Maa on lailla rakennettava - Land skall med lag byggas. Korkeimman hallinto-oikeuden perustaminen vuonna 1918 liittyi itsenäisen Suomen rakentamiseen. Tavoitteena oli oikeusturvan lisääminen. Valtiosäännössä tuomioistuimen tehtäväksi asetettiin oman oikeudenkäytön ohella alemman hallintolainkäytön valvonta sekä esityksin ja lausunnoin mahdollisuus osallistua lainsäädännön kehittämiseen.
Tuomioistuimen työ nähdään yleensä vain ongelmien ratkaisemisena. Tehtävien kokonaisuus velvoittaa kuitenkin tarkastelemaan laajemmin oikeusturvan tilaa maassamme. Mitä annettavaa oikeudenkäytöllä on maamme rakentamiseen?
Oikeusturvaan ei riitä lakien lukeminen ja muotomääräysten noudattaminen. Tavoitteena on aineellinen oikeus niin, että lakeja sovelletaan kaikkiin samalla tavoin ja yhdenmukaisesti, tasapuolisesti ja puolueettomasti. Muutoksenhakukaan ei tarkoita hallinnon valvontaa vaan asianosaisen oikeutta saada päätösten oikeellisuus tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Konsolideringen av den traditionella rätten att söka ändring till en allmän besvärsrätt 1950 har givit oss en fast stå på i den internationella rättsdebatten. Finland deltar aktivt i intensifierandet av förbindelserna mellan de högsta förvaltningsdomstolarna i Europeiska unionen. Rättssäkerheten inom förvaltningen är en del av den europeiska välfärden och en konkurrensfördel i världen.
Under detta decennium har reformeringen av de grundläggande fri- och rättigheterna och den nya förvaltningsprocesslagen ytterligare befäst förvaltningsrättsskipningens ställning i kärnområdet av vårt rättssystem. En allmän förstärkning av grunderna för rättsskyddet inträffade 1989 då länsrätterna slutligen blev självständiga.
Vireillä on alueellisten hallinto-oikeuksien muodostaminen. Se on kehittämistyön jatkamista ja varautumista yhä laajempaan kansainvälisyyteen. Ajankohtaiset hankkeet, lähinnä rakennus- ja ympäristölainsäädännön uudistaminen, vaativat entistä vahvempaa hallintotuomioistuinlaitosta. On merkittävää, että asiassa on yhteisymmärrystä ja että uudistuksia voidaan jatkaa yleisten hallinto-oikeuksien pohjalta tasapainoisesti maan eri osissa.
Järjestelmää kehitettäessä on aina asetettava kysymys oikeusturvan todellisuudesta. Moni tuntee epävarmuutta oikeuksistaan. Vastaaminen siihen, mikä on oikein ja mikä väärin, ei ole aina helppoa. Oikeus on monikerroksinen kokonaisuus, jonka pinnalla ovat jatkuvasti muuttuvat säännökset, niiden alla oikeusperiaatteet ja pohjalla oikeudelliset arvot sekä taustalla vielä eettiset kysymykset.
Oikeusjärjestyksen monimutkaisuus ei poista vastuuta pyrkiä aina mahdollisimman oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Arkikielessä samaistetaan usein oikeudenmukaisuus, yleinen oikeustaju ja moraali. Siten oikeuden pohdiskelusta ei saa unohtaa moraalikysymyksiä. Jos oikeus jää vain lainmukaisuuden tavoitteluksi pohtimatta asioiden oikeutusta, se muuttuu juurettomaksi.
Oikeuden yhteiskunnallinen luonne ilmenee myös siinä, että tuomioistuintilastot eivät riitä kuvaamaan oikeusongelmia. Suuri osa asioista jää tulematta tuomioistuimiin. Oikeusturvan kehittäminen tuomioistuinnäkökulmasta ei riitä. Julkishallinnossa on muistettava hallinnon ja lainkäytön toiminnallinen kokonaisuus. Suuri osa oikeusriidoista tulee ratkaistuksi hallinnon oikaisumenettelyissä tai pysähtyy muutoin hallinnon portaisiin. Oikeusongelmia on peilattava ihmisten elämäntilanteita, arkitodellisuutta vasten.
Oikeusturvanäkökulmaa ei saisi hukata hätiköintiin lainuudistuksissa, hallinnon yksityistämisessä ja rakennemuutoksissa. Uudistukset eivät saisi vähentää menettelyn selkeyttä, palveluperiaatetta ja oikeuskeinoja. Päättäjiltä odotetaan malttia yli päivänpolitiikan. Vallankäytön oikeutukseen tarvitaan todellista kuuntelemista. Kokonaisnäkemykseen velvoittaa myös hallitusmuodon säännös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon perusteista.
Maamme oikeusoloja tulee arvioida tuomioistuintilastoja laajemman tietoaineiston pohjalta. Vuosittain julkaistaan satoja tilastoja, joista oikeustilastojen osuus on vähäinen. Tietoaineistoa yhdistelemällä on kuitenkin mahdollisuus nähdä laajemmin oikeuden kehitystä ja riippuvuuksia. Esimerkiksi hallintolainkäytön joutuisuudella on merkitystä työllisyyskehitykseen ja yritystoiminnan edellytyksiin.
Korkeimman hallinto-oikeuden toimenkuvaan kuuluu saapuvia asioita laajempi vastuu oikeuden kehityksestä. Erityisesti suurissa asiaryhmissä työ painottuu lainkäytön yhtenäisyydestä huolehtimiseen. Veroasioissa valituslupa on myönnetty yli kolmanneksessa hakemuksista. Sosiaaliturvan alalla on vireillä valitusoikeuden laajentaminen toimeentulotukiasioissa nykyisestään. Ympäristöasioiden osuus on lisääntynyt osoittaen ympäristöä koskevien ratkaisujen suurta merkitystä maassamme. Asioiden perusteellinen selvittäminen ja vakaa oikeudenkäyttö on välttämätön tekijä yleisen luottamuksen rakentamiseksi.
Nykyajan oikeuskehityksen yksi olennainen piirre on kansainvälistyminen. Siinä on kaksi puolta, ihmisoikeussopimukset ja taloudellinen yhdentyminen. Euroopan ihmisoikeussopimus on vaikuttanut viime vuosina oikeuskulttuurimme kehitykseen. Toisaalta Suomen hallintolainkäytön vahvat piirteet, selkeä menettely ja vastuu aineellisesta oikeudesta ovat hyvä mitta eurooppalaisen oikeuskulttuurin rakentamiseen.
Likaså håller den europeiska gemenskapsrätten på att bli allt mer bekant för oss. Det finns redan hundratals förvaltningsdomstolsbeslut där man har åberopat de nya rättskällorna och också tillämpat dem. Med hänsyn till parternas rättssäkerhet är det viktigt att hålla i minnet den gamla principen att det åligger domaren av känna till lagen. Härigenom bygger domstolarna upp tryggheten för medborgarna i integrationsprocessen.
Korkein hallinto-oikeus on tänään täysistunnossaan kiinnittänyt huomiota oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiin ja käytännön työtapojen kehittämiseen.
Ensinnäkin turvattaessa pääsy tuomioistuimeen on huolehdittava valitusmenettelyn selkeydestä, oikeuspalvelujen saatavuudesta ja kustannusten kohtuullisuudesta. Oikeusvaltion uskottavuus kärsii, jos rahasta tulee kynnys oikeudenkäyntiin. Nyt tarvitaan maksuttomien oikeudenkäyntien ja oikeusavun seurannan ohella laajempaa selvitystä oikeudenkäyntikustannusten kehityksestä. Hallintolainkäytön kustannukset on voitu pitää kohtuullisina.
Toinen oikeusturvan mitta on asioiden selvittämisessä. Hallintolainkäyttölaissa kuulemista, todistelua ja suullista käsittelyä koskevat säännökset ovat samassa luvussa. Se korostaa todistelukeinojen ja muotokysymysten välillisyyttä. Suullisia käsittelyjä tullaan uuden lain mukaisesti lisäämään. Hallintolainkäyttö tulee maakunnissa tutummaksi.
Esitettyjen vaatimusten ratkaisemisessa tuomioistuimen työ ei voi rajoittua vain asianosaisten esittämään selvitykseen. Laajoissa asioissa on muistettava riitakysymysten kokonaisuus ja yleinen yhdenvertaisuus. Saadusta selvityksestä osapuolia on tietysti kuultava.
Päätösten avoin ja seikkaperäinen perusteleminen pakottaa asioiden huolelliseen selvittämiseen ja avaa tuomioistuinten toimintaa myös kritiikille. Nykyisin suuri osa tehdyistä muistioista jää kuitenkin arkistoon, eikä tehty työ näy aina päätösten perusteluissa. Avoimuuden lisääminen on kehityksen edellytys.
Julkisuus koskee tuomioistuimia. Ne eivät voi muutoinkaan eristäytyä kaikelle vallankäytölle asetettavista avoimuuden vaatimuksista. Kun julkisuuslainsäädännön uudistaminen on parhaillaan vireillä, on syytä korostaa avoimuutta, ei julkisuuden tavoittelua. Ehdotettu laki näyttää monimutkaiselta. Sen tarkoitussäännöksessä korostetaan kuitenkin hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä toisaalta yksityisten mahdollisuutta valvoa julkisen vallan käyttöä. Kun tuomioistuimissa on oikeudenkäytön julkisuuden perinne, ne voisivat olla esikuvia avoimuuden kehittämisessä.
Yhteiskunnallisen olemisen ja oikeudellisen pitämisen välillä voidaan usein nähdä jännitteitä. Tämä heijastuu myös lakien ymmärtämiseen. Oikeusteoriassa oli aikaisemmin suuntauksia katsoa lain tulevan sitovaksi vasta, kun sitä oikeudessa sovelletaan. Tällainen järjestelmäkeskeinen ajattelu ei kestä todellisuutta. Laki on voimassa aina, kun se vaikuttaa käyttäytymiseen ja toimintaan. Siksi tarvitaan vahvaa käytännön näkökulmaa myös lainvalmistelussa. Sellaisia lakeja kunnioitetaan, jotka koetaan oikeutetuiksi.
Säännösten ennustettavan soveltamisen vaatimukset koskevat myös sopeutumista kansainvälisiin oikeuslähteisiin. Sen tulee tapahtua vakaalla ja luotettavalla tavalla muistaen vallanjakojärjestelmämme perinteet. Tällä tavoin kansainvälinen yhdentymiskehityskin voi rakentua kestävällä tavalla oikeuskulttuuriimme.
Tuomioistuinten riippumattomuus ollakseen vahva on samalla riippuvuutta lainsäädännön ja yhteiskunnan kehityksestä. Eristäytyminen johtaa epätodelliseen ja heikkoon oikeuteen. Kolmijako-opin merkitys näkyy nykyaikana vallankäytön tasapainoisen kehityksen vaalimisessa.
Tuomioistuimet ovat usein nimettömiä kollegioita, mutta samalla henkilöyhteisöjä. Esitän tässä kiitoksemme nykyisille ja vuosikymmenten työtovereille. Tuomioistuinlaitoksessa tarvitaan moniarvoisuutta ja eri oikeusalojen asiantuntemusta. Tämän vuoksi on syytä välttää sellaisia järjestelmiä, jotka saattavat lisätä tuomarinuran sulkeutuneisuutta. Suunnitelma tuomarinvalintalautakunnasta merkitsee erityisjärjestelyä. Avoimuus nykyiseen menettelyyn on parempi ratkaisu.
Ärade festpublik
På högsta förvaltningsdomstolens årsdag går tankarna naturligt till utvecklandet av rättsstaten och medborgarnas rättssäkerhet. En speciell glans åt vårt jubileum skänker det att vi i vår krets får ha företrädare för den högsta statsmakten, lagstiftarna och -tillämparna samt bedömare av vårt arbete.
Perinne velvoittaa katsomaan oikeuden kehitystä eteenpän. Samalla tavoin kuin oikeuden tulee aina olla ihmisten tähden, toivomme tämän juhlatilaisuuden edistävän oikeusturvan ja oikeudenmukaisuuden rakentamista maassamme.
Arvoisa juhlayleisö, toivotan Teidät lämpimästi tervetulleiksi korkeimman hallinto-oikeuden vuosijuhlaan.