KHO:2008:10

Kaivoslaki - Valtaus - Valtausalueen laajuus - Valtaushakemuksen aiheellisuus - Kaivoskivennäisten esiintymistä koskeva otaksunta - Hakemukseen liitettävät selvitykset – Luonnonsuojelukohteet

Yhdellä hakemuskirjelmällä oli haettu valtausta 18 alueelle uraanin ja toriumin etsimiseen. Vierekkäin sijaitsevat valtausalueet muodostivat kokonaisuuden, jonka pinta-ala oli yli 15neliökilometriä.

Kaivoslain 5 §:n 1 momentin mukaan valtausalue saa olla enintään yhden neliökilometrin suuruinen. Yhdellä hakemuskirjelmällä on kuitenkin mahdollista hakea useampaakin kuin yhtä valtausta, eikä saman hakijan nimissä olevien valtausalueiden lukumäärää ole kaivoslaissa rajoitettu. Hakemuksen kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu aiheellisuus ja mahdollisten kaivoslain 6 §:ssä tarkoitettujen valtauksen esteiden olemassaolo on kuitenkin arvioitava jokaisen haetun valtausalueen osalta erikseen kuten myös se, ettei toiminta ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen alueellisesti täsmennettyjen kohteiden suojelun vastaista.

(Ään. 4-1 valtausalueen pinta-alaa koskevan säännöksen merkityksestä)

Kaivoslaki 5 § 1 mom., 8 § 1 mom. ja 71 § 2 mom.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös 10.10.2006 kaivosrekisterinumerot 8073/1-18

1. ASIAN KÄSITTELY KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖSSÄ

Compagnie Générale des Matières Nucléaires (COGEMA) -niminen yhtiö on kauppa- ja teollisuusministeriölle 11.11.2005 saapuneissa, yhdessä kirjelmässä esitetyissä valtaushakemuksissaan hakenut valtauskirjoja valtausalueille Eno 1-10 Enon kunnan Enon ja Kirkonkylän kylissä ja yleisten teiden alueella sekä valtausalueille Kontiolahti 1-8 Enon kunnan Kirkonkylän kylässä ja Kontiolahden kunnan Kontiolahden, Jakokosken ja Paiholan kylissä. Yhtiö on otaksunut alueilla olevan uraania ja toriumia. Hakemuksen mukaan yhtiö on vuonna 2005 suoritettujen alustavien maastotutkimusten ja geologisten aineistojen perusteella arvioinut alueella vallitsevan edellytyksiä uraanin esiintymiselle, jonka selvittäminen on katsottu tarpeelliseksi. Alueella sijaitsee aiemmin tutkittu uraanimineralisaatio Riutassa. Valtausalueiden rajaus mahdollistaa malminetsintätutkimusten suorittamisen ja kohdentamisen jatkossa niin, että toiminnalliset edellytykset täyttyvät. Geologiset tutkimukset alueella tulevat käsittämään pääosin geologista kartoitusta, maaperän ja kallion näytteenottoa, koekaivantoja, geofysikaalisia mittauksia ja mahdollisesti näytekairauksia.

Yhtiö on ministeriölle 18.1.2006 saapuneessa täydennyskirjelmässään ilmoittanut, että uraanin ja toriumin esiintymistä koskeva otaksunta perustuu Atomienergia Oy:n, Outokumpu Oy:n, Geologian tutkimuskeskuksen ja Imatran Voima Oy:n alueilla aikaisemmin suorittamiin tutkimuksiin. Tutkimusten perusteella haetuilla valtausalueilla arvioidaan tarvittavan suoritettavaksi uudet maanpinta- ja aerogeofysikaaliset mittausohjelmat, kallioperägeologinen kartoitus sisältäen kevyen näytteenoton, tutkimuskaivantoja, geokemiallisen näytteenoton ja kampanjaluonteista lohkare-etsintää, timanttikairausta sekä pohjamoreeni- ja kalliopintanäytteenottoa.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on antanut 11.1.2006, Kontiolahden kunnanhallitus 18.1.2006 ja Enon kunnanhallitus 2.2.2006 lausuntonsa ministeriölle. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on 3.2.2006 toimittanut ministeriölle kartan ja tietoja valtausalueilla olevista pohjavesialueista sekä raportin vuonna 1992 tehdystä pohjavesitutkimuksesta.

Yhtiö on ministeriölle 17.3.2006 saapuneessa vastineessaan Enon ja Kontiolahden kunnanhallitusten ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen lausunnoista muuttanut hakemustaan siten, että valtausalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on yhteensä 1 552,48 hehtaaria.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on kuulutuksin ja lehti-ilmoituksin varannut niille, joiden oikeutta tai velvollisuutta asia koskee ja niille muille, joiden elinympäristöön, työntekoon ja muihin oloihin asialla voi olla huomattava vaikutus tilaisuuden esittää mielipiteitä valtaushakemuksesta 12.5.2006 mennessä.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on 2.8.2006 päivätyllä kirjelmällään toimittanut ministeriölle tietoja Kuokkasenkankaan, Palokankaan ja Kuvassärkän pohjavesialueista.

Yhtiö on ministeriölle 10.8.2006 saapuneessa kirjelmässään lausunut muun ohella, että maailmanlaajuinen ominaispiirre malminetsinnässä on, että valtausalueet tehdään laajoina, kun geologinen tieto on yleistasoista ja kilpailijatoiminta aktiivista. Näin ollen yhtiöt pyrkivät rauhoittamaan riittävän alueen omille tutkimuksilleen. Uraanin etsintä on tavanomaista malminetsintätyötä eikä se eroa muusta Suomessa tehtävästä malminetsinnästä. Malminetsintää suorittava yhtiö pyrkii nopeassa aikataulussa keskittymään niille alueille, joissa lupaavimmat esiintymät ilmenevät. Alueet, jotka eivät malmin esiintymisen suhteen ole kiinnostavia, rajautuvat suhteellisen nopeasti pois yksityiskohtaisista tutkimuksista. Yhtiö on tietoinen siitä, että laaja valtausalue voi vaikeuttaa kunnan ja maanomistajien maankäytön suunnittelua ja rakentamista. Tutkimusten tarkentuessa suurin osa alueista kuitenkin vapautuu malminetsinnästä. Näin ollen kaikkien osapuolien eduksi on, että valtauksen tekijä pääsisi nopeassa järjestyksessä suorittamaan valtauksen mahdollistamia tutkimuksia. Yhtiö on myös ilmoittanut, että kuulemisen yhteydessä annetut mielipiteet eivät anna perustetta aikaisemmin annetun vastineen täydentämiselle.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on 29.9.2006 päivätyllä kirjelmällään toimittanut ministeriölle Kuusojan pohjavedenottamon suoja-alueen määräämistä koskevan Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen 19.10.1995.

2. KAUPPA- JA TEOLLISUUSMINISTERIÖN PÄÄTÖS 10.10.2006

Kauppa- ja teollisuusministeriö on, käsiteltyään ja ratkaistuaan vierekkäisiä alueita koskevat hakemukset yhdessä, hylännyt hakemukset valtausalueiden Eno 4, Eno 5 ja Eno 7 osalta siltä osin kuin ne sijaitsevat oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella. Ministeriö on hyväksynyt valtaushakemukset muilta osin ja antanut yhtiölle valtauskirjat valtausalueille Eno 1-10 kaivosrekisterinumerot 8073/1-8073/10 ja valtausalueille Kontiolahti 1-8 kaivosrekisterinumerot 8073/11-8073/18. Hyväksyttyjen valtausalueiden yhteispinta-ala on 1 513,44 hehtaaria.

Valtaushakemukset on hyväksytty muun ohella seuraavin ehdoin ja rajoituksin:
1) Valtaukset ovat voimassa viisi vuotta kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen antopäivästä. Tutkimustyö tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että valtausalueita on mahdollista supistaa päätöksen voimassa ollessa sen mukaan kuin valtaaja ilmoittaa.
2) Tutkimustyö on rajoitettava hakemuksessa ilmoitettuihin tutkimustoimenpiteisiin ja muihin sellaisiin toimenpiteisiin esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat vähäisiä. Toimenpiteitä saa suorittaa vain siinä määrin ja laajuudessa kuin ne ovat tarpeen tutkimustyön tarkoituksen saavuttamiseksi. Toimenpiteet on suoritettava siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa tai haittaa. Erityisesti on huolehdittava siitä, että luonnolle ja alueella harjoitettavalle elinkeinotoiminnalle, mutta myös muulle alueella harjoitettavalle toiminnalle (esimerkiksi metsästykselle ja kalastukselle sekä jokamiehen oikeuksien käytölle) aiheutuva vahinko tai haitta on mahdollisimman vähäinen.
3) Jos tutkimustöiden tuloksena löydetyn malmiaiheen hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen edellyttää koelouhintaa tai koerikastusta taikka muita vastaavia tutkimustoimenpiteitä, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat muita kuin vähäisiä, on valtaajan haettava tämän päätöksen täydentämistä. Hakemuksen tulee sisältää yksilöity suunnitelma koelouhinnasta ja koerikastuksesta taikka muista vastaavista toimenpiteistä. Hakemus käsitellään soveltuvin osin samoin kuin valtaushakemus.
4) Edellä 3 kohdassa, oikeastaan 2 kohdassa, tarkoitetun tutkimustyön lisäksi valtaajalla on oikeus käyttää valtausalueiden ulkopuolellakin maata teitä sekä voima-, vesi- ja muita johtoja varten sekä oikeus rakentaa tai siirtää valtausalueelle tutkimustöiden suorittamista varten tarpeellisia rakennuksia ja laitteita. Alueiden käytössä on noudatettava Itä-Suomen vesioikeuden Kuusojan pohjavedenottamoa koskevassa päätöksessä 19.10.1995 (Dnro 1993/7(Hn)) asetettuja suoja-aluemääräyksiä.
5) Valtaajan tulee Kuokkasenkankaan, Palokankaan ja Kuvassärkän pohjavesialueilla noudattaa erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta tutkimustoiminnassa sekä tutkimustoiminnassa tarvittavien laitteiden ja laitteistojen siirrossa ottaen huomioon yleinen pohjaveden pilaamiskielto. Lisäksi valtaajan on noudatettava Itä-Suomen vesioikeuden Kuusojan pohjavedenottamoa koskevassa päätöksessä 19.10.1995 (Dnro 1993/7(Hn)) asetettuja suoja-aluemääräyksiä.
6) Valtaaja ei saa päästää maahan polttoainetta tai muita ympäristölle vaarallisia aineita, joista voi aiheutua maaperän pilaantumista. Valtaajan on myös huolehdittava siitä, että toiminnasta syntyneet jätteet toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn ja ettei toiminnasta aiheudu roskaantumista.
7) Jos ilmenee tai on aihetta epäillä, että valtaaja harjoittaa sellaista toimintaa, jossa luonnonsäteilystä ihmiseen kohdistuva säteilyalttius aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa, on valtaaja velvollinen Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla selvittämään toiminnasta aiheutuvan säteilyaltistuksen.
= = =
9) Valtaajan on luovuttuaan valtauksesta tai sen menetettyään viipymättä saatettava valtausalue ympäristöllisesti tyydyttävään tilaan ja yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon. Lisäksi valtaajan on viimeistään vuoden kuluttua mainitusta ajankohdasta vietävä valtausalueelta pois rakennuksensa, laitteensa ja muu omaisuutensa.
= = =
12) Valtaajan on toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriölle kultakin kalenterivuodelta viimeistään seuraavan vuoden helmikuun aikana tiedot tehdyistä tutkimuksista ja selvitys siitä, miten päätöksessä mainitut ehdot ja rajoitukset on otettu huomioon tutkimustyössä.
= = =
Lisäksi päätöksessä on lausuttu, että sen lisäksi, mitä kaivoslaissa säädetään, valtaajan on noudatettava malminetsinnässä ja alueiden käytössä, mitä muualla laissa säädetään. Valtaajan on erityisesti otettava huomioon, mitä luonnonsuojelulaissa, ympäristönsuojelulaissa, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa, jätelaissa, säteilylaissa sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Sovellettuina säännöksinä on mainittu kaivoslain 9 ja 10 § sekä hallintolain 11, 12, 22, 25, 31-34, 36, 41, 43-45, 47, 54, 55, 57-59 ja 62 §.

Päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla vaaditussa tutkimussuunnitelmassa ei ole yksilöityjä perusteluja tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta, ja hakijan otaksuma kaivoskivennäisistä on yleisluonteinen. Tutkimussuunnitelmassa ei ole esitetty aikataulua tutkimuksiin tarvittavasta ajasta, eikä tämä muutenkaan ilmene hakemusasiakirjoista.

Hakijan mukaan maailmanlaajuinen ominaispiirre malminetsinnässä ovat laajat valtausalueet, millä yhtiöt pyrkivät rauhoittamaan riittävän alueen omille tutkimuksilleen. Hakijan pyrkimyksenä on nopeassa aikataulussa keskittyä niille alueille, joissa lupaavimmat esiintymät ilmenevät. Vallitsevan käytännön mukaisesti valtaukset olisivat voimassa viisi vuotta, joka on kaivoslain 10 §:n 2 momentin nojalla sallittu enimmäisaika. Ottaen huomioon toisaalta alueen omistajille turvattu omaisuudensuoja sekä oikeus työhön ja elinkeinovapaus sekä toisaalta malminetsinnän vaikutukset alueella harjoitettavaan muuhun toimintaan tai sille suunniteltuun toimintaan sekä suunnitellun valtausalueen laajuus ja hakijan edellytykset malminetsintään, velvoitetaan valtaajaa suunnittelemaan ja toteuttamaan tutkimustyö siten, että valtausalueita on mahdollista supistaa valtaajan ilmoituksen mukaisesti päätöksen voimassaolon aikana. Kaivoslain 18 §:n nojalla valtaaja voi luopua valtausoikeudesta valtausalueeseen tai sen osaan tekemällä siitä kirjallisen ilmoituksen kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Hakijan mukaan haetuilla valtausalueilla ovat seuraavat toimenpiteet tarpeen: maanpinta- ja aerogeofysikaaliset mittausohjelmat, kallioperägeologinen kartoitus sisältäen kevyen näytteenoton, tutkimuskaivannot, geokemiallinen näytteenotto ja kampanjaluonteista lohkare-etsintää, timanttikairaus sekä pohjamoreeni- ja kalliopintanäytteenotto. Hakijan tutkimussuunnitelmassa esittämien toimenpiteiden pysyvät vaikutukset ympäristöön arvioidaan vähäisiksi. Ottaen huomioon valtausalueiden kokonaispinta-ala ja tutkimussuunnitelman yleisluonteisuus, on valtaajalle kaivoslain mukaisia oikeuksia malminetsintään tarpeen rajata eri osapuolten oikeussuojan varmistamiseksi. Siten valtausalueilla ovat hakemuksen mukaisesti sallitut sellaiset esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi tarpeelliset toimenpiteet, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat vähäisiä.

Toimenpiteiden suorittamista koskevia kaivoslain 12 §:ään perustuvia yleisiä velvoitteita on lisäksi täsmennetty yksilöimällä seikkoja, joita tutkimustyön vahinkojen ja haittojen rajaamiseksi on tarpeen ottaa huomioon.

Koelouhinnan ja koerikastuksen vaikutukset ympäristöön ovat vaikutuksiltaan huomattavasti pysyvämmät ja laajemmat kuin tutkimussuunnitelmassa mainittujen toimenpiteiden vaikutukset. Tästä syystä eri osapuolten oikeussuojan varmistamiseksi koelouhintaa ja koerikastusta koskevan tutkimussuunnitelman on tarpeen olla täsmällisempi ja yksityiskohtaisempi verrattuna hakemuksessa esitettyihin tutkimustoimenpiteisiin. Jos tutkimustöiden tuloksena löydetään malmiaihe, jonka hyödyntämismahdollisuuksien selvittämiseksi koelouhinta tai koerikastus on tarpeen, on valtaajan haettava tämän päätöksen täydentämistä. Hakemuksen tulee sisältää yksilöity suunnitelma koelouhinnan ja koerikastuksen arvoidusta määrästä ja laadusta sekä riittävät tiedot alueesta, joilla toimenpiteet on tarkoitus suorittaa. Hakemus käsitellään soveltuvin osin samoin kuin valtaushakemus. Tällöin varmistetaan samalla, onko hankkeesta tarpeen suorittaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n nojalla ympäristövaikutusten arviointimenettely tai edellyttääkö hanke ympäristönsuojelulain 61 §:ssä tarkoitettua koetoimintailmoitusta ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vastaavasti valtaajan on haettava tämän päätöksen täydentämistä, jos on tarpeen ryhtyä muihin tutkimustoimenpiteisiin, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat muita kuin vähäisiä.

Informatiivisista syistä päätöksessä on selostettu valtausoikeuteen kaivoslain 12 §:n nojalla sisältyvät oikeudet käyttää maata myös valtausalueen ulkopuolella sekä rakentaa tai siirtää valtausalueelle tutkimustöiden suorittamista varten tarpeellisia rakennuksia ja laitteita. Hakija on todennut, ettei se voi luopua mainituista oikeuksista. Koska mainittuja oikeuksia ei ole rajattu pois, voivat myös valtausalueen ulkopuolella olevat maanomistajat ja mahdolliset yksityiset haitankärsijät tulla kysymykseen arvioitaessa, kenellä on oikeus hakea muutosta tähän päätökseen. Valtausalueen ulkopuolella rajoittavat kuitenkin valtaajan oikeutta alueiden käyttöön Kuusojan vedenottamoa koskevassa Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä 19.10.1995 (Dnro 1993/74(Hn)) asetetut suoja-aluemääräykset. Niiden nojalla muun muassa kaukosuojavyöhykkeellä ja lähisuojavyöhykkeellä on kielletty kaikki sellainen toiminta, joka voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua, minkä lisäksi vedenottamon alueella ei saa suorittaa muuta kuin pohjavedenottamon käyttöön liittyvää toimintaa.

Ympäristönsuojelulain 8 §:ssä säädetty pohjaveden pilaamiskielto koskee myös malminetsintää. Valtaaja on yleisluonteisesti ilmoittanut asian tulevan huomioon otetuksi, mitä ei ole pidettävä riittävänä, kun kyse on tärkeistä pohjavesialueista. Päätöksen mukaisesti sallituista tutkimustoimenpiteistä ei arvioida aiheutuvan varsinaista vaaraa pohjavesille, mutta vaaratilanteita voi kuitenkin aiheutua etenkin, jos polttoaineiden ja kemikaalien käytössä laitteiden huollon, käytön ja kunnossapidon osalta ei noudateta erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Tästä syystä pohjaveden pilaamiskieltoa on tarkennettu velvoittamalla valtaajaa noudattamaan erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Lisäksi valtaajan on malminetsinnässä noudatettava Kuusojan vedenottamoa koskevassa Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä 19.10.1995 asetettuja suoja-aluemääräyksiä, joista ainakin kaukosuojavyöhykkeestä annetut määräykset koskevat osaa valtausalueesta Eno 9.

Ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädetty maaperän pilaamiskielto koskee myös malminetsintää. Ottaen huomioon päätöksen mukaan sallitut tutkimustoimenpiteet maaperän pilaantumisvaraa arvioidaan lähinnä voivan aiheutua, jos valtaaja jättäisi tai päästäisi maaperään polttoainetta tai muuta ympäristölle vaarallista ainetta. Jätelain 12 §:n nojalla valtaajan tulee huolehtia jätteen hyödyntämisestä tai käsittelyn järjestämisestä sekä noudattaa, mitä jätelain 15 §:ssä säädetään jätteen luovuttamisesta ja vastaanottamisesta. Jätelain 19 §:n roskaamiskielto koskee myös malminetsintää. Sen nojalla on kielletty jättämästä ympäristöön roskaa, likaa tai käytöstä poistettua laitetta tai muuta esinettä siten, että voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä taikka niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa.

Säteilylain 45 §:ssä säädetään luonnonsäteilystä aiheutuvan säteilyaltistuksen selvittämisvelvollisuudesta. Valtaaja on velvollinen Säteilyturvakeskuksen hyväksymällä tavalla selvittämään tutkimustoiminnasta aiheutuvan säteilyaltistuksen, jos ilmenee tai perustellusti epäillään kyseessä olevan säteilylaissa tarkoitettua säteilytoimintaa. Jos tutkimustoiminnassa luonnonsäteilystä ihmiseen kohdistuva säteilyaltistus aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa, on kyseessä säteilytoiminta. Yksittäistapauksessa Säteilyturvakeskus ratkaisee, onko toimintaa pidettävä säteilytoimintana.

Valtaajan velvollisuudesta suorittaa toimenpiteet kaivoslain 12 §:n 2 momentin nojalla mahdollisimman vähän vahinkoa tai haittaa aiheuttaen seuraa velvollisuus saattaa valtausalue maisemallisesti ja muutoin ympäristöllisesti tyydyttävään tilaan, minkä lisäksi valtaajan velvollisuutena on kaivoslain 20 §:n 2 momentin nojalla saattaa valtausalue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon. Valtaajan tulee ryhtyä vaadittuihin toimenpiteisiin luovuttuaan valtauksesta tai sen menetettyään. Lisäksi valtaaja on kaivoslain 20 §:n 1 momentin nojalla velvollinen poistamaan omaisuutensa valtausalueella viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun valtauksesta on luovuttu tai se on menetetty.

Kauppa- ja teollisuusministeriön tehtävänä on kaivoslain 59 §:n nojalla lain noudattamisen valvonta. Valvontaa varten on tarpeen, että valtaaja toimittaa ministeriölle säännöllisesti tiedot tehdyistä tutkimuksista ja selvityksen siitä, miten tässä päätöksessä mainitut ehdot ja rajoitukset on otettu huomioon tutkimuksissa. Lisäksi valtausalueilla suoritetuista tutkimustöistä ja niiden tuloksista on kaivoslain 19 §:n nojalla toimitettava ministeriöön arkistoivaksi yksityiskohtainen selostus vuoden kuluessa siitä, kun valtauksesta on luovuttu tai valtausoikeus menetetty.

Valtaushakemuksesta annettu päätös oikeuttaa malminetsintään valtausalueilla, kun päätös on saanut lainvoiman. Sen vuoksi kaivostoimintaa ja sen aloittamista koskevat mielipiteet on jätetty tutkimatta ennenaikaisina. Kaivoslain mukaisen kaivosoikeuden saaminen edellyttää kaivoslain nojalla päätöstä kaivospiirin määräämisestä, kaivospiiritoimitusta ja kaivoskirjaa. Lisäksi kaivostoiminnan aloittaminen edellyttää muun muassa ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Koska kyseessä olisi kaivostoiminta, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, vaaditaan lisäksi ydinenergialain (990/1987) 16 §:n nojalla valtioneuvoston lupa.

3. KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA

3.1. Valitukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) X:t ovat valituksessaan vaatineet, että kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kumotaan valtausalueiden Eno 5-8 tai ainakin valtausalueen Eno 7 osalta. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

X:t omistavat valtausalueella Eno 7 sijaitsevan noin 32 hehtaarin suuruisen tilan Koivuvaara RN:o 3:32, josta peltoa on noin kahdeksan hehtaaria, metsämaata noin 23 hehtaaria ja muu osa rakennusaluetta. Tilalla on harjoitettu maataloustuotantoa lähes yhtäjaksoisesti sadan vuoden ajan. Nykyinen tuotantosuunta on puutarhatalous.

X:n puutarhatilaa on rakennettu systemaattisesti 23 vuoden ajan, jona aikana tilaan on investoitu huomattavasti rahaa ja työtä muun muassa peltojen kunnostamiseen sekä tuotantorakennuksen ja kasvihuoneiden rakentamiseen. Tuotannon eli marjojen, vihannesten ja kukkien myynti tapahtuu 80-90-prosenttisesti suoraan tilalta. Puutarhan markkinointi-idea perustuu ympäristöön ja tilan rauhalliseen sijaintiin, ja asiakkaat tulevat monasti perheineen viihtymään luonnonrauhaan ja samalla tekemään ostoksia. X:ien koko elinkeino ja toimeentulo on uhattuna, jos valtaushakemuksia ei valtausalueiden Eno 5-8 osalta hylätä.

Luonnonrauha järkkyy, jos lähietäisyydellä 2-3 kilometrin säteellä kallioperää näytteiden ottamiseksi louhitaan raskailla koneilla sekä tehdään koekaivantoja ja timanttikairauksia. Uraanin etsinnällä olisi erittäin negatiivinen vaikutus X:ien puutarhatuotantoa harjoittavalle yritykselle.

Valtausalueille Eno 5-8 kohdistuu toimenpiteitä, jotka haittaavat olennaisesti viljelyn jatkamista ja tuotteiden markkinointia suoraan tilalta. Valtaushakemus on joka tapauksessa hylättävä alueen Eno 7 osalta, johon X:ien tila lähes kokonaan kuuluu.

2) Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kumotaan ja valtaushakemukset hylätään siltä osin kuin valtausoikeus on myönnetty Kuokkasenkankaan, Palokankaan ja Kuvassärkän I luokan pohjavesialueille. Vaihtoehtoisesti ministeriön päätöstä tulee muuttaa siten, että mainituilla pohjavesialueilla toimenpiteet, joilla voi olla vaikutusta pohjaveteen, rajataan sallitun toiminnan ulkopuolelle taikka asia palautetaan pohjavesialueiden osalta ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Ministeriön päätös ei oikeuta koelouhintaan tai koerikastukseen, mutta mahdollistaa muun muassa tutkimuskaivantojen tekemisen, timanttikairauksen sekä maaperä- ja kallionäytteenoton.

Valtausalueella sijaitsee kolme vedenhankinnan kannalta tärkeää niin sanottua I luokan pohjavesialuetta. Näistä Kuvassärkän pohjavesialue on yhdyskunnan vedenhankintakäytössä, mutta myös Kuokkasenkankaan ja Palokankaan pohjavesialueilla on suoritettu vedenhankintaan tähtääviä pohjavesiselvityksiä. Kontiolahden kunta on varautunut pohjavedenhankinnan lisärakentamiseen puheena olevilla pohjavesialueilla vuoden 2007 talousarviossaan.

Kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan valtausta ei saa suorittaa 50 metriä lähempänä yleistä rakennusta tai laitosta. Ympäristökeskus on katsonut, että yhdyskunnan vedenhankintaan käytetty Kuusojan vedenottamo on säännöksessä tarkoitettu yleinen laitos, joka muodostaa valtauksen esteen. Itä-Suomen vesioikeus on päätöksellään 19.10.1995 vahvistanut Kuusojan vedenottamon suoja-alueen. Vedenottamon suoja-alueen vahvistamisen jälkeen on vedenottamolle vuonna 2003 rakennettu lisäkaivo, joka sijaitsee vahvistetun suoja-alueen kaukosuojavyöhykkeellä, mutta myös valtausalueella. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan pohjavesikaivojen lisäksi koko Kuvassärkän pohjavesialue kuuluu vedenottamoksi katsottavaan laitokseen, joka muodostaa kaivoslain mukaisen valtauksen esteen. Pohjavesialueella harjoitettavalla toiminnalla voi olla vaikutusta koko pohjavesialueen veden laatuun. Myös Kuokkasenkankaan ja Palokankaan vedenhankinnan kannalta tärkeiksi luokitellut ja siten vedenhankintaan varatut pohjavesialueet tulee katsoa saman tulkinnan perusteella kaivoslaissa tarkoitetuiksi laitoksiksi.

Valtaajalle ei kaivoslain nojalla voi syntyä sellaisia oikeuksia, jotka olisivat määrääviä joutuessaan ristiriitaan muun muassa ympäristönsuojelulain säännösten kanssa. Valtausta koskevassa päätöksessä tulee siten ottaa huomioon myös seikkoja, joita ei ole kaivoslaissa suoraan mainittu valtauksen esteinä tai valtaajan oikeuden rajoituksina. Ministeriön päätöksessä ei ole osoitettu, että päätöksen mukaisesta etsintätyöstä ei aiheudu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Päätöksessä todetaan ainoastaan yleisluontoisesti, että hakijan tutkimussuunnitelmassa esittämien toimenpiteiden pysyvät vaikutukset ympäristöön arvioidaan vähäisiksi. Tätä ei kuitenkaan ole päätöksessä riittävästi selvitetty tai ainakaan päätöksen perusteluissa poissulkevasti selostettu. Puutetta on pidettävä vakavana. Ympäristökeskus on oudoksunut I luokan pohjavesialueilla suoritettavia malminetsintöjä, koska ympäristökeskuksen tulkinnan mukaan ympäristönsuojelulain 8 § estää kaivostoiminnan pohjavesialueilla.

Ympäristökeskus on erityisen huolissaan toiminnan vaikutuksista valtausalueella sijaitsevalle Kontiolahden kunnan Kuusojan vedenottamon veden laadulle. Valtauspäätöksen mukaisesti muun muassa timanttikairauksia on mahdollista tehdä vedenottamon vuonna 2003 rakennetun kaivon välittömässä läheisyydessä. Tietoja timanttikairausten tiheydestä pohjavesialueella ei ole esitetty.

Uraani on kallioperässä oleva radioaktiivinen alkuaine, jonka tiedetään liukenevan veteen. Uraanin kemiallinen toksisuus on suurempi kuin sen säteilyn aiheuttama riski. Sen terveysriskiä ei vielä tunneta tarkkaan, mutta eläinkokeiden perusteella tiedetään, että uraani vaikuttaa haitallisesti munuaisiin. Alustavien tutkimusten mukaan uraani saattaa vaikuttaa haitallisesti myös luuhun. Soluviljelmissä uraani aiheuttaa DNA-vaurioita (on genotoksista) sekä kemiallisin että luultavasti myös säteilystä johtuvin mekanismein ja sen siten voi olettaa aiheuttavan myös syöpää. Myös uraanin hajoamistuotteet, kuten radon-kaasu, ovat terveydelle haitallisia.

Uraani on pelkistävissä olosuhteissa, kuten tiiviin maakerroksen alla tai syvällä kalliossa, vaikealiukoisena +4-arvoisena yhdisteenä. Mikäli olosuhteet ovat hapettavat, +6-arvoinen uraani muodostaa karbonaatin kanssa liukoisia yhdisteitä, jotka ovat pysyviä varsin laajalla pH-alueella. Siten uraanista johtuvan pohjaveden pilaantumisen riskin voidaan katsoa olevan suuri erityisesti kaivostoiminnassa, mutta myös malminetsimiseen liittyvien toimintojen yhteydessä, joissa uraanipitoista maa- ja kallioperää paljastetaan alttiiksi happipitoisille vesille. Tästä esimerkkinä voidaan todeta, että uraania on erityisesti porakaivovedessä, kun porattu reikä läpäisee uraanipitoisia kerroksia.

3) Y ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kumotaan ja valtaushakemukset hylätään. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Kaivoslain 10 §:n mukaan valtaushakemus voidaan hyväksyä vain, jos se täyttää kaivoslaissa asetetut edellytykset eikä vallattavaan alueeseen kohdistu valtauksen esteitä. Valtausasiassa tulee lisäksi ottaa huomioon myös muun lainsäädännön edellytykset ja niistä johtuvat esteet.

Valittajien omistamat kiinteistöt ovat valtausalueella, sen välittömässä läheisyydessä tai vaikutuspiirissä. Valtaukset vaikuttavat alueen asukkaiden elinkeinoihin ja alueen käyttöön. Tutkimusporaukset vaikuttavat Kontiolahden ja Enon kuntien vedenottamon pohjavesialueen ja sen läpi virtaavan Kuusojan veteen ja sen laatuun ja tutkimustyöhön liittyvät kuljetukset ja tutkimustyön aiheuttamat mahdolliset säteilyriskit haittaavat kiinteistöjen käyttöä ja elinkeinoja myös valtausalueen ulkopuolella.

Vaikka Enon kunnanhallitus ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus olivat lausunnoissaan tuoneet esiin Kuusojan vedenottamon sekä Kuvassärkän, Kuokkasenkankaan ja Palokankaan pohjavesialueet, ministeriö ei ole ottanut niiden suojelua huomioon ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa ja pohjavesien suojelemista koskevassa valtioneuvoston päätöksessä 364/1994 edellytetyllä tavalla. Valtausalueet sijaitsevat kokonaisuudessaan pohjavesialueilla ja pohjaveden muodostumisalueella. Kuusoja sijaitsee rikkonaisista kallioista muodostuneiden vaarajonojen muodostamassa laaksossa. Pohjavesi keräytyy Kuvassärkkään, Kuokkasenkankaalle ja Palokankaalle. Virtaussuunta alueella on pohjoisesta etelään. Valtausalueella Eno 9 on vedenottamon kaivo ja seuraava kaivo tehdään valtausalueille Kontiolahti 6-7 ympäristökeskuksen tekemien kaivonpaikkatutkimusten perusteella. Kontiolahden kunnan tekninen lautakunta on esittänyt vuoden 2007 talousarvioon määrärahaa koepumppausta ja vedenottokaivon suunnittelua varten Kuokkasenkankaan ja Palokankaan pohjavesialueelle. Kontiolahden kunta on 15.6.2006 allekirjoitetulla sopimuksella vuokrannut valtausalueelta noin 2 000 neliömetrin suuruisen määräalan Palokankaan tilasta RN:o 6:37 pohjavesikaivoa varten.

Ministeriön päätöksellä on rajoituksetta hyväksytty koeporaukset osana tutkimusta. Vasta koelouhinta- ja -rikastusvaiheessa edellytetään tutkimussuunnitelmaa, koska vaikutukset voivat olla muita kuin vähäisiä. Kuitenkin Geologian tutkimuskeskuksen Riutan valtausaluetta koskevan selostuksen 14.8.1989 mukaan "Riutan uraanimineraaliutumien tyypit, geologisen rakenteen monimutkaisuus ja paksu maapeite edellyttävät jatkotutkimuksilta mittavaa ja tiheää syväkairausta." Tällainen tutkimus alueella voi aiheuttaa muitakin kuin vähäisiä vaikutuksia.

Ministeriön päätöksellä on hyväksytty ympäristön pilaaminen ympäristönsuojelulain 7 ja 8 §:n vastaisesti, kun siinä määrätään, että valtaajan on luovuttuaan valtauksesta tai sen menetettyään viipymättä saatettava valtausalue ympäristöllisesti tyydyttävään tilaan. Valtausalueet ovat tällä hetkellä ympäristöllisesti vähintään hyvässä tilassa.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on todennut ministeriölle, että arvokkaiden luontokohteiden riittävä selvittäminen ja huomioon ottaminen jo mahdollisella valtausalueella tapahtuvassa tutkimustoiminnassa on tärkeää toimenpiteiden aiheuttaman vahingon ja haitan minimoimiseksi. Ministeriön päätöksessä ei ole otettu huomioon Kuusojassa elävää luonnonsuojelulain 47 §:ssä tarkoitettua uhanalaista vantaankorria. Kuusojassa elää myös luontainen harjuskanta ja luontaisesti lisääntyvä taimenkanta.

Välittömästi valtausalueen luoteispuolella sijaitsee Kolvananuuron luonnonsuojelualue. Hankkeen vaikutuksia valtausalueiden läheisyydessä oleviin Natura-alueisiin ei ole arvioitu luonnonsuojelulain 65 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Valtausalueella ja sen välittömässä läheisyydessä harjoitetaan useilla tiloilla maataloutta, erityisesti marjanviljelyä, pääelinkeinona. Ministeriön päätöksellä hyväksytty ympäristön pilaaminen on ristiriidassa Suomen perustuslaissa turvatun työ- ja elinkeinovapauden kanssa.

Ministeriön päätöksestä ei ilmene, millä perusteella se on päätynyt ratkaisuunsa. Ministeriö vain toteaa pitävänsä selvitettynä, ettei valtausalueeseen kohdistu valtauksen esteitä.

3.2. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kauppa- ja teollisuusministeriö on lausunnossaan esittänyt, että valitukset hylätään. Ministeriö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Ministeriön päätöksessä on otettu huomioon, että valtausalueet Kontiolahti 4-8 sekä Eno 6, 9 ja 10 sijaitsevat Kuokkasenkankaan, Palokankaan ja Kuvassärkän veden hankintaan tärkeillä I luokan pohjavesialueilla. Päätöksen mukaan yhtiö on velvollinen noudattamaan Kuokkasenkankaan, Palokankaan ja Kuvassärkän pohjavesialueilla erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta tutkimustoiminnassa ja tutkimustoiminnassa tarvittavien laitteiden ja laitteistojen siirrossa ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 8 §:ssä säädetty yleinen pohjaveden pilaamiskielto. Ministeriön päätöksessä on viitattu Itä-Suomen vesioikeuden päätökseen 19.10.1995, jossa määrätään Kuusojan pohjavedenottamon suoja-alueesta, ja todetaan yhtiön olevan velvollinen noudattamaan suoja-aluemääräyksiä. Kuusojan pohjavedenottamon alue ja sen lähisuojavyöhyke eivät ole valtausalueella, mutta valtausalueista ainakin Eno 9 sijaitsee kaukosuojavyöhykkeellä.

Ministeriön päätöksen nojalla yhtiön on rajoitettava tutkimustyö hakemuksessa ilmoitettuihin tutkimustoimenpiteisiin ja muihin sellaisiin toimenpiteisiin esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat vähäisiä.

Säteilyturvakeskus ja Geologian tutkimuskeskus ovat tutkineet koekairausten vaikutuksia pohjaveteen. Tutkimusten perusteella ei ole ilmennyt, että päätöksen mukaisista koekairauksista voisi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Asiaa on selvitetty tarkemmin lausunnon liitteinä olevissa Säteilyturvakeskuksen muistiossa 24.1.2007, Säteilyturvallisuuslaitoksen tutkimusosaston raportissa säteilymittauksista Nummi-Pusulan Leppäkorvessa 1982 ja Geologian tutkimuskeskuksen lausunnossa 19.1.2007 Nummi-Pusulan Palmotun alueen uraanitutkimuksista ja niiden vaikutuksista ympäristöön.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ministeriölle sen pyynnöstä lähettämästä aineistosta ei käynyt ilmi eikä päätöksen valmistelun yhteydessä muutoinkaan ilmennyt, että Kuusojan vedenottamolle on rakennettu lisäkaivo vuonna 2003. Kun päätös oli tehty, Kontiolahden kunta ilmoitti ministeriölle valtausalueelle Eno 9 sijoittuvasta lisäkaivosta.

Kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa mainittujen valtauksen esteiden tarkoituksena on ollut lähinnä suojata kotirauhaa ja julkisrauhaa sekä taloudellisia arvoja. Lainkohdan mukaan yleiset laitokset 50 metrin suojavyöhykkeineen ovat valtauksen esteitä. Yleisiä laitoksia ei ole tarkemmin määritelty, vaan asiaa on arvioitava tapauskohtaisesti. Ministeriö on katsonut, ettei vedenhankinnan kannalta tärkeiksi luokiteltuja pohjavesialueita ole katsottava lainkohdassa tarkoitetuiksi yleisiksi laitoksiksi ja siten valtauksen esteiksi.

Kaivo, jolla on selvästi yleinen merkitys vedenottamona, voitaneen katsoa yleiseksi laitokseksi ja siten valtauksen esteeksi. Asiassa saadusta selvityksestä ei ilmene, millainen yleinen merkitys vuonna 2003 rakennetulla lisäkaivolla on. Jos mainittua lisäkaivoa on pidettävä valtauksen esteenä, olisi valtausalueen Eno 9 rajoja tarkistettava. Suunnitteilla olevia kaivoja ei ole pidettävä valtauksen esteinä.

Y:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa viitataan Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen lausunnossa olleeseen mainintaan arvokkaiden luontokohteiden selvittämisestä ja niiden huomioon ottamisesta. Ministeriön päätöstä valmisteltaessa asiaa selvitettiin tarkemmin ympäristökeskukselta. Valtausalueilla ei ole luonnonsuojelulain 4 luvussa tarkoitettuja suojeltuja luontotyyppejä tai 6 luvussa tarkoitettuja suojeltuja eliölajeja eikä ole erityisiä perusteita olettaa näiden luontotyyppien tai eliölajien esiintyvän valtausalueilla. Yhtiöllä ei voida kaivoslain tai luonnonsuojelulain nojalla katsoa olevan velvoitetta tällaisten luontotyyppien tai eliölajien kartoitukseen.

Valtausalueiden lähistöllä, noin 1,5 kilometrin päässä, sijaitsevat Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet Kolvananuuro ja lähialueet (FI0700023) ja Heinävaara-Kyykän lammet (FI0700146). Ottaen huomioon Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden etäisyys valtausalueista sekä päätöksessä asetetut rajoitukset tutkimustoimenpiteille ja muut ehdot, hankkeesta ei voida katsoa aiheutuvan haittaa Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjen alueiden luonnonarvoille, eikä luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitetun arviointi- ja lausuntomenettelyn suorittaminen ole tarpeen.

Kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla valtauksen hakija on velvollinen esittämään perustelut tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta. Hakijan tulee esittää perustelut niin perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti, että valtaushakemuksen aiheellisuutta, valtausalueiden laajuutta, valtauksen voimassaololle varattavaa aikaa ja valtausoikeuteen mahdollisesti liitettäviä ehtoja tai rajoituksia voidaan arvioida.

Koska valtausalueiden kokonaispinta-ala on keskimääräistä huomattavasti suurempi ja tutkimussuunnitelma on erittäin yleisluontoinen, ministeriön päätöksessä on kaivoslain mukaisia oikeuksia malminetsintään rajattu eri osapuolten oikeussuojan varmistamiseksi. Tutkimustyö on rajoitettu hakemuksessa ilmoitettuihin tutkimustoimenpiteisiin ja muihin sellaisiin toimenpiteisiin esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat vähäisiä. Koelouhinta ja -rikastus sekä vastaavat toimenpiteet eivät ole sallittuja. Toimenpiteitä saa suorittaa vain siinä määrin ja laajuudessa kuin ne ovat tarpeen tutkimustyön tarkoituksen saavuttamiseksi ja ne on suoritettava siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa tai haittaa. Ministeriö on lähtökohtaisesti katsonut, ettei päätös vaaranna elinkeinotoimintaa valituksissa esitetyllä tavalla. Päätöstä olisi mahdollista tarvittaessa täydentää lisäehdoilla, joilla malminetsintä sovitetaan yhteen muun alueella harjoitetun elinkeinotoiminnan kanssa.

Ministeriön päätöksen perusteluissa on ilmoitettu, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä päätöksenteossa sovelletut säännökset. Päätöksessä ja sen perusteluissa on lisäksi selventävästi viitattu muuhun lainsäädäntöön perustuviin velvoitteisiin, joita valtaajan on kaivoslakiin perustuvien velvoitteiden ohella noudatettava.

Compagnie Générale des Matières Nucléaires on selityksessään vaatinut, että valitukset hylätään. Yhtiö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Etsittäessä uraanimalmia maasta otetaan näytteitä ja mitataan maankamaran luonnollista radioaktiivisuutta. Tutkimukset eivät lisää luonnossa olevaa radioaktiivisuutta. Uraanimalmin etsintä ei myöskään perusteiltaan tai menetelmiltään poikkea muusta kaivoskivennäisten etsinnästä, vaan siinä käytetään samoja geologisia, geofysikaalisia ja geokemiallisia menetelmiä kuin muussakin malminetsinnässä.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ei ole valituksessaan esittänyt valtausalueella tehtävien tutkimustoimenpiteiden olevan pohjavesialueen suoja-aluemääräyksissä mainittua luvanvaraista toimintaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön lausunnossa todetaan, että tutkimusten perusteella ei ole ilmennyt, että päätöksen mukaisista koekairauksista voisi aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Ministeriön lausunnon mukaan tärkeiksi lueteltuja pohjavesialueita ei myöskään voida pitää kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisina yleisinä laitoksina.

Kuusojan vedenottamon alueella on harjoitettu laajaa soranottoa jo ennen pohjavesialueeksi määräämistä, ja Kuvassärkän pohjavesialueella aivan valtausalueen etelärajalla on 6,5 hehtaarin kokoinen sora-alue 130 000 kuutiometrin soranottoa varten. Kuvassärkän pohjavesialueen rajan ja Kuusojan vedenottamon kaukosuojavyöhykkeen rajan tuntumassa on Kurvisensuon kallioalue, jossa kahden hehtaarin alalle on myönnetty luvat louhia 100 000 kuutiometriä kalliota. Myös kallioalue sijaitsee valtausalueella. Soranoton mittakaava on paikallisesti huomattavasti merkittävämpi kuin valtausalueella suoritettava kaivoslain mukainen toiminta. Uraanimalmin etsintä on toiminnalliselta laajuudeltaan näytteenottoa ympäristössä, jossa maa-ainesta otetaan liiketaloudellisessa mittakaavassa.

Ympäristökeskuksen esittämää uraanin hapettumista ja liukenemista kallio- ja maaperästä pohjaveteen ja kulkeutumista pintavesiin on lisäksi havaittu tapahtuvan alueella luontaisesti, ilman ihmisen vaikutusta. Vaikka uraania voi luontaisesti joutua kalliopohjavesiin ja niistä edelleen pintavesiin, ei tätä pääse tapahtumaan kairauksessa, sillä tutkimusten päätyttyä yhtiö voi, mikäli kairanreikä sattuisi leikkaamaan uraanimalmikalliota, täyttää reiän umpeen.

Valtausoikeuden sallimassa tutkimustyössä uraanimalmin etsinnän ja muiden malmien etsinnän välillä on eroa vasta koelouhinta- ja koerikastusvaiheessa ja vain siinä tapauksessa, että valtausalueelle loppusijoitettaisiin radioaktiivista rikastushiekkaa. Lisäksi ministeriö on edellyttänyt päätöksen täydentämistä, jos tutkimustöiden tuloksena löydetään malmiaihe, jonka hyödyntämismahdollisuuksien selvittämiseksi koelouhinta tai koerikastus olisi tarpeen. Koelouhinta- ja koerikastushakemus käsiteltäisiin soveltuvin osin samoin kuin valtaushakemus. Alueellisella ympäristökeskuksella on myös mahdollisuus yksittäistapauksissa arvioida ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuutta mahdollisen koelouhinnan ja koerikastamisen osalta.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:ssä tarkoitettu selvilläolovelvollisuus koskee myös kaivoslaissa tarkoitettua valtaajaa. Yhtiö on yksi maailman suurimmista uraanikaivosyhtiöistä ja sillä on myös tarvittavat resurssit täyttääkseen selvilläolovelvollisuutensa. Yhtiö tekee tässä tarkoituksessa tiivistä yhteistyötä viranomaisten, kuten ympäristökeskuksen ja kuntien, kanssa.

Mikäli maanomistajien väite uhanalaisista lajeista valtausalueella pitäisi paikkansa, olisi tällaiset alueet suojeltu luonnonsuojelulailla, mikä rajoittaisi tutkimustoimenpiteiden suorittamista. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin osalta yhtiö on viitannut ministeriön lausunnossa esitettyyn.

Puutarha on kaivoslain mukainen valtauksen este, ja se on jo valtaushakemuksessa rajattu valtausalueen ulkopuolelle. Ministeriön päätös ei sisällä oikeutta koelouhintaan eikä koerikastamiseen. Lisäksi Kurvisensuon kallioalue, jossa aika ajoin louhitaan ja murskataan kiviainesta, sijaitsee 1,5 kilometrin päässä X:ien omistamasta Koivuvaaran tilasta.

X:t ovat vastaselityksessään lausuneet muun ohella seuraavaa:

Yhtiön selityksessä mainitaan, että X:ien puutarha olisi rajattu valtausalueen ulkopuolelle. Näin ei kuitenkaan ole, vaan Koivuvaaran tila RN:o 3:32 sijaitsee valtausalueen Eno 7 sisällä lähes kokonaan kaikki puutarhaviljelyssä olevat pellot mukaan lukien. Puutarha-ala käsittää lähes koko Koivuvaaran tilan, jolla pellot ovat pienissä lohkoissa, joiden välissä on metsäsaarekkeita, niittyjä ja kiviraunioita.

X:ien puutarhatilan toiminnan kannalta on mahdotonta, jos samanaikaisesti kun pellolla on itsepoimijoita keräämässä tuotteita, alueella suoritetaan mittauksia tai näytteenottoa. Myös uraaniin liittyvät negatiiviset mielikuvat vaikuttavat yritystoimintaan.

Kurvisensuon kallioalueen louhimis- ja murskaamistoiminnasta aiheutuu erittäin suuri meluhaitta X:ien tilan alueelle. Jos vielä lisäksi tulee toimintaa, jossa käytetään raskaita koneita ja laitteita, haittavaikutus on kohtuuton.

Jos kaivoslaki tai ympäristönsuojelulaki antavat mahdollisuuden tuhota X:ien elinkeinon, heidän perusoikeuksiaan yrittäjinä ja yksityisinä kansalaisina loukataan törkeästi.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on vastaselityksessään lausunut muun ohella seuraavaa:

Ympäristökeskus on esitetystä huolimatta pitänyt edelleen mahdollisena, että kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaisesta etsintätyöstä aiheutuu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kalliokairauksella voidaan ainakin teoriassa ajatella olevan vaikutusta pohjaveden radioaktiivisuuteen. Pohjaveden pilaamiskielto sisältää vaaran aiheuttamisen kiellon, mikä merkitsee, että jo haitan mahdollisuus on estettävä. Kun kysymyksessä on radioaktiivisuutena esiintyvä erityisen pysyvä vaikutus, sitä vähäisempää näyttöä rajoitusten tueksi tulee edellyttää. Epävarmuus tulee tulkita ympäristön hyväksi.

Hakijan asiana on osoittaa, että luvan myöntämisedellytykset ovat olemassa. Sillä, että Säteilyturvakeskus lausunnossaan toteaa, että ympäristökeskus ei esitä mitään tietoa pohjaveden muodostumisesta tai virtausolosuhteista, ei ole valituksen käsittelyn kannalta merkitystä. Näyttövelvollisuus on hakijalla.

Geologian tutkimuskeskuksen lausunnon mukaan mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi olisi tärkeää uraanin liukenemiselle merkityksellisten kallioperän happamuus- ja hapetus-pelkistysolosuhteiden sekä pohjavesien virtaussuuntien ja -nopeuksien tuntemus. Kun tätä tietoa ei ole puheena olevien I luokan pohjavesialueiden osalta esitetty ja varmuutta vaikutuksista ei siten ole, lupaa etsintätoimiin pohjavesialueilla ei tule tälläkään perusteella myöntää.

Toisin kuin yhtiö on selityksessään esittänyt, uraanimalmin etsintä poikkeaa sekä menetelmiltään että vaikutuksiltaan muusta kaivoskivennäisten etsinnästä ainakin radioaktiivisten ominaisuuksien osalta. Uraanimalmin radioaktiivisuutta voidaan hyödyntää malmin etsinnässä, mutta sillä on myös radioaktiivisuudesta johtuvia pysyviä ympäristövaikutuksia. Vaikka etsintätoiminnassa tehtävien kairanreikien vaikutus pohjaveden radioaktiivisuuteen jäisikin pieneksi, tulee jo haitan mahdollisuus estää.

Itä-Suomen vesioikeus on 17.12.1990 myöntänyt Kontiolahden kunnalle luvan vedenottamon rakentamiseen ja pohjaveden ottamiseen Kuusojan pohjavesialueelta (nykyisin Kuvassärkän pohjavesialue). Ottamosta otettava vesimäärä saa olla enintään 700 m³/d puolivuosikeskiarvona laskettuna.

Kuusojan vedenottamo on Kontiolahden kirkonkylän tärkein vedenottamo. Vedenottamon muodostavat nykyisellään viisi siiviläputkikaivoa ja yksi lähdekaivo. Viides, vedenottamosta hieman kauempana haetulla valtausalueella sijaitseva siiviläputkikaivo on rakennettu vuonna 2003. Vedenottamon vedenottomäärät ovat vaihdelleet vuosina 2000-2006 välillä 170708-211438 m³/a (468-579 m³/d). Vettä otetaan kaikista kaivoista siten, että vedenotto painottuu vuonna 2003 rakennetulle kaivolle. Tältä kaivolta otetaan vettä noin 70 prosenttia vedenottamon vedenottomäärästä (noin 400 m³/d).

Kontiolahti on kasvava kunta, jonka vedentarpeen on arvioitu kasvavan lähitulevaisuudessa tasolle 800-1 000 m³/d. Tällä hetkellä kunta suunnittelee vedenottokaivojen lisärakentamista haetuilla valtausalueilla sijaitseville Palokankaan ja Kuokkasenkankaan pohjavesialueille siten, että näiltä saatava lisävesi johdettaisiin Kuusojan vedenottamon alkalointilaitoksen kautta kunnan vesijohtoverkostoon. Valituksen liitteenä on Palokankaan ja Kuokkasenkankaan pohjavesialueilla vuonna 2007 toteutettavien pohjavesitutkimusten 12.3.2007 päivätty tutkimusohjelma.

Ympäristökeskus on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus kiinnittää ratkaisussaan huomiota toiminnan lainmukaisuuden varmistamiseen myös muiden lakien kuin kaivoslain, esimerkiksi ympäristönsuojelulain, osalta. Ympäristökeskus esittää, että yhtiö velvoitetaan toimittamaan valtausalueiden tutkimussuunnitelmat ympäristökeskuksen tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi esimerkiksi mahdollisesti merkityksellisten kairausreikien täyttämisen osalta.

Y ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään viitanneet Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vastaselityksessään esittämään ja lausuneet muun ohella seuraavaa:

Kun Säteilyturvakeskus lausunnossaan kauppa- ja teollisuusministeriölle on esittänyt mielipiteenään, ettei uraanitutkimuksista ole haittaa pohjavesille, on otettava huomioon, että Säteilyturvakeskuksen tutkimus koskee kaivo- ja pintavesiä erilaisessa geologisessa ympäristössä. Lausunnossa todetaan Palmotun alueen tutkimuksista, että "malmin sijaitseminen järven alla ja uraanista johtuvat mahdolliset ympäristöhaitat eivät ainakaan helpota malmin hyödyntämistä", ja "mentäessä esimerkiksi Koli-Kontiolahti-Eno -alueelle kallioperägeologiset olosuhteet ovat jonkin verran erilaiset."

Yhtiö on myöntänyt selityksessään, että uraania voi joutua pohjavesiin todetessaan, että tutkimusten päätyttyä yhtiö voi, mikäli kairanreikä sattuisi leikkaamaan uraanimalmiota, täyttää kairanreiän umpeen. Kun tutkimusaika on viisi vuotta, mahdollista vahinkoa pohjavesille on jo ehtinyt tapahtua ennen kairanreikien täyttämistä. Yhtiö ei esitä tutkimustietoa siitä, että kairanreikien täyttäminen olisi teknisesti luotettava ja edes mahdollinen keino peruskallion paikkaamisessa.

Kontiolahden kunnan teettämissä pohjavesitutkimuksissa vuonna 2006 ei ole havaittu luontaista uraanin liukenemista vedenottamon veteen. Pohjavesialueen suojavyöhykkeellä sijaitseville Kuvassärkän soranottoalueelle ja Kurvisensuon kallioalueelle ei Kontiolahden kunnan ympäristönsuojelusihteerin mukaan voi enää jatkossa myöntää maa-aineslupia.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on vuodesta 1992 lähtien selvittänyt pohjavesialueita Enon ja Kontiolahden kunnille. Tutkimukset jatkuvat edelleen. Valtaus sijaitsee Kuusojan vedenottamon Kuokkasenkankaan ja Palokankaan pohjavesialueilla ja niiden pohjaveden muodostumisalueilla. Aiemmin aloitettu pohjaveden hyödyntämien on ensisijaista, ja nyt aloitettavat uraanitutkimukset tulee kieltää.

Ministeriö on vedonnut lausunnossaan siihen, ettei sillä ole ollut päätöstä valmistellessaan tiedossa Kuusojan vedenottamon laajentamissuunnitelmia. Ministeriö on kuitenkin tiennyt alueella olevan vedenottamon. Hyvän hallintotavan mukaan sillä olisi ollut velvollisuus ottaa selville vedenottamoa koskevat suunnitelmat ja niiden merkitys valtauksen esteenä.

Kun toimitaan pohjavesialueella, varovaisuusperiaatteen mukaisesti toiminnan vaikutusten arviointia ei saa jättää tekemättä sen vuoksi, että vaikutusten merkittävyydestä ei ole varmuutta etukäteen. Arviointivelvollisuus on lähtökohtaisesti olemassa, ellei ole ilmeistä, että tarvetta arviointiin ei ole.

Yhtiön antama selvitys tutkimustöistä on niin yleisluontoinen, ettei sen perusteella voida arvioida esimerkiksi vaikutuksia pohjaveteen tai Kuusojaan. Kun pohjavesivaikutusten arvioinnin kannalta hakemuksesta ei käy ilmi ratkaisun tekemisen kannalta riittäviä tietoja, päätös on tehty puutteellisiin tietoihin perustuen.

Ympäristönsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen mukaan "pohjaveden pilaamiskielto sisältää nykyiselläänkin vaaran aiheuttamisen kiellon, eikä pilaamiskiellon vastaiselta toiminnalta edellytettäisi jatkossakaan konkreettisen pilaantumisen aiheuttamista." Poraaminen uraania sisältävillä alueilla aiheuttaa vaaran pohjavedelle.

Kun tutkimustyön tarkoituksena lienee kaivostoiminnan aloittaminen, valittajat ovat ihmetelleet, miksi yhtiö edes suunnittelee tutkimustoimintaa pohjavesialueella.

Valtausalueella esiintyy suojeltu vantaankorri ja nyt tietoon on tullut, että alueella esiintyy myös rupilisko. Viranomaisen on voitava olla varma, että sen tekemä päätös ei ole luonnonsuojelulain vastainen. Tämä tarkoittaa korostunutta velvollisuutta olla selvillä toiminnan vaikutusten alueella olevista luonnonsuojelulailla suojelluista luonnonarvoista ja niihin kohdistuvista vaikutuksista.

Lausunnossaan ministeriö on katsonut perusteluja esittämättä, ettei hankkeesta ole haittaa Natura 2000 -verkostoon kuuluville alueille. Ministeriön mielestä nämä alueet ovat etäällä (1,5 kilometriä) valtausalueesta, mutta valittajien mielestä ne ovat lähellä (0,5 -1,5 kilometriä). Tästä syystä vaikutukset voivat kohdistua Natura-alueen lajeihin ja luontotyyppeihin niin, että luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arvioinnin tekemistä olisi pitänyt harkita, ja sen tekemättä jättäminen olisi pitänyt perustella. Lisäksi soidensuojeluohjelmaan sisältyvä Kuusojan lähteikköalue on valtausalueen sisällä.

Alkuperäinen elinkeinotoiminta on ensisijaista suhteessa uraanikaivoshankkeisiin. Se, että ministeriö katsoo tarvittavan mahdollisesti täydentäviä lisäehtoja, tarkoittaa sen myöntämistä, ettei asiaa ole tähän mennessä käsitelty oikein.

Uraaninetsintä nyt käynnistymässä olevassa laajuudessa on suomalaiselle ympäristöhallinnolle vierasta. Haetun toiminnan vaikutusten arviointia ei voida jättää vain taloudelliseen tulokseen tähtäävän yrityksen itsearvioinnin varaan. Lupakäsittelyä on mahdollista jatkaa vasta, kun ympäristöhallinnolla on valmiudet toiminnan valvontaan.

Yhtiön uraanikaivostoiminta osoittaa, että se ei ole täyttänyt selvilläolovelvollisuuttaan muualla, eikä siihen ole syytä luottaa Suomessakaan. Ministeriön olisi pitänyt edellyttää perusteellisia selvityksiä kairausten mahdollisista vesistövaikutuksista nimenomaan nyt käsittelyssä olevalla alueella. Selvilläolovelvollisuus edellyttää muun muassa pohjaveden virtaamien selvittämistä, koska vaaran aiheutuminen on uraanin erityisluonteesta johtuen ilmeinen. Pohjavesi-kallioporaukset -ongelmakenttää on tutkittu erilaisten kivilajien kallioperässä. Selvilläolovelvollisuuteen kuuluu se, että on olemassa tutkimustietoa nykyisen lupa-alueen kallioperän kivilajien olosuhteista.

Ministeriön päätöksen nojalla yhtiön on rajoitettava tutkimustyö hakemuksessa ilmoitettuihin tutkimustoimenpiteisiin ja muihin sellaisiin toimenpiteisiin esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat vähäisiä. Ministeriön päätöksestä ei selviä, kuka valvoo yhtiön toimintaa ja millä tavalla "muut sellaiset toimenpiteet" hyväksytään.

Ministeriö on edellyttänyt päätöksen täydentämistä, jos tutkimustöiden tuloksena löydetään malmiaihe. Ministeriön päätöksestä ei selviä, millä menettelytavalla valtauspäätöstä täydennetään ja tuleeko tehdä kokonaan uusi päätös.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on lähettänyt korkeimmalle hallinto-oikeudelle kauppa- ja teollisuusministeriölle osoittamansa, sille 11.1.2006 valtaushakemuksista antamansa lausunnon 4.12.2007 päivätyn täydennyksen, jossa lausutaan muun ohella seuraavaa:

Valtausalueella sijaitsevan Sorsansuon pohjoisosasta on elokuussa 2007 löytynyt uhanalaisen rupiliskon (Triturus cristatus) esiintymä. Esiintymä havaittiin suon pohjoisosan lammessa. Suon pohjoispuolisella osalla on useita muita lajin elinympäristöinä tyypillisiä lampareita.

Rupilisko on luonnonsuojelulain 47 §:ssä tarkoitettu erityisesti suojeltava laji ja luontodirektiivin liitteen IV laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty luonnonsuojelulain 49 §:n nojalla. Rupiliskon lisääntymis- ja levähdyspaikan säilyminen edellyttää Sorsansuon vesitalouden ja muun luonnontilan säilyttämistä ennallaan.

Uuden rupiliskoesiintymän löytäminen osoittaa osaltaan valtausalueen luontokohteiden jatkoselvitystarpeita, mihin ympäristökeskuksen aikaisemmassa lausunnossa on viitattu.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt yhtiölle tiedoksi Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kirjelmän sekä X:ien, Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Y:n ja hänen asiakumppaniensa vastaselitykset.

Yhtiö on lisäselityksessään uudistanut selityksessään esittämänsä ja vaatinut valitusten hylkäämistä sekä lausunut muun ohella seuraavaa:

Yhtiö on perehtynyt valtausalueeseen ja sillä on selkeä käsitys siitä, että alueella on uraanimalmiesiintymä. Yhtiön toiminnan motiivina on selvittää uraanimalmiesiintymän laajuus ja kaupallinen hyödynnettävyys. Tutkimustoimenpiteet ovat kalliita eikä yhtiöllä ole aikomusta suorittaa niitä turhaan tai tarpeettomassa laajuudessa, vaan ainoastaan sen selvittämiseksi, onko valtausalueella kaivoskivennäisiä niin runsaasti ja siinä muodossa, että esiintymää todennäköisesti voidaan käyttää hyväksi ja alue voidaan saada määrätyksi kaivospiiriksi.

Valtauspäätöksen valmistelun yhteydessä ei hyväksyttyjen valtausalueiden osalta esitetty seikkoja, jotka olisivat muodostaneet valtauksen esteen. Valittajat eivät ole myöskään valituksissaan tai vastaselityksissään esittäneet seikkoja, jotka muodostaisivat valtauksen esteen valtausalueiden osalta.

Puutarhalla tarkoitettaneen kaivoslain 6 §:n muusta sisällöstä päätellen asuin- tai lomarakennuksen yhteydessä olevaa pienimuotoista puutarhaa, ei kaupallista puutarhaa. X:ien piha-alue ja sillä mahdollisesti oleva puutarha on rajattu kaivoslaissa edellytetyllä tavalla valtausalueen ulkopuolelle. Myöskään suunnitteluasteella olevia seikkoja (12.3.2007 päivätty raportti "Kontiolahden pohjavesitutkimus") ei voida pitää valtauksen esteenä.

Mikäli korkein hallinto-oikeus vastoin yhtiön käsitystä katsoisi, että jollakin valtausalueella olisi valtauksen este, tulisi asia palauttaa ainoastaan tuon valtausalueen ja kyseistä aluetta koskevan valtauskirjan osalta uudelleen rajattavaksi.

Yhtiö on tietoinen sen tutkimustoimintaa rajoittavasta ja siinä huomioon otettavasta ympäristöä koskevasta lainsäädännöstä ja vastuullisena toimijana ottaa sen kaikessa toiminnassaan huomioon. Yhtiö noudattaa kaikessa tutkimustoiminnassaan muun muassa ympäristönsuojelulain 4 §:n yleisiä periaatteita sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:n ja ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaista selvilläolovelvollisuuttaan. Yhtiölle on ministeriön päätöksessä vielä erikseen asetettu lukuisia ympäristönsuojeluun liittyviä velvoitteita. Yhtiö ottaa ne huomioon kaikessa toiminnassa valtausalueilla ja aikoo esitellä aina ennen tutkimustöiden suorittamista niiden tekotavat Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle saadakseen tietoa tutkimustöiden haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista.

Suunniteltu näytteenotto ei vaadi eikä sen ole väitettykään vaativan lupaa, vaikka valtausalueet sijaitsevatkin osittain pohjavesialueella.

Ministeriön päätös rajoittaa yhtiön kaivoslain 12 §:n mukaista yleistä oikeutta tutkimustyöhön. Yhtiö ei saa harjoittaa valtausalueilla koelouhintaa tai koerikastusta taikka muita vastaavia tutkimustoimenpiteitä, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat muita kuin vähäisiä. Tutkimustoimintaa rajoittavat myös muut päätöksen ehdot.

Tutkimuslupa on määräaikainen, eikä tutkimustoiminta aiheuta alueella pysyvää haittaa tai vahinkoa. Lisäksi ympäristökeskukseen ollaan yhteydessä etukäteen haittojen välttämiseksi. Yhtiö on myös velvollinen supistamaan valtausaluetta sen voimassaoloaikana tutkimusten edetessä.

Tutkimukset eivät lisää luonnossa olevaa radioaktiivisuutta tai aiheuta pysyvää haittaa valtausalueilla. Tätä tukee Säteilyturvakeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen projektiryhmän loppuraportti ympäristöministeriölle "Uraanimalmin koelouhinnan ja -rikastuksen ympäristövaikutukset", jossa todetaan muun ohella, että uraanin etsinnällä ei voida katsoa olevan sellaista haitallisia ympäristövaikutuksia, joita voitaisiin pitää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tarkoittamassa mielessä todennäköisesti merkittävinä. Tällöin etsinnällä tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä ennen koelouhintaa, mukaan lukien syväkairaus.

Ympäristö otetaan huomioon tutkimustöitä suoritettaessa. Tutkimusmontut ja kaivannot peitetään töiden päätyttyä ja niiden maisemointi hoidetaan istutuksilla, koneiden kuljetuksessa ja kairakoneen huuhteluveden ottamisessa otetaan huomioon ympäristökeskuksen ohjeet ja niin edelleen. Yhtiö ei edes kairaamalla pysty viidessä vuodessa aiheuttamaan alueelle pysyviä vaikutuksia. Kairaamista järeämmät tutkimustoimenpiteet on ministeriön päätöksessä puolestaan rajattu valtausoikeuden ulkopuolelle.

Kaivoslaissa ei edellytetä tutkimustöiden yksilöintiä ja määrittelyä valtaushakemuksessa. Asiassa ei myöskään ole esitetty mitään muuta perustetta sille, että tutkimustoimenpiteet tulisi määritellä tarkemmin. Tutkimustoimenpiteiden tarkka määrittely ja yksilöinti sekä niiden tarkka alueellinen kohdentaminen valtaushakemusvaiheessa ja ennen konkreettisten tutkimustöiden aloittamista olisi mahdotonta, sillä tutkimustöiden tarve ja kohdentaminen täsmentyy vasta työn edetessä. Suoritettujen tutkimusten tulokset vaikuttavat seuraavien tutkimustöiden suunnitteluun ja toteuttamiseen, eikä etukäteen ole mahdollista määritellä viiden vuoden aikana toteutettavia toimenpiteitä.

Kaivoslain mukainen tutkimusoikeus on yleinen, ja kaivoslain valtausoikeudelle asettamaa tarkoitusta - malmiesiintymän laadun ja laajuuden selvittämistä - voidaan toteuttaa ainoastaan systemaattisella ja monipuolisella tutkimusohjelmalla, jossa ensimmäisen tutkimusvaiheen toimenpiteillä hankitut havainnot ja niistä tehdyt tulkinnat ohjaavat seuraavia tutkimusvaiheita. Valtauksen aikana tällaisia tutkimusvaiheita on useita. Tutkimukset jatkuvat niin kauan, kunnes saadaan varmuus siitä, onko malmi todennäköisesti hyödynnettävissä vai ei.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen 4.12.2007 päivätyssä kirjelmässä on esitetty, että valtausalueelta on löydetty rupiliskoesiintymä ja että esiintymän löytyminen osoittaa osaltaan valtausalueen luontokohteiden jatkoselvitystarpeita. Ympäristökeskuksen tarkoittama alue on hyvin pieni ja se voidaan helposti ottaa huomioon luonnonsuojelulain mukaisesti tutkimustöitä suunniteltaessa.

Ympäristökeskuksen lausunnossa ei mainita muita uhanalaisia tai suojeltuja eläin- tai kasvilajeja. Yhtiö ottaa kaikessa toiminnassaan huomioon luonnonsuojelulain säännökset. Mikäli yhtiön tietoon saatetaan, että alueella esiintyy muita luonnonsuojelulaissa tarkoitettuja lajeja, asia otetaan huomioon tutkimustoiminnassa.

Näyttöä ei ole siitä, että tutkimustoiminta voisi aiheuttaa vaaraa pohjavesille. Yhtiö on viitannut ministeriön lausuntoon ja yhtiön antamaan selitykseen sekä Säteilyturvakeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen projektiryhmän loppuraporttiin ympäristöministeriölle "Uraanimalmin koelouhinnan ja -rikastuksen ympäristövaikutukset".

Ympäristökeskus ei vastaselityksessäänkään esitä, mihin sen väite pohjavesien pilaantumisvaarasta perustuu, vaan esittää asiasta ainoastaan olettamuksia.

Ministeriö on päätöksessään ottanut pohjavesiasian huomioon asettamalla yhtiölle erityisen huolellisuusvelvollisuuden tutkimustoiminnan harjoittamiselle pohjavesialueella. Yhtiön on lisäksi noudatettava ympäristönsuojelulain 8 §:n pohjaveden pilaamiskieltoa.

Yhtiö on ministeriön päätöksessä erikseen velvoitettu noudattamaan Kuusojan vedenottamosta alueelle aiheutuvia vesioikeuden antamassa päätöksessä asetettuja rajoituksia. Kontiolahden kunta ei ole valtaushakemusten johdosta antamassaan lausunnossa lausunut ympäristökeskuksen vastaselityksessään esittämästä Palokankaan ja Kuokkasenkankaan pohjavesialueita koskevista vedenottokaivojen lisärakentamisesta mitään, joten voidaan arvioida myös, ettei kunta ole pitänyt asiaa ongelmallisena. Kysymyksessä ei myöskään ole valtauksen este.

Valittajien esittämien perusoikeuksien loukkaamisen osalta yhtiö on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 29.10.2007 taltionumero 2767, jossa on todettu, että ristiriitaa kaivolain ja Suomen perustuslain omaisuudensuojaa koskevan 15 §:n välillä ei ole. Tutkimustoiminta ei millään tavalla rajoita eikä haittaa alueen asukkaiden ja yritysten elämää tai elinkeinotoimintaa eikä ministeriön päätös siten ole ristiriidassa myöskään perustuslain elinkeinovapauden turvaavan 18 §:n kanssa. Tässä vaiheessa on kysymys esiintymän laajuuden ja laadun selventämiseksi suoritettavasta näytteenotosta. Yhtiö on velvollinen ilmoittamaan maanomistajille ja -haltijoille tutkimustöistä ennen niiden aloittamista sekä kaivoslain 15 §:n perusteella velvollinen korvaamaan tutkimustyöstä aiheutuvan pysyvän ja ohimenevän vahingon ja haitan. Myös yhtiö harjoittaa elinkeinotoimintaa, joten yhtä lailla sen elinkeinovapautta on suojeltava.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt yhtiön lisäselityksen tiedoksi X:ille, Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle sekä Y:lle ja hänen asiakumppaneilleen.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on lähettänyt lisäselvityksenään tiedot Kontiolahden kirkonkylän vedenhankintaa ajatellen kesällä 2007 Palokankaan, Kuokkasenkankaan ja Kuvassärkän pohjavesialueilla tehdyistä alustavista kaivonpaikkatutkimuksista.

Y ja hänen asiakumppaninsa ovat lisäkirjelmässään lausuneet muun ohella seuraavaa:

Yhtiön elinkeinovapaus ei voi mennä alueella jo aiemmin elinkeinojaan harjoittaneiden oikeuksien yli.

X:ien vuodesta 1994 toiminut puutarha on kaupallinen yritys, jonka päätoimiala yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan on vihannesten, koristekasvien ja taimien viljely.

Pohjavesialueen hyödyntäminen ei ole vain suunnitteluasteella, vaan kunnat ja ympäristökeskus ovat varanneet määrärahat vedenottamon pohjavesialueen laajentamiseen. Kesällä 2008 tehtävien koepumppausten jälkeen tehdään päätös lisäkaivojen käyttöönotosta. Pohjavesialueen laajentaminen pitää tulkita vähintään valtauksen veroiseksi oikeudeksi. Valtausalueella sijaitsee Kuusojan vedenottamon pohjavesikaivo ja ainakin yhdeksän koepumppauskaivoa. Joensuun seudun 24.1.2008 hyväksytyssä yleiskaavassa 2020 valtausalueen eteläosa on varattu seutukunnan pohjavesialueeksi. Lisäksi valtausalueen länsiosassa on Salmilammen puroalue, joka on tarkoitus toteuttaa luonnonsuojelulain perusteella luonnonsuojelualueeksi.

Yhtiö on myöntänyt, että haitallisia vaikutuksia voi syntyä, mutta se aikoo rajoittaa ne mahdollisimman vähäisiksi. Kun maa-aineslupiakaan ei pohjavesialueella enää myönnetä, yhtiön suunnittelema etukäteen määrittelemätön näytteenotto ei ole pohjaveden suojelun näkökulmasta mahdollista.

Ympäristölainsäädäntö ja kaivoslaki eivät ole sopusoinnussa, ja kaivoslain uudistaminen onkin ollut käynnissä jo kahdeksan vuotta. Asiaa ei voida ratkaista pelkästään kaivoslain perusteella. Valtauspäätös on avoin valtakirja kaivosoikeuden saamiseksi.

Yhtiö ei voi vedota "Uraanimalmin koelouhinnan ja -rikastuksen ympäristövaikutukset" -raporttiin, koska työryhmän keskeinen geologian asiantuntija on aikanaan laatinut esteettömyystodistuksen yhtiön valtaushakemusta varten. Lisäksi raportin johtopäätökset eivät perustu geologisiin ja fysikaalisiin mittauksiin vaan ovat enemmänkin mielipiteitä.

Yhtiö on korostanut, ettei kaivoslaissa edellytetä tutkimustöiden yksilöintiä ja määrittelyä valtaushakemuksessa. Kuitenkin esimerkiksi Geologian tutkimuskeskuksen valtausalueita Palmottu 1-2 koskevassa uraanimalmitutkimuksia koskevassa tutkimustyöselostuksessa ja malmiarviossa vuodelta 1991 korostetaan varovaisuutta aivan eri tavalla. Yhtiö ei myöskään ole esittänyt direktiivin 2006/21/EY edellyttämää jätehuoltosuunnitelmaa.

Vantaankorri esiintyy koko Kuusojassa.

4. KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kumotaan Enon kunnan Kirkonkylän kylässä valtausalueella Eno 7 sijaitsevan Koivuvaaran tilan RN:o 3:32 osalta ja asia palautetaan tältä osin työ- ja elinkeinoministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kumotaan Enon kunnan Kirkonkylän kylässä sijaitsevaan Palokankaan tilan RN:o 6:37 alueeseen sisältyvän, asiakirjoista tarkemmin ilmenevän 2 000 neliömetrin suuruisen määräalan ja sen ympärille laskettavan 50 metrin suojavyöhykkeen osalta. Työ- ja elinkeinoministeriön on tehtävä valtausalueen Eno 9 valtauskirjaan tätä tarkoittava korjaus.

Muutoin valitukset hylätään.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Kaivoslain säännökset

Kaivoslain 4 §:n 1 momentin mukaan sen, joka haluaa käyttää kaivoslain mukaista oikeutta esiintymään, on haettava joko valtauskirjaa alueeseen tai samanaikaisesti myös kaivospiirin määräämistä esiintymän hyväksi käyttämistä varten. Pykälän 2 momentin mukaan valtauskirjan saatuaan hakijalla (valtaajalla) on oikeus (valtausoikeus) valtauskirjalla osoitetulla alueella (valtausalueella) kaivoskivennäisiin kohdistuvaan tutkimustyöhön sen mukaan kuin 3 luvussa säädetään ja niiden hyväksi käyttämiseen 4 §:n 3 ja 4 momentin mukaan.

Kaivoslain 5 §:n 1 momentin mukaan valtausalue saa olla enintään yhden neliökilometrin suuruinen, lukuun ottamatta 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun huuhdottavan kullan valtausaluetta, joka saa olla enintään seitsemän hehtaarin suuruinen. Valtausalueen on oltava yhtenäinen alue.

Kaivoslain 6 §:ssä säädetään valtauksen esteistä. Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan valtausta ei saa suorittaa 50 metriä lähempänä rakennusta, jota käytetään tai aiotaan käyttää asuntona, loma-asuntona tai työhuoneena, taikka sellaista rakennusta varten varattua tonttia tai rakennuspaikkaa, jossa on aloitettu rakentamista tarkoittavat työt, tai yleistä rakennusta tai laitosta taikka yli 35 000 voltin jännitteistä sähkölinjaa tai muuntoasemaa eikä puutarhassa taikka asuinrakennuksen yhteydessä olevassa puistossa.

Kaivoslain 8 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan valtaushakemuksessa, joka on kirjallisesti tehtävä kauppa- ja teollisuusministeriölle, on ilmoitettava valtausalueen suuruus, sen maantieteellinen sijainti ja rajat sekä sillä olevat kiinteistöjen rajat hakemukseen liitettyyn karttaan niin tarkoin merkittyinä, ettei epätietoisuutta niistä voi syntyä, hyväksyttävine selvityksineen siitä, ettei ole 6 §:ssä mainittuja valtauksen esteitä. Momentin 4 kohdan mukaan valtaushakemuksessa on ilmoitettava, mitä kaivoskivennäisiä hakija otaksuu alueella olevan ja mihin otaksunta perustuu sekä perustelut tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta.

Mikäli valtaushakemus on puutteellinen taikka asia muutoin kaipaa lisäselvitystä, voidaan hakijalle kaivoslain 9 §:n mukaan varata tilaisuus hakemuksen täydentämiseen ja lisäselvityksen esittämiseen määrätyssä ajassa uhalla, että hakemus muuten voidaan puutteellisena ja selvittämättömänä hylätä. Kauppa- ja teollisuusministeriön on ratkaistava asia viivytyksettä.

Mikäli valtaushakemus täyttää kaivoslaissa säädetyt edellytykset, kauppa- ja teollisuusministeriön on kaivoslain 10 §:n 1 momentin mukaan annettava hakijalle valtauskirja hakemuksessa tarkoitettuun alueeseen tai siihen alueen osaan, johon ei ole valtauksen estettä. Pykälän 2 momentin mukaan ottaen huomioon tarpeellisten tutkimusten arvioitu määrä ja laatu valtaus on voimassa vähintään vuoden ja enintään viisi vuotta valtauskirjan antopäivästä.

Kaivoslain 12 §:n 1 momentin mukaan valtaajalla on oikeus lain 3 luvussa säädetyillä ehdoilla toimittaa valtausalueella tutkimustyötä esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi sekä tarpeen mukaan käyttää alueen ulkopuolellakin maata teitä sekä voima-, vesi- ja muita johtoja varten. Pykälän 2 momentin mukaan tutkimustyö ja alueiden käyttö on rajoitettava niihin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tutkimustyön tarkoituksen saavuttamiseksi, niin kuin kuivattamiseen, kaivamiseen, koelouhintaan, syväkairaukseen, koerikastamiseen ja muuhun sellaiseen. Toimenpiteet on suoritettava siten, että niistä aiheutuu mahdollisimman vähän vahinkoa tai haittaa. Pykälän 3 momentin mukaan valtausalueella louhittuja kaivoskivennäisiä, lukuun ottamatta valtion omistamalla alueella maalajeista huuhdottua kultaa ja sen huuhdonnan yhteydessä sivutuotteena talteen otettua muuta kaivoskivennäistä, ei valtaajalla ole ilman maanomistajan suostumusta oikeutta käyttää hyväkseen muulla tavoin eikä suuremmassa määrin kuin on välttämätöntä niiden käyttökelpoisuuden ja markkinoimismahdollisuuksien tutkimista varten analysoimisen, koerikastuksen, koesulatuksen tai muun sellaisen menettelyn avulla. Valtausalueelle ei saa rakentaa tai siirtää muita kuin tutkimustöiden suorittamista varten tarpeellisia rakennuksia ja laitteita. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi vaatia, että näille on etukäteen haettava lupa. Luvan edellytyksiä harkittaessa otetaan tällöin huomioon tarpeellisten tutkimustöiden määrä, laatu ja kesto.

Milloin valtausalueella tai sen ulkopuolella suoritetusta tutkimustyöstä taikka alueiden käytöstä aiheutuu jollekin pysyvää tai ohimenevää vahinkoa tai haittaa, on valtaaja kaivoslain 15 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan siitä täyden korvauksen. Pykälän 2 momentin 1. virkkeen mukaan valtausoikeudesta on valtaajan suoritettava jokaiselle valtausalueeseen kuuluvan maa- tahi vesialueen omistajalle kalenterivuodelta tai sen osalta valtauskorvaus, jonka suuruus pinta-alayksikköä kohden määrätään asetuksella.

Kaivoslain 18 §:n mukaan valtaaja voi luopua valtausoikeudesta valtausalueeseen tai sen osaan tekemällä siitä kirjallisen ilmoituksen kauppa- ja teollisuusministeriölle. Milloin luopuminen koskee valtausalueen osaa, on ilmoitukseen liitettävä valtauskirja.

Kaivoslain 71 §:n 2 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin kaivoslain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä kaivoslaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain (1096/1996) 4, 9, 39, 42, 47–49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään. Luonnonsuojelualueella ja linnoitusalueella on niin ikään noudatettava, mitä erikseen on säädetty tai määrätty.

Luonnonsuojelulain säännökset

Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden: 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Rupilisko (Triturus cristatus) kuuluu rauhoitettuihin eläinlajeihin.

Luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Rupilisko ja vantaankorri (Rhabdiopteryx acuminata) kuuluvat erityisesti suojeltaviin lajeihin. Pykälän 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin 1. virkkeen mukaan edellä 2 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Poikkeuksista muun ohella 39 §:n ja 47 §:n rauhoitussäännöksistä säädetään luonnonsuojelulain 48 §:ssä. Viimeksi mainitun pykälän 3 momentin mukaan pykälässä säädetty ei koske 49 §:ssä tarkoitettuja eläin- ja kasvilajeja.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Rupilisko kuuluu näihin eläinlajeihin. Pykälän 3 momentin 1. virkkeen mukaan alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa pykälän 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39 §:n ja 42 §:n 2 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Luonnonsuojelulain 10 lukuun sisältyvän 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Pykälän 2 momentin 1. virkkeen mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty, ja 2. virkkeen mukaan viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on.

Ympäristönsuojelulain ja vesilain säännökset

Ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 8 §:n 1 momentin mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto). Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä.

Vesilain 1 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan toimenpide, joka muun ohella vaarantaa muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena, on kielletty riippumatta siitä, aiheutuisiko siitä luvun 15 §:ssä tarkoitettu seuraus. Pykälän 2 momentin 1. virkkeen mukaan ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen vesistöjen suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

Vesilain 1 luvun 17 a §:n 1 momentin mukaan, jos mainitun luvun 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä. Pykälän 2 momentin 1. virkkeen mukaan ympäristölupavirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu.

Vesilain 1 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen (pohjaveden muuttamiskielto). Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus. Pykälän 2 momentin mukaan, jos pohjaveden ottamisesta tai muusta 1 momentissa tarkoitetusta toimenpiteestä voi aiheutua vesistössä mainitun luvun 15 §:ssä tarkoitettu seuraus, on toimenpide tältä osin katsottava sellaiseksi vesistön muuttamiseksi, josta sanotussa pykälässä säädetään. Jos toimenpide aiheuttaisi mainitun luvun 15 a tai 17 a §:ssä tarkoitetun seurauksen, on lisäksi voimassa, mitä sanotuissa pykälissä säädetään. Pykälän 3 momentin mukaan se, mitä 1 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske pohjaveden ottamista vähäisessä määrin talousvedeksi eikä myöskään sitä varten tarvittavan kaivon tekemistä. Pykälän 4 momentin mukaan päästöistä aiheutuvan pohjaveden pilaantumisen ehkäisemisestä säädetään ympäristönsuojelulaissa.

Vesilain 9 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan pohjaveden ottamon tekemiseen ja muuhun 1 luvun 18 §:ssä tarkoitettuun toimenpiteeseen saadaan myöntää lupa, jos sanotusta toimenpiteestä, ottamalla sen toteuttamisen osalta huomioon soveltuvin osin, mitä 9 luvun 6 §:ssä säädetään, saatava hyöty on siitä johtuvaa vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä huomattavasti suurempi. Pykälän 2 momentin mukaan lupaa 1 momentissa tarkoitettuun toimenpiteeseen ei kuitenkaan saa myöntää, jos toimenpiteestä aiheutuu asutus- tai elinkeino-oloja huonontava veden saannin estyminen tai vaikeutuminen laajalla alueella taikka muu 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun verrattava seuraus ympäristön oloissa tai luonnonsuhteissa eikä muutoksen vaikutuksia toimenpiteen yhteydessä suoritettavin järjestelyin voida estää. Sama koskee toimenpidettä, jonka seurauksena pohjavesi tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua tai josta voi aiheutua muu ympäristönsuojelulain 8 §:ssä tarkoitettu seuraus.

Suomen perustuslain säännökset

Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.

Suomen perustuslain 18 §:n 1 momentin 1. virkkeen mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

Suomen perustuslain 106 §:n mukaan tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

Asian selvittämistä ja menettelyä koskevat säännökset

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:n mukaan muusta kuin mainitun lain 4 §:ssä tarkoitetusta hankkeesta vastaavan on sen lisäksi, mitä erikseen säädetään, oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää.

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Pykälän 2 momentin mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista. Asianosaisen on muutoinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Kaivoslain 68 §:n 1. virkkeen mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön kaivoslain tai sen nojalla annettujen säännösten nojalla antamasta päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen 45 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta.

Hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.

Valtausoikeutta koskeva päätös ja sen perustelut

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä ei ole kysymys kaivospiirin määräämisestä uraanikaivoksen perustamiseksi vaan valtauskirjojen antamisesta tutkimustyötä varten. Tämän päätöksen lainmukaisuutta arvioidaan ainoastaan valtaukselle säädettyjen esteiden ja edellytysten kautta, eikä mahdollisen myöhemmän kaivostoiminnan harjoittamisen edellytyksiä tässä yhteydessä voida tutkia. Valtaushakemukset on hyväksytty eräin ehdoin ja rajoituksin, jotka rajoittavat valtaajan oikeutta tutkimustyöhön siitä, mikä valtaajan oikeus kaivoslain 12 §:n perusteella olisi. Rajoituksiin kuuluu muun ohella se, että tutkimustyö on rajoitettava hakemuksessa ilmoitettuihin tutkimustoimenpiteisiin ja muihin sellaisiin toimenpiteisiin esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat vähäisiä. Jos tutkimustöiden tuloksena löydetyn malmiaiheen hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen edellyttää koelouhintaa tai koerikastusta taikka muita vastaavia tutkimustoimenpiteitä, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat muita kuin vähäisiä, on valtaajan haettava päätöksen täydentämistä. Hakemus käsitellään soveltuvin osin samoin kuin valtaushakemus.

Hallintolain 45 §:n 1 momentissa edellytetyn mukaisesti ministeriön päätöksen edellä selostetuista perusteluista ilmenee, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Päätöksessä on mainittu keskeiset sovelletut säännökset ja viitattu sovellettavaan lainsäädäntöön.

Valtausalueiden laajuus ja valtaushakemuksen arviointi

Kaivoslain 5 §:n 1 momentin mukaan valtausalue saa olla enintään yhden neliökilometrin suuruinen. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa yhdellä hakemuskirjelmällä on haettu valtausta 18 alueelle. Nämä vierekkäin sijaitsevat valtausalueet muodostavat kokonaisuuden, jonka pinta-ala on yli 15 neliökilometriä. Hakemus koskee siten laajaa aluetta. Yhdellä hakemuskirjelmällä on mahdollista hakea useampaakin kuin yhtä valtausta, eikä saman hakijan nimissä olevien valtausalueiden lukumäärää ole kaivoslaissa rajoitettu.

Tällaista aluetta koskeva hakemus on syytä käsitellä yhtenä asiakokonaisuutena, niin kuin kauppa- ja teollisuusministeriö onkin tehnyt. Hakemuksen kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu aiheellisuus eli kaivoskivennäisten esiintymistä koskevan otaksunnan sekä tutkimustoimenpiteiden laadun ja laajuuden riittävä selvittäminen ja mahdollisten kaivoslain 6 §:ssä tarkoitettujen valtauksen esteiden olemassaolo on kuitenkin arvioitava jokaisen haetun valtausalueen osalta erikseen kuten myös se, ettei toiminta ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen alueellisesti täsmennettyjen kohteiden suojelun vastaista.

Valituksissa ei sinänsä ole kiistetty kaivoskivennäisten esiintymistä koskevan otaksunnan todellisuutta. Valtaushakemuksessa ja sen täydennyksessä esitetty selvitys on yleisluontoisuudestaan huolimatta kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan tavoitteiden kannalta riittävä, kun otetaan huomioon alueeseen aikaisemmin kohdistunut tutkimustoiminta.

Luonnonsuojelunäkökohtien huomioon ottaminen

Kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitataan muun muassa luonnonsuojelulain luontotyyppien suojelua koskevassa 4 luvussa ja erityisesti suojeltavien lajien suojelua koskevassa 47 §:ssä säädettyyn. Mainitun lain 30 §:n 1 momentin mukaan lain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettu luontotyypin muuttamiskielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt luontotyyppiin kuuluvan alueen rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Vastaavasti lain 47 §:n 3 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitettu erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittämis- ja heikentämiskielto tulee voimaan, kun ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Valtaushakemuksen sisällöstä säädetään kaivoslain 8 §:n 1 momentissa. Pykälän 1 momentin 4 kohdan alkuperäisen sanamuodon mukaan valtaushakemuksessa oli ilmoitettava, mitä kaivoskivennäisiä hakija otaksui alueella olevan. Lainmuutoksella 1625/1992 mainittuun kohtaan lisättiin sanat "ja mihin otaksunta perustuu sekä perustelut tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta".

Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen (hallituksen esitys 120/1992 vp ulkomaalaisten yritysostoja ja kiinteistönhankintaa koskevaksi lainsäädännöksi) mukaan "aiheettomasti tehtävien valtausten rajoittamiseksi ehdotetaan valtauksen hakijalta vaadittavaksi myös ilmoitusta niistä geologisista ja muista perusteista, joihin ilmoitus otaksutuista kaivoskivennäisistä perustuu, sekä perusteluita tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta." Säännöksen tarkoituksena on, että valtauksen aiheellisuutta, valtausalueiden laajuus, valtauksen voimassaololle varattava aika ja valtausoikeuteen mahdollisesti liitettävät ehdot ja rajoitukset mukaan luettuina, voidaan asianmukaisesti arvioida.

Lainmuutos on perustelujensa valossa erityisesti tarkoitettu estämään aiheettomasti tehtävät valtaukset ja näin varmistamaan kaivoskivennäisten esiintymistä koskevan otaksunnan todellisuutta. Mainittua säännöstä ei ole muutettu siinä yhteydessä, kun kaivoslain 71 §:n 2 momenttia (1103/1996) muutettiin luonnonsuojelulainsäädännön voimaan saattamisen yhteydessä.

Kaivoslain 10 §:n 1 momentin mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön on annettava valtauskirja hakemuksessa tarkoitettuun alueeseen tai siihen alueen osaan, johon ei ole lain 6 §:ssä säädettyä valtauksen estettä, mikäli valtaushakemus täyttää kaivoslaissa säädetyt edellytykset. Lisäksi on kaivoslain 71 §:n 2 momentin nojalla luonnonsuojelulainsäädäntö säännöksessä tarkoitetuin tavoin otettava huomioon jo valtaushakemusta ratkaistaessa, jotta ei päädyttäisi tilanteeseen, jossa valtauskirjalla sallittu toiminta estyisi luonnonsuojelulainsäädännön perusteella (ks. hallituksen esitys 79/1996 vp luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi, yksityiskohtaiset perustelut, kohta "Yleistä muista lakiehdotuksista").

Valtaushakemuksessa on edellä sanottuun nähden esitettävä riittävä selvitys sen arvioimiseksi, onko valtaukselle esteitä ja ettei valtaus ole aiheeton. Kaivoslain 8 §:n 1 momentissa ei säädetä velvollisuudesta esittää selvitystä valtaushakemuksen kohteena olevan alueen luontoarvoista. Valtaushakemusta ratkaistaessa on kuitenkin kunkin, laajaan valtausaluekokonaisuuteen kuuluvan yksittäisen valtausalueen osalta voitava varmistaa, ettei toiminta ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, alueellisesti täsmennettyjen kohteiden suojelun vastaista.

Kaivoslain 12 § antaa valtausoikeuden haltijalle varsin laajat oikeudet tutkimustyöhön valtausalueella. Osin nämä toimenpiteet voivat aiheuttaa merkityksellisiä ympäristömuutoksia alueella. Toisaalta ministeriön päätös sisältää erinäisiä ehtoja ja rajoituksia, joiden mukaan muun ohella kaivoslain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä vaikutuksiltaan syvälle käyvimmät eli koelouhinta ja koerikastaminen eivät valituksen kohteena olevan päätöksen mukaan ole sallittuja.

Valtaushakemukseen tai sen täydennyksiin ei sisälly selvitystä alueen luontoarvoista. Kauppa- ja teollisuusministeriö on pyytänyt Pohjois-Karjalan ympäristökeskusta selvittämään, sijaitsevatko hakemuksen mukaiset valtausalueet kokonaan tai osittain Natura 2000 -verkoston alueilla, luonnonsuojelualueilla, suojeluohjelman alueilla tai muilla suojelualueilla. Ympäristökeskus ei valtaushakemuksesta 11.1.2006 antamassaan lausunnossa ole ilmoittanut, että se olisi tehnyt valtausalueella luonnonsuojelulain 30 §:n 1 momentin tai 47 §:n 3 momentin nojalla rajauspäätöksiä. Ympäristökeskus on todennut, ettei suunnitellulla valtausalueella ole Natura 2000 -verkoston kohteita. Alueella oleva luonnonsuojelualue on rajattu valtauksen ulkopuolelle. Ympäristökeskus on kuitenkin lausunut, että "Pohjois-Karjalan läpi luode-kaakko -suunnassa kulkevan katkonaisen vaarajakson alue on maastoltaan vaihtelevaa ja luonnoltaan ympäröiviä alueita monimuotoisempaa. Myös suunnitellulla valtausalueella pieniä, monimuotoisia luontokohteita (esimerkiksi puronvarsilehtoja, reheviä suolaikkuja ja arvokkaita pienvesiä) esiintyy tavanomaista runsaammin. Arvokkaiden luontokohteiden riittävä selvittäminen ja huomioon ottaminen jo mahdollisella valtausalueella tapahtuvassa tutkimustoiminnassa on tärkeää toimenpiteiden aiheuttaman vahingon ja haitan minimoimiseksi".

Valtaushakemukseen tulee liittää riittävä selvitys sen arvioimiseksi, etteivät kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitatut luonnonsuojelulain säännökset estä valtauskirjan myöntämistä. Kaivoslaista tai luonnonsuojelulaista ei kuitenkaan johdu valtaushakemuksen tekijälle tätä laajempaa tai yleisluontoisempaa velvollisuutta selvittää alueen luontoarvoja. Kauppa- ja teollisuusministeriö ei olekaan pyytänyt yhtiötä täydentämään hakemusta luontoselvityksillä.

Rupilisko kuuluu luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin niin sanottuihin luontodirektiivilajeihin, joiden yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on mainitussa momentissa suoraan kielletty ilman erityistä rajauspäätöstä. Yksilöity tieto rupiliskon esiintymispaikasta on kuitenkin tullut vasta ympäristökeskuksen 4.12.2007 päivätystä, korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamasta lisälausunnosta. Y:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa mainittu vantaankorri ei ole luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettu eläinlaji.

Edellä lausuttuun nähden kauppa- ja teollisuusministeriön päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, että asian käsittelyssä saatu selvitys ei olisi riittävä sen arvioimiseksi, onko valtaushakemusta ratkaistaessa otettu huomioon kaivoslain 71 §:n 2 momentissa säädetty. Vaikka selvitys tutkimustyöstä on yleispiirteinen, ilmoitetut tutkimusmenetelmät ovat yleisesti käytössä olevia menetelmiä, joiden vaikutukset voidaan yleisellä tasolla likimääräisesti arvioida. Kun valtausalueella edellä mainittua rupiliskoesiintymää lukuun ottamatta ei ympäristökeskuksen asiassa lausuman perusteella ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattuja suojelukohteita, tutkimustyötä koskevan selvityksen yleispiirteisyyskään ei ole ollut nyt tarkasteltavassa suhteessa esteenä asian ratkaisemiselle ja valtauskirjojen myöntämiselle. Ympäristökeskuksen ministeriön päätöksestä tekemässä valituksessa ei myöskään ole vaadittu päätöksen kumoamista luonnonsuojeluun liittyvillä perusteilla. Rupiliskoesiintymä on tutkimustyötä suoritettaessa otettava huomioon luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisesti. Vesilain 1 luvun 15 a §:n 1 momentin mukaan on kielletty toimenpide, joka vaarantaa enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen säilymisen luonnontilaisena. Ympäristökeskuksen tehtävänä on valvoa mainittujen, suoraan lain nojalla voimassa olevien kieltojen noudattamista.

Kaivoslain 12 §:n 1 momentin mukaan valtaajalla on oikeus tarpeen mukaan käyttää alueen ulkopuolellakin maata teitä sekä voima-, vesi- ja muita johtoja varten. Yhtiö ei hakemuksessaan ole luopunut tästä suoraan lakiin perustuvasta oikeudesta, eikä ministeriö päätöksellään ole asettanut tätä koskevia rajoituksia.

Nykyisin voimassa olevalla kaivoslailla kumotun kaivoslain (273/1943) 14 §:n 1 momentin mukaan valtaajalla oli oikeus käyttää "alueeseen rajoittuvaa maata tarpeen mukaan teitä, kuljetuslaitteita ynnä voima- ja vesijohtoja sekä varastoja varten." Voimassa olevan kaivoslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 122/1962 vp kaivoslaiksi) ei perusteltu sanamuodon muuttamista. Sääntelyn tarkoitus huomioon ottaen kaivoslain 12 §:n 1 momenttia on kuitenkin tulkittava siten, että alueen käyttäminen teitä ja johtoja varten tulee rajoittaa valtausalueiden välittömään yhteyteen. Tähän nähden ja vaikka valtausalueiden ulkopuolella valtausoikeuden nojalla mahdollisesti harjoitettavista toimenpiteistä ei hakemuksessa ole tarkempaa selvitystä, valtausta koskevalla päätöksellä mahdollistettavilla toimenpiteillä ei valtausalueiden ja Natura 2000 -verkostoon sisältyvien kohteiden keskinäinen sijainti huomioon ottaen todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta valtausalueista lähimmillään noin puolentoista kilometrin päässä oleviin Natura 2000 -verkostoon sisältyvien kohteiden niihin luonnonarvoihin, joiden vuoksi kyseiset alueet on sisällytetty verkostoon luontodirektiivissä tarkoitettuina niin sanottuina SCI-kohteina. Asiassa ei siten ole ollut tarpeen suorittaa luonnonsuojelulain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä.

Elinkeinotoiminnan vaikeutumiseen liittyvät valitusperusteet

X:t ovat vedonneet puutarhatilansa, Enon kunnan Kirkonkylän kylässä valtausalueella Eno 7 sijaitsevan Koivuvaaran tilan RN:o 3:32, toimintaedellytysten huomattavaan vaikeutumiseen. Myös Y:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa on vedottu siihen, että valtausalueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä harjoitetaan maataloutta, erityisesti marjanviljelyä, useilla tiloilla pääelinkeinona.

Elinkeinotoiminnan vaikeutuminen valtausalueella tai sen ulkopuolella ei sinänsä ole kaivoslain mukainen valtaushakemuksen hylkäämisen peruste. Maanomistajalle suoritettavasta valtauskorvauksesta säädetään kaivoslain 15 §:n 2 momentissa ja kaivosasetuksen 9 §:ssä. Kun otetaan lisäksi huomioon kaivoslain 15 §:n 1 momentin säännös tutkimustyöstä taikka alueiden käytöstä aiheutuvan pysyvän tai ohimenevän vahingon tai haitan täydestä korvaamisesta sekä valtaussäännösten tavoitteet ja sisältö, kaivoslain valtausta koskevat säännökset eivät ole X:ien sekä Y:n ja hänen asiakumppaniensa valituksissa esitetyillä perusteilla myöskään Suomen perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain omaisuuden suojaa koskevan 15 §:n tai elinkeinovapautta koskevan 18 §:n kanssa siten, että valtausta koskevia säännöksiä ei tulisi tuomioistuimessa soveltaa.

Edellä lausuttuun nähden ministeriön päätös ei ole lainvastainen valituksissa esitetyillä elinkeinotoiminnan vaikeutumiseen liittyvillä valitusperusteilla.

Ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin liittyvät valitusperusteet

Valtausoikeuden myöntämisen aineelliset edellytykset määräytyvät pääasiassa kaivoslain ja siinä viitattujen luonnonsuojelulain säännösten perusteella. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Y:n ja hänen asiakumppaniensa valituksissa viitatut ympäristönsuojelulaki ja vesilaki lukuun ottamatta vesiluontotyyppien suojelua koskevia säännöksiä eivät siten välittömästi tule sovellettavaksi valtausoikeuden myöntämisen edellytyksiä harkittaessa. Ministeriön päätöksellä ei ole eikä olisi voitukaan myöntää oikeutta rikkoa ympäristönsuojelulain 7 §:n maaperän pilaamiskieltoa, 8 §:n pohjaveden pilaamiskieltoa tai vesilain 1 luvun 18 §:n pohjaveden muuttamiskieltoa koskevia säännöksiä taikka muitakaan mainittujen lakien säännöksiä, vaan niitä on mainituissa lainkohdissa määritetyin tavoin noudatettava ministeriön päätöksessä tarkoitettua tutkimustyötä tehtäessä sekä päätöksellä sallitussa maankäytössä valtausalueilla ja niiden ulkopuolella. Kun otetaan huomioon ministeriön päätöksellä sallitut tutkimustoimenpiteet, ei liioin ole ennalta arvioiden ilmeistä, että toimenpiteet saattaisivat johtaa ehdottomana voimassa olevan pohjaveden pilaamiskiellon vastaisiin seurauksiin.

Ministeriö on lisäksi sisällyttänyt päätökseensä määräykset, joiden mukaan alueiden käytössä, tutkimustoiminnassa ja tutkimustoiminnassa tarvittavien laitteiden ja laitteistojen siirrossa on noudatettava Itä-Suomen vesioikeuden Kuusojan pohjavedenottamoa koskevassa päätöksessä 19.10.1995 (Dnro 1993/7(Hn)) asetettuja suoja-aluemääräyksiä ja Kuokkasenkankaan, Palokankaan ja Kuvassärkän pohjavesialueilla on noudettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta tutkimustoiminnassa ja tutkimustoiminnassa tarvittavien laitteiden ja laitteistojen siirrossa ottaen huomioon yleinen pohjaveden pilaamiskielto. Ministeriön päätöksen mukaan valtaaja ei saa päästää maahan polttoainetta tai muita ympäristölle vaarallisia aineita, joista voi aiheutua maaperän pilaantumista. Valtaajan on myös huolehdittava siitä, että toiminnasta syntyneet jätteet toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn ja ettei toiminnasta aiheudu roskaantumista. Määräyksillä on pyritty ennalta ehkäisemään edellä mainittujen säännösten vastaisten seurausten aiheutumista.

Edellä lausuttuun nähden ministeriön päätös ei ole lainvastainen valituksissa esitetyillä ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin liittyvillä valitusperusteilla.

Valtauksen esteitä koskevat valitusperusteet

Valtauksen esteitä koskevan kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan valtausta ei saa suorittaa puutarhassa. Sitä, mitä puutarhalla tarkoitetaan, ei lainkohdassa tarkemmin määritellä. Lainkohdan sanamuodosta kuitenkin ilmenee, että puutarhan, toisin kuin puiston, ei tarvitse olla asuinrakennuksen yhteydessä ollakseen valtauksen este. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon omaisuuden suojaan ja elinkeinovapauteen liittyvät näkökohdat, on perusteltua tulkita mainitussa lainkohdassa tarkoitettavan paitsi asuntojen yhteydessä olevia koti- ja keittiöpuutarhoja, myös erityiseen käyttöön otetuille alueille sijoittuvia puutarhoja. Kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa mainittu suojaetäisyysvaatimus ei sitä vastoin koske puutarhaa.

X:t ovat korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittäneet näkökohtia valtausalueella Eno 7 sijaitsevalla Koivuvaaran tilalla RN:o 3:32 harjoittamastaan puutarhatoiminnasta katsoen, että puutarha-ala käsittää lähes koko tilan alueen. X:ien esittämä ei ole ollut ministeriön käytettävissä sen käsitellessä valtaushakemusta mahdollisia valtauksen esteitä koskevalta osalta. Tästä syystä ministeriön päätös, jossa valtauksen esteenä Koivuvaaran tilan kohdalla on otettu huomioon ainoastaan päärakennuksen välitön ympäristö, on valtausalueen Eno 7 osalta kumottava Koivuvaaran tilaa koskevalta osalta ja asia palautettava työ- ja elinkeinoministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Ministeriön on valtauksen esteiden asianmukaiseksi huomioon ottamiseksi varattava X:ille tilaisuus esittää yksityiskohtainen selvitys tilan toiminnoista ja erityisesti siitä, millä alueilla puutarhatoimintaa harjoitetaan, ja missä tähän toimintaan liittyvät ja tilan muut rakennukset sijaitsevat. Ministeriön tulee varata valtauksen hakijalle tilaisuus lausua tästä selvityksestä.

Kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan valtausta ei saa suorittaa 50 metriä lähempänä yleistä rakennusta tai laitosta. Sitä, mitä yleisellä laitoksella tarkoitetaan, ei lainkohdassa eikä sen perusteluissa tarkemmin määritellä. Sanamuoto kuitenkin viittaa siihen, että kysymyksen tulee olla yleistä tarkoitusta palvelevasta, toiminnassa olevasta laitosmaisesta yksiköstä.

Pohjaveden suojaamiseen liittyvä sääntely menettelyineen sisältyy ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin, jotka eivät välittömästi tule sovellettavaksi valtausoikeuden myöntämisen edellytyksiä harkittaessa. Pelkästään se seikka, että tietty alue on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi I luokan pohjavesialueeksi, ei vielä luo alueelle kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettua laitoksen luonnetta, kuten ei sekään, että konkreettisia hankkeita pohjavesialueen hyödyntämiseksi yhdyskunnan vedenhankintaan on vireillä tai alueen pohjavettä jo käytetään vedenhankinnassa. Myöskään sillä seikalla, voitaisiinko mahdollista kaivostoimintaa sen todennäköiset ympäristövaikutukset huomioon ottaen alueella tosiasiassa ollenkaan harjoittaa, ei ole merkitystä vielä siinä vaiheessa, kun arvioidaan valtauksen esteiden olemassaoloa. Edellä esitettyyn nähden Palokankaan, Kuokkasenkankaan ja Kuvassärkän luokittelu I luokan pohjavesialueiksi ei merkitse sitä, että näitä alueita kokonaisuudessaan pelkästään mainitulla perusteella tulisi pitää valtauksen esteinä.

Sitä vastoin kuntien vedenottamot ovat kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja yleisiä laitoksia. Tällä perusteella valtauksen este on olemassa 50 metriä lähempänä vedenottamon toiminnassa olevaa kaivoa. Tulkinnanvaraista sitä vastoin on, voidaanko kuntien vedenottamoiden lähi- ja kaukosuoja-alueita pitää valtauksen esteinä osina yleistä laitosta. Tässäkin arvioinnissa on otettava huomioon, että pohjaveden suojaamiseen liittyvä sääntely menettelyineen sisältyy ympäristönsuojelulakiin ja vesilakiin, joiden säännösten noudattamisen valvonta koskee myös valtauksen nojalla harjoitettavaa tutkimustyötä. Kuusojan pohjavedenottamon Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä 19.10.1995 määrätty vedenottamoalue ei sijaitse valtausalueella. Vedenottamon kaukosuoja-alue, joka osaksi sijaitsee ainakin valtausalueella Eno 9, ei ole valtauksen este.

Asiakirjoista ilmenee, että Kontiolahden kunnan vesihuoltolaitos on vuonna 2002 (Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen mukaan vuonna 2003) rakentanut pysyväksi tarkoitetun pohjavesikaivon Enon kunnan Kirkonkylän kylässä olevan Palokankaan tilan RN:o 6:37 alueelle. Tämä kaivo sijaitsee Kuusojan vedenottamon kaukosuoja-alueella valtausalueen Eno 9 eteläosassa. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vastaselityksen mukaan Kuusojan vedenottamo on Kontiolahden kirkonkylän tärkein vedenottamo, ja sen vedenotto painottuu vuonna 2003 rakennetulle kaivolle. Kaivon olemassaolo ei ole ollut ministeriön tiedossa sen käsitellessä valtaushakemusta mahdollisia valtauksen esteitä koskevalta osalta. Tämä kaivo 50 metrin suojavyöhykkeineen on kaivoslain 6 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu valtauksen este. Tästä syystä ministeriön päätös on valtausalueen Eno 9 osalta on kumottava Palokankaan tilaan kuuluvaa määräalaa ja sen ympärillä olevaa suojavyöhykettä koskevalta osalta. Työ- ja elinkeinoministeriön on valtauksen esteen asianmukaiseksi huomioon ottamiseksi tehtävä tarvittava muutos valtauskirjaan.

Ministeriön päätös ei ole muilta osin lainvastainen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Y:n ja hänen asiakumppaniensa valituksissa esitetyillä valtauksen esteisiin liittyvillä valitusperusteilla.

Lopputulos

Edellä perustelujen jaksossa "Valtauksen esteitä koskevat valitusperusteet" lausutuista syistä kauppa- ja teollisuusministeriön päätös on kumottava Enon kunnan Kirkonkylän kylässä valtausalueella Eno 7 sijaitsevaa Koivuvaaran tilaa RN:o 3:32 koskevalta osalta ja asia palautettava tältä osin työ- ja elinkeinoministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Samassa perustelujaksossa lausutuista syistä kauppa- ja teollisuusministeriön päätös on kumottava Enon kunnan Kirkonkylän kylässä sijaitsevaan Palokankaan tilan RN:o 6:37 alueeseen sisältyvän, asiakirjoista tarkemmin ilmenevän 2 000 neliömetrin suuruisen määräalan ja sen ympärille laskettavan 50 metrin suojavyöhykkeen osalta ja työ- ja elinkeinoministeriön on tehtävä valtausalueen Eno 9 valtauskirjaan tätä tarkoittava korjaus.

Muutoin valitukset on edellä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa lausutuista syistä hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Jukka Mattila ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Pekka Vihervuoren äänestyslausunto:

"Kumoan kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen ja palautan asian työ- ja elinkeinoministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Perustelujen osalta lausun kuten enemmistö lukuun ottamatta jaksoa "Valtausalueiden laajuus ja valtaushakemuksen arviointi", jonka osalta lausun seuraavasti:

Kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan (1625/1992) mukaan valtaushakemuksessa on ilmoitettava, mitä kaivoskivennäisiä hakija otaksuu alueella olevan ja mihin otaksunta perustuu, sekä perustelut tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta. Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen (hallituksen esitys 120/1992 vp ulkomaalaisten yritysostoja ja kiinteistönhankintaa koskevaksi lainsäädännöksi) mukaan "aiheettomasti tehtävien valtausten rajoittamiseksi ehdotetaan valtauksen hakijalta vaadittavaksi myös ilmoitusta niistä geologisista ja muista perusteista, joihin ilmoitus otaksutuista kaivoskivennäisistä perustuu, sekä perusteluita tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta." Säännöksen tarkoituksena on, että valtauksen aiheellisuutta, valtausalueiden laajuus, valtauksen voimassaololle varattava aika ja valtausoikeuteen mahdollisesti liitettävät ehdot ja rajoitukset mukaan luettuina, voidaan asianmukaisesti arvioida.

Kaivoslain 5 §:n 1 momentin mukaan valtausalue saa olla enintään yhden neliökilometrin suuruinen. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa yhdellä hakemuskirjelmällä on haettu valtausta 18 alueelle. Nämä vierekkäin sijaitsevat valtausalueet muodostavat kokonaisuuden, jonka pinta-ala on yli 15 neliökilometriä. Hakemus koskee siten laajaa aluetta. Yhdellä hakemuskirjelmällä on mahdollista hakea useampaakin kuin yhtä valtausta, eikä saman hakijan nimissä olevien valtausalueiden lukumäärää ole kaivoslaissa rajoitettu.

Tällaista aluetta koskeva hakemus on syytä käsitellä yhtenä asiakokonaisuutena, niin kuin kauppa- ja teollisuusministeriö onkin tehnyt. Hakemuksen kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu aiheellisuus eli kaivoskivennäisten esiintymistä koskevan otaksunnan sekä tutkimustoimenpiteiden laadun ja laajuuden riittävä selvittäminen ja mahdollisten kaivoslain 6 §:ssä tarkoitettujen valtauksen esteiden olemassaolo on kuitenkin arvioitava jokaisen haetun valtausalueen osalta erikseen kuten myös se, ettei toiminta ole kaivoslain 71 §:n 2 momentissa viitattujen, luonnonsuojelulaissa tarkoitettujen alueellisesti täsmennettyjen kohteiden suojelun vastaista.

Nyt kysymyksessä olevan kaltaisten, kokonaisuutena poikkeuksellisen laajoja alueita käsittävien valtaushakemusten käsittelyn yhteydessä korostuu, kun otetaan huomioon myös valtausalueilla ja sen läheisyydessä toimivien omaisuuden suojaan ja elinkeinovapauteen liittyvät näkökohdat, kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu hakemuksen kaikinpuolisen aiheellisuuden arviointi, eikä tätä arviointia voida jättää yksinomaan yleisluonteisen kokonaisharkinnan varaan.

Valtauksen hakija Compagnie Générale des Matières Nucléaires on valtaushakemuksessaan kauppa- ja teollisuusministeriölle lausunut, että se on arvioinut vuonna 2005 suoritettujen alustavien maastotutkimusten ja geologisten aineistojen perusteella alueella vallitsevan edellytyksiä uraanin esiintymiselle. Niiden selvittäminen on katsottu tarpeelliseksi. Alueella sijaitsee aiemmin tutkittu uraanimineralisaatio Riutassa. Valtausalueen rajaus mahdollistaa malminetsintätutkimusten suorituksen ja jatkossa kohdentamisen niin, että toiminnalliset edellytykset täyttyvät. Geologiset tutkimukset alueella tulevat käsittämään pääosin geologista kartoitusta, maaperän ja kallion näytteenottoa, koekaivantoja, geofysikaalisia mittauksia ja mahdollisesti näytekairauksia. Yhtiö on sittemmin ilmoittanut kauppa- ja teollisuusministeriölle, että uraanin ja toriumin esiintymistä koskeva otaksunta perustuu Atomienergia Oy:n, Outokumpu Oy:n, Geologian tutkimuskeskuksen ja Imatran Voima Oy:n alueilla aikaisemmin suorittamiin tutkimuksiin, joiden perusteella haetuilla valtausalueilla arvioidaan tarvittavan suoritettavaksi uudet maanpinta- ja aerogeofysikaaliset mittausohjelmat, kallioperägeologinen kartoitus sisältäen kevyen näytteenoton, tutkimuskaivantoja, geokemiallisen näytteenoton ja kampanjaluonteista lohkare-etsintää, timanttikairausta sekä pohjamoreeni- ja kalliopintanäytteenottoa. Yhtiö on vielä valtaushakemuksen täydennyksessään lausunut muun ohella, että maailmanlaajuinen ominaispiirre malminetsinnässä on, että valtausalueet tehdään laajoina, kun geologinen tieto on yleistasoista ja kilpailijatoiminta aktiivista. Näin ollen yhtiöt pyrkivät rauhoittamaan riittävän alueen omille tutkimuksilleen. Malminetsintää suorittava yhtiö pyrkii nopeassa aikataulussa keskittymään niille alueille, joissa lupaavimmat esiintymät ilmenevät. Alueet, jotka eivät malmin esiintymisen suhteen ole kiinnostavia, rajautuvat suhteellisen nopeasti pois yksityiskohtaisista tutkimuksista. Hakija on tietoinen siitä, että laaja valtausalue voi vaikeuttaa kunnan ja maanomistajien maankäytön suunnittelua ja rakentamista. Tutkimusten tarkentuessa suurin osa alueista kuitenkin vapautuu malminetsinnästä.

Valtauksen hakija ei ole kauppa- ja teollisuusministeriössä esittänyt arviota tutkimusten määrästä lukuun ottamatta varsin yleisluontoisia mainintoja kallioperägeologiseen kartoitukseen liittyvästä kevyestä näytteenotosta ja lohkare-etsinnän kampanjaluonteisuudesta sekä mainintaa siitä, että tutkimusten tarkentuessa suurin osa alueista vapautuu malminetsinnästä. Hakija ei ole esittänyt arvioita esimerkiksi tutkimuskaivantojen, timanttikairausten ja näytteenoton määrästä, käytettävästä kalustosta eikä myöskään arviota tutkimusten vaatimasta ajasta. Ministeriön päätöksessä onkin lausuttu, että tutkimussuunnitelmassa ei ole yksilöityjä perusteluja tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta, hakijan otaksuma kaivoskivennäisistä on yleisluonteinen eikä tutkimussuunnitelmassa ole esitetty aikataulua tutkimuksiin tarvittavasta ajasta. Lisäksi ministeriön päätöksessä on lausuttu, että kaivoskivennäisiä koskevassa otaksumassa ja tutkimusten arvioitua määrää ja laatua koskevassa selvityksessä ei eritellä asioita yksittäisten valtausalueiden osalta.

Toisaalta valtaushakemukset on hyväksytty eräin ehdoin ja rajoituksin, jotka rajoittavat valtaajan oikeutta tutkimustyöhön siitä, mikä valtaajan oikeus kaivoslain 12 §:n perusteella olisi. Rajoituksiin kuuluu muun ohella se, että tutkimustyö on rajoitettava hakemuksessa ilmoitettuihin tutkimustoimenpiteisiin ja muihin sellaisiin toimenpiteisiin esiintymän laadun ja laajuuden selvittämiseksi, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat vähäisiä. Jos tutkimustöiden tuloksena löydetyn malmiaiheen hyödyntämismahdollisuuksien selvittäminen edellyttää koelouhintaa tai koerikastusta taikka muita vastaavia tutkimustoimenpiteitä, joiden pysyvät vaikutukset ympäristöön ovat muita kuin vähäisiä, on valtaajan haettava päätöksen täydentämistä. Hakemuksen tulee sisältää yksilöity suunnitelma koelouhinnasta ja koerikastuksesta taikka muista vastaavista toimenpiteistä. Hakemus käsitellään soveltuvin osin samoin kuin valtaushakemus. Lisäksi ministeriön päätöksessä on edellytetty, että tutkimustyö suunnitellaan ja toteutetaan siten, että valtausalueita on mahdollista supistaa päätöksen voimassa ollessa sen mukaan kuin valtaaja ilmoittaa. Valtausalueiden supistamismahdollisuutta koskeva, kaivoslain 18 §:ään perustuva ehto on toisaalta kuitenkin varsin yleisluontoinen ja sen toteutuminen jää paljolti valtaajan aloitteellisuuden varaan. Tutkimustoimenpiteiden rajoittaminen pysyviltä ympäristövaikutuksiltaan vähäisiin toimenpiteisiin ei puolestaan rajoituksena ole täsmällinen. Muutoinkin ministeriön päätöksessä asetetut ehdot ja rajoitukset suureksi osaksi perustuvat laissa muutoinkin säädetyn selventävään toistamiseen.

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksestä ilmenee, että ministeriö on tarkastellut valtaushakemuksia yhtenä kokonaisuutena. Kuten edeltä ilmenee, tämä on sinänsä tässä tapauksessa ollut yleisenä lähtökohtana perusteltua, kun vierekkäin sijaitsevat valtausalueet muodostavat kokonaisuuden. Toisaalta ministeriön päätöksestä ei ilmene, että se olisi tosiasiallisesti tarkastellut kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua hakemuksen aiheellisuutta myös jokaisen yksittäisen valtausalueen osalta erikseen ja eritellysti. Ilman tällaista tarkastelua Suomen perustuslain 15 §:ssä tarkoitetun omaisuudensuojan kannalta merkityksellinen kaivoslain 5 §:n säännös yksittäisen valtausalueen enimmäispinta-alasta saattaa menettää merkityksensä. Kun kaivoslaissa on rajoitettu yksittäisen valtausalueen enimmäispinta-alaa, osoittaa se myös pyrkimystä ja tavoitetta rajoittaa samalla kertaa vallattavien alueiden yhteispinta-alaa.

Näistä syistä kauppa- ja teollisuusministeriön päätös on kumottava ja asia palautettava työ- ja elinkeinoministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Ministeriön tulee varata valtauksen hakijalle tilaisuus esittää siten eritelty selvitys kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuista seikoista, että valtaushakemusten aiheellisuus voidaan luotettavasti arvioida myös jokaisen valtausalueen osalta erikseen."

Asian esittelijän vanhemman hallintosihteerin Mikko Rautamaan päätösehdotus oli saman sisältöinen kuin hallintoneuvos Pekka Vihervuoren äänestyslausunto.