KHO:n tervehdys

Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ry:n syyspäivät 5.9.2018
Presidentti Kari Kuusiniemi

Tervetuloa 100-vuotiaaseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen! Tämä on minulle erityisen mieleinen virkatehtävä uran alkuun. Suomen Ympäristöoikeustieteen Seuralla ja etenkin sen puheenjohtajalla, professori Erkki J. Hollolla väitöskirjatyöni ohjaajana ja pitkäaikaisena ystävänäni, on minulle suuri henkilökohtainen merkitys. Olen ollut SYS:n jäsen vuodesta 1983 ja eri toimielimissäkin pitkään. Paikalla on tosin myös perustajajäseniä vuodelta 1980, puheenjohtajan lisäksi ainakin presidentti Pekka Vihervuori. Myös KHO:lle seura ja sen puheenjohtaja entisenä jäsenenämme ovat niin ikään läheisiä. SYS-päiviä on perinteisesti järjestetty tässä talossa muutamin poikkeuksin. Toivon, että perinne jatkuu tulevaisuudessakin.

SYS-päivä kokoaa vuosittain yhteen suuren eri aloilla toimivan, koulutustaustaltaan moninaisen joukon, jota yhdistää palava kiinnostus ympäristöasioihin ja ympäristöoikeuteen. Päivän ohjelma on perinteisesti ollut monipuolinen, aina ajankohtainen ja kiinnostava. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Huomaan esimerkiksi, että iltapäivän ohjelmassa ovat esitykset ja varmaankin vilkas keskustelu kahdesta aiheista, joihin itsekin olen saanut perehtyä sekä lainkäytössä että KHO:n lausuntoja näistä aiheista valmisteltaessa. Tarkoitan ympäristövastuita konkurssissa ja ympäristöasioiden tulevaisuutta. Veikkaan, että keskustelu näistä kysymyksistä saattaa synnyttää jopa kiivaanpuoleista debattia. Moni meistä odottaa varmaan erityisen kiinnostuneina presidentti Vihervuoren avainesitelmää, jonka sisältöä eivät enää kahlitse viran hoidon pidäkkeet. Sanalla sanoen, päivän ohjelma alusta loppuun ja keskeltä vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.

KHO piti 100-vuotisen toimintansa kunniaksi koko päivän juhlaseminaarin 31.8. Seminaarissa ympäristöoikeuskin oli näyttävästi mukana yhdessä ohjelmaosiossa, jossa alustivat hienoilla esityksillä professori Tapio Määttä ja KHO:n ensimmäisen jaoston varapuheenjohtaja, oikeusneuvos Riitta Mutikainen. Tapio analysoi taidokkaasti KHO:n oikeuskäytäntöä. Meille tuomareille on sekä terveellistä että aidosti hyödyllistä, kun ansioitunut ja aiheeseen laajasti perehtynyt tutkija käsittelee ratkaisuja teoreettisin välinein. Tämä on vuoropuhelua parhaimmillaan.

Riitta Mutikaisen alustuksesta kävi muun ohella ilmi, että sisään tulevien ympäristöjuttujen määrä on viime vuosina vähentynyt sekä absoluuttisesti että varsinkin suhteellisesti, maahanmuuttoasioiden prosenttiosuuden ollessa valtaisa. Ympäristöasioissa tärkeä uusi kehityspiirre on valituslupajärjestelmän ulottaminen lähes kaikkiin 1.1.2018 jälkeen ympäristöasioissa annettuihin hallinto-oikeuksien päätöksiin. Vielä on liian aikaista tehdä päätelmiä esimerkiksi valitusluvan myöntämiskynnyksestä ja asioiden käsittelyn ripeytymisestä. Myöskään ei tähän mennessä ole kokeiltu uutta mahdollista valituslupakokoonpanoa 3 lakimiestuomaria + 1 ympäristöasiantuntijaneuvos ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisissa asioissa.

Nykyjärjestelmässä valitusluvan tarpeesta säädetään erikseen. Pienenä yksityiskohtana ongelmista, joita tämänkaltainen sääntely voi aiheuttaa, ovat esimerkiksi jätelain siivoamiseen velvoittamista ja hallintopakkoa koskevat päätökset. Eräissä tapauksissa hallinto-oikeus oli antanut valitusluvanvaraisuutta koskevan muutoksenhakuohjauksen ja muutoksenhakijat pyysivät kuuliaisesti valituslupaa. Onneksi kuitenkin huomasimme, että jätelain 137 §:n 2 momentissa mainitun lain 126-128 §:ssä säädetyt tilanteet oli jätetty suoran valituksen piiriin. Täsmälleen vastaavat asiat olisivat kuuluneet valituslupajärjestelmän piiriin, jos velvoittamispäätökset olisi tehty ympäristönsuojelulain nojalla eli käytännössä rankemmissa tapauksissa.

KHO:n linjana on jatkossa kannattaa valituslupajärjestelmää lähtökohtaisesti kaikkiin tilanteisiin, joissa muutosta haetaan hallintotuomioistuimen päätöksestä. Tämä linja vahvistettiin KHO:n 100-vuotisen toiminnan kunniaksi järjestetyssä juhlatäysistunnossa 3.9.2018, jossa oikeusministeri Häkkäselle luovutettiin julkilausuma valituslupajärjestelmästä KHO:ssa. Tähän suuntaan ollaan kyllä muutoinkin kulkemassa, kun eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan esitys uudeksi hallintoprosessilaiksi, jossa tämä pääsääntö ehdotetaan sisällytettäväksi lakiin.

KHO:sta ei kuitenkaan olla tekemässä ennakkopäätöstuomioistuinta. Kaikki kolme nykyistä valituslupaperustetta on tärkeää säilyttää. Näin KHO kaksiasteisessa hallintotuomioistuinjärjestelmässä paitsi ohjaa oikeus- ja hallintokäytäntöä varmistaa oikeusturvaa ja hallinnon lainalaisuutta, kun se on lisäksi velvollinen myöntämään valitusluvan ilmeisen virheen tai muun painavan syyn perusteella. Kokonaisuudessaan oikeusturva paranee, kun valituslupahakemus voidaan hylätä ilman kuulemismenettelyä kolmen jäsenen kokoonpanossa standardimaisella päätöksellä. Näin säästyy voimavaroja niihin asioihin, joissa ylimmän hallintotuomioistuimen ratkaisu on tarpeen. Kiertonopeus lisääntyy ja perustelut paranevat, mutta virheet oikaistaan ja luottamusta ja oikeusrauhaa ylläpidetään muissakin kuin ennakkopäätösluonteisissa tilanteissa. Ennakkopäätökset toki ovat joustaviin normeihin perustuvissa, vahvasti aikaan, paikkaan ja saatavaan selvitykseen sidotuissa ympäristöasioissa vähän suhteellisia, kuten asiantunteva yleisö ymmärtääkin.

 
Julkaistu 5.9.2018