Suomen Tuomariliiton XIX Tuomaripäivät Kuopiossa

10.10.2014

Arvoisat kollegat ja kaikki Tuomaripäivän osanottajat

Tuomioistuimet ja niiden toiminta ovat viime aikoina olleet vahvasti esillä julkisuudessa. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta, ja näin ehkä kuuluu ollakin. Keskustelussa on kuitenkin myös uusia sävyjä, ja esiin on tullut osin varsin huolestuttaviakin näkökohtia. Tästä on esimerkkinä tuore Yle uutisten tuomarikunnalle tekemä kysely, johon annetuissa vastauksissa oli yhtä ja toista vähintäänkin merkille pantavaa. Ajankäyttöä, työtaakkaa ja uupumista koskevia suorapuheisia vastauksia ei ainakaan voida sivuuttaa olankohautuksella.

Täällä XIX Tuomaripäivässä erityisteemana on asiantuntemus ja sen hyödyntäminen. Teema ei ole vailla yhteyttä äsken mainitsemiini tuomarintyön uusiin vaikeuksiin. Toki itse tuomareiden oma osaaminen ja asiantuntemus on kaiken tuomitsemistoiminnan perustana. Ja vielä niin, että yleisosaamisesta ja erityisalojen osaamisesta on luotava kulloiseenkin tilanteeseen sopivimmat ja toimivimmat kombinaatiot. Ja sekin on aivan ymmärrettävää ja asianmukaista, että joskus tarvitaan myös tuomioistuimen ulkopuolista osaamista.

Tuomioistuinten vaikeutuneeseen tilanteeseen on etsitty monenlaisia ratkaisuja. Toki tiedämme, että työmenetelmiä kehitetään kaiken aikaa, ja työnjakoa tuomioistuinten ja lähitahojen kesken pyritään lainsäädäntötietä järkeistämään. Ja koulutus, sen lisääminen ja tehostaminen, on tietysti aina esillä. Oikeusjärjestys monimutkaistuu kaiken aikaa, eikä juttujen vaikeusaste ainakaan ole alenemassa. Esimerkiksi eurooppaoikeuden osaamisessa on yhä parantamisen varaa, vaikka sekään ei edes yleisellä tasolla kosketa meitä kaikkia samalla tavoin, puhumattakaan eurooppaoikeuden monista vaativista erityisaloista. Mutta pitääkö tuomarin itse viimeisen päälle hallitakaan koko oikeuden maailmaa? Eikö olennaista ole kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja asiayhteyksiä sekä omata taito hyvien sähköisten kanavien ja muiden lähteidemme avulla löytää kulloinkin tarpeellinen oikeudellinen lisäinformaatio ja hyödyntää sitä asianmukaisesti? Tietenkään tämä ei tapahdu käden käänteessä, ja asioiden sulattelu ja pohdintakin saattaa kussakin jutussa vaatia oman aikansa. Hosumisen seuraukset tiedämme.

Koulutus ei siis ole taikasana, eikä siitä ole mainittavaa hyötyäkään, jos työmäärä ja resurssit ovat niin yhteismitattomia, ettei oppien hyödyntämiselle ratkaisutoiminnassa edes jää aikaa. Tässä ei ole tilaisuutta oikeuslaitoksen tilan, talouden ja tulevaisuudennäkymien laajaan analyysiin. Olen kuitenkin varsin vakuuttunut siitä, ettei näköpiirissä olevilla kehittämishankkeilla valitettavasti ole ainakaan hallintotuomioistuinten kohdalla sellaista vaikutusta, joka saisi työmäärän ja asioiden lisääntyvän vaativuuden kohtaamaan alenevan resurssitason perustuslain vaatimukset ja kansalaisten odotukset täyttävällä tavalla. Esimerkiksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa ulospäin ehkä pieneltä vaikuttava ja valtiontaloudellisesti aidostikin yhdentekevä juustohöylä on jo lähivuosina tekemässä sellaista tuhoisaa jälkeä, ettei eri asiaryhmissä, kuten vaikkapa verotuksessa, enää ehkä pystytä ylläpitämään nykyistä asiantuntemuksen tehokkaaseen ylläpitoon ja hyödyntämiseen perustuvaa päätöksentekotapaa, nykyisistä varsin kohtuullisista käsittelyajoista puhumattakaan. Välittömänä kärsijänä ovat kansalaiset ja elinkeinoelämä. Turmiollista on myös se, että turvapaikka-asioihin hallintotuomioistuimissa muutamina vuosina saatu välttämätön kohdennettu rahoitus loppuu, vaikka nuokaan juttumassat eivät ole katoamassa mihinkään.

Vielä aivan erityistä huolta kannan siitä, että vireillä olevista uudistushankkeistakin eräät ovat sellaisia, että ne vain entisestään rajusti vähentävät resurssejamme tuomatta tilalle mitään vastaavaa tai edes mainittavaa hyötyä. Tällainen hanke, johon Suomella ei millään mittapuulla pitäisi olla varaa, on ennen muuta ajatus tuomioistuinlaitoksen keskusvirastosta. Sellaista ei tietenkään oikeusministeriön budjettikehyksen sisällä perustettaisi ilman tuomioistuinten nykyisten resurssien merkittävää siirtämistä niiltä pois, vaikka jotkut eivät tätä tosiasiaa ehkä ymmärräkään. Uutta ylimääräistä rahaa uuden hallinnon luomiseen ei missään ole tiedossa. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, ettei ainakaan korkeimmalla hallinto-oikeudella ole ainuttakaan sellaista virkaa tai tehtävää, joka toiminnan ja tuomioistuimen itsenäisyyden pahasti kärsimättä voitaisiin luovuttaa tuollaiseen virastohankkeeseen. Olen myös hieman ihmeissäni niistä puheenvuoroista, joissa annetaan ymmärtää ministeriön alaisen hallinnollisen keskusviraston voivan valtiovallan kolmijaossa kuulua tuomiovallan puolelle, tai että tuollainen uusi vallankäyttäjä aidosti vahvistaisi tuomioistuinten riippumattomuutta. Enkä myöskään ymmärrä puhetta yleisestä eurooppalaisesta käytännöstä, josta meidän hallintomme muka olisi poikkeus. Itse tuomioistuinlaitoksen kaksilinjaisuus, siis jako yleisiin ja hallintotuomioistuimiin, on Euroopassa pääsääntö, enkä kaksilinjaisista maista tunne Ruotsia lukuun ottamatta ainoatakaan, jossa olisi kaikkia tuomioistuimia yhteisesti hallinnoiva keskusvirasto.

Kaiken muutoksen keskellä tuomioistuinten pitäisi samanaikaisesti olla vahvoja myös ikärakenteen vaikutusten ennakoinnissa sekä hiljaisen tiedon, hyvien käytäntöjen ja osaamisen siirtämisessä nuoremmille. Samoin pitäisi kyetä ylläpitämään ja kehittämään hyvää työnantajakuvaa nuorten juristien keskuudessa. Tämä ei ole helppo tehtävä, jos jatkuvat muutokset ja esimerkiksi välillä varsin arvaamattomat tilaongelmat heikosti läpinäkyvine päätöksentekojärjestelmineen ja kustannuksineen ovat samaan aikaan arjen taakkana. Toki kaikki vanha ei välttämättä olekaan sen arvoista, että sitä pitäisi siirtää eteenpäin. Tietotekniikassa olemme toivottavasti jonakin päivänä edelläkävijöitä nykyisen jälkipään kulkijan roolin sijasta.

Tuomioistuinten asiantuntijajäsenistäkin voisin tässä sanoa jotakin, meillä hallintotuomioistuimissa kun on heistä erittäin hyviä kokemuksia. Mitä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden asiantuntijajäseniin toisaalta vesitalous- ja ympäristönsuojeluasioissa ja toisaalta patenttiasioissa tulee, on syytä korostaa heidän erityistä asiantuntijarooliaan: He eivät arvioi alansa kysymyksiä niin sanotusti puhtaalta pöydältä, vaan kohteena ovat usein keskeisesti muiden asiantuntijoiden jo tekemät laajat, ehkä erisuuntaisetkin laskelmat, selvitykset, suunnitelmat ja arviot. Alueellisissa hallinto-oikeuksissa asiantuntijajäsenten tärkeä rooli esimerkiksi lastensuojeluasioissa on hieman toinen, ja markkinaoikeudenkin asiantuntijoiden toimenkuva omanlaisensa. Vesi- ja ympäristöasioissa Vaasan hallinto-oikeudessa vakinaisessa asiantuntijatuomarin virassa on insinöörejä ja maistereita perinteisen vesioikeusmallin jatkumona. Vakuutusoikeuden näkökulman ja ehkä laajemmankin katsauksen aiheeseen kuulemme tänään myöhemmin.

Mutta hyvät kuulijat, tulossa on päivän antoisa ohjelma ja toivottavasti myös hyödyllistä ajatusten vaihtoa. Tuomaripäivillä on oma tärkeä tehtävänsä.

 
Julkaistu 10.10.2014