10.01.2007/18

Arvonlisävero - Verollinen myynti - Poikkeukset myynnin verollisuudesta - Vakuutuspalvelu - Vakuutuskorvausten ratkaisu- ja laskentapalvelut - EY-oikeus

A suoritti vakuutustoimintaan liittyviä ratkaisu-, laskenta- ja päätöspalveluja vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiön korvauskäsittely käytti A:n palveluja vakuutuksesta vakuutusehtojen mukaan korvattavan vahingon osuuden määrittelyssä ja laskennassa. A laati lausunnon tai muistion, jossa oli kannanotto vahinkoasiakirjoissa olevien vahinkolaskelmien oikeellisuudesta ja/tai A:n itsensä laatimat vahinkolaskelmat. A:n lausunnossa oli tarvittaessa myös hänen kannanottonsa siitä, oliko vakuutuksenottajaa pidettävä vahingon aiheuttajana. A:n ja vakuutusyhtiön välillä ei ollut vakuutustoiminnan edellyttämää sopimussuhdetta, vaan tämä sopimussuhde oli vakuutusyhtiön ja vakuutuksenottajan välillä.

Verovirasto oli A:lle antamanaan ennakkoratkaisuna lausunut, että A:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa vakuutusyhtiölle myytävästä palvelusta. Veroviraston päätöksen mukaan vakuutusyhtiölle myytävä palvelu, joka käsitti vahingon, vahingon korvattavuuden ja vahingon aiheuttajan selvittelyä sekä vahingon määrän ja vahinkolaskelmien arviointia, oli pidettävä vakuutuskorvauksia koskevina ratkaisu- ja laskentapalveluina, joista ei ollut arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentin mukaan suoritettava arvonlisäveroa. Hallinto-oikeus katsoi veroasiamiehen valituksen johdosta antamassaan päätöksessä, etteivät A:n vakuutusyhtiölle myymät palvelut olleet sellaisia lain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vakuutusteknisiä palveluja, jotka olivat verosta vapaita, koska vakuutustoiminta edellytti luonteensa vuoksi vakuutuspalvelun tarjoajan ja vakuutetun välistä sopimussuhdetta. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kysymys oli asiantuntijapalveluista, joiden myynnistä A:n oli lain 1 §:n nojalla suoritettava arvonlisäveroa. Hallinto-oikeuden päätös perustui olennaisilta osin Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin (77/388/ETY) 13 artiklan B kohdan a alakohtaan ja sen tulkintaa koskeviin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentissa, jossa on säädetty verottomiksi vakuutustoimintaan liittyvät niin sanotut vakuutustekniset palvelut, on vakuutustoimintaa koskeva verovapaus ulotettu laajemmalle kuin 44 §:n 1 momentissa ja direktiivin 13 artiklan B kohdan a alakohdassa. Direktiivissä ei ole lainkaan säännöstä vastaavasta verovapaudesta. Tällaisessa tilanteessa mainittu direktiivin säännös ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö eivät tule lainkaan sovellettaviksi, vaan ratkaisu perustuu yksinomaan kansallisen lain tulkintaan. Tämän vuoksi ja kun A:n vakuutusyhtiölle myymät palvelut olivat arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettuja palveluja, korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi veroviraston antaman ennakkoratkaisun voimaan. Ennakkoratkaisu ajaksi 1.1.2005-31.12.2006.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta ja 44 §
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artikla B kohta a alakohta