Valituslupajärjestelmä korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkeimman hallinto-oikeuden juhlatäysistunto 3.9.2018
Presidentti Kari Kuusiniemi

Herra ministeri, kunnioitetut presidentit, arvoisa oikeuskansleri, rakkaat työtoverit, tervetuloa korkeimman hallinto-oikeuden 100-vuotisjuhlatäysistuntoon!

Perinteisesti KHO on järjestänyt juhlatäysituntoja toimintansa tasavuosia juhlistaakseen. Usein näissä istunnoissa on tehty esityksiä lainsäätäjälle tai hyväksytty muistioita KHO:n toiminnan kannalta keskeisten asioiden kehittämiseksi. Juhlatäysistunnon järjestäminen ja ajatus arvovaltaisten kutsuvieraiden kutsumisesta siihen sai alkunsa KHO:n 100-vuotisjuhlakirjan tekstiluonnoksia luettaessa. Historiasta päätettiin ottaa oppia.

Korkein hallinto-oikeus on ollut oikeusvaltion hiljainen tukipilari, esittää Jukka Kekkonen juhlakirjassa. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Laillisuusperiaate, hallinnon lainalaisuus ja perusoikeuksien kunnioittaminen ovat oikeusvaltion ydintä. Maa on lailla rakennettava.

Lakia soveltavat ja tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä asteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Ylimmät tuomioistuimet valvovat lainkäyttöä omalla toimialallaan. Ne antavat lausuntoja lainsäädäntöhankkeista ja voivat myös tehdä valtioneuvostolle esityksiä lainsäädäntötoimeen ryhtymisestä.

Korkein hallinto-oikeus on roolinsa mukaisesti osallistunut oikeusvaltion rakentamiseen ensi kädessä ratkaisemalla sille tehtyjä muutoksenhakuja. Ylimpänä hallintotuomioistuimena sillä on kuitenkin vastuu myös alemman asteisen hallintolainkäytön valvonnasta ja ylipäätään toimivasta hallintolainkäytöstä - hallintolainkäytöstä, joka turvaa kansalaisten perusoikeudet ja hallintotoiminnan lainalaisuuden.

Korkein hallinto-oikeus onkin osallistunut hallintolainkäyttöä koskevan lainsäädännön kehittämiseen niin lausuntoja antamalla kuin esityksiä tekemällä. Merkittäviä virstanpylväitä hallintolainkäytön kehityksessä ovat olleet muun muassa vuoden 1950 hallintovalituslaki, jossa vahvistettiin yleisen valitusoikeuden periaate, väliasteen yleisten hallintotuomioistuinten eli nykyisin hallinto-oikeuksien perustaminen ja kehittäminen asteittain riippumattomiksi ensi asteen hallintotuomioistuimiksi sekä nykyinen hallintolainkäyttölaki, hallintolainkäytön oma, joustava ja perusteiltaan edelleen hyvin toimiva prosessilaki. Kaikissa näissä lainsäädäntöhankkeissa korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut merkittävä rooli. KHO:n juhlatäysistunnossa 2.9.1943 tehtiin esitys muutoksenhakua hallinnon alalla koskien säännösten tarkistamisesta ja 2.9.1958 lääninoikeuksien kehittämiseksi riippumattomiksi tuomioistuimiksi. Nyt olemme hyväksymässä julkilausumaa valituslupajärjestelmästä.

Valituslupajärjestelmä ei suinkaan ole uutuus korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Esimerkiksi veroasioissa, joissa on korkealaatuinen oikaisumenettely ennen hallinto-oikeusvaihetta, osittainen valituslupajärjestelmä on ollut käytössä jo 1960-luvulta alkaen. Korkein hallinto-oikeus samoin kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta ovat aiemmin suhtautuneet varauksellisesti valituslupajärjestelmän laajentamiseen. Kaksiasteisessa hallintotuomioistuinjärjestelmässä tilanne on lähtökohtaisesti erilainen kuin yleisten tuomioistuinten puolella, jossa muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen edellyttää eräin hyvin harvinaisin poikkeuksin valituslupaa.

Ehdotetun uuden hallintoprosessilain myötä otettaisiin käyttöön valituslupajärjestelmä valitettaessa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tätä kannatamme.

Minkä vuoksi kattavaan valituslupajärjestelmään siirtyminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa on perusteltua? Heti alkuun on syytä korostaa, että valituslupajärjestelmän laajentamisen perusteena ei ole eikä saa olla säästöjen aikaan saaminen tai muutoksenhakuoikeuden rajoittaminen. Valituslupajärjestelmä on nähtävä osana hallintolainkäytön kehittämistä. Kattavaan valituslupajärjestelmään siirtyminen on perusteltua vain sillä edellytyksellä, että sen myötä oikeusturva hallintolainkäytössä kokonaisuutena paranee eikä suinkaan heikkene.

Valituslupajärjestelmä edellyttää ensinnäkin lainalaisesti toimivia hallintoviranomaisia ja toiseksi korkealuokkaisia ensi asteen hallintotuomioistuimia. Nämä edellytykset täyttyvät. Meillä on viranomaiset, joissa noudatettava menettely perustuu asianmukaiseen hallintomenettelylainsäädäntöön, sekä itsenäiset ja riippumattomat, organisaatioltaan entistä vahvemmat hallinto-oikeudet sekä kilpailu-, hankinta- ja immateriaalioikeusasioihin erikoistunut markkinaoikeus. Ensi asteen hallintotuomioistuimissa on vahvaa hallinto-oikeuden eri sektoreiden osaamista ja myös useissa asiaryhmissä asiantuntijajäseniä.

Se, että muutoksenhaku hallinto-oikeuden tai markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa, ei estä saattamasta asiaa korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi. Perusoikeus muutoksenhakuun ja oikeuden saatavuuteen ei ole uhattuna. Korkeimman hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa ja annettava asiaratkaisu, jos joku kolmesta hallintolainkäyttölaissa säädetystä valituslupaperusteesta täyttyy. Nämä perusteet ovat niin sanottu ennakkopäätösperuste, ilmeisen virheen peruste ja muun painavan syyn peruste. Soveltamalla muitakin valituslupaperusteita kuin prejudikaattiperustetta varmistetaan, että kansalaisen, yhtiön tai yhteisön oikeuksia loukkaava tai viranomaisen valvomia yleisiä etuja vahingoittava tuomioistuinpäätös tai hallintoviranomaisen päätös ei jää tutkimatta.

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta tulee valituslupatuomioistuin, ei yksinomaan ennakkopäätöstuomioistuin. Korkein hallinto-oikeus antaa oikeus- ja hallintokäytäntöä ohjaavia ratkaisuja, mutta sen rooli oikeusturvan antajana ja hallinnon lainalaisuuden varmistajana säilyy.

Kattava valituslupajärjestelmä auttaa korkeinta hallinto-oikeutta kohdentamaan voimavaransa tehokkaasti. Valitusluvan epäävät päätökset voidaan tehdä ilman kuulemismenettelyä kolmen jäsenen kokoonpanossa viisijäsenisen kokoonpanon sijasta. Tällainen päätös on muodoltaan yksinkertainen ja standardimainen. Näiden asioiden kiertonopeus on myös merkittävästi niin sanottuja suoria valituksia nopeampi. Kokonaisuutena päätösten saanti nopeutuu, mikä on myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön perusteella tärkeä valituslupajärjestelmän puolesta puhuva peruste. Säästyvä työ – niiden jaostotoimistojen kuin esittelijöiden ja tuomareiden – voidaan kohdentaa erityisesti niihin asioihin, joissa oikeuskäytännön ohjaaminen ja perustelujen ohjausvaikutus on tärkeintä. Oikeus- ja hallintokäytäntöä ohjataan nykyistä nopeammin annettavin, entistä selkeämmin perustelluin ratkaisuin, selkeästi virheelliset päätökset korjataan, yhteiskunnallisesti tai yksilön kannalta tärkeät asiat ratkaistaan oikeusrauhan saavuttamiseksi. Tämä on korkeimman hallinto-oikeus rooli tulevaisuudessa.

Onko korkein hallinto-oikeus oikeusvaltion hiljainen tukipilari ja mitä se tarkoittaa? Kuinka korkein hallinto-oikeus on rooliaan hoitanut? Tuomioistuimena korkeimman hallinto-oikeuden osana oikeusvaltion ylläpitämisessä on muutoksenhakuasioissa lakia soveltamalla taata kansalaisten oikeusturva ja perusoikeudet, pitää yllä vakautta ja ennakoitavuutta sekä valvoa hallintotoiminnan lainmukaisuutta. Korkein hallinto-oikeus ei tavoittele näyttävyyttä eikä mediajulkisuutta. Teot eli päätökset puhuvat puolestaan. Päätösten laatu on ylin ohjenuora. Sitä ja samalla oikeusturvan saannin oikea-aikaisuutta ja oikeatasoisuutta kattava valituslupajärjestelmä on omiaan varmistamaan.

 
Julkaistu 3.9.2018
Sivun alkuun |