KHO:2007:57

Kunnan viranhaltija - Vuosiloma - Takaisinperintä - Perusteettoman edun palautus - Kuittaus - Oikeudenkäyntikulut - Hallintoriita

Kaupunginhallituksen kuittausvaatimuksen mukaan kunnan viranhaltijan pitämä vuosiloma oli myönnetty tälle virheellisten edellytysten vallitessa, joten kaupunginhallitus katsoi, että viranhaltija oli velvollinen palauttamaan kaupunginhallitukselle perusteettomana etuna saamansa loman arvon. Kaupunginhallituksen vaatimus hylättiin, koska pidetyn loman arvoa ei voitu pitää kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:ssä tarkoitettuna aiheettomasti maksettuna palkkana tai muuna palvelussuhteesta johtuvana taloudellisen etuuden määränä, joka saatiin peritä takaisin. Loman arvoa ei myöskään voitu velvoittaa palauttamaan työnantajalle perusteettoman edun palauttamista koskevien periaatteiden nojalla.

Viranhaltija oli saanut ammattiliitoltaan maksamaansa jäsenmaksua vastaan jäsenetuutena oikeusapua asiansa hoitamiseksi hallintoriitamenettelyssä. Asian hoitamisesta oikeudenkäynnissä oli viranhaltijalle aiheutunut hallintolainkäyttölain 74 §:ssä tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja, jotka kaupunki velvoitettiin korvaamaan.

Ks. KHO:1991-A-23, KHO:1988-A-11 ja KHO:1978-A-II-7

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

A on 20.12.2004 vireille tulleessa hakemuksessaan vaatinut, että Vantaan kaupunki velvoitetaan suorittamaan A:lle saamatta jääneitä lomaetuja Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaisesti yhteensä 5 912 euroa laillisine korkoineen 1.5.2002 lukien. Ellei edellä esitettyä vaatimusta hyväksytä, Vantaan kaupunki on velvoitettava korvaamaan A:lle vuosilomalain mukaisesti sanottuja lomaetuja yhteensä 3 032 euroa laillisine korkoineen 1.5.2002 lukien.

A on 20.6.2005 hallinto-oikeuteen saapuneessa hakemuksensa täsmennyksessä muuttanut hakemustaan siten, että Vantaan kaupunki on velvoitettava suorittamaan hänelle lomakorvauksia 3 411,14 euroa lomanmääräytymisvuodelta 2000 - 2001 ja 1 137,05 euroa lomanmääräytymisvuodelta 2001 - 2002 eli yhteensä 4 548,19 euroa laillisine korkoineen 1.5.2002 lukien.

Lisäksi Vantaan kaupunki on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 360 eurolla laillisine korkoineen.

Vantaan kaupunki oli irtisanonut A:n siten, että hänen virkasuhteensa päättyi irtisanomisajan kuluttua 27.4.1999. Korkeimman hallinto-oikeuden 9.8.2001 antamalla päätöksellä irtisanominen on katsottu laittomaksi ja A on palannut kaupungin palvelukseen 10.8.2001.

A:n virkasuhteeseen sovelletun kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain (484/1996) 14 §:stä ilmenevän jatkuvuusperiaatteen mukaan viranhaltijalla, jonka virkasuhteen päättymistä koskeva päätös on kumottu valituksen johdosta, on oikeus saada palkka- ja muut virkasuhteesta johtuvat etunsa takautuvasti. Kaupunki on siten velvollinen korvaamaan virkasuhteeseen kuuluvien etujen menetykset A:lle ajalta 28.4.1999 - 9.8.2001. Kaupunki on maksanut A:lle taannehtivasti palkan siltä ajalta, jona virantoimitus on ollut estyneenä irtosanomispäätöksen johdosta. A on myös saanut pitää lomanmääräytymisvuodella 1.4.1999 - 31.3.2000 kertyneet 38 lomapäivää.

A:n lomaoikeusasiaa on käsitelty KVTES:n tulkintariitana työtuomioistuimessa, joka on tuomiossaan 7.10.2003 vahvistanut, että A:lle on ajanjaksoon 1.4.1999 - 31.3.2002 sisältyviltä kolmelta lomanmääräytymisvuodelta kertynyt vuosilomaa, jonka pituus on vähintään vuosilomalain säännösten mukainen. Vantaan kaupungin olisi siten tullut myöntää A:lle vuosilomana ne lomapäivät, jotka hänelle oli kertynyt kyseessä olevilta lomanmääräytymisvuosilta.

Työtuomioistuin on 17.1.2005 antanut tuomion (TT 2005-5) asiassa, joka on identtinen A:n asian kanssa. Tuomiossa katsottiin, että irtisanotulle viranhaltijalle oli työstä poissaoloaikaan sisältyneiltä lomanmääräytymisvuosilta kertynyt vuosilomaa, jonka pituus on vähintään vuosilomalain säännösten mukainen. Kun näin kertyneen loman pitämisestä ei ollut sovittu, tuli viranhaltijan lomaoikeus toteuttaa suorittamalla viranhaltijalle lomakorvausta noudattaen soveltuvin osin lomakorvauksesta sovittuja työehtosopimusmääräyksiä.

A on palannut hoitamaan virkaansa elokuussa 2001 ja hän on hakenut lomia marraskuussa 2001. Kun Vantaan kaupunki ei ole suostunut antamaan A:lle lomanmääräytymisvuosilta 1.4.2000 - 31.3.2001 ja 1.4.2001 - 31.3.2002 kertynyttä lomaa lomapäivinä, on kertyneet lomapäivät hyvitettävä lomakorvauksena.

Vantaan kaupunginhallitus on antanut lausunnon, jossa kaupunki on todennut kantansa olevan sama kuin A:n lomanmääräytymisvuoden 1.4.2001 - 31.7.2001 osalta ja että A on oikeutettu saamaan lomakorvausta vaatimuksensa mukaisesti 10 päivältä yhteensä 1 137,05 euroa. Lomanmääräytymisvuoden 1.4.2000 - 31.3.2001 osalta kaupunki katsoo, että A:lle sanotulta ajalta kertyneet lomat on pidetty syksyllä 2001, mitä seikkaa tukee myönnettyjen lomapäivien lukumäärä 36 päivää. Ajalta 1.4.1998 - 27.4.1999 A:lle on maksettu korvaus niistä lomista, jotka ovat olleet 27.4.1999 pitämättä. Ajalta 28.4.1999 - 31.3.2000 A:lla ei ole oikeutta lomaan/lomakorvaukseen, koska hänelle on maksettu täysi palkka eikä lomaa olisi voitu myöntää 30.4.2001 mennessä. A ei ole myöskään esittänyt vaatimuksia viimeksi mainitulta ajalta. Virkasuhteeseen perustuvien palkkasaatavien osalta ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole velvollisuutta maksaa viivästyskorkoa.

A on antanut vastaselityksen. Elokuussa 2001 tehtyyn lomapäätökseen on merkitty vuosi 1999, joka on ristiriidassa sen väitteen kanssa, että loma olisikin myönnetty lomanmääräytymisvuodelta 2000 - 2001. Lomapäätöstä tehtäessä kaikille osapuolille oli selvää, että päätöksessä tarkoitettiin 1999 - 2000 ansaittuja lomia, jotka olivat irtisanomisen vuoksi jääneet pitämättä. Tätä tukee myös A:n 11.2.2002 tekemä uusi lomahakemus, jossa haettiin lomanmääräytymisvuoden 2000 - 2001 lomia.

Suomen perustuslain yhdenvertaisuusvelvoitteen vastaista on tulkita korkosäännöksiä niin, että kunnan palveluksessa oleva työntekijä on oikeutettu korkolain mukaiseen viivästyskorkoon, mutta virkasuhteessa oleva ei vastaavassa tilanteessa saisi mitään viivästyskorkoa saatavalleen. Virkasuhteessa olevalla tulee olla oikeus vähintään kauppakaaren mukaiseen viivästyskorkoon.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään sikäli kuin nyt on kysymys, velvoittanut Vantaan kaupungin suorittamaan A:lle vaatimuksen mukaisesti vuosilomakorvauksia 3 411,14 euroa lomanmääräytymisvuodelta 2000 - 2001 ja 1 137,05 euroa ajalta 1.4. - 31.7.2001 eli yhteensä 4 548,19 euroa. Hallinto-oikeus on myös hylännyt A:n hakemuksen korkovaatimuksen osalta sekä oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan sanotuilta osilta seuraavasti:

Kunnallisen viranhaltijan palvelussuhdeturvasta annetun lain (484/1996) 14 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan virkasuhde jatkuu katkeamattomana, jos viranhaltijan irtisanominen tai virkasuhteen purkaminen on lainvoimaisen päätöksen mukaan tapahtunut ilman tässä laissa säädettyä irtisanomis- tai purkamisperustetta.

Vantaan kaupunki oli irtisanonut A:n virkasuhteen päättymään 27.4.1999. Korkein hallinto-oikeus on 9.8.2001 antamallaan päätöksellä taltionumero 1768 katsonut irtisanomisen lainvastaiseksi. A on palannut hoitamaan virkatehtäviään 10.8.2001. A ja Vantaan kaupunki ovat sinänsä samaa mieltä siitä, että A:lla on ollut palattuaan hoitamaan virkatehtäviään oikeus vuosilomaan sekä lomanmääräytymisvuodelta 2000 - 2001 (1.4.2000 - 31.3.2001) että ajalta 1.4. - 31.7.2001. Eri mieltä A ja Vantaan kaupunki ovat kuitenkin siitä, onko A:lle ajalle 10.8. - 30.9.2001 myönnetty vuosiloma koskenut lomanmääräytymisvuotta 28.4.1999 - 31.3.2000 vai 1.4.2000 - 31.3.2001 eli siis siitä, onko A jo saanut pitää vuosilomansa hakemuksessa tarkoitetulta lomanmääräytymisvuodelta 2000 - 2001.

A:n esittämässä, 10.8.2001 päivätyssä vuosilomahakemuksessa on loman määräytymisvuoden kohdalle merkitty 99-. A oli tuolloin hakenut vuosilomaa ajalle 10.8. - 30.9.2001 (36 vuosilomapäivää). Saman lomakkeen päätöskohdasta ilmenee, että kaupunginjohtaja on samana päivänä myöntänyt A:lle tämän anoman vuosiloman. A oli edelleen 11.2.2002 päivätyssä hakemuksessa hakenut vuosilomaa ajalle 6.3. - 30.4.2002 koskien lomanmääräytymisvuotta 2000/2001. Peruspalvelujohtaja on 14.3.2002 tekemällään päätöksellä hylännyt hakemuksen. Hakemuksen lisätietoja-kohdassa on 8.3.2002 päivätty merkintä "Paikallisneuvottelun mukaan työnantaja katsoo, ettei oikeutusta lomaan ole syntynyt". Hallinto-oikeus katsoo, etteivät valituksen johdosta annetussa lausunnossa esiintuodut palkanlaskentaa ja pidettyjen lomapäivien määrää koskevat seikat riitä vastoin lomanmyöntämispäätöstä osoittamaan, että A:n 10.8. - 30.9.2001 pitämä vuosiloma on lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2000 - 31.3.2001 kertynyttä vuosilomaa.

Vantaan kaupungilla on ollut mahdollisuus antaa A:lle, joka on palannut hoitamaan virkatehtäviään 10.8.2001, vuosiloma lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2000 - 31.3.2001 säännönmukaisena aikana eli ennen 30.4.2002. Kun Vantaan kaupunki ei ole myöntänyt A:lle sanotulta ajalta vuosilomaa, hän on oikeutettu saamaan vuosilomapäiviä vastaavan lomakorvauksen.

A ja Vantaan kaupunki ovat yhtä mieltä siitä, että A on ollut oikeutettu saamaan kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 5 §:n 3 momentin taulukko B:n mukaiset lomapäivät. Myöskään lomakorvauksen laskemistavasta muilta osin ei ole hakemuksen ja sen johdosta annetun lausunnon mukaan kiistaa. Tähän nähden A on oikeutettu saamaan lomakorvauksena 3 411,14 euroa lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2000 - 31.3.2001 ja 1 137,05 euroa ajalta 1.4. - 31.7.2001, jonka viimeksi mainitun määrän Vantaan kaupunki on kokonaisuudessaan myöntänyt oikeaksi.

Koska A:n oikeus lomakorvaukseen perustuu hänen virkasuhteeseensa eli julkisoikeudelliseen perusteeseen, korkolakia ei ole sovellettava. Virkasuhteeseen perustuvan lomakorvauksen osalta ei ole myöskään vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön perustuvaa velvollisuutta maksaa korkoa kyseessä olevalle saatavalle vanhan kauppakaaren 9 luvun 8 ja 10 §:n säännösten perusteella.

Suomen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteeseen kuuluu vaatimus samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Eri ihmisryhmien toisistaan poikkeavalle kohtelulle tulee olla hyväksyttävä syy. Julkisoikeudellisia virkasuhteita ja yksityisoikeudellisia työsuhteita koskevat eri säännökset, eivätkä yksityisoikeudellisia työsuhteita koskevat säännökset voi tulla sovellettavaksi viranhaltijoiden osalta.

A on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluista. A:n asiamies varatuomari X on 2.6.2006 puhelimitse ilmoittanut, että A:a on avustettu tämän suorittamiin jäsenmaksuihin perustuvana palveluna. A:lle ei ole siten syntynyt oikeudenkäynnistä kuluja.

Perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi hallinto-oikeus on soveltanut hallintolainkäyttölain 74 §:ää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Vantaan kaupunginhallitus on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin kaupunki on velvoitettu suorittamaan A:lle vuosilomakorvauksia 3 411,14 euroa lomanmääräytymisvuodelta 2000 - 2001. Toissijaisesti, mikäli syksyllä 2001 pidetyn loman katsotaan kertyneen lomanmääräytymisvuonna 1999 - 2000, A on velvoitettava palauttamaan perusteettomana etuna saamansa loman arvo. Osapuolten saatavat voidaan kuitata.

Vantaan kaupunginhallitus on perusteluinaan lausunut kaupunginjohtajan tekemien vuosilomapäätösten osalta, että niissä ei ole otettu kantaa tarkkaan lomanmääräytymisvuoteen vaan päätöksissä on käytännössä jätetty palkanlaskennan tarkastettavaksi varsinaisen lomanmääräytymisvuoden kirjaaminen sekä sen arvioiminen, miten loma sopimusmääräysten mukaan annetaan. Kaupunginhallitus on liittänyt palkanlaskennan laskelmat valituksen liitteiksi. Niistä ilmenee palkanlaskennan kirjanneen työnantajan rekisteriin koodin 01, tarkoittaen lomanmääräytymisvuotta 2000 - 2001, sen loman osalta, jonka A oli pitänyt syksyllä 2001.

2. A on valituksessaan vaatinut viivästyskorko- ja oikeudenkäyntikuluvaatimustensa hyväksymistä. Viivästyskoron osalta A on viitannut hallinto-oikeudessa esittämäänsä. Oikeudenkäyntikulujen osalta A on todennut, että vaikka asiaa on hoidettu A:n ammattiliitossa jäsenetuun kuuluvana asiana, kysymys ei ole ollut vapaaehtoistyöstä tai vastaavasta toiminnasta. Asiaa ovat hoitaneet ammattiliittoon palkatut lakimiehet ja kustannuksia kertyy toimisto-työstä sekä kiinteistä kuluista. A:lle on myönnetty ammattiliiton oikeusapua sillä ehdolla, että A siirtää hänelle maksetut oikeudenkäyntikulut liitolle.

A on vaatinut myös oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa 300 eurolla laillisine korkoineen.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on antanut Vantaan kaupunginhallituksen valituksen johdosta selityksen. A on todennut, että kaupunginhallituksen toissijainen takaisinperintä- ja kuittausoikeutta koskeva vaatimus on vanhentunut 31.12.2004 kolmen vuoden määräajan kuluttua umpeen.

Vantaan kaupunginhallitus on antanut A:n valituksen johdosta selityksen.

Vantaan kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää Vantaan kaupunginhallituksen valituksen siltä osin kun kaupunginhallitus on vaatinut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen viivästyskorkovaatimuksen osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei näiltä osilta muuteta.

Korkein hallinto-oikeus hylkää Vantaa kaupunginhallituksen toissijaisen kuittausvaatimuksen.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta. Vantaan kaupunki velvoitetaan korvaaman A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 300 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:ssä tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Vantaan kaupunki velvoitetaan hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 200 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:ssä tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Pääasia ja viivästyskorko

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeuskin, jääneen näyttämättä, että kaupunginjohtajan päätöksellä 10.8.2001 A:lle ajalle 10.8. - 30.9.2001 myönnetty vuosiloma ei olisi tarkoittanut lomanmääräytymisvuodelta 28.4.1999 - 31.3.2000 A:lle kertynyttä vuosilomaa. Tähän nähden hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole syytä sillä perusteella, että työtuomioistuimen 17.1.2005 antamassa päätöksessä 2005-5 on katsottu, että kaupungin viranhaltija, joka ei sittemmin kumotun irtisanomisen vuoksi ollut virantoimituksessa lomanmääräytymisvuoden päätyttyä ennen lomanmääräytymisvuotta seuraavan kalenterivuoden lomakautta ja jolle kaupunki oli maksanut takautuvasti täyden palkan poissaoloajalta, oli saanut hyvityksen, joka täysimääräisesti vastasi hänelle sanotulta lomanmääräytymisvuodelta kertynyttä vuosilomaoikeutta. Tämän vuoksi ja kun pääasian ja viivästyskorkovaatimuksen osalta otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa näiltä osilta.

Kuittausvaatimus

Vantaan kaupunginhallitus on toissijaisesti vaatinut, että A velvoitetaan kuittauksen kautta palauttamaan perusteettomana etuna saamansa loman arvo.

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:ssä säädetään aiheettomasti maksetun palkan tai muun palvelussuhteesta johtuvan taloudellisen etuuden määrän takaisin perimisestä. Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen palkkausta koskevassa II luvun 19 §:ssä on sovittu työnantajan saatavan kuittausoikeudesta.

Pidetyn vuosiloman arvoa ei voida pitää kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 56 §:ssä tarkoitettuna aiheettomana maksettuna palkkana tai muusta palvelussuhteesta johtuvana taloudellisena etuuden määränä, joka saadaan periä takaisin. Viranhaltijaa ei myöskään voida perusteettoman edun palauttamista koskevien periaatteiden nojalla velvoittaa palauttamaan työnantajalleen pitämäänsä lomaa vastaavaa arvoa. Näin ollen kaupunginhallituksen vaatima saatava on perimiskelvoton, eikä sitä voida käyttää kuittaukseen. Tämän vuoksi on kaupunginhallituksen toissijainen vaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

A on saanut ammattiliitoltaan maksamaansa jäsenmaksua vastaan jäsenetuutena oikeusapua. A:n kannalta jäsenmaksun suorittamisessa on ollut kysymys hänen palvelussuhteeseensa liittyvän oikeudenkäyntikuluriskin siirtämisestä ammattiliitolle. Ammattiliitto on puolestaan antanut A:lle oikeusapua sillä ehdolla, että A siirtää hänelle maksettavat oikeudenkäyntikulukorvaukset liitolle. Tällaisen järjestelyn vallitessa ei ole perusteita hallinto-oikeuden tavoin katsoa, että A:lle ei olisi aiheutunut oikeudenkäynnistä kuluja.

Hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus velvoittaa Vantaan kaupungin hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Pekka Vihervuori, Niilo Jääskinen, Anne E. Niemi ja Marjatta Mäenpää. Asian esittelijä Sami Myöhänen.