KHO:2009:69

Sosiaalipalvelua koskeva päätös - Valituskelpoisuus

X oli hakemuksessaan sosiaali- ja terveyslautakunnalle pyytänyt, että hänet otettaisiin hoidettavaksi vanhainkotiin. Hakemuksessa oli kysymys sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun sosiaalipalvelun antamisesta. Sosiaali- ja terveyslautakunnan hakemukseen antama päätös oli valituskelpoinen. Hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä tekemä valitus.

Sosiaalihuoltolaki 17 § 1 momentti, 22 §, 23 §, 24 §, 45 § 1 ja 2 momentti, 46 § ja 49 § 1 momentti
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 6 §
Hallintolainkäyttölaki 4 §, 5 §, 63 § ja 64 § 1 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 9.3.2007 n:o 7/0134/2

Asian aikaisempi käsittely

T:n kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija oli 4.9.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt X:n hakemuksen laitoshuoltopaikan myöntämisestä T:n kunnan Henriikkakoti-nimisestä vanhainkodista.

T:n sosiaali- ja terveyslautakunta on 26.9.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt X:n edellä mainitusta viranhaltijan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen. Sosiaali- ja terveyslautakunta on päätöksensä perusteluissa todennut, että moniammatillinen asiantuntijaryhmä on tehnyt X:stä perusteellisen toimintakykykartoituksen. Harkinnassa on apuna käytetty myös hyväksyttyä toimintakykymittaria (RAVAindeksi). Arvion perusteella X:n pitäisi vielä pystyä asumaan itsenäisesti avohoidon tukipalvelujen avulla. X:lle on kuitenkin päätetty antaa palvelukotipaikka palvelukoti Syyspihlajassa hänen esittämiensä perusteiden nojalla. Toimintakykykartoituksen ja kuntalaisten yhdenvertaisuusperiaatteen perusteella vanhainkotisijoitus ei ole X:lle ajankohtainen.

Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös kumotaan ja hänet hyväksytään vakinaiseksi asukkaaksi Henriikkakoti-nimiseen vanhainkotiin.

SAS-työryhmä ei ole voinut perehtyä hänen tilanteeseensa, koska työryhmän jäsenet eivät ole koskaan häntä nähneet. Asiapapereihin perehtymisestä ei ole mitään näyttöä. Sosiaali- ja terveyslautakunta ei ole päätöksessään ottanut huomioon lääkärin antamaa lausuntoa hänen tilanteestaan ja hänen vakavasta tukehtumissairaudestaan. Palvelukoti Syyspihlajassa ei ole yöllä henkilökuntaa paikalla eikä hän saa apua heti. Hänet on jätetty tietoisesti heitteille ja kuolemanvaaraan. Turvarannekehälytin hälyttää yöllä yövartijan, joka ei ehdi hätään tukehtumiskohtauksen sattuessa. Henriikka-kodissa on nopeasti apua saatavilla.

Sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut lausunnon.

X on antanut vastaselityksen.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään poistaen T:n kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökseen liitetyn valitusosoituksen jättänyt X:n valituksen tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kunnan on sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentin mukaan huolehdittava sosiaalipalveluna muun muassa laitoshuollon järjestämisestä. Laitoshuollolla tarkoitetaan mainitun lain 24 §:n 1 momentin mukaan hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan laitoshuoltoa annetaan henkilölle, joka tarvitsee apua, hoitoa tai muuta huolenpitoa, jota ei voida tai ei ole tarkoituksenmukaista järjestää hänen omassa kodissaan muita sosiaalipalveluita hyväksi käyttäen.

Laitoshuoltoa järjestetään sosiaalihuoltoasetuksen 11 §:n 2 momentin mukaan vanhainkodissa sekä sen mukaan kuin erikseen säädetään lasten ja nuorten huollon, kehitysvammaisten erityishuollon, invalidihuollon ja päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollon laitoksessa sekä tarvittaessa muussa huoltolaitoksessa. Laitoshoitoa voidaan järjestää lyhytaikaisena tai jatkuvana päivä- tai yöhoitona tai ympärivuorokautisena hoitona. Laitoksessa voidaan lisäksi järjestää itsenäistä asumista tukevaa sekä kuntouttavaa toimintaa.

X:n sijoittaminen joko palvelukoti Syyspihlajaan tai Henriikkakoti-nimiseen vanhainkotiin on hänen yksilöllisten tarpeidensa ja kunnan käytettävissä olevien hoitopaikkojen pohjalta tehtävä, huollon toteuttamista ja sisältöä koskeva ratkaisu. X:n hoitopaikan muutosta koskeva asia ei siten ole sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jolla saman lain 4 §:ssä tarkoitettu hallintoasia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta, ja josta saisi valittaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet: Sosiaalihuoltolaki 17 § 1 momentti, sosiaalihuolto-asetus 11 § 2 momentti sekä hallintolainkäyttölaki 4 § ja 5 § 1 momentti

Hallinto-oikeuden päätökseensä liittämän valitusosoituksen mukaan päätökseen sai hakea muutosta valittamalla.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on valittanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että hänen valituksensa tutkitaan ja että hänelle myönnetään hänen hakemansa laitoshuoltopaikka T:n kunnasta Henriikkakoti-nimisestä vanhainkodista. Valituksessaan X on muun ohella viitannut siihen, että hänellä on hengenahdistuskohtauksia, joihin hän tarvitsee apua. Lisäksi X:n puoliso asuu vakituisesti laitoshuollossa Henriikkakodissa. X tahtoisi asua lähellä puolisoaan ja saada turvaa omiin hengenahdistuskohtauksiinsa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus poistetaan. Korkein hallinto-oikeus jättää X:n valituksen tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus on hallintolainkäyttölain 64 §:n 1 momentin huomioon ottaen tutkinut asian myös hallinto-oikeuden päätöstä koskevana purkuasiana. Korkein hallinto-oikeus purkaa ja poistaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

X:n oikeus hakea muutosta hänen hakemukseensa annettuun ratkaisuun:

Asiassa on ratkaistava, onko X:n hakemukseen vanhainkotipaikan myöntämisestä annettu päätös valituskelpoinen ja onko hänellä oikeutta hakea muutosta sanottuun päätökseen.

Sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentin mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalipalveluiden kuten asumispalveluiden ja laitoshuollon järjestämisestä.

Sosiaalihuoltolain 22 §:n mukaan asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä. Saman lain 23 §:n mukaan asumispalveluja annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä.

Sosiaalihuoltolain 24 §:n mukaan laitoshuollolla tarkoitetaan hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitoshuoltoa annetaan henkilölle, joka tarvitsee apua, hoitoa tai muuta huolenpitoa, jota ei voida tai ei ole tarkoituksenmukaista järjestää hänen omassa kodissaan muita sosiaalipalveluita hyväksi käyttäen.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 §:n mukaan sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.

Hallintolainkäyttölain 4 §:n mukaan hallintoasiassa tehdystä päätöksestä saa valittaa sen mukaan kuin sanotussa laissa säädetään. Saman lain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Sosiaalihuoltolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätökseen, jonka saman lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun kunnan määräämän monijäsenisen toimielimen alainen viranhaltija on tehnyt, ei saa valittamalla hakea muutosta. Lainkohdan 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen tyytymättömällä on oikeus asetuksessa tarkemmin säädettävällä tavalla saada päätös 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen käsiteltäväksi, jos hän 14 päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan sitä vaatii. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi.

Sosiaalihuoltolain 46 §:n mukaan muutosta 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen päätökseen haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Valitus voidaan antaa sanottuna aikana myös toimielimelle, jonka tulee oman lausuntonsa ohella toimittaa se hallinto-oikeudelle.

X on T:n sosiaali- ja terveyslautakunnalle tekemässään hakemuksessa pyytänyt, että hänet otettaisiin hoidettavaksi Henriikkakoti-nimiseen vanhainkotiin.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on hylännyt X:n hakemuksen. Viranhaltija on liittänyt päätökseensä sosiaalihuoltolain 45 §:n 2 momentin mukaiset ohjeet sen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi. Sosiaali- ja terveyslautakunta on X:n oikaisuvaatimuksen hyläten valituksenalaisella päätöksellään pysyttänyt alaisensa viranhaltijan päätöksen voimassa.

X:n hakemuksessa on kysymys sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun sosiaalipalvelun antamisesta ja sosiaalihuoltolain 24 §:ssä tarkoitetun laitoshuoltopaikan järjestämisestä Hen-riikkakoti-nimisestä vanhainkodista. Sanottuun hakemukseen annetulla viranhaltijan tekemällä kielteisellä päätöksellä asia on hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ratkaistu. X on siten sosiaalihuoltolain 45 §:n 2 momentin nojalla voinut saattaa sosiaalipalvelun antamista koskevan viranhaltijan päätöksen sosiaali- ja terveyslautakunnan ratkaistavaksi. Valituksenalaiseen sosiaalipalvelun antamista koskevaan lautakunnan päätökseen X:llä on sosiaalihuoltolain 46 §:n 1 momentin nojalla ollut oikeus hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.

Koska sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös on valituskelpoinen ja X:n lautakunnan päätöksestä tekemä valitus on saapunut hallinto-oikeuteen säädetyssä määräajassa, hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää tutkimatta X:n valitusta eikä poistaa lautakunnan päätökseen liitettyä valitusosoitusta vaan hallinto-oikeuden olisi tullut tutkia sanottu X:n valitus.

Valitusoikeus korkeimpaan hallinto-oikeuteen:

Sosiaalihuoltolain 49 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee sosiaalipalvelun antamista tai siitä määrätyn maksun suuruutta taikka sosiaalisen luoton myöntämistä tai määrää, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Hallinto-oikeuden päätös koskee sosiaalihuoltolain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun sosiaalipalvelun antamista, joten X ei sosiaalihuoltolain 49 § 1 momentti huomioon ottaen saa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ei voi tutkia X:n hallinto-oikeuden päätöksestä tekemää valitusta.

Hallinto-oikeuden päätöksen purkaminen:

Hallintolainkäyttölain 63 §:n mukaan päätös voidaan purkaa:
1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;
2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai
3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Hallintolainkäyttölain 64 §:n 1 momentin mukaan päätöksen purkua haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemisen yhteydessä voidaan siihen liittyvä päätös purkaa ilman hakemusta tai esitystä.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian hallintolainkäyttölain 64 §:n 1 momentin huomioon ottaen myös hallinto-oikeuden päätöstä koskevana purkuasiana.

Valituksen kohteena oleva T:n kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan sosiaalipalvelun antamista koskeva ratkaisu sisältää hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun valituskelpoisen päätöksen, johon sosiaalihuoltolain 46 §:n 1 momentin nojalla voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut poistaa sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökseen liitettyä valitusosoitusta ja jättää X:n valitusta tutkimatta vaan tutkia X:n valitus. Hallinto-oikeuden päätös perustuu näin ollen ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdan säännökset purkaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Anja Sahla. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Matti Halénin lausunto:

"Olen valmis tutkimaan X:n valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Enemmistön päätettyä jättää valituksen tutkimatta ja käsiteltyä asian purkuasiana katson, että hallinto-oikeuden on tullut jättää X:n valitus tutkimatta ja ettei hallinto-oikeuden päätöstä siten ole syytä purkaa. Perustelen lausuntoa seuraavasti:

Valitusoikeus korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Sosiaalihuoltolain 49 §:ään ei sisälly yleistä kieltoa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä laissa tarkoitetuissa asioissa. Säännöksessä on sen sijaan lueteltu asiaryhmiä, joissa lain nojalla annetaan valituskelpoinen ratkaisu. Näistä osassa hallinto-oikeuden päätökseen ei 1 momentin nojalla saa hakea muutosta valittamalla ja 2 momentissa mainittujen asioiden osalta valitusoikeus on luvan-varainen. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei valituksen kohteena tässä tapauksessa ole ollut sellainen hallintopäätös, josta saa valittaa. Hallinto-oikeuden päätös ei siten ole koskenut sosiaalipalvelun antamista, eikä muutakaan 49 §:ssä mainittua asiaa. Muutoksenhakua tällaisesta hallinto-oikeuden päätöksestä jättää valitus tutkimatta ei ole sosiaalihuoltolain 49 §:ssä kielletty. X:n valitus olisi siten tutkittava. Koska hallinto-oikeuden päätöksen valituskelpoisuus määräytyy hallinto-oikeuden päätöksen sisällön perusteella, tutkimiseen ei vaikuta se, miten hallinto-oikeuden olisi tullut kysymys X:n valitusoikeudesta ratkaista.

Hallinto-oikeuden päätöksen purkaminen

X:lle on järjestetty sosiaalihuoltona vakinainen paikka vanhainkodin yhteydessä olevassa palvelukodissa, missä hän asuu. Hän on pyytänyt, että pääsisi asumaan kunnan vanhainkotiin, jossa on valvontaa sairaskohtausten varalta enemmän. Hakemuksen johdosta on päädytty kielteiseen rat-kaisuun sen vuoksi, että vanhainkodissa ei ole vapaita paikkoja ja paikat täytetään vanhusten terveydentilaa koskevan pisteytyksen perusteella. X:n terveydentilan ei ole katsottu edellyttävän vanhainkotihoitoa.

Vaikka vanhainkotia on pidettävä selkeämmin laitoshuoltona kuin palvelukotia, katson, ettei asiassa, jossa X on halunnut päästä asumaan tiettyyn vanhainkotiin, ole ollut kysymys sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden saamista koskevasta oikeudellisesta ratkaisusta, vaan X:n yksilöllisten tarpeiden ja kunnan käytettävissä olevien hoitopaikkojen pohjalta tehtävästä huollon toteuttamista ja sisältöä koskevasta ratkaisusta. Tällaiseen ratkaisuun ei hallinto-oikeuden päätöksessä mainittujen säännösten nojalla saa hakea muutosta. Näistä syistä katson, ettei hallinto-oikeuden päätöksen purkamiseen ole syytä.”