Korkeimman hallinto-oikeuden satavuotisjuhlaseminaari

Presidentti Pekka Vihervuori
31.8.2018

Arvoisa puhemies, arvoisa oikeusministeri, arvoisat presidentit, hyvät kollegat ja kaikki juhlavieraat, lämpimästi tervetuloa Korkeimman hallinto-oikeuden satavuotisjuhlaseminaariin.

Ärade talman, ärade justitieminister, ärade presidenter, excellenser, bästa kollegor och gäster, jag hälsar er alla hjärtligt välkomna till detta Högsta förvaltningsdomstolens hundraårsseminarium.

Honoured chairman, honoured minister, honoured presidents, excellencies, dear colleagues and guests, I wish you all warmly welcome to this centennial seminar of the Supreme Administrative Court of Finland.

Arvoisat kuulijat, satakunta vuotta sitten Suomessa odotettiin monia asioita – itsenäisyyttä, rauhallisia oloja, järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja talouden elpymistä, ja ehkä keskinäistä luottamustakin, vaikka yksilötasolla näkemyksissä toki oli vaihtelevia painotuksia. Mutta mikä oli pohjimmiltaan yhteistä kaikille näille toiveille ja odotuksille, tai ainakin kaiken tämän tärkeä perusedellytys? Vastaisin tähän: oikeusvaltio, lainalainen hallinto sekä toimeenpanevasta vallasta riippumaton oikeuslaitos.

Itsenäisyys sinänsä toteutui joulukuun kuudentena 1917. Mutta juuri sata vuotta sitten, levottoman ja laillisuudesta kaukana olleen kevään 1918 jälkeen, jo saman vuoden syksyllä päästiin näissä asioissa monta tärkeää porrasta eteenpäin, vaikka oikeusvaltio ei kerralla syntynytkään. Kesällä 1918 säädettyjen lakien nojalla jakautui toimintaansa silloin vielä jatkanut Suomen senaatin talousosasto valtioneuvostoksi ja Korkeimmaksi hallinto-oikeudeksi, kun taas senaatin oikeusosasto muuntui suoraan Korkeimmaksi oikeudeksi. Olennaista oli, että kaikki tämä tapahtui silloin vielä säädettävänä olleen perustuslain hengessä ja niveltyi sen rakenteisiin, ennen muuta toteuttaessaan oikeusvaltiollisen vallanjaon. Juuri ylimmänasteisen hallinnollisen lainkäytön erottaminen hallitusvallasta ja siihen liittyen hallitus- ja hallintovallan oikeudellinen kontrolli oli tässä avainasemassa. Tarve tällaisiin uudistuksiin oli yhteiskunnassa tunnistettu jo vuosia, jopa vuosikymmeniä aikaisemmin, ja toteutuneita ratkaisuja sekä samansuuntaisia ajankohtaisia pyrkimyksiä löytyi tuolloin eräistä muista maista – Ranskasta, Saksasta, Ruotsista ja muualtakin. Meillä syksyllä 1918 toteutettu rakennemalli osoittautui pian hyvin toimivaksi ja myöhemmin myös kestäväksi, tullen aikanaan selkeästi kirjatuksi myös nykyiseen vuoden 1999 perustuslakiimme. Toki hienosäätöä ja järjestelmän tarpeellista kehittämistä ja ylläpitoa perusrakenteiden puitteissa on tehty pitkin matkaa.

Alemmanasteista hallintolainkäyttöä vuoden 1918 uudistukset eivät suoraan koskeneet; hallintolainkäyttöasiat käsiteltiin ensi asteessa lääninhallituksissa ja keskusvirastoissa, toki lakeja asianmukaisesti soveltamaan pyrkien. Tämä malli periytyi vanhasta ruotsalaisesta oikeudesta ja oli sittemmin autonomian aikana saanut uutta voimaa suuriruhtinaskunnan omien hallintorakenteiden 1800-luvun mittaan kehittyessä ja eriytyessä. Lainkäytön erottaminen virastohallinnosta kuitenkin oli ennen pitkää oikeusturvasyistä välttämätöntä, vaikkakin se eteni vaiheittain. Lääninhallitusten lainkäyttötehtävät siirrettiin 1955 virastojen sisällä erityisille itsenäisesti toimiville kollegioille, lääninoikeuksille. Näiden riippumatonta asemaa vahvistettiin vaiheittaisin uudistuksin, ja vuonna 1999 ne lopulta muuntuivat organisatorisestikin itsenäisiksi hallinto-oikeuksiksi, joiden toimivaltaa vielä 2016 laajennettiin valtakunnallistenkin viranomaisten päätöksiä koskevaan ensi asteen muutoksenhakuun. Markkinaoikeudella ja vakuutusoikeudella on hallintolainkäytössä omat erityiset tehtävänsä.

Kaksiportainen hallintotuomioistuinjärjestelmämme eroaa yleisten tuomioistuinten kolmiportaisesta rakenteesta. Hallinto-oikeuksiin tulevissa muutoksenhakuasioissa pohjalla kuitenkin usein on jo perusteellinen muutoksenhaku- tai oikaisuvaatimuskäsittely, ja veroasioissa jo tämä edeltävä vaihe tapahtuu riippumattomassa lainkäyttöelimessä. Usein reaaliajassa yksilöihin ja yrityksiin vaikuttavien hallintolainkäyttöasioiden joutuisalle kokonaiskäsittelylle kaksiportainen rakenne luo hyvät edellytykset. Samoin osaava ja asiantunteva lainkäyttö alemmassa asteessa on luonut edellytykset laajentaa valituslupajärjestelmän käyttöalaa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa merkittävästi. Alempaa lainkäyttöä sekä hallinnon ratkaisutoimintaa voidaan tällöin ennakkopäätöksin ohjata toivottavasti entistäkin paremmin, perimmäinen oikeusturvatehtävä ja vastuu lainalaisen hallinnon ylläpidossa samalla mielessä pitäen. Hallintotuomioistuimia koskeville rakenneuudistuksille onkin vaikea nähdä tarvetta.

Hyvät osanottajat, uskallan sanoa, että Suomen tuomioistuinlaitos kokonaisuutena on tänään hyvässä toimintakunnossa. Kiitos siitä kuuluu osaavalle, motivoituneelle jaa vastuulliselle henkilöstölle. Samoin eri valtioelinten perustuslaillinen asema suhteessa toisiinsa on ainakin tuomioistuinten osalta päälinjoiltaan sellainen kuin sen eurooppalaisessa oikeusvaltiossa pitääkin olla. Tulollaan oleva Tuomioistuinvirasto toivottavasti lisää aidosti tuomioistuinten riippumattomuutta, ei kavenna sitä. Perustuslain jälkivalvontakin on meillä sinänsä järjestyksessä. Tuomioistuinten tehtävänä on perustuslakimme mukaisesti, muun ohella, jättää lainkäyttöasiassa soveltamatta lain säännökset, jotka ovat perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa, mutta siis vain ilmeisessä ristiriidassa. Jos tässä kynnyksessä nähdään ongelmia, puheissa joskus väläytelty perustuslakituomioistuimen perustaminen ei ainakaan olisi niihin ratkaisu.

Tulevaisuus tuo yhteiskunnalle, lainsäädännölle ja oikeuslaitokselle uusia ja uudenlaisia haasteita. Useat niistä näkyvät juuri hallintolainkäytössä, ja niiden juurisyillä on hätkähdyttäviäkin keskinäisiä yhteyksiä. Ajatellaanpa tänään Korkeimmassa hallinto-oikeudessakin ajankohtaisia turvapaikka-asioita toisaalta ja ympäristöasioita toisaalta. Yksittäisten asioiden konkretian tasolla nämä eivät liity toisiinsa, mutta makrotasolla ilmastonmuutos erilaisine seurauksineen vaikuttaa osaltaan elämisen edellytyksiin esimerkiksi juuri turvapaikanhakijoiden lähtömaissa. Toki meilläkin ilmastonmuutos erilaisine seurauksineen tulee näkymään entistä voimakkaammin kansalaistenkin oikeudellisessa arjessa, niin torjunnan kuin sopeutumisen kannalta. Tässä voisi avaintermiksi sopia kestävän kehityksen oikeusvaltio.

Kaikkialle ulottuva digitalisaatiokin yksi yhteiskunnan kaikkien toimijoiden jatkuvasti muuttuvista haasteista, myös tuomioistuinten. Tärkeää on kuitenkin valvoa, että se pysyy renkinä eikä ota isännän paikkaa. Niin paljon hyötyjä kuin ict-järjestelmistä nyt onkin, ja on vielä enemmän jatkossa, olen itse joskus tullut siihen kerettiläiseen käsitykseen, että ne esimerkiksi tuomioistuinhallinnossa joskus jo supistavat johtamisen välineitä ja kaventavat luontaista järkevää harkintamarginaalia. Pohjimmiltaanhan digitaalisuudessa on luontaisesti vain kaksi vaihtoehtoa, on ja off. Toivon olevani väärässä.

Kaikissa oikeusasioissa on jatkossakin elintärkeää, että todellinen faktatieto lainsäädännön ja ratkaisujen legitiiminä perustana pystytään pitämään erossa erilaisista tiedon vastakohdista, jotka valitettavasti ovat viime vuosina saaneet maailmalla yllättävääkin elintilaa. Luottamuksen ylläpitäminen lainkäyttöön on haastavaa etenkin silloin, kun ratkaisujen välttämättömät premissit eivät löydy kansalaisten tutusta elämänpiiristä. Silti luottamuksen saavuttaminen on välttämätöntä. Eikä lainkäytön asioita jatkossakaan toki ratkaista pinnallisessa, arvaamattomassa sekä usein tietämättömässä ja manipulaatiolle alttiissa sosiaalisessa mediassa, vaikka näiden kahden välinen jännite saattaakin muodostaa todellisen ongelman tuomioistuimiin kohdistuvan luottamuksen kannalta. Ratkaisukeinoja siihenkin olisi hyvä miettiä.

Oma kokemukseni on, että etenkin monimutkaisissa asioissa tuomioistuin voi puhua vain ratkaisujensa hyvien perustelujen kautta, miten paljon ja minkälaisten intressien nimissä sitä tai sen ratkaisuja pyritäänkään haastamaan. Itse perusteluissa tosin on ylimmässä oikeusasteessa haasteena se, että lukevia kohderyhmiä on yhtaikaa paljon, keskenään erilaisin odotuksin.

Arvoisat kuulijat, Euroopan unionin säilymistä oikeusvaltioiden oikeusyhteisönä meidän kaikkien on elintärkeää tukea, vaikka huolestuttavia merkkejä onkin ollut nähtävissä. Ainuttakaan heikkoa lenkkiä ei siinä voida ajatella ilman, että kokonaisuus kärsisi pahasti. Tämä kaikki tietysti edellyttäen, että unioni pitää jatkossakin kiinni oikeusvaltioperiaatteesta. On siksi huolestuttavaa kuulla sellaisia, onneksi yksittäisiä, eurooppalaisia ja jopa suomalaisia ääniä, jotka ovat valmiit tämänkin uhraamaan, luulotellen sellaisen palvelevan asianomaista itseään.

Vetreä satavuotias korkein hallinto-oikeus tekee joka tapauksessa myös toisella vuosisadallaan parhaansa oikeuden toteutumiseksi.

Näillä ajatuksilla toivotan teille kaikille antoisaa päivää. Jag önskar er alla en givande dag. Ännu en gång, välkomna! I wish you all an interesting day. Once again, welcome.

 
Julkaistu 31.8.2018