KHO:2008:85

Toimeentulotuki - Täydentävä toimeentulotuki - Erityismeno - Edunvalvonnan palkkio

Edunvalvonnasta aiheutunut palkkio oli toimeentulotuen asiakkaan erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuva erityismeno, joka tuli ottaa huomioon määriteltäessä hänen tarvettaan täydentävään toimeentulotukeen.

Laki toimeentulotuesta 1 § 1 mom., 2 § 1 mom., 6 §, 7 c § 1 mom. 3 kohta ja 2 mom.
Laki holhoustoimesta 44 § 2 ja 3 mom.
Oikeusministeriön ohje edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista (3927/33/2001 OM) 2 ja 3 §

Kort referat på svenska

Asian käsittely sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaostossa

Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaoston alainen viranhaltija on 14.8.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt X:n toimeentulotukihakemuksen heinä- ja elokuulle 2006 toimeentulotukilaskelman osoittaman tuloylijäämän 30,63 euroa perusteella. Edunvalvonnan palkkiota 370 euroa ei ole otettu huomioon toimeentulotukilaskelmassa menona, koska Kainuun maakunta -kuntayhtymän ohjeen mukaan edunvalvonnan palkkioon ei myönnetä toimeentulotukea. Palkkioon tulee hakea maksuvapautusta maistraatilta.

X on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut, että toimeentulotukihakemuksessa otetaan elokuun menona huomioon elokuussa erääntynyt edunvalvontapalkkio 370 euroa. Heinä-elokuulle jää tuloalijäämää 339,37 euroa. Edunvalvontapalkkioon ei voida hakea maksuvapautusta maistraatilta.

Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto on 4.10.2006 tekemällään päätöksellä pysyttänyt lautakunnan alaisen viranhaltijan tekemän päätöksen voimassa, koska se on tehty voimassa olevien toimeentulotukea koskevien säännösten ja ohjeiden mukaisesti ja koska kuntayhtymän edunvalvonnasta vastaavan tulosyksikön oman harkintansa perusteella perimää edunvalvontapalkkiota varattomalta päämieheltä ei voida pitää hyväksyttävänä toimeentulotukimenona.

Asian käsittely Oulun hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaoston päätös kumotaan ja X:lle myönnetään toimeentulotukea edunvalvontapalkkiota varten. Heinä- ja elokuuta 2006 koskevassa laskelmassa X:n tuloalijäämäksi muodostuu näin ollen 339,37 euroa, mikä tulee kattaa toimeentulotuella. Edunvalvojan palkkio on holhoustoimesta annetun lain 44 §:n 2 momentin mukaan päämiehen välttämätön ja pakollinen menoerä, eikä päämies voi yksipuolisesti sanoutua irti edunvalvonnasta.

Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto on antanut lausunnon. X:n edunvalvojaksi on määrätty yleinen edunvalvoja. Kainuussa yleisinä edunvalvojina ovat toimineet Kainuun maakunta -kuntayhtymään kuuluvien yhdeksän kunnan osalta kuntayhtymän omat viranhaltijat. Holhoustoimilaki antaa edunvalvojalle mahdollisuuden periä päämieheltä edunvalvontapalkkioita siinä määrin kuin sitä on pidettävä päämiehen varoihin nähden kohtuullisena. Palkkion periminen on perusteltua tapauksissa, joissa päämiehellä on siihen riittävästi tuloja ja varoja. Tilanne on toinen niissä tapauksissa, joissa päämies on vähävarainen tai varaton henkilö. Edunvalvontapalkkion perimiseen ei ole velvollisuutta. Tähän saakka kajaanilaisten päämiesten osalta ei ole yleensä edunvalvonnasta peritty palkkioita. Kainuun maakunta -kuntayhtymän toimeentulotukea koskevan ohjeen mukaan edunvalvontapalkkiota ei ole pidettävä toimeentulotukeen oikeuttavana menona. Toimeentulotuki on viimesijainen avustusjärjestelmä ja kaikki muut mahdollisuudet on käytettävä ensin. Kuntayhtymä on esittänyt valituksen hylkäämistä.

X on antanut vastaselityksen ja uudistanut valituksensa.

Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu

Oulun hallinto-oikeus on päätöksellään hyväksynyt X:n valituksen ja velvoittanut yksilöhuoltojaoston myöntämään toimeentulotukea heinä-elokuulle 2006 339,37 euroa.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Toimeentulotuen määrä on toimeentulotuesta annetun lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot ja tarpeellisen suuruisina huomioon otettavat muut perusmenot sekä täydentävällä toimeentulotuella katettavat menot.

Toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n 3 kohdan mukaan täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot.

Holhoustoimesta annetun lain 44 §:n 2 momentin mukaan täysi-ikäisen henkilön edunvalvojalla on oikeus saada päämiehensä varoista korvaus tarpeellisista kuluistaan sekä tehtävänsä laatuun ja laajuuteen ja päämiehen varoihin nähden kohtuullinen palkkio.

Hallinto-oikeus katsoo, että edunvalvojan palkkio on X:n erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuva täydentävällä toimeentulotuella katettava meno, joka tulee ottaa huomioon hänen toimeentulotuen tarvettaan arvioitaessa. Koska edunvalvontapalkkio 370 euroa on erääntynyt maksettavaksi elokuussa 2006, olisi se tullut ottaa toimeentulotukilaskelmassa menona huomioon.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunta on pyytänyt lupaa valittaa Oulun hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan lautakunta on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja lautakunnan yksilöhuoltojaoston päätöksen pitämistä voimassa. Toimeentulotuesta annetusta laista tai sen esitöistä ei ilmene, että toimeentulotukea tulisi myöntää edunvalvonnasta aiheutuviin palkkioihin. Holhoustoimesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukainen toiminta-ajatus on, että holhoustoimen tarkoituksena on valvoa niiden henkilöiden etua, jotka eivät itse voi huolehtia taloudellisista asioistaan. Syynä edunvalvonnan tarpeelle voi olla vajaavaltaisuus, sairaus, poissaolo tai muu syy. Holhoustoimilain esitöissä ei ole otettu tarkemmin kantaa lääketieteellisiin edellytyksiin tai muihin syihin, joiden perusteella henkilö on kykenemätön valvomaan etujaan taikka huolehtimaan varallisuuttaan koskevista asioista. Holhoustoimilain mukaisesti edunvalvonta voi olla kuusiportainen tuki- ja rahoitusjärjestelmä. Hallinto-oikeus ei ole päätöstä tehdessään huomioinut X:n edunvalvojan määräämisen syytä tai sitä, onko X itse hakenut edunvalvojaa ja onko hänen toimikelpoisuuttaan rajoitettu. Edunvalvonnan palkkio ei ole toimeentulotuella katettava meno, joka tulee ottaa huomioon X:n toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa.

X on antanut selityksen. Holhoustoimen uudistamisessa tarkoituksena oli, että edunvalvontaan ryhdytään vasta silloin, kun se on asianomaisen kannalta välttämätöntä. Pääsäännön mukaan edunvalvojan määrää tuomioistuin. Holhousviranomainenkin voi määrätä edunvalvojan tietyissä tapauksissa. Toisaalta edunvalvonnan kynnystä on ollut tarkoitus alentaa niissä tapauksissa, joissa asianomainen itse ymmärtää olevansa edunvalvonnan tarpeessa ja edunvalvonnan vaikutuksista tietoisena hyväksyy sen, että tietystä henkilöstä tulee hänen edunvalvojansa. Kun täysi-ikäinen henkilö ei itse kykene huolehtimaan hoitoa vaativasta asiasta, ensisijainen keino hänen suojaamisekseen on edunvalvojan määrääminen. Se ei vielä vaikuta henkilön kelpoisuuteen päättää itse asioistaan. Suurin osa edunvalvontapäätöksistä sisältää vain edunvalvojan määräyksen taloudellisten asioiden hoitamiseksi ja päämies säilyttää oikeustoimikelpoisuutensa. Tälläkin jo puututaan voimakkaasti yksilön itsemääräämisoikeuteen ja hänen yksityisyyteensä.

Holhoustoimesta annetun lain 44 §:n 2 momentti koskee täysi-ikäiselle määrätyn edunvalvojan ja alaikäiselle määrätyn muun kuin 1 momentissa tarkoitetun edunvalvojan oikeutta saada päämiehensä varoista korvaus tarpeellisista kuluistaan sekä tehtävänsä laatuun ja laajuuteen ja päämiehen varoihin nähden kohtuullinen palkkio. Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunta on määritellyt päätöksessään 31.8.2005 edunvalvontapalkkion lisäkorvauksen, joka aiemman käytännön mukaan on ollut yhdeksässä kunnassa epäyhtenäinen.

Edunvalvontapalvelu on erityisistä tarpeista johtuva hankinta ja siihen moni joutuu turvautumaan. Vähävaraisen edunvalvontapalvelun asiakkaan edunvalvojan on tarpeen vaatiessa haettava asiakkaalleen toimeentulotukea. Varattomat päämiehet voivat olla pitkäaikaisesti tai vaikeasti sairaita ja tarvita monenlaisen avun lisäksi edunvalvontaa varallisuutensa mahdolliset velat huomioon ottaen ja toimeentulonsa hoitamiseen. Edunvalvontaan ovat aina vakavat syyt.

Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto on antanut vastaselityksen, jossa se on uudistanut vaatimuksensa.

X on antanut selityksen, jossa hän on pyytänyt lautakunnan valituslupahakemuksen hylkäämistä ja hallinto-oikeuden päätöksen pysyttämistä voimassa, mikäli valituslupa myönnetään.

Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnalle on lähetetty tiedoksi X:n selitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Oulun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on sanotun lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä.

Saman lain 7 c §:n 1 momentin 3 kohdassa on säädetty täydentävän toimeentulotuen myöntämisestä. Huomioon otetaan tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Pykälän 2 momentin mukaan henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista sekä pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta.

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 2 momentin mukaan täysi-ikäisen edunvalvojalla on oikeus saada päämiehensä varoista korvaus tarpeellisista kuluistaan sekä tehtävänsä laatuun ja laajuuteen ja päämiehen varoihin nähden kohtuullinen palkkio. Pykälän 3 momentin mukaan oikeusministeriö voi antaa tarkempia ohjeita palkkion määräytymisen perusteista.

Oikeusministeriö on 14.12.2001 antanut ohjeen edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista (3927/33/2001 OM). Ohjeen 2 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojan vuosipalkkio muodostuu perusmaksusta, lisämaksusta ja erityiskorvauksesta. Pykälän 2 momentin mukaan perusmaksun suuruus on 200 euroa. Lisäksi 3 momentissa mainituista edunvalvojan toimenpiteistä saadaan periä ohjeissa määriteltyä maksua. Edunvalvoja, joka suorittaa päämiehensä puolesta tälle tarpeellisen, erityistä ammattitaitoa tai huomattavaa työmäärää vaativan tehtävän, on oikeutettu 4 momentissa mainituin perustein saamaan tehtävästä kohtuullisen erityiskorvauksen, jos tehtävän hoitaminen tällä tavoin on päämiehen edun mukaista.

Sanotun ohjeen 3 §:n 1 momentin mukaan perusmaksua ja lisämaksua ei peritä, jos päämiehen nettotulot rahana annetut sosiaaliset etuudet mukaan luettuina ovat vähemmän kuin 4 200 euroa vuodessa. Nettotulolla tarkoitetaan tuloa, joka saadaan vähentämällä päämiehen tuloista ennakonpidätyksen tai ennakonkannon mukainen vero ja siihen mahdollisesti liittyvät työntekijän lakisääteiset maksut. Pykälän 2 momentin mukaan jos päämiehen 1 momentissa tarkoitettu vuositulo on enemmän kuin 4 200 euroa, perusmaksua ja lisämaksua ei peritä siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää 18 % summasta, joka saadaan, kun päämiehen vuositulosta vähennetään 4 200 euroa.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Kajaanin käräjäoikeus on määrännyt päätöksellään 6.10.1994 X:lle, joka on syntynyt vuonna 1949, edunvalvojan sairaudesta johtuvasta syystä. X:n edunvalvojana on toiminut yleinen edunvalvoja. Edunvalvonnasta on tilikaudelta 1.1.2005-31.12.2005 aiheutunut yhteensä 370 euron suuruinen maksu, joka on koostunut perusmaksusta ja lisämaksusta. Maksu on erääntynyt maksettavaksi elokuussa 2006. Toimeentulotukea on haettu heinäkuulle ja elokuulle 2006 muun ohella X:n edunvalvojan palkkiosta aiheutuviin kustannuksiin.

Täydentävää toimeentulotukea myönnetään erityismenoihin, joita ovat henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Koska kysymyksessä oleva edunvalvonnan palkkio on X:n erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuva erityismeno, se on tullut ottaa huomioon määriteltäessä hänen tarvettaan täydentävään toimeentulotukeen. Siten elokuussa 2006 erääntynyt edunvalvontapalkkio 370 euroa on tullut ottaa tuolloin menona huomioon X:n toimeentulotuki- laskelmassa ja yksilöhuoltojaoston on tullut myöntää X:lle toimeentulotukea 339,37 euroa heinä-elokuulle 2006.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveyslautakunnan valitus on hylättävä, eikä hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Sakari Vanhala. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.