26.8.2010/1948

Maa-aineslaki - Lupamääräys - Pohjavesialue - Korvausvelvollisuus - Korvaavan talous­veden saaminen - Vesilaki

Aiottu kalliokiviainesten louhinta ei ennalta arvioiden aiheuttanut sellaista pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jota maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetaan, eikä vesilain mukaisen luvan puuttuminen siten mainitun säännöksen perusteella ollut esteenä maa-ainesluvan myöntämiselle. Kun otettiin huomioon maa-aineslain 9 §:n säännökset ainesten ottajan korvausvelvollisuudesta ja lain 11 §:n säännökset maa-aineslain nojalla asetettavissa olevista lupamääräyksistä sekä maa-aineslain suhde vesilakiin, maa-aineslain nojalla ei muutoinkaan voitu antaa sellaista lupamääräystä, jonka mukaan maa-ainesten ottaja velvoitettaisiin rahakorvauksen sijasta huolehtimaan korvaavan talousveden toimittamisesta. Asiassa ei ollut ratkaistavana se, mitä velvollisuuksia ainesten ottajalle vesilaista mahdollisesti aiheutui.

Maa-aineslaki 3 § 1 momentti 4 kohta, 9 § ja 11 §