Tervehdyssanat Suomen Ympäristöoikeustieteen Seuran syyspäivässä KHO:ssa

6.9.2016
Presidentti Pekka Vihervuori

Herra puheenjohtaja, arvoisa valtiovallan edustaja, hyvät Suomen Ympäristöoikeustieteen Seuran syyspäivien 2016 toisen päivän osanottajat,

lämpimästi tervetuloa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vuosien mittaan nämä päivät, aiemmin usein ympäristöoikeustieteen päiviksi kutsutut, ovatkin monesti olleet juuri täällä korkeimman hallinto-oikeuden tiloissa. Tällainen oikeuselämää edistävä tärkeä järjestötoiminta onkin juuri sellaista, johon tämä suuri eli suullisen käsittelyn salimme hyvin soveltuu silloin, kun sille ei ole meillä omaa käyttötarvetta. Tämän salin peruskäyttö on suullinen oikeuskäsittely, jollaisia ylimmissä oikeusasteissa Suomessa kuitenkin on harvoin. Oman henkilöstömme ja sidosryhmien koulutus- ja muita tilaisuuksia täällä on sitäkin useammin.

Hyvät osanottajat, Suomessa yleiset hallintotuomioistuimet, siis alueelliset hallinto-oikeudet ja KHO, ovat samalla myös ympäristötuomioistuimia. Tarvittava asiantuntemus löytyy meillä siis tuomioistuinten sisältä. Ylimmässä asteessa eli KHO:ssa käsiteltävistä lainkäyttöasioista noin neljännes ympäristöasioita on perinteisesti ollut ympäristöasioita sanan laajassa mielessä, toisin sanoen ympäristönsuojelu-, vesitalous-, maankäyttö-, rakentamis-, luonnonvara- ja luonnonsuojeluasioita.

Juuri nyt näin ei kuitenkaan ole. Euroopan viime syksyn tapahtumien seurauksena turvapaikka-asioita ja muita ulkomaalaisasioita on käsiteltävänä huomattavan paljon. Turvapaikanhakijoiden määrän noustessa viime loppuvuodesta Suomessakin ennätyslukemiin ja tilanteen jatkuessa epävarmana valtion talousarviossa luotiin taloudelliset edellytykset tilanteen haltuunottoon oikeusvaltion edellyttämällä tavalla. Suurin resurssilisäys kohdistui luonnollisesti ensi asteen käsittelyyn maahanmuuttohallinnossa, mutta myös hallinto-oikeudet, ennen muuta turvapaikka-asiat keskitetysti käsittelevä Helsingin hallinto-oikeus saivat osansa. Myös korkeimmalle hallinto-oikeudelle osoitettiin tässä yhteydessä lisävoimavaroja. Tämä onkin mahdollistanut tarvittavat henkilöstöresurssit ja uuden neljännen jaoston perustamisen viime maaliskuun alusta.

Turvapaikka-asioiden virta hallinto-oikeuden kautta KHO:een on kuitenkin ollut odotettua hitaampaa; maahanmuuttovirastossa lienee parhaillaan käsittelyssä noin 12.000 turvapaikkahakemusta, joten meillä KHO:ssa, ja paljolti vielä myös hallinto-oikeustasolla, suma on vasta edessäpäin. Sen vastaanottamiseen on kuitenkin täällä varauduttu sujuvalla työllä niin ulkomaalaisasioissa kuin muissakin asiaryhmissä. Asioita on vuoden alusta kesän lopusta ratkaistuna kaikkiaan jo noin tuhat enemmän kuin koko viime vuonna. Vuoden normaali juttumäärä KHO:ssa on jonkin verran yli 4000. Tämä kaikki on samalla myös mainio esimerkki siitä, että panos tuottaa lainkäytössä selkeää tulosta ja että resurssien puuttuessa tuomioistuintyö ei voi toimia minkäänlaisten temppujen varassa. Muussa tapauksessahan tehtävien lisääntymisestä ja vaikeutumisesta piittaamatta vuosittain etenevä resurssijuustohöylä olisi jo kuluvana vuonna vaikeuttanut ja hidastanut työtämme merkittävästi. Tulevaisuus on toki arvelujen varassa.

Ulkomaalaisasiat ovat hyvä esimerkki myös siitä, että yhteiskunnan ja talouden muutokset näkyvät nopeasti hallintolainkäytössä. Toinen hyvä esimerkki tästä saatiin vuosi sitten, kun käsiteltäväksi tuli lyhyessä ajassa muutama sata yksilöllisesti käsiteltävää saamelaiskäräjien vaalioikeusvalitusta. Organisoimalla talo nopeasti tilanteen vaatimalla tavalla noin kuukauden ajaksi kaikki valitukset saatiin käsitellyiksi ennen äänestysajan päättymistä.

Sujuvuuteen olemme täällä hallintotuomioistuimissa toki jo pitkään kiinnittäneet huomiota. Juuri nyt kaikkien asioiden keskimääräinen käsittelyaika täällä KHO:ssa on nyt 10 kk ja ajaltaan keskimmäisen jutun aika eli mediaani 8,9 kk. Vaihtelu on kuitenkin suurta. Tähän vaikuttaa myös se, että viime vuosina noin puolet asioista KHO:ssa on ollut valituslupa-asioita, puolet suoria valituksia. Turvapaikka-asiat ovat lisänneet valituslupa-asioiden suhteellista määrää merkittävästi. Alle kolmessa kuukaudessa käsitellään asioita huomattavan paljon, tänä vuonna ehkä noin tuhat, kun taas pisimpiä, yli kahden vuoden käsittelyaikoja on vuositasolla vain noin 150. Nämä ovat lähinnä sellaisia, jotka odottavat EUT:n ennakkoratkaisua, joko KHO:n itsensä samassa tai vastaavanlaisessa asiassa pyytämää tai toisen suomalaisen tai ulkomaisen tuomioistuimen pyytämää.

Hyvät kuulijat, julkisoikeuden alalla uudet ongelmat ja niihin nopealla aikataululla vaadittavat tuomioistuimen vastaukset ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus. Lainsäädännön jatkuvaan muuttumiseen on esimerkiksi ympäristöoikeuden alalla totuttu, vaikka vauhti ja muutosten perinpohjaisuus tuskin koskaan on ollut sitä tasoa kuin juuri nyt. Välillä jopa tuntuu, että vähempikin vauhti olisi paikallaan, jotta lainvalmistelun laatutaso turvattaisiin ja erilaisten samanaikaisten muutosten yhteisvaikutukset voitaisiin hallita.

Tosin vielä suurempaa on tulossa: SOTE- ja maakuntauudistuksethan merkitsevät itsenäisyyden ajan syvintä julkishallinnon ja julkisen vallan puitteiden ja rakenteiden muutosta. Kaikki tämä tullee tapahtumaan perustuslakia muuttamatta. Optimaalisessa tilanteessa olisi varmaankin edetty toisin, säätämällä valtiosäännössä ensin valtion ja kunnan välimaastoon tulevan uudenlaisen maakunnan itsehallinnollisesta asemasta ja suhteesta niin valtioon kuin kuntaan, kuten myös asemaltaan muuttuvien kuntien itsehallinnosta suhteessa paitsi valtioon myös maakuntiin. On joka tapauksessa selvää, että melkoinen määrä uudenlaisia rakennetasonkin oikeuskysymyksiä erilaisine heijastusvaikutuksineen odottaa hallintotuomioistuinten ovella, jos hankkeet toteutuvat. Töiden vähenemisestä ei kannata puhua, eikä esimerkiksi minkäänlaisilla pakollisilla oikaisuvaatimusvaiheilla hallinnon ja tuomioistuinten välissä ongelmia poisteta.

Uusia viranomaisrakenteita lienee valtionkin puolella samaan uudistukseen liittyen tiedossa, myös SYS:n keskeisillä toimintalohkoilla. Tältä kannalta kovin mielellään soisi, että uudenlaisia rakenteita ja tehtäviä sommiteltaessa otettaisiin huomioon, että oikeudellisesti vaativa ja oikeussuojan kannalta herkkä hallintotoiminta ohjattaisiin sellaisille toimielimille, jotka suoriutuvat lainsoveltamistehtävistä vähintään yhtä hyvin kuin nykyiset orgaanit. Tämä on tietysti myös, ja ennen muuta, asianosaisten eli kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen etu.

Tapauskohtaisen oikeusturvan antamisen painopiste toki on ensi asteen lainkäytössä eli useimmissa asiaryhmissä alueellisissa hallinto-oikeuksissa. KHO:n rooli painottuu entistäkin enemmän oikeus- ja hallintokäytännön ohjaamiseen, pohjimmaista oikeussuoja-ajatusta suinkaan unohtamatta. Valituslupakynnys on yhä laajemmassa käytössä. Mekanismi toimii yleisesti ottaen hyvin, ja kaikissa tuomioistuimissa pyrimme tekemään parhaamme sekä laadullisen ja sisällöllisen oikeussuojan että määrän ja oikea-aikaisuuden suhteen.

Hyvät kuulijat, nykyään on valitettavasti etenkin ympäristö- ja maankäyttöasioissa muotia puhua oletusten varassa esimerkiksi hallitsemattomista valituskierteistä. Aika usein myös esitetään todellisuutta vastaamattomia arvioita asioiden käsittelyyn kuluvasta ajasta tai asioiden väitetysti itsestään selvistä lopputuloksista. Erilaisissa oikeussuojakeinojen leikkaamiseen tähtäävissä puheissa sekoittuvat valitettavan usein myös syy ja seuraus. Jos ilmenee tyytymättömyyttä lainkäyttöratkaisujen aineellisiin lopputuloksiin, olisi tietenkin rehellistä muuttaa aineellisia normeja sen sijaan, että keskustelua tällä perusteella ohjataan esimerkiksi eri tahojen valitusoikeuden laajuuteen tai olemassaoloon. Tässä suhteessa johdonmukaisuus on välillä ollut suorastaan kateissa. Ei ole hallinnon lainalaisuuden ja oikeusvaltion kannalta oikein, että aineellista oikeutta pidetään muodollisesti voimassa mutta sen prosessuaalista toteutumista vaikeutetaan. Onneksi vielä emme ole edenneet tällä tiellä pitkälle.

Olisi myös korkea aika lopettaa näyttöä vailla olevat puheet lainkäytössä muka lojuvista miljardi-investoinneista. Siitä, millaisia jutut täällä oikeasti ovat, saa toivoakseni nykyisin aika hyvän kuvan esimerkiksi KHO:n päätössivuston kautta. Pyrimme nykyään mahdollisimman suureen avoimuuteen ja julkaisumäärään. Määrällisenä rajoitteena muiden kuin ennakkopäätösten julkaisemisessa on lähinnä käsityötä vaativa henkilönimien anonymisointi, joka on henkilörekisterisääntelyn takia julkisissakin asioissa verkkosivustolla tarpeen.

Eilisen ensimmäisen päivän tavoin tänäänkin on esillä monia tärkeitä ajankohtaisia aiheita. Aiheet ja niiden käsittely ilmentävät hyvään, SYS:lle tunnusomaiseen tapaan oikeuslaitoksen, tutkimuksen sekä eri sidostahojen ja ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja avointa vuorovaikutusta.

Ehkäpä vuoden päästä näillä päivillä on esillä vieläkin syvällekäyvempiä uudistushankkeita. Olettaakseni silloin keskustellaan tiiviisti siitä, miten vaikkapa vesitalouden, ympäristönsuojelun, maankäytön ja rakentamisen alaan kuuluvia asioita käsitellään sekä ratkaistaan vahvasti muuttuvissa rakenteissa ja toimintaympäristöissä, muita samanaikaisia uudistuksia samalla sulatellen.

Toivotan kaikille oikein antoisaa päivää.

 
Julkaistu 6.9.2016
Sivun alkuun |