20.03.2008/591

Maankäyttö ja rakentaminen - Maakuntakaavan vahvistaminen - Vahvistamatta jättäminen - Natura-arviointi - Suunnitelma - Vaikutusarvioinnin ajankohta - Vaihtoehtojen selvittäminen - Osittainen vahvistamatta jättäminen - Kaavan muuttaminen - Vähittäiskaupan suuryksikkö

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin säännös edellytti vaikutusten arvioimista, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentäisi Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn kohteen niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue oli sisällytetty verkostoon. Maakuntakaava oli sinänsä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu suunnitelma. Jos maakuntakaavan aluevarauksessa tai kaavamerkinnässä edellytetyn maankäytön tai sen eri vaihtoehtojen toteuttamisen vaikutukset Natura 2000 -verkoston kohteeseen olivat siten täsmentyneet, että arviointi oli mahdollista suorittaa, vaikutusarviointi oli tehtävä ennen maakuntakaavan hyväksymistä ja vahvistamista. Tällaisessa tapauksessa ei ollut riittävää, että kaavamääräyksellä vaikutusarviointi määrättiin tehtäväksi yksityiskohtaisemman suunnittelun yhteydessä.

Valtatien 12 parantamisvaihtoehdot Kirkkojärven kohdalla olivat tien sijainnin ja Natura 2000 -kohteen läheisyyden vuoksi poikkeuksellisen rajatut. Vaikka maakuntakaavan laatimisen yhteydessä oli selvitetty tien parantamisen vaihtoehtoja ja myös otettu kantaa näiden vaihtoehtojen vaikutuksiin, asiakirjoihin ei sisältynyt luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa edellytettyä arviointia maakuntakaavan vaikutuksista kohteen suojelun perusteena oleviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Tämän vuoksi maakuntakaavan hyväksymispäätös oli kysymyksessä olevilta osin lainvastainen.

Luonnonsuojelulaki 65 § 1 mom.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 28 § ja 31 § 1 ja 3 mom.

Valtioneuvosto oli jättänyt maakuntakaavan vahvistamatta kolmen vähittäiskaupan suuryksikköä koskevan kohdemerkinnän osalta. Aluevarausmerkinnöin osoitettu maankäyttö oli vahvistunut kohdemerkintöjen kumoamisesta huolimatta. Kohdemerkintöjen vahvistamatta jättäminen ei näin ollen estänyt alueen käytön jatkosuunnittelua, eikä kaavan osittainen vahvistamatta jättäminen muutoinkaan johtanut siihen, että jäljelle jäävä kaavan vahvistuva osa ei muodostaisi maankäytöllistä ja toiminnallista kokonaisuutta. Lisäksi kaavaselostuksesta ilmeni, että vähittäiskaupan suuryksiköiden osoittamisen lähtökohtana Tampereen kaupunkiseudulla oli niin sanottu mahdollistava vaihtoehtomalli, jossa suuryksiköiden kokonaismäärä ylitti selvästi vuoteen 2020 ennakoidun ostovoiman kasvun. Todennäköistä kuitenkin oli, että ehdotuksen mahdollistama suuryksiköiden toteutuminen tapahtuisi kerrosalaltaan supistettuna, siirtyisi myöhemmäksi tai jäisi kokonaan toteutumatta. Kysymys ei ollut valituksessa tarkoitetulla tavoin kaavan asiallisesta muuttamisesta, eikä valtioneuvoston päätös, jolla se oli jättänyt maakuntakaavan vahvistamatta mainituilta osin, ollut lainvastainen.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 28 § ja 31 § 1 ja 3 mom.