KHO:2009:63

Maankäyttö ja rakentaminen - Asemakaavan muutos - Ostoskeskus - Kaavoitusmenettely - Vuorovaikutus - Kuuleminen - Hallintolaki - Soveltamisala - Kohtuuton rajoitus tai kohtuuton haitta - Vuokralainen - Oikeuden haltija - Rakennuksen omistaja

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt Maunulan keskustaa koskevan asemakaavan muutoksen, joka mahdollisti muun ohella kaupungin vuokratonteilla Pakilantien länsipuolelle uuden liikekeskuksen rakentamisen ja Pakilantien itäpuolella olevan vanhan ostoskeskusrakennuksen purkamisen. Ostoskeskusrakennuksen paikalle oli kaavamuutoksella osoitettu uusia asuinkerrostaloja ja jonkin verran liiketiloja.

Maankäyttö- ja rakennuslain tai -asetuksen säännöksistä ei ilmennyt, että kaava-alueella rakennuksen omistavaa yhtiötä tulisi kuulla kaava-asiassa erikseen asianosaisena. Kaavoitusmenettelyä koskevasta vuorovaikutuksesta, joka palvelee samalla asianosaisten kuulemisen tarpeita, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Sääntely on lähtökohtaisesti tyhjentävää, jolloin hallintolaki ei tule täydentävästi sovellettavaksi. Tähän nähden hallintolain säännöstä asianosaisen kuulemisesta ei ollut sovellettava nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä kaavassa nykyisen ostoskeskuksen paikalle oli osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue. Valtuuston päätöksellä ei kuitenkaan välittömästi ollut ratkaistu kysymystä ostoskeskuksen purkamisesta, vaikka kaavaratkaisu sen mahdollistikin. Kaavapäätöksellä ei ollut otettu kantaa maanomistajan ja vuokramiehen välisiin yksityisoikeudellisiin suhteisiin, vaan niiden osalta sovellettiin asianomaista lainsäädäntöä ja vuokrasopimusta.

Asemakaavan muutoksella oli sovitettu yhteen kyseisen alueen suunnittelulle asetetut erilaiset, osin keskenään vastakkaiset tavoitteet pääosin kaupungin omistamalla maalla. Se, että kaavan toteuttamisen seurauksena ostoskeskusrakennuksen omistavalle yhtiölle mahdollisesti aiheutui taloudellisia menetyksiä, ei kuitenkaan ollut kohtuutonta maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pelkästään sitä, että kaavaratkaisu vaikutti haitallisesti elinkeinonharjoittajien kilpailuasemaan, ei voitu pitää edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheutuvana kohtuuttomana rajoituksena tai kohtuuttomana haittana. Asemakaavalla ei myöskään voitu määrätä alueelle tulevista liikkeenharjoittajista.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 54 § 3 momentti, 62 § 1 momentti, 63 § ja 65 §
Maankäyttö- ja rakennusasetus 27 § ja 30 §
Hallintolaki 5 § 1 momentti

Ks. myös KHO 21.3.2005 T 628.

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 19.6.2008 nro 08/0615/5

1. Helsingin kaupunginvaltuuston päätös

Helsingin kaupunginvaltuusto on 25.4.2007 (§ 109) tekemällään päätöksellä hyväksynyt Helsingin 28. kaupunginosan korttelin nro 28211 tontin nro 1, korttelin nro 28238 tontin nro 4, korttelin nro 28319 tontin nro 5 ja korttelin nro 28320 tontin nro 11 sekä puisto-, katu- ja pysäköintialueiden asemakaavan muutoksen kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston 19.8.2004 päivätyn ja 12.5.2005 ja 20.6.2005 muutetun piirustuksen nro 11326 mukaisena.

2. Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa

Pakila-Seura ry ovat valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatineet, että päätös kumotaan siltä osin kuin Pakilantien ajokaistojen määrää asemakaavan muutoksella vähennetään.

Valituksessa on muun ohella esitetty, että Maunulan keskustan kaavaprosessissa ei ole kuultu asianosaisena Pakila-Seura ry:tä, vaikka kaavan liikennejärjestelyt haittaavat olennaisesti liikennöintiä Pakilasta ja Paloheinästä Maunulan keskustaan ja edelleen Maunulan keskustan kautta Tuusulanväylälle ja Pasilaan. Pakilantie on nimensä mukaisesti ollut aina väylä, jota pitkin Maunulan naapurikaupunginosan Pakilan ja sen pohjoispuolella olevan Paloheinän asukkaat ovat liikkuneet naapurikaupunginosiin ja etelään Tuusulanväylälle ja sitä pitkin kohti Helsingin keskustaa.

Maunulan keskustan asemakaavamuutoksessa nykyinen nelikaistainen Pakilantie on muutettu sellaiseksi, että kumpaankin suuntaan Pakilantietä on yksi kaista bussitaskuille matkustajien ottamista ja jättämistä varten ja varsinaista ajamista varten jää vain yksi kaista etelään ja yksi pohjoiseen. Muutos ruuhkauttaa Pakilantietä entisestäänkin ja olennaisesti vaikeuttaa Maunulan pohjoispuolella olevien kaupunginosien asukkaiden liikkumista. Tämän vuoksi Pakila-Seura ry on kaava-asiassa osallinen ja siltä olisi tullut pyytää asiasta lausunto. Näin ollen kaupunginvaltuuston päätös on syntynyt maankäyttö- ja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen vastaisesti.

Maunulan keskustan asemakaavan Pakilantien osan liikennejärjestelyt perustuvat virheellisiin tietoihin liikenteen nykyisestä ruuhkaisuudesta sekä uudessa kaavassa esitettyjen liikennejärjestelyjen riittävyydestä. Pakilantien muuttaminen kaksikaistaiseksi ruuhkauttaa sitä entisestään ja olennaisesti vaikeuttaa Maunulan pohjoispuolella olevien kaupunginosien asukkaiden liikkumista. Muutos vaikeuttaa liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä ja erityisesti työmatkaliikenteen, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Näin ollen kaupunginvaltuuston päätös on ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain 5 §:n liikenteen toimintaedellytyksiä koskevan suunnitteluvelvoitteen kanssa.

Suursuon Ostoskeskus Oy on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että päätös kumotaan. Hallinto-oikeuden on toimitettava asiassa suullinen käsittely 2-3:n Suursuon Ostoskeskus Oy:n yrittäjän ja 1-2:n asiantuntijan tai tutkijan kuulemiseksi.

Liiketilojen sijoittelu asemakaavan muutoksessa ei vastaa asemakaavalle asetettuja rakentamisen ja muun maankäytön ohjaustavoitteita erityisesti rakentamisen paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan sekä olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen osalta. Kaavaratkaisu on tämän vuoksi sekä aineellisesti että muodollisesti virheellinen. Se on Suursuon Ostoskeskus Oy:tä ja sen nykyisiä yrittäjiä syrjivä ja HOK-Elantoa suosiva.

Liiketilojen mitoitus on riittämätön. Asemakaavan muutosehdotuksessa esitetään Suursuon ostoskeskus purettavaksi, jolloin kaavoitettavalta alueelta poistuu rakennusoikeutta 2 600 k-m². Korttelialueelle Pakilantien länsipuolelle liikerakennuksille on varattu korvaavia liiketiloja 2 600 k-m², mistä pieniä liiketiloja olisi 400 k-m². Ehdotuksessa katsotaan alueen palvelutarjonnan kokonaisuutena paranevan, koska Pakilantien itäpuolelle ostoskeskuksen tilalle rakennettaviin asuinkerrostaloihin varataan alakerroksiin liike- ja toimistotilatarkoituksiin 600 k-m² eli koko alueelle yhteensä 3 200 k-m². Johtopäätös on väärä.

Palveluiden tarjonnan riittävyys neliömetrein arvioituna antaa virheellisen kuvan palvelujen riittävyydestä alueen asukkaille. Kaavamuutoksen hyväksyminen yksipuolistaisi palvelujen tarjontaa alueella, koska yksittäinen päivittäistavaraketju HOK-Elanto saisi määräävän markkina-aseman eikä pääsisi syntymään kilpailua. Rakennusoikeuden keskittäminen yhdelle toimijalle johtaisi vastoin kaupunginvaltuuston hyväksymää pontta pienyrittäjien syrjimiseen. Suursuon Ostoskeskus Oy:n nykyiseen palvelutarjontaan verrattuna tarjonta heikkenisi, vaikka kerrosala lisääntyisikin. Asemakaavaehdotuksessa HOK-Elannolle on varattu aikaisemman 770 k-m² sijaan ylimitoitetusti 2 200 k-m². Asemakaavan muutoksen hyväksyminen tältä osin johtaa siihen, että palvelutarjonta yksipuolistuu liiketilojen kokonaismäärään nähden liiallisen päivittäistavarakaupan määrän vuoksi. Maunulan asukkaiden etu ei ole, että valtaosa päivittäistavarakaupan tarjonnasta on vain yhden kauppaketjun varassa. Alueen muille yrittäjille ei vastoin valtuuston pontta jäisi tarpeeksi toimintaedellytyksiä. Parempi vaihtoehto olisikin, että Pakilantien itäpuolelle osoitetaan tilat pienelle, myös viikonloppuisin avoinna olevalle alle 400 k-m²:n kilpailevalle päivittäistavarakaupalle, ja että HOK-Elannon tilavarausta vastaavasti vähennetään.

Kaupunki on koko ajan eri yhteyksissä perustellut ratkaisuaan osoittaa ilman kilpailuttamista HOK-Elannolle 2 200 k-m² liiketiloja sillä, että HOK-Elannolla on vuoteen 2035 ulottuva vuokrasopimus, tontilla on rakennusoikeutta 900 k-m² ja tontilla sijaitsee ennestään HOK-Elannon omistama S-Market, jonka myymäläala on noin 770 k-m². Perustelut ovat kestämättömät ja Suursuon Ostoskeskus Oy:n yhdenvertaisuutta loukkaavat. Suursuon Ostoskeskus Oy:n osakkeenomistajat itse omistavat - kuten HOK-Elanto - vuokramaalla sijaitsevat rakennukset. HOK-Elannon pidempiaikainen maanvuokrasopimus ei yksin olisi oikeuttanut kaupunkia osoittamaan pienyrittäjille korvaavia tiloja ainoastaan siltä osin kuin päivittäistavaraliike ei niitä tarvitsisi. HOK-Elannolle olisi sitä perusteetta suosimatta voinut varata kaavassa etuoikeutta liiketiloihin korkeintaan siltä osin kuin se olisi vastannut HOK-Elannon nykyisin omistamien rakennusten neliömäärää tai rakennusoikeutta.

Kuudessa Suursuon ostoskeskusta suuruusluokaltaan vastaavassa ostoskeskuksessa HOK-Elanto on suurin tai lähes suurin omistaja. Siten pienyrittäjiä syrjitään ja HOK-Elannolla on kilpailua vääristävä määräävä markkina-asema Helsingin kaupungin lähiöiden ostoskeskuksissa.

Päätöksenteko on suosinut myös HOK-Elantoa tavalla, joka on vastoin asemakaavan tavoitteita. Sidoksella HOK-Elantoon on voinut olla vaikutusta kaava-asian ratkaisussa. HOK-Elannon edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenet ovat olleet päättämässä asemakaavaan liittyvissä asioissa paitsi valtuustossa 25.4.2007 niin myös muun ohella kaupunkisuunnittelulautakunnassa 26.8.2004 ja 12.5.2005, jolloin lautakunnan puheenjohtajana toimi Maija Anttila, joka oli samaan aikaan HOK-Elannon edustajiston jäsen.

Pakilantien itäpuolella asuu huomattava määrä vanhusväestöä, jolle kaksikaistaisenkin Pakilantien ylittäminen on turvallisuusriski. Pakilantie tulisi säilyttää nelikaistaisena siten, että tien yli ali varataan kauttakulku hisseineen.

Menettely ei ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaisesti vuorovaikutteista. Tältä osin yhdistys on viitannut valituksen liitteessä esitettyihin näkökohtiin.

Pro Maunula ry on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että päätös kumotaan.

Valituksessa on muun ohella esitetty, että menettely on ollut virheellistä. Kaupunginvaltuuston kokoukseen on osallistunut valtuutettuja, jotka ovat myös HOK-Elannon edustajiston tai hallintoneuvoston jäseniä. He ovat olleet esteellisiä päättämään asiasta, koska päätös on HOK-Elannon edun mukainen. HOK-Elannon edustajiston jäseniä ovat valituksessa luetellut valtuutetut. HOK-Elannon hallintoneuvoston jäseniä ovat Arto Bryggare, joka oli myös aloitteentekijä vuonna 2000 Maunulan keskustan tonttien yhdistämisasiassa HOK-Elannon eduksi, sekä Tatu Rauhamäki ja Ben Zyskowicz.

Vuorovaikutteisuus ei ole toteutunut asemakaavamuutoksen valmistelussa, koska Maunulan alueen iäkästä vanhusväestöä ei ole kuultu. Vanhusväestö edustaa neljäsosaa alueen asukkaista. Kaupunginhallitus on saanut virheellisen kuvan Maunulan iäkkään enemmistön mielipiteestä. Maunulaseuran tekemä tutkimus muun muassa Maunulan netissä on antanut puutteellisia tietoja, sillä sinne ei ole kirjautunut yhtään myönteistä lausuntoa Suursuon ostoskeskuksesta "teknisen vian" vuoksi. Maunulan nettisivujen ylläpitäjä on kyennyt luomaan kielteistä kuvaa ostoskeskuksesta.

Pro Maunula ry perustettiin asukkaiden toimesta vastustamaan HOK-Elannon määräävää markkina-asemaa ja puolustamaan Maunulan palvelujen säilymistä sekä kehittämistä. Noin 700 maunulalaista ja lähiseudun asukasta allekirjoitti vastineen, jossa vaaditaan Maunulan palvelujen säilyttämistä ja HOK-Elannon määräävän markkina-aseman estämistä. Ostoskeskuksessa vuosikymmeniä toimineen fysikaalisen hoitolaitoksen, kupparin, kauneudenhoitolan ja kampaamojen palvelujen poistuessa ei iäkkäällä väestönosalla ole vastaavia palveluita lähellään. HOK-Elanto lakkautti Spar-päivittäistavarakaupan ostoskeskuksesta heti, kun sai määräysvallan siihen. Ymmärrettävästi HOK-Elanto ei halua kilpailevaa päivittäistavarakauppaa lähialueelle, mutta on vaikea ymmärtää, että kaupunki tukee tällaista asukkaille kielteistä määräävän markkina-aseman muodostamista.

Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteet eivät toteudu tehdyssä päätöksessä. Maunulan keskus ei muodostu vetovoimaiseksi ja kaupunkikuvallisesti korkeatasoiseksi, monipuoliseksi palvelukeskukseksi. Päinvastoin sen palvelut vähenevät, koska pienliiketilojen määrä supistuu 600 m²:llä. Lisäneliöt on sijoitettu HOK-Elannon päivittäistavarakaupan laajennukseen. Paloheinässä ja Pakilassa on molemmissa paikoissa jo toimivat suuret S-marketit. Tästä syystä liikekeskus ei palvele lainkaan Pakilan ja Paloheinän asukkaita, koska uuteen liikekeskukseen ei ole tulossa HOK-Elannon päivittäistavarakaupan lisäksi kuin 400 m² HOK-Elannon hallinnoimaa pienliiketilaa.

Alueen liikenne ruuhkautuu. Yksikaistaisuus ei tee liikennettä sujuvammaksi, sillä jo nykyisellään on aamuisin bussipysäkeille jonottamassa pahimmillaan kuusi linja-autoa. Pysäkkitaskut eivät nopeuta liikennettä, vaan päinvastoin ne hidastavat sitä, koska niihin eivät mahdu kaikki bussit pysähtymään sujuvasti. Asemakaavan muutoksen ja siihen liittyen liikennejärjestelyjen ympäristövaikutuksista ei ole tehty kattavaa selvitystä, jollainen olisi ympäristövaikutusten arviointilain mukaisesti tehtävä. Nyt on tehty ainoastaan melumittaukset vanhojen asuintalojen kohdalla. Vaikka meluhaitat voidaan poistaa esimerkiksi ikkunalasien lisäämisellä, liikenteen muut päästöt kasvaisivat yksikaistaiseksi muutetulla Pakilantiellä jonotuksen takia moninkertaisiksi.

Maunulan korkealuokkainen arkkitehtuuriperintö tuhoutuu. Kaikki rakennussuojelun asiantuntijat (Museovirasto, kaupunginmuseo, Uudenmaan ympäristökeskus, ympäristöministeriö) ovat yksimielisiä siitä, että koko Maunulan sotien jälkeen rakennetulla alueella mukaan lukien Suursuon ostoskeskus on rakennussuojelulain 1 ja 2 §:n tarkoittamaa kulttuurihistoriallista merkitystä, jonka suojeleminen on tarpeen. Museoviraston kuntokartoituksen mukaan ostoskeskus on hyvin säilynyt ja kuvaa kaupan kehitystä. Näin ollen kyseisen alueen ja rakennusten suojeluun on sovellettava rakennussuojelulain 3 §:n 2 momenttia. Kaupunki ei ole halukas alueen suojeluun maankäyttö- ja rakennuslain nojalla.

Helsingin kaupunginhallitus on antanut lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Muun ohella Pakila-Seura ry:n, Enrothin ja Suomen valituksen osalta kaupunginhallitus on todennut, että asemakaavakartassa esitetyt kaistajärjestelyt on merkitty katualueelle ohjeellisina. Ne eivät näin ollen ole katusuunnittelussa sitovia, kuten ei myöskään havainnekuvana esitetty illustraatio. Asemakaavassa ei ole supistettu Pakilantien katualuetta niin, että se estäisi nykyisten kaistajärjestelyiden kaltaisen tilanteen myös jatkossa. Asemakaavan perusteella tulee vielä erikseen tehtäväksi liikennesuunnitelma. Pakilantie 9:n kohdalle jäänee nykytilannetta vastaavat kolme kaistaa, joista yksi on kääntymiskaista Metsäpurontielle. Asemakaavan havainnekuvassa esitetty mahdollisuus kaventaa Pakilantie 1+1 -kaistaiseksi perustui valmisteluvaiheessa tilanteeseen, jossa Pakilantien suunnitelmissa ei vielä ollut mahdollisen Raide-Jokerin tilavarauksia.

Asemakaavan muutoksesta ei ole pyydetty maankäyttö- ja rakennusasetuksen 28 §:ssä tarkoitettua lausuntoa Pakila-Seuralta, kuten ei varsinaisen kaava-alueenkaan asukasjärjestöiltä. Asukasjärjestöt eivät pääsääntöisesti ole maankäyttö- ja rakennusasetuksen 28 §:ssä tarkoitettuja yhteisöjä, joilta on pyydettävä lausunto asemakaavaehdotuksesta. Kuten asemakaavan muutoksen selostuksesta ilmenee, on kaavamuutoksesta tiedottaminen ollut laajaa. Siitä on tiedotettu paikallislehdissä ja asemakaavan muutoksesta on keskusteltu myös Pakila-Seuran tilaisuuksissa.

Pakilantien liikennemäärä Suursuon kohdalla on viime vuosina vakiintunut noin 12 000 ajoneuvoon vuorokaudessa. Nykyiset liikennemäärät ovat olleet vakiintuneet vuodesta 1997, jolloin on valmistunut parannus Kehä I:n ja Tuusulanväylän liittymään. Nykytilanteessa pahimmat liikenneongelmat Pakilantiellä ovat Kehä I:n ja Pirjontien välillä. Tätä ongelmaa pyritään vähentämään pääteiden kehittämishankkeilla. Maunulan keskustan asemakaavan muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta Pakilantien liikenteeseen, kuten valituksessa väitetään. Asemakaava-alue ei ulotu niille kohdille, joista pahimmat liikenneongelmat todellisuudessa johtuvat eikä asemakaavan tarkoituksena ole ollut ratkaista näitä ongelmia.

Siltä osin kuin valituksessa on kysymys vaikutusten arvioinnin riittävyydestä ja liikenteen toimintaedellytyksiä koskevasta suunnitteluvelvoitteesta, kaupunginhallitus on todennut lausunnossaan, että Pakilantiestä Suursuon kohdalla on tehty liikennesimulointi, jossa on otettu huomioon liikenteen tuleva kasvu, jonka ei ennusteiden mukaan odoteta olevan kovinkaan suurta. Liikennesimuloinnin mukaan Suursuon kohdalle ei muodostu ongelmia. Sujuvuus itse asiassa paranee nykyisestään nykyisen nelihaaraisen liittymän muuttuessa kolmihaaraiseksi. Maunulan keskustan kaavoituksen yhteydessä Pakilantien liikenteestä on tehty melulaskelma. Laskelman perusteella asemakaavaan on merkitty uusille rakennuksille melumääräykset. Laajemmat selvitykset eivät ole tarpeellisia, koska liikennemääriin tai -olosuhteisiin ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia.

Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen sekä Pro Maunula ry:n valituksen osalta kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että kaavamuutoksesta tiedottaminen ja vuorovaikutteisuus on ollut laajaa. Suunnittelun eri vaiheita on esitelty useissa asukastilaisuuksissa, Maunulan kirjastossa sekä internetissä kaupunkisuunnitteluviraston ja Maunulan kotisivuilla. Kaupunki ei ole vastuussa Maunula-Seuran viestinnän oikeellisuudesta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan asemakaavatyön jatkosuunnittelun pohjaksi valitsemassa vaihtoehto C:ssä Pakilantien risteysalueelle muodostuu nykyistä väljän jäsentymätöntä ja matalaa keskustaa tiiviimpi, tehokkaampi ja kaupunkimaisempi keskusta-alue. Julkisten ja kaupallisten palveluiden kehittäminen perustuu useiden erilaisten vaihtoehtojen tutkimiseen ja muodostaa hyvän perustan Maunulan keskustan kehittämiselle. Suoraan pysäkkialueiden katutasoon avautuvat ja helposti asioitava korkeatasoinen päivittäistavaramyymälä Pakilantien länsipuolella ja pienet liiketilat Pakilantien molemmin puolin aktivoivat katukuvaa. Kulttuuripalvelut monipuolistavat keskuksen palvelutarjontaa julkisen liikenteen solmukohdassa.

Liikekeskus palvelee Maunulan lisäksi Pakilan ja Paloheinän asukkaita, koska Pakilantie toimii edelleenkin Pakilaan ja Paloheinään johtavana kokoojakatuna. Pakilantiellä liikennöi lisäksi myös kyseisiä alueita palvelevia bussilinjoja. Liikekeskukseen suunniteltava supermarket-tasoinen päivittäistavaramyymälä on kooltaan ja siten myös valikoimiltaan alueen muita kauppoja suurempi ja palvelee myös Maunulan pohjoispuolella asuvia.

Asemakaavan muutoksella ei ole loukattu yrittäjien yhdenvertaisuutta. Asemakaavan muutos ei ota kantaa yksittäisten palveluiden sijoittumiseen eikä toimijoihin, vaan luo edellytykset Maunulan keskustassa tarpeellisille kaupallisille ja muille palveluille. Se, mitä toimijoita alueelle sijoittuu, ratkeaa muun päätöksenteon kautta.

Asemakaavan muutoksen toteutuessa koko alueen liikekerrosala lisääntyy uusien asuinkerrostalokorttelien liikekerrosalalla eli 600 k-m²:llä. Tiloista osa on erikseen osoitettu pienille liiketiloille rajoittamalla yksittäisen tilan enimmäiskokoa asemakaavamääräyksellä. Muualla Maunulassa on suhteellisen paljon pieniä liiketiloja, joihin osa ostoskeskuksen yrittäjistä ja palveluista voisi sijoittua ja muodostaa alueellista lähipalveluverkostoa. Se on varsin hyvin iäkkäänkin väestön tavoitettavissa myös julkisella liikenteellä.

Valtuuston jäsenen osallistuminen sellaisen yhteisön hallintoon, jonka etuun kaavan hyväksymistä koskeva päätös saattaa vaikuttaa, ei ole esteellisyysperuste. Suursuon Ostoskeskus Oy on lisäksi viitannut valituksessaan sen liitteeseen, josta käy ilmi, että Osuusliike Elannon edustajistoon kuuluvia henkilöitä on ollut päättämässä kiinteistölautakunnan kokouksessa 2.9.2003, että Osuusliike Elannolle varataan ilman kilpailutusta asemakaavavaihtoehdon C mukainen alue uuden ostoskeskuksen suunnittelua varten. Lisäksi kiinteistölautakunta on 2.9.2003 päättänyt, että Suursuon Ostoskeskus Oy:n vuokrasopimusta jatketaan 31.12.2006 saakka asemakaavaehdotus C:n mukaisesti, vaikka aiemmin kiinteistövirasto oli ehdottanut vuokrasopimuksen pituudeksi 15 vuotta. Kaupunginhallitus toteaa, etteivät Suursuon Ostoskeskus Oy:n liitteessä mainitsemat lautakuntien päätökset liity valituksenalaiseen asemakaavan hyväksymistä koskevaan kaupunginvaltuuston päätökseen.

Edellä mainitussa liitteessä on todettu myös, että kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja on osallistunut asian käsittelyyn, vaikka hän oli HOK-Elannon edustajiston jäsen. Liitteessä on todettu, että kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja oli 15.5.2003 kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä kokouksessa, jossa valittiin asemakaavaehdotuksista HOK-Elannolle suotuisin. Hän oli myös 26.8.2004 lautakunnan kokouksessa puoltanut HOK-Elannolle myönteistä asemakaavan muutosehdotusta ja sen lähettämistä kaupunginhallitukselle. Esteellisyystilanteen syntyminen edellyttää virkamiehen kuulumista yhtiön johtoelimeen. HOK-Elannon edustajiston tehtävistä ja asemasta on määräykset Helsingin Osuuskauppa Elannon sääntöjen 11-15 §:ssä. Sääntöjen mukaan edustajisto käyttää osuuskaupan jäsenten päätäntävaltaa kahdesti vuodessa pidettävissä kokouksissa. Edustajistolle kuuluvia asioita ovat muun muassa tilinpäätöksen käsittely, tuloslaskelman ja taseen vahvistaminen, vastuuvapauden myöntäminen hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenille sekä toimitusjohtajalle, edustajiston, hallintoneuvoston jäsenten ja tilintarkastajien palkkioiden vahvistaminen, tilintarkastajien ja hallintoneuvoston jäsenten valinta. Sääntöjen sisällön perusteella kaupunginhallitus katsoo, ettei edustajistoa tule pitää hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna toimielimenä. Edustajisto voidaan pikemminkin rinnastaa osakeyhtiölain mukaiseen yhtiökokoukseen, johon osallistuminen ei myöskään johda virkamiehen esteellisyyteen yhtiön asioita käsiteltäessä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa 15.5.2003 päätettiin yksimielisesti, että asemakaavan suunnittelua jatketaan vaihtoehdon C pohjalta. Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa 26.8.2004 kaikki sen jäsenet yhtä lukuun ottamatta puolsivat asemakaavan muutosehdotusta ja sen lähettämistä kaupunginhallitukselle, joten mahdollisella esteellisyydellä ei ole ollut vaikutusta asiassa.

Maunulan korkealuokkainen arkkitehtuuriperintö löytyy eteläisen Maunulan alueelta Pakilantien länsipuolelta. Tämä 1950-lukua edustava alue on selvitysten perusteella yleiskaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Tälle alueelle laaditaan parhaillaan rakennustaiteelliset ja ympäristöarvot huomioon ottavaa asemakaavaa. Suursuon alue on rakennuskannaltaan ja asemakaavaltaan nuorempaa aluetta.

Pro Maunula ry on esittänyt Maunulan alueen suojelemista myös rakennussuojelulain nojalla. Esitys on koskenut myös nykyisen ostoskeskuksen suojelemista. Uudenmaan ympäristökeskus on hylännyt hakemuksen todeten päätöksessään, että mahdollinen suojelu tapahtuu asemakaavatasolla. Vanha ostoskeskus on toiminnallisesti rakennuksena suljettu ja epäkäytännöllinen ja sen on koettu aiheuttavan myös epäviihtyisyyttä ja jopa häiriötä ympäristössään. Ostoskeskus on aikansa palveltuaan tullut tilanteeseen, jolloin sen peruskorjaus suojelurakennuksena edellyttäisi varsin suuria investointeja. Pienessä keskinäisessä kiinteistöosakeyhtiössä se aiheuttaisi etenkin pienille osakkaille kohtuuttoman suuria taloudellisia rasituksia. Rakennuksen purkaminen on näissä oloissa perusteltua, vaikka sen onkin katsottava sisältävän pääasiassa paikallishistoriaan liittyviä kulttuurihistoriallisia arvoja. Kaupunginmuseo on muistiossaan 20.4.2001 esittänyt, että alueen asemakaavan muutoksen lähtökohdaksi otettaisiin olemassa olevan ostoskeskusrakennuksen säilyminen. Museo on kesällä 2002 inventoinut kaikki Helsingin vanhat ostoskeskukset. Tässä yhteydessä museo on päätynyt siihen, ettei se esitä Maunulan (Suursuon) ostoskeskuksen asemakaavallista suojelua, mutta edelleenkin pitää toivottavana, että alueen kehittämistä voitaisiin suunnitella ostoskeskusrakennus huomioon ottaen. Asemakaavaa muutettaessa ostoskeskusrakennusta ei päätetty suojella. Päätös on tehty maankäyttö- ja rakennuslain suoman harkintavallan puitteissa.

Vanhan Suursuon ostoskeskuksen suojelusta on tehty erillinen rakennussuojeluesitys, minkä lisäksi se sisältyi Pirkkolan, Maunulan ja Suursuon alueiden suojelua koskeneeseen esitykseen. Nämä esitykset Uudenmaan ympäristökeskus on hylännyt 30.1.2006 ja 7.11.2006. Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksestä 30.1.2006 valitettiin ympäristöministeriölle, joka hylkäsi 6.6.2006 valituksen eikä muuttanut ympäristökeskuksen päätöstä. Korkeimman hallinto-oikeuden kirjaamosta saadun tiedon mukaan ympäristöministeriön päätöksestä 6.6.2006 ei valitettu.

Pakila-Seura ry, Enroth ja Suomi ovat antaneet vastaselityksen.

Suursuon Ostoskeskus Oy on antanut vastaselityksen ja todennut siinä muun ohella, että HOK-Elannon edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenten olisi tullut jäävätä itsensä kaikin osin päätöksenteosta lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. Museovirasto on lausunnossaan todennut, että ostoskeskusrakennus olisi perusteltua säilyttää asemakaavalla. Yhtiö on katsonut, että suojelua ei ole asemakaavan valmistelussa arvioitu asianmukaisesti. Yhtiö on lisäksi toimittanut 12.5.2008 yhdyskuntasuunnittelun dosentti Heikki Kukkosen ja julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolaisen lausunnot asemakaavan muutoksesta. Pohjolaisen lausunnon mukaan asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, koska Suursuon Ostoskeskus Oy:tä ei ole kuultu hallintolain mukaisesti ennen asemakaavan hyväksymistä.

Pro Maunula ry on antanut vastaselityksen.

3. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen ostoskeskuksen suojelun selvittämistä sekä yhtiön kuulemista koskevalta osin. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä. Hallinto-oikeus on muutoin hylännyt muiden ohella Pakila-Seura ry:n, Suursuon Ostoskeskus Oy:n ja Pro Maunula ry:n valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää kunnallisvalituksen valitusperusteet ennen valitusajan päättymistä. Suursuon Ostoskeskus Oy ei ole 4.6.2007 vireille panemassaan valituksessa vaatinut päätöstä kumottavaksi sillä perusteella, että sitä ei ole asianmukaisesti kuultu ja ettei ostoskeskuksen suojelutarvetta ole asianmukaisesti selvitetty, vaan se on esittänyt nämä valitusperusteet vasta 4.6.2007 päättyneen valitusajan jälkeen. Tämän vuoksi yhtiön valitusta ei voida näillä perusteilla tehtynä tutkia.

Suullinen käsittely

Suullisen käsittelyn järjestäminen on asiakirjoista saatava selvitys ja pääasian jäljempänä ilmenevät ratkaisuperusteet huomioon ottaen ilmeisen tarpeetonta.

Kaupunginvaltuuston päätöksen laillisuusarviointi valitusperusteittain

Esteellisyys

Kuntalain 52 §:n 1 momentin mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain (434/2003) 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään. Milloin valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan, mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan muun luottamushenkilön esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27–30 §:ssä säädetään.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee 27 §:n 2 momentin mukaan myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos hän tai hänen 2momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Virkamies on esteellinen säännöksen 7 kohdan mukaan, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Suursuon Ostoskeskus Oy:n ja Pro Maunula ry:n valitusten mukaan asian ratkaisemiseen kaupunginvaltuustossa on osallistunut valtuutettuja, jotka ovat HOK-Elannon (Helsingin osuuskauppa Elanto) edustajiston tai hallintoneuvoston jäseniä. Nämä, asiakirjoista ilmenevät valtuutetut ovat valitusten mukaan olleet esteellisiä, koska asemakaavassa on osoitettu HOK-Elannon hallitsemalle alueelle rakennusoikeus uuden liikerakennuksen rakentamiseen. Lisäksi Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen mukaan HOK-Elannon edustajiston jäsen Maija Anttila on osallistunut esteellisenä asemakaavan käsittelyyn kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana lautakunnan kokouksissa 26.8.2004 ja 12.5.2005, ja edustajiston jäseniä on osallistunut 2.9.2003 kiinteistölautakunnan kokoukseen, jossa on käsitelty muun muassa mainitun liikekeskuksen alueen varaamista HOK-Elannolle.

Kun otetaan huomioon osuuskuntalain nojalla ja HOK-Elannon sääntöjen mukaan HOK-Elannon edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenille kuuluvat tehtävät, asemakaavan ei voida katsoa koskevan kuntalain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valtuutettuja henkilökohtaisesti sillä mainituissa valituksissa esitetyllä perusteella, että HOK-Elanto hyötyy asemakaavasta. Edustajiston jäsen ei tälle kuuluvat tehtävät huomioon ottaen ole myöskään hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla esteellinen osallistumaan asemakaavan käsittelyyn kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Suursuon Ostoskeskus Oy:n vastaselityksessä esittämän, valitusta tarkentavan väitteen mukaan HOK-Elannon edustajiston tai hallintoneuvoston jäsenyyden takia esteellisiä henkilöitä olisi osallistunut myös asian käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Yhtiö ei kuitenkaan ole nimennyt tällaisia henkilöitä. Kaupunginhallitus on valmistellut asemakaavaa kokouksissaan 2.4.2007 ja 10.4.2007. Saadun selvityksen mukaan näihin kokouksiin ei kyseisen asian kohdalla ole ottanut osaa HOK-Elannon hallintoneuvoston jäseniä. Edustajiston jäsenen läsnäolosta kokouksessa ei seuraa, että päätös olisi esteellisyyden takia syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksessa mainittu kiinteistölautakunnan kokous ei koske valituksenalaista asemakaavaa eikä sen valmistelua. Siten sillä, onko tähän kokoukseen osallistunut esteellisiä henkilöitä, ei ole asiassa merkitystä.

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen esteellisyyttä koskevin valitusperustein ei ole.

Vuorovaikutus kaavoituksessa

Maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n 1 momentin mukaan kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Pykälän 2 momentin mukaan kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen. Tarkemmin kaavoitusmenettelystä ja vuorovaikutuksesta on säädetty mainitun lain 8 luvussa (62-67 §).

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide kirjallisesti tai suullisesti taikka erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa taikka muulla sopivaksi katsottavalla tavalla. Tässä yhteydessä voivat mielipiteensä esittää myös muut kunnan jäsenet.

Pakila-Seura ry:tä ei ole valituksessa esitetyllä liikennettä koskevalla perusteella pidettävä asemakaavan kannalta keskeisenä yhteisönä, jolta olisi tullut pyytää asiassa lausunto. Yhdistys ei ole myöskään asianosainen, joten sitä ei ole ollut tarpeen pitää osallisena laaditussa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.

Mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen asemakaavasta on järjestetty osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti muun muassa lähettämällä siitä ilmoitus jokaiseen helsinkiläiseen kotiin vuosien 2001 ja 2002 kaavoituskatsauksissa, näyttelyssä Maunulan kirjastossa sekä pitämällä asemakaavan luonnos ja asemakaavaehdotus nähtävillä. Asemakaavasta on tiedotettu myös internetissä. Tiedottamisen perusteella on niin Pakila-Seura ry:llä kuin sen valituksessa mainituilla asukkaillakin ollut mahdollisuus mielipiteidensä esittämiseen. Asiassa esitetyillä perusteilla ei ole katsottava, että vuorovaikutusmenettely asemakaavaa valmisteltaessa ei täyttäisi maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen vuorovaikutusta kaavoituksessa koskevin valitusperustein ei ole.

Asemakaavan sisältövaatimukset

Asemakaavan sisältövaatimuksista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ja luonnonympäristöä tulee vaalia, eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Pykälän 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Tämä edellyttää muun ohessa sitä, ettei alueiden omistajia tai haltijoita aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen ole hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita. Yhdenvertaisuusperiaate ilmenee myös hallintolain 6 §:stä.

Asemakaavan liikennejärjestelyt

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n 1momentin nojalla ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (YVA-asetus) 6 §:ssä säädettyihin hankkeisiin. Kyseessä oleva asemakaavamuutos ei ole YVA-asetuksen 6 §:ssä olevassa luettelossa mainittu hanke, eikä sillä ole myöskään YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Asemakaava ei siten ole edellyttänyt Pro Maunula ry:n valituksessa vaatimaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä liikenteestä.

Asemakaavaa varten on laadittu Pakilantien meluselvitys, ja kaavoitusasiakirjoista ilmenee yleistä tietoa Pakilantien liikenneoloista. Kaupunkisuunnittelulautakunta on vastauksessaan 12.5.2005 asemakaavaehdotuksesta tehtyihin muistutuksiin selostanut alueen liikennetilannetta, Pakilantien risteysjärjestelyjä ja mitoitusta todeten muun muassa, että Suursuon täydennysrakentaminen lisää liikennettä noin 300 ajoneuvolla vuorokaudessa, eikä kaavan toteuttamisella tule olemaan olennaista vaikutusta Suursuon liikennemääriin. Pakilantien välityskyvyn on arvioitu riittävän 1 + 1 -kaistaisenakin. Samaa osoittaa kaupunginhallituksen lausunnossa hallinto-oikeudelle mainittu Suursuon kohdalla tehty Pakilantien liikennesimulaatio. Asemakaavasta liikenteeseen aiheutuvan vaikutuksen vähäisyydellä on merkitystä arvioitaessa selvitysvelvollisuuden laajuutta. Hallinto-oikeus katsoo, että asemakaavan sisältövaatimusten täyttyminen liikenteen osalta on ollut riittävällä tavalla arvioitavissa käytettävissä olleiden selvitysten pohjalta.

Asemakaavan selostuksessa on todettu kaavamuutoksen lähtökohtana liikennejärjestelyjen osalta, että Pakilantien ja Rajametsäntien risteysalue kaipaa toiminnallista jäsentämistä, sillä risteyksen suora liittyminen Rajametsäntien suuntaan, houkuttelee käyttämään asuntokatua läpiajoon. Leveällä Pakilantiellä on runsasta läpiajoliikennettä Pakilan ja Paloheinän suuntaan ja asukkaat kokevat sen ylittämisen vaarallisena ja siksi väylää pidetään koko kaupunginosaa jakavana. Kaavaselostuksessa on todettu asemakaavan tavoitteena on tältä osin olevan, että liikenneturvallisuutta parannetaan oikaisemalla Pakilantie Jokeripysäkkien kohdalta ja korottamalla suojatiet. Suojateiden kohdalla on yksi ajokaista suuntaansa, jolloin Pakilantien ylitys helpottuu. Pysäkkien kohdalla toiset kaistat ovat bussien pysäkkikaistoja.

Asemakaavassa Pakilantien risteysjärjestelyä muutetaan poistamalla nykyinen Pakilantien ja Rajametsäntien/Suonotkontien X-risteys ja muodostamalla kaksi T-liittymää Pakilantielle. Suora yhteys Suonotkontieltä Pakilantielle poistuu. Suonotkontien eteläpään katualue muutetaan torialueeksi. Pakilantie oikaistaan T-liittymien välillä, jolloin linja-autojen pysäkkialue sijoittuu suoralle katuosuudelle.

Asemakaavassa on osoitettu sitovasti Pakilantien katualue ja sen uusi linjaus sekä uusi risteysjärjestely. Pakilantien katualueen leveys kyseisellä kohtaa on 30-40 metriä. Ohjeellisesti katualueelle on merkitty katkoviivalla varsinainen ajorata siten kuin asemakaavaselostuksessa edellä on kuvattu. Tämä ohjeellinen merkintä ei kuitenkaan ole sitova, vaan lopullisesti kadun liikennejärjestelyjen yksityiskohdat, kuten ajokaistojen määrä, ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain 85 §:n mukaisessa katusuunnitelmassa, jonka mukaisesti katu rakennetaan. Kyseisen säännöksen mukaan katu on suunniteltava siten, että se täyttää muun ohessa toimivuuden ja turvallisuuden vaatimukset. Ottamatta tässä yhteydessä ennenaikaisena ratkaistavakseen sitä, täyttäisikö Pakilantien kaavaselostuksessa kuvattu kaistajärjestely nämä vaatimukset, hallinto-oikeus toteaa, ettei valituksissa esitetyillä perusteilla voida katsoa, että asemakaava rajaisi mahdollisuudet suunnitella alueen liikenne turvalliseksi ja toimivaksi. Näin ollen voidaan katsoa, että asemakaavan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisesti luo edellytykset liikenteen järjestämiselle. = = =

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen liikennettä koskevien selvitysten riittävyyttä tai liikennejärjestelyjen sisältöä koskevin valitusperustein ei ole.

Palvelujen alueellinen saatavuus

Asemakaava-alueen pinta-ala on noin 6 ha. Asemakaavassa on Pakilantien itäpuolelle voimassa olevan asemakaavan puistoalueelle ja liikerakennusten korttelialueelle, jolla sijaitsee Suursuon Ostoskeskus Oy:n nykyinen ostoskeskusrakennus, osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue (AK) viisikerroksisille taloille. AK-korttelialueelle (korttelit 28316 ja 28321) on osoitettu rakennusoikeutta asuinrakentamiseen 4 200 k-m² ja lisäksi myymälä- ja toimistotiloille 600 k-m². Pakilantien länsipuolelle on osoitettu rakennusoikeudeltaan 2 600 k-m²:n liikerakennusten korttelialue (KL) nykyisen kuorma-autojen yöpysäköintialueen paikalle ja osittain puistoon. Pakilantien länsipuolella sijaitseva voimassa olevan asemakaavan liikerakennusten korttelialue, jonka rakennusoikeus on ollut 900 k-m² ja jolla sijaitsee HOK-Elannon liikerakennus, on osoitettu asemakaavassa kulttuuritoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YY), jonka rakennusoikeus on 2 500 k-m². Asemakaava-alueen koko rakennusoikeus on kaavaselostuksen mukaan 22 900 k-m², missä on lisäystä voimassa olevaan asemakaavaan verrattuna 7 000 k-m².

Asemakaavassa ei ole määrätty sitä, minkä laatuisia kauppaliikkeitä tai palveluita suunniteltuihin liikerakennuksiin tai -tiloihin sijoittuu, eikä määrätty vähimmäispinta-alaa liikehuoneistojen koolle. Liiketoiminnan harjoittajia, kuten HOK-Elantoa, ei kaavassa ole määrätty eikä voitukaan määrätä. Asiakirjojen mukaan HOK-Elanto hallitsee tällä hetkellä Pakilantien länsipuolista aluetta, jolle suurin osa asemakaavan liikerakentamisesta sijoittuu. Tämä seikka ja asemakaavassa nykyisen Suursuon ostoskeskuksen paikalle osoitettu maankäyttö saattaa vaikuttaa kaupan kilpailutilanteeseen ja palvelujen laatuun alueella. Asemakaavan sisältövaatimus palvelujen alueellisesta saatavuudesta ei kuitenkaan edellytä, että turvataan toimintaedellytykset alueen nykyisten kauppaliikkeiden tai muiden toiminnanharjoittajien asemat säilyttäen, vaan riittävää on, että alueelle osoitetaan tarpeellinen rakennusoikeus palveluja varten. Asemakaavan lainmukaisuuden kannalta ei siten ole merkitystä niillä valitusperusteilla, joiden mukaan asemakaava yksipuolistaa liikaa Maunulan keskustan palvelutarjontaa, koska kaavalla ei ole tätä asiaa ratkaistu.

Asemakaavassa osoitettu liikerakennusten kerrosala lisääntyy enimmillään 600 k-m²:llä voimassa olevaan asemakaavan verrattuna, ja on siis yhteensä 3 200 k-m². Valituksissa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden mukaan olisi katsottava, että tarpeellista kerrosalaa kaupan tiloja varten ei ole osoitettu. Palvelujen alueellisen saatavuuden kannalta ei voida katsoa olevan merkitystä sillä, kummalla puolen Pakilantietä liiketilat sijaitsevat. Asemakaava luo riittävät edellytykset palvelujen alueelliselle saatavuudelle.

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen palvelujen alueellista saatavuutta koskevin valitusperustein ei ole.

Asemakaavan kohtuullisuus Suursuon Ostoskeskus Oy:tä ja sen osakkaita sekä ostoskeskuksen liikkeenharjoittajia kohtaan, väitteet yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisuudesta ja HOK-Elannon suosimisesta

Helsingin kaupunki omistaa tontin, jolla Suursuon Ostoskeskus Oy:n omistama ostoskeskus sijaitsee, ja yhtiö on vuokrannut tontin kaupungilta. Asiakirjoista ilmenee, että tontin pitkäaikainen vuokrasopimus on päättynyt vuonna 2000 ja sen jälkeen vuokra-aikaa on jatkettu lyhytkestoisin sopimuksin. Tiedossa ei ole, että yhtiöllä olisi oikeutta tontin pitkäaikaiseen hallintaan.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei pelkästään se, että Suursuon Ostoskeskus Oy omistaa tontilla olevan ostoskeskusrakennuksen, ole peruste pitää rakennuksen purkamista edellyttävää asemakaavaa yhtiötä kohtaan kohtuuttomana. Kaava ei tällä perusteella ole maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuton myöskään yhtiön osakkaita tai ostoskeskuksen liikkeenharjoittajia kohtaan.

Asemakaavaselostuksessa on todettu alueen nykytilanteesta muun ohella, että Pakilantien itäpuolella sijaitseva Suursuon ostoskeskuksen rakennus (1700 k-m²) on valmistunut 1962. Se toimii kaksoiskäytäväperiaatteella sisäkäytäviltä käsin, kun taas rakennuksen pitkillä sivuilla on koko julkisivun mittaiset lastauslaiturit. Ulospäin rakennus on erittäin suljettu huomioon ottaen sen sijainnin Maunulan keskeisessä risteyksessä. Asiakaspalvelutilojen jalankulkumiljöötä rikastava ja aktivoiva vaikutus jää Maunulan keskustassa näkymättä. Kaupunkikuvassa yksikerroksinen rakennus poikkeaa ympäristönsä nelikerroksisesta asuinrakentamisesta ja hajottaa tilallisesti muutenkin laajaa risteysaluetta. Asemakaavaselostuksen mukaan tavoitteena on julkisten palvelujen (kirjasto ja työväenopisto) ja uuden liikekeskuksen rakentaminen Pakilantien länsipuolelle sekä uusien asuinkerrostalojen rakentaminen Pakilantien itäpuolelle nykyisen ostoskeskuksen tontille ja sen kaakkoispuolelle. Tällä pyritään keskustan nykyistä jäsentymätöntä väljyyttä ryhdistämään ja luomaan paikalliskeskukselle luonteenomaista mittakaavaa. Pakilantien oikaiseminen asemakaavan mukaisella tavalla vaikuttaa ostoskeskuksen tonttiin.

Asemakaavaselostuksessa kerrottua, alueen kaupunkikuvan kehittämisestä lähtevää tavoitetta voidaan pitää hyväksyttävänä maankäytöllisenä perusteena asemakaavaratkaisulle ja sen mukaiselle liikerakentamisen sijoittamiselle pääosin Pakilantien länsipuolelle. Kun otetaan tämän ohella huomioon se, että myös Pakilantien länsipuolisen alueen omistaa kaupunki eikä asemakaavalla määrätä liiketoimintaa alueella harjoittavia tahoja, ei voida katsoa, että HOK-Elantoa olisi perusteetta suosittu asemakaavalla tai että kaava olisi yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Niillä väitteillä, joiden mukaan HOK-Elantoa on suosittu vuokrattaessa sille kyseinen alue, ei ole merkitystä asemakaavan lainmukaisuutta arvioitaessa, koska ne eivät koske asemakaavan sisältöä eivätkä kaavoitusmenettelyä muutoinkaan.

Edellä olevin syin ei ole aihetta päätöksen kumoamiseen asemakaavan kohtuuttomuutta, yhdenvertaisuusperiaatetta ja HOK-Elannon suosimista koskevin valitusperustein.

Rakennetun ympäristön vaaliminen

Rakennussuojelulain 3 §:n 1 momentin (151/1999) mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan rakennettua ympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.

Pro Maunula ry on tehnyt vuonna 2005 esityksen Pirkkolan, Maunulan ja Suursuon rakennetun ympäristön suojelemisesta. Ympäristökeskus on 7.11.2006 hylännyt esityksen. Ympäristökeskus on 30.1.2006 hylännyt ostoskeskuksen omistajan tekemän ostoskeskusta koskevan suojeluesityksen. Ostoskeskuksen omistajien haettua muutosta päätökseen ympäristöministeriö hylkäsi valituksen.

Ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat ostoskeskuksen suojeluesityksen osalta päätösten perusteluissa lausuneet, että ostoskeskuksella on rakennussuojelulain 2 §:n tarkoittamaa kulttuurihistoriallista merkitystä.

Hallinto-oikeus toteaa, että ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön päätöksistä ilmenevä käsitys siitä, että ostoskeskus on rakennussuojelulaissa tarkoitettu suojelukohde, ei rakennussuojelulain 3 § huomioon otettuna sido kaupunkia sen päättäessä asemakaavasta. Ostoskeskuksen suojeleminen asemakaavassa ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisesti.

Kaupunginmuseo on muistiossaan 20.4.2001 esittänyt, että ostoskeskusrakennus säilytettäisiin. Kaavaa koskevan suunnittelun alkuvaiheessa on laadittu vaihtoehtosuunnitelma, jossa ostoskeskus säilyisi. Vaihtoehtoja käsiteltiin myös yleisötilaisuudessa 25.2.2003 ja suunnitelmavaihtoehdot olivat esillä Maunulan kirjastossa 17.2. - 8.3.2003. Kaupunkisuunnittelulautakunta on 15.5.2003 valinnut jatkosuunnittelun pohjaksi vaihtoehdon, jossa ostokeskuksen tilalle rakennettaisiin asuntoja. Suojeluesitysten tekemisen jälkeen kaavoitusprosessi on ollut keskeytettynä niiden käsittelyn ajaksi.

Ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön päätöksiä on selostettu kaupunginhallituksen ehdotuksen perusteluissa. Kaupunginhallituksen perustelujen yhteenvetona on lausuttu, että ostoskeskus on toiminnallisesti rakennuksena melko suljettu ja hieman epäkäytännöllinen ja sen on koettu aiheuttavan myös epäviihtyisyyttä ja jopa häiriötä ympäristössään. Ostoskeskuksen peruskorjaus suojelurakennuksena edellyttäisi varsin suuria investointeja, mihin rakennuksen omistaja ei ole esittänyt valmiutta. Kaupunginhallitus on pitänyt rakennuksen purkamista perusteltuna, vaikka sen on katsottava sisältävän suojelupäätöksissä kerrottuja, pääasiallisesti paikallishistoriaan liittyviä kulttuurihistoriallisia arvoja.

Hallinto-oikeus toteaa, että kysymystä ostoskeskuksen suojelemisesta on riittävästi selvitetty sekä kaavoitusmenettelyn yhteydessä että sen aikana tapahtuneen suojeluesityksen käsittelyn yhteydessä. Ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön käsitys ostoskeskuksen suojelemisen tarpeesta on otettu huomioon asiaa ratkaistaessa. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt perusteita, joiden mukaan nimenomaan Suursuon vanhaan ostoskeskukseen liittyisi sellaisia erityisiä rakennettuun ympäristöön kuuluvia arvoja, jotka tulee säilyttää riippumatta erilaisista vaihtoehdoista kehittää kyseistä aluetta. Tämän vuoksi kaupunginvaltuuston hyväksymää kaavoitusvaihtoehtoa voidaan pitää lainmukaisena.

Lopputulos

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia kaavapäätöksen tarkoituksenmukaisuutta. Hallinto-oikeus tutkii, onko päätös siltä osin kuin siitä on valitettu lainmukainen. Edellä perusteluissa lausuttu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että asemakaavan muutosta on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjen asemakaavan sisältövaatimusten mukaisena. Päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Kaupunginvaltuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan lainvastainen. Kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamiseen ei valituskirjelmissä esitetyillä perusteilla ole aihetta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja
Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 momentti ja 51 §
Kuntalaki 90 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §
Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 § 1 momentti ja 28 § 4 kohta

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Pakila-Seura ry on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallintooikeuden ja Helsingin kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan ja että Pakila-Seura ry:tä kuullaan asemakaavan uudessa valmistelussa.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Pakila-Seura ry on ainoa Länsi-Pakilan alueella toimiva kotiseutuyhdistys, joten sen osallisuus aluetta koskevissa asioissa on kiistaton. Pakilan- tien merkitys pakilalaisille ja paloheinäläisille korostuu, kun Maunulaan rakennetaan uusi ostokeskus, joka palvelee myös Pakilan ja Paloheinän asukkaita. Kuten kaupunginhallituksen lausunnosta hallinto-oikeudelle ilmenee, liikennesuunnitelma tehdään asemakaavan perusteella. Näin ollen Pakilan poiskulkuväylään tulee kaavan mukainen muutos.

Helsingin kaupunki on pyytänyt Pakila-Seura ry:ltä lausuntoja myös muista kaavamuutoksista, jotka osuvat eri kaupunginosien raja-alueille. Tämän vuoksi yhdistys on odottanut lausuntopyyntöä asiassa. Virallinen lausuntomenettely varmistaa osallisten näkemysten oikea-aikaisen huomioon ottamisen. Nyt lausuntoa ei vastoin vakiintunutta käytäntöä pyydetty.

2) Suursuon Ostoskeskus Oy valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Kaava on palautettava Helsingin kaupungille uudelleen valmisteltavaksi. Asia on palautettava Helsingin hallinto-oikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten, koska kuuleminen ei olisi ollut ilmeisen tarpeetonta. Helsingin kaupunki tulee velvoittaa korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Vaatimuksensa tueksi valittaja on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia asia myös kuulemista ja suojelutarpeen selvittämistä koskevalta osalta, koska näitä koskevat väitteet oli esitetty jo alkuperäisessä valituksessa. Valituksessa 3.6.2007 on vedottu siihen, että ratkaisu oli syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja valitukseen kirjattu toteamus "jätetty huomiotta" on tarkoittanut kuulemisvirhettä. Suojeluvaatimus oli esitetty samoin valituksessa 3.6.2007.

Kaupunginvaltuusto on ollut esteellinen kaavapäätöstä tehdessään. Esteellisyyttä koskevaa oikeuskäytäntöä tulisi muuttaa muuttuneen yhteiskunnan vaatimuksia vastaavaksi. Hallinto-oikeuden ratkaisusta ei konkreettisesti ilmene, minkä vuoksi suullinen käsittely oli katsottu ilmeisen aiheettomaksi. Hallinto-oikeuden olisi tullut ainakin varata valittajalle tilaisuus täydentää valitustaan vastaavasti.

Asemakaavan sisältövaatimusten ja palvelujen alueellisen saatavuuden osalta valittaja on todennut, että palvelutarjonta yksipuolistuu kaava-alueella. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin sanamuoto ei rajaa tutkimisvelvollisuutta. Palvelujen alueellista saatavuutta ei voida tutkia ilman, että samalla selvitetään kaavamuutoksen tosiasialliset vaikutukset palvelutarjontaan. Hallinto-oikeuden olisi tullut arvioida suullisessa käsittelyssä asemakaavamuutoksen vaikutukset Maunulan palveluille. Palveluiden alueellisen saatavuuden edellytyksiä ei voida arvioida vain liiketilaneliöiden kokonaismäärän perusteella. Kaavassa ei ollut osoitettu riittävästi rakennusoikeutta muita kuin yhtä suurta päivittäistavarakauppaa varten. Hallinto-oikeus olisi voinut palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi.

Liiketilojen keskittyminen yhdelle yritykselle on vastoin kaavan sisältövaatimuksia. Kaava ei saa suosia yhtä yritystä tai loukata yhdenvertaisuusperiaatetta. HOK-Elannolle on Helsingin kaupungin kanssa tehdyn sopimusjärjestelyn perusteella järjestetty tosiasiallinen monopoli määrätä 2 600 kerrosneliömetrin liiketilojen käytöstä. Yhden alueella jo määräävän markkina-aseman omaavan päivittäistavarakaupan osuuden nouseminen lähes kolminkertaiseksi aikaisempaan verrattuna ei voi perustua kaavoituksellisesti hyväksyttäviin perusteisiin. Helsingin kaupunki on perustellut HOK-Elannon asemaa alueella sillä, että HOK-Elannolla on ollut pitkäaikainen vuokrasopimus toisin kuin valittajayhtiöllä. Kyseiset perustelut eivät liity asemakaavan tarkoituksen toteuttamiseen, vaan ovat yksityisoikeudellisia.

Hallinto-oikeuden olisi ratkaisussaan tullut ottaa kantaa siihen, että kaava-alueella asukasmäärä kasvaa, mutta muut kuin päivittäistavarakaupan palvelut vähenevät. Kaavan muut liiketilat kuin osuusliikkeen 2 200 kerrosneliömetrin päivittäistavarakauppa on määritelty maksimissaan 200 kerrosneliömetrin suuruisiksi, joten kaava estää toisen päivittäistavarakaupan sijoittumisen alueelle. Pakilaan on vuonna 2007 avattu 2 000 neliömetrin S-market.

Vaikka kaavassa ei oteta kantaa yksityiskohtaisiin palveluntarjoajiin, hallinto-oikeus olisi voinut todeta, että liiketilojen kokonaisneliömäärää tulee korottaa vähintään siihen määrään, millä niin sanottujen täydentävien palveluiden määrä saadaan vastaamaan vähintään nykyisten palveluiden määrää.

Hallinto-oikeuden päätöksestä ei ilmene, minkä vuoksi se katsoo liiketilojen kokonaismäärän riittäväksi. Selvitystä liiketilojen määrästä oli ollut tarkoitus antaa suullisesti istunnossa kuulemalla yrittäjien edustajia.

Kaavaratkaisun kohtuuttomuutta tulee arvioida kokonaisuutena. Hallinto-oikeuden käyttämää fraasia siitä, että rakennuksen omistaminen ei yksin ole peruste pitää rakennuksen purkamisen mahdollistavaa asemakaavaa yhtiötä kohtaan kohtuuttomana, ei voida hyväksyä perusteluksi. Perustelusta ei ilmene, onko hallinto-oikeus ottanut huomioon, että yhtiö joutuu mahdollisesti vastaamaan purkukustannuksista ja että yhtiö joutuu ilman korvausta luopumaan rakennuksesta. Kysymys on kokonaisharkinnasta sekä perustuslain ja muun lainsäädännön turvaamasta omaisuuden suojasta. Valittajalle aiheutuvat kohtuuttomat taloudelliset tappiot kaupungin menettelyn ja yhden yksittäisen yrittäjän suosimisen vuoksi pienyrittäjien kustannuksella. Kaavan aiheuttama rajoitus ei ole välttämätön.

Asemakaavapäätöstä tehtäessä on kaupunginvaltuustolle annettu virheellistä informaatiota, kun on todettu, että ostokeskuksen peruskorjaukseen suojelurakennuksena ei ole valmiutta rakennuksen omistajan taholta. Suursuon Ostoskeskus Oy on teettänyt Talokeskus Oy:llä kuntokartoituksen vuonna 1999 sekä rakennuksen saneeraussuunnitelman ja saneerauksen kustannusarvion, joka on 836 541 euroa. Yhtiö on toimittanut suunnitelman kiinteistölautakunnan käsiteltäväksi 31.12.2002. Helsingin kaupungin kiinteistöviraston vastaus 18.9.2003 yhtiölle oli, etteivät Suursuon Ostoskeskus Oy:n kehittämissuunnitelmat anna aihetta kiinteistöviraston puolelta enempiin toimenpiteisiin.

Asemakaavan kohtuuttomuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon se, mihin kaavan vahvistaminen tosiasiallisesti johtaa. Rakennuksen menettämisestä aiheutuvaa tappiota voidaan pienentää, mikäli HOK-Elanto ei saa määräävää asemaa alueen liiketiloista. HOK-Elannon asema loukkaa yrittäjien keskinäistä yhdenvertaisuutta, mikä on peruste katsoa kaava kohtuuttomaksi yhtiön kannalta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on 12.5.2005 hyväksynyt kaavan ratkaisuvaihtoehdon oletuksin, että samalla mahdollistetaan palvelujen monipuolisuus ja yrittäjien lukuisuus. Uuden liikekeskuksen neliömäärät eivät riitä nykyisille ostoskeskuksen palveluntuottajille eivätkä toisen, pienemmän päivittäistavarakaupan alueelle saamiseksi.

3) Pro Maunula ry on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Helsingin kaupunginvaltuuston päätökset kumotaan. Kaava on palautettava Helsingin kaupungille uudelleen valmisteltavaksi. Yhdistys on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta tutustumaan paikan päälle Suursuon Maunulan alueeseen.

Vaatimuksensa tueksi yhdistys on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Menettely on ollut virheellistä. HOK-Elannon edustajistossa istuu 40 Helsingin kaupungin valtuutettua, 16 kansanedustajaa ja kaksi Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajaa. Luottamus puolueettomuuteen ei toteudu, jos merkittävä osa kaavoituspäätöksen tekijöistä on mukana jonkin yrityksen hallinnossa. Osuuskauppojen edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenyyden ei ole katsottu muodostavan esteellisyyttä. Päätöksenteon pitää kuitenkin näyttää puolueettomalta.

Vuorovaikutus ei ole toiminut alueen asukkaiden sekä pienten ja keskisuurten yrittäjien kanssa maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Kaavamuutoksesta tiedottaminen muutaman kymmenen henkilön asukastilaisuuksissa ei vastaa tiedottamiselle asetettuja edellytyksiä. Kaupungin järjestämiin sidosryhmäkokouksiin ei kutsuttu Suursuon Ostoskeskus Oy:n edustajaa. Kaupungin Elannolle vuokraaman tontin liittäminen kehittämissuunnitelmaan aiheutti sen, että Suursuon ostoskeskuksen yrittäjiä ei ole kuultu asemakaava-asiassa hallintolain mukaisella tavalla. Tosiasiat pitää kuulla asianosaisilta, jotta päätökset eivät perustu virheellisiin tietoihin.

Valtuutetuille annettiin myös väärää tietoa päätöksen perusteeksi ostoskeskuksen yrittäjien valmiudesta investointeihin ja muutostöihin, mikä on hallintolain vastaista. Koska Suursuon Ostoskeskus Oy ei ole voinut ryhtyä kunnostamaan liiketiloja, on tästä koitunut merkittävää haittaa yritysten liiketoiminnalle. Ostoskeskuksen yrittäjiä on mustamaalattu asukasyhdistyksen taholta. Vaikka kaupunginhallitus ei ole vastuussa näistä Maunulan nettisivujen virheellisyyksistä, se on viitannut virheelliseen tietolähteeseen päätöksensä perusteluissa.

Asemakaavan muutos ei täytä asemakaavan sisältövaatimuksia palvelujen alueellisen saatavuuden, liikenteen järjestämisen ja rakennetun ympäristön vaalimisen osalta. Kaupallisten lähipalvelujen tarve on Maunulassa erittäin suuri ja suurempi kuin kaupungissa keskimäärin, sillä Maunulan väestöstä vanhusten osuus (yli 65-vuotiaat) on 26 prosenttia ja yhden henkilön asuntokuntien lukumäärää on lähes 75 prosenttia. Ostoskeskuksessa toimii useita hyvinvointialan yrityksiä, esimerkiksi fysikaalinen hoitolaitos, jalkahoitoloita, kupparisauna, kampaamoja ja kauneushoitola. Ostoskeskuksen toiminnasta on levitetty tahallisesti virheellistä tietoa siitä, että ostoskeskuksessa toimisi ainoastaan ravintoloita. Suurin osa yrittäjistä olisi halunnut jatkaa toimintaansa siellä tai uudessa liikerakennuksessa.

Yhdistys on vastaselityksessään hallinto-oikeudelle osoittanut Helsingin kaupunginhallituksen lausumat liikennejärjestelyistä virheellisiksi.

Vaikka hallinto-oikeus on todennut päätöksessään, ettei asemakaavassa ole määrätty, minkä laatuisia kauppaliikkeitä tai palveluita taikka liiketoiminnan harjoittajia tulee Maunulan keskustaan, kiinteistölautakunta päätti varata tontin HOK-Elannolle Pakilantien länsipuolelta jo vuonna 2003. Tätä päätöstä oli lautakunnassa tekemässä kolme Elannon edustajiston jäsentä. Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi myöhemmin vuonna 2005 tontin kaavamuutoksen HOK-Elannon toiveiden mukaisesti (vaihtoehto C). Myös tätä päätöstä oli tekemässä HOK-Elannon edustajia. Muut kuin päivittäistavarakaupan palvelut vähenevät. HOK-Elanto saa uudessa asemakaavassa Pakilantien länsipuolelle liiketilaa entisen 770 kerrosneliömetrin lisäksi 1 830 kerrosneliömetriä eli yhteensä 2 600 kerrosneliömetriä. Kaupallisille palveluille tulee uudessa kaavassa lisää 730 kerrosneliömetriä, mutta lisäys kohdistuu HOK-Elannon S-marketin laajennukseen. HOK-Elanto saa hallintaansa uudesta liikekeskuksesta myös 400 kerrosneliömetriä pienliiketilaa, joten se saa hallintaansa yli 80 prosenttia uuden asemakaavan liiketilojen kokonaismäärästä. Kilpailevan päivittäistavarakaupan tuominen alueelle on tehty uudessa asemakaavassa mahdottomaksi, sillä alueen muiden liiketilojen enimmäismääräksi on kaavassa määritelty vain 200 neliömetriä. Uusi liikekeskus ei tuo pakilalaisille ja paloheinäläisille mitään lisäarvoa, koska Pakilantien varrella on jo useita suuria S-marketteja.

Asemakaavan muutos tuhoaa Maunulan alueen kulttuuriympäristön ja kaupunkilähiön sekä Museoviraston ja kuntokartoituksen mukaan hyvin säilyneen, kaupan kehitystä kuvastavan Suursuon ostoskeskuksen, joka on oleellinen osa 1960-luvun lähiörakentamista. Kaupunginvaltuuston päätös ei ole lainmukainen, koska alue tulisi suojella rakennussuojelulain nojalla.

Helsingin kaupunginhallitus on selityksessään viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt valitusten ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä sekä valitusperusteiden jättämistä tutkimatta jäljempänä mainituilta osin.

Pakila-Seura ry:n valituksen johdosta kaupunginhallitus on lausunut muun ohella seuraavaa:

Asemakaavan muutoksesta ei ole pyydetty lausuntoa Pakila-Seura ry:ltä, kuten ei varsinaisen kaava-alueenkaan asukasjärjestöiltä. Asukasjärjestöt eivät pääsääntöisesti ole maankäyttö- ja rakennusasetuksen 28 §:ssä tarkoitettuja yhteisöjä.

Kaavamuutoksesta tiedottaminen ollut laajaa. Siitä on tiedotettu paikallislehdissä ja internetissä ja se on sisältynyt vuosien 2001–2002 kaavoituskatsauksiin ja on ollut esillä Maunulan kirjastossa. Kaavamuutoksesta on keskusteltu myös Pakila-Seura ry:n tilaisuuksissa. Asemakaavaluonnos ja -ehdotus ovat olleet lain mukaisesti nähtävillä. Tiedottamisen perusteella Pakila-Seura ry:llä on ollut mahdollisuus mielipiteensä esittämiseen. Yhdistys ei ole esittänyt kaavoitusvaiheessa kirjallista mielipidettä tai jättänyt muistutusta kaavaehdotukseen. Vuorovaikutusmenettely on järjestetty maankäyttö- ja rakennuslain ja -asetuksen mukaisesti.

Kaavamuutoksella ei ole merkittävää vaikutusta Pakilantien liikenteeseen. Kaava-alue ei ulotu niille kohdille, joista pahimmat liikenneongelmat johtuvat eikä kaavan tarkoituksena ole ollut ratkaista näitä ongelmia. Asemakaavakartassa esitetyt kaistajärjestelyt on merkitty katualueelle ohjeellisina. Ne eivät ole siten katusuunnittelussa sitovia, kuten ei myöskään havainnekuvana esitetty illustraatio. Kaavassa ei myöskään ole supistettu Pakilantien katualuetta niin, että se estäisi nykyisten kaistajärjestelyiden kaltaisen tilanteen myös jatkossa. Kaavan perusteella tulee vielä erikseen tehtäväksi maankäyttö- ja rakennuslain 85 §:n mukainen katusuunnitelma, jossa kadun liikennejärjestelyjen yksityiskohdat, kuten ajokaistojen määrä, ratkaistaan.

Hallinto-oikeus on päätöksessään oikein katsonut, että asemakaava ei rajaa mahdollisuuksia suunnitella alueen liikennettä turvalliseksi ja toimivaksi.

Pakilantiestä Suursuon kohdalla on tehty liikennesimulointi, jossa on otettu huomioon liikenteen tuleva kasvu, jonka ei ennusteiden mukaan odoteta olevan suurta. Liikennesimuloinnin mukaan Suursuon kohdalle ei muodostu ongelmia. Sujuvuus paranee nykyisestään nykyisen nelihaaraisen liittymän muuttuessa kolmihaaraiseksi. Asemakaava luo maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2momentin mukaisesti edellytykset liikenteen järjestämiselle.

Suursuon Ostoskeskus ry:n ja Pro Maunula ry:n valitusten johdosta kaupunginhallitus on lausunut muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on asianmukaisesti jättänyt tutkimatta Suursuon Ostoskeskus Oy:n esittämän väitteen siitä, että yhtiötä ei ole kuultu kaava-asiassa. Yhtiö on esittänyt valitusperusteen vasta valitusajan päättymisen jälkeen. Kyseistä perustetta ei ole valituksessa riittävästi yksilöity. Kuulematta jättämiseen on viitattu vain valituksen liitteissä. Pro Maunula ry:n valitus tulee vastaavasti jättää tutkimatta siltä osin kuin siinä on väitetty, että Suursuon ostoskeskuksen yrittäjiä ei ole kuultu asiassa ja ettei kaupungin järjestämiin sidosryhmäkokouksiin ole kutsuttu Suursuon Ostoskeskus Oy:n edustajia.

Suursuon Ostoskeskus Oy on luettu osallisten joukkoon ja yhtiölle on lähetetty ilmoitus kaavaluonnoksen nähtävilläolosta. Yhtiö on myös lähettänyt kaavaehdotuksesta kaupungille mielipiteen ja muistutusvaiheessa ennen muistutusaikaa kirjeen, joka on käsitelty kaavaa valmisteltaessa.

Valituksissa on viitattu HOK-Elannon edustajiston ja hallintoneuvoston jäseninä toimineiden valtuutettujen esteellisyyteen kaupunginvaltuustossa. Kuntalain 52 §:n mukaan valtuutettu on esteellinen vain, jos asia koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen laissa tarkoitettua lähisukulaistaan. Valtuuston jäsenen osallistuminen sellaisen yhteisön hallintoon, jonka etuun kaavan hyväksymistä koskeva päätös saattaa vaikuttaa, ei siten ole esteellisyysperuste.

Suursuon Ostoskeskus Oy on lisäksi valituksessaan esittänyt, että kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja on osallistunut asian käsittelyyn lautakunnassa, vaikka hän on HOK-Elannon edustajiston jäsen.

Lautakunnan jäsen on esteellinen, jos hän tai hänen laissa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Lainkohdan esitöiden mukaan esteellisyystilanteen syntyminen edellyttää luottamushenkilön kuulumista yhtiön johtoelimeen. Edustajistoa ei voida pitää HOK-Elannon sääntöjen sisällön perusteella mainitunlaisena toimielimenä. Lainsäätäjän tarkoitus ei ole ollut rinnastaa yhtiön johtoon toimielintä, jolle ei kuulu lainkaan esimerkiksi hallitukselle kuuluvia tehtäviä ja joka kokoontuu vain kahdesti vuodessa.

Kaavamuutoksella ei ole loukattu yrittäjien yhdenvertaisuutta. Asemakaavaselostuksessa esitettyä alueen kaupunkikuvan kehittämisestä lähtevää tavoitetta voidaan pitää hyväksyttävänä maankäytöllisenä perusteena asemakaavaratkaisulle ja liikerakentamisen sijoittamiselle pääosin Pakilantien länsipuolelle.

Asemakaavassa ei ole määrätty siitä, minkä laatuisia kauppaliikkeitä tai palveluja suunniteltuihin liiketiloihin sijoittuu, eikä määrätty liikehuoneistojen vähimmäispinta-alaa. Liiketoiminnan harjoittajia, kuten HOK- Elantoa, ei ole kaavassa määrätty eikä voitukaan määrätä. Lain sisältövaatimus palvelujen alueellisesta saatavuudesta ei hallinto-oikeuden mukaan edellytä, että turvataan alueen toiminnanharjoittajien toimintaedellytykset ja asema, vaan riittävä on, että alueelle osoitetaan tarpeellinen rakennusoikeus palveluja varten.

Asemakaavan muutoksen toteutuessa koko alueen liikekerrosala lisääntyy uusien asuinkerrostalokorttelien liikekerrosalalla eli 600 kerrosneliömetrillä ja on siis yhteensä 3 200 kerrosneliömetriä. Tiloista osa on erikseen osoitettu pienille liiketiloille rajoittamalla yksittäisen tilan enimmäiskokoa asemakaavamääräyksellä. Muualla Maunulassa on paljon pieniä liiketiloja, joihin osa ostoskeskuksen yrittäjistä ja palveluista voisi sijoittua ja muodostaa alueellista lähipalveluverkostoa. Se on iäkkäänkin väestön tavoitettavissa myös julkisella liikenteellä.

Liikekeskus palvelee Maunulan lisäksi Pakilan ja Paloheinän asukkaita, koska Pakilantie toimii edelleenkin Pakilaan ja Paloheinään johtavana kokoojakatuna. Pakilantiellä liikennöi lisäksi myös kyseisiä alueita palvelevia bussilinjoja. Liikekeskukseen suunniteltava supermarket-tasoinen päivittäistavaramyymälä on kooltaan ja siten myös valikoimiltaan alueen muita kauppoja suurempi ja palvelee myös Maunulan pohjoispuolella asuvia.

Valituksissa esitettyä perustetta, että asemakaavaratkaisu mahdollisesti vaikuttaa haitallisesti joidenkin elinkeinonharjoittajien kilpailuasemaan, ei voida pitää maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitettuna maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheutuvana kohtuuttomana rajoituksena tai kohtuuttomana haittana.

Maunulan alueen rakennusten ja ympäristön arvot on selvitetty kattavasti. Pakilantien länsipuolella sijaitseva alue on yleiskaavassa merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Alueelle laaditaan parhaillaan rakennustaiteelliset ja ympäristöarvot huomioivaa asemakaavaa. Nyt kysymyksessä oleva Suursuon alue on rakennuskannaltaan nuorempaa aluetta.

Vanha ostoskeskus on toiminnallisesti rakennuksena suljettu ja epäkäytännöllinen ja sen on koettu aiheuttavan myös epäviihtyisyyttä ja häiriötä ympäristössään. Ostoskeskus on aikansa palveltuaan tullut tilanteeseen, jolloin sen peruskorjaus suojelurakennuksena edellyttäisi suuria investointeja. Rakennuksen purkaminen on näissä oloissa perusteltua. Kaupunginmuseo on kesällä 2002 inventoinut kaikki Helsingin vanhat ostoskeskukset ja päätynyt siihen, ettei se esitä Suursuon ostoskeskuksen asemakaavallista suojelua.

Pakila-Seura ry on antanut vastaselityksen.

Suursuon Ostoskeskus ry on antanut vastaselityksen, jossa on pyydetty, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Yhtiölle tulee varata tilaisuus esittää suullisesti selvityksensä joko korkeimmassa hallinto-oikeudessa tai asia palauttaen hallinto-oikeudessa. Vastaselitykseen on liitetty yhtiön edustajien antama täydentävä vastaselitys 28.10.2008.

Pro Maunula ry on antanut vastaselityksen.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus jättää tutkimatta Pro Maunula ry:n valituksen Suursuon Ostoskeskus Oy:n kuulemiseen liittyvillä perusteilla tehtynä.

2. Sikäli kuin Pro Maunula ry:n valituksessa on tarkoitettu vaatia suullisen käsittelyn tai katselmuksen toimittamista, vaatimus niiden toimittamisesta hylätään.

Korkein hallinto-oikeus hylkää Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen siltä osin kuin se koskee suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa sekä vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

3. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on jättänyt osaksi tutkimatta Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus ottaa valituksen näiltä osin tutkittavakseen ja hylkää valituksen.

4. Korkein hallinto-oikeus hylkää Pakila-Seura ry:n, Suursuon Ostoskeskus Oy:n sekä Pro Maunula ry:n valitukset. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

5. Korkein hallinto-oikeus hylkää Suursuon Ostoskeskus Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet on esitettävä ennen kuin valitusaika kaupunginvaltuuston päätöksestä on päättynyt. Yhdistys ei ole valittanut kaupunginvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeudelle Suursuon Ostoskeskus Oy:n kuulemiseen liittyvillä perusteilla, joten valitus on näiltä osin jätettävä tutkimatta.

2. Katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittaminen

Kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 37 ja 41 § sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn tai katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen. Tämän vuoksi Pro Maunula ry:n vaatimus on hylättävä.

Kun otetaan huomioon ne perusteet, joiden vuoksi Suursuon Ostoskeskus Oy on hallinto-oikeudessa vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista, ja se, että suullisessa käsittelyssä esitettäväksi tarkoitettu selvitys käy ilmi asiakirjoista, hallinto-oikeus on mainitsemillaan perusteilla hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla voinut hylätä yhtiön vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.
Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi Suursuon Ostoskeskus Oy on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota se on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

3. Hallinto-oikeudessa tutkimatta jätettyjen valitusperusteiden tutkiminen ja valituksen hylkääminen

Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksessa hallinto-oikeudelle on todettu muun ohella, että menettely ei ole ollut maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaisesti vuorovaikutteista ja että Suursuon Ostoskeskus Oy "on jätetty huomiotta asiassa valittajayhtiön edustajien laatimasta selvityksestä (liite 10) ilmenevästi." Valituksessa on tarkoitettu liitettä 9, jossa on todettu, että lakien edellyttämä vuorovaikutus, tiedottaminen ja tosiasiallisten, asemakaava-asiaan liittyvien asioiden selville ottaminen eivät ole toteutuneet. Liitteessä 9 katsottiin edelleen, että yhtiö syrjäytettiin asemakaavaprosessin vuorovaikutuksesta ja että tyytyessään asukasjärjestöjen antamiin virheellisiin tietoihin kaupunki ei saanut päätöksenteon pohjaksi oikeita tietoja. Tosiseikkoja on selvitetty puutteellisesti. Vielä liitteessä 9 on väitetty, että maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä, ilmeisesti oikeastaan 63 §:ssä, tarkoitettua suunnitelmaa ei ollut laadittu tai ainakaan esitetty yhtiölle. Yhtiölle ei myöskään ollut lähetetty tietoa sitä koskevasta asemakaavanmuutoksen "esillepanosta", vaikka kysymys oli nimenomaan yhtiön omistamasta liikerakennuksesta. Kaupunki teki asiassa vain yleistiedoksiannon.

Vaikka hallinto-oikeudelle tehty valitus tältä osin on ollut epäselvä ja koostunut varsinaisesta valituskirjelmästä ja sen liitteistä, yhtiön tarkoituksena on ollut valittaa kaupunginvaltuuston päätöksestä sillä perusteella, ettei sitä ollut asiassa erikseen kuultu ja että puutteellisen vuorovaikutuksen vuoksi asiaa ei ollut riittävästi selvitetty.

Viivytyksen välttämiseksi valitus on syytä tältä osin ottaa välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavaksi.

Kaavoitusmenettelystä säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 8 luvussa, johon sisältyvät 62-67 §, ja täydentävästi maankäyttö- ja rakennusasetuksessa, erityisesti sen 30 §:ssä. Hallinto-oikeuden päätöksessä selostetusta maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n 1 momentista ilmenee, kuinka vuorovaikutus kaavaa valmisteltaessa on järjestettävä. Säännös koskee muun ohella alueen maanomistajia ja muita osallisia. Mainitun lain 63 §:n 1momentin mukaan kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Pykälän 2 momentissa säädetään kaavan vireilletulosta ilmoittamisesta ja muun muassa todetaan sen voivan tapahtua kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä. Mainitun lain 65 §:ssä ja vastaavan asetuksen 27 §:ssä säädetään kaavaehdotuksen asettamisesta julkisesti nähtäville sekä muistutuksen tekemismahdollisuudesta.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kaavoitushankkeen vireilletulosta on ilmoitettu vuoden 2002 kaavoituskatsauksessa. Kyseisestä asemakaavan muutoksesta on tehty 26.3.2002 päivätty osallistumis- ja arviointisuunnitelma, jossa mainitaan osallisina muiden ohella Suursuon Ostoskeskus Oy:n osakkaat ja tilojen käyttäjät. Suunnitelmassa on todettu, että mainittu osallistumis- ja arviointisuunnitelma lähetetään osallisille. Asemakaavan muutosluonnos on asiakirjojen mukaan pidetty nähtävänä 23.3.-13.4.2004. Asemakaavan muutosehdotus on ollut nähtävänä 1.10.-1.11.2004.

Maankäyttö- ja rakennuslain tai -asetuksen edellä mainituista tai muistakaan säännöksistä ei ilmene, että kaava-alueella rakennuksen omistavaa yhtiötä tulisi kuulla kaava-asiassa erikseen asianosaisena. Hallintolain 5 §:n 1 momentissa säädetään, että jos muussa laissa on mainitusta laista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta. Kaavoitusmenettelyä koskevasta vuorovaikutuksesta, joka palvelee samalla asianosaisten kuulemisen tarpeita, säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Sääntely on lähtökohtaisesti tyhjentävää, jolloin hallintolaki ei tule täydentävästi sovellettavaksi. Tähän nähden hallintolain 34 §:n säännöstä asianosaisen kuulemisesta ei ole sovellettava nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

Edellä lausutuilla perusteilla kaavoitusmenettelyssä ei ole tapahtunut yhtiön valituksessa tarkoitettua virhettä, eikä kaupunginvaltuuston päätös tällä perusteella ole syntynyt kuulemiseen liittyen virheellisessä järjestyksessä. Asiakirjoihin sisältyvän kaavaselostuksen sekä muiden kaavan valmisteluasiakirjojen perusteella yhtiön esittämät näkökohdat, jotka liittyvät muun ohella sen teettämään ostoskeskuksen kunnostussuunnitelmaan ja yrittäjien valmiuteen jatkaa toimintaa, ovat olleet kaupunginvaltuuston tiedossa. Kaavan hyväksymistä koskeva päätös ei ole lainvastainen myöskään tällä asian selvittämiseen ja valmisteluun liittyvällä perusteella. Näin ollen ja kun otetaan huomioon kuntalain 90 §, valitus on näiltä osin hylättävä.

4. Pääasiaratkaisu

Esteellisyys

Hallintolain 70 §:n 1 momentin mukaan hallintolaki (434/2003) on tullut voimaan 1.1.2004. Lain 71 §:n 1 momentin mukaan ennen hallintolain voimaantuloa vireille tulleisiin hallintoasioihin sovelletaan hallintolain voimaan tullessa voimassa ollutta lakia.

Kaavamuutosasian vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin 26.3.2002 päivätty osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Vireilletulosta on ilmoitettu myös vuoden 2002 kaavoituskatsauksessa. Koska kaavoitus on tullut vireille ennen 1.1.2004, asian käsittelyyn sovelletaan hallintolain voimaan tullessa voimassa ollutta hallintomenettelylakia (598/1982).

Kuntalain 52 §:n (365/1995) 1 momentin mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintomenettelylain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua lähisukulaistaan tai lähisukulaiseen rinnastettavaa henkilöä. Milloin valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan muun luottamushenkilön, tilintarkastajan sekä kunnan viranhaltijan ja työntekijän esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylain 10 ja 11 §:ssä säädetään.

Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin mukaan virkamies on esteellinen muun muassa, jos hän on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa (5 kohta), tai jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu (6 kohta).

Lain 11 §:n 1 momentin mukaan esteellisenä ei saa käsitellä asiaa eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, paitsi milloin esteellisyys asian laadun vuoksi ei voi vaikuttaa ratkaisuun tai asian käsittelyä ei voida lykätä.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut säännökset ja hallinto-oikeuden päätöksen perustelut esteellisyyttä koskevilta osin sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei tältä osin ole perusteita.

Kohtuuton haitta oikeuden haltijalle

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Nykyinen ostoskeskus on Helsingin kaupungin omistamalla maalla. Maapohja on tällä hetkellä lyhytaikaisin vuokrasopimuksin vuokrattu Suursuon Ostoskeskus Oy:lle, joka omistaa maalla olevan rakennuksen.

Asiassa on kysymys asemakaavan muutoksen hyväksymisestä. Kaupunginvaltuuston hyväksymässä kaavassa nykyisen ostoskeskuksen paikalle on osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue. Valtuuston päätöksellä ei kuitenkaan välittömästi ole ratkaistu kysymystä ostoskeskuksen purkamisesta, vaikka kaavaratkaisu sen mahdollistaakin. Kaavapäätöksellä ei ole otettu kantaa maanomistajan ja vuokramiehen välisiin yksityisoikeudellisiin suhteisiin, vaan niiden osalta sovelletaan asianomaista lainsäädäntöä ja vuokrasopimusta.

Asemakaavan muutoksella on sovitettu yhteen kyseisen alueen suunnittelulle asetetut erilaiset, osin keskenään vastakkaiset tavoitteet pääosin kaupungin omistamalla maalla. Se, että kaavan toteuttamisen seurauksena Suursuon Ostoskeskus Oy:lle mahdollisesti aiheutuu taloudellisia menetyksiä, ei kuitenkaan edellä lausuttuun nähden ole kohtuutonta maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Pelkästään sitä, että kaavaratkaisu vaikuttaa haitallisesti elinkeinonharjoittajien kilpailuasemaan, ei voida pitää edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheutuvana kohtuuttomana rajoituksena tai kohtuuttomana haittana. Asemakaavalla ei myöskään voida määrätä alueelle tulevista liikkeenharjoittajista.

Muut perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita valituksissa esitettyjen näkökohtien johdosta.

5. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Kun otetaan huomioon asian lopputulos ja hallintolainkäyttölain 74 §, Suursuon Ostoskeskus Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Anne E. Niemi ja Sakari Vanhala. Asian esittelijä oikeussihteeri Jaana Moilanen.