Suomen Tuomariliiton XXI Tuomaripäivät Hämeenlinnassa

12.10.2018, presidentti Kari Kuusiniemi, korkein hallinto-oikeus

Tuomaripäivien teema on tänäkin vuonna ajankohtainen ja mielenkiintoinen, "Tuomioistuimet yhteiskunnan murroksissa". Murroksia on monentyyppisiä. Toiset niistä liittyvät konkreettisesti tuomarin työpäivään, toiset vaikuttavat taustalla maailman ja yhteiskuntien kehitykseen.

Äärimmillään murroksissa on kysymys sodasta. Siitä itsenäinen Suomen satavuotisessa historiassa on valitettavasti kokemusta. Globaaleista muutoksista keskustelua hallitsee syystä ilmastonmuutos erilaisine heijastusvaikutuksineen; ilmastonmuutos synnyttää ruoka- ja vesikriisejä sekä pakolaisuutta. Murros voi liittyä myös muuhun kuin yhteiskunnalliseen kehitykseen. Informaatio- ja bioteknologian muutos, robotisaatio, tekoäly algoritmeineen, koneoppiminen ja syvät neuroverkot antavat toivoa työtehon kasvattamisesta, mutta herättävät samalla pelkoja ihmisen asemasta ja tarpeellisuudestakin tulevaisuudessa.

Yuval Noah Harari (21 oppituntia maailman tilasta) kuvaa elävästi toista maailmansotaa edeltäviä kolmea suurta kertomusta, fasismia, kommunismia ja liberalismia. Kun luulimme – Francis Fukuyaman sanoin – historian loppuneen ja liberalismin narratiivin voittaneen, teknologinen murros näyttää jättävän suuret kansanjoukot vaille tulevaisuuden uskoa. Eikä nyt puhuta vain Saharan eteläpuolisesta Afrikasta vaan Euroopasta ja USA:sta. Tämä murros ei ole poliittisesti ohjailtavissa, vai onko joku teistä päässyt äänestämään internetin käyttöönotosta? Tulevaisuuden uskon ja politiikkaan koetun luottamuksen menettäminen johtaa sisäänpäin käpertymiseen. Tarpeettomuus voi olla suurempi ongelma kuin riisto. Maailmanlaajuisella ja eurooppalaisella pelikentällä irtautuminen sääntöperusteisesta maailmanjärjestyksestä, populismi, valeuutiset ja liberaalin demokratian kieltäminen synnyttävät uhkia meidän tunnistamallemme oikeusvaltiolle.

Tuoretta oikeushistoriallista tutkimustietoa ylimpien tuomioistuinten toiminnasta alkutaipaleellaan sisällissodan jälkimainingeissa sekä talvi- ja jatkosotien vaiheilla on korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden kuluvana syksynä ilmestyneissä 100-vuotisjuhlakirjoissa. Kävikö niin, että kun aseet puhuivat, lait vaikenivat? Historiaan perehtyminen osoittaa, ettemme aina ole onnistuneet ylläpitämään oikeusvaltion ihannetta. Tämä aiheuttaa myös itsetutkiskelua sen suhteen, kuinka tulevat sukupolvet arvioivat tuomioistuintemme toimintaa vaikkapa ulkomaalais- tai lastensuojeluasioissa. Miten meidän tuomareina tulee toimia, että voimme pystypäin ottaa vastaan toimintaamme kohdistuvan oikeustieteellisen ja oikeushistoriallisen kritiikin?

Eurooppalaistuminen sai Suomen täysivaltaisena jäsenenä mukaan Länsi-Euroopan integraatioon. Mutta nyt Euroopan unionin yhtenäisyys on koetteilla. Eräissä jäsenmaissa sananvaltaa ovat saaneet poliittiset voimat, joiden agendalla – tavalla tai toisella hankittavan parlamentaarisen enemmistön turvin – on riippumattoman tuomioistuinlaitoksen toiminnan rapauttaminen ja irtautuminen unionin yhteisesti sovituista kannoista sekä perusoikeuksien ja vähemmistöoikeuksien kunnioittamista koskevista velvoitteista. Suomessa uhka ei juuri nyt ole ajankohtainen, mutta palovakuutuskin pitää ottaa ennen liekkien syttymistä.

Korkeimman oikeuden 100-vuotisjuhlassa 1.10.2018 Tasavallan presidentti Sauli Niinistö linjasi, että "totisella tuomarikunnalla voi olla vain yksi vastaus: valta voi puhua, mutta laki ei vaikene." Itsenäinen ja riippumaton tuomari perustaa ratkaisunsa lakiin ja muihin oikeuslähteisiin sekä omaan oikeudelliseen arvostelukykyynsä, ei poliittiseen ohjaukseen, ei osapuolten kantoihin tai painostukseen, ei henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä eikä kollegojen kantojen seuraamiseen. Kriittisyys on osa riippumattomuutta. Tuomarit eivät saa olla sopulilauma, joka ryntää yhden totuuden perässä kyseenalaistamatta kehityskulun tai tulkinnan siunauksellisuutta. Tämä voi toteutua vain tuomioistuimessa, joka on riippumaton täytäntöönpanokoneistosta. Riippumattomuuden ei myöskään tulisi olla horjutettavissa selvästi riittämättömin budjettipäätöksin.

Tämän synkistelyn jälkeen on paikallaan, kun kerran maailman onnellisinta kansaa olemme, kaivaa esiin valoisat puolet. Jo kahdeksan vuoden päästä traumaattisen sisällissodan päättymisestä Suomessa oli hallitus, jonka muodosti hävinnyt osapuoli. Kansakunta eheytyi lopullisesti talvisodan aikana. Yhtenäisyys uhkien edessä on menestyksen tae. Suomi on koulutuksen suurvalta. Näillä eväillä on ponnistettava eteenpäin.

Globaalimuutosta vastaan on taisteltava nyt. Sillä saralla vastuu on ensi kädessä poliittisilla päätöksentekijöillä. Tuomioistuimissa muutos saattaa kuitenkin näkyä kysyntäpiikkeinä, kuten Markku Jokisipilä KHO:n juhlakirjassa sattuvasti muotoilee. Ihmisten on siirryttävä pois elinkelvottomilta alueilta, mikä voi synnyttää maahanmuuttoaaltoja, sosiaalisia ongelmia, konflikteja luonnonvaroista. Näiden ihmisten kohtalot näkyvät viime kädessä asioina (erityisesti hallinto)tuomareiden työpöydillä.

Kehitys EU:ssa on niin ikään poliittinen kysymys. Uhkat oikeusvaltiota kohtaan kohdistuvat kuitenkin välittömästi tuomioistuimiin. Kuten Ruotsin korkeimman hallinto-oikeuden puheenjohtaja Mats Melin KHO:n juhlaseminaarissa esitti, Ruotsissa on käynnistymässä selvitys tarpeesta muuttaa perustuslakia niin, että ylimpien tuomioistuinten jäsenmäärästä ja tuomareiden eläkeiästä ei säädettäisi vain yksinkertaisella parlamenttienemmistöllä muutettavissa säädöksissä. Tätä on meilläkin syytä arvioida.

Kehittyvä teknologia tehostaa työtä – myös tuomioistuimissa. Tietotekniikan käyttöönotto oikeustapausrekistereineen vaikutti myös merkittävästi prejudikaattien merkitykseen ja prejudikaattiopin muutokseen, kuten Jukka Kekkonen KKO:n juhlakirjassa osoittaa. Tekoäly, jolla suurista tietomassoista (big data) louhitaan tietoa päätöksenteon tueksi, korvaa useita toimintoja, joita nyt tehdään paljon tehottomammin manuaalisesti. Renessanssinero Hannu Tapani Klami kirjoitti 1986 Lakimieheen artikkelin tietokoneesta ja oikeuskulttuurista. Edes hänellä ei voine olla ollut aavistusta oppimiskykyisen tekoälyn tarjoamista mahdollisuuksista. Hän ei uskonut inhimillisen tuomarin päätöksentekokykyä ylittävän päätöstietokoneen kehittämiseen, ennen kuin "onnistumme paljastamaan inhimillistä oikeudellista ajattelua nykyisin hallitsevat heuristiset lainalaisuudet." Luovan, tilanneherkän ajattelun mallintaminen lienee (toivottavasti!) mahdotonta. Äly ei korvaa tietoisuutta. Toivottavasti päätelmäni eivät ole juuri niitä väärinkäsityksiä, joista johtaja Matti Apunen iltapäivällä alustaa!

Miten yhteiskunnat sekä tuomioistuimet ja tuomarit voivat varautua tuleviin murroskohtiin? Koulutuksen, sivistyksen ja kriittisen ajattelun rooli on uskoakseni keskeinen. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava on esityksissään luonut vahvaa uskoa siihen, että lapsemme ja lastenlapsemme kykenevät ottamaan hyödyn teknologisesta murroksesta ja luomaan uusia työmahdollisuuksia menetettävien rutiinitöiden tilalle. Tämä edellyttänee koulutuksen jatkuvaa uudistamista ja työn käsitteen uudelleen määrittelyä.

"Nopeasti muuttuvassa maailmassa demokratialähtöinen toimiva oikeusjärjestelmä on kansakunnan ja ihmiskunnankin elinehto", kirjoittaa presidentti Pekka Vihervuori KHO:n 100-vuotisjuhlakirjassa. Tähän päästään kehittämällä yhteistyössä tuomioistuinlaitos, jolla on tarpeelliset resurssit ja jonka riippumattomuus on vahvasti turvattu. Riittävä resursointi turvaa sietokykyä yllättäviä asiamäärälisäyksiä ja uudentyyppisiä ongelmia varten. Yhdessä olemme voimakkaampia ja kykenevämpiä puolustamaan oikeuslaitoksen riippumatonta asemaa ulkopuolisia uhkia vastaan. Riippumaton tuomioistuinlaitos turvaa perusoikeudet sekä ylläpitää oikeusturvaa ja luottamusta viranomaisten toimintaan. Yhtenäinen tuomari-identiteetti ja keskinäinen kunnioitus antavat voimaa ja itsetuntoa toimia lain ja omantunnon vaatimusten mukaisesti.

Tuomaripäivät tarjoaa oivan tilaisuuden näistä muutoksista keskustelemiseen ja yhteisymmärryksen lisäämiseen.


 
Julkaistu 18.10.2018
Sivun alkuun |