Puheenvuoro lapsen oikeusturvasta Lapsiasiavaltuutetun Vuosikirjan 2016 julkistamis- ja luovutustilaisuudessa

8.4.2016

Presidentti Pekka Vihervuori
Korkein hallinto-oikeus

Arvoisa ministeri, hyvät kuulijat,

lapsen aseman, edun ja oikeuksien tunnistaminen ja tunnustaminen lainsäädännössä ja päätöksenteossa heijastaa varsin hyvin yhteiskunnan ja oikeusvaltion kehitystasoa yleisemminkin. Nimenomaisesti lapsen edun tunnistavat säännökset ovat siis epäilemättä tärkeitä. Toki pelkkä säännösten määrä ei vielä ratkaise mitään, ja substanssilainsäädäntö kaipaa aina tuekseen prosessuaalisia toteutumistakeita. Oikeudellista täysivaltaisuutta vailla olevien lasten kohdalla tämä on aivan erityisen tärkeää. Eräänlaisena mittapuuna voidaan käyttää myös sitä, missä määrin sinänsä hyvin tärkeää lasten oikeuksien yleissopimusta joudutaan käyttämään oheistukena yksittäisiä ratkaisuja tehtäessä. Kovin usein tähän ei käytännössä meillä ole tarvetta, mutta mitenkään pois suljettua sellainenkaan ei ole. Ennen muuta sopimus kuitenkin on ohje kansalliselle lainsäätäjälle.

Kehittynyt lainsäädäntö osaa myös ottaa huomioon lapsuuden ja nuoruuden eri ikäkausien väliset erot. Täysi-ikäisyyden rajana oleva 18 vuotta ei nykyään onneksi ratkaise kaikissa asiayhteyksissä, vaan rajana voi olla myös 15 tai 12 vuotta, tai sitten joustavin normein ilmaistu lapsen tai nuoren kehitystaso.

Olisi mahdotonta lyhyessä puheenvuorossa käydä läpi kaikkea sitä monilukuista sääntelyä, jolla nykyään pyritään antamaan lapselle ja nuorelle, tai ainakin hänen eduilleen, oikeussuojaa. Tämä monilukuisuus koskee jo perustuslakiammekin – sen lisäksi, että kaikki yleiset perusoikeudet lähtökohtaisesti koskevat niin lapsia kuin aikuisiakin. Tärkeä lähtökohta joka tapauksessa sisältyy perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen: Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Luonnollista myös on, että eräät sivistykselliset oikeudet koskevat nimenomaan juuri lapsia: Jokaisella on perustuslain mukaan oikeus maksuttomaan perusopetukseen, ja julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Lasten kohdalla oikeudellinenkin katse on syytä kääntää myös tulevaisuuteen. Perustuslakimme mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Tämän katsotaan yleisesti koskevan myös ja nimenomaan tulevien sukupolvien ja siis myös lastemme etua. Yleisemmältä kannalta samanlaista tulevaisuusvivahdetta voidaan nähdä myös niissä säännöksissä, jotka koskevat kansakuntamme taloudenpitoa. Tuskin on kuitenkaan kenenkään eduksi, jos näitä asioita pyritään liikaa polarisoimaan sukupolvien välisiksi intressivastakohtaisuuksiksi. Silti on äärimmäisen tärkeää nähdä viisaasti, mikä kulloinkin on investointi tulevaisuuteen ja mikä taas pelkistyy vain kulueräksi.

Lapsen etu on siis keskeinen oikeuskäsite. Tärkeässä lastensuojelulaissa lapsen etu on aina aivan ytimessä, mutta lapsen edulla tai lasten eduilla on oma asemansa myös monessa muussa laissa. Näin on esimerkiksi ulkomaalaislaissa. Lapsen etuun liittyy usein lapsen oman mielipiteen kuuleminen. Molemmat ovat tärkeitä ja kytkeytyvät toisiinsa, mutta kysymys lapsen edusta on kuitenkin pohjimmiltaan eri asia kuin lapsen mielipide. Näiden kahden yhteensovittaminen ei aina olekaan helppoa. Tämä tekee myös prosessi- ja edustautumissäännöksistä joskus hankalia.

Hyvä esimerkki on juuri lastensuojelulaki: Suojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten välisille suhteille. Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö on kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin. Toisaalta kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi hallintolain mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa, ja lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä vain, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos se on muutoin ilmeisen tarpeetonta. Ja vielä kaksitoista vuotta täyttäneellä lapsella on oikeus käyttää huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella erikseen puhevaltaansa itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Lastensuojelun nykyiset haasteet ja monelta suunnalta tulevat paineet ovat todellisia. Ne näkyvät myös hallintotuomioistuinten työssä. Mediankin huomio on usein kovin yksipuolista. Milloin huostaanottoja tehdään liikaa, milloin taas liian vähän. Hallintotuomioistuinten kautta tuleva oikeusturva ja oikeudellinen kontrolli voi vastata lähinnä vain ensin mainittuun haasteeseen. Oikeusturvan painopiste on alueellisissa hallinto-oikeuksissa, joissa asioita ratkaisevat tuomareiden rinnalla lastensuojelun asiantuntijat. Ylimmän oikeusasteen eli korkeimman hallinto-oikeuden mahdollisuudet auttaa perheiden arjessa ovat sen sijaan rajalliset. Käytännössä alueellisen hallinto-oikeuden päätökset huostaanotto- ja yhteydenpidonrajoitusasioissa muuttuvat KHO:ssa hyvin harvoin. Perheiden arkea selkiyttäisi ja asioita nopeuttaisi, jos KHO:ssa näissäkin asioissa omaksuttaisiin valituslupajärjestelmä.

Juuri nyt koko julkishallintomme on historiansa suurimman muutoksen edessä. Soten so-tavun alaan kuuluvat lastensuojelu ja etenkin huostaanotot edustavat oikeudellisesti julkisen vallan käytön kovinta ydintä, vaikka pehmeisiin menettelytapoihin toivon mukaan pyritäänkin. On pääteltävissä, ettei sote-hankkeen rakennekaavailuissa liene vielä ehditty kiinnittää riittävää huomiota perustuslakimme tämäntyyppiselle päätöksenteolle ja päätöksistä vastaaville asettamiin vaatimuksin.

Mutta hyvät kuulijat, lasten oikeusturva saattaa vakavimpien asioiden rinnalla koskea myös hyvin arkisia, vaikkakin lapsille itselleen tärkeitä asioita. Tästä nostan esimerkkinä esiin maankäyttö- ja rakennuslain leikkipaikkoja koskevan säännöksen. Sen mukaan asuinrakennuksen yhteyteen tulee järjestää riittävästi ulkotilaa leikkipaikkoja ja oleskelualueita varten. Nämä on turvallisesti erotettava liikenteelle varatusta alueesta. Ei tämäkään kysymys käytännössä aina niin ongelmaton ole.

Hallintotuomioistuimissa lasten etu ja eritysasema on esillä myös lukuisissa muissa asiaryhmissä. Ulkomaalaislain jo mainitsinkin. Usein on esillä myös kysymys koulutien turvallisuudesta ja koulukyydin järjestämisestä, tai vaikkapa kysymys oman lähikoulun lakkauttamisen edellytyksistä. Paljon muutakin voisin mainita. Niin tai näin, lapsen edun ja lasten etujen turvaamisessa meille kaikille riittää vielä paljon työtä. Tältäkin kannalta Lapsiasiavaltuutetun toimiston vuositeema 2016, Lapsen oikeusturva, on erinomaisesti valittu.

 
Julkaistu 8.4.2016
Sivun alkuun |