23.12.2009/3673

Ulkomaalaisasia - Oleskelulupa - Työntekijän jatko-oleskelulupa - Kielteinen osaratkaisu - Toimeentuloedellytys - Työnantaja

Kiinan kansalaiselle oli myönnetty työntekijän jatko-oleskelulupa työnantajan esittämien työsuhdetta koskeneiden tietojen perusteella. Työntekijän hakiessa uutta työntekijän jatko-oleskelulupaa kuitenkin ilmeni, että hän ei tosiasiassa ollut työskennellyt oleskelulupansa voimassaoloaikana jatkuvasti, vaan työnteko oli ajoittain keskeytynyt työnantajasta johtuneista syistä. Keskeytysten ajalta hänelle ei maksettu palkkaa. Tästä seurasi, että hänelle tänä aikana voimassa olleen työntekijän oleskelulupansa voimassaoloajalta maksettu palkka ei yltänyt työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:n mukaiselle vähimmäistasolle, jolloin hänen toimeentuloaan Suomessa ei voitu ulkomaalaislain 72 §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla pitää turvattuna. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että harkittaessa toimeentulon riittävyyttä huomioon oli otettava koko oleskeluluvan aika. Lisäksi työnantajan katsottiin rikkoneen ulkomaalaislain 73 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädettyä työnteon keskeisiä kohtia koskevaa tiedonantovelvoitettaan. Työntekijälle ei siten voitu myöntää uutta määräaikaista työntekijän oleskelulupaa, ja työnantajan asiassa tekemä valitus oli hylättävä.

Ulkomaalaislaki 39 §, 72 § 4 momentti, 73 § 1 momentti 3 kohta, 75 § 1 kohta, 83 § 1 momentti ja 194 §