskriminointia, ei vainoa.

Valittajat ovat antaneet useita kirjelmiä ja lisäselvitystä 25.11.2005, 10.6.2006, 17.11.2006, 14.12.2006, 16.1.2007, 19.1.2007, 28.2.2007, 19.4.2007, 2.5.2007, 15.5.2007 sekä 22.5.2007.

Valittajien 10.6.2006 antamassa lisäselvityksessä on todettu, että kun otetaan huomioon A:n perheen kokema hänen poliittisesta toiminnastaan johtuva vaino, on erittäin todennäköistä, että hän joutuisi vainon kohteeksi joko Valko-Venäjän rikoslain muutettujen lainkohtien tai täysin lakiin perustumattoman viranomaistoiminnan vuoksi. Mainitut rikoslain kohdat eivät edellytä tuomitsemiselta puolueen johtotehtäviä vaan ovat suoraan tuomittavissa kyseisten lainkohtien osalta. A on luovuttanut Suomen viranomaisille henkilökohtaista vainoaan ja presidentti Lukashenkaa kritisoivaa kirjaa koskevaa tietoa sekä ollut yhteydessä Suomen eduskunnassa kansanedustajiin. A:n turvapaikkahakemus Suomessa on Valko-Venäjän viranomaisten tiedossa. A:n vanhemmat ovat kuolleet ja hänen sisarensa pahoinpidelty, mitkä tapahtumat ovat liittyneet Valko-Venäjän viranomaisten painostustoimiin.

Lausunnossaan 19.1.2007 valittajat ovat viitanneet Suomen edustajan Euroopan unionin puheenjohtajuuskauden aikana unionin puolesta Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen osalta YK:ssa 22.11.2006 antamaan lausuntoon, jonka mukaan unioni edelleen pitää ihmisoikeusongelmana poliittisten henkilöiden katoamisia ja näihin liittyvää vastuussa olevien viranomaisten edustajien rankaisemattomuutta. Ulkomaalaisvirasto on todennut olevansa tietoinen ja huolestunut siitä, että presidentti Lukashenka käyttää oikeudenkäynneissäkin poliittista valtaa, josta voi olla seurauksena vangitseminen. Lisäksi Ulkomaalaisvirasto on koko valittajien turvapaikkaprosessin ajan pitänyt heidän kertomustaan luotettavana.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 28.3.2006 antamallaan päätöksellä taltionumero 749 kieltänyt käännyttämisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan valituslupahakemuksen tai asiassa ehkä toisin määrätään.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 28.3.2007 ja 4.5.2007 suljetuin ovin pitämissään istunnoissa päättänyt luovuttaa Ulkomaalaisviraston oikeudelle toimittamat sen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla salassa pidettäviksi katsomat asiakirjat valittajien asiamiehen tutustuttaviksi mainitun lain 23 §:n 2 momentissa säädetyin rajoituksin.

Asian suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkein hallinto-oikeus on istunnossaan 22.9.2006 päättänyt toimittaa asiassa suullisen käsittelyn hakijoiden kansainvälisen suojelun tarpeen selvittämiseksi.

Suullinen käsittely on toimitettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 23.11.2006. Suullisessa käsittelyssä olivat läsnä A itse avustajinaan oikeustieteen kandidaatti Jouko Lehti ja varatuomari Kirsi Hytinantti sekä Ulkomaalaisvirasto edustajinaan ylitarkastajat Jukka Jovila ja Riikka Asa sekä tutkija, yhteiskuntatieteen tohtori Arno Tanner. Todistajana suullisessa käsittelyssä kuultiin A:n puolisoa C:tä, joka on 21.11.2006 hakenut Suomesta turvapaikkaa. Suullisesta käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja, joka on liitetty asiakirjoihin.

Korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimitettu maatietoaineisto

Ulkomaalaisvirasto on toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen useita eri tietolähteisiin perustuvia Valko-Venäjää koskevia maaraportteja.

Niiden mukaan Valko-Venäjä on totalitaarinen maa, jossa demokratia ja vallan kolmijako toimivat vain puutteellisesti. Maan opposition, kansalaisjärjestöjen ja muiden poliittisesti aktiivisten tahojen toimintaa rajoitetaan hallinnollisilla, taloudellisilla, lainsäädännöllisillä ja joskus fyysisilläkin keinoilla. Miliisi jättää usein tutkimatta tapauksia, jotka heikentäisivät presidentin asemaa.

Korkean profiilin omaavat oppositiopuolueaktivistit ja opiskelijat saattavat olla turvapaikan tarpeessa. Vähäisestä oppositiotoiminnasta vankeustuomio kuitenkin on epätodennäköinen seuraamus; sen sijaan tällainen toiminta saattaa johtaa työpaikan menetykseen tai muihin ongelmiin työpaikalla. Useimmat maan työpaikoista ovat julkisella sektorilla. Valko-Venäjän turvallisuuspalvelu KGB seuraa opposition toimintaa työpaikkojen yhteyshenkilöiden avulla, mutta tätä kautta syntyvät ongelmat ovat sattumanvaraisia. Aktivistien perheenjäseniin saatetaan kohdistaa painostusta. Tammikuussa 2007 maassa on tiettävästi ollut noin 15 poliittista vankia. Vaikka toisinajattelijat ovat keskittyneet suuriin kaupunkeihin ja erityisesti Minskiin, pienemmässä kaupungissa he ovat alttiimpia paljastumiselle ja paikallisviranomaisten toimenpiteiden kohteeksi joutumiselle. Valko-Venäjän rikoslakiin tehdyn maata halventavan aineiston levittämistä koskevan uudistuksen soveltamisesta on toistaiseksi vähän tietoa. Tiedossa on yksi tapaus, jossa henkilöä vastaan on kyseisen säännöksen nojalla nostettu syyte. Lähinnä säännöstöä käytetään ihmisten uhkailuun.

Maahan palanneita turvapaikanhakijoita kohdanneista ongelmista ei ole raportoitu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Ulkomaalaisviraston vaatimuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle 14.2.2007 ja 18.4.2007 saapuneiden asiakirjojensa salassa pitämisestä asianosaisilta.

Korkein hallinto-oikeus on luovuttanut mainitut asiakirjat valokopioina valittajien oikeudenkäyntiavustajan tutustuttaviksi ennen ratkaisun antamista.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen turvapaikkaa koskevalta osalta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevalta osalta ja palauttaa asian tältä osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan asianosaisella on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä mainittua oikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua, eikä 4 kohdan mukaan viranomaisen oikeudenkäynnin osapuolena oikeudenkäyntiin valmistautumista varten laatimaan tai hankkimaan asiakirjaan, jos tiedon antaminen olisi vastoin julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen, säätiön tai henkilön etua oikeudenkäynnissä.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat asiakirjat, jotka koskevat Suomen valtion, Suomen kansalaisten, Suomessa oleskelevien henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi vahinkoa tai haittaa Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia kansainvälisessä yhteistyössä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Ulkomaalaisviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamien ja 14.2.2007 ja 18.4.2007 saapuneiden salassa pidettäviksi merkittyjen asiakirjojen luovuttamiselle asianosaisen tutustuttavaksi valokopioina ei ole viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tarkoitettua estettä. Valittajat tai heidän oikeudenkäyntiavustajansa eivät kuitenkaan mainitun lain 23 §:n 2 momentin säännös huomioon ottaen saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään.

2. Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, tai jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu taikka hän aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi ei voi palata sinne.

Ulkomaalaislain 49 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ilman oleskelulupaa maahan saapuneelle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa Suomessa, jos edellytykset tällaisen oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomailla ovat olemassa ja oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle sitä ei ole myönnetty.

A on asiakirjoista saatavan sekä suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan kuulunut kotimaassaan oppositiopuolue BNF:ään, joka puolestaan kuuluu yhteenliittymään ja laajaan oppositiorintamaan nimeltä +5. Hän on kertonut olleensa poliittisesti aktiivinen paikallistasolla kotikaupungissaan Rogatshevissa vaalien yhteydessä vuosina 1996, 1999, 2003 ja 2004. BNF-puolueessa hän ei ole ollut johtotehtävissä, vaan hänen toimintansa on ollut tiedottamista ja kannattajalistojen keräämistä. Vuoden 2003 paikallisvaaleissa hän oli itse ehdokkaana. Lisäksi hän on toiminut kotikaupungissaan johtajana yhteiskunnallisessa Ruh-liikkeessä, jonka tavoitteena on muun muassa ollut puiston perustaminen kaupunkiin. Kertomansa mukaan hän on joutunut toimittuaan vuoden 2004 vaaleissa +5-ryhmän ehdokkaan tukijoukoissa vaikeuksiin työpaikallaan muun muassa siten, että hänet irtisanottiin entisestä työstään ja hänelle tarjottiin uutta työtä entistä huonommilla ehdoilla, ja lisäksi hänet pahoinpideltiin kotitalonsa rappukäytävässä. Lisäksi hän on kertonut pitäneensä hallussaan Valko-Venäjällä kiellettyä presidenttiä arvostelevaa kirjaa, mistä hänelle saattaa seurata rangaistus.

Käytettävissä olevien tietolähteiden mukaan Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne on yleisesti ottaen huono, ja hallitus häiritsee opposition toimintaa erilaisilla hallinnollisilla keinoilla. Myös yksityisten ammattiyhdistysten toimintaa on tukahdutettu muun muassa siten, että kaikkien julkisen sektorin työntekijöiden työsopimukset on muutettu lyhytaikaisiksi, ja muun muassa joidenkin yksityisten ammattiliittojen jäsenten sopimuksia ei ole lainkaan jatkettu tai heitä ei ole päästetty työpaikoilleen. Samaa käytäntöä on sovellettu myös oppositioaktivisteihin. Oppositioryhmille ei yleensä ole myönnetty mielenosoituslupia, ja esimerkiksi maaliskuun 2006 parlamenttivaalien yhteydessä poliisi pidätti yli sata henkilöä näiden yrittäessä osallistua mielenosoitukseen Minskissä. Maassa ei kuitenkaan ole raportoitu tapahtuneen vuosina 2003-2005 yhtään poliittista katoamista eikä vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Myöskään BNF-puolueeseen kohdistuvista ongelmista kyseisiltä vuosilta ei käytettävissä olevissa tietolähteissä ole mainintaa. Yleisesti ottaen ongelmat keskittyvät Minskiin ja poliittisesti profiloituneisiin henkilöihin sekä niihin, jotka järjestävät luvattomia mielenosoituksia. Toisaalta viranomaisten mielivaltaa voi ilmetä myös pienemmissä kaupungeissa paikallistason aktivisteihin kohdistuen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n kokemat tapahtumat eivät vakavuudeltaan tai toistuvuudeltaan ylitä vainon käsitteen edellyttämää tasoa. A ei ole liioin ollut siinä määrin poliittisesti aktiivinen, että hänellä olisi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vainotuksi kotimaassaan. Valittajille ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa.

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että A on todistetusti ollut poliittisesti aktiivinen Valko-Venäjän nykyistä hallitusvaltaa vastustaneissa liikkeissä ja kertomansa mukaan kokenut kotimaassaan tämän johdosta erilaisia vaikeuksia, että Ulkomaalaisvirasto on pitänyt A:n kertomusta kokemuksistaan uskottavana, että maatiedon mukaan syrjintää, hallinnollisia seuraamuksia ja häirintää voidaan poliittisen ja yhteiskunnallisen oppositiotoiminnan vuoksi kohdistaa mielivaltaisesti myös paikallistasolla toimiviin sekä että A:n kertomus ei ole ristiriidassa käytettävissä olevan maatiedon kanssa, korkein hallinto-oikeus katsoo, että A on esittänyt perusteltuja syitä sen tueksi, että hän saattaa kotimaahansa palatessaan joutua mielivaltaisten toimenpiteiden tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi. Näin ollen A on ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun suojelun tarpeessa ja hänelle tulee tällä perusteella myöntää oleskelulupa.

Kun otetaan huomioon A:n asiassa tehty ratkaisu sekä maatieto, jonka mukaan oppositiotoiminnasta saattaa aiheutua vaikeuksia myös asianomaisten perheenjäsenille esimerkiksi opiskeluun liittyen sekä C:n poismuutto Valko-Venäjältä, 13.1.1988 syntyneen B:n osalta oleskeluluvan myöntämistä puoltavat myös inhimilliset syyt, joiden vuoksi oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Jukka Mattila ja Matti Halén. Asian esittelijä Lea Alén.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys.

A. Ulkomaalaisviraston asiakirjojen luovuttaminen valittajille

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

“Katson, kuten enemmistö, että Ulkomaalaisviraston korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittama lausunto, tutkija Arno Tannerin korkeimmalle hallinto-oikeudelle lähettämä sähköpostiviesti sekä Tannerin laatima Valko-Venäjälle tehtyä yhteispohjoismaista tutustumismatkaa koskeva yhteenveto voidaan luovuttaa valittajien tutustuttaviksi kopioina.

Katson kuitenkin, että valittajien tiedonsaantioikeus 29.1.2007 päivätyn Ulkomaalaisviraston muistion sekä Tannerin muistiinpanojen osalta niissä olevien luottamuksellisina saatujen arkaluonteisten tietojen antajien suojaamisen huomioon ottaen toteutuu siten, että he ja heidän oikeudenkäyntiavustajansa voivat tutustua mainittuihin asiakirjoihin korkeimman hallinto-oikeuden tiloissa.”

B. Valittajien oikeus kansainväliseen suojeluun

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Jukka Mattila yhtyi:

“Myönnän valitusluvan ja tutkin valituksen. Hylkään valituksen ja jätän hallinto-oikeuden lopputuloksen pysyväksi. Oikeudenkäyntiavustajan palkkion osalta olen päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.

Katson päätöslauselmasta ilmenevillä perusteilla, kuten enemmistökin, ettei valittajille voida myöntää turvapaikkaa.

Päätöslauselmassa selostetuin tavoin A on kertonut olleensa aktiivinen vaalien yhteydessä paikallistasolla. Tällöin hänen toimintansa on ollut lähinnä tiedottamista ja kannattajalistojen keräämistä. A:n suullisessa kuulemisessa on käynyt ilmi, että hän on esiintynyt presidentin ja tämän kannattajien vastustajana. Hän ei ole tuonut kuulemisessa kuitenkaan esille yleisempiä poliittisia ohjelmallisia näkemyksiä. Konkreettisena tavoitteena hän on maininnut vain puiston perustamisen kotikaupunkiin. Kysymys on A:n kohdalla ollut siten lähinnä kansalaisaktivismista paikallistasolla. Päätöksessä selostetut maatietolähteet eivät viittaa siihen, että A:n harjoittamasta toiminnasta voisi seurata ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua. Vaikka tällainen kohtelu ei paikallistasolla toimivien kohdalla Valko-Venäjällä olisikaan täysin poissuljettua, eivät asian tosiseikat ja suullisessa käsittelyssä ilmi käynyt tue tällaista mahdollisuutta A:n tapauksessa. A kertoo omakohtaisten vaikeuksiensa ilmenneen lähinnä siinä, että hänet on kerran pahoinpidelty kotitalonsa rappukäytävässä ja irtisanottu työstään valtiollisessa teollisuusyrityksessä, joka on paikkakunnan ainoa suuri työnantaja. Toisaalta hänelle kuitenkin tarjottiin työtä samassa aseteollisuuden alalla toimivassa tehtaassa huonommalla palkalla, mistä hän kieltäytyi.

Ulkomaalaisvirasto on todennut päätöksessään A:n omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan kertomuksen turvapaikkaa haettaessa olevan uskottavan. A:n valitus on perustunut paljolti kuitenkin myöhempiin tapahtumiin Valko-Venäjällä. A:n käsityksen mukaan hänen omaisensa ovat joutuneet siellä hänen lähdettyään väkivallan ja monenlaisen epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Valituksessa hallinto-oikeudelle on erityisesti korostettu A:n aviomieheen kohdistunutta uhkaa. A:n saaman tiedon mukaan viranomaisen toiminnan seurauksena hänen miehensä terveydenhoito on laiminlyöty siten, että miehen käsi on jouduttu amputoimaan. A on myös valituksessaan korostanut aviomiehensä olinpaikan olevan tuntemattoman ja epäillyt tälle tapahtuneen jotakin ikävää. Vaikka A on subjektiivisesti saattanut pelätä miehensä ja omaistensa puolesta, ei pelko välttämättä ole ollut objektiivisesti aiheellinen. A:n aviopuoliso on sittemmin tullut Suomeen valittajien pyynnöstä todistajaksi oikeaksi myöntämällään Venäjän federaation passilla, johon suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen mukaan on merkitty oleskelulupa Valko-Venäjälle. On myös käynyt ilmi, että tieto käden amputoinnista on ollut erehdys. Katson, etteivät tiedot A:n lähdön jälkeisistä tapahtumista ole niin luotettavia, että suojelun tarve voitaisiin perustaa niihin.

A:n suojelun tarpeen ei voida katsoa aiheutuvan siitäkään, että A:n tulo Suomeen ja turvapaikan hakeminen ovat mahdollisesti tulleet Valko-Venäjän viranomaisten tietoon. Asiassa esitetyn maatiedon mukaan palautettuihin turvapaikanhakijoihin ei juurikaan tiedetä kohdistuneen Valko-Venäjällä syytteiden vaaraa tai muita viranomaistoimia turvapaikan haun vuoksi. Palautettavien määrän vuoksi seuraamukset kohdistuisivat joka tapauksessa vain keskeisiin aktivisteihin.

Näillä perusteilla katson, ettei A ole kotimaassaan vaarassa joutua sellaisen kohtelun kohteeksi, että hän olisi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun suojelun tarpeessa. Kun otan huomioon asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, oleskeluluvan epääminen A:lta ei ole ollut ilmeisen kohtuutonta. Tähän nähden ei ole myöskään perusteita myöntää oleskelulupaa hänen pojalleen B:lle. Valittajat on siten voitu käännyttää kotimaahansa.”

Asian esittelijän hallintosihteeri Lea Alénin päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Halénin äänestyslausunto.