KHO:2009:85

Ulkomaalainen - Oleskelulupa - Perheenyhdistäminen - Maahantulosäännösten kiertäminen - Alaikäiseksi ilmoitettuna annetut väärät tiedot - Perhesuhteiden salaaminen - Toimeentuloedellytykset - Poikkeaminen - Lapsen etu - Perhe-elämän suoja

A oli saanut ensimmäisen oleskelulupansa Suomeen perhesiteen perusteella. Hänet oli tuolloin ilmoitettu silloisen perheenkokoajan naimattomaksi veljeksi. A ei ollut perheenyhdistämishaastattelussa ilmoittanut sitä oleskeluluvan myöntämiseen vaikuttavaa seikkaa, että hän oli naimisissa ja puolisoilla oli lapsi.

Sittemmin A haki toisessa valtiossa asuvien puolisonsa, kolmen lapsensa sekä puolisonsa sisaren alaikäisen pojan puolesta oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Asiassa oli sovellettava ulkomaalaislain 47 §:n 5 momenttia, joka koskee tilannetta, jossa perheside on katkennut oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. Asiassa oli kysymys myös mainitussa momentissa asetetusta toimeentuloedellytyksestä ja siitä poikkeamisesta.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 36 § 2 momentti, 39 § 1 momentti ja 47 § 5 momentti
Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus
Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 16.6.2008 n:o 08/0883/3

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto on 5.9.2007 tekemillään päätöksillä (asiakasnumerot 905359, 905358, 905357, 1001117 ja 905356) hylännyt Somalian kansalaisen A:n perheenkokoajana vaimonsa B:n sekä heidän alaikäisten lastensa C:n, D:n ja E:n sekä vaimonsa alaikäisen sisarenpojan F:n puolesta perhesiteen perusteella tekemät oleskelulupahakemukset.

Ulkomaalaisvirasto on perustellut perheenkokoajan puolisoa B:tä koskevaa päätöstään seuraavasti:

Ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentin mukaan kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelu lupa perhesiteen perusteella ja luvan myöntämisen perusteena ollut perheside on katkennut, hänen ulkomailla olevalle perheenjäsenelleen voidaan myöntää jatkuva oleskelulupa edellyttäen, että tämän toimeentulo on turvattu. Päätöksenteossa on kuitenkin otettava huomioon Suomessa luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin muuhun maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne.

Perheenkokoajalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen 5.7.2002 perhesiteen perusteella alaikäisenä, naimattomana veljenä yhdessä äitinsä ja kahden sisaruksensa kanssa. Perheenkokoajana kyseisessä hakemuksessa oli hänen sisarensa G. Perheenkokoajan perheenjäsenelle myönnetään siten oleskelulupa, jos ulkomaalaislaissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa. Perheenjäseneksi katsotaan myös samaa sukupuolta oleva henkilö, jos parisuhde on kansallisesti rekisteröity. Aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt sukupuolestaan riippumatta. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy.

Hakijan on ilmoitettu olevan perheenkokoajan aviovaimo.

Perheenkokoaja on väestön rekisteritietojen mukaan naimaton. Perheenkokoajan ja hakijan avioliiton tueksi on hakemukseen liitetty valokopiojäljennös avioliittotodistuksesta, jonka mukaan B, syntynyt 25.1.1984 ja A, syntynyt 15.3.1985 ovat solmineet avioliiton Hamar Weynessa, Mogadishussa 5.1.2000. Valokopiojäljennöstä ei voida pitää luotettavana asiakirjaselvityksenä. Somaliassa ei myöskään vuonna 2000 ole ollut toimivaltaista hallitusta eikä hallintoa, jonka antamia asiakirjoja voitaisiin pitää luotettavina.

Perheenkokoaja on saatujen selvitysten mukaan ollut 14-vuotias solmiessaan avioliiton hakijan kanssa. Hän on tullut täysi-ikäiseksi vuonna 2003 Suomessa asuessaan. Hakija taasen on saatujen selvitysten mukaan ollut 15-vuotias avioliittoa solmiessaan. Avioliittolain 4 §:n mukaan avioliittoon ei saa mennä alle kahdeksantoistavuotias. Oikeusministeriö voi kuitenkin erityisistä syistä antaa kahdeksaatoista vuotta nuoremmalle luvan mennä avioliittoon Suomessa. Oleskelulupa voidaan evätä, vaikka avioliiton solmiminen alaikäisenä olisi mahdollista alaikäisen kotimaassa tai kolmannessa maassa, jos sen katsotaan olevan vastoin Suomen oikeusjärjestystä. Ns. ordre public- eli ehdottomuusperiaatteen mukaan vieraan valtion lain soveltamisesta voidaan kieltäytyä silloin, kun sen soveltaminen johtaisi tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaiseen tulokseen. Ehdottomuusperiaatteen soveltaminen tulee kysymykseen esimerkiksi silloin, kun avioliitto on solmittu alle 16-vuotiaan kanssa. Avioliittolain 139 §:n 2 momentin mukaan vieraan valtion lain säännös on jätettävä huomiotta, jos sen soveltaminen johtaisi Suomen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaiseen tulokseen.

Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että sillä seikalla, että joissain valtioissa on mahdollista solmia avioliitto Suomen lain mukaan selvästi lapsena, ei voi olla sitä vaikutusta, että tällaisten avioliittojen perusteella tulisi asianomaisille myöntää oleskelulupa Suomeen.

Ulkomaalaislain 6 §:ssä todetaan, että kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta koskevassa päätöksenteossa on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei alle 16-vuotiaana solmittu avioliitto voi olla ulkomaalaislain 6 §:n mukaisesti lapsen edun mukaista, vaikka sen solmiminen olisi avioliiton solmimismaan oikeusjärjestelmän mukaista sekä puolisoiden kulttuurin ja uskonnon mukaan hyväksyttävää.

Hakijalle ei siten voitaisi myöntää oleskelulupaa, vaikka avioliitosta olisi asiakirjanäyttöä ja avioliiton voitaisiin katsoa olevan virallisesti solmitun perheenkokoajan ja hakijan kotimaassa.

Perheenkokoaja on omassa perhesidehaastattelussa Suomen Addis Abeban edustustossa 12.12.2001 ilmoittanut, että hän ei ole avioliitossa.

Perheenkokoaja on kertonut perhesidehaastattelussa Helsingin poliisilaitoksella 20.7.2005 muuttaneensa Suomeen vuonna 2002. Hän on todennut tutustuneensa hakijaan vuonna 1999 koulussa Mogadishussa ja aloittaneensa seurustelun hakijan kanssa samana vuonna. Hän on sanonut heidän sopineen avioliitosta yhdessä vuoden 1999 lopulla. Hän on todennut heidän solmineen avioliiton 5.1.2000 ja asuneen yhdessä avioitumisestaan lähtien toukokuuhun 2002 saakka.

Hakija on kertonut perhesidehaastattelussa Suomen Addis Abeban edustustossa 28.11.2005, että hän on tutustunut perheenkokoajaan Madrassassa vuonna 1999. Hakija on sanonut heidän tapailleen joka päivä koraanikoulussa. Hakija on todennut kihlautuneensa perheenkokoajan kanssa vuonna 2000 ja solmineensa avioliiton tämän kanssa Mogadishussa 10.10.2001. Hakijan mukaan he olivat alkaneet asua yhdessä heti häiden jälkeen. Hakija on sanonut heidän tulleen toimeen sukulaisten avustuksilla. Hakija on tarkentanut omien sukulaistensa asuneen lähellä ja perheenkokoajan Yhdysvalloissa asuvan veljen tukeneen heitä myös taloudellisesti. Hakija on ilmoittanut perheenkokoajan lähteneen 30.9.2002, koska heillä oli taloudellisia vaikeuksia.

Hakija on todennut perhesidehaastattelussa 28.11.2005, että hän tietää, että perheenkokoaja ei omassa perhesidehaastattelussaan Suomen Addis Abeban edustustossa vuonna 2001 ole kertonut hänestä eikä heidän yhteisestä lapsestaan.

Perhesidehaastattelussa Suomen Addis Abeban edustustossa 29.5.2007 hakija on kertonut heidän molempien kertoneen avioliittoaikeistaan vanhemmilleen ennen avioliiton solmimista. Hakija on lisännyt heidän vanhempiensa olleen läsnä Nikahissa. Hakija on todennut, että he ovat solmineet avioliiton vuonna 2000 Mogadishussa, kuukautta ja päivää hän ei ole osannut kertoa. Hakija on ilmoittanut asuneensa yhdessä perheenkokoajan kanssa vain muutaman kuukauden ajan avioliiton solmimisen jälkeen. Hän on lisännyt vanhimman lapsensa C:n, joka on syntynyt 10.2.2001, olleen kahden kuukauden ikäinen perheenkokoajan lähtiessä. Hakija on kertonut heidän molempien tienneen perheenkokoajan menevän Suomeen väärin perustein. Hakija on täsmentänyt perheenkokoajan tienneen, että hän ei voi asua hakijan kanssa Somaliassa monien ongelmien takia. Hakija on lisännyt perheenkokoajan myös tienneen, että jos hän kertoisi perhesidehaastattelussa olevansa avioliitossa ja isä, hän ei saisi oleskelulupaa Suomeen sisarensa perheenjäsenenä.

Hakija on kertonut perhesidehaastattelussa Suomen Addis Abeban edustustossa 29.5.2007 perheenkokoajan vierailleen hänen ja heidän lastensa luona kolmen kuukauden ajan vuonna 2006. Annettujen osin ristiriitaisten selvitysten mukaan hakija ja perheenkokoaja ovat viettäneet yhteistä perhe-elämää lyhyen ajan. Perheenkokoajan Suomeen tulon jälkeen hakija ja perheenkokoaja ovat tavanneet toisensa kerran kolmen kuukauden ajan.

Hakija ja perheenkokoaja ovat kertoneet, että heillä on kolme yhteistä lasta. Lasten ja vanhempien välisestä perhesiteestä ei ole esitetty luotettavaa asiakirjanäyttöä. Ulkomaalaisvirasto on selvittänyt hakijan, perheenkokoajan ja heidän lastensa välisen perhesiteen. DNA-tutkimus ei kuitenkaan kerro lasten ja vanhemman välisestä huoltajuussuhteesta. Esitetyn selvityksen mukaan hakijan ja perheenkokoajan yhteiset lapset ovat asuneet äitinsä kanssa syntymästään lähtien. Ulkomaalaisvirasto katsoo kaiken asiassa esitetyn perusteella, että hakija on lasten huoltaja.

Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen Ulkomaalaisvirasto toteaa, ettei hakijalla voida katsoa olevan Suomessa ulkomaalaislain 37 §:n mukaista perheenjäsentä.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Perheenkokoaja ei ole oman oleskelulupahakemuksensa yhteydessä Suomen Addis Abeban edustustossa 12.12.2001 kertonut, että hän on avioliitossa ja että hänellä on lapsi. Hän ei ole päätöstä tiedoksi saadessaan Suomen Addis Abeban edustustossa kertonut avioliitostaan tai lapsestaan. Ulkomaalaisvirasto katsoo, että perheenkokoaja on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti salannut sellaiset seikat eli avioliittonsa ja lapsensa, jotka olisivat saattaneet estää oleskeluluvan myöntämisen. Hän on näin ollen saanut oman oleskelulupansa maahantulo säännöksiä kiertämällä.

Ottaen huomioon kaiken asiassa esitetyn ja olosuhteet kokonaisuudessaan Ulkomaalaisvirasto katsoo olevan perusteltua aihetta epäillä, että perheenkokoajan ja hakijan tietoisena pyrkimyksenä on kieltää maahantulosäännöksiä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaisella tavalla. Hakijalle ei siten voitaisi myöntää oleskelulupaa, vaikka hakijan ja perheenkokoajan avioliitto olisi rekisteröity väestön rekisteritietoihin Suomessa.

Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei tässä laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Ulkomaalaislain 39 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaalietuuksia.

Esitetyn selvityksen mukaan perheenkokoajan toimeentulo perustuu kahteen osa-aikaiseen työhön. Hakija on kertonut elävänsä perheenkokoajan lähettämän rahallisen tuen turvin. Ulkomaalaisvirasto katsoo annettujen selvitysten perusteella, ettei hakijan toimeentuloa voida pitää turvattuna Suomessa, koska perheenkokoajan toimeentulon ei voida katsoa olevan riittävä.

Ottaen huomioon hakijan ja perheenkokoajan menettelyn ja asianosaisten olosuhteet kokonaisuudessaan Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseen ole poikkeuksellisen painavaa syytä eikä hakijan ja perheenkokoajan lasten etu ottaen lisäksi huomioon heidän nuoren ikänsä sitä vaadi. Ulkomaalaisvirasto katsoo, etteivät Somalian viimeaikaiset tapahtumat ole tässä tapauksessa poikkeuksellisen painava syy poiketa toimeentuloedellytyksestä.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaisvirasto on ottanut ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisesti huomioon edellä mainitut seikat ja toteaa, että asiassa esitetyt seikat eivät puhu perheenkokoajan ja hakijan välisen perhesiteen puolesta, vaan korostavat perheenkokoajan perhesidettä hänen vanhempiinsa. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen oleskeluluvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä.

Ulkomaalaislain 45 §:n l momentin 4 kohdan mukaan tilapäinen oleskelulupa myönnetään ulkomailla olevalle henkilölle, jos on muu erityinen syy luvan myöntämiselle. Asiassa ei ole osoitettu olevan erityisiä syitä oleskeluluvan myöntämiselle. Hakija on hakenut oleskelulupaa pysyvässä maahanmuuttotarkoituksessa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Sopimus suojaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää. Ulkomaalaisvirasto ei kielteisessä päätöksessään puutu perhe-elämän suojaan hakijan ja perheenkokoajan osalta, koska katsoo, että heidän välillään ei ole kyse ulkomaalaislain 37 §:n tarkoittamasta perheenjäsenyydestä. Kaiken asiassa esitetyn perusteella on Ulkomaalaisvirastolla lisäksi aihetta epäillä, että heidän tarkoituksenaan on maahantulosäännösten kiertäminen.

Pääkaupunkiseudun oikeusaputoimisto on 22.10.2007 tekemällään päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 2.10.2007 lukien 40 prosentin perusomavastuuosuutta vastaan. Hänen oikeudenkäyntiavustajakseen on määrätty asianajaja S.

A on Ulkomaalaisviraston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut Ulkomaalaisviraston päätöksen kumoamista ja haettujen oleskelulupien myöntämistä.

Valittajan biologinen sukulaisuussuhde on selvitetty DNA-näytteillä. Valittaja on käynyt tapaamassa perhettään vuonna 2006 ja puolisoille on syntynyt helmikuussa 2007 lapsi. Valittajan kolmen lapsen ja puolison osalta ulkomaalaislain 37 §:n tarkoittama perheenjäsenen määritelmä täyttyy kiistattomasti. Valittajan alaikäinen sisarenpoika kuuluu kiinteästi perheeseen, joten hänen osaltaan on ulkomaalaislain 45 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisia perusteita luvan myöntämiselle.

Ulkomaalaisviraston toimeentulo-ohje ei ole oikeudellisesti sitova eikä sitä voida soveltaa, jos se on ristiriidassa korkeamman normiston kanssa. Oikeus perhe-elämän suojaan on perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa suojattu, joten tällaiseen oikeuteen puuttumiseen on oltava painavampia perusteita kuin tässä asiassa. Lasten etu puoltaa sitä, että he voivat asua yhdessä vanhempiensa luona turvatuissa oloissa Suomessa.

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan ulkomaalaisen oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä eikä oleskelulupien epääminen ole ollut välttämätöntä. Lisäksi lain tulkinnassa olisi pyrittävä päätymään ihmisoikeusystävälliseen tulkintavaihtoehtoon.

Maahanmuuttovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon.

A:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut Ulkomaalaisviraston päätökset ja palauttanut asiat viraston sijaan tulleelle Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan muun muassa Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja Suomessa asuva henkilö on. Saman pykälän 2 momentin mukaan aviopuolisoihin rinnastetaan jatkuvasti yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät henkilöt. Tällaisen rinnastuksen edellytyksenä on, että he ovat asuneet vähintään kaksi vuotta yhdessä. Asumisaikaa ei edellytetä, jos henkilöillä on yhteisessä huollossa oleva lapsi tai jos on muu painava syy.

Ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentin mukaan kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelulupa perhesiteen perusteella ja luvan myöntämisen perusteena ollut perheside on katkennut, hänen ulkomailla olevalle perheenjäsenelleen voidaan myöntää jatkuva oleskelulupa edellyttäen, että tämän toimeentulo on turvattu. Päätöksenteossa on kuitenkin otettava huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin muuhun maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 6 §:n mukaan, lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 39 §:n mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Valittajalle, joka on syntynyt 1985, on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen 5.7.2002 sisarensa alaikäisenä, naimattomana veljenä. Tässä yhteydessä valittaja ei ole ilmoittanut, että hän on avioliitossa ja että hänellä on lapsi. Valittajan puolison oleskelulupahakemus on tehty 19.11.2004 ja maassa oleskelun tarkoitukseksi on ilmoitettu perheside valittajaan, joka oleskelee Suomessa pysyvällä oleskeluluvalla. Hakemukseen on liitetty valokopio avioliittotodistuksesta, jonka mukaan valittaja ja hänen puolisonsa ovat solmineet avioliiton 5.1.2000 Mogadishussa.

Valittajan, hänen puolisonsa ja lasten sukulaisuus on selvitetty DNA-tutkimuksin. Se, että valittaja ja hänen puolisonsa ovat solmineet avioliittonsa alaikäisinä, ei estä oleskelulupien myöntämistä, koska heillä on yhteisiä lapsia ja he ovat tehneet hakemuksen ollessaan täysi-ikäisiä. Hakijoiden ei ole näytetty asiassa kiertäneen maahantuloa koskevia säännöksiä. Hakijoiden toimeentulo ei ole Suomessa turvattu. Asiassa ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, missä muualla kuin Suomessa perheenyhdistäminen voisi tapahtua. Nämä seikat ja erityisesti lasten etu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei hakijoiden oleskelulupahakemuksia voida hylätä Ulkomaalaisviraston esittämillä perusteilla.

Hallinto-oikeus on soveltamaan oikeusohjeena maininnut lisäksi ulkomaalaislain 5 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan Maahanmuuttovirasto on vaatinut Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja Ulkomaalaisviraston (nyttemmin Maahanmuuttovirasto) päätösten saattamista voimaan taikka toissijaisesti asian palauttamista hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on valituksessaan todennut muun ohella, että asiassa on tullut hyvin ilmi se, että perheenkokoaja on kiertänyt maahantuloa koskevia säännöksiä salatessaan itse avioliiton Suomeen perhesiteen perusteella oleskelulupaa hakiessaan ja kertoessaan olevansa naimaton.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentti mahdollistaa oleskeluluvan epäämisen oikeankin perhesiteen perusteella, jos perheenkokoaja on saanut oman oleskeluoikeutensa laillistetuksi maahantulosäännöksiä kiertämällä. Perheenjäsenen on tullut olla tietoinen menettelystä, kuten nyt perheenkokoajan vaimokin on haastattelussaan kertonut. Lainkohta ei viraston näkemyksen mukaan nimenomaan edellytä, että hakija olisi kiertänyt maahantuloa koskevia säännöksiä, mikä on säädetty ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa perusteena oleskeluluvan myöntämättä jättämiselle. Maahanmuuttovirasto on pyytänyt korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä ohjaavaa ratkaisua oikeuskysymykseen, voidaanko edellä kuvattu menettely rinnastaa ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (28/2003 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa mainittuun esimerkkitilanteeseen. Hallituksen esityksessä mainitaan ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentin sisältävän säännöksen perheenyhdistämisestä niissä tilanteissa, joissa Suomeen perhesiteen perusteella tulleen ulkomaalaisen perheside on katkennut ja Suomessa solmitun avioliiton epäillään olevan solmittu maahantulosäännösten kiertämistarkoituksessa siten, että sillä on pyritty varmistaman myöhemmin oikean perheen maahanpääsy. Tällöin ulkomaalaisen voidaan edellyttää palaavan entiseen kotimaahansa viettämään perhe-elämää.

Vaikka Maahanmuuttovirasto on lähtenyt siitä, että Somalian turvallisuustilanteen johdosta perheenkokoajan ei voida edellyttää palaavan kotimaahansa viettämään perhe-elämää, Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan tällä kysymyksellä ei ole ollut asian lopputuloksen kannalta ratkaisevaa merkitystä, koska oleskeluluvan myöntämisen edellytykset eivät muutoinkaan ole täyttyneet. Toimeentuloedellytyksestä ei ole poikkeuksellisen painavaa syytä poiketa, eikä lapsen edunkaan voida katsoa sitä vaativan tilanteissa, joissa taustalla on maahantulosäännösten kiertäminen.

Lapsen edun ei myöskään voida katsoa mainitussa tilanteessa vaativan, että toimeentuloedellytyksestä tulisi poiketa pelkästään sen perusteella, että lapset eivät voi viettää perhe-elämää molempien vanhempiensa kanssa. Perheenkokoaja on perustanut perheensä tilanteessa, jossa hän ei ole voinut luottaa perhe-elämän viettämisen mahdollisuuksiin. Hänellä ei ole voinut olla oikeutettuja odotuksia oleskeluluvan saamiselle omalle perheelleen. Perheenkokoaja on itse valinnut tavan viettää perhe-elämää puolisonsa ja lastensa kanssa eri maissa asuen. Hän on siten itse valinnut tavan perhe-elämänsä viettämiselle perustaessaan perheensä Somaliaan ja sittemmin Etiopiaan asuessaan itse Suomessa. Oleskelulupien epääminen hakijoilta ei estä perheenkokoajaa jatkossakaan viettämästä valitsemansa tasoista perhe-elämää.

Hallinto-oikeus on perusteluinaan todennut, että asiassa ei ole käynyt ilmi, missä muualla kuin Suomessa perheenyhdistäminen voisi tapahtua. Perheenkokoaja tai hakijat eivät haastatteluissaan kuitenkaan ole esittäneet muita kuin taloudellisia vaikeuksia Etiopiassa asumiselle eivätkä ole tuoneet esiin sitä, olisiko heillä mahdollisuutta saada oleskelulupaa Etiopiaan. Maahanmuuttovirasto, vaikka ei ole päätöstään tältä osin perustelut tai selvittänyt asiaa enemmälti, katsoo, että jos perhe-elämän viettäminen Etiopiassa olisi tosiasiassa mahdollista, oleskelulupien epääminen maahantulosäännösten kiertämistilanteessa olisi mahdollista riippumatta toimeentuloedellytyksen täyttymisestä. Mikäli näillä seikoilla katsottaisiin olevan asiassa ratkaiseva merkitys, Maahanmuuttoviraston mukaan hallinto-oikeus on selvittänyt asiaa puutteellisesti ja asia olisi palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

A on selityksessään vaatinut valituslupahakemuksen hylkäämistä ja Maahanmuuttoviraston velvoittamista korvaamaan hänen oikeusapulaskun mukaisen omavastuuosuutensa.

Ulkomaalaisviraston kielteisen päätöksen olennaisena perusteena on ollut, ettei hakijoiden ja perheenkokoajan välillä ole todellista perhe-elämää. A on käynyt perheensä luona vuonna 2006 ja heille on syntynyt 24.2.2007 kolmas lapsi. Perhe-elämä on ollut todellista ja kaikki hakijat ovat ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenkokoajan perheenjäseniä. Kun perheenjäseniä on nyt kuusi ja toimeentulo-ohjeen mukainen tulovaatimus olisi 3 000 euroa nettona, toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle on perusteet lasten edun vuoksi.

Maahanmuuttoviraston väitteessä maahantulosäännösten kiertämisestä ei ole otettu huomioon, että perheenkokoaja oli 16-vuotias perhesidehaastattelunsa aikaan ja että hänen muut perheenjäsenensä olivat tuolloin läsnä. Koska perhe ei olisi avioliittoa hyväksynyt, hän ei ollut uskaltanut sitä haastattelussa mainita. Alaikäisenä ja tällaisessa sosiaalisessa tilanteessa menettelyä täytyy arvioida eri tavoin kuin täysi-ikäisenä yksin toimittaessa. Nyt molemmat puolisot ovat yli 20-vuotiaita, joten avioliitto ja perhe-elämä on todellista. Olisi kohtuutonta velvoittaa osapuolia viettämään perhe-elämää Somaliassa tai kolmannessa maassa, kun perheenkokoaja on asunut Suomessa jo kuusi vuotta ja muodostanut tänne pysyväisluonteisia siteitä. Myös lasten etu puoltaa asumista turvatuissa ja vakaissa olosuhteissa. Maahanmuuttovirasto on sivuuttanut ulkomaalaislain lapsen etua koskevan 6 §:n ja lapsen oikeuksia koskeva yleissopimuksen määräykset.

S on esittänyt yhteensä 366 euron palkkiolaskun, jossa on luovuttu A:n velvoittamisesta maksamaan 40 prosentin omavastuuosuus.

Maahanmuuttovirasto on vastaselityksessään vaatinut oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä ja esittänyt valituslupahakemuksen ja valituksen hyväksymistä. Virasto on korostanut, että sen näkemyksen mukaan ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentti on säädetty, koska maahantulosääntöjä kiertäneen perheenkokoajan perheenjäsenen oleskelulupaa ei voida evätä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin perusteella, jos hänen omaan hakemukseensa ei liity välitöntä maahantulosäännösten kiertämistä. Lainsäätäjä on kuitenkin halunnut estää myös välillisen maahantulosäännösten kiertämisen eikä ole perusteltavissa, että ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa perheenkokoajan vilpillinen keino, jolla hän on saanut oman oleskelulupansa, ratkaisisi sen, vaaditaanko perhesideluvan epäämiseksi tietyissä tapauksissa hakijan välitöntä, omaan hakemukseensa liittyvää maahantulosäännösten kiertämistä. Perheenkokoajan puolison tietoisuus perheenkokoajan maahantulosäännösten kiertämisestä olisi lähtökohtaisesti riittävä edellytys evätä hänen oleskelulupansa riippumatta siitä, onko perheenkokoja saanut oleskelulupansa lumeavioliiton avulla tai muulla tavoin maahantulosäännöksiä kiertämällä.

Itsenäisenä perusteena oleskelulupien epäämiselle on ollut myös, että hakijoiden toimeentuloedellytys ei ole täyttynyt. Toimeentuloedellytyksestä poikkeamisen kohtuusharkinnassa otetaan huomioon kaikki poikkeamista puoltavat sekä toisaalta poikkeamista vastaan puhuvat seikat. Edellytyksenä mahdollisuuteen poiketa toimeentuloedellytyksestä ovat esimerkiksi lupaa hakevien ja perheenkokoajan vilpitön mieli ja oikeutetut odotukset saada oleskelulupa kohtuusperusteella. Tilanteissa, joissa lapsen etu ehdottomasti vaatii luvan myöntämistä, lupa voidaan myöntää vilpittömän mielen puuttumisesta huolimatta.

A:lle on 24.9.2008 varattu tilaisuus selityksen antamiseen Maahanmuuttoviraston vastaselityksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Maahanmuuttoviraston valitus hyväksytään ja hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä Ulkomaalaisviraston, nyttemmin Maahanmuuttovirasto, päätökset saatetaan voimaan.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n vaatimuksen Maahanmuuttoviraston velvoittamisesta korvaamaan oikeudenkäyntikuluina hänen omavastuuosuutensa.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat säännökset

Jatkuvan oleskeluluvan myöntämisestä ulkomailla olevalle henkilölle säädetään ulkomaalaislain 47 §:ssä. Mainitun pykälän 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelulupa, hänen perheenjäsenelleen myönnetään jatkuva oleskelulupa.

Ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentin mukaan, kun ulkomaalaiselle on myönnetty jatkuva tai pysyvä oleskelulupa perhesiteen perusteella ja luvan myöntämisen perusteena ollut perheside on katkennut, hänen ulkomailla olevalle perheenjäsenelleen voidaan myöntää jatkuva oleskelulupa edellyttäen, että tämän toimeentulo on turvattu. Päätöksenteossa on kuitenkin otettava huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin muuhun maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaan mainittua lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perustelua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen.

Ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen edellyttää, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu, jollei mainitussa laissa toisin säädetä. Toimeentuloedellytyksestä voidaan yksittäisessä tapauksessa poiketa, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai lapsen etu sitä vaatii.

Saman pykälän 2 momentin mukaan ulkomaalaisen toimeentulo katsotaan turvatuksi ensimmäistä oleskelulupaa myönnettäessä, jos hänen maassa oleskelunsa kustannetaan tavanomaiseksi katsottavilla ansiotyöstä, yrittäjätoiminnasta, eläkkeistä, varallisuudesta tai muista lähteistä saatavilla tuloilla siten, että hänen ei voida olettaa joutuvan toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitetun toimeentulotuen tai vastaavan muun toimeentuloa turvaavan etuuden tarpeeseen. Tällaisena etuutena ei pidetä kustannuksia korvaavia sosiaaliturvaetuuksia.

Ulkomaalaislain 58 §:n 4 momentin mukaan määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos oleskelulupaa haettaessa on tietoisesti annettu hakijan henkilöllisyyttä koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salattu sellainen seikka, joka olisi saattanut estää oleskeluluvan myöntämisen.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Edelleen 10 artiklan mukaan lapsen ja hänen vanhempiensa hakemukset, jotka koskevat muun muassa sopimusvaltioon saapumista perheen jälleenyhdistämiseksi, on käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Ulkomaalaislakia koskevaan hallituksen esitykseen (HE 28/2003) liittyvä lainsäädäntöaineisto

Hallituksen esityksen 28/2003 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin maahantulosäännösten kiertämistä koskevan säännöksen osalta on todettu muun muassa, että laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen käyttämistä. Viisumia ja oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta. = = = Myös turvapaikkamenettelyä voidaan käyttää väärin. Näennäisesti laillinen maahantulotapa saadaan aikaan salaamalla viranomaiselta maahantulon todellinen tarkoitus ja antamalla asiaan liittyviä vääriä tietoja mukaan lukien asiakirjaväärennykset. Maahantulosäännösten kiertämistä laillisia maahantulokeinoja väärinkäyttämällä voidaan kutsua myös näennäisesti lailliseksi maahanmuutoksi.

Ulkomaalaislain 47 §:n 3 momentin mukaan jatkuvaluonteisen oleskeluluvan saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle myönnetään jatkuva oleskelulupa silloin, kun sen myöntäminen perustuu perheenjäsenen maassa oleskeluun. Lupa myönnettäisiin samaksi ajaksi kuin perheenjäsenelle. Vastaavasti pysyvän oleskeluluvan saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle myönnettäisiin ensiksi määräaikainen jatkuva oleskelulupa, jonka pituus määräytyisi ehdotetun 53 ja 55 §:n mukaan.

Ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentti sisältäisi säännöksen perheen yhdistämisestä niissä tapauksessa, jossa maassa oleva ulkomaalainen on alun perin saapunut maahan perheenjäsenenä, mutta kyseinen maahantuloon johtanut perheside onkin katkennut. Ulkomaalainen on esimerkiksi mennyt naimisiin Suomen kansalaisen tai pysyvästi maassa asuvan ulkomaalaisen kanssa, mutta avioliitto on päättynyt. Jos ulkomaalainen tällöin ryhtyy hakemaan uutta perhettä itselleen kotimaastaan, tulee päätöksenteossa ottaa huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan ulkomaalaisen mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin muuhun maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne.

Jos parisuhde Suomen kansalaiseen katkeaa esimerkiksi heti sen jälkeen, kun ulkomaalainen on saanut Suomessa pysyvän oleskeluluvan ja ulkomaalainen pyrkii sen jälkeen saamaan Suomeen entisestä kotimaastaan esimerkiksi jo aiemmin sukujen kesken sovitun tai entisen puolison yksin tai yhdessä tästä liitosta syntyneiden lasten kanssa, olisi tarkasteltava, oliko purkautunut parisuhde Suomen kansalaisen kanssa solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi. Tällaisissa tilanteissa olisi mahdollista edellyttää, että ulkomaalainen palaa entiseen kotimaahansa viettämään siellä perhe-elämää.

Saatu selvitys ja asian vaiheet

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan perheenkokoaja A ja hänen vaimonsa B ovat syntyneet Mogadishussa Somaliassa. He ovat A:n ilmoituksen mukaan solmineet avioliiton Mogadishussa 5.1.2000 miehen ollessa 14-vuotias ja hänen vaimonsa 15-vuotias. Heille on 10.2.2001 syntynyt ensimmäinen lapsi.

A on omassa perheenyhdistämishaastattelussaan 12.12.2001 kertonut, että hän ei ollut avioliitossa eikä hänellä ollut lapsia. Hän on tuolloin ilmoittanut olevansa 16-vuotias.

B on perhesidehaastattelussa 28.11.2005 kertonut heidän asuneen yhdessä 10.2.2001 syntyneen lapsensa kanssa siihen saakka, kunnes hänen miehensä oli lähtenyt äitinsä ja sisarustensa kanssa Suomeen 30.9.2002 vaimon ollessa raskaana. Toinen lapsi on syntynyt 15.1.2003.

A on 19.11.2004 tehnyt oleskelulupahakemukset vaimonsa ja kahden alaikäisen lapsensa sekä vaimonsa huollossa vuodesta 2002 olleen, vaimon kuolleen sisaren 10.5.1999 syntyneen lapsen puolesta. Hän on käynyt tapaamassa perhettään Etiopiassa 6.-16.6.2006. Puolisoille on syntynyt kolmas yhteinen lapsi 24.2.2007, jota koskeva perheenyhdistämishakemus on tehty 5.5.2007. Kaikista hakijoista on tehty DNA-testit.

Perheenkokoajan puoliso on perhesidehaastattelussa 29.5.2007 kertonut, että hän ja hänen miehensä ovat tienneet, että hänen miehensä menee väärin perustein Suomeen.

Ulkomaalaisvirasto on päätöksissään lausunut muun ohella, että perheenkokoaja on oleskelulupaa hakiessaan tietoisesti salannut avioliittonsa ja lapsensa, mitkä seikat olisivat saattaneet estää oleskeluluvan myöntämisen. Hän on näin saanut oman oleskelulupansa maahantulosäännöksiä kiertämällä. Ottaen huomioon kaiken asiassa esitetyn ja olosuhteet kokonaisuudessaan Ulkomaalaisvirasto on katsonut olevan perusteltua aihetta epäillä, että perheenkokoajan ja hänen puolisonsa tietoisena pyrkimyksenä on ollut kiertää maahantulosäännöksiä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaisella tavalla. Perheen toimeentuloa ei voida pitää turvattuna Suomessa, koska perheenkokoajan toimeentulon ei voida katsoa olevan riittävä. Ottaen huomioon perheenkokoajan ja hänen puolisonsa menettelyn kokonaisuudessaan toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseen ei ole poikkeuksellisen painavaa syytä eivätkä lasten etu heidän nuori ikänsä huomioon ottaen taikka Somalian tapahtumat myöskään antaneet perustetta poikkeamiselle.

Hallinto-oikeus kumotessaan Ulkomaalaisviraston päätökset ja palauttaessaan asiat virastolle uudelleen käsiteltäväksi on muun ohella katsonut, että hakijoiden ei ole näytetty kiertäneen maahantuloa koskevia säännöksiä. Vaikka hakijoiden toimeentulo ei ole Suomessa turvattu, ei asiassa kuitenkaan ole käynyt ilmi, missä muualla kuin Suomessa perheenyhdistäminen voisi tapahtua. Nämä seikat ja erityisesti lasten etu huomioon ottaen hakijoiden oleskelulupahakemuksia ei hallinto-oikeuden mukaan ole voitu hylätä Ulkomaalaisviraston päätöksissä mainituilla perusteilla.

Ratkaistava oikeuskysymys

Asiassa on ratkaistava, voidaanko perheenkokoajan oman perheensä puolesta perhesiteen perusteella tekemiin oleskelulupahakemuksiin soveltaa ulkomaalaislain 47 §:n 5 momenttia sillä perusteella, että perheenkokoaja, joka on aikoinaan saanut alaikäiseksi ilmoitettuna oleskeluluvan Suomeen perhesiteen perusteella, on tätä maahantuloaan koskevassa perhesidehaastattelussa salannut avioliittonsa ja lapsensa olemassaolon.

Oikeudellinen arviointi

Nyt ratkaistavissa asioissa hakijoina ovat ulkomailla olevat perheenkokoajan perheenjäsenet sekä hänen vaimonsa sisaren lapsi.

Ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentin säännöstä voidaan lainkohdan sanamuoto ja hallituksen esityksen yksityiskohtaiset perustelut huomioon ottaen soveltaa tilanteisiin, joissa yhtäältä voidaan edellyttää perheenkokoajan itse syyllistyneen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla maahantuloa koskevien säännösten rikkomiseen ja toisaalta hänen myöhemmin perheenjäsentensä puolesta tekemä hakemus perheenyhdistämiseksi perustuu tuolla rikkomuksella saatuun oleskeluoikeuteen Suomessa.

Perheenkokoaja A on antanut aikoinaan alaikäiseksi ilmoitettuna oman perheenyhdistämismenettelynsä yhteydessä perhesiteistään tietoisesti vääriä tietoja saadakseen alaikäisenä naimattomana henkilönä oleskeluluvan Suomeen perhesiteen perusteella. Ei ole uskottavaa, että hänen lähisukulaisensa eivät olisi tienneet hänen tammikuussa 2000 Mogadishussa solmitusta avioliitostaan ja helmikuussa 2001 syntyneestä lapsestaan ja että mainitusta syystä hän ei olisi uskaltanut kertoa näistä seikoista haastattelussaan. A on syyllistynyt ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuun maahantulosäännösten kiertämiseen. Tämän johdosta perheenkokoajan oma oleskelulupa olisi ulkomaalaislain 58 §:n 4 momentin säännökset huomioon ottaen lähtökohtaisesti peruutettavissa.

A:n oma 5.7.2002 myönnetty oleskelulupa Suomeen on perustunut siihen, että hänen on ilmoitettu tuolloin olleen hänen Suomessa jo olleen sisarensa alaikäinen veli. Tämä perheside on sittemmin katkennut A:n tultua täysi-ikäiseksi, hänen oman ilmoituksensa mukaan laskettuna 15.3.2003.

Edellä lausutuilla perusteilla asiassa on sovellettava perhesiteen katkeamisen vaikutusta koskevaa ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentin säännöstä siitä riippumatta, että ulkomailla olevat hakijat itse eivät ole syyllistyneet maahantulosäännösten kiertämiseen. Ulkomaalaislain 47 §:n 5 momentin mukaan perheenjäsenelle voidaan myöntää oleskelulupa edellyttäen, että perheenjäsenen toimeentulo on turvattu. Siinäkin tapauksessa, että oleskeluluvan myöntämisen edellytykset täyttyisivät, päätöksenteossa on lainkohdan sanamuodon mukaan kuitenkin otettava huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin muuhun maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne.

Perheenkokoajan vilpillisen menettelyn tavoitteena on ollut saada perheenkokoajan puoliso ja lapsi aikanaan perheenyhdistämisen kautta Suomeen. Perheenkokoajan puoliso on ollut tietoinen puolisonsa menettelystä. Perheenkokoaja on vapaaehtoisesti jättänyt perheensä ilmeisesti vuonna 2002, ja hänen tiedossaan on täytynyt olla, että hänen perheensä saaminen Suomeen on epävarmaa. Perheenkokoajan lapset ovat koko ikänsä asuneet äitinsä kanssa. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan perhe on asunut Etiopiassa vuodesta 2005 lähtien. Perheenkokoaja on itse osoittanut, että hän on voinut viettää perhe-elämää puolisonsa ja heidän kahden lapsensa kanssa Etiopiassa kesällä 2006. Puolisoiden kolmas lapsi on syntynyt 24.2.2007 Etiopiassa. Perheenkokoajalla ei näin ollen ole voittamattomia esteitä viettää perhe-elämää Etiopiassa niin halutessaan.

Asiassa on riidatonta, että perheenkokoajan puolison ja lasten toimeentulo ei ole turvattu ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Perheenkokoajan Etiopiassa olevien lasten edun ei edellä esitetyistä syistä voida katsoa ehdottomasti edellyttävän poikkeamista toimeentuloedellytyksestä mainitun lainkohdan mukaisesti. Arvioitaessa mainitussa lainkohdassa tarkoitettua poikkeuksellisen painavaa syytä toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseen on osaltaan otettava huomioon myös ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu lapsen etu sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta ja lapsen oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet. Kun kuitenkin otetaan huomioon asiassa ilmenneet seikat kokonaisuudessaan, toimeentuloedellytyksestä poikkeamiseen ei ole laissa tarkoitettua poikkeuksellisen painavaa syytä.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun lisäksi otetaan huomioon ulkomaalaislain 5, 6 ja 66 a §:n säännökset, Ulkomaalaisvirasto on voinut hylätä A:n vaimonsa ja alaikäisten lastensa puolesta perhesiteen perusteella tekemät oleskelulupahakemukset samoin kuin vaimon kasvattilapsen oleskelulupahakemuksen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Ulkomaalaisviraston päätökset saatettava voimaan.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon edellä mainitut säännökset, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta hänen oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio ja oikeusavun saajan omavastuu

Korkein hallinto-oikeus vahvistaa S:lle maksettavaksi oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1 momentin ja 16 §:n mukaiseksi kohtuulliseksi kolmen työtunnin mukaan lasketuksi palkkioksi 300 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää 66 euron arvonlisäveron muodostuu siten 366 euroa.

A:n oikeusavun omavastuuosuudeksi ottaen huomioon oikeusapulain 20 §:n 2 momentti vahvistetaan 40 prosenttia mainitusta kokonaispalkkiosta eli 146,40 euroa. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyn pyynnön mukaisesti A:ta ei velvoiteta korvaamaan omavastuuosuutta S:lle.

Korkein hallinto-oikeus määrää valtion varoista maksettavaksi S:lle valtion vahingoksi jäävänä osuutena 219,60 euroa, josta palkkion osuus on 180 euroa ja arvonlisäveron osuus 39,60 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Kari Kuusiniemi, Ilkka Pere, Anne E. Niemi ja Riitta Mutikainen. Asian esittelijä Kai Träskelin.