KHO:2008:88

Ulkomaalainen - Pakolainen - Pakolaisuuden lakkaaminen - Muuttuneet olosuhteet - Kansalaisuusmaa

Henkilön pakolaisasema voitiin määrätä lakkautettavaksi ulkomaalaislain 107 §:n 5 kohdassa tarkoitettujen muuttuneiden olosuhteiden nojalla, kun pakolaisen yksilöllisen suojelun tarve oli harkittu suhteessa kansalaisuusmaassa tapahtuneisiin merkittäviin ja vakiintuneiksi arvioitaviin yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Ulkomaalaislaki 107 § 5 kohta
Pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus (SopS 77/1968) 1 artiklan C kohdan alakohta 5

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 27.3.2007 n:o 07/0339/1

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 22.5.2006 antamallaan päätöksellä lakkauttanut L:n pakolaisaseman, peruuttanut hänelle myönnetyn pakolaisen matkustusasiakirjan sekä karkottanut hänet kotimaahansa Sudaniin. Lisäksi virasto on määrännyt L:n toistaiseksi voimassa olevaan maahantulokieltoon viraston päätöspäivästä lukien.

Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

L on saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena Libanonista heinäkuussa 2004. Hän on vuonna 1998 paennut Syyrian kautta Libanoniin, koska hänellä oli ongelmia valtion viranomaisten, turvallisuuspoliisin, kanssa. Hän oli kertomansa mukaan SPL-järjestön poliittinen jäsen, hän kirjoitti poliittisista ja uskonnollisista asioista sekä oli mukana värväämässä nuoria sotilaiksi Etelä-Sudaniin. L on kertonut olevansa uskonnoltaan kristitty ja etniseltä taustaltaan baria/juba.

Ulkomaalaisviraston saamien tietojen ja ihmisoikeusraporttien mukaan aikaisempina vuosina Sudanin hallitus on pidättänyt esimerkiksi tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvia epäiltynä etelän tärkeimmän sissiryhmän Sudan People's Liberation Army/Movementin (SPLA/M) tuesta tai -yhteyksistä. Sudanin hallituksen ja SPLA/M:n väliset taistelut päättyivät vuoden 2002 lokakuussa osapuolten hyväksyessä niin sanotun Machakosin protokollan. Satunnaisia yhteenottoja sattui kuitenkin vielä vuoden 2004 aikana. Osapuolet allekirjoittivat Machakosin protokollan pohjalta rauhansopimuksen tammikuussa 2005. Sopimuksen mukaisesti maalle muodostetaan väliaikaishallitus, jossa myös SPLA on edustettuna. Maan eteläosaa hallitsee SPLA/M 70 prosentin parlamentti- ja hallituspaikkaenemmistöllä. Keskeistä sopimuksessa on se, että etelä saa kuuden vuoden siirtymäajan jälkeen mahdollisuuden päättää kansanäänestyksellä mahdollisesta itsenäistymisestä. Sopimus takaa myös öljytulojen tasapuolisemman jakamisen etelän ja pohjoisen välillä, sekä sen, ettei islamilainen sharia-laki tule voimaan etelän kristityillä alueilla. Osapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen myös kiisteltyjen alueiden (Abyein, Blue Nile -osavaltio, Southern Kordofan/Nuba vuoristo) hallinnasta. (Home Office April 2005, IRIN 15.11.2005).

Hallituksen ja SPLM/A:n välillä vuonna 2002 solmitun tulitauon ja vuoden alussa 2005 solmitun rauhansopimuksen jälkeen osapuolten välit ovat siis normalisoituneet. Hallituksen aikaisemmat voimatoimet ja pidätykset, jotka kohdistuivat SPLM/A:n jäseniin, epäiltyihin jäseniin, kannattajiin tai sellaisiksi epäiltyihin, ovat päättyneet. SPLM/A:n jäsenet ja kannattajat eivät ole enää Britannian sisäministeriön käsityksen mukaan vaarassa hallituksen taholta eivätkä vainon kohteena. (UK Home Office - Original title: "Operation Guidance Note: Sudan"). ACCORD 2005 seminaarissa (10th European COI Seminar Budapest, Final Report on Sudan) esiintyneen YK:n ihmisoikeusasiantuntijan mukaan ulkomailla turvapaikkaa hakeneet sudanilaiset, jotka palautetaan takaisin Sudaniin, eivät joudu vakaviin ongelmiin. Poikkeuksena ovat sellaiset henkilöt, joiden katsotaan muodostavan uhkan maan turvallisuudelle. SPLA/M:n jäsenet, aktivistit ja kannattajat eivät kuitenkaan tällä hetkellä muodosta enää mitään uhkaa maan turvallisuudelle. He ovat osa maan nykyistä hallintoa.

Turvallisuusviranomaiset kontrolloivat edelleen tiukasti maan poliittista elämää eikä poliittisilla puolueilla ole tosiasiallisia toimintamahdollisuuksia. Erityisesti poliittinen oppositio on ollut viranomaisten voimatoimien kohteena. (UN Comission on Human Rights 28.2.2005).

Vuonna 2002 solmitun aselevon jälkeen alkanut pakolaisten ja sisäisten pakolaisten paluumuutto on jatkunut vuonna 2005 solmitun rauhansopimuksen jälkeenkin. Southern Kordofan -osavaltion alueella sijaitsevalle Nuba-vuorten alueelle on vuoden 2002 jälkeen palannut arvioiden mukaan 300 000 ihmistä. Muualle Sudanin eteläosiin oli vuoden 2005 heinäkuuhun mennessä palannut YK:n arvioiden mukaan 240 000 ihmistä. Vahvistamattomien arvioiden mukaan vuonna 2006 odotetaan palaajia olevan puolesta miljoonasta puoleentoista miljoonaan. (IRIN 4.10.2005). Olosuhteet etelässä ovat kuitenkin paluumuuttajille vaikeat. Sota on tuhonnut yhteiskunnan perusinfrastruktuuria merkittävällä tavalla. (IRIN 4.10.2005). UNHCR:n mukaan kuluvana vuonna 2006 Sudaniin koteihinsa palaavien pakolaisten määrä on arviolta 140 000. Kolmasosa heistä kuuluu UNHCR:n avustusohjelman piiriin. Etelä-Sudanissa paluumuuttoon on valmistauduttu operationaalisilla tukikohdilla, jotka järjestävät terveys-, koulutus- sekä vedensaannin turvaavia peruspalveluja. UNHCR pyrkii takaamaan turvallisuuden ja peruspalvelut niille, jotka kotiutuvat Sudaniin omasta aloitteestaan. (UNHCR; Tiedotustilaisuus Genevessä 8.5.2006 pakolaisavun rahoitustarpeesta vaikeassa tilanteessa Tsadissa ja Sudanissa).

Ulkomaalaisvirasto on katsonut käytettävissä olevien tietolähteiden ja edellä mainittujen seikkojen perusteella, että henkilöt, jotka ovat olleet Sudanissa riskiryhmää nimenomaisesti SPLM/A-yhteyksistä epäiltynä, eivät ole sitä enää edellä mainitun järjestön ja maan hallituksen solmiman rauhansopimuksen perusteella.

US Department Of Staten (2004 ja 2005) ja uskonnonvapausraportin (International Religious freedom Report 2004 ja 2005) mukaan Sudanin valtionuskonto on islam ja hallitus rajoittaa uskonnon vapautta. Turvallisuusjoukot ovat pidättäneet ihmisiä uskonnollisin perustein ja hallitus on syyttänyt näitä uskonnollisin syin pidätettyjä vedoten esimerkiksi valtion turvallisuuteen, vaikkakin toisinaan on ollut epäselvää, onko viranomaisten toiminta liittynyt uskonnolliseen vai poliittiseen toimintaan. Viranomaiset rajoittavat aktiivisten kristittyjen toimintaa. Ulkomaalaisviraston eri lähteiden mukaan kristittyihin ei kohdistu aktiivista vainoa, mutta syrjintää sen sijaan esiintyy. Perustuslaki takaa uskonnonvapauden, mutta käytännössä hallitus on asettanut rajoituksia ei-muslimeille, ei-arabi muslimeille ja muslimeille heimoista/lahkoista, jotka eivät ole liittyneet vallassa olevaan puolueeseen. Koko maassa muslimeita arvellaan olevan noin 65 %, kristittyjä 10 % ja perinteisten uskontojen kannattajia 25 %. Enemmistö muslimeista asuu maan pohjoisosissa ja kristityt etelässä. Tärkeän 1/2005 solmitun rauhansopimuksen mukaan Sudanin hallituksen on otettava käyttöön uusi perustuslaki, jossa shariaa sovelletaan vain muslimeihin ja etelässä käytetään perinteisiin tapoihin ja uskontoihin sopivaa lakia. (Sudan Country Report 2005). ACCORD 2005 (10th European COI Seminar Budapest, Final Report on Sudan) - seminaarissa esiintyneen UNHCR:n edustajan käsityksen mukaan useimmat Khartoumissa elävät etelästä kotoisin olevat kristityt voivat harjoittaa uskontoaan avoimesti ja vapaasti.

L:n kertoman perusteella hän ei ole harjoittanut kotimaassaan kristinuskoa avoimesti ja julkisesti tai pyrkinyt varsinaisesti käännyttämään muita. Hän on kertonut käyneensä kirkossa ja kirjoittaneensa uskonnon vapaudesta. L ei ole kuitenkaan kertonut, että uskonnolliset syyt olisivat aikaisempina vuosina olleet varsinaisia ongelmia, vaan lähinnä SPL:n kannattajaksi epäileminen. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei ole todennäköistä, että L olisi kotimaahansa palatessaan viranomaisten erityisen mielenkiinnon kohteena aikaisemman uskonnollisen tai etnisen taustansakaan tai aikaisempien mahdollisten erilaisten mielipiteidensä vuoksi. Ulkomaalaisvirasto on todennut myös, että L:lla on - huomioon ottaen hänen ikänsä, sukupuolensa sekä etninen taustansa - tarvittaessa mahdollisuus palata turvallisesti kotiseudulleen ja siten mahdollisuus sisäiseen muuttoon kristitty-enemmistöiselle alueelle Etelä-Sudaniin, esimerkiksi Jubaan. Sudanissa voi liikkua vapaasti. Alueella ei ole akuuttia turvallisuuskriisiä, vaikka humanitaariset olosuhteet ovat vaikeat. L:lla ei ole kuitenkaan perusteltua vainon tai muiden vakavien ihmisoikeusloukkausten uhkaa kotipaikkakunnallaan. L opiskeli ja asui kertomansa perusteella Khartoumissa useita vuosia ennen lähtöään. Siten paluu myös maan pääkaupunkiin voisi tulla kyseeseen opiskeluvuosien aikana kaupunkiin ja sen yhteisöihin muodostuneet siteet huomioon ottaen.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella L:n kohdalla olosuhdemuutoksia voidaan pitää siinä määrin merkittävinä, että Ulkomaalaisvirasto on katsonut, ettei häntä ole enää pidettävä pakolaisena. Olosuhteet, joiden vallitessa L:sta tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta ulkomaalaislain 107 §:n 5 kohdan tarkoittamalla tavalla.

Koska L:a ei ole enää pidettävä pakolaisena, on Ulkomaalaisvirasto peruuttanut hänelle myönnetyn pakolaisen matkustusasiakirjan.

L on syyllistynyt Suomessa ollessaan rikokseen, josta on säädetty rangaistuksena 4 vuotta 3 kuukautta kestävä vankeusrangaistus, jota hän on suorittanut Oulun vankilassa. Näin ollen edellytykset hänen karkottamiselleen ovat olemassa.

L:lle ei voitu hänen suhteellisen lyhyen maassa oleskelunsa perusteella katsoa syntyneen erityisiä siteitä Suomeen. Hänellä ei ollut Suomessa lähisukulaisia, perhettä eikä työ- tai opiskelupaikkaa. Hänen vaimonsa asuu Libanonissa. Jos verrataan hänen siteitään Suomeen ja kotimaahansa Sudaniin, jossa hän on asunut valtaosan elämästään, voidaan hänen siteidensä katsoa painottuvan sinne. Kun L:n kohdalla kokonaisharkinnassa maassa oleskelun pituutta on verrattu maasta karkottamisperusteisiin eli syyllistymiseen vakavaan rikokseen sekä siihen, että hän on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle, on maasta karkottamista ollut pidettävä painavampana.

Myös maahantulokiellon osalta Ulkomaalaisvirasto on viitannut edellä mainittuihin perusteluihin. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että L:lle voidaan määrätä toistaiseksi voimassa oleva maahantulokielto ottaen huomioon rikoksen vakavuus, haitta ja vaara yleiselle ja yksityiselle turvallisuudelle.

Ulkomaalaisvirasto on karkottamisesta päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että L voidaan karkottaa Sudaniin ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai perustuslain 9 §:n 4 momentissa, ulkomaalaislain 87 §:n 1momentissa tai 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Ulkomaalaisvirasto on soveltaminaan lainkohtina maininnut muun muassa ulkomaalaislain 107 §:n 1 momentin (oikeastaan 107 §:n) 5 kohdan, 138 §:n 3 momentin, 146 §:n, 149 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan sekä 150 §:n 1 ja 2 momentin.

L on valittanut Ulkomaalaisviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut päätöksen kumoamista. Hänen pakolaisasemassaan ei ollut tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka oikeuttaisivat lakkauttamaan hänen pakolaisasemansa ja karkottamaan hänet maasta. L oli ollut Sudanissa aktiivinen ihmisoikeusasioissa ja joutunut sen vuoksi useita kertoja pidätetyksi ja myös kidutetuksi. Myös hänen uskontonsa, kristinusko, oli omiaan saattamaan hänet uhanalaisen asemaan. Tiedot Sudanin tilanteen muuttumisesta olivat epävarmoja ja perustuivat pitkälti olettamuksiin.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt L:n valituksen Ulkomaalaisviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pakolaisaseman lakkauttaminen

Geneven pakolaisyleissopimuksen 1 C artiklan 1-6 alakohdat sisältävät perusteet pakolaisaseman lakkauttamiselle. Sopimuksen 1 artiklan C kohdan 5:nnen alakohdan mukaan sopimuksen soveltaminen lakkaa, jos henkilö ei voi enää sen vuoksi, että olosuhteet, joiden vallitessa hänet hyväksyttiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta, kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusmaansa suojelua.

Ulkomaalaislain 107 §:n 5 kohdan mukaan henkilön pakolaisasema lakkautetaan, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta.

Edellä mainittu lainkohta ja Geneven pakolaisyleissopimuksen 1 artiklan C kohdan 5 alakohta edellyttävät, että selvitetään ne olosuhteet, joiden johdosta asianomainen henkilö on saanut pakolaisen aseman, ja se, ovatko nämä olosuhteet sittemmin lakanneet olemasta. Mikäli tällainen olosuhteiden huomattava muutos on tapahtunut, on vielä arvioitava, voiko tästä syystä asianomainen enää kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusmaansa suojelua. Asiaa on arvioitava myös pakolaisen yksilöllisen suojelun tarpeen kannalta eikä pelkästään kysymyksessä olevan valtion yleisissä olosuhteissa tapahtuneiden muutosten perusteella.

Valittaja on saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena Libanonista heinäkuussa 2004. Hän on ollut kertomansa mukaan kotimaassaan SPL:n aktiivinen salajäsen, poliittinen toimija, vuodesta 1988 alkaen. Valittaja on kertonut kirjoittaneensa Khartoumissa koulussa ollessaan poliittista lehteä, josta hänelle seurasi ongelmia valtion erikoissotapoliisin toimesta. Kirjoitukset olivat koskeneet demokratiaa, uskontoa, tasa-arvoa sekä naisten aseman parantamista. Valittaja on kertonut osallistuneensa myös toimintaan, jossa värvättiin Pohjois-Sudanista nuoria sotilaiksi Etelä-Sudaniin. Valittaja on pidätetty SPL:n toiminnasta epäiltynä useamman kerran parin päivän ajaksi ja pidätysten yhteydessä häntä on pahoinpidelty.

Vuoden 2005 tammikuussa allekirjoitetun rauhansopimuksen seurauksena Sudanin tilanne on muuttunut olennaisesti lukuunottamatta Darfurin aluetta. Sopimuksen mukaan Sudanin eteläosalle on myönnetty autonominen asema kuudeksi vuodeksi. Tämän jälkeen alueen tulevaisuudesta järjestetään kansanäänestys. SPL on edustettuna maan väliaikaishallituksessa. SPL:n jäsenet tai kannattajaksi epäillyt eivät ole enää hallituksen vainon kohteena. Etelä-Sudanin Jubassa ja sen ympäristössä turvallisuustilanne on pysynyt vakaana. Helmikuussa 2007 yli 300 000 pakolaisen on rekisteröity palanneen (Sudan Operations, Sudan situation update 71, 4.3.2007). SPL on osana pyrkimystä parantaa turvallisuutta johtanut rauhallisesti sujuneita etsintöjä laittomien aseiden löytämiseksi (UNHCR Humanitarian overview 1-31.1.2007).

Valittajaa ei voida hänen kertomansa poliittisen toiminnan perusteella pitää poliittisesti profiloituneena henkilönä. Ei ole todennäköistä, että viranomaiset olisivat poliittisen toiminnan vuoksi enää kiinnostuneita valittajasta.

Valittaja ei ole kertomansa mukaan toiminut aktiivisesti kristillisessä kirkossa eikä hän ole uskontonsa perusteella joutunut vakavien ihmisoikeusloukkausten kohteeksi. Ei ole todennäköistä, että viranomaiset olisivat hänestä kiinnostuneita tälläkään perusteella. Hallinto-oikeus katsoo niiden olosuhteiden, joiden vallitessa valittajasta tuli pakolainen, lakanneen olemasta.

Maasta karkottaminen ja maahantulokielto

Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty rangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Saman lainkohdan 3 momentin mukaan pakolaisen saa karkottaa muun muassa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. Pakolaista ei saa 3 momentin mukaan karkottaa kotimaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Ulkomaalaislain 150 §:n mukaan ulkomaalaiselle voidaan käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Maahantulokielto määrätään enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi. Laadultaan törkeästä tai ammattimaisesta rikoksesta rangaistukseen tuomitulle ulkomaalaiselle maahantulokielto voidaan määrätä toistaiseksi.

Lain 146 §:n mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus ja ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne ja hänen siteensä Suomeen sekä karkottamisen perustuessa ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan myös teon vakavuus ja yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Valittaja on saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena Libanonista heinäkuussa 2004. Väestötietojärjestelmän mukaan valittajalla ei ole lapsia eikä puolisoa Suomessa. Oulun käräjäoikeus on tuominnut valittajan 1.11.2005 törkeästä raiskauksesta ja varkaudesta yhteiseen 4 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Rovaniemen hovioikeus on tuomiollaan 4.5.2006 pitänyt voimassa käräjäoikeuden tuomion.

Kun asian kokonaisharkinnassa otetaan huomioon valittajan tekemän rikoksen vakava laatu, yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta sekä valittajan perhesiteistä saatu selvitys, ei valittajan Suomessa oleskelun pituutta tai siteitä Suomeen voida pitää sellaisina seikkoina, jotka estäisivät hänen karkottamisensa. Karkottamisperustetta on pidettävä karkottamista vastaan puhuvia seikkoja painavampana.

Vuoden 2005 tammikuussa allekirjoitetun rauhansopimuksen seurauksena tilanne Sudanissa on olennaisesti muuttunut Darfurin alue pois lukien. Hallinto-oikeuden käytettävissä olevien tietojen perusteella valittaja ei etnisen taustansa tai kristinuskonsa perusteella kuulu sellaiseen henkilöryhmään, jonka paluuta Sudaniin olisi pidettävä ongelmallisena. Hallinto-oikeus katsoo, että valittaja voidaan karkottaa kotimaahansa ilman, että hänellä olisi pelkoa joutua siellä ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohdelluksi. Hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu karkottaa kotimaahansa Sudaniin ja määrätä maahantulokieltoon. Maahantulokielto on voitu määrätä olemaan voimassa toistaiseksi, koska valittaja on tuomittu rangaistukseen törkeästä rikoksesta.

Sovellettuina oikeusohjeina päätöksessä on mainittu ulkomaalaislain 107, 138, 146, 147, 149 ja 150 § sekä pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus 28.7.1951.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

L on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja perusteluinaan toistanut hallinto-oikeudessa esittämänsä. Hänen pakolaisasemaansa ei tule lakkauttaa, hänen pakolaisen matkustusasiakirjaansa ei tule peruuttaa, häntä ei tule karkottaa maasta eikä häntä tule määrätä maahantulokieltoon.

Merkitään, että korkeimpaan hallinto-oikeuteen saadun tiedon mukaan L:n karkotus hänen kotimaahansa Sudaniin on pantu täytäntöön 3.8.2007.

Maahanmuuttovirasto, entinen Ulkomaalaisvirasto, on antamassaan lausunnossa katsonut, ettei ole ollut estettä L:n maasta poistamiselle eikä hänen asettumiselleen kotimaahansa. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan Sudanista paenneiden ihmisten paluumuutto on käynnissä ja UNHCR odotti yli 100 000 maasta paenneen palaavan Sudaniin vuoden 2007 aikana (UK Home Office: COI Report Sudan, November 2007). Edelleen UNHCR arvioi vielä miljoonien ihmisten palaavan Sudaniin vuoden 2005 rauhansopimuksesta alkaneen suotuisan turvallisuuskehityksen seurauksena.

L:lle on varattu tilaisuus vastaselitykseen Maahanmuuttoviraston lausunnon johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut:

Ulkomaalaisvirasto on 22.5.2006 tekemällään päätöksellä päättänyt, että L:n pakolaisasema lakkautetaan, hänelle myönnetty pakolaisen matkustusasiakirja peruutetaan, hänet karkotetaan kotimaahansa Sudaniin ja määrätään maahantulokieltoon toistaiseksi. Virasto on perusteluinaan lausunut, ettei kiintiöpakolaisena Suomeen saapunutta L:a ole enää pidettävä pakolaisena, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet. Viraston päätöksestä ilmenee, että olosuhteiden muutoksella on tarkoitettu Sudanin, etenkin Etelä-Sudanin yhteiskunnallisia oloja.

L:n maasta karkottamista koskeva asia on tullut vireille Ulkomaalaisvirastossa Oulun kihlakunnan poliisilaitoksen esityksestä. Ulkomaalaisviraston päätöksestä ilmenee, että L:n pakolaisuuden lakkaamista ja karkottamista on ryhdytty harkitsemaan hänen tekemiensä rikosten johdosta. L on muun ohessa tuomittu törkeästä raiskauksesta ehdottomaan neljän vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen.

Ulkomaalaisvirasto on muun ohella nojautunut ulkomaalaislain 107 §:n 5 kohtaan, jonka mukaan henkilö lakkaa olemasta pakolainen, jos hän ei ilmeisesti enää ole suojelun tarpeessa, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänestä tuli pakolainen, ovat lakanneet olemasta. Säännöksen taustalla on pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen (SopS 77/1968, jäljempänä pakolaissopimus) 1 artiklan C kohdan 5 alakohta, jossa määrätään, että yleissopimuksen soveltaminen jokaiseen osastossa A määritellyt ehdot täyttävään henkilöön nähden lakkaa, jos hän ei voi enää sen vuoksi, että olosuhteet, joiden vallitessa hänet hyväksyttiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta, kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusvaltionsa suojelua.

UNHCR:n käsikirjassa pakolaisaseman määrittämisen ja menettämisen perusteista on pakolaissopimuksen 1 artiklan C kappaleen 5 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista todettu, että ne viittaavat sellaisiin perustavanlaatuisiin muutoksiin maassa, joiden voidaan olettaa poistavan pohjan vainon pelolta. Pelkkä, mahdollisesti hetkellinen, ja sellainen muutos yksityisen pakolaisen pelkoon liittyvissä tosiseikoissa, joka ei aiheuta olosuhteiden huomattavaa muuttumista, ei riitä tämän lausekkeen soveltamisen edellytykseksi.

Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin (ns. määritelmädirektiivi) 11 ja 14 artiklassa on määräyksiä pakolaisuuden lakkaamisesta sekä pakolaisaseman poistamisesta, lakkauttamisesta tai uusimatta jättämisestä.

Määritelmädirektiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on muun muassa 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa pakolaiseksi tunnustamisessa vallinneiden olosuhteiden mahdollisen lakkaamisen tilanteissa tarkasteltava, onko olosuhteiden muutos niin merkittävä ja pysyvä, ettei pakolaisella enää ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi.

L on saapunut kiintiöpakolaisena Suomeen Libanonista heinäkuussa vuonna 2004. Ulkomaalaisviraston päätös on perustunut UNHCR:n arvioon L:n pakolaisuudesta sekä Suomea edustaneiden virkamiesten Libanonissa tekemään L:n henkilökohtaiseen haastatteluun.

Asiakirjoissa olevan UNHCR:n L:a koskevan rekisteröintilomakkeen mukaan L on kertonut ja UNHCR esittänyt perusteluiksi hänen pakolaiseksi tunnustamiselleen muun ohella, että hänen poliittinen toimintansa ja jäsenyytensä SPL-järjestössä olivat johtaneet Sudanin viranomaisten huomioon sekä kolmeen yhteensä noin 18 kuukauden pidätyksiin, joiden aikana häntä oli julmasti kidutettu. Myös hänen uskonnollinen toimintansa oli saattanut hänet vainon vaaraan. UNHCR on katsonut L:n vainon pelon olevan oikeutettua ja ettei hänen paluunsa Sudaniin voitu katsoa olleen mahdollista lähitulevaisuudessa.

Ulkomaalaisviraston asiassa esittämän sekä hallinto-oikeuden täydentämän selvityksen perusteella on ollut pääteltävissä, että Sudanin ja etenkin Etelä-Sudanin, josta L on kotoisin, yhteiskunnallisissa olosuhteissa on L:n Suomeen saapumisen jälkeen tapahtunut pakolaisaseman kannalta merkittäviä ja vakiintuneiksi arvioitavia muutoksia, joiden voidaan olettaa poistavan hänen SPL-järjestön jäsenyyteensä ja uskonnolliseen toimintaansa perustuneen vainon pelon. Mikäli tällainen ulkomaalaislain 107 §:n 5 kohdassa tarkoitettu olosuhteiden muutos on tapahtunut, on vielä arvioitava, voiko asianomainen enää kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusvaltionsa suojelua.

Edellä lausutun perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ovat perustuneet asianmukaiseen arvioon Sudanin eteläisen osan yhteiskunnallisten olosuhteiden muutoksista. Lisäksi L:n yksilöllisen suojelun tarpeen kannalta asiassa kiintiövalintamatkan henkilöhaastatteluasiakirjoihin sisältyneen aineiston sekä pakolaisaseman lakkauttamisen ja karkottamisen edellytysten harkitsemiseksi pidetyn L:n henkilökohtaisen puhuttelun nojalla on voitu varmistautua siitä, ettei ole ollut olemassa sellaisia henkilökohtaisia perusteita, jotka maatilanteen parantumisesta huolimatta voisivat aiheuttaa L:lle vainon vaaraa tai aikaisempien kokemusten poikkeuksellisen traumaattisuuden vuoksi estäisivät hänen pakolaisasemansa lakkauttamisen ja maasta karkottamistaan taikka oikeuttaisivat hänet kieltäytymään ottamasta vastaan kansalaisuusvaltionsa suojelua. Näin ollen Ulkomaalaisvirasto on voinut ulkomaalaislain 107 §:n nojalla päättää L:n pakolaisaseman lakkauttamisesta, minkä jälkeen myös hänelle myönnetty pakolaisen matkustusasiakirja on voitu peruuttaa sekä määrätä, ottaen huomioon myös hallinto-oikeuden perustelut, hänet karkotettavaksi kotimaahansa Sudaniin ja maahantulokieltoon toistaiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla Ulkomaalaisviraston päätöksen lopputulos on pysytetty voimassa, ei siten ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Ilkka Pere, Anne E. Niemi, Hannu Ranta ja Juha Rautiainen. Asian esittelijä Kai Träskelin.