KHO:2010:22

Kunnallisasia - Valitusoikeus - Kunnan jäsen - Kiinteän omaisuuden hallitseminen

X, jonka kotikunta oli A, valitti B:n kunnanvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeuteen. X oli vuokrannut puolisoltaan tämän B:n kunnassa omistaman 4 650 neliömetrin suuruisen tilan 25 eurolla ajaksi 6.2.-30.6.2009. X ei ollut esittänyt selvitystä kiinteistön käytöstä. Asiassa oli otettava huomioon kunnan jäsenyyteen normaalisti liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kunnallisvalituksen tarkoitus kuntalaisten laillisuusvalvontakeinona sekä puheena olevan kiinteistön vuokraamiseen liittyvät seikat kokonaisuudessaan. X:n lyhytaikainen ja juuri valitusajan kuluessa puolisonsa kanssa muodollisella vuokralla tekemä vuokrasopimus ei muodosta perustetta, jolla X hallitsisi kuntalain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla kiinteää omaisuutta B:n kunnassa. Näin ollen hänellä ei ole valitusoikeutta B:n kunnanvaltuuston päätöksestä.

Kuntalaki 4 § ja 92 § 1 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeuden päätös 2.12.2009 nro 09/0419/1

Asian aikaisempi käsittely

B:n kunnanvaltuusto on valinnut 12.1.2009 suhteellisten vaalien toimittamista varten asetettavan vaalilautakunnan jäsenet.

X on 6.2.2009 Turun hallinto-oikeuteen saapuneessa valituksessaan vaatinut, että valtuuston päätös kumotaan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain vastaisena. Lisäksi X on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

X on liittänyt valituksensa oheen jäljennöksen vuokrasopimuksesta, jolla hän on vuokrannut puolisoltaan B:n kunnan C:n kylässä sijaitsevan tilan ajaksi 6.2.-30.6.2009.

Hallinto-oikeus on varannut X:lle tilaisuuden antaa lisäselvitystä kiinteistön hallintaan perustuvasta kunnan jäsenyydestä. X on lisäselvityksessään ilmoittanut, ettei hänen käsityksensä mukaan kunnan jäsenellä ole selvitysvelvollisuutta siitä, miksi hän on kunnan jäsen, jos valitus on tehty kunnan jäsenen ominaisuudessa. Myöskään kiinteistön käyttötarkoituksella ei ole merkitystä. X on kuitenkin ilmoittanut, että kiinteistöllä on pieni varastorakennelma.

Merkitään, että kunnanvaltuusto on 23.3.2009 kumonnut 12.1.2009 tekemänsä päätöksen ja suorittanut uuden vaalin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt X:n valituksen tutkimatta sekä hylännyt hänen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksensa.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Kuntalain mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen. Kunnan jäsen on:
1) henkilö, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on (kunnan asukas); 2) yhteisö, laitos tai (oikeastaan ja) säätiö, jonka kotipaikka on kunnassa; sekä 3) se, joka omistaa ja (oikeastaan tai) hallitsee kiinteää omaisuutta kunnassa.

X:n kotikunta on A. X on 5.2.2009 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella vuokrannut puolisoltaan tämän B:n kunnan C:n kylässä omistaman 0,4 hehtaarin suuruisen tilan 6.2.-30.6.2009 väliseksi ajaksi 25 eurolla. Sopimuksen mukaan mikäli puoliso myy tilan ennen sopimuksen päättymistä, sopimus raukeaa, eikä mitään hyvityksiä sopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä makseta. X ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta esittänyt selvitystä kiinteistön käytöstä.

Kunnan jäsenillä on kuntaan nähden velvollisuuksia ja oikeuksia, joita kunnassa ainoastaan tilapäisesti oleskelevilla ja toimivilla ei ole. Kunnan jäsenten oikeudet ja velvollisuudet kohdistuvat osallistumiseen kunnan hallintoon, sen palveluiden käyttämiseen ja sen menojen rahoittamiseen. Kunnan jäsenyys on alun perin kytketty läheisesti verovelvollisuuteen kunnalle. Kunnallisvalitus, sen lisäksi että se antaa oikeussuojaa asianosaiselle, on kunnan jäsenen keino valvoa kunnan toiminnan lainmukaisuutta. Valitusoikeuden taustalla on kunnan jäsenellä oleva perusteltu intressi valvoa kunnan toimielinten päätösten laillisuutta. Se, että X on vuokrannut puolisoltaan noin viiden kuukauden ajaksi 25 eurolla käytännössä rakentamattoman 0,4 hehtaarin suuruisen kiinteistön, jonka käytöstä hän ei ole esittänyt selvitystä, ei ole sellaista kiinteän omaisuuden hallintaa, jonka perusteella X olisi B:n kunnan jäsen. X:llä ei siten ole valitusoikeutta kunnanvaltuuston päätöksestä.

2. X:n valitus on jätetty tutkimatta. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että X joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Kuntalaki 4 ja 92 §
Hallintolainkäyttölaki 74 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hänen valituksensa tulee tutkia ja oikeudenkäyntikulut korvata sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kuntalain säännös kunnan jäsenyydestä on yksiselitteinen. Maa-alueen hallinta, vaikka vain yhden neliömetrin suuruinen, tuottaa kunnan jäsenyyden. Hallintaoikeus voi lain mukaan perustua joko vuokrasopimukseen, omistamiseen tai millä tavalla tahansa saatuun hallintaoikeuteen, joka on todistettavissa ja voimassa sinä aikana, kun päätöksestä voi tehdä valituksen. X:n hallitsema maa-alue on lähes 0,5 hehtaaria.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja hylkää sen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. X:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1.

Oikeusohjeet

Kuntalain 92 §:n 1 momentin mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä kunnan jäsen.

Kuntalain 4 §:n mukaan kunnan jäsen on:
1) henkilö, jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on (kunnan asukas);
2) yhteisö, laitos ja säätiö, jonka kotipaikka on kunnassa; sekä
3) se, joka omistaa tai hallitsee kiinteää omaisuutta kunnassa.

Hallituksen esityksessä kuntalaiksi (HE 192/1994 vp) todetaan lain 4 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun muassa seuraavaa: ”Myös kiinteistön omistaminen tai hallitseminen katsottaisiin perusteeksi kunnan jäsenyydelle. Kiinteistön omistuksen tai hallinnan perusteella on kunnalle maksettava kiinteistöveroa ja tämänkin vuoksi on perusteltua, että kunnan jäsenyys syntyy.”

Tosiseikat

X:n kotikunta on A. X on 5.2.2009 allekirjoitetulla vuokrasopimuksella vuokrannut puolisoltaan tämän B:n kunnan C:n kylässä omistaman lainhuutotodistuksen mukaan 4 650 neliömetrin suuruisen tilan 25 eurolla ajaksi 6.2.-30.6.2009. Vuokrasopimuksen mukaan sopimus raukeaa, mikäli puoliso myy tilan ennen sopimuksen päättymistä, eikä tällöin makseta mitään hyvityksiä sopimuksen ennenaikaisesta päättymisestä. X ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta esittänyt selvitystä kiinteistön käytöstä.

Oikeudellinen arviointi

Kuntalaissa ei ole säädetty erityisiä edellytyksiä kiinteän omaisuuden hallintaan perustuvalle kunnan jäsenyydelle. Lähtökohtaisesti kunnan jäsenyys voi näin ollen perustua lyhytaikaiseenkin kiinteistön vuokrasopimukseen tai muuhun oikeudellisesti pätevään hallintaperusteeseen. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että kiinteistön vuokramiehen on kaikissa oloissa katsottava hallitsevan kunnassa kiinteää omaisuutta kuntalain 4 §:ssä tarkoitetuin tavoin ja olevan sillä perusteella kunnan jäsen.

Asiassa on otettava huomioon kunnan jäsenyyteen normaalisti liittyvät oikeudet ja velvollisuudet, kunnallisvalituksen tarkoitus kuntalaisten laillisuusvalvontakeinona sekä puheena olevan kiinteistön vuokraamiseen liittyvät seikat kokonaisuudessaan. X:n lyhytaikainen ja juuri valitusajan kuluessa puolisonsa kanssa muodollisella vuokralla tekemä vuokrasopimus ei muodosta perustetta, jolla X hallitsisi kuntalain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla kiinteää omaisuutta B:n kunnassa. Näin ollen hänellä ei ole valitusoikeutta B:n kunnanvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeuden on tullut jättää X:n valitus tutkimatta ja hylätä hänen vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Anne E. Niemi ja Sakari Vanhala. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.